Metsäpalveluyritysten menestyminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Tutkimuksessa kartoitettiin metsäpalveluyritysten toimintaympäristöä sekä menestymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta varten haastateltiin 27 metsäpalveluyrittäjää kesäkuussa 1999. Heikommin menestyneiden ja Menestyneimpien metsäpalveluyritysten löytämiseksi luotiin kaksi menestyspistejärjestelmää: KASKARA (KASvu, KAnnattavuus & RAhoitus) -mittaristo ja Tasapainotettu (Balanced Scorecard) mittaristo. KASKARA-mittaristossa tarkastelun kohteena olivat yrityksen kasvu (yrityksen liikevaihdon kasvuprosentti ja investoinnit) ja kannattavuus sekä rahoituksellinen tila (maksuvalmius ja vakavaraisuus) yrittäjän itsensä arvioimana. Toisaalta käytettäessä Tasapainotettua mittaristoa KASKARA-mittaristoon liitettiin vielä neljä muuttujaa: yrityksen tärkeimmän asiakkaan antama palaute yrittäjälle, yrittäjän hankkima täydennyskoulutus, kovien kilpailijoiden lukumäärä yrityksen nykyisellä toiminta-alueella ja yrittäjän oma arvio yrityksensä paremmuudesta kilpailijoihin nähden. Tutkimuksen Menestyneimpiä yrityksiä voitiin kuvata seuraavasti: yrittäjä kertoi olleensa luottavainen yritystä perustaessaan; yhtenä tärkeimmistä motiiveista yrityksensä perustamiseen yrittäjä piti pyrkimystä ansiotulojen kasvattamiseen; hieman alle puolet yrityksistä oli hakkuuseen painottuneita yrityksiä - muut päätoimialat olivat puukauppa, metsätalouden suunnittelupalvelut sekä mittauspalvelut; yrittäjän lisäksi yritykseen on palkattu keskimäärin kaksi vakinaista työntekijää; yrityksen kirjanpidosta huolehtii joku muu (useimmiten tilitoimisto) kuin yrittäjä; yrityksen kaluston määrä on kasvanut yrityksen perustamisvuodesta, mutta yrityksen asiakaskunta on pysynyt lähes samana; yrityksen tärkeimmän asiakkaan osuus yrityksen liikevaihdosta on 90%; tulevaisuudessa yrittäjä haluaa ylläpitää nykyisiä asiakassuhteita; ja kartoitettaessa yrittäjän halukkuutta ryhtyä uudelleen yrittäjäksi saamien kokemustensa pohjalta valtaosin yrittäjät sanoivat varmasti ryhtyvänsä uudelleen metsäpalveluyrittäjäksi. Vastaavasti Heikommin menestyneitä yrityksiä ja niiden toimintaa voitiin luonnehtia seuraavien tekijöiden avulla: yrittäjä oli ollut iältään yli 40-vuotias, kun hän oli perustanut metsäpalveluyrityksensä; yrittäjä oli toiminut maanviljelijänä ennen metsäpalveluyrittäjäuraansa; lähes puolet yrittäjistä olivat olleet melko epävarmoja yritystä käynnistäessään; yrityksen päätoimiala on useimmiten hakkuu; yrityksessä ei ole yrittäjän lisäksi palkattua, vakinaista henkilöstöä; yrityksen toiminta-alueen säde on alle 40 kilometriä; valtaosin yrittäjät hoitavat itse yrityksensä kirjanpidon; yrityksen kaluston määrä ei ole kasvanut yrityksen perustamisvuodesta; yrityksellä on nykyisin alle viisi asiakasta; tärkeimmän asiakkaan osuus yrityksen liikevaihdosta on noin 60%; tulevaisuudessa yrittäjä suunnittelee hankkivansa uusia asiakkaita nykyisten asiakassuhteiden ylläpidon lisäksi; ja jos yrittäjä saisi tehdä uudelleen yrityksensä perustamispäätöksen, runsas kaksi kolmasosaa yrittäjistä kertoi harkitsevansa tarkkaan perustamispäätöstä, mutta perustavansa uudelleen metsäpalveluyrityksen.

Maatalouden tuloverolain ja elinkeinoverolain välisen rjauksen vaikutus matkailuyrityksen talouteen

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisiin verotuksellisiin ratkaisuihin matkailuyrityksen kannattaisi maatalouden tuloverolain ja elinkeinoverolain välillä pyrkiä minimoidakseen maksettavien verojen määrä. Tutkielmassa vertaillaan maaseutu-matkailuyritystoiminnan mahdollisia vaihtoehtoisia veroratkaisuja. Esimerkkitapauksessa tehdään vaihtoehtolaskelmia matkailuyritystoiminnan verotuksesta todellisen maatalouden tuloverolain mukaan verotetun toiminnan lisäksi elinkeinoverolain mukaan verotettavasta toiminimenä harjoitetusta matkailuyritystoiminnasta sekä elinkeinoverolain mukaan verotettavasta erilliseksi osakeyhtiöksi yhtiöitetystä matkailuyritystoiminnasta. Tutkielmassa on käytetty kvantitatiivista eli määrällistä tukimusta. Tutkimusstrategiana on kokeellinen tutkimus, mikä on toteutettu valitsemalla matkailuyritysjoukosta todellinen matkailuyritys, jonka verotusta on tarkasteltu valittujen muuttujien muuttuessa. Tutkielman esimerkkitapauksessa matkailuyritystoiminnan muodostaman liikevaihdon ollessa pieni on maatalouden tuloverolain mukainen toiminta selvästi edullisempaa kuin elinkeinoverolain mukaan verotettava matkailuyritystoiminta. Matkailuyritystoiminnan noustessa selvästi merkittävämmäksi liiketoiminnan muodostajaksi kuin maatalouden muodostuu matkailuyritystoiminnan osakeyhtiöittäminen elinkeinoverolain piiriin verotuksellisesti yhtä edulliseksi ratkaisuksi kuin maatalouden tuloverolain mukaisesti toimiminen. Verojen määrään keskeisesti vaikuttavia tekijöitä liikevaihdon ja kulurakenteen lisäksi ovat tasausvaraus (maatalouden tuloverolaki), toimintavaraus (elinkeinoverolaki) sekä nettovarallisuustaso.

Yrityksen kasvu ja omistaja-arvo - Diskontatun kassavirran periaatteella lasketun omistaja-arvon aikasarjapohjainen tarkastelu

Tutkielman päätavoitteena oli selvittää yrityksen kasvun vaikutusta omistaja-arvoon. Omistaja-arvon laskentaa selvitetään diskontatun kassavirran periaatteella. Omistaja-arvot esitettiin ja niiden kehitystä tutkittiin vuosittain aikasarjana. Kasvun vaikutuksia tutkittiin kolmella kannattavuustasolla ja kahdella pääoman tuottovaatimusprosentilla. Omistaja-arvon kehitystä verrattiin sijoitetun pääoman tuottoprosenttiin ja pääoman kiertonopeuteen. Tutkimusta varten rakennettiin yksinkertainen malliyritys, jonka rakennetta muuttamalla kyettiin tutkimaan kasvun vaikutuksia ja omistaja-arvoon vaikuttavia tekijöitä. Yrityksen kasvaessa kannattavuudella on suuri merkitys siihen, kuinka omistaja-arvo kehittyy. Tutkimus osoittaa, että yrityksen kasvu vaikuttaa omistaja-arvoa lisäävästi tiettyyn rajaan saakka, jonka jälkeen kasvu alkaa tuhota omistaja-arvoa. Tutkimuksessa löydettiin se liikevaihdon kasvun taso, jolla omistaja-arvo on korkeimmillaan. Tämä arvo ei riipu pääoman tuottovaatimustasosta. Alhaisempi pääoman tuottovaatimus luo suuremman omistaja-arvon kuin korkeampi tuottovaatimus. Tutkimus osoittaa, että vaikka kannattavuus sijoitetun pääoman tuottovaatimusprosentilla mitattuna paranee edelleen yrityksen omistaja-arvo alkaa tuhoutua jollakin tietyllä liikevaihdon kasvuntasolla. Pääoman kiertonopeus käyttäytyy sijoitetun pääoman tuottoprosentin kanssa samalla tavalla. Tutkimus osoittaa, että omistaja-arvon tuhoutuminen johtuu yrityksen tuottaman vapaan kassavirran pienentymisestä. Vapaa kassavirta alkaa pienentyä, kun kasvun vaatimat investoinnit ja käyttöpääoman lisäys kasvavat nopeammin suhteessa kasvun tuottoon verrattuna.

Hankintastrategian muutoksen vaikutus käyttöpääoman sitoutumiseen: case muodin vähittäiskauppa

Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää hankintastrategian muutoksen vaikutusta käyttöpääoman sitoutumiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen case-tutkimus. Siinä tutkitaan kohdeyrityksen nuorisomuotimyymälöiden käyttöpääoman kehitystä suhteessa liikevaihtoon viiden vuoden aikasarjalla. Tutkimuksen tiedot ovat kerätty POS-järjestelmästä kuukauden tarkkuudella. Tutkimuksessa seurataan käyttöpääoman trendin lisäksi sesonkivaihteluja. Tutkimusyrityksen uudessa hankintastrategiassa lisättiin sesongin aikaisia express- ja täydennysostojen osuutta. Toimintatavan muutos johti ennakko-ostojen vähenemiseen, mikä puolestaan lyhensi ostojen ja myyntisesongin välistä keskimääräistä aikaa. Lyhyemmät ennakkoajat vähentävät ennustusvirhettä, mikä parantaa varaston hallittavuutta. Parempi ennustettavuus vähentää varmuusvarastojen tarvetta ja joustavampi materiaalivirta tasaa varastonhuippuja. Molemmat tekijät vähentävät myymälöiden käyttöpääoman tarvetta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että nopeampi toimitusketju vähentää käyttöpääoman tarvetta kohdeyrityksessä. Johtopäätös on yhdenmukainen tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen kanssa.

Small business management in English

The goal was to define how growth creates problems in small companies with a staff of uner 20, and how the problems are solved. It is not about fast growing companies, but about smoothly or even slowly growing companies. The growth is started through the turnover and the main motive is to have a economic stability. Almost all the companies felt that the main reason for this strate-gic growth was to increase the competitivety. Growth was mainly from the domestic market, and new products and new markets. The biggest problem with this growth was providing capital and also a lack of reas-surance. In additinon to this it was dificult to find suitable personnel and there was a lack of time needed to plan and develop the operation. The lack of product develop-ment, was found to be a problem to some extent, particulary in smaller companies. The follow-up of the finances take place mainly through the profit and loss account, income statement and balance sheets. Apart from that they find the follow up by pro-duct was important. Another important element was to have company tailor-made consulting/sparring in order to develop the operation.

δ15N value does not reflect fasting in mysticetes.

The finding that tissue δ15N values increase with protein catabolism has led researchers to apply this value to gauge nutritive condition in vertebrates. However, its application to marine mammals has in most occasions failed. We investigated the relationship between δ15N values and the fattening/fasting cycle in a model species, the fin whale, a migratory capital breeder that experiences severe seasonal variation in body condition. We analyzed two tissues providing complementary insights: one with isotopic turnover (muscle) and one that keeps a permanent record of variations in isotopic values (baleen plates). In both tissues δ15N values increased with intensive feeding but decreased with fasting, thus contradicting the pattern previously anticipated. The apparent inconsistency during fasting is explained by the fact that a) individuals migrate between different isotopic isoscapes, b) starvation may not trigger significant negative nitrogen balance, and c) excretion drops and elimination of 15N-depleted urine is minimized. Conversely, when intensive feeding is resumed in the northern grounds, protein anabolism and excretion start again, triggering 15N enrichment. It can be concluded that in whales and other mammals that accrue massive depots of lipids as energetic reserves and which have limited access to drinking water, the δ15N value is not affected by fasting and therefore cannot be used as an indicatior of nutritive condition.

A signaling mechanism coupling netrin-1/deleted in colorectal cancer chemoattraction to SNARE-mediated exocytosis in axonal growth cones

Directed cell migration and axonal guidance are essential steps in neural development. Both processes are controlled by specific guidance cues that activate the signaling cascades that ultimately control cytoskeletal dynamics. Another essential step in migration and axonal guidance is the regulation of plasmalemma turnover and exocytosis in leading edges and growth cones. However, the cross talk mechanisms linking guidance receptors and membrane exocytosis are not understood. Netrin-1 is a chemoattractive cue required for the formation of commissural pathways. Here, we show that the Netrin-1 receptor deleted in colorectal cancer (DCC) forms a protein complex with the t-SNARE (target SNARE) protein Syntaxin-1 (Sytx1). This interaction is Netrin-1 dependent both in vitro and in vivo, and requires specific Sytx1 and DCC domains. Blockade of Sytx1 function by using botulinum toxins abolished Netrin-1-dependent chemoattraction of axons in mouse neuronal cultures. Similar loss-of-function experiments in the chicken spinal cord in vivo using dominant-negative Sytx1 constructs or RNAi led to defects in commissural axon pathfinding reminiscent to those described in Netrin-1 and DCC loss-of-function models. We also show that Netrin-1 elicits exocytosis at growth cones in a Sytx1-dependent manner. Moreover, we demonstrate that the Sytx1/DCC complex associates with the v-SNARE (vesicle SNARE) tetanus neurotoxin-insensitive vesicle-associated membrane protein (TI-VAMP) and that knockdown of TI-VAMP in the commissural pathway in the spinal cord results in aberrant axonal guidance phenotypes. Our data provide evidence of a new signaling mechanism that couples chemotropic Netrin-1/DCC axonal guidance and Sytx1/TI-VAMP SNARE proteins regulating membrane turnover and exocytosis.

TBS reflects trabecular microarchitecture in premenopausal women and men with idiopathic osteoporosis and low-traumatic fractures.

Transiliac bone biopsies, while widely considered to be the standard for the analysis of bone microstructure, are typically restricted to specialized centers. The benefit of Trabecular Bone Score (TBS) in addition to areal bone mineral density (aBMD) for fracture risk assessment has been documented in cross-sectional and prospective studies. The aim of this study was to test if TBS may be useful as a surrogate to histomorphometric trabecular parameters of transiliac bone biopsies. Transiliac bone biopsies from 80 female patients (median age 39.9years-interquartile range, IQR 34.7; 44.3) and 43 male patients (median age 42.7years-IQR 38.9; 49.0) with idiopathic osteoporosis and low traumatic fractures were included. Micro-computed tomography values of bone volume fraction (BV/TV), trabecular thickness (Tb.Th), trabecular number (Tb.N), trabecular separation (Tb.Sp), structural model index (SMI) as well as serum bone turnover markers (BTMs) sclerostin, intact N-terminal type 1 procollagen propeptide (P1NP) and cross-linked C-telopeptide (CTX) were investigated. TBS values were higher in females (1.282 vs 1.169, p< 0.0001) with no differences in spine aBMD, whereas sclerostin levels (45.5 vs 33.4pmol/L) and aBMD values at the total hip (0.989 vs 0.971g/cm(2), p<0.001 for all) were higher in males. Multiple regression models including: gender, aBMD and BTMs revealed TBS as an independent, discriminative variable with adjusted multiple R(2) values of 69.1% for SMI, 79.5% for Tb.N, 68.4% for Tb.Sp, and 83.3% for BV/TV. In univariate regression models, BTMs showed statistically significant results, whereas in the multiple models only P1NP and CTX were significant for Tb.N. TBS is a practical, non-invasive, surrogate technique for the assessment of cancellous bone microarchitecture and should be implemented as an additional tool for the determination of trabecular bone properties.

A signaling mechanism coupling netrin-1/deleted in colorectal cancer chemoattraction to SNARE-mediated exocytosis in axonal growth cones

Directed cell migration and axonal guidance are essential steps in neural development. Both processes are controlled by specific guidance cues that activate the signaling cascades that ultimately control cytoskeletal dynamics. Another essential step in migration and axonal guidance is the regulation of plasmalemma turnover and exocytosis in leading edges and growth cones. However, the cross talk mechanisms linking guidance receptors and membrane exocytosis are not understood. Netrin-1 is a chemoattractive cue required for the formation of commissural pathways. Here, we show that the Netrin-1 receptor deleted in colorectal cancer (DCC) forms a protein complex with the t-SNARE (target SNARE) protein Syntaxin-1 (Sytx1). This interaction is Netrin-1 dependent both in vitro and in vivo, and requires specific Sytx1 and DCC domains. Blockade of Sytx1 function by using botulinum toxins abolished Netrin-1-dependent chemoattraction of axons in mouse neuronal cultures. Similar loss-of-function experiments in the chicken spinal cord in vivo using dominant-negative Sytx1 constructs or RNAi led to defects in commissural axon pathfinding reminiscent to those described in Netrin-1 and DCC loss-of-function models. We also show that Netrin-1 elicits exocytosis at growth cones in a Sytx1-dependent manner. Moreover, we demonstrate that the Sytx1/DCC complex associates with the v-SNARE (vesicle SNARE) tetanus neurotoxin-insensitive vesicle-associated membrane protein (TI-VAMP) and that knockdown of TI-VAMP in the commissural pathway in the spinal cord results in aberrant axonal guidance phenotypes. Our data provide evidence of a new signaling mechanism that couples chemotropic Netrin-1/DCC axonal guidance and Sytx1/TI-VAMP SNARE proteins regulating membrane turnover and exocytosis.

A signaling mechanism coupling netrin-1/deleted in colorectal cancer chemoattraction to SNARE-mediated exocytosis in axonal growth cones

Directed cell migration and axonal guidance are essential steps in neural development. Both processes are controlled by specific guidance cues that activate the signaling cascades that ultimately control cytoskeletal dynamics. Another essential step in migration and axonal guidance is the regulation of plasmalemma turnover and exocytosis in leading edges and growth cones. However, the cross talk mechanisms linking guidance receptors and membrane exocytosis are not understood. Netrin-1 is a chemoattractive cue required for the formation of commissural pathways. Here, we show that the Netrin-1 receptor deleted in colorectal cancer (DCC) forms a protein complex with the t-SNARE (target SNARE) protein Syntaxin-1 (Sytx1). This interaction is Netrin-1 dependent both in vitro and in vivo, and requires specific Sytx1 and DCC domains. Blockade of Sytx1 function by using botulinum toxins abolished Netrin-1-dependent chemoattraction of axons in mouse neuronal cultures. Similar loss-of-function experiments in the chicken spinal cord in vivo using dominant-negative Sytx1 constructs or RNAi led to defects in commissural axon pathfinding reminiscent to those described in Netrin-1 and DCC loss-of-function models. We also show that Netrin-1 elicits exocytosis at growth cones in a Sytx1-dependent manner. Moreover, we demonstrate that the Sytx1/DCC complex associates with the v-SNARE (vesicle SNARE) tetanus neurotoxin-insensitive vesicle-associated membrane protein (TI-VAMP) and that knockdown of TI-VAMP in the commissural pathway in the spinal cord results in aberrant axonal guidance phenotypes. Our data provide evidence of a new signaling mechanism that couples chemotropic Netrin-1/DCC axonal guidance and Sytx1/TI-VAMP SNARE proteins regulating membrane turnover and exocytosis.

Spontaneous cell polarization: Feedback control of Cdc42 GTPase breaks cellular symmetry.

Spontaneous polarization without spatial cues, or symmetry breaking, is a fundamental problem of spatial organization in biological systems. This question has been extensively studied using yeast models, which revealed the central role of the small GTPase switch Cdc42. Active Cdc42-GTP forms a coherent patch at the cell cortex, thought to result from amplification of a small initial stochastic inhomogeneity through positive feedback mechanisms, which induces cell polarization. Here, I review and discuss the mechanisms of Cdc42 activity self-amplification and dynamic turnover. A robust Cdc42 patch is formed through the combined effects of Cdc42 activity promoting its own activation and active Cdc42-GTP displaying reduced membrane detachment and lateral diffusion compared to inactive Cdc42-GDP. I argue the role of the actin cytoskeleton in symmetry breaking is not primarily to transport Cdc42 to the active site. Finally, negative feedback and competition mechanisms serve to control the number of polarization sites.

Magnetoestratigrafía de las sucesiones del Mioceno medio y superior del Vallés occidental (Depresión del Vallés-Penedés, NE España): Implicaciones biocronológicas y cronoestratigráficas.

The magnetostratigraphic analysis of the middle to late Miocene continental deposits from the Valles-Penedes basin, combined with its well-documented fossil mammal record, provides a well-resoluted chronology for the upper basin infill. It is based on the biostratigraphic and magnetostratigraphic cross-correlation of 18 sections throughout the alluvial and transitional/shallow marine sequences in the Western Valles area. The biostratigraphic framework consists of 24 mammal localities of upper Aragonian and Vallesian age. Correlation of the studied sections to the geomagnetic polarity time scale (GPTS) is based on the distinctive pattern of local magnetozones, as well as the radiometric age of the late Vallesian fauna from the Bicorp Basin (9.6 + 0.3 Ma) and the known relationship of the late Vallesian assemblages with marine beds belonging to the planktonic forarninifera N16 zone. It has led to an absolute dating of the fauna1 events and a precise chronostratigraphy of the Vallesian marnrnal stage in its type area. The Hipparion First Appearance Datum (FAD) defines the lower Vallesian boundary and is dated at 11.1 Ma, at the base of chron C5r. ln. It is in good agreement with radiometric ages from the early Hipparion bearing sites in the Vienna Basin (1 1.1 * 0.5 Ma) and the classic Howenegg locality in Germany (10.8 * 0.3 Ma). It also agrees with the age of the turkish localities of Yailacilar (1 1.6 + 0.25 Ma) and Yenieskihisar-2 (1 1.1 * 0.2 Ma) with absence of Hipparion. Al1 these support the isochrony of the dispersa1 of Hipparion throughout the Mediterranean region. A possible isochrony at a larger geographical scale (Old World, Mesogea) must await more reliable ages of the Hipparion FAD in Asia and Africa. The Cricetulodon FAD that defines the MN9a/MN9b boundary occurs at the middle part of C5n. Assuming an on average constant sedimentation rate, this datum has an age of approximately 10.4 Ma. The earlyllate Vallesian boundary is marked by one of the most distinct fauna1 events of the late Neogene: the dispersa1 of the muridae Progonomys into Europe and North Africa, which coincides with an important macromarnmal turnover. The first extensive appearance of Progonomys in Europe (MN9íMN10 boundary) is dated at 9.7 Ma (C4Ar3r), showing a remarkable diachrony with the Himalayan region. F9i d lly, the FAD of Rotundomys bressnnus occurs in the upper part of C4Ar.ln (9.2-9.3 Ma). The Vallesian spans 2.4 Myr, from 11.1 Ma (CSr.ln) to 8.7 Ma (C4An), and correlates to the early Tortonian.

Planarians as a model to assess in vivo the role of matrix metalloproteinase genes during homeostasis and regeneration

Matrix metalloproteinases (MMPs) are major executors of extracellular matrix remodeling and, consequently, play key roles in the response of cells to their microenvironment. The experimentally accessible stem cell population and the robust regenerative capabilities of planarians offer an ideal model to study how modulation of the proteolytic system in the extracellular environment affects cell behavior in vivo. Genome-wide identification of Schmidtea mediterranea MMPs reveals that planarians possess four mmp-like genes. Two of them (mmp1 and mmp2) are strongly expressed in a subset of secretory cells and encode putative matrilysins. The other genes (mt-mmpA and mt-mmpB) are widely expressed in postmitotic cells and appear structurally related to membrane-type MMPs. These genes are conserved in the planarian Dugesia japonica. Here we explore the role of the planarian mmp genes by RNA interference (RNAi) during tissue homeostasis and regeneration. Our analyses identify essential functions for two of them. Following inhibition of mmp1 planarians display dramatic disruption of tissues architecture and significant decrease in cell death. These results suggest that mmp1 controls tissue turnover, modulating survival of postmitotic cells. Unexpectedly, the ability to regenerate is unaffected by mmp1(RNAi). Silencing of mt-mmpA alters tissue integrity and delays blastema growth, without affecting proliferation of stem cells. Our data support the possibility that the activity of this protease modulates cell migration and regulates anoikis, with a consequent pivotal role in tissue homeostasis and regeneration. Our data provide evidence of the involvement of specific MMPs in tissue homeostasis and regeneration and demonstrate that the behavior of planarian stem cells is critically dependent on the microenvironment surrounding these cells. Studying MMPs function in the planarian model provides evidence on how individual proteases work in vivo in adult tissues. These results have high potential to generate significant information for development of regenerative and anti cancer therapies.

DLL4 promotes continuous adult intestinal lacteal regeneration and dietary fat transport.

The small intestine is a dynamic and complex organ that is characterized by constant epithelium turnover and crosstalk among various cell types and the microbiota. Lymphatic capillaries of the small intestine, called lacteals, play key roles in dietary fat absorption and the gut immune response; however, little is known about the molecular regulation of lacteal function. Here, we performed a high-resolution analysis of the small intestinal stroma and determined that lacteals reside in a permanent regenerative, proliferative state that is distinct from embryonic lymphangiogenesis or quiescent lymphatic vessels observed in other tissues. We further demonstrated that this continuous regeneration process is mediated by Notch signaling and that the expression of the Notch ligand delta-like 4 (DLL4) in lacteals requires activation of VEGFR3 and VEGFR2. Moreover, genetic inactivation of Dll4 in lymphatic endothelial cells led to lacteal regression and impaired dietary fat uptake. We propose that such a slow lymphatic regeneration mode is necessary to match a unique need of intestinal lymphatic vessels for both continuous maintenance, due to the constant exposure to dietary fat and mechanical strain, and efficient uptake of fat and immune cells. Our work reveals how lymphatic vessel responses are shaped by tissue specialization and uncover a role for continuous DLL4 signaling in the function of adult lymphatic vasculature.

Integroitujen laitekaappien tuotannon tehostaminen elektroniikkateollisuudessa

Laitekaappien integrointi koostuu moduulien sekä kaapeleiden liittämisestä mallikohtaisiksi kokonaisuuksiksi. Tämä kokoonpanoprosessi on tilausohjautuva ja tehdään mallikohtaisesti yksittäiskokoonpanona. Mallien integrointityön vaikeus ja kokoonpanoaika vaihtelevat voimakkaasti. Tämä yhdistettynä työvoiman vaihtuvuuteen luo haastavan ympäristön kehittää tuotantoa sekä laadun että kapasiteetin näkökulmasta. Työssä on selvitetty voidaanko näitä kehittää jakamalla tuotantoprosessi pienempiin vaiheisiin, jotka ovat helpompi tasapainottaa ja oppia. Kokoomalinjan soveltaminen tilausohjautuvaan tuotantoon vaatii perinteiseen tahdistettuun kokoomalinjaan nähden suurempien poikkeavuuksien sallimista. Toisistaan merkittävästi poikkeavien työaikojen ja laajan mallivariaation vuoksi linjaa ei pystytä hallitsemaan niin järjestelmällisesti kuin tasapituisilla työvaiheilla. Tehokkaan tuotannon aikaansaaminen tällaiselle linjalle vaatii mahdollisuutta työjärjestyksen suunnitteluun ja sen simulointiin. Tässä työssä on pyritty arvioimaan simuloinnin avulla kokoomalinjan toimivuutta stokastisen kysynnän vallitessa. Malli on luotu hyväksikäyttäen tuotteiden valmistusaikoja, jotka on jaettu mallikohtaisesti kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin. Nämä tehtävät on pyritty tasapainottamaan eri työpisteiden tehtäviksi. Tasapainotuksen tavoitteena on ollut minimoida tuotteiden työtehtävien keston voimakasta hajontaa, jota mallien kysynnän satunnaisuus voimistaa. Simulointien perusteella on luotu yksinkertaistettu sääntö työjärjestyksen muodostamiselle. Mallinnuksessa on pyritty maksimoimaan tuotannon tehokkuus minimoiden sekä keskeneräisen tuotannon määrää että läpimenoaikaa. Tehokkaimman vaihtoehdon löydyttyä on arvioitu kokoomalinjan soveltuvuutta laitekaappien integrointiin.