TYÖILMOITUS TYÖNANTAJALUPAUKSIEN JA TYÖARVOJEN VIESTIJÄNÄ Tarkastelussa menestyneitä Great Place to Work -työnantajia

Työilmoitus voi jäädä työnhakijan ja työnantajan välillä ainoaksi viestinnän mahdollisuudeksi, jolloin ratkaisevaa on, kuinka houkuttelevaksi työnantaja työilmoituksensa laatii kilpaillessaan halutuista osaajista. Samalla työilmoitus antaa lupauksia tulevasta työstä ja työyhteisöstä. Tämän tutkimuksen perimmäinen tarkoitus on tutkia, näkyykö työsuhteen kahdenvälinen transaktioluonne työilmoitusten tasolla eli kerrotaanko ilmoituksissa työnantajan osaajatarpeiden lisäksi, mitkä olisivat työntekijän työllistymisellä saavutetut hyödyt. Tarkemmiksi tarkastelun kohteiksi on valittu kaksi työnhakijan päätöksenteon kannalta mielenkiintoista näkökulmaa: viestityt työarvot ja työnantajalupaukset. Teoreettiselta taustaltaan tämä tutkimus liittyy rekrytoinnin kokonaisuuteen, mutta se sivuaa useita muita aihealueita, kuten yksilön ja yrityksen yhteensopivuutta, työnantajamielikuvaa, psykologista sopimusta, informaation prosessointia, suostuttelua ja työnhakupäätöksen syntymekanismin tutkimusta. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu kolmena peräkkäisenä vuonna (2013−2015) Suomen parhaimmiksi työnantajiksi tituleerattujen yritysten julkaisemista työilmoituksista. Näiden oletettiin olevan kiinnostuneita työnantajakuvastaan ja rekrytoinnistaan keskimääräistä enemmän. Kerätyistä 19 työilmoituksesta tulkittiin arvoilmaisuja ja annettuja esilupauksia kahden teoreettisen luokituksen yhdistelmänä muodostetun analyysirungon avulla. Aineiston lauseita eriteltiin analyysirungon teemojen alle ja niiden vakuuttamiskeinoja analysoitiin retorisella diskurssianalyysillä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että työnteon puitteista, palkkatiedoista, määräysvallasta ja työn merkityksellisyydestä mainittiin verrattain vähän työilmoituksissa. Sen sijaan aineiston työilmoituksista löytyi runsaasti ilmaisuja, joista työnhakija voi tehdä päätelmiä työilmapiiristä tai potentiaalisten kollegoiden asiantuntijuuden tasosta. Yrittäjähenkisyys- ja suorituspainepuheiden läpi heijastui puolestaan kovemmat arvot. Arvojen ilmaisu tapahtui usein epäsuorasti kuin selkeinä arvolistoina. Konkreettisia lupauksia työnantajalta työnhakijalle tehtiin vähän tai ne olivat ylimalkaisia. Tutkimus antaa aihetta laajemmille kartoituksille. Mitkä ovat syyt tiettyä kaavaa toistavien työilmoitusten taustalla ja mitkä tekijät työilmoituksissa eri kohdeyleisöjä aidosti vaikuttavat?

Tieteellisen ajattelun kehittyminen opettajankoulutuksen aikana. Episteemiset uskomukset sekä käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta

Yliopisto-opintojen tavoitteena on tieteellisen ajattelutavan oppiminen ja tieteellisen tiedon luonteen ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa tieteellistä ajattelua ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkittiin tarkastelemalla luokanopettajaopiskelijoiden episteemisiä uskomuksia ja heidän käsityksiään tutkimuksesta ja teoriasta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia episteemisiä uskomuksia sekä käsityksiä tutkimuksesta ja teoriasta luokanopettajaopiskelijoilla on ja miten opintoja aloittavien ja valmistumassa olevien opiskelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda katsaus siihen, miten episteemiset uskomukset ja käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta ovat yhteydessä toisiinsa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Turun yliopiston ensimmäisen vuoden ja maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Tulosten mukaan eri opiskeluvaiheissa olevien opiskelijoiden välillä oli eroja sekä episeemisissä uskomuksissa että käsityksissä tutkimuksesta ja teoriasta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ilmeni maisterivaiheessa olevia opiskelijoita enemmän uskomuksia tiedon rakentumisesta faktoista ja siitä, että tieto on auktoriteettien hallussa. Heillä oli myös enemmän käsityksiä tutkimuksesta totuuden etsintänä ja käsityksiä teoriasta faktana tai ikuisena totuutena. Maisterivaiheessa olevilla opiskelijoilla puolestaan oli enemmän käsityksiä teoriasta mallina tai tutkimuksen avulla tuotettuna. Tutkimuksen mukaan episteemisillä uskomuksilla sekä käsityksillä tutkimuksesta ja teoriasta on yhteyksiä toisiinsa ja tulosten perusteella muodostettiin kolme tieteellistä ajattelua kuvaavaa mallia. Auktoriteettiuskoon perustuvassa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto perustuu faktoihin ja on auktoriteettien hallussa, olivat yhteydessä käsityksiin tutkimuksesta totuuden etsintänä ja virhekäsityksiin teoriasta. Pragmatistisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset synnynnäiseen kyvykkyyteen ja virhekäsitykset tutkimuksesta ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta käytännön selittäjänä. Staattisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto on varmaa ja käsitykset tutkimuksesta ongelmanratkaisuna ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta faktana tai ikuisena totuutena.

Tieteellisen ajattelun kehittyminen opettajankoulutuksen aikana: Episteemiset uskomukset sekä käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta

Yliopisto-opintojen tavoitteena on tieteellisen ajattelutavan oppiminen ja tieteellisen tiedon luonteen ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa tieteellistä ajattelua ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkittiin tarkastelemalla luokanopettajaopiskelijoiden episteemisiä uskomuksia ja heidän käsityksiään tutkimuksesta ja teoriasta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia episteemisiä uskomuksia sekä käsityksiä tutkimuksesta ja teoriasta luokanopettajaopiskelijoilla on ja miten opintoja aloittavien ja valmistumassa olevien opiskelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda katsaus siihen, miten episteemiset uskomukset ja käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta ovat yhteydessä toisiinsa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Turun yliopiston ensimmäisen vuoden ja maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Tulosten mukaan eri opiskeluvaiheissa olevien opiskelijoiden välillä oli eroja sekä episeemisissä uskomuksissa että käsityksissä tutkimuksesta ja teoriasta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ilmeni maisterivaiheessa olevia opiskelijoita enemmän uskomuksia tiedon rakentumisesta faktoista ja siitä, että tieto on auktoriteettien hallussa. Heillä oli myös enemmän käsityksiä tutkimuksesta totuuden etsintänä ja käsityksiä teoriasta faktana tai ikuisena totuutena. Maisterivaiheessa olevilla opiskelijoilla puolestaan oli enemmän käsityksiä teoriasta mallina tai tutkimuksen avulla tuotettuna. Tutkimuksen mukaan episteemisillä uskomuksilla sekä käsityksillä tutkimuksesta ja teoriasta on yhteyksiä toisiinsa ja tulosten perusteella muodostettiin kolme tieteellistä ajattelua kuvaavaa mallia. Auktoriteettiuskoon perustuvassa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto perustuu faktoihin ja on auktoriteettien hallussa, olivat yhteydessä käsityksiin tutkimuksesta totuuden etsintänä ja virhekäsityksiin teoriasta. Pragmatistisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset synnynnäiseen kyvykkyyteen ja virhekäsitykset tutkimuksesta ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta käytännön selittäjänä. Staattisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto on varmaa ja käsitykset tutkimuksesta ongelmanratkaisuna ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta faktana tai ikuisena totuutena.

Datenherrschaft – an Ethically Justified Solution to the Problem of Ownership of Patient Information

Patient information systems are crucial components for the modern healthcare and medicine. It is obvious that without them the healthcare cannot function properly – one can try to imagine how brain surgery could be done without using information systems to gather and show information needed for an operation. Thus, it can be stated that digital information is irremovable part of modern healthcare. However, the legal ownership of patient information lacks a coherent and justified basis. The whole issue itself is actually bypassed by controlling pa- tient information with different laws and regulations how patient information can be used and by whom. Nonetheless, the issue itself – who owns the patient in- formation – is commonly missed or bypassed. This dissertation show the problems if the legislation of patient information ownership is not clear. Without clear legislation, the outcome can be unexpected like it seems to be in Finland, Sweden and United Kingdom: the lack of clear regulation has come up with unwanted consequences because of problematic Eu- ropean Union database directive implementation in those countries. The legal ownership is actually granted to the creators of databases which contains the pa- tient information, and this is not a desirable situation. In healthcare and medicine, we are dealing with issues such as life, health and information which are very sensitive and in many cases very personal. Thus, this dissertation leans on four philosophical theories form Locke, Kant, Heidegger and Rawls to have an ethically justified basis for regulating the patient infor- mation in a proper way. Because of the problems of property and ownership in the context of information, a new concept is needed and presented to replace the concept of owning, that concept being Datenherrschaft (eng. mastery over in- formation). Datenherrschaft seems to be suitable for regulating patient infor- mation because its core is the protection of one’s right over information and this aligns with the work of the philosophers whose theories are used in the work. The philosophical argumentation of this study shows that Datenherrschaft granted to the patients is ethically acceptable. It supports the view that patient should be controlling the patient information about themselves unless there are such specific circumstance that justifies the authorities to use patient information to protect other people’s basic rights. Thus, if the patients would be legally grant- ed Datenherrschaft over patient information we would endorse patients as indi- viduals who have their own and personal experience of their own life and have a strong stance against any unjustified paternalism in healthcare. Keywords: patient information, ownership, Datenherrschaft, ethics, Locke, Kant, Heidegger, Rawls

Terrorismin torjuntaan perustuvan verkkovalvonnan suhde yksityiselämän suojaan

Tässä tutkimuksessa käsittelen tiedonhankintalakityöryhmän Suomeen esittämän verkkoliikenteen massavalvonnan suhdetta yksityiselämän ja viestinnän luottamuksellisuuden suojaan. Kansallisen turvallisuuden takaamisen perusteella toteutettava viestiliikenteen laajamittainen viranomaisvalvonta on noussut merkittäväksi keskustelun aiheeksi muuttuneen rikollisuuden ja tekniikan jatkuvasti kiihtyvän kehityksen takia. Taustalla piilee ikuinen konflikti yksilön oikeuksien ja yhteisön turvallisuuden välillä. Arvioinnin kohteeksi olen valinnut PL:n yksityiselämää ja viestinnän luottamuksellisuuden suojaa turvaavan 10 §:n, EU:n perusoikeuskirjan yksityis- ja perhe-elämän suojan 7 artiklan, EIS:n yksityiselämän suojaa turvaavan 8 artiklan sekä yksityiselämää suojaavan YK:n KP-sopimuksen 17 artiklan. Kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten lisäksi olen arvioinut mahdollista verkkovalvontalainsäädäntöä EUT:n ja EIT:n ratkaisukäytännön sekä YK:n ihmisoikeuskomitean lausuntojen avulla. Suomen perustuslain kannalta selkein konfliktitilanne kansallisen turvallisuuden takaa-miseen tähtäävän verkkovalvonnan osalta lienee se, ettei kansallista turvallisuutta nykymuotoisessa perustuslaissa mainita sallittuna perusteena rajoittaa viestinnän luottamuksellisuuden suojaa. Pelkästään kansalliseen turvallisuuteen perustuvat rajoitukset edellyttäisivät siten PL:n 10 §:n 3 momentin sanamuodon muuttamista. Tämän lisäksi laajamittainen viestiliikenteen viranomaisvalvonta ilman konkreettista rikosepäilyä ei nähdäkseni täyttäisi perusoikeusrajoitukselta edellytettyjä laatukriteereitä. Verkkovalvonnan hyväksyttävyyden kannalta ongelmia vaikuttaisi muodostavan erityisesti perusoikeusrajoituksen suhteellisuus-, välttämättömyys- ja tarkkarajaisuusvaatimukset.

Teknologiazombie – Sosiaalinen media arjessa

Tutkielman tavoitteena on tutkia teknologian ja sosiaalisen median vaikutusta yksilön arkeen, sekä selvittää, miten saatavilla olevan tiedon määrä näkyy yksilön arkielämässä ja mitä oheisvaikutuksia jatkuvalla tietovirralla ja aktiivisella sosiaalisen median käytöllä on. Lisäksi tavoitteena on muodostaa kuva siitä, miten yhteisöverkkopalvelut ja kokoaikaisen tavoitettavuuden vaatimus vaikuttavat arkeen ja mitä mahdollisia seuraamuksia aktiivisella sosiaalisen median käytöllä on. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Katoaako yksityisyyden rajat tulevaisuudessa? Miten lisääntyvä sosiaalisen median käyttö vaikuttaa ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen työssä ja yksityiselämässä? Kysymyksiin vastataan muodostamalla kattava kuva mobiili- ja verkkopalveluiden aiheuttamista arjen muutoksista, sekä sosiaalisen median käytön nykytilasta. Sosiaalisen median nykytilan tarkastelu keskittyy sosiaalisen median kehitykseen sekä yhteisöverkkopalveluiden suosituimpiin muotoihin. Erityisesti käydään läpi miten palveluita voidaan kategorisoida, sekä miten ne eroavat toisistaan. Tutkielman lopussa keskitytään sosiaalisen median vaikutuksiin: mitä positiivista ja negatiivista yhteisöpalveluiden käytössä on ja miten ne näkyvät niin työ- kuin arkielämässä. Tutkielman tuloksena todetaan, että sosiaalisen median aktiivinen käyttö hämärtää yksityisen ja julkisen tiedon rajaa, sillä sosiaalisessa mediassa yksityiseksi tarkoitettu viesti tai kuva voi levitä merkittävästi laajemmalle yleisölle. Kun epäsuotuisa julkaisu on tehty, on yksityisyys menetetty eikä julkaistua tietoa voi enää täysin poistaa verkosta. Tämä ominaisuus voi aiheuttaa epäsuotuisia sosiaalisia tilanteita etenkin silloin, kun käyttäjän medialukutaito tai teknologiaosaaminen ovat matalalla tasolla. Sosiaalinen yhteydenpito on yhä useamman virtuaalista, mikä edellyttää kykyä ja halua hyödyntää verkkopalveluita madaltuneen yksityisyyden kustannuksella.

Prosessidraama autenttisen oppimisen edistäjänä

Tämä tutkimus selvittää prosessidraaman mahdollisuuksia autenttisen oppimisen edistäjänä. Tutkimus keskittyy kolmeen autenttisen oppimisen osa-alueeseen: autenttinen konteksti, autenttinen toiminta sekä asiantuntijuus, jotka toteutuvat prosessidraamassa esteettisen kahdentumisen kautta. Tutkittavaa ilmiötä lähestytään prosessidraamaan osallistuneiden kokemusten ja käsitysten kautta. Tavoitteena on selittää ja ymmärtää prosessidraamaa autenttisen oppimisen näkökulmasta kokonaisvaltaisesti osallistujien kokemusten ja niiden tulkinnan kautta. Tutkimuksen aineisto koostui ryhmähaastattelu- ja kyselyaineistosta. Tutkimusta varten haastateltiin prosessidraamaan osallistuneita Rauman normaalikoulun kuudennen luokan oppilaita (n=10) ryhmähaastattelujen avulla. Kyselyaineisto kerättiin prosessidraamajaksoon osallistuneilta saman koulun kahdeksannen luokan ilmaisutaidon valinnaisaineryhmän oppilailta (n=12) sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön AILO -opiskelijoilta (n=20). Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui draamakasvatuksen kirjallisuuteen ja tutkimukseen autenttisen oppimisen näkökulmaa korostaen. Tutkimuksen tulosten mukaan prosessidraaman mahdollisuus autenttisen oppimisen edistämisessä perustui osallistujien yksilöllisten ominaisuuksien sekä prosessidraaman perusperiaatteiden pohjalle. Prosessidraama näytti tarjoavan osallistujille riittävän haastavia, todellisen tuntuisia tilanteita ja toimintoja, jotka mahdollistivat autenttisia kokemuksia kontekstista, toiminnasta ja asiantuntijuudesta, joihin autenttinen oppiminen osittain perustuu. Tulosten mukaan autenttisen oppimisen kokemista mahdollistavat ja estävät tekijät liittyvät ryhmään, itseen, ympäristöön, kuvitteelliseen maailmaan ja prosessidraamatyötapaan. Vaikka laadullisen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää suurempaan joukkoon, oli tutkimuksen tulos merkityksellinen draamaa opetuksessa käyttäville ja siitä kiinnostuneille opettajille, kasvattajille ja kouluttajille. Tutkimus antoi viitteitä siitä, miten prosessidraaman keinoin voidaan edistää autenttista oppimista.

Virtuaalisten oppimisympäristöjen ominaisuusvertailu ja suunnittelu

Tietotekniikan ja tietoliikenneyhteyksien nopea kehittyminen on avannut opetusteknologialle paljon uusia mahdollisuuksia. Nopeat tietoliikenneyhteydet ja mobiililaitteet ovat yhä useamman oppilaan ja opettajan saatavilla, mikä on mahdollistanut uudenlaisten, teknologiaa hyödyntävien opetusmuotojen suosion runsaan kasvun. Tällaisia ovat esimerkiksi massiiviset avoimet verkkokurssit, sulautettu oppiminen ja käänteinen opetus. Työelämässä olevien informaatioteknologian alan ammattilaisten tulee jatkuvasti kehittää osaamistaan, kun uusia ja korvaavia teknologioita tulee käyttöön nopeassa tahdissa. Todistuksena tiedoista ja taidoista ovat eritasoiset, kansainvälisesti hyväksytyt sertifikaatit. Tämän tutkielman tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa virtuaalinen oppimisympäristö, jossa teorian opiskelu yhdistetään käytännön harjoitteluun. Oppimisympäristö on tarkoitettu erityisesti informaatioteknologia-alan sertifiointikokeisiin harjoittelua varten. Erilaisten virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä on tutkittu jonkin verran, mutta tutkimus on painottunut pääosin perusasteen opintoihin. Virtuaaliopiskelun hyödyntämisestä IT-alan sertifiontijärjestelmässä on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa. Uuden oppimisympäristön suunnittelun perustana käytetään tässä tutkimuksessa toteutettua, suosittujen virtuaalisten oppimisympäristöjen vertailua. Vertailuun valikoituivat opetusvideosivusto Khan Academy, Cisco Systems Oy:n Networking Academy, massiivisia avoimia verkkokursseja tarjoava Coursera sekä yhteistyötä tukeva opetusjärjestelmä ViLLE. Vertailun pohjalta todetaan uuden oppimisympäristön soveltuvan erinomaisesti IT-alan sertifiontikokeiden opiskeluun erityisesti tapauksissa, joissa käytännön harjoituksia tekemällä voidaan saavuttaa parempi oppimistulos. Uusi oppimisympäristö on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen eikä vastaavaa järjestelmää ole toistaiseksi kehitetty. Keskeisimpinä ominaisuuksina mainitaan esimerkiksi automaattinen arviointi sekä harjoitteluympäristön palauttaminen alkutilaan täysin automaattisesti. Lopuksi kuitenkin todetaan, että kehitetyn ratkaisun hyödyllisyyden arvioimiseksi vaaditaan nykyistä merkittävästi suurempi käyttäjämäärä sekä kehittyneemmät menetelmät käyttäjädatan analysointiin.

Keskeiset suorituskyvyn mittarit asiantuntijaorganisaation strategialähtöisessä tulosyksikköohjauksessa

The subject of the study is a performance measurement system design of a profit center guided expert organization. Successful performance measurement system allows management to focus on the most important issues and guide the opera-tion of activities towards the objectives. The aim of this study is to examine the profit center organization´s performance measurement, what are the challenges associated with the scorecard, which issues the planning process should take into account, in the case of an expert organization. The study was conducted as a qualitative case study, for a one case study organ-ization. The study was made by interviewing personnel from top management to experts in the case organization. Balanced Scorecard as well as ready-made in-strument implementation models, that are presented in the theoretical part of the study, are being used as the design of the indicators. The target company's performance has been measured so far mainly on financial measures and there have also occasionally been measured employee satisfaction and customer satisfaction. The design of the indicators focused on non-economic, and mainly in the organization´s internal performance measurement. Learning and growth, client and processes were elected as the specific perspectives. The or-ganization's vision and strategy were the basis of the perspectives and the suc-cess factors. The thesis ends on selected indicator proposals derived from the success factors and on proposal for further actions for the case organization. Goal-setting, communication and staff commitment rose as matters should be taken into account in the design process. The results of the empirical study are consistent with the theory.

Paha olo iholla. Viiltelykokemukset ja ruumiillisuus nuortenkertomuksissa keskustelufoorumilla

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee nuorten kertomuksia itsensä viiltelyyn liittyvistä kokemuksista eräällä internetin keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa kysytään, millä tavalla itseään viiltelevät nuoret jäsentävät viiltelyyn liittyviä kokemuksiaan ja millaisena ruumis esitetään viiltelykertomuksissa. Nuorten viiltely on sosiaalisesti rakentunut käyttäytymismalli yksilöllistyvässä länsimaisessa kulttuurissa, jossa ruumis on yksilön projekti ja koettu minuus. Tutkimuksessa lähestytään viiltelyä refleksiivisenä ruumiinmuokkauksen tekniikkana ja identiteetin ilmaisijana tekevän, näkyvän ja kokevan ruumiin kautta. Näin ymmärrettynä viiltelyilmiötä on teoretisoitu ja tutkittu toistaiseksi vähän. Tutkielman metodologisena orientaationa on narratiivinen lähestymistapa, ja analysoitavana aineistona nuorten kertomukset viiltelyyn liittyvistä kokemuksista. Tutkielman aineisto koostuu 192 viestistä, jotka on kerätty nuorille suunnatulta anonyymilta keskustelufoorumilta. Analyysi perustuu aineiston sisällön teemoitteluun, viiltelykokemusten narratiivisten rakenteiden ja ruumiiseen viittaavan kerronnan tunnistamiseen. Tutkimuksessa esitetään, että nuorten kertomukset viiltelystä rakentuvat pahanolon kokemuksen, riippuvuuden kehittymisen, viiltelyn salaamisen ja lopettamishalun varaan. Viiltely on toimintaa – ruumiin tekemistä -, jonka tavoitteena on auttaa itseä ruumiin kokemisen ja näkymisen kautta. Viiltelevän nuoren olemassaolo vallitsevien kulttuuristen normien keskellä näyttäytyy monin tavoin ristiriitaisena kokemuksena autetuksi tulemisen tarpeen ja itsenäisen selviämisen välillä. Tutkimuksen johtopäätöksenä hahmottuu nuorten viiltelijöiden tarve tulla nähdyksi oikealla tavalla ja saada apua koettuihin psyykkisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Tätä pyrkimystä varjostaa viiltelijöiden stigmatisointi ja häpeän kokemus.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.

Menneisyys, historia ja historiantutkimus historianopiskelijoiden silmin

Tässä tutkielmassa selvitettiin miten historia-aineiden yliopisto-opiskelijat kuvaavat omaa tieteenalaansa, sen pääkäsitteitä ja tutkimuksen tekemisen käytänteitä. Tutkimusta varten haastateltiin syksyllä 2011 yhteensä 23 Turun yliopiston historia-aineiden opiskelijaa, joista yksitoista oli aloittanut opintonsa joko syksyllä 2011 (kymmenen henkilöä) tai 2010 (yksi henkilö). Loput 12 osallistujaa olivat suorittamassa maisterintutkintoaan ja muun muassa laatineet hyväksytyn kandidaatintutkielman. Tutkielman ensimmäisenä päätavoitteena oli selvittää, miten opiskelijat puhuivat ”menneisyydestä” ja ”historiasta” sekä eroteltiinko näitä käsitteitä toisistaan. Lisäksi tarkasteltiin sitä, millaisia näkemyksiä ajan ja ”historian” suhteesta opiskelijoiden vastaukset heijastivat. Toisena päätavoitteena selvitettiin opiskelijoiden näkemyksiä historioitsijan työstä. Aihetta lähestyttiin kartoittamalla ensin opiskelijoiden määritelmiä historiankirjoitukselle ja lähteiden roolille historiantutkimuksessa. Tämän jälkeen tarkasteltiin sitä, kuka saa ja voi tehdä historiantutkimusta, ja mihin historiantutkimusta tarvitaan. Osalle vastaajista ”menneisyys” ja ”historia” näyttäytyivät synonyymeina, kun taas osalle ”historia” merkitsi vuorovaikutusta yksilön ja menneiden tapahtumien välillä. ”Historian” ja ajan suhdetta kuvattiin niin aikajanojen, mielikuvien kuin täysin abstraktienkin visuaalisten mielikuvien kautta. Vastaajat korostivat historiankirjoituksen konstruktiivista ja tulkinnallista luonnetta, mutta historiallinen ”tieto” saatettiin silti paikantaa alkuperäislähteisiin. Historiallisen tiedon luotettavuutta pohtiessa osa reflektoi tällaisen tiedon totuudellisuutta, mutta luotettavuuden lisäämiseksi saattoi riittää esimerkiksi alkuperäislähteiden suurempi määrä tai usean tutkijan samankaltainen näkemys. Temaattisen käsittelyn päätteeksi ja vastaajien kokonaisvaltaisemmaksi kuvaamiseksi vastaajat tyypiteltiin, jolloin opiskelijoiden joukosta erotettiin historian itseisarvoa, historian(tutkimuksen) merkitystä nykyhetken ymmärtämisessä, historioitsijan roolia, ja tieteenalan moninäkökulmaisuutta korostavat tyypit. Edellä esitellyt, huomattavasti toisistaan eriävät näkemykset ”historiasta” ja historiantutkimuksesta heijastunevat väistämättä myös yliopisto-opiskelijoiden opiskeluun. Tästä syystä tämän tutkielman perusteella esitetään, että opiskelijoiden tiedonkäsitysten näkyväksi tekeminen voi antaa työkaluja historia-aineiden yliopisto-opetuksen kehittämiseen ja historiantutkimukseen liittyvien taitojen oppijalähtöiseen opettamiseen.

Hiljaisen tiedon hyödyntäminen verkostoituneen yrityksen ict-ryhmässä

Työn alustavana tavoitteena oli havaita yrityksen ict-ryhmässä käytettävien teknisten välineiden, informaation hallinnan järjestelmien ja ryhmän työtilojen vaikutus hiljasen tiedon jakamiseen tai sen estymiseen. Työssä tarkasteltiin myös vaikutusta ryhmän oppimiseen sekä ryhmään muodostuvan hiljaisen tiedon syntymisen ja henkilöitymisen syihin sekä hiljaisen tiedon laatuun. Lisäksi työssä pyritään löytämään tapoja, joiden avulla hiljaista tietoa voidaan hyödyntää ja jakaa ryhmässä siten että se mahdollistaa myös ryhmän oppimisen. Haastatteluissa nousivat esiin informaation hallintaongelmat, jotka johtuvat informaation hajautumisesta informaation eri hallinta järjestelmiin, tietoturvamääräysten aiheuttamiin esteisiin ja kriittisen teknisen dokumentaation tallentamiseen. Nämä vaikeuttavat tallennetun informaation hyödyntämistä ict-ryhmässä. Tämä osaltaan aiheuttaa hiljaisen tiedon henkilöitymistä ryhmässä ja hiljaisen tiedon jakamisen menetelmien jää hyödyntämättä. Haastatteluissa osoittautui, että hiljaisen tiedon hyödyntämisongelmat johtuvat osittain ryhmän sisäisten yhteyksien verkoston rakenteesta. Vahvojen linkkien vähyys ryhmässä ja vahvojen linkkien suuntautuminen ryhmän ulkoisiin verkostoihin vaikeuttaa hiljaisen tiedon siirtymistä ryhmässä ja aiheuttaa hiljaisen tiedon henkilöitymistä. Kiire todettiin ryhmän kannalta ongelmalliseksi hiljaisen tiedon jakamisen ja hyödyntämisen esteeksi. Tiedon adaptaatioon ja omaksumiseen liittyvät ongelmat ovat sidoksissa aikaan ja hiljaisen tiedon henkilöitymiseen ryhmässä. Ryhmätyö ja ryhmän päivittäisessä toiminnassa käytettävissä olevat hiljaisen tiedon jakamisen menetelmät osoittautuvat sopivimmiksi edistämään ryhmän yhteistyökykyä sekä sosiaalisen rakenteen ja luottamuksen kehittymistä. Ne poistavat myös tiedon omaksumisen ja adaptaation esteitä. Ryhmätyö vaikuttaa myönteisesti ryhmän kollektiiviseen osaamiseen ja ryhmän hiljaisen tiedon kehittymiseen. Lisäksi se parantaa teknisen dokumentaation ymmärrettävyyttä.

Pedagogisen hyvinvoinnin merkitykset koulutuksen läpäisyssä. Nuorten kokemuksia matkastaan peruskoulusta Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ymmärtää nuorten aikuisten omia kertomuksia peruskoulusuhteestaan ja yhteisvalinnanperusteista, peruskoulun jälkeisitä vuosista sekä koulutuksiin kiinnittymisistä. Tutkimus kohdistui kuuden nuorten kuvauksiin aikaisemmista opinnoistaan ja opintojen keskeytymiseen johtaneista syistä sekä keskeytymisen prosesseista. Työn keskiössä oli nuoren oma näkökulma aikaisemman koulutuspolun rakentumisesta ja pedagogisen hyvinvoinnin merkityksistä koulutuksen läpäisyssä. Tutkimuksen kohdejoukkona oli yhden aikuisopiston Nuorten aikuisten osaamisohjelman kohderyhmään kuuluvia opiskelijoita. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Aineisto teemoiteltiin ja analyysi tarkentui mahdollisiin pedagogisen hyvinvoinnin osatekijöitten näyttäytymiseen nuorten kerronnassa. Peruskoulusuhteissa keskeistä oli erilaiset oppimisen tai keskittymisen vaikeudet sekä kokemus heikosta tuen saannista oppimisen haasteisiin. Yhteishaun hakutoiveet eivät olleet kovin selkeitä ja nuoret kokivat olleensa hieman kypsymättömiä valintojensa tekoon. Toisen asteen keskeytymisiin johtaneet kuvaukset olivat hyvin moninaisia ja samankin nuoren kuvaukset kiinnittymättömyyden syistä vaihtelivat eri elämänkulun vaiheissa. NAO-opintoihin nuoret olivat kiinnittyneet paremmin ja olivat motivoituneita opintoihinsa. Tulosten perusteella voin todeta nuorten kaipaavan koulujen ja oppilaitosten toimijoilta aikaa ja huomiota sekä panostusta kurin ja järjestyksen ylläpitoon. Aikuisen oppijan haasteiksi tulkitsin heikon oppimisluottamuksen sekä aikaisemmat pettymykset kouluun instituutiona sekä siellä toimineisiin aikuisiin. Kouluissa ja oppilaitoksissa on selkeä tarve oppilaantuntemukselle, henkilökohtaiselle huomiolle ja ajalle kohdata oppija yksilönä, jolla on erilaiset taustat, kokemukset ja tarpeet. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistuminen oli merkittävä aikuisen oppimisen haasteita vähentävä tekijä ja koulutuksen läpäisyä vahvistava tekijä. Keskeinen merkitys oli koetulla tunnetuella, jolla vahvistettiin osallisuuden ja toimijuuden kokemista. Tunnetuki rakentui huomioivasta kohtaamisesta, puheeksi ottamisesta ja rohkaisevasta ilmapiiristä. Tätä kautta aikuisen oppijan kouluttautumisusko ja oppimisluottamus merkittävästi vahvistui.

Motivaatio ja työnilo Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoistyöhön liittyviä motivaatiotekijöitä ja miten voidaan edesauttaa vapaaehtoistyössä jaksamista. Tutkimuskysymyksenä oli myös, millainen vaikutus palkitsemisella on vapaaehtoistyön tekemiseen ja voidaanko sillä edesauttaa jaksamista. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten työnilo näyttäytyy vapaaehtoistyössä. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastatteluista ja kohderyhmänä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin alueelta kahdeksan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaa. Haastatteluna käytettiin puolistrukturoitua menetelmää, jossa ei ollut valmiita vastausvaihtoehtoja, kysymyksiä tarkennettiin, tehtiin lisäkysymyksiä ja näin saatiin laaja käsitys haastateltavien ajatuksista tutkimusongelmien analysointiin. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä muodostaen kategorioita kunkin tutkimusongelman käsittelyssä ja näitä tiivistettiin yläkategorioiksi. Motivaatiotekijöitä ei asetettu yleisyysjärjestykseen vaan analyysi tehtiin horisontaalisella tasolla. Motivaatio syntyy motiivista ja nämä motiivit perustuivat vapaaehtoistyöstä saatavaan hyötyyn, joko itselle tai muille. Vaikka analyysissä tuli selkeästi esiin myös oma hyöty, vapaaehtoistyö ei tutkimukseni mukaan perustu egoismiin. Oman hyödyn rinnalla vapaaehtoistyön tekemiseen liittyvä motivaatio oli hyvän tekeminen muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Altruismin käsite, jolla tarkoitetaan muita kuin itseä hyödyttävää toimintaa muiden auttamiseksi, liittyy olennaisesti vapaaehtoistyöhön. Tutkimustuloksina yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen hyöty ja yksilöllinen hyöty tulivat esille tärkeinä motivaatiotekijöinä vapaaehtoistyössä. Vapaaehtoistyö koettiin ajoittain paljon aikaa vievänä ja haasteina sille olivat ajanhallinta, osaamattomuus ja tehtävien kuormittavuus. Palkitsemisella oli merkityksensä vapaaehtoistyössä jaksamisessa. Materialistisella palkitsemisella oli osansa, mutta tärkeimpänä palkitsemisena kaikki kokivat kuitenkin työstä saatavan aidon kiitoksen ja työstä saatavan ilon. Vapaaehtoistyössä jaksamiseen liittyviä tekijöitä erilaisten palkitsemisten rinnalla ovat vertaistuen merkitys ja oma osaaminen. Työnilo näyttäytyi tutkimuksessa sekä ryhmätoiminnan, että yksilön vapaaehtoistyön tasolla. Kaikki kokivat työniloa vapaaehtoistyössä.