Seudullisen joukkoliikenteen ja siihen tukeutuvan pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät : Joensuun kaupunkiseutu

Työssä kartoitetaan, miten joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät näkyvät valtakunnan, maakunnan ja Kuopion kaupunkiseudun strategioissa sekä millaisia yleisiä ominaisuuksia ja vaatimuksia laatukäytäville on määritelty. Laatukäytävien määrittelyssä on otettu huomioon seudun joukkoliikennesuunnitelmassa esitetyt uudet linjastoratkaisut, joukkoliikenteen nykyinen vuorotarjonta, seutu-, kauko- ja kaupunkiliikenteen mahdollisimman hyvä kohtaaminen, seudun kevyen liikenteen strategiassa esitetyt kevyen liikenteen laatukäytävät, väestön sijoittuminen sekä nykyisen joukkoliikenteen ja pyöräilyn reittien fyysinen tila. Joensuun seudun seutu- ja kaukoliikenteen joukkoliikenteen laatukäytävä rajautuu pohjoisessa Kontiolahden linja-autoasemalle ja etelässä Niittylahteen. Lännessä laatukäytävä päättyy Honkalammelle. Joukkoliikenteen vaikutusalueella olevat pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät kulkevat pääsääntöisesti joukkoliikenteen laatukäytävien varsia pitkin. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät sisältyvät myös seudun kevyen liikenteen strategian yhteydessä määriteltyihin laatukäytäviin lukuun ottamatta Joensuun keskustan kohtaa, jossa laatukäytäväratkaisut noudattavat osittain myös keskustan osayleiskaavan ratkaisuja (Rantaraitti, Koskikatu). Joukkoliikenteen laatukäytävien 18 solmupisteelle on määritelty pääasiassa matkaketjujen sujuvuutta ja turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä, joiden arvon arvioidaan olevan yhteensä 615 000 euroa. Toimenpiteet on ryhmitelty kolmeen luokkaan: helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, sähköisen informaation kehittäminen sekä kalliit ja suunnittelua vaativat toimenpiteet. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävien kymmenen toimenpidekokonaisuutta sisältävää kehittämishanketta on ryhmitelty niin ikään kolmeen eri luokkaan, jotka ovat helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, olemassa olevan väylän tai rakenteen tason parantaminen sekä uuden infrastruktuurin rakentaminen. Näiden toimenpidekokonaisuuksien arvon arvioidaan olevan yhteensä yli 4 miljoonaa euroa ilman Joensuun keskustaan tehtäviä toimenpiteitä. Minimitavoite on, että kaikki suunnitelmassa esitetyt ensimmäisen prioriteettiluokan toimenpiteet toteutuisivat nopeasti. Hankkeen toivotaan edistävän kestäviä liikennemuotoja edistävien hankkeiden käynnistymistä Kuopion kaupunkiseudulla sekä parantavan yleisestikin asenteita joukkoliikennettä, pyöräilyä ja jalankulkua kohtaan. Kestävien liikkumismuotojen yhtäaikaisella kehittämisellä tavoitellaan joukkoliikenteestä, pyöräilystä, kävelystä, kulkutapojen muodostamista matkaketjuista ja niiden sekakäytöstä todellista vaihtoehtoa henkilöauton käytölle.

Ampumaratojen kunnostustarpeen selvittäminen

Suomessa arvioidaan olevan kaikkiaan 2000 - 2500 ampumarataa joista aktiivisessa käytössä on noin 1000 kpl. Useimmat ulkoradat on perustettu paljon ennen nykyisten ympäristölakien voimaantuloa. Tästä syystä ammunnan ympäristövaikutukset melua lukuun ottamatta, eivät varmaan ole olleet tarkasteltavien asioiden listan kärjessä ampumaratoja suunniteltaessa. Sopivan maa alueen saatavuus sopivalla paikalla rakennuskustannusten minimoimiseksi on täytynyt olla yksi tärkeimmistä kriteereistä. Joissakin tapauksissa tämä valitettavasti on johtanut siihen, että ratojen paikoiksi on valittu sellaisia, mitä tämän päivän tietämyksellä ei suositeltaisi, kuten esimerkiksi pohjaveden muodostumisalueet. Ampumaratojen, etenkin haulikkoratojen, on todettu aiheuttaneen paikallisesti varsin laajaa maaperän pilaantumista. Toiminnan jatkuessa, runsaasti raskasmetalleja kertyy maahan ja taustapenkkoihin josta se rapautuu ja kulkeutuu alueelta pohjavesiin. Pohjaveden mukana haitta-aineet saattavat kulkeutua vedenpuhdistamoihin muodostaen riskiä paikallisasukkaiden terveydelle sekä jossain määrin alueen kasvillisuudelle ja faunalle. Vuoden 2007 valtioneuvoston PIMA-asetus muutti joitakin ohje-arvoja, joten näitä uusia arvoja on otettavaa huomioon niin riskiarvioinnissa kuin alueen käyttömahdollisuuksien kannalta tulevaisuudessa. Asetuksen voimaantulo edellyttää tapauskohtaisten riskiarviointien tekemistä ampumarata-alueiden kunnostuksen yhteydessä jolloin saavutetaan mahdollisemman tehokasta hyöty-kustannustasoa. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa uuden asetuksen mukaisesti ampumaratojen muodostamaa riskiä sekä rajata kunnostettavat alueet ja valita sopivammat kunnostusvaihtoehdot. Esimerkkitapauksina käytetään Kokkolan kaupungin alueella sijaitsevaa ampumarata-aluetta.

Hiljainen tieto pääomaksi ikääntyneiden hoitotyössä - hoitohenkilöstön kokemuksia

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden potilaiden kanssa työskentelevän hoitohenkilökunnan kokemuksia ja näkemyksiä hiljaisesta tiedosta, hiljaisen tiedon siirtymisessä käytetyistä menetelmistä kokeneemmalta hoitohenkilökunnalta vähemmän kokeneelle hoitohenkilökunnalle. Tutkimuksessa käytettiin tarkoituksenmukaista otantamenetelmää. Kohdejoukko (N=13) koostui yhden kaupungin alueen hoitohenkilökunnasta, joka työskenteli ympärivuorokautisen laitoshoidon yksiköissä. Hoitohenkilökuntaa edustavat ammattilaiset olivat terveydenhoitajia, sairaanhoitajia, perushoitajia ja lähihoitajia. Aineisto kerättiin haastattelemalla tutkimusta varten kehitetyllä avoimella teemahaastattelurungolla ja haastattelut analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että hiljainen tieto kehittyy pääosin työvuosien, erilaisten työkokemusten ja elämänkokemuksen myötä. Monipuolista kokemusta omaava hoitohenkilökunta käyttää hiljaista tietoa jokapäiväisessä työskentelyssään. Hiljainen tieto hoitotyössä näkyy varmuutena, ammatillisuutena, korkeana työmoraalina, kollegiaalisuutena ja potilaan edunvalvontana. Luonteenpiirteet, kuten nöyryys, rauhallisuus, rohkeus ja luovuus kuvasivat hiljaista tietoa omaavaa hoitajaa. Hiljainentieto työyhteisössä luodaan yhdessä, mutta siihen tarvitaan myös uutta ja ajan tasalla olevaa tietoa. Hiljaista tietoa siirretään pääosin hoitajan omalla esimerkillä. Tärkeintä oli sekä hoitamisen asenteen siirtäminen että työssä käyttäytymisen ja ammatillisen toiminnan siirtämisen tärkeys, ei taitojen tai kykyjen opettaminen. Hiljainen tieto on siirtynyt kokeneemmalta hoitajalta vähemmän kokeneelle, kun tiedon saajan asenne ja toiminta ovat muuttuneet vastuullisiksi. Halu vastaanottaa tietoa tai antaa tietoa koettiin sekä estävänä että edistävänä tekijänä hiljaisen tiedon siirtymiselle. Myös tietoa vastaanottavan huono asenne korostui estävänä tekijänä. Esimiehellä on vahva avainasema hiljaisen tiedon siirtämisen edistävänä tekijänä. Hyvä esimies haluaa hyödyntää kokeneita hoitajia oman yksikkönsä kehittämistyössä. Monipuolisen ja pitkän työkokemuksen omaava hoitohenkilökunta tunnistaa hiljaisen tiedon omassa työskentelyssään. Otollisessa ja arvostavassa työympäristössä kokeneet hoitajat haluavat jakaa ja siirtää eteenpäin hiljaista tietoaan. Hiljaista tietoa ja hoitajien monipuolista kokemusta yhdessä uuden tiedon kanssa tulisi hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa ja erilaisissa yksiköissä. Hyödyntämällä hiljaista tietoa voitaisiin kehittää potilashoitoa, vähentää hoitokustannuksia sekä järkeistää ja organisoida hoitotyötä eri yksiköissä. Hiljaisen tiedon siirtäminen ja käyttö yksiköissä vaatii vahvan esimiehen, joka tukee ja on läsnä. Taitava esimies osaa käyttää henkilökuntansa vahvuuksia ja osaa hyödyntää kokeneita hoitajia hoitotyön kehittämisessä.

Future of Newspaper Business Models in Finland

The purpose of this Master’s thesis was to study the business model development in Finnish newspaper industry during the next then years through scenario planning. The objective was to see how will the business models develop amidst the many changes in the industry, what factors are affecting the change, what are the implications of these changes for the players in the industry and how should the Finnish newspaper companies evolve in order to succeed in the future. In this thesis the business model change is studied based on all the elements of business models, as it was discovered that the industry is too often focusing on changes in only few of those elements and a more broader view can provide valuable information for the companies. The results revealed that the industry is affected by many changes during the next ten years. Scenario planning provides a good tool for analyzing this change and for developing valuable options for businesses. After conducting series of interviews and discovering forces affecting the change, four different scenarios were developed centered on the role that newspaper will take and the level at which they are providing the content in the future. These scenarios indicated that there are varieties of options in the way the business models may develop and that companies should start making decisions proactively in order to succeed. As the business model elements are interdepended, changes made in the other elements will affect the whole model, making these decisions about the role and level of content important for the companies. In the future, it is likely that the Finnish newspaper industry will include many different kinds of business models, some of which can be drastically different from the current ones and some of which can still be similar, but take better into account the new kind of media environment.

Extended hydrogen photoproduction by nitrogen-fixing cyanobacteria

Cyanobacteria are the only prokaryotic organisms performing oxygenic photosynthesis. They comprise a diverse and versatile group of organisms in aquatic and terrestrial environments. Increasing genomic and proteomic data launches wide possibilities for their employment in various biotechnical applications. For example, cyanobacteria can use solar energy to produce H2. There are three different enzymes that are directly involved in cyanobacterial H2 metabolism: nitrogenase (nif) which produces hydrogen as a byproduct in nitrogen fixation; bidirectional hydrogenase (hox) which functions both in uptake and in production of H2; and uptake hydrogenase (hup) which recycles the H2 produced by nitrogenase back for the utilization of the cell. Cyanobacterial strains from University of Helsinki Cyanobacteria Collection (UHCC), isolated from the Baltic Sea and Finnish lakes were screened for efficient H2 producers. Screening about 400 strains revealed several promising candidates producing similar amounts of H2 (during light) as the ΔhupL mutant of Anabaena PCC 7120, which is specifically engineered to produce higher amounts of H2 by the interruption of uptake hydrogenase. The optimal environmental conditions for H2 photoproduction were significantly different between various cyanobacterial strains. All suitable strains revealed during screening were N2-fixing, filamentous and heterocystous. The top ten H2 producers were characterized for the presence and activity of the enzymes involved in H2 metabolism. They all possess the genes encoding the conventional nitrogenase (nifHDK1). However, the high H2 photoproduction rates of these strains were shown not to be directly associated with the maximum capacities of highly active nitrogenase or bidirectional hydrogenase. Most of the good producers possessed a highly active uptake hydrogenase, which has been considered as an obstacle for efficient H2 production. Among the newly revealed best H2 producing strains, Calothrix 336/3 was chosen for further, detailed characterization. Comparative analysis of the structure of the nif and hup operons encoding the nitrogenase and uptake hydrogenase enzymes respectively showed minor differences between Calothrix 336/3 and other N2-fixing model cyanobacteria. Calothrix 336/3 is a filamentous, N2-fixing cyanobacterium with ellipsoidal, terminal heterocysts. A common feature of Calothrix 336/3 is that the cells readily adhere to substrates. To make use of this feature, and to additionally improve H2 photoproduction capacity of the Calothrix 336/3 strain, an immobilization technique was applied. The effects of immobilization within thin alginate films were evaluated by examining the photoproduction of H2 of immobilized Calothrix 336/3 in comparison to model strains, the Anabaena PCC 7120 and its ΔhupL mutant. In order to achieve optimal H2 photoproduction, cells were kept under nitrogen starved conditions (Ar atmosphere) to ensure the selective function of nitrogenase in reducing protons to H2. For extended H2 photoproduction, cells require CO2 for maintenance of photosynthetic activity and recovery cycles to fix N2. Application of regular H2 production and recovery cycles, Ar or air atmospheres respectively, resulted in prolongation of H2 photoproduction in both Calothrix 336/3 and the ΔhupL mutant of Anabaena PCC 7120. However, recovery cycles, consisting of air supplemented with CO2, induced a strong C/N unbalance in the ΔhupL mutant leading to a decrease in photosynthetic activity, although total H2 yield was still higher compared to the wild-type strain. My findings provide information about the diversity of cyanobacterial H2 capacities and mechanisms and provide knowledge of the possibilities of further enhancing cyanobacterial H2 production.

Innovatiiviset ja vastuulliset julkiset hankinnat. Julkisten hankkijoiden ja yritysten yhteistyöllä kohti parempia hankintoja

Tämä on Osaamiskeskusohjelman (OSKE) Innovatiiviset ja vastuulliset julkiset hankinnat -hankkeen loppuraportti. Innovatiiviset ja vastuulliset julkiset hankinnat -hankkeessa pilotoitiin Turun INKA-valmistelutyöryhmän työstämiä ja tunnistamia malleja innovatiivisten hankintojen tekemisestä, julkisten hankkijoiden käytännöistä, sekä potentiaalisten tarjoajien kanssa työskentelemisestä aina kilpailutuksen valmistelusta sen toimeenpanoon. Hanke toteutettiin valmennuskokonaisuutena, jossa julkisia hankintatiimejä valmennettiin tekemään innovatiivinen hankinta vuoden 2013 aikana. Valmennuksen keskiössä oli yritysten ja hankintatiimien välinen vuoropuhelu, jotta hankkijoille muodostuisi käsitys pk-yritysten mahdollisuuksista osallistua tarjouspyyntöön. Hankkeeseen osallistui kolme varsinaissuomalaista hankintatiimiä: VSSHP:n elintarvike-, Kaarinan kaupungin ruokalogistiikka- ja Turun AMK:n IT-hankintatiimi. Hankkeen koordinoinnista vastasi Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus ja se toteutettiin yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Valmentajana hankkeessa toimi Owal Group Oy. Hanke toteutettiin 1.1.2013–31.5.2014 välisenä aikana ja sitä rahoitti Varsinais-Suomen liitto.

Virtuaalinen taistelukenttä oppimisympäristönä : taistelun opetus upseerioppilaan näkökulmasta reserviupseerikoulun 1. komppaniassa

Simulaattorikoulutus ja pelien käyttö opetukseen sotavoimissa on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknologian ja kaupallisten pelien kehitys on synnyttä-nyt uudenlaisia oppimisympäristöjä myös puolustusvoimien käyttöön, koska niiden realismi ja graafinen ulkoasu on saatu tyydyttävälle tasolle. Viimeisen neljän vuoden aikana niiden käyttömahdollisuuksia on alettu kartoittaa ja muutamat tehdyt tutkimukset sekä pilotointi tukevat niiden hyötykäyttöä varusmieskoulutuksessa. Nykysukupolvi on tottunut pelaamaan kaupallisia sotapelejä, joten se toimii valmiiksi luonnollisena ja miellyttävänä ympäristönä heille. Tutkimuksen kohteena oli RUK:n 1. komppanian 18 upseerioppilasta. Päätutkimuskysymyk-senä selvitettiin, miten upseerioppilas oppii perusteita virtuaalisen oppimisympäristön avulla. Tämän tueksi esitettiin kaksi alakysymystä. Ensimmäinen alakysymys on, miten pelien avul-la voi oppia. Toisena haettiin vastauksia siihen, miten koulutus tulisi järjestää oppilaan näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin lomakekyselyä sekä havainnointia. Vaikka lomakekyselyllä ei päästä niin syvälliseen lopputulokseen kuin haastattelulla, oli se järkevämpi vaihtoehto koska tällä tavoin saatiin useamman henkilön näkökulma aiheeseen. Havainnointia käytettiin selkeyttämään oppilaiden näkemyksiä koulutuksesta ja tuomaan laatua tutkimukselle tekemällä tarkkoja muistiinpanoja tutkittavasta harjoituksesta. Tuloksena oppilaiden mielestä simulaattorikoulutuksen selkeitä vahvuuksia ovat sen mielek-kyys, toiminnallisuus ja toiminnanvapaus, realistisuus sekä palautejärjestelmä. Heidän vas-tauksista tuli esille, miten pelien toiminnanvapaus auttaa kokemuksien kautta oppimaan asi-oita mitä ei välttämättä tavallisessa harjoituksessa tulisi opittua. Oppilaat olivat erittäin moti-voituneita koulutukseen mikä lisää oppimista. Palautteenannon havainnollisuus myös lisäsi heidän mielestään selkeästi oppimista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että koulutuksen ajankohtaan ja suunnitteluun tulee kiinnit-tää huomiota. Harjoitus on tärkeä rakentaa niiden periaatteiden mukaisesti, mitkä toimivat parhaiten simulaatiopeli-koulutuksessa. Ainakin upseerioppilaiden koulutuksessa pelien käyttö on selkeästi oppimista tukeva koulutusmuoto.

Suomen sodissa 1939–1945 saatujen kokemusten vaikutus suomalaisen kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön

Ennen talvisotaa kranaatinheittimistö oli ollut melko pieni jalkaväen koulutushaara, jonka kehittäminen oli vielä kesken talvisodan alettua. Sotien aikana toimittiin lähes kymmenen vuotta vanhojen yleisten taktisten ohjesääntöjen pohjalta. Sotien kokemukset kuitenkin muokkasivat epävirallisesti kranaatinheittistön toimintaa ja taktista käyttöä. Sotakokemusten kerääminen aloitettiin heti talvisodan päätyttyä, sillä niiden tuoma hyöty haluttiin saada laajemmin käyttöön. Välirauhan alettua kokemusten analysointi oli kuitenkin hidasta, eikä kaikkia talvisodan kokemuksia onnistuttu käyttämään hyväksi ennen jatkosodan alkamista. Jatkosodan alussa uusien kokemusten keräämistä jatkettiin. Näiden perusteella kranaatinheittimistön organisaatiota ja taktista käyttöä pyrittiin kehittämään jo sotien aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Suomen sodissa 1939–1945 saadut kokemukset vaikuttivat suomalaisen kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön. Pääkysymykseen haetaan vastausta seuraavien apukysymysten avulla: miten kranaatinheittimistöä käytettiin ennen talvisotaa, miten talvisodan kokemukset vaikuttivat kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön, miten kranaatinheittimistön taktinen käyttö kehittyi jatkosodan aikana ja miten sotien kokemukset vaikuttivat kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön sotien päätyttyä. Tutkimus on laadullinen asiakirjatutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytetään sisältöanalyysia. Tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat Kansallisarkiston arkistolähteet, jotka koostuvat pääosin päämajan koulutusosaston, jalkaväkitoimiston sekä tykistötoimiston asiakirjoista. Toisen tärkeän alkuperäislähteen muodostavat sotien aikana voimassa olleet ja niiden jälkeen julkaistut ohjesäännöt ja oppaat. Tutkimuksessa ilmeni, että sotien aikana voimassa olleet vanhat ohjesäännöt olivat ohjeistaneet kranaatinheittimistön taktisen käytön tarkasti, mutta niissä oli ollut myös puutteita, esimerkiksi yhteistoimintaa tykistön kanssa ei ollut ohjeistettu. Ohjesääntöjen oppeja ei saatu kuitenkaan täysin käytäntöön talvi- ja jatkosodan alussa, mihin syynä olivat aluejärjestön nopea uudelleenjärjestely ennen sotia, kertausharjoitusten vähyys, heittimien määrän nopea lisääntyminen ja kokemuksen sekä vakituisen henkilökunnan puute heittimistössä. Myös jalkaväen johtajilla oli heittimistön käytössä selviä puutteita. Heittimistön kehityksestä jatkosodan aikana olivat huolissaan etenkin tykistökomentajat, jotka olivat asian takia usein yhteydessä ylöspäin, antoivat ohjeistuksia ja järjestivät koulutuksia. Taktista käyttöä koskeva yhtenäistäminen pääsi käyntiin, kun kranaatinheittimistön ampumatoiminnan tarkastus ja kehittäminen käskettiin 25.7.1942 tykistön tarkastajalle. Jatkosodan loppua kohden siirryttiin myös kranaatinheittimistössä keskitetympään ja lähes tykistölliseen käyttöön. Sotien jälkeen keskustelu kranaatinheittimistön organisaatiosta ja käytöstä kiihtyi. Osa halusi viedä sitä tykistöllisempään suuntaan ja osa pitää sen aikaisempaa selkeämmin jalkaväen tulitukiaseena. Organisaatioissa päädyttiin yhdistämään kranaatinheittimistö jalkaväen muiden raskaiden aseiden kanssa suuriksi kokonaisuuksiksi. Käytön suhteen kevyet kranaatinheittimet pidettiin kiinteästi jalkaväen tukena ja raskaat kranaatinheittimet lähentelivät tykistömäistä käyttöä.

Erikoisjääkärijoukkueenjohtajille asetettavat vaatimukset : tapaustutkimus Erikoisjääkäripataljoonassa

Utin Jääkärirykmentin Erikoisjääkärikomppaniassa joukkueenjohtajina on pääsääntöisesti toiminut opistoupseereita, mutta myös upseereita. Opistoupseerikoulutuksen lakkauttamisen myötä, vuosien 2013–2015 aikana Erikoisjääkärikomppanian joukkueenjohtajissa ollaan suorittamassa sukupolven vaihdosta; nuoriin upseereihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Erikoisjääkärikomppanian suorituskyky on noussut huimasti. Nykyisen suorituskyvyn rakentamisessa joukkueenjohtajat ja erikoisjääkärialiupseerit ovat olleet keskeisessä asemassa. Operaattoreiden, eli erikoisjääkärialiupseerien suorituskyvyn noustua, ovat myös lähtötasovaatimukset tuleville erikoisjääkärijoukkueenjohtajille nousseet. Tutkimuksessa selvisi, että tulevalla erikoisjääkärijoukkueenjohtajalla tulee olla hyvien jalkaväkiupseerin tietojen ja taitojen lisäksi ennen kaikkea työkokemusta erikoisjoukoista. Tuo kokemus tulisi sisältää vähintään erikoisjoukkokurssin oppisisällön sekä vähintään vuoden mittaisen kouluttajakokemuksen jossakin muussa perusyksikössä.

Seudullisen joukkoliikenteen ja siihen tukeutuvan pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät : Mikkelin kaupunkiseutu

Työssä kartoitetaan, miten joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät näkyvät valtakunnan, maakunnan ja Mikkelin kaupunkiseudun strategioissa sekä millaisia yleisiä ominaisuuksia ja vaatimuksia laatukäytäville on määritelty. Laatukäytävien määrittelyssä on otettu huomioon seudun joukkoliikennesuunnitelmassa esitetyt uudet linjastoratkaisut, joukkoliikenteen nykyinen vuorotarjonta, seutu-, kauko- ja kaupunkiliikenteen mahdollisimman hyvä kohtaaminen, seudun viisaan liikkumisen suunnitelmassa esitetyt jalankulun ja pyöräilyn laatukäytävät, väestön sijoittuminen sekä nykyisen joukkoliikenteen ja pyöräilyn reittien fyysinen tila. Laatukäytävät rajautuvat kokonaan Mikkelin kaupungin alueelle. Joukkoliikenteen laatukäytävässä yhdistyvät paikallis- lähi-, seutu- ja kaukoliikenteen reitit. Seutu- ja kaukoliikenteen vaikutusalueella olevat pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät kulkevat pääsääntöisesti joukkoliikenteen laatukäytävien varsia pitkin. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävät sisältyvät myös seudun viisaan liikkumisen suunnitelmassa määriteltyihin alustaviin laatukäytäviin. Viisaan liikkumisen suunnitelmassa laatukäytäviä oli enemmän, koska siinä niitä tarkasteltiin seudullisen joukkoliikenteen laatukäytävien vaikutusaluetta laajemmin. Joukkoliikenteen laatukäytävien 21 solmupisteelle on määritelty pääasiassa matkaketjujen sujuvuutta ja turvallisuutta edistäviä toimenpiteitä. Toimenpideluokkia on kolme: helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, erillistä suunnittelua edellyttävät keskisuuret toimenpiteet ja sähköisen informaation toimenpiteet sekä kalliit ja suunnittelua vaativat toimenpiteet. Toimenpiteiden yhteisarvo ilman raskaimpia toimenpiteitä arvioidaan olevan vajaat 500 000 €. Näistä Pohjois-Savon ELY-keskuksen osuus arvioidaan olevan reilut 70 %. Pyöräilyn ja jalankulun laatukäytävien kehittämishankkeet on ryhmitelty niin ikään kolmeen luokkaan, jotka ovat helposti ja nopeasti toteutettavat toimenpiteet, olemassa olevan jkpp-väylän tai rakenteen tason parantaminen sekä uuden infrastruktuurin rakentaminen. Toimenpiteiden yhteisarvon arvioidaan olevan 720 000 € niiden toimenpiteiden osalta, joille on määritelty hinta. Näistä Pohjois-Savon ELY-keskuksen osuuden arvioidaan olevan 350 000 €. Minimitavoite on, että kaikki suunnitelmassa esitetyt ensimmäisen luokan toimenpiteet toteutuisivat nopeasti. Hankkeen toivotaan edistävän kestäviä liikennemuotoja edistävien hankkeiden käynnistymistä Mikkelin kaupunkiseudulla sekä paran-tavan asenteita joukkoliikennettä, pyöräilyä ja jalankulkua kohtaan. Kestävien liikkumismuotojen yhtäaikaisella kehittämisellä tavoitellaan joukkoliikenteestä, pyöräilystä, kävelystä, kulkutapojen muodostamista matkaketjuista ja niiden sekakäytöstä todellista vaihtoehtoa henkilöauton käytölle.

Viestintäteknologian kehityksen vaikutus organisaation toimintatapoihin ja esimiestyöhön

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavoin viestintäteknologian kehitys, globalisaatio sekä organisaatiomuodot ovat suhteessa keskenään sekä miten ne vaikuttavat esimiestyöhön hajautuneessa organisaatiossa. Tutkimuskohteena olivat kymmenen eri asiantuntijaorganisaatiossa esimiesasemassa työskentelevää henkilöä. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin. Tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoitujen teemahaastattelujen sekä avoimien haastatteluiden avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakennettiin hajautuneen organisaation määrittelyn ohella johtamisteorioista sekä organisaation viestinnän teorioista. Tutkimuksen tulosten perusteella hajautuneet organisaatiomuodot yleistyvät uusille toimialoille ja työaika ja –paikka käsitteet muuttuvat. Esimiestyö on sosiaalinen prosessi. Vuorovaikutteinen ja päätösvaltaa jakava esimiestyö on tehokkaan ja joustavan organisaation edellytys. Verkostoituminen on yleistynyt ja on organisaatioiden kannalta järkevämpi tapa saada tarvittava osaaminen käyttöön kuin rekrytoiminen. Tutkimuksen mukaan organisaatiot pyrkivät edesauttamaan verkostoitumista mahdollistamalla työajasta ja –paikasta riippumattoman työn tekemisen. Useimmat organisatioissa käyettävät sovellukset ja järjestelmät toimivat tietoliikenneverkon kautta tai pilvipalveluissa. Työntekijöitä kannustetaan voimakkaasti muodostamaan sekä löytämään omaa ja organisaation osaamista tukevia osaamiskeskuksia. Lisäksi tutkimus vahvistaa aiempien tutkimustulosten mukaisesti, että nykymuotoinen esimiestyö ei toimi työaikaja työpaikkarajoituksista vapautuneessa, hajautuneissa organisaatioissa. Tämän vaikutuksesta myös alaisten rooli muuttuu hajautuneissa organisaatioissa.

Aurinkosähköpotentiaali Lappeenrannan julkisissa rakennuksissa

Lappeenrannan kaupungin tavoitteena on vähentää alueen energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Yhtenä vaihtoehtona tutkittiin julkisten rakennusten aurinkosähköpotentiaalia Lappeenrannan alueella. Työssä tutkittiin aurinkosähkön ympäristövaikutuksia ja taloudellista kannattavuutta yleisellä tasolla ja Pontuksen koulun case-kohteessa. Julkista rakennuskantaa jaoteltiin aurinkosähköntuotantoon soveltumisen kannalta ja laskettiin teoreettinen aurinkosähkön tehopotentiaali kaikille julkisille rakennuksille. Aurinkosähkö osoittautui taloudellisesti voittoa tuottavaksi verrattuna nykyisiin sähkön hintoihin ja aurinkosähkön todettiin vähentävän hiilidioksidipäästöjä verrattuna keskivertoon suomalaiseen energiantuotantoon. Lappeenrannan kaupungissa on runsaasti potentiaalia aurinkosähkön asentamiselle ja sillä voitaisiin saavuttaa merkittäviä säästöjä aurinkopaneelien elinkaaren aikana.

Reporting of Green Supply Chain Management and Industrial Symbiosis

The purpose of this thesis is to examine how the reporting of operations related to green supply chain management and industrial symbiosis has evolved in UPM, Fortum and Kemira within the last ten years. The focus is on the improved operations, which are studied based on annual reports of these companies. The study provides a deeper understanding of the nature of green supply chain management and industrial symbiosis as well as the possibilites that their combination offers. The research is part of the DemaNET research project The study indicates that the environmental regulations and reporting standards have forced the studied companies to report their operations related to green supply chain management and industrial symbiosis more in detail during the last ten years. The operations related to green supply chain management in the studied companies are more common compared to operations related to industrial symbiosis. Often these two operations were also partially integrated, indicating a hybrid model. Even though firms often used hybrid models they still focused mainly on greening the internal operations rather than finding alternative ways for symbiosis outside the organization. The integration of green supply chain management and industrial symbiosis is most likely to occur when mutually beneficial relationships align the interests of all parties, thus resulting in the co-creation of value. The findings suggest that identifying mutual benefits and the flow of by-products are the ones that companies should give more attention to.

Lastensuojelun intensiivinen kotikuntoutus asiakirjojen valossa

Tutkimuksessa tarkastellaan yhden kaupungin lastensuojelun avohuollossa vuosina 2012–2013 ostopalveluna toteutettuja avoperhekuntoutuksia seuranta-ajan jälkeen. Tutkimusmenetelmänä on perhetyön ja -kuntoutuksen tutkimukseen nojaava teoriaohjaava sisällönanalyysi. Käytän aineistona lastensuojelun asiakassuunnitelmia ja asiakaskertomusmerkintöjä. Aineisto koostuu 25 lasta koskevista asiakirjoista. Tutkimuskysymyksenä on, miten intensiivinen kotikuntoutus edistää asiakkaiden elämänhallintaa ja lasten hyvinvointia. Tutkimusotteeni on arvioiva. Seuranta-aika vaihtelee kolmesta 18 kuukauteen. Perheet ovat ennen kotikuntoutusta käyttäneet sekä peruspalveluita että lastensuojelun tukitoimia. Perheissä on nähtävissä kasautuneita ongelmia sekä vanhemmilla että lapsilla. Tuen tarve perheissä on intensiivinen, 2-4 viikkotapaamista. Kuntoutusjaksot ovat asiakkaiden tarpeisiin räätälöityjä yksilöllisiä kokonaisuuksia. Onnistuneiden kotikuntoutusjaksojen kesto vaihteli kolmesta kuukaudesta vuoteen. Kotikuntoutus lisäsi erityisesti arjen sujuvuutta, arkielämätaitoja ja vakautta perhetilanteisiin. Vanhempia pystyttiin tukemaan lapsia kuntouttavan arjen rakentamisessa erityisesti käytöshäiriöisten lasten kanssa. Kotikuntoutuksia oli käytetty perheissä, joissa oli lisääntynyt huostaanoton uhka. Kuntoutusjaksoja keskeytyi sekä vanhempien sitoutumattomuuteen, lapsen sijoitukseen kesken kotikuntoutusjakson että laitoskuntoutuksen aloittamiseen. Keskeinen huomio kiinnittyy jatkotuen saumattomaan järjestämiseen kotikuntoutusjakson lopuksi. Kotikuntoutuksen hyödyt säilyvät parhaiten, kun jatkossa tarvittava tuki on saatu alkamaan jo kuntoutuksen aikana. Kotikuntoutusta saaneilla perheillä on asiakkuus useissa eri palveluissa. Yhteistyö sekä viranomais- että läheiskontakteihin on tärkeää työskentelyn aikana. Kotikuntoutuksella pystytään vähentämään huostaanoton uhkaa lastensuojeluperheessä, kun vanhemmat ovat työskentelyyn motivoituneita. Kuntoutusjaksojen tulee olla riittävän pitkiä, noin kuusi kuukautta. Kotikuntoutustyöskentely sopii laitoskuntoutuksen jatkoksi tai siihen motivoivaksi jaksoksi, mutta myös itsenäiseksi tukitoimeksi.