1000 resultados para teatteriohjelmat - Suomen kansallisteatteri - 1905
Resumo:
Suomen ja Venäjän välinen kuorma-autoliikenne on jatkuvassa käymistilassa Venäjän tullin ja muiden viranomaisten ongelmallisten uusien määräysten takia. Ongelmista huolimatta Venäjän talouteen ja ulkomaankaupan kuljetuksiin liittyy suuria mahdollisuuksia, joita pyrkivät hyödyntämään Suomen lisäksi myös muut yhteisen rajan Venäjän kanssa jakavat maat. Suomalaisten kuljetusliikkeiden osuus kuljetusmarkkinoista on koko ajan pienentynyt vuodesta 1993 lähtien, venäläisten ottaessa markkinat vähitellen haltuunsa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pahimmat Suomen ja Venäjän väliseen liikenteeseen liittyvät ongelmat ja muodostaa toimenpide-ehdotuksia nykytilanteen parantamiseksi. Tutkimuksessa pyrittiin myös visioimaan suomalaisten kuljetusyritysten ja Suomen liikennekäytävän tulevaisuutta Venäjän ulkomaankaupan kuljetuksissa. Tietoa on kerätty suomalaisille kuljetusyhtiöille suunnatulla kyselyllä, asiantuntijoiden haastatteluilla sekä keräämällä havaintoja kuorma-autoyhdistelmän kyydissä reitillä Suomi – Pietari – Moskova. Tutkimuksen perusteella pahimmat ongelmat liittyvät rajanylitykseen. Rajanylitystä voidaan helpottaa kehittämällä rajanylityspaikkojen infrastruktuuria ja tievarsipalveluita, parantamalla rajatilannetiedottamista ja kuljetusten suunnittelua, lisäämällä viranomaisyhteistyötä sekä hyödyntämällä uuden Imatran kansainvälisen rajanylityspaikan tuomia mahdollisuuksia.
Resumo:
O Rio Grande do Sul apresenta a maior área de cultivo de videiras no Brasil; neste Estado, a Região da Campanha possui características edafoclimáticas adequadas à produção de cultivares viníferas de origem europeia e apresentou, na primeira década deste milênio, significativa expansão de área. A partir de 2005, o ácaro-da-ferrugem-da-videira, Calepitrimerus vitis, passou a ser encontrado com frequência nos vinhedos da Campanha. Nos países onde esta espécie está estabelecida, reduções significativas na produção de uva são observadas, e a necessidade de controle é constante, não havendo, até o momento, produtos autorizados no Brasil para o controle de C. vitis. O presente trabalho objetivou avaliar diversos agrotóxicos quanto à eficiência de controle de C. vitis em um vinhedo comercial, na região da Campanha do Rio Grande do Sul. O experimento foi conduzido durante os anos de 2008 e 2009, comparando o nível de infestação nas plantas através do emprego de armadilhas adesivas. No ano de 2008, a eficiência de controle durante o outono não diferiu da testemunha. O emprego de enxofre em uma única pulverização no outono, ou em duas pulverizações, sendo uma no outono e outra na primavera, controlou eficientemente C. vitis na primavera. Os acaricidas abamectina e espirodiclofeno foram eficientes no controle de C. vitis na primavera, tanto com uma única pulverização, como com duas pulverizações, sendo uma no outono e outra na primavera. No outono de 2009, os tratamentos com espirodiclofeno e cihexatina foram eficientes no controle de C. vitis. O ácaro-da-ferrugem-da-videira é controlado eficientemente com pulverizações de cihexatina, enxofre ou espirodiclofeno no outono ou durante a primavera com abamectina, enxofre ou espirodiclofeno.
Resumo:
EU valmistelee kemikaaleja koskevaa uutta lainsäädäntöä, joka tulee voimaan vuonna 2006 tai 2007. Diplomityön tavoitteena on hahmotella EU:n uuden kemikaaliasetusehdotuksen vaikutuksia Suomen metsäteollisuuteen ja ehdottaa toimenpiteitä, joiden avulla asetuksen voimaantuloon voidaan valmistautua. Asetusehdotuksessa esitellään REACH-järjestelmä, johon kemikaalien valmistajat ja maahantuojat tulevat rekisteröimään arviolta noin 30 000 ainetta. Valmistajille ja maahantuojille kohdistuvat rekisteröinti- ja testauskustannukset ovat keskeisin syy kemikaalien jatkokäyttäjille aiheutuviin vaikutuksiin. Metsäteollisuuden kannalta REACH-järjestelmästä aiheutuvat merkittävimmät muutokset koskevat käytettävien kemikaalien hintoja ja saatavuutta. Kemikaalien korkeammat hinnat ja heikompi saatavuus saattavat aiheuttaa useita muita seurauksia, kuten vaikutuksia tuotekehitykseen ja jopa yritysten kilpailukykyyn EU:n ulkopuolisiin kilpailijoihin nähden. Asetuksen mahdolliset vaikutukset jätteiden hyötykäyttöön on eräs tärkeä toistaiseksi avoin asia. Työn loppuosassa käsitellään toimenpiteitä, joiden avulla metsäteollisuus voi valmistautua REACH-järjestelmään ja sen velvoitteisiin. Valmistautumisen tässä vaiheessa on tärkeintä kartoittaa tehtaalla käytettävät ja valmistettavat kemikaalit sekä aloittaa kommunikointi kemikaalien toimittajien kanssa. Yksi olennainen päämäärä on pyrkiä vaikuttamaan asetuksen lopulliseen sisältöön selkeyden parantamiseksi asetusehdotukseen verrattuna.
Resumo:
Tässä työssä tavoitteena oli selvittää päästökaupan vaikutuksia Rautaruukin toimintaan ja kilpailukykyyn. Työssä tarkasteltiin tarkemmin Euroopan Yhteisöjen komission esittämää ehdotusta Euroopan Unionin laajuisesta päästökauppajärjestelmästä. Työssä selvitettiin Rautaruukin Raahen ja Koverharin terästehtaiden jo tehtyjen toimien vaikutus hiilidioksidipäästöihin sekä tulevaisuuden päästövähennysmahdollisuudet huomioiden eri päästöskenaariovaihtoehdot. Rautaruukki on saavuttanut tehdyillä toimenpiteillä huomattavia hiilidioksidipäästöjen vähenemiä. Ilman vuosien 1990-2001 välisenä aikana tehtyjä toimia olisivat hiilidioksidi-päästöt vuonna 2001 olleet noin 1 Mt suuremmat kuin ne todellisuudessa olivat. Myös tuulevaisuudessa Rautaruukilla on mahdollisuus vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin. Laskelmien mukaan tunnistetuilla toimilla saavutettavat päästövähenemät vuonna 2005 voisivat olla noin 930 000 t ja vuonna 2008 960 00 t. Kuitenkin osa toimista on pitkäntähtäimen toimia, joiden toteuttaminen on vielä hyvin epätodennäköistä. Lisäksi toimien kustannuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa. Päästökauppadirektiiviehdotuksen alkujaon merkitystä Rautaruukille on arvioitu vertailemalla eri alkujakovaihtoehtoja. Laskennassa on oletettu, että päästöoikeuksien ensimmäinen alkujako on ilmainen, jolloin kaikki vuoden 1990 päästöt saadaan ilmaiseksi. Näin Ollen vuonna 2005 kymmenen euron päästöoikeuden hinnalla tulee vuosittaiseksi kustannuksiksi noin 16 miljoonaa euroa. Toisella velvoitekaudella 90 % päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi ja 10 % joudutaan ostamaan. Näin ollen vuonna 2008 kustannukset olisivat noin 69 miljoonaa euroa. Vastaavasti, jos huomioidaan tulevaisuuden investoinneilla saavutettavissa olevat hiilidioksidipäästöjen vähenemät, ovat kustannukset vuonna 2005 noin seitsemän miljoonaa euroa ja vuonna 2008 noin 59 miljoonaa euroa.
Resumo:
Työssä on aluksi tarkasteltu Venäjän raakapuukuljetuksiin vaikuttavia tekijöitä siten, että ne selittäisivät parhaalla mahdollisella tavalla raakapuukuljetuksien tulevaisuutta sekä niissä käytettävän liikkuvan kaluston kehitystä Venäjällä. Lopuksi työssä on keskitytty raakapuukuljetuksissa käytettävän liikkuvan kaluston tämän hetkiseen tilaan ja ongelmiin. Reformi, joka on saanut alkunsa tarpeesta sopeutua markkinatalouden asettamiin vaatimuksiin, poistaa MPS:ltä kaksinaisroolin rahoittajana ja viranomaistahona sekä tuo mukanaan suuria muutoksia nykyiseen tariffipolitiikkaan. Tariffipolitiikka määrittelee Venäjällä mitä kuljetusmuotoa kannattaa käyttää ja millä kalustolla kuljetuksia suorittaa. Venäjän MPS:n uudistuksen kautta kuljetukset ovat avautuneet vuonna 2001 ensimmäistä kertaa yksityisille operaattoriyrityksille. Liikkuvan kaluston puute on Venäjällä rautatietoimialan tämän hetkisistä ongelmista suurin. Venäjän MPS:llä ei ole varaa tehdä riittäviä investointeja liikkuvaan kalustoon, jotta kaikki kuljetukset saataisiin suoritettua. Nykyinen raakapuun kuljetuskalusto on erittäin huonokuntoista. Puutavaravaunuista on jo tällä hetkellä jatkuva pula. Puutavarakuljetuksissa käytettävät vaunut ovat Vok-vaunuja, pankkovaunuja ja puutavaran erikoiskuljetusvaunuja. Vaikka pankkorakenteiset Vo-vaunut ovat kasvattaneet suosiotaan itäisessä yhdysliikenteessämme on niissä huomattavia rakenteellisia ongelmia. Nämä ongelmat johtuvat Venäjän vaunuteollisuuden käyttämistä huonolaatuisista teräksistä ja teollisuuden valmistusmenetelmistä.
Resumo:
Avoin globaali liiketoimintaympäristö tuo jatkuvasti uusia haasteita metsäteollisuudelle ja sitä kautta koko metsäklusterille, ja kilpailussa menestyminen edellyttää proaktiivista lähestymistapaa. Diplomityön tarkoituksena on kartoittaa metsäklusterin tulevaisuudennäkymiä sekä esittää näkemyksiä ja ajatuksia siitä, miten Kaakkois-Suomen osaamiskeskus (Koske) voisi jatkossa omalta osaltaan edesauttaa Kaakkois-Suomen metsäklusterin edellytyksiä menestyä globaalissa kilpailussa. Työssä on hyödynnetty skenaariomenetelmää, jonka tuloksena syntyi metsäklusterin skenaarionelikenttä. Tutkimus toi esille myös näkemyksiä siitä, mitä skenaarionelikentän skenaarioista Kaakkois-Suomessa tulisi lähteä aktiivisesti tavoittelemaan, ja millaisia toimenpiteitä tämä edellyttää. Kun perinteiset kilpailuedun lähteet murentuvat, ja tuotanto sekä kysyntä siirtyvät yhä enemmän nouseville talousalueille, on toimintatavoissa tapahduttava merkittäviä muutoksia. Tavoiteltava skenaario mahdollistaa pääsyn uusille kasvumarkkinoille innovatiivisuuden ja asiakaslähtöisyyden kautta sekä edellyttää tehokkaamman metsäklusteria tukevan innovaatioketjun rakentamista, eli panostusta alueelliseen innovaatioympäristöön. Mallissa tuetaan pienten, innovatiivisten, yritysten alkutaivalta tarjoamalla niille tukea, osaamista ja rahoitusta. Innovaatioympäristön kehittäminen voisi tapahtua laajan alueellisen ohjelman avulla. Kuitenkin myös pienemmillä kehityshankkeilla on tärkeä merkitys päämäärien saavuttamisessa.
Resumo:
Kasvihuonekaasujen vähentäminen on lähitulevaisuudessa välttämätöntä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä tosiasia tulisi nähdä niin yrityksissä kuin kunnissakin mahdollisuutena, johon liittyvillä toimenpiteillä voitaisiin kehittää myös alueen liiketoimintaa ja elinkeinoelämää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää Kaakkois- Suomen kannalta tehokkaimmat keinot ja toimintamallit alueen liiketoiminnan edistämiseksi kasvihuonekaasupäästöjä hillitsevään suuntaan. Työssä on käsitelty erityisesti kunnan toimintaan liittyviä vaikutusmahdollisuuksia tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkimus on toteutettu osana Suomen Kuntaliitto Ry:n koordinoimaa kuntienilmastonsuojelukampanjaa. Tutkimus on luonteeltaan kirjallisuuden pohjalta tehty esiselvitys. Työhön sisältyvien esimerkkitapausten osalta on tietoa hankittu myös haastattelemalla alueen yrityksiä. Tutkimuksen alkuvaiheessa on kartoitettu Kaakkois-Suomen alueellisia erityispiirteitä ja potentiaaleja. Työssä on arvioitu esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden lisäämispotentiaalien käyttöönottamisella saavutettavat kasvihuonekaasupäästöjen vähenemät sekä työllisyysvaikutukset Kaakkois-Suomen alueella. Potentiaalien luoman pohjan perusteella on selvitetty mahdollisuuksia kehittää alueen elinkeinorakenteeseen soveltuvaa liiketoimintaa. Kasvihuonekaasuja vähentävän liiketoiminnan edistämiseksi on selvitetty keinoja sekä olemassa olevien yritysten kilpailukyvyn parantamiseen että uuden liiketoiminnan kehittämiseen liittyen. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa nähtiin yritysten verkostoitumisen olevan eräs tärkeä keino, jolla voidaan parantaa mm. alueen lukuisten pienten yritysten mahdollisuuksia suurten kokonaistoimitusten tuottamisessa. Työssä on esitetty kunnan toimintaan soveltuva toimintamalli yritysten verkostoimiseksi. Jätteiden ja sivutuotteiden osalta työssä on esitetty materiaalivirtojen hyötykäyttöön ohjaamiseen erikoistunutta liiketoimintaa niin sanotun materiaalipörssin muodossa. Myös koulutuksen, tutkimuksen ja rahoituksen tarjontaa kasvihuonekaasuja vähentävän liiketoiminnan kehittämisen tueksi on selvitetty Kaakkois-Suomen alueella. Tutkimuksen sisällössä ovat esimerkkitapaukset keskeisessä asemassa. Niiden puitteissa on haastateltu paikallisen alueen yrityksiä ja viranomaisia. Esimerkkitapauksissa on selvitetty materiaalipörssin, lämpöyrittäjyyden sekä erään yrityksen verkostoimiseen liittyviä tekijöitä ja keinoja. Haastatteluista ja kirjallisuudesta saatuihin tietoihin perustuen on ehdotettu toimintavaihtoehtoja toiminnan kehittämiseksi. Tutkimuksen tulosten perusteella on lopuksi esitetty suunnitelma jatkotoimenpiteistä, joilla tuloksia lähdetään viemään käytännön tasolle.
Resumo:
Rakennuskoneiden osuus rakentamisen kokonaiskustannuksista on 3 – 6 % rakennushankkeen tyypistä riippuen. Perinteisesti vuokrakoneita valittaessa hinta on ollut suurin valintaan vaikuttava tekijä. Uudenaikaisten rakennuskoneiden tehokkaalla käytöllä ja työnsuunnitelulla voidaan rakentamisen kokonaiskustannuksia alentaa. Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä toimiala-analyysi Suomen ja osin ulkomaiden rakennuskonevuokrausmarkkinoista ja saadun tiedon avulla analysoida NCC Finland Oy:n mahdollisuuksia toimialalla. Tutkimuksessa markkinoiden kokoa ja yritysten menestystekijöitä näillä markkinoilla arvioitiin erilaisin menetelmin. NCC:n osalta tehtiin liiketoimintasuunnitelma kalustoliiketoiminnan kehittämiseksi. Keskeisenä tutkimustuloksena oli havainto markkinoiden kasvusta ja kilpailun kansainvälistymisestä. Toimialan menestystekijöiksi nousivat oikea tuotevalikoima, toiminnan sisäinen tehokkuus ja osaava henkilökunta sekä palveluiden oikea hinnoittelu. Toimenpide-ehdotuksena NCC:lle esitetään toimintojen yhdenmukaistamista, tuotevalikoiman uudelleenarviointia ja toimintojen yleistä tehostamista. Jatkotutkimuksen tarvetta on sopivien yhteistyökumppaneiden kartoittamisessa sekä ulkopuolisille markkinoille suuntautuvan toimintamallin rakentamisessa.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää analyytikoiden ennustevirheiden suuruus sekä jakauma. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, kuinka paljon yrityksen toimiala ja markkina-arvo vaikuttavat ennustevirheen suuruuteen ja tätä kautta vääristävät osakkeiden hinnoittelua. Tutkimus olettaa, että osakkeiden hinnoittelu perustuu tuotto-odotuksiin eli analyytikoiden tulosennusteisiin sekä riskiin. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimusaineistona on käytetty Helsingin pörssin päälistalla vuosina 1998 – 1999 olleita yrityksiä, joille on annettu tulosennusteita. Tulosennusteet on poimittu manuaalisesti REUTTERS:in tietokannasta. Tulosennusteet vuosille 1998 - 1999 eivät ole selvästi positiivisia tai negatiivisia. Ennustevirheet eivät myöskään ole jakautuneet selvästi toimialan mukaan. Kuitenkin vuonna 1999 ”teollisuus” sekä ”palvelut” toimialoille annettiin selvästi liian pessimistisiä ennusteita. Myöskään yhtiön markkina-arvolla ei ole selvää yhteyttä ennustevirheen suuruuteen. Kuitenkin vuonna 1999 isojen yhtiöiden tuloksista on annettu liian pessimistisiä ja pienten liian positiivisia arvioita. Etsittäessä ennustevirheen selittäjiä regressioanalyysin avulla, vahvimmiksi selittäjiksi nousivat analyytikoiden määrä per yhtiö ja analyytikkoennusteiden keskihajonta. Selittäjät saavuttivat 40 prosentin selitysasteen.
Resumo:
Kansainvälinen ja kiristyvä kilpailu on muuttanut yritysten liiketoimintaympäristöä yhä monimutkaisemmaksi ja riskialttiimmaksi. Yritysten keskittyessä yhä syvemmin omaan ydinosaamiseensa on ulkoisten resurssien hallinnan merkitys korostunut. Työnjakoa syventämällä tavoitellaan parempaa joustavuutta, ajanhallintaa sekä kustannustehokkuutta. Myös hankintatoimen tehtävät ja vastuualueet muuttuvat ennakoivampaan ja riskialttiimpaan suuntaan. Modernin hankintatoimen on kyettävä tunnistamaan, analysoimaan ja hallitsemaan riskejä yhä pirstaloituneemmista lähteistä ja muodoista. Proaktiivinen hankintatoimi osallistuu yrityksen strategiseen suunnitteluun ja riskienhallintaan. Hankintariskit voidaan luokitella seuraaviin kymmeneen riskiluokkaan: keskeytymisriskit, saatavuusriskit, hintariskit, varasto- ja aikatauluriskit, teknologiariskit, luottamuksellisen tiedon vuotoriskit, laaturiskit, konfiguraatioriskit, opportunismiriskit sekä riippuvuusriskit. Tässä tutkimuksessa hankintariskienhallintaa tarkastellaan hankintastrategian valinnan näkökulmasta. Hankintastrategian yksi elementti on toimittajasuhteen ja toimittajien lukumäärän valinta. Tilanteesta riippuen yhteistyöstrategialla tai perinteisellä kilpailuttamisella voidaan tavoitella parempaa riskienhallintaa. Yhteistyöstrategioita ovat eri tasoiset kumppanuussuhteet ja liittoutumat, jolloin suhde toimittajaan on syvä ja luottamuksellinen hyödyttäen aidosti molempia osapuolia. Riskienhallinnan näkökulmasta yhteistyöstrategia soveltuu parhaiten tilanteissa, joissa toimittajista on pitkä kokemus sekä hankintanimikkeen tuottama arvo on merkittävä. Kilpailuttamisstrategia eli hankintojen toteuttaminen usealta toimittajalta vaatii ostavalta organisaatiolta tehokkaasti hyödynnettynä suurempia resursseja kuin yhteistyöstrategian käyttö. Kilpailuttaminen soveltuu usein parhaiten silloin, kun hankintanimikkeet ovat tavanomaisia ja vaihtoehtoisia hankintalähteitä on runsaasti. Lisäksi usean toimittajan käyttö suojaa materiaalivirran katkoksilta sekä lisää hankintamarkkinoiden tuntemusta. Empiirisessä tutkimusosassa tutkitaan, miten soveltuviksi riskienhallintamenetelmiksi erilaiset hankintastrategiat koetaan Suomen IVD-teollisuudessa. Lisäksi tunnistetaan Suomen IVD-teollisuudessa merkittävimmiksi koetut hankintariskiluokat sekä selvitetään millä organisaation tasolla hankintariskienhallinta pääasiassa suoritetaan. Lisäksi selvitetään, millä menetelmin hankintariskejä pääasiassa analysoidaan.
Resumo:
Tutkielman tavoitteena on hakea muuttujia ja muodostaa käsitteitä strategiselle investoinnille Suomen metsäteollisuudessa. Tutkimuksessa käytetään käsiteanalyyttistä tutkimusotetta. Tutkielma jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Kirjallisuudessa esitetyt näkemykset ovat tutkielman empiirisen osan perustana. Tutkimuksen empiirinen tieto perustuu Suomen metsäteollisuusyrityksien investointitoiminnasta vastaavien henkilöiden haastatteluihin. Tutkielmassa pyritään analyysin ja synteesin avulla kohti uusia käsitejärjestelmiä ja viitekehyksiä. Tutkimuksen toimeksiantaja on UPM-Kymmene Oyj. Tutkielman empiirinen osa tukee teoriassa esitettyjä määritelmiä ja löydettyjä muuttujia. Esille nousi erityisesti strategisen investointi -käsitteen muuttuminen viime vuosina. Painopiste on siirtynyt teknologiapainotteisista investoinneista uusien markkina-alueiden valtaamiseen suunnattuihin strategisiin investointeihin.
Resumo:
Tämän tutkielman tavoitteena on esitellä Suomen väliyhteisölainsäädäntö sekä tutkia, miten kansainväliset konsernit ja niihin kuuluvat suomalaiset yhteisöt voivat hyödyntää ulkomaisia väliyhteisöjä toimintansa verosuunnittelussa. Väliyhteisöjen käytön mahdollisuuksia pohditaan ottaen huomioon väliyhteisölain sille asettamat reunaehdot. Tutkielmassa käytetään sekä oikeusdogmaattista että analyyttista tutkimusotetta. Suomen väliyhteisölainsäädäntö jättää kansainvälisesti toimiville yrityksille muu-tamia mahdollisuuksia hyödyntää alhaisen verotuksen maahan perustettuja väliyhteisöjä. Huomioon on kuitenkin otettava väliyhteisölain ohella monia muitakin tekijöitä, kuten konserniyhtiöiden asuinvaltioiden sisäinen lainsäädäntö, verosopimusverkosto sekä EU:n välitöntä verotusta koskevat direktiivit. Yleissääntönä voidaankin sanoa, että väliyhteisöjärjestelyn kautta mahdollisesti saavutettavia etuja on aina arvioitava tapauskohtaisesti.