Evaluation of quality improvement for cesarean sections caesarean section programmes through mixed methods.

BACKGROUND The rate of avoidable caesarean sections (CS) could be reduced through multifaceted strategies focusing on the involvement of health professionals and compliance with clinical practice guidelines (CPGs). Quality improvements for CS (QICS) programmes (QICS) based on this approach, have been implemented in Canada and Spain. OBJECTIVES Their objectives are as follows: 1) Toto identify clusters in each setting with similar results in terms of cost-consequences, 2) Toto investigate whether demographic, clinical or context characteristics can distinguish these clusters, and 3) Toto explore the implementation of QICS in the 2 regions, in order to identify factors that have been facilitators in changing practices and reducing the use of obstetric intervention, as well as the challenges faced by hospitals in implementing the recommendations. METHODS Descriptive study with a quantitative and qualitative approach. 1) Cluster analysis at patient level with data from 16 hospitals in Quebec (Canada) (n = 105,348) and 15 hospitals in Andalusia (Spain) (n = 64,760). The outcome measures are CS and costs. For the cost, we will consider the intervention, delivery and complications in mother and baby, from the hospital perspective. Cluster analysis will be used to identify participants with similar patterns of CS and costs based, and t tests will be used to evaluate if the clusters differed in terms of characteristics: Hospital level (academic status of hospital, level of care, supply and demand factors), patient level (mother age, parity, gestational age, previous CS, previous pathology, presentation of the baby, baby birth weight). 2) Analysis of in-depth interviews with obstetricians and midwives in hospitals where the QICS were implemented, to explore the differences in delivery-related practices, and the importance of the different constructs for positive or negative adherence to CPGs. Dimensions: political/management level, hospital level, health professionals, mothers and their birth partner. DISCUSSION This work sets out a new approach for programme evaluation, using different techniques to make it possible to take into account the specific context where the programmes were implemented.

Supervised injection services : what has been demonstrated? : a systematic literature review

BACKGROUND: Supervised injection services (SISs) have been developed to promote safer drug injection practices, enhance health-related behaviors among people who inject drugs (PWID), and connect PWID with external health and social services. Nevertheless, SISs have also been accused of fostering drug use and drug trafficking. AIMS: To systematically collect and synthesize the currently available evidence regarding SIS-induced benefits and harm. METHODS: A systematic review was performed via the PubMed, Web of Science, and ScienceDirect databases using the keyword algorithm [("SUPERVISED" OR "SAFER") AND ("INJECTION" OR "INJECTING" OR "SHOOTING" OR "CONSUMPTION") AND ("FACILITY" OR "FACILITIES" OR "ROOM" OR "GALLERY" OR "CENTRE" OR "SITE")]. RESULTS: Seventy-five relevant articles were found. All studies converged to find that SISs were efficacious in attracting the most marginalized PWID, promoting safer injection conditions, enhancing access to primary health care, and reducing the overdose frequency. SISs were not found to increase drug injecting, drug trafficking or crime in the surrounding environments. SISs were found to be associated with reduced levels of public drug injections and dropped syringes. Of the articles, 85% originated from Vancouver or Sydney. CONCLUSION: SISs have largely fulfilled their initial objectives without enhancing drug use or drug trafficking. Almost all of the studies found in this review were performed in Canada or Australia, whereas the majority of SISs are located in Europe. The implementation of new SISs in places with high rates of injection drug use and associated harms appears to be supported by evidence.

Nutrition Services Fact Sheet (SFY 2006)

Nutrition services provide meals in community settings and to homebound individuals, and provide nutrition education and counseling.

O texto literário na aula de português L2: uma proposta de didactização: Vida e morte de João Cabafume, de Gabriel Mariano

Na concepção deste trabalho, que tem como tema O texto literário na aula de Português L2 – Uma proposta de didactização: Vida e Morte de João Cabafume, de Gabriel Mariano, procurámos investigar e reflectir sobre a abordagem do texto literário no 3º ciclo do ensino secundário cabo-verdiano, especificamente na aula de Português L2, nas áreas de estudos Científica e Tecnológica e Económica e Social, do 11º ano de escolaridade, seguida da apresentação, a título de exemplo, de uma proposta de didactização do texto acima mencionado, na perspectiva da utilização do texto literário como material em que o uso estético da língua potencia a dimensão plural da significação. Para a consecução dos objectivos propostos, procurámos dar visibilidade, na perspectiva da leitura do texto literário, às orientações do programa, às potenciais práticas pedagógicas no ensino de narrativa literária, incluindo os métodos de ensino, os recursos utilizados pelos professores, a forma como os alunos encaram todo o processo de leitura do texto literário em que está envolvido. No entanto, para a concepção da proposta de didactização, procurámos cruzar propostas metodológicas de modelos de leitura e métodos de ensino do texto narrativo e de línguas defendidos por vários autores do campo da didáctica da literatura e das línguas, cujos princípios assentam em bases que valorizam a interacção entre o texto e o leitor. Partindo de um conto de Gabriel Mariano, escritor cabo-verdiano, Vida e Morte de João Cabafume, tentámos propor um roteiro de leitura adequada do texto narrativo, de forma a conduzir o aluno não só na leitura do contexto narrativo, como também na compreensão da dimensão plural da língua enquanto material estético, procurando desenvolver, fundamentalmente, as suas atitudes, os valores éticos e morais e, num âmbito complementar, as suas competências da escrita e da oralidade. Palavras-chave: Texto Literário, Leitura, Escrita, Oralidade, Português L2.

When are layoffs acceptable? Evidence from a quasi-experiment

Many authors have discussed a decline in internal labor markets and an apparent shift to a new employment contract, characterized by less commitment between employer and employee and more portable skills. These discussions occur without much evidence on what employment contract employees currently feel is fair. We perfomed quasi-experimental surveys to study when employees in the U.S. andCanada feel that layoffs are fair.Layoffs were perceived as more fair if they were due to lower product demand than if the result of employee suggestions. This result appears to be solely due to norms of reciprocity (companiesshould not punish employees for their efforts), rather than norms of sharing rents, as new technology was also considered a justification for layoffs.Consistent with theories of distributive and procedural equity, layoffs were perceived as more fair if the CEO voluntarily shared the pain. CEO bonuses due to layoffs lowered their reported fairness only slightly.Respondents in Silicon Valley were not more accepting of layoffsthan were those in Canada on average, although the justificationsconsidered valid differed slightly.

Changing healthcare: stakeholder perceptions of the burden of chronic disease and the value of teams, measurements and communication.

Canadian healthcare is changing. Over the course of the past decade, the Health Care in Canada Survey (HCIC) has annually measured the reactions of the public and professional stakeholders to many of these change forces. In HCIC 2008, for the first time, the public's perception of their health status and all stakeholders' views of the burden and effective management of chronic diseases were sought. Overall, Canadians perceive themselves as healthy, with 84% of adults reporting good-to-excellent health. However, good health decreased with age as the occurrence of chronic illness rose, from 12% in the age group 18-24 to 65% for the population =65 years. More than 70% of all stakeholders were strongly or somewhat supportive of the implementation of coordinated care, or disease management programs, to improve the care of patients with chronic illnesses. Concordant support was also expressed for key disease management components, including coordinated interventions to improve home, community and self-care; increased wellness promotion; and increased use of clinical measurements and feedback to all stakeholders. However, there were also important areas of non-concordance. For example, the public and doctors consistently expressed less support than other stakeholders for the value of team care, including the use of non-physician professionals to provide patient care; increased patient involvement in decision-making; and the use of electronic health records to facilitate communication. The actual participation in disease management programs averaged 34% for professionals and 25% for the public. We conclude that chronic diseases are common, age-related and burdensome in Canada. Disease management or coordinated intervention often delivered by teams is also relatively common, despite its less-than-universal acceptance by all stakeholders. Further insights are needed, particularly into the variable perceptions of the value and efficacy of team-delivered healthcare and its important components.

Supervised injection services : what has been demonstrated? A systematic literature review

BACKGROUND: Supervised injection services (SISs) have been developed to promote safer drug injection practices, enhance health-related behaviors among people who inject drugs (PWID), and connect PWID with external health and social services. Nevertheless, SISs have also been accused of fostering drug use and drug trafficking. AIMS: To systematically collect and synthesize the currently available evidence regarding SIS-induced benefits and harm. METHODS: A systematic review was performed via the PubMed, Web of Science, and ScienceDirect databases using the keyword algorithm [("supervised" or "safer") and ("injection" or "injecting" or "shooting" or "consumption") and ("facility" or "facilities" or "room" or "gallery" or "centre" or "site")]. RESULTS: Seventy-five relevant articles were found. All studies converged to find that SISs were efficacious in attracting the most marginalized PWID, promoting safer injection conditions, enhancing access to primary health care, and reducing the overdose frequency. SISs were not found to increase drug injecting, drug trafficking or crime in the surrounding environments. SISs were found to be associated with reduced levels of public drug injections and dropped syringes. Of the articles, 85% originated from Vancouver or Sydney. CONCLUSION: SISs have largely fulfilled their initial objectives without enhancing drug use or drug trafficking. Almost all of the studies found in this review were performed in Canada or Australia, whereas the majority of SISs are located in Europe. The implementation of new SISs in places with high rates of injection drug use and associated harms appears to be supported by evidence.

Design Methodology for Corrugated Metal Pipe Tiedowns, HR-332, Phase 1, 1993

Questionnaires were sent to transportation agencies in all 50 states in the U.S., to Puerto Rico, and all provinces in Canada asking about their experiences with uplift problems of - corrugated metal pipe (CMP). Responses were received from 52 agencies who reported 9 failures within the last 5 years. Some agencies also provided design standards for tiedowns to resist uplift. There was a wide variety in restraining forces used; for example for a pipe 6 feet in diameter, the resisting force ranged from 10 kips to 66 kips. These responses verified the earlier conclusion based on responses from Iowa county engineers that a potential uplift danger exists.when end restraint is not provided for CMP and that existing designs have an unclear theoretical or experimental basis. In an effort to develop more rational design standards, the longitudinal stiffness of three CMP ranging from 4 to 8 feet in diameter were measured in the laboratory. Because only three tests were conducted, a theoretical model to evaluate the stiffness of pipes of a variety of gages and corrugation geometries was also developed. The experimental results indicated a "stiffness" EI in the range of 9.11 x 10^5 k-in^2 to 34.43 x 10^5 k-in^2 for the three pipes with the larger diameter pipes having greater stiffness. The theoretical model developed conservatively estimates these stiffnesses.

El mediador escolar en Quebec: el último eslabón en la cadena de la comunicación intercultural

El incremento de la diversidad cultural ha comportado que se elaboren diferentes actuaciones para aproximar posiciones y mejorar la comunicación entre progenitores y profesionales de la escuela, así como para facilitar la adaptación del currículum a la diversidad cultural. Una de las opciones tomadas, con cierto éxito pero también con errores, es el llamado mediador intercultural. Sin pretender que ésta sea la solución idónea en todas las situaciones y que represente la presencia de un nuevo profesional en los centros educativos, la experiencia de Montreal -y, como veremos, la de alguna otra ciudad de Canadá- y del conjunto de Quebec es ilustrativa de lo que puede representar esta figura. Y más cuando en algunas Comunidades Autónomas, por ejemplo Cataluña, aparecen espontáneamente o potenciadas por diferentes instituciones, estos "profesionales".

Metsäteollisuuslaitoksen puuhuollon ja puutavaran tehdasmittauksen tehokkuus

Työssä pyritään kehittämään mittaristo mittauksen kohteelle, kokoamaan mittausaineisto kohteesta ja etsimään vertailukumppani sekä suorittamaan vertailu yksiköiden välillä. Työn teoriaosa rakennetaan suorituskyvyn mittauksen ja benchmarkingin periaatteista Niiden avulla kehitellään malli mittariston rakentumisesta ja vertailujen suorittamisesta Käytännön osuudessa esitellään case organisaatiot, valitaan ja arvioidaan mittareita, analysoidaan suorituskykyerojen syitä ja tehdään päätelmiä niistä. Suorituskyvyn mittaamisen periaatteita voidaan hyvin yhdistellä muihin kehittämisen työkaluihin. Käytännössä mittariston kehittäminen on laaja projekti ja vaatisi lähes aina työryhmän panoksen. Keskeisen ongelman muodostaa se, että eri yritysten välille on vaikea löytää vertailtavuutta. Vertailujen suorittaminen jäi tässä työssä ainoastaan periaatteiden varaan, koska vertailuaineistoa ei saatu analyysiin.

”Käsitteitä tarpeen mukaan". Kirjallisuustieteelliset käsitteet lukion kirjallisuudenopetuksessa

Tavoitteeni tässä tutkimuksessa oli selvittää, miten kirjallisuustieteellisiä proosa-anayysin käsitteitä opetetaan opetussuunnitelman mukaisissa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa ja miten hyvin kokelaat hallitsivat kertoja-käsitteen tekstitaidon ylioppilaskokeessa keväällä 2007. Samalla pohdin, minkälainen kirjallisuustieteellinen käsitteistö palvelisi tekstianalyysin opetusta koulussa, koska Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003 ja äidinkielen ylioppilaskoe edellyttävät äidinkielen ja kirjallisuuden opetukselta ja oppilailta käsitteiden käyttöä. Tutkimusaineistonani olivat kaikki kuusi käytössä olevaa lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjaa ja 440 kpl kevään 2007 äidinkielen tekstitaidon ylioppilaskokeen vastaustekstiä. Oppikirjoja tarkastelin soveltamalla niiden arviointiin Lev S. Vygotskin ajatuksia arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden opettamisesta ja Hans Aeblin esittämiä teoreettisia malleja käsitteiden opettamisesta ja oppimisesta. Tutkimukseni osoittaa, että opetussuunnitelmassa mainittujen proosa-analyysin käsitteiden kertoja, näkökulma, motiivi, aihe ja teema opetus on epätäsmällistä. Oppikirjoissa ei ole otettu huomioon sitä, että käsitteenoppiminen on monivaiheinen prosessi. Myöskään problematiikkaa, joka aiheutuu kyseisten käsitteiden määrittelyn kirjavuudesta ja käytöstä sekä arkikielen käsitteinä että tieteellisinä käsitteinä, ei oppikirjoissa käsitellä. Sama näkyy ylioppilaskoeaineistossa: oppilaat eivät hallitse käsitettä kertoja tieteellisenä käsitteenä. Tietoisuus kirjallisuustieteellisten käsitteiden määrittelyn problematiikasta ja arkikäsitteiden ja tieteellisten käsitteiden ontologisista kategorioista on onnistuneen käsitteenoppimisen edellytys. Kirjallisuustieteelliset käsitteet ovat metakäsitteitä, jotka edellyttävät oppilaiden metakäsitteellisen tietoisuuden ja motivaation hyödyntämistä opetuksessa, jossa olisi sovellettava monipuolisesti eri oppimiskäsitysten parhaita puolia hyödyntäviä lähestymistapoja, erilaisia pedagogisia diskursseja. Koulujen kirjallisuudenopetusta suunniteltaessa ja kirjallisuustieteellisiä käsitteitä opetettaessa on otettava huomioon niin kirjallisuustieteen kuin kasvatustieteen näkökulma. Opetussuunnitelman ja ylioppilaskokeen asettama vaatimus käsitteiden käytöstä on kohtuuton, mikäli ei sovita, miten käsitteet määritellään ja mitä käsitteitä kokelaiden oletetaan ylioppilaskokeessa hallitsevan. Kirjallisuustieteellisten käsitteiden puutteellisen opetuksen oppikirjoissa ja niiden epämääräisen käytön ylioppilaskokeen tehtävänannoissa ja arvioinnissa voi kärjistyneimmillään nähdä oppilaan oikeusturvakysymyksenä

Welcome to Helsinki

Presentation at Open Repositories 2013 in Charlottetown, PEI in Canada.

Soraääniä, sitaatteja ja suunnitelmallisuutta. Moniäänisyys Eira Stenbergin romaanituotannossa

Tutkin väitöskirjassani Eira Stenbergin (s. 1943) romaanituotannon moniäänisyyttä, joka liittyy niin subjektiin, kertomisen prosessiin kuin todellisuuskäsityksiin. Aineistonani ovat Stenbergin 1980–1990-luvulla kirjoittamat, tutkimusongelmani kannalta keskeiseen ajanjaksoon kuuluvat romaanit Paratiisin vangit (1984), Häikäisy (1987), Kuun puutarhat (1990) sekä Gulliverin tytär (1993). 1980-luvulla postmodernista tuli kirjallisen kulttuurin keskeisimpiä aiheita Suomessa, ja subjektista tuli ongelma jopa siinä määrin että puhuttiin sen kuolemasta. Ääni oli 1980-luvulla osa subjektia koskevaa keskustelua: yhtäältä nousevan feministisen liikkeen identiteettipoliittisena ja emansipatorisena metaforana, toisaalta jälkistrukturalismin antihumanismin uhkakuvana, joka koski subjektin ääntä alkuperän lähteenä ja persoonan ilmaisuna. Äänen käsitteen voidaan katsoa implikoivan jonkinlaista käsitystä subjektista, ja tarkastelenkin tutkimuksessani erityisesti henkilöhahmoja, kertojia ja kertomisen prosessia, mutta myös tekijän suunnitelmallisuutta ja kuulijaa kohti orientoitumista. Yhdistelen tutkimuksessani retorista kertomuksen teoriaa dekonstruktioon sekä feministisiin subjektiteorioihin. Myös Mihail Bahtinin käsitys moniäänisestä romaanista on työssäni keskeinen. Problematisoin tutkimuksessani äänen kytköksen sisimmän ilmaisuun, omistamiseen ja auktoriteettiin ja ymmärrän sen keskustelualueena, jossa kohtaavat erilaiset arvot ja näkemykset maailmasta. Tällöin kaikenkattava puhe subjektin kuolemasta sekä käsitykset 1980-luvun kirjallisuudesta maailmasta vieraantuneena ja yksityisen alueelle vetäytyvänä problematisoituvat. Stenbergin tuotannon perusteella voi sanoa, että kirjallisuuden äänet saavat merkityksensä vasta erilaisina äänensävyinä konkreettisissa ja ainutkertaisissa konteksteissa. Tämä viittaa tarpeeseen ymmärtää kirjallisuusteoreettisessa keskustelussa usein historiattomana ja universaalina nähty käsite historiaan paikantuneena: eivät vain erityiset aineistot, vaan myös erityiset kontekstit määrittelevät äänen saamia merkityksiä.

"Semmosta mikä sopii lasten makuun." Neljäsluokkalaisten ajatuksia kouluruokailusta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä aiheita lapset nostavat esiin keskusteltaessa kouluruokailusta, mikä kouluruokailussa on lasten mielestä tärkeää ja millaisena lapset kokevat kasvattajien roolin kouluruokailutilanteessa. Tutkimusjoukko koostui erään varsinaissuomalaisen kaupungin neljäsluokkalaisista (N = 35). Tiedonkeruumenetelmä oli puolistrukturoitu fokusryhmähaastattelu, jossa 5–6 hengen lapsiryhmät keskustelivat kouluruokailusta kuvien pohjalta sekä kokosivat paperille asioita, jotka ovat heille tärkeitä kouluruokailussa. Tutkimusmenetelmä oli lapsia osallistava ja tarkoituksena olikin kuulla lasten omia ajatuksia ja antaa heidän keskustella aiheesta mahdollisimman vapaasti. Tutkimus on osa pohjoismaista ProMeal-kouluruokailututkimusta (Prospects for Promoting Health and Performance by School Meals in Nordic Countries). Tutkimuksessa ilmeni, että lapset nostavat esille erityisesti tuotteeseen eli koulussa tarjoiltavaan ruokaan liittyviä asioita: suosituin puheenaihe oli "hyvä ja paha ruoka", minkä lisäksi lapset puhuivat paljon ruoan terveellisyydestä. Lisäksi lapset nostavat esille ruokailutilaan, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ruokailun reunaehtoihin liittyviä aiheita. Tutkimuksen mukaan lapsille tärkeintä kouluruokailussa on se, että ruoka on hyvää. Muita tärkeitä asioita ovat asiallinen käyttäytyminen, ruoan maksuttomuus, ruokailutilanteen miellyttävyys, ruoan terveellisyys sekä joskus tarjoiltavat herkut. Opettajien rooli kouluruokailussa välittyi lasten puheista lähinnä ruokalan kurinpitäjinä. Ruokalan henkilökunnasta puhuttiin yleisesti ottaen negatiiviseen sävyyn ja heidät nähtiin vain ruoan valmistajina ja ruokamäärän rajoittajina. Tulokset saavat pohtimaan, miten paljon mediasta tai vanhemmilta opittu vaikuttaa lasten ajatuksiin esimerkiksi ruoan terveellisyydestä. Neljäsluokkalaisten ajatukset ovat vielä kovin mustavalkoisia: ruoka nähdään joko tiukan terveellisenä tai epäterveellisenä. Kouluruokailussa ilmeni lasten suunnalta paljon kritiikin aiheita. Lasten puheista välittyi myös, etteivät kaikki kouluruokailulle asetetut tavoitteet ja suositukset täyty. Olisikin ehkä aika puuttua kouluruokailun järjestämiseen kunnissa ja kouluissa tiukemmin. Myös lasten mielipiteitä tulisi kuunnella ja osallisuutta korostaa aiempaa enemmän. Tutkimuksen mukaan lapset puhuvat mielellään heitä koskevista asioista ja olisivat innokkaita vaikuttamaan niihin.