750 resultados para Orion (tavaramerkki)
Resumo:
kuv., 14 x 22 cm
Resumo:
kuv., 14 x 27 cm
Resumo:
kuv., 14 x 22 cm
Resumo:
kuv., 22 x 29 cm
Resumo:
kuv., 22 x 37 cm
Resumo:
kuv., 28 x 35 cm
Resumo:
kuv., 21 x 17 cm
Resumo:
21 x 27 cm
Resumo:
kuv., 21 x 17 cm
Resumo:
Tutkielman tarkoituksena on perehtyä siihen, kuinka laajasti tavaramerkin haltija voi kieltää toista elinkeinoharjoittajaa käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä, kun sitä käytetään samoissa, samankaltaisissa tai jopa täysin erilaisissa tavaroissa tai palveluissa. Merkin haltijan kielto-oikeuden laajuuteen paneudutaan tutkimalla ensiksi EU:n tavaramerkkidirektiiviä ja Suomen tavaramerkkilakia ja oikeuskäytäntöjä. Tämän jälkeen tutkitaan, kuinka laaja kielto-oikeus merkin haltijalla on Kiinassa. Pääasiallinen tutkimusmetodi on lainopillinen, mutta myös oikeusvertailua tehdään Suomen ja Kiinan välillä. Tavaramerkin suojaamisessa on Suomessa selkeästi havaittavissa Chicagon koulukunnan teorian hyväksyminen, joka tavaramerkkioikeuteen sovellettuna korostaa merkin haltijan laajaa suojaa. Teorian mukaan tavaramerkin brandiksi luomiseen liittyviä investointeja pitää suojata ja estää sen ansioton hyödyntäminen. Päinvastaista teoriaa edustaa Harvardin koulukunta, jonka teorian piirteitä on havaittavissa Kiinan tavaramerkkioikeudessa. Se korostaa tavaramerkin kapeaa suojaa. Sallimalla kilpailijoiden jäljitellä tunnettua tavaramerkkiä parannetaan kilpailijan asemaa markkinoilla. Toisaalta ulkomaiset merkin haltijat kohtaavat Kiinassa myös paljon ei-tavaramerkkioikeudellisia ongelmia, jotka vaikeuttavat tavaramerkin suojaamista Kiinan markkinoilla.
Resumo:
Tämän diplomityön tarkoituksena on kehittää menetelmä, jolla voidaan seurata inhalaatiovalmisteen sisältämiä epäpuhtauksia. Menetelmä kehitetään erittäin korkean suorituskyvyn kromatografialaitteistolle (Ultra High Performance Liquid Chromatography, UHPLC) jo olemassa olevan HPLC-epäpuhtausmenetelmän pohjalta. Uusi menetelmä kehitetään analyysiajan lyhentämiseksi ja erotuksen resoluution parantamiseksi. Työn kirjallisuusosa esittelee lyhyesti inhalaatiovalmisteet sekä nestekromatografian perusteet. Korkean erotuskyvyn nestekromatografia ja analysoinnin apuna käytettävät parametrit selvitetään laskukaavoineen. Kirjallisuusosa keskittyy epäpuhtausmenetelmän kehittämisen kulkuun ja menetelmän validoinnissa suoritettaviin kokeisiin. Soveltavassa osassa Orion Oyj:n kehitteillä olevalle kahden vaikuttavan aineen inhalaatiovalmisteelle kehitetään UHPLC-epäpuhtausmenetelmä kirjallisuusosiossa esitellyn menetelmäkehitysrungon pohjalta. Menetelmäkehityksen kulku ja analyysin olosuhteiden valinta esitellään pääpiirteittäin, jonka jälkeen kehitetty menetelmä validoidaan sille tehdyn validointisuunnitelman mukaisesti. Kehitetystä UHPLC-epäpuhtausmenetelmästä saatiin 16 minuuttia lyhyempi kuin vastaava HPLC-epäpuhtausmenetelmä. Myös analyysin resoluutio parantui merkittävästi. Toistuvien injektioiden jälkeen kromatogrammissa esiintyi kuitenkin häntimistä, joka johti merkittävään resoluution heikkenemiseen. Häntimisen syyksi epäiltiin toisen vaikuttavan aineen kiinnittymistä kolonnimateriaaliin, mutta sen estämiseksi ehdotetut toimenpiteet eivät sopineet kehitettyyn menetelmään.
Resumo:
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten lääkealan välttämätön sääntely muotoilee brändejä alan markkinoinnissa. Lääketeollisuuden alalla on ilmennyt tarve löytää uusia menestystekijöitä, eikä enää ainoastaan turvautua tutkimus- ja tuotekehitykseen. Eettisistä ja turvallisuussyistä ala on säännelty toimintaympäristö ja on huomioitava, että kuluttajan sijasta ostopäätökseen vaikuttavat välikäsinä lääkärit ja apteekit. Tutkimus jakaantui kolmeen osakysymykseen: 1. Mitkä ovat lääkemarkkinoinnin erityspiirteet? 2. Mitä mahdollisuuksia reseptilääkkeissä on luoda brändejä? 3. Miten tuotteen brändi ja yrityksen brändi tulevat esille lääkemarkkinoinnissa? Tutkimusongelmiin etsittiin vastauksia kvalitatiivisen tutkimuksen avulla, koska pyrittiin saamaan esille se, mikä ilmiössä on merkittävää. Tutkimuksen tarkoitus oli luonteeltaan kartoittava ja strategiana käytettiin tapaustutkimusta, jonka tarkastelukohteeksi valittiin lääkeyhtiö Orion. Yrityksen alkuperäislääkkeistä perehdyttiin astma- ja keuhkolääkkeisiin. Tutkimus ei kuitenkaan ollut toimeksianto. Tuloksista kävi ilmi, että tietyn reseptilääkkeen päätymiseen potilaalle vaikuttaa lukuisia eri tekijöitä. Yhteiskunta pyrkii säästöihin maksamissaan lääkekorvauksissa, mikä vaikuttaa merkittävästi lääkeyritysten strategioihin ja markkinointitoimenpiteisiin. Apteekeille ensisijaisen tärkeäksi brändeissä nousi luotettavuus toimituksessa. House-of-brands -tyyppinen brändiarkkitehtuuri huomattiin olevan yrityksillä käytössä alkuperäistuotteissa ja yritysbrändiin keskittyvä arkkitehtuuri geneerisissä tuotteissa. Kotimaassa Orion toimii vahvasti yritysbrändin alla, mutta ulkomailla enemmän tuotevetoisesti. Sekä empiriassa että teoriassa korostui, että kaikki lääkealan markkinointi pohjautuu alan tutkimustuloksiin. Markkinoinnilla pyritään lääkkeen oikean ja turvallisen käytön edistämiseen. Johtopäätöksenä todettiin, että lääkäreiden päätöksentekoa pyritään helpottamaan ja lääkebrändit voivat toimia niin sanotusti maamerkkeinä.
Resumo:
Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuudesta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä liikesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät lähtökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun muassa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivarmistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden vakiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mahdollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutkimusote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeuden tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.
Resumo:
Yritysvarallisuus on nykyään yhä aineettomampaa. Osan tästä yritysten aineettomasta varallisuu-desta muodostavat erilaiset immateriaalioikeudet, jotka voivat olla joko rekisteröityjä kansallisiin tai kansainvälisiin rekistereihin tai vaihtoehtoisesti saada suojaa ilman rekisteröintiä. Ilman rekisteröintiä suojataan muun muassa tekijänoikeutta, vakiintunutta tavaramerkkiä ja toiminimeä sekä lii-kesalaisuuksia. Myös teollisoikeushakemukset, kuten vireillä olevat patenttihakemukset, eivät läh-tökohtaisesti ole kirjattuja julkisiin rekistereihin. Kirjaamattomat immateriaalioikeudet ovat yrityksille varallisuusarvoista omaisuutta, jota yritysten tulisi kyetä käyttämään taloudellisesti hyödyksi eri tavoin. Yrityksille saattaa muodostua muun mu-assa tarve hyödyntää kyseisiä oikeuksia rahoituksen tai muun luoton vakuutena. Tutkielmassa tar-kastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien yleistä vakuuskelpoisuutta esinevakuusoikeuden yleisten oppien valossa ja selvitetään sitten vakuuskäytön mahdollisuutta eri vakuusmuotojen kautta. Ongelmaksi tiettyjen kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskelpoisuuden kohdalla muodostuu erityisesti järjestelylle sivullissitovuuden tuovan julkivarmistuksen toteuttamiskeinojen puute, sillä vakuusjärjestelyä ei voi tuoda julkiseksi kirjaamalla sitä asianomaiseen rekisteriin kuten rekisteröityjen immateriaalioikeuksien kohdalla on mahdollista. Tutkimuksessa tarkastellaan kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollisuutta panttauksen, vakuusluovutuksen, yrityskiinnityksen sekä oikeuden yhtiöittämisen kautta. Julkivar-mistuksen vaatimus on vahvimmillaan perinteisessä panttioikeudessa, eikä oikeuskirjallisuuden va-kiintuneen kannan mukaan panttaus ole omaisuuden julkivarmistuskelvottomuudesta johtuen mah-dollista. Vakuusluovutuksen asema oikeusjärjestyksessä on edelleen epäselvä, vaikka sen käyttöä puolletaankin toisinaan perustellen sitä juuri julkivarmistuskelvottomien omaisuuserien panttausta korvaavana järjestelmänä. Myös yrityskiinnityksen ja yhtiöittämismenettelyn kautta kirjaamattomat immateriaalioikeudet voidaan tietyin edellytyksin saada vakuuskelpoisuuden piiriin. Tutkielma on lainopillinen ja pyrkii selvittämään kirjaamattomien immateriaalioikeuksien vakuus-kelpoisuutta voimassa olevan oikeuden sekä oikeuskirjallisuuden valossa. Oikeuspoliittinen tutki-musote ilmenee tutkimuksessa esitettyjen ratkaisuehdotusten kautta, sillä kirjaamattomien immate-riaalioikeuksien vakuuskäytön mahdollistamiselle on olemassa selkeä tarve. Niin kauan kuin oikeu-den tila pysyy epäselvänä, jää tällaisten omaisuuserien täysi vakuuspotentiaali hyödyntämättä.