Perusyksikön odotukset kranaatinheittimistön ammattialiupseereille : tapaustutkimus Uudenmaan Prikaatin Kranaatinheitinkomppaniasta

Useissa varusmieskoulutusta antavissa perusyksiköissä on ollut viime vuosina kova henkilöstöpula. Opistoupseerikoulutuksen päätyttyä vuonna 2003 kouluttajien ja etenkin kokeneiden kouluttajien määrä on vähentynyt huolestuttavalle tasolle. Uusimuotoisesta ammattialiupseeristosta on suunniteltu opistoupseerien korvaajia. Ylimenovaiheessa tarkoituksena on periyttää ammattitaitoisten opistoupseereiden tiedot ja taidot aliupseereille mentoroinnin avulla. Tämä on osa puolustusvoimien osaamisen kehittämisen hanketta, jonka perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa Suomen sotilaallinen suorituskyky keskittymällä sen ydintoimintojen vaatiman osaamisen kehittämiseen.

"Bolder and bolder, as I get older"

Kirjallisuusarvostelu

Suomen liitepartikkelien funktiota ja kääntäminen japaniksi – kontrastiivinen tutkimus teoksista Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela ja Hirame Hyōryūki

Tässä tutkimuksessa tutkin liitepartikkelien käyttöä ja niiden funktiota suomenkielisessä lastenkirjassa Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela sekä sen japaninkielisessä käännöksessä Hirame Hyōryūki. Tavoitteenani on siis perehtyä suomen kielen liitepartikkelien funktioihin sekä selvittää niitä vastaavia esiintymisvariantteja ja niiden funktioita käännösteoksessa. Tutkimukseni kuuluu kieli- ja käännöstieteen alaan. Se on kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen sekä myös kontrastiivinen. Tutkimuksessani esittelen ensiksi kielten oppikirjoja ja oppaita sekä aiempia tutkimuksia: artikkeleita sekä pro gradu -tutkielmia. Käännöstieteeseen liittyvää tutkimusta käsiteltäessä keskeisimmät teokset ovat Helsingin yliopiston julkaisema Kohteena käännös: uusia näkökulmia kääntämisen ja tulkkaukseen tutkimukseen ja opiskelemiseen ja Rune Ingon Lähtökielestä kohdekieleen: johdatusta käännöstieteeseen. Käännöstieteeseen liittyvää tutkimusta käsitellään japanin kielen käännöksen analyysin yhteydessä. Tutkin liitepartikkelien käyttöä ja funktiota sekä analysoin niitä tutkittavissa teoksissa. Suomen kielen liitepartikkeleita käsitellään muun muassa Ison suomen kieliopin avulla. Tutkimuksen japanin kielen osassa käsitellään lyhyesti kieliopillisia ominaisuuksia käyttämällä muun muassa Hideaki Handon kielioppia Nihongo Joshi no Bunpō ja Saburō Niwan verkkojulkaisua Gendai Nihongo Bunpō Gaisetsu. Myös japanin kielen korostuskeinot otetaan huomioon, sillä korostus on yksi suomen liitepartikkelien tärkeimmistä funktioista. Japanin sukupuolen sävyeroja käsitellään Janet Shibamoton teoksen Japanese women’s language avulla. Japaninkielisen käännöksen analyysin avulla havaitaan, että japanin kielessä on liitepartikkeleita vastaavat hyōgenshit. Muina ilmaisukeinoina kääntäjä osoittaa lukijalle alkuperäisen tekstin merkitystä esimerkiksi luomalla tekstiä itse ja vaihtamalla sanajärjestystä. Itsenäisesti tekstiä luodessaan kääntäjä on jättänyt muutamissa tapauksissa liitepartikkelien funktioita kääntämättä. Lisäksi kääntäjä jakaa suomenkielistä tekstiä jaksoihin vaihtamalla sanajärjestystä. Sen tuloksena käännettyihin teksteihin syntyy hieman merkitys- ja vivahde-eroja. Yhteenvetoluvussa ja liitteessä esittelen tulokset analyysistani taulukon avulla. Luku päättyy jatkotutkimuksen mahdollisuuteen.

”Immò ego vult habere aliquid res, dic latinè with you”: Koodinvaihtoa varhaismodernissa englantilaisessa koulunäytelmässä

Tutkielmani aiheena on Canterburyn katedraalikoulun oppilaiden 1670-luvun puolivälissä esittämä koulunäytelmä, joka löytyy käsikirjoituksesta Lit.Ms.E41 (Canterburyn katedraalin arkisto). Tämä käsikirjoitus sisältää koulun oppilaiden ja opettajakunnan laatimia puheita, runoja ja näytelmiä, jotka on kirjoitettu latinaksi, kreikaksi, englanniksi tai näiden kielten yhdistelmillä. Selvitän tutkielmassani, millaisia syntaktisia piirteitä ja pragmaattisia merkityksiä tässä yhdessä näytelmässä esiintyvällä koodinvaihdolla latinan ja englannin välillä on. Teoreettinen viitekehykseni sisältää teoriaa ja aiempia tutkimuksia koodinvaihdosta ja monikielisyydestä, yleistä pragmaattista teoriaa sekä Brownin ja Levinsonin (1987) kohteliaisuusteorian. Koska koodinvaihdon tutkimus on vielä melko uusi ja monimuotoinen ala, käsittelen työssäni useita metodologisia ratkaisuja monikielisen tekstin analysoimiseen. Oma metodini yhdistää sekä aineisto- että teorialähtöisiä lähestymistapoja. Tämä tarkoittaa, että tutkin materiaaliani sekä filologisesti ottamalla mukaan historialli-sen ja kulttuurillisen kontekstin että lingvistisesti ottamalla mukaan pragmaattisen teorian. Analyysi koodinvaihdon syntaktisista piirteistä osoitti, että yksi puhunnos voidaan tietyssä kontekstissa tulkita sekä koodinvaihdoksi että lainaamiseksi. Tästä syystä esitin tutkielmassani, että jako koodinvaihtoon ja lainaamiseen ei ole tarpeellinen tai edes suotava, jos tutkimuksen pääkohteena ovat monikielisten ilmaisujen merkitykset. Koodinvaihdon funktioiden ja merkitysten osalta esitin, että funktiot voidaan jakaa tilanteisiin eli esimerkiksi genrestä johtuviin, metaforisiin eli pragmaattisia merkityksiä luoviin sekä fasilitatiivisiin eli diskurssia järjestäviin funktioihin. Erityisesti metaforiset funktiot voitiin edelleen jakaa luokkiin sen mukaan, miten kohteliaisuusteoriaan liittyvät muuttujat ovat niissä esillä. Tulosten perusteella voitiin todeta, että etenkin solidaarisuuden ilmaiseminen oli tyypillinen funktio, mutta näytelmässä toista kieltä voidaan käyttää myös esimerkiksi kuulijan loukkaamiseen, valtaerojen esiintuomiseen sekä viestin salaukseen. Valitsemani metodi osoittautui toimivaksi, ja ehdotankin tutkielmassani, että tätä samaa metodia tulisi soveltaa myös muiden diskurssistrategioiden tutkimiseen.

Julkaisufoorumi, julkaisurekisterit ja Arto

Esitys Arto-päivässä 9.5.2012

The Forms and Functions of Multilingual Practices in Early Modern School Drama from the King‟s School, Canterbury

Käsittelen tutkimuksessani monikielisyyden ilmenemistä Canterburyn katedraalikoulun oppilaiden 1600-luvun loppupuoliskolla esittämissä näytelmissä, jotka löytyvät käsikirjoituksesta Lit.Ms.E41 (Canterburyn katedraalin arkisto). Tämä käsikirjoitus sisältää puheita ja näytelmiä, joiden kielinä ovat englanti, latina ja vähemmissä määrin myös kreikka. Useissa näytelmissä esiintyy koodinvaihtoa näiden kielten välillä, ja tutkielmassani selvitän, millaisia syntaktisia ilmenemismuotoja ja pragmaattisia merkityksiä koodinvaihdolla on. Teoreettinen viitekehykseni on yhdistelmä filologista ja lingvististä lähestymistapaa. Olen sisällyttänyt tutkielmaani aiemman koodinvaihdon tutkimuksen lisäksi Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteorian, jonka avulla erityisesti puhujien välisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä koodinvaihdon funktioita voidaan luokitella. Koska historiallinen koodinvaihto on tutkimusaiheena vielä melko tuore, käsittelen perusteellisesti erilaisia metodologisia ratkaisuja. Valitsemani metodi yhdistää perinteisen filologisen lähiluvun pragmaattiseen analyysiin, jonka kautta työssäni vaikuttavat muun muassa rationaalisuuden ja empatian käsitteet. Analyysini perusteella kävi ilmi, että erityisen yleinen koodinvaihdon funktio on mahdollistaa intertekstuaalisuus, jolla edelleen voidaan ilmaista esimerkiksi solidaarisuutta eli sosiaalista läheisyyttä tai loukata puhuteltavaa. Solidaarisuus oli myös ilman intertekstuaalisuutta yleinen koodinvaihdon funktio. Näiden lisäksi koodinvaihdon funktioita olivat muun muassa kasvoja uhkaavat teot, eufemismit, stilistiset efektit sekä diskurssin avustaminen. Syntaktisten ilmenemismuotojen osalta keskeisin havainto oli, että koodinvaihdon ja lainaamisen erottaminen ei ole tarpeellista tai edes kannattavaa kaikissa tilanteissa. Lisäksi voitiin todeta, että valittu metodi soveltui hyvin aineiston analysoimiseen, ja sitä tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan laajempaan materiaaliin sekä muiden pragmaattisten ilmiöiden tutkimiseen.

Puolustusvoimien projektiohje

Puolustusvoimiin laadittiin yhteinen projektiohjeistus vuonna 1997 kokoamalla 1990- luvun parhaat projektikäytännöt yksiin kansiin. Projektiohje yhtenäisti toimintatavat määrittämällä yhteiset käsitteet ja kuvaamalla suositeltavat menettelyt projektien suunnittelemiseen, käynnistämiseen, ohjaamiseen, johtamiseen ja päättämiseen. Puolustusvoimien hanketoiminnan ohjeistuksen valmistumisen jälkeen projektiohjetta päivitettiin 2000-luvun alussa täydentämällä ja tarkentamalla joitakin yksityiskohtia. Puolustusvoimien suorituskyvyn elinjaksonhallinnan normiohjauksen ja sitä tukevien oppi- ja ohjekirjojen valmistumisen myötä myös puolustusvoimien projektiohjeeseen kohdistui edellistä päivityskierrosta suurempia tarkistuspaineita. Tämän kokonaan uudistetun projektiohjeen laatimisen tavoitteena oli 1) saattaa puolustusvoimien projektitoiminta yhteensopivaksi kansainvälisen standardin ISO-21500 Guidance on project management kanssa, 2) yksinkertaistaa projektin käynnistämiseen johtavaa prosessia, 3) selkeyttää 15 vuotta vanhan ohjeen rakennetta ja 4) karsia vuosien saatossa tarpeettomaksi koettuja kohtia ja täydentää tarpeellisiksi todettuja ohjeistusta vaativia asioita. Tähän uuteen ohjeessa on huomioitu ISO-21500-standardin lisäksi eri tahojen parhaita käytäntöjä, kuten ISO-15288-standardiin pohjautuva puolustusvoimien suorituskyvyn elinjakson hallinnan toimintajärjestelmä ja amerikkalainen projektinhallinnan ANSI-standardi The PMBOK® Guide - 5th Edition. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolustusvoimien projektitoiminta noudattaa ISO-21500-standardissa kuvattuja menettelyitä ja että puolustusvoimien kokonaistoimintajärjestelmä kattaa kaikki ISO-standardin kuvaamat alueet. Näistä osa on kuvattu vaatimustenhallinnan, suorituskyvyn elinjaksonhallinnan ja hankintatoiminnan ohjeistuksessa. Halusin tehdä puolustusvoimien projektiohjeesta niin lyhyen ja yksinkertaisen, että jokaisen projekteja suunnittelevan, ohjaavan ja johtavan henkilön voi edellyttää sen lukevan. Arvokasta tukea tämän ohjeen laatimiseen ovat antaneet erityisesti DI Jouko Vaskimo, DI Timo Kainulainen, DI Aleksi Päiväläinen ja Ins Sakari Oksa.

Epävarmuuden vaikutus strategisiin alliansseihin vuosina 2000-2010

Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdyttiin globaalin telekommunikaatiosektorin allianssitoimintaan vuosina 2000-2010. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kvantitatiivisin menetelmin yrityskohtaisen ja makrotaloudellisen epävarmuuden vaikutusta solmittujen allianssien rakenteeseen, muotoon ja osapuolten maantieteelliseen sijaintiin. Lisäksi oli tarkoitus tutkia, kuinka allianssien vuosittainen määrä ja niihin osallistuvien yritysten määrä muuttuu epävarmuuden vaihtelujen myötä. Tutkielman empiirisen rungon muodosti sekundaarinen data SDC Platinum ja Thomson Datastream –tietokannoista. Lopulliseen aineistoon sisältyi 50 maailman suurinta telekommunikaatioyritystä useasta eri maasta. Tilastollinen analyysi suoritettiin logistisen ja paneelidataregression avulla. Tutkielman viidestä hypoteesista vain kaksi vahvistuivat osittain. Kyseiset hypoteesit olettivat epävarmuuden kasvun negatiivista vaikutusta vertikaalisten ja kotimaisten allianssien suosioon yrityksen silmissä. Muut regressiomallit tuottivat ristiriitaisia ja tilastollisesti ei-merkitseviä tuloksia.

Osingonirtoamispäiväilmiö Helsingin pörssissä 2000–2011

Osakkeiden kurssi putoaa osingonirtoamispäivänä keskimäärin osinkoa vähemmän, mutta tälle ilmiölle ei ole löytynyt laajasta monia markkinoita ja ajanjaksoja tarkastelevasta tutkimuksesta huolimatta universaalia selittävää teoriaa. Verotus, kaupankäyntikustannukset, markkinoiden mikrorakenne ja riski ovat eri teorioiden ja useiden tutkimusten mukaan keskeisiä selittäviä tekijöitä ilmiölle. Tässä tutkimuksessa on analysoitu osingonirtoamispäiväilmiötä Suomen osakemarkkinoi-den paljon vaihdetuilla osakkeilla vuosina 2000–2011. Tutkimuksessa selvitettiin putoaako osakkeen kurssi osingonirtoamispäivänä osingon verran, vaikuttiko verotus osingonirtoamispäivä-ilmiöön ja oliko osingonirtoamispäivän ympärillä kaytävällä lyhytaikaisella kaupankäynnillä mahdollista saada tuottoa. Tarkasteltaltavalla ajanjaksolla Suomessa toteutettiin vuonna 2005 osinkoverotusta kiristänyt uudistus, jonka vaikutuksia osingonirtoamispäiväilmiöön tutkittiin osana työtä. Osinkoverouudistuksen odotettiin pudottavan kurssilaskusuhdetta. Lyhytaikaisen kaupankäynnin kannattavuutta tarkasteltiin osingonirtoamispäivän yhteydessä eri sijoittajaryhmien kannalta. Osingonirtoamispäivän kurssipudotusta tutkittiin osakkeen hinnan pudotuksen ja osingon muodostamalla markkinakorjatulla kurssilaskusuhteella. Osinkotuoton vaikutusta osingon-irtoamispäiväilmiöön tarkasteltiin jaottelemalla havainnot osinkotuoton mukaan. Lyhytaikaisen kaupankäynnin kannattavuutta tutkittiin kaupankäyntikustannusten ja osinkotuoton mukaan lasketuilla arbitraasivapailla rajoilla. Keskimääräinen kurssilaskusuhde koko tutkimuksen ajanjaksolta oli 0,98. Vuosien 2000–2004 ja 2006–2011 kurssilaskusuhteet olivat vastaavasti 0,92 ja 0,99. Osakkeiden kurssit putosivat osinkoa vähemmän, mutta pudotus ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi osingon määrästä. Osinkotuoton ja kurssilaskusuhteen välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Vuoden 2005 kotimaisten veronalaisten omistajien osinkoverotusta kiristänyt uudistus ei pudottanut koko aineiston kurssilaskusuhdetta odotetulla tavalla, mutta matalan ja korkean osinkotuoton ryhmissä pudotus havaittiin. Useimpien sijoittajaryhmien oli mahdollista hyötyä lyhytaikaisesta kaupankäynnistä molemmilla tutkituilla ajanjaksoilla. Alle yhden kurssilaskusuhde molemmilla tämän tutkimuksen ajanjaksolla ehdottaa marginaaliseksi sijoittajaksi Helsingin pörssissä ulkomaista tai verovapaata sijoittajaa. Tulokset viittaavat osingonirtoamispäivän ympärillä käytävällä lyhytaikaisella kaupankäynnillä esiintyviin tuottomahdollisuuksiin. Mahdolliset tuotot eivät kuitenkaan ole riskittömiä. Markkinoiden tehostuminen ja kaupankäyntikustannusten alentuminen ovat voineet vähentää näitä tuotonsaannin mahdollisuuksia.

Runsaudensarvi vai musta aukko: palvelevatko verkkoarkistot tulevien tutkijasukupolvien tarpeita?

Esitys Historiantutkimuksen päivillä 25.10.2012

Nykyaikaisten tilapäisvälineiden käyttö tiedustelijan naamioinnissa

Tutkimuksessa tarkastellaan jääkäriprikaatin jääkäripataljoonan esikuntakomppanian tiedustelujoukkueen tiedusteluryhmien toimintaa, joka liittyy jääkäripataljoonan puolustustaisteluun sodan ajan toimintaympäristössä. Tiedusteluryhmien toiminnasta tarkastellaan 1–3 tiedustelijan vahvuisten partioiden suorittamaa tähystystiedustelua. Joukon omalla kalustolla ei kaikissa tilanteissa kyetä toteuttamaan tähystystehtävän vaatimaa naamiointia, jolloin naamioinnin parantamiseksi voidaan käyttää joko kaupallista tai itse valmistettua tilapäisvälinettä. Nykyaikaisella taistelukentällä toimiva vastustaja käyttää tähystyksensä tukena apuvälineitä, kuten valonvahvistinta, joten naamioinnin on toimittava myös valonvahvistimella tähystettäessä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään tiedustelijan naamiointiin käytettävien tilapäisvälineiden naamiointikykyä valonvahvistimella suoritettua tähystystä vastaan. Joukon tarvetta tilapäisvälineille tarkasteltaessa on käytetty aineistona pääsääntöisesti kotimaisia oppaita ja ohjesääntöjä. Kotimaisten oppaiden mukaista toimintaa on verrattu myös ulkomaisiin oppaisiin. Aineistona naamioinnin teoriaa käsittelevään osioon on käytetty suomalaista ja ulkomaista sotatekniikan alan kirjallisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin seuraavia tilapäisvälineitä: kahta kaupallista ja yhtä omavalmisteista naamiopukua, kahta naamiointimaalia sekä kahta naamiointiteippiä. Tilapäisvälineiden naamiointiominaisuuksien vertailu perustuu helmikuussa 2012 Hämeenlinnassa Puolustusvoimien Länsi-Suomen Huoltorykmentin Talousvarikolla suoritettuihin mittauksiin. Tutkimuksessa tutkituista tilapäisvälineistä vain omavalmisteinen naamiopuku tarjosi kattavan suojan valonvahvistimella toteutettua tähystystä vastaan. Kaupallisten naamiopukujen tarjoama naamiointi oli puutteellinen, kuten myös molempien naamiointiin tarkoitettujen aerosolimaalien. Toinen tarkastelluista naamioteipeistä kykeni osittaiseen naamiointiin, mutta toisella naamiointi jäi puutteelliseksi. Tutkimuksessa selvisi, että vaikka sopivia varusteita tiedustelijoiden naamioinnin parantamiseen on saatavilla, ei varusteen näkyvän valon naamiointiominaisuudet ole tae naamioinnin toiminnasta valonvahvistimella toteutettua tähystystä vastaan. Tutkituista kaupallisista välineistä yksikään ei yltänyt kattavaan naamiointiin, mutta silti ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että markkinoilla on saatavilla myös käyttäjänsä hyvin naamioivia tilapäisvälineitä.

Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen

Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) on valtakunnallinen monivuotinen tutkimus- ja kehittämishanke. POSKI-projektin tavoitteena on turvata laadukkaiden kiviainesten sekä hyvälaatuisen pohjaveden saanti yhdyskuntien tarpeisiin sekä osoittaa kiviainesten ottoon soveltuvia maa-ainesten ottamisalueita pitkällä aikavälillä. POSKI-projekteja on toteutettu maakunnittain ja ne ovat valmistuneet Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Valtakunnallisen projektin periaattein työtä on jatkettu Etelä-Savossa. POSKI-projektissa kootaan ja yhdistetään aikaisempaa tietoa sekä uutta aineistoa pohjavesistä, maa-aineksista, maa-ainesten otosta ja tulevasta kiviainestarpeesta, vesihuollosta ja erilaisista suojelukohteista. Näitä tietoja yhdistämällä saadaan aiemmin eri paikoissa säilytettyä tietoa koottua paremmin viranomaisten ja eri toimijoiden käyttöön. Tietoa hyödynnetään erityisesti maa-ainesten ottoon liittyvässä lupakäsittelyssä sekä alueiden käytön suunnittelussa kaavavarauksia laadittaessa. POSKI-projekti käynnistyi Etelä-Savon alueella vuonna 2004. Yhteistyötahoina projektissa ovat olleet Geologian tutkimuskeskus (GTK), Etelä-Savon maakuntaliitto ja Etelä-Savon ympäristökeskus, Kaakkois-Suomen tiepiiri sekä tutkimusalueen kunnat. Hanketta ovat rahoittaneet Etelä-Savon maakuntaliitto, Etelä-Savon ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Tiehallinto. Projektia valvoneessa ja ohjanneessa ohjausryhmässä oli edustettuna hankkeen kaikki osallistujatahot. Tämä loppuraportti on laadittu vuonna 2010 Geologian tutkimuskeskuksen laatimien väliraporttien pohjalta. Työn tekijänä oli Eeva-Maija Hyvönen ja työ kuului Pohjavesien suojeluohjelma- Itä-Suomi –hankkeeseen.

Maantein 170 parantaminen rakentamalla kevyen liikenteen väylä välille Kulloo–Ernestas : Toimenpideselvitys, Porvoo

Maantie 170 (Helsingintie) toimii valtatie 7 (E18 moottoritien) rinnakkaistienä Helsingistä Söderkullan kautta Porvooseen ja paikallisyhteytenä Kulloon ja Ernestasin välillä. Selvitysalueen länsipuolella maantien 170 ja maantien 148 (Öljytie) liittymästä alkaa nykyinen kevyen liikenteen väylä joka kulkee maantien 148 rinnalla Kilpilahden jalostamoalueelle. Selvitysalueen itäosassa maantien 170 ja Pienteollisuustien/ Ernestantien liittymästä alkaa nykyinen kevyen liikenteen väylä, joka kulkee maantien 170 rinnalla Porvoon keskustaan. Toimenpideselvityksessä esitetyt ratkaisut ovat yleispiirteisiä ja kuvaavat maastokäytävää, johon toimenpiteet voidaan toteuttaa. Helsingintien yhteyteen maantien pohjoispuolelle ehdotetaan rakennettavaksi kevyen liikenteen väylä. Väylä ehdotetaan alkavaksi selvitysalueen länsipäässä maantien 11750 (Palokunnantie) ja Vanhan Kulloontien liittymästä ja päättyväksi Pienteollisuustien ja Ernestantien liittymään. Kevyen liikenteen väylän pituudeksi tulee noin 7,5 kilometriä. Suunnitelman mukaisiksi rakentamiskustannuksiksi on arvioitu noin 3,20 M€. Rakentamalla uusi kevyen liikenteen väylä, parannetaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisolosuhteita sekä turvallisuutta alueella. Myös edellytykset koululaisten itsenäiselle liikkumiselle alueella parantuvat oleellisesti. Kevyen liikenteen väylän rakentaminen täydentää alueen nykyistä kevyen liikenteen verkkoa ja poistaa verkollisen yhteyden puutteen Kilpilahden jalostamoalueen ja Porvoon keskustan välillä. Uusi kevyen liikenteen väylä parantaa myös seudullisia yhteyksiä Porvoosta pääkaupunkiseudun suuntaan ja vastaavasti pääkaupunkiseudulta Porvooseen. Selvityksen ja siitä saatujen lausuntojen perusteella Uudenmaan ELY-keskus tekee hankkeesta jatkosuunnittelupäätöksen. Hanke ei sisälly Uudenmaan ELY-keskuksen tienpidon ja liikenteen suunnitelmaan 2012–2015. Hankkeen toteuttamisajankohtaa voidaan arvioida vasta siinä vaiheessa, kun hanke päätetään toteuttaa ja se viedään tienpidon ja liikenteen suunnitelmaan. Ennen toteutusta hankkeesta laaditaan tiesuunnitelma ja asiakirjat rakentamista varten

E18 Koskenkylä–Vaalimaa-moottoritien vaikutukset elinkeino- ja yritystoimintaan sekä maankäyttöön : Ennen-vaiheen vaikutusselvitys

Tässä työssä arvioitiin Koskenkylä–Vaalimaa-moottoritien vaikutuksia ja sidosryhmien odotuksia ennen kaikkea elinkeino- ja yritystoimintaan, maankäyttöön sekä tarkastelualueen kuntien kehitykseen. Pääpaino oli pysyvien ja pitkäaikaisten vaikutusten selvittämisessä, mutta työssä selvitettiin myös rakentamistyön aikaisia vaikutuksia. Työssä käytetyt aineistot koostuvat yleisesti saatavilla olevista tilastoista ja rekistereistä. Lisäksi toteutuneita sekä tien tarjoamiin mahdollisuuksiin liittyviä vaikutuksia ja odotuksia selvitettiin laajasti sidosryhmille suunnattujen haastattelujen ja tarkastelualueen yrityksille suunnatun internetkyselyn avulla. Ennen-vaiheen tiedonkeruun muodostaa jälkeen-vaiheen vaikutusarvioinnin rungon. Moottoritieyhteyden myötä tarkastelualueen asukkaiden matkat nopeutuvat, sujuvoituvat ja tulevat turvallisemmiksi erityisesti kuntien välisessä liikenteessä. Sujuvampi yhteys pääkaupunkiseudulle ja itärajalle helpottaa työssäkäyntiä, lisää asiointia tien varren keskuksissa sekä lisää tarkastelualueen kuntien houkuttelevuutta asuinpaikkana. Liikenneturvallisuus paranee myös paikallisesti nykyisen tielinjauksen rauhoittuessa. Kevyen liikenteen edellytykset paranevat uusien kevyen liikenteen yhteyksien ja vanhan tielinjauksen rauhoittumisen myötä. Moottoritien valmistuminen parantaa linja-autoliikenteen liikennöintiolosuhteita. Tien tuoma matka-aikojen lyhentyminen synnyttää suoria aikasäästöjä. Lisäksi ruuhkien vähentyessä ja liikenteen sujuvuuden parantuessa myös matka-ajat ovat paremmin ennakoitavissa. Nämä hyödyt koskevat myös raskasta liikennettä ja muita kuljetuksia. Moottoritie parantaa asukkaiden elinoloja siirtämällä häiritsevät ja vaaralliset raskaan liikenteen virrat kauemmas asutuksesta. Haastatteluissa ilmeni, että tielinjaukseen liittyvät epävarmuudet olivat joissain kunnissa pitkään elinkeinoelämän kehittämisen jarruna. Moottoritiehankkeen varhaisempi toteuttaminen olisi parantanut E18-tien kansainvälistä kilpailuasemaa. Tien tuntumassa onkin parhaillaan käynnissä lukuisia kaavoitushankkeita, joiden tavoitteena on hyödyntää liittymäalueita yritystoiminnan tarpeisiin. Alueen kunnissa odotetaan tiehankkeen tuovan mukanaan vilkastuvaa liike- ja yritystoimintaa, työpaikkoja, väestönkasvua ja liiketonttien ja -kiinteistöjen lievää arvonnousua. Yhtenä tärkeänä näkökohtana kehittämishankkeissa on Venäjältä tulevan liikennevirran ja ostovoiman hyödyntäminen valtatien 7 varrella. Tielläliikkujat muodostavat kasvavan asiakaspotentiaalin nykyisille ja myös uusille yrityksille. Moottoritien myötä kehityskäytävän houkuttelevuus yritysten sijaintipaikkana paranee. Toisaalta parantunut tieyhteys voi johtaa siihen, että asiointi keskittyy entistä enemmän suuryksiköihin ja tienvarren palveluntarjoajien kilpailun kovenemiseen.

Kohti monialaista tiedeyliopistoa. Turun kauppakorkeakoulun kasvun ja muutoksen vuodet 2000—2010

Ajanjakso 2000-2010 oli Turun kauppakorkeakoulun historiassa voimakkaan kasvun ja kehityksen aikaa. Vuosituhannen alussa valmistunut lisärakennus sekä vanhan osan muutoskorjaukset paransivat huomattavasti koulun henkilökunnan ja opiskelijoiden työskentelyolosuhteita. Tämä oli myös omiaan parantamaan koulun muutenkin hyvää toimintailmapiiriä ja työkulttuuria. Rahoitus- ja henkilöstöresurssien kehittyessä toiminta aktivoitui, laajeni – ja monipuolistui. Periodille löi leimansa perusteellinen strategiatyöskentely, jossa keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin kansainvälisesti tunnustetun liiketalouden asiantuntijan aseman saavuttaminen. Turun kauppakorkeakoululle vuosikymmen olikin paitsi kasvavan kansainvälistymisen aikaa myös kehittymistä kohti monialaista tiedeyliopistoa. Entistä tärkeämmiksi tulivat myös aktiivinen vaikuttaminen ja kiinteät vuorovaikutussuhteet ympäröivään yhteiskuntaan ja talouselämään. Tässä koulun tukiorganisaatioilla ja yhteistyökumppaneilla – Kauppakorkeakouluseuralla, tukisäätiöllä ja alumniyhdistyksellä – oli oma merkittävä roolinsa. Turun kauppakorkeakoulun kuudennen vuosikymmenen päättyessä suomalainen yliopistolaitos oli suuressa muutosvaiheessa. Tähän ajoittui myös kauppakorkeakoulun yhdistyminen Turun yliopiston kanssa.