Linnut ja lintupaikat : kaksi äärimmäistä näkökulmaa

Kirjallisuusarvostelu

Sarjakuvakertomus toisenlaisista supersankareista

Kirjallisuusarvostelu

Tervetullut kotimainen lukupaketti hoivasta

Kirjallisuusarvostelu

Mielekkäät palvelut - mielekäs elämä

Laadukkaat ikäihmisten palvelut hyvinvoinnin tukena- seminaari järjestettiin Jyväskylässä 18.3.2010.

Mennyt tulevaisuus

Kirjallisuusarvostelu

Ihmisen ja markkinavoimien monimuotoinen suhde

Kirjallisuusarvostelu

Rikkoja karttarokassa

Kirjallisuusarvostelu

Osingonjakopolitiikan määräytyminen ja sen osakekurssivaikutukset Helsingin pörssissä

Tämän työn tarkoituksena oli tutkia lineaarisen regressioanalyysin avulla sekä osingonjakopolitiikan määräytymiseen vaikuttavia tekijöitä että osinkojen osakekurssivaikutusta Helsingin pörssissä. Osinkopolitiikan määräytymistä tutkittiin yhtiön koon, kannattavuuden, velkaisuuden, investointi- ja kasvumahdollisuuksien sekä sisäpiirin omistuksen avulla. Käytetty aineisto koostuu Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden tilinpäätösluvuista ja osakekurssitiedoista vuosina 2000-2010. Empiiriset tutkimukset osoittivat, että osinkotuottoon vaikuttavia tekijöitä Helsingin pörssissä ovat yhtiön kannattavuus, velkaisuus, investointi- ja kasvumahdollisuudet sekä sisäpiirin omistus. Saadut tulokset ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Toinen merkittävä löydös on, että osingoilla todettiin olevan positiivinen yhteys osakekurssimuutoksiin Helsingin pörssissä. Osinkojen ja osakekurssin välinen yhteys tukee signalointiteoriaa.

Parodia kirjallisuudentutkimuksesta. Mika Waltarin Neljä päivänlaskua metafiktiivisenä romaanina

Tutkielman tarkoituksena on tutkia Mika Waltarin romaanin Neljä päivänlaskua (1949) lajityypin hahmottumista kertojahahmojen luotettavuuden kautta. Neljä päivänlaskua on aikaisemmissa tutkimuksissa tulkittu Waltarin omaelämäkerrallisena päiväkirjaromaanina ja tätä tulkintaa tukevat romaanin lukuisat paratekstit ja Neljän päivänlaskun Waltarin elämään viittaava kertomus. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, että romaani pitää sisällään aineksia paljon monipuolisempaan tarkasteluun. Motiivina on haastaa suomalainen kirjallisuushistoria ja aiemmat Waltari-tutkimukset osoittamalla, että Neljä päivänlaskua on jo aikakaudelleen poikkeuksellinen suomalainen romaani ja se on maamme ensimmäisiä postmodernistisia ja metafiktiivisiä romaaneja. Neljässä päivänlaskussa on kaksi erilaista kertojahahmoa, joista jälkimmäinen erottuu siten, että hänen kerrontatapansa on lähes pelkästään loppuviitteiden merkitsemistä. Ensimmäinen kertojahahmo kertoo fantastisia aineksia sisältävän kertomuksen kokemistaan kummallisuuksista ja kirjoittamisesta. Jälkimmäinen kertoja kommentoi tätä kerrontaa korostetun epäpätevästi ja epätieteellisesti. Yhdessä kertojahahmot tuottavat varsin metafiktiivisen romaanikokonaisuuden. Kun Neljää päivänlaskua pidetään yleisesti Sinuhe egyptiläisen työpäiväkirjana, niin tutkielmani osoittaa, että näiden romaanien välillä on vahva yhteys, mutta se ei perustu niiden tekijä Waltariin. Romaanien todellisuudet limittyvät toisiinsa, ne käyvät dialogia keskenään ja toistavat samantapaista kertomusta, joissa fakta ja fiktio sekoittuvat erottamattomasti. Neljän päivänlaskun ja Sinuhe egyptiläisen yhteyttä voi luonnehtia postmodernistiseksi. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä ovat metafiktio ja postmodernismi. Tutkielmassa keskeisiä teoreetikkoja ovat Mika Hallila, Sari Salin ja Dorrit Cohn, sekä väittelykumppaneita ovat lukuisat Waltari-tutkijat, kuten Markku Envall ja Panu Rajala. Lajityypin ja kertojahahmojen luotettavuuden analysointi tuo tutkielmaan monia elementtejä, jotka tukevat teoreettista viitekehystä. Kun romaanin lajityyppi hahmottuu postmodernismin kautta, tutkimuskysymykseen vastaaminen yllättää: sillä ei ole väliä, pitääkö Neljän päivänlaskun kertojia luotettavina. Matka tähän toteamukseen osoittautui tärkeäksi, ei määränpää.