Perusyksikön odotukset kranaatinheittimistön ammattialiupseereille : tapaustutkimus Uudenmaan Prikaatin Kranaatinheitinkomppaniasta

Useissa varusmieskoulutusta antavissa perusyksiköissä on ollut viime vuosina kova henkilöstöpula. Opistoupseerikoulutuksen päätyttyä vuonna 2003 kouluttajien ja etenkin kokeneiden kouluttajien määrä on vähentynyt huolestuttavalle tasolle. Uusimuotoisesta ammattialiupseeristosta on suunniteltu opistoupseerien korvaajia. Ylimenovaiheessa tarkoituksena on periyttää ammattitaitoisten opistoupseereiden tiedot ja taidot aliupseereille mentoroinnin avulla. Tämä on osa puolustusvoimien osaamisen kehittämisen hanketta, jonka perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa Suomen sotilaallinen suorituskyky keskittymällä sen ydintoimintojen vaatiman osaamisen kehittämiseen.

Aliupseeriston osaamisen kehittämisen päämääränä on varmistaa, että aliupseeristosta muodostuu osaava ja arvostettu henkilöstöryhmä. Aliupseereiden osaamista kehitetään joukkoosastojen tarpeiden mukaisesti. Aliupseeriston osaamisen kehittämisen painopiste on perusyksikössä tapahtuvassa kokeneemman ammattilaisen ohjaamassa oppimisessa. Idea periytyy vanhan ammattikuntalaitoksen osaamisen kehittämisen kolmesta portaasta: oppipoika, kisälli ja mestari. Kehittyminen oman alansa ammattiosaajaksi on luonnollinen ja tärkeä osa aliupseerin uraa. Hiljainen tieto on kouluttajan ammattitaidon ja sen kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Nykyään koulutustehtävissä toimii paljon nuoria kouluttajia ja koulutuksen kehityksen kannalta on tärkeää, että kokeneet ja osaavat kouluttajat välittävät tietoaan nuorille kouluttajille.

Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Minkälaisia odotuksia ja tarpeita rauhanajan kranaatinheitinkomppanialla on uusimuotoisia ammattialiupseereita kohtaan? 1.1 Vastaavatko aliupseereiden suunniteltu koulutus ja odotukset toisiaan? 2. Miten osaamisen kehittäminen tapahtuu käytännössä? 2.1 Mikä on työssäoppimisen merkitys aliupseerin osaamisen kannalta? 3. Miten aliupseeri saadaan sitoutumaan työuraansa?

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimus on tapaustutkimus ja tutkimuksen kohteeksi valittiin Uudenmaan Prikaatin kranaatinheitinkomppanian peruskoulutettu henkilökunta (n=5). Tutkittavat henkilöt ovat koulutustaustaltaan sotatieteen maistereita, kandi3 daatteja sekä opistoupseereita. Henkilöillä on työkokemusta 2-14 vuotta perusyksikön eri tehtävistä. Tutkimuksen aineisto muodostui henkilökunnan teemahaastatteluista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Analyysi oli teoriaohjaavaa.

Perusyksössä vallitseva puute kokeneista kouluttajista heijastui vahvasti tutkimustuloksiin. Tutkimustulosten mukaan perusyksikössä on tarve ammattialiupseerille, joka voi toimia itsenäisenä ja vastuullisena joukkueen kouluttajana siten, että hänellä on kaikki tehtävään vaadittavat oikeudet, pätevyydet sekä riittävä osaaminen. Tämä ei toteudu tällä hetkellä täydellisesti johtuen siitä, että osa aliupseerin tärkeimmistä kranaatinheitinoikeuksista on mahdollista saavuttaa vasta sotilasammatillisen opintokokonaisuuden 2 (SAMOK 2) suorittamisen jälkeen, mikä on liian myöhään perusyksikön tarpeisiin nähden. Aliupseeriston koulutusjärjestelmässä lähtökohtana on se, että SAMOK 1-kurssin suorittanut aliupseeri toimii työuransa ensimmäiset vuodet joukkueen nuorempana kouluttajana vanhemman ohjauksessa. Tämä on vahvasti ristiriidassa perusyksikön tämänhetkisen todellisen tarpeen kanssa.

Tutkimuksen mukaan aliupseerin osaamisen kehittyminen tapahtuu käytännössä mm. kokeneemman henkilön ohjaamana ja monipuolisella tehtävien kierrätyksellä. Nuoren aliupseerin ohjaamisessa tärkeimpänä nähtiin laaja perehdytys koko ammattisotilaana olemiseen. Aliupseeria opettavan ja ohjaavan henkilön pitkää kokemusta ei koettu välttämättömän tärkeänä. Enemmän painotettiin ohjaajan esimerkillisyyttä, kiinnostusta asiaan ja tarkkuutta.

Tutkimus osoitti, että aliupseerin sitoutumisen lähtökohtana on onnistunut ammattiin rekrytointi. Tärkeänä työtehtäviin ja työuraan sitouttamisessa nähtiin huolellisesti tehty urasuunnittelu, joka toteutuu myös käytännössä. Myös hyvän työilmapiirin ja palkitsemisen koettiin lisäävän aliupseerin sitoutumista.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aliupseeriston osaamisen kehittämisen suunnitelma ja koulutusjärjetelmä ovat hyvin suunniteltuja ja toimivia kokonaisuuksia, mikäli joukko- osastossa ja perusyksikössä vallitsee hyvä henkilöstötilanne.