Characterization of the antibody response in birds following infection with wild-type and attenuated strains of Eimeria tenella and Eimeria necatrix.

Live vaccines containing attenuated parasite strains are increasingly used to control chicken coccidiosis. In this paper antibody responses elicited by infections with wild-type and attenuated strains of Eimeria tenella and E.necatrix were characterized by immunoblotting and ELISA with homologous and heterologous antisera. Few differences between antisera from birds infected with wild and attenuated strains of E. tenella were evident in immunoblots conducted with merozoite antigen preparations from both E. tenella strains, however the reactivity of sera raised in birds infected with the wild-type strain was noticeably more intense. In ELISAs conducted with merozoite antigen preparations, antisera from birds infected with the wild-type strains of E. tenella and E. necatrix consistently produced a significantly higher (P < 0.05) antibody response than antisera from birds infected with the attenuated strains. Likewise, avidity ELISAs conducted with the E. tenella strains demonstrated that antibodies in birds infected with the wild-type strain were of significantly higher avidity (P < 0.05) than antibodies in birds infected with the attenuated strain. The differences in the antibody responses are probably due to changes in the attenuated strain as a result of selection for precocious development and the less severe tissue damage and inflammation of the intestine resulting from infection with the attenuated strain.

Self-reported bruxism : Associated factors among media personnel with or without irregular shift work

Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.

Tetrahydroquinoxaline based squaraines: Synthesis and photophysical properties

Tetrahydroquinoxaline based squaraine dyes synthesized by the condensation reaction between squaric acid and different tetrahydroquinoxaline derivatives are described. The squaraines gave a strong intense peak at 700 nm and were found to exhibit good molar extinction coefficient (>105 M−1 cm−1). Metal binding studies were carried out with different metal ions and it was found that it was selective in the case of copper metal. Using Job's plot it was ascertained that the squaraines bind to the copper metal in the ratio of 2:1.

The other country: A father's journey with autism

The memoir The Other Country and the essay Inspiration is Power examine i) contemporary experiences of autism and ii) the representation of autism disorder in scientific and autobiographical writing. The Other Country is a memoir of four years in the life of its author Michael Whelan, and his family, in the care of his son, Charlie. In February 1998, Charlie was diagnosed with autism, and in that moment Michael and his family's lives changed. The memoir describes in four parts a four-year journey through a father?s experiences: - Part 1, Welcome to Holland, the family's feelings of fear, grief and dislocation following diagnosis; - Part 2, Look at Me, the chaotic process of research and treatment, and intense early intervention programs; - Part 3, The Enchanted Cottage, the slow process of recovery that the family went through, and; - Part 4, The Long Way Home, the transformation of Charlie, Michael and his family and notions of home and normalcy. The title, The Other Country, in this context refers to the largely invisible parallel society inhabited by anyone who lives outside the mainstream. The accompanying critical essay, Inspiration is Power, examines the influence of the discourses of biomedical science and parental pathology on the representation and understanding of autism. Specifically, among autism narratives, the medical voice has an overwhelming authority and power in characterizing autistic disorder and experience for the lay reader. This discourse contests the moral authority of parental autobiographical writing, which, by contrast, characterizes autism as a personalized invading other and thief of their child. Through a critique of specific aspects of identity, narrative, evidence and authority, the essay suggests a register of rhetorical moves that may be employed to influence, and consequently empower, the reader of autism narratives.

Fibroblast nemosis in malignant progression of epithelial cells

Paracrine regulation between the components of the tumour microenvironment cancer cells, activated fibroblasts, immune and endothelial cells is under intense investigation. The signals between the different cell types are mediated by soluble factors, such as growth factors, proinflammatory cytokines and proteolytic enzymes. Nemosis is an experimental in vitro model of fibroblast activation, leading to increased production of such mediators. Nemotic activation of fibroblasts occurs as they are forced to cluster thereby forming a multicellular spheroid. The aim of the present studies was to elucidate the mechanisms underlying the nemotic response of cancer-associated fibroblasts (CAF) and the role of nemosis in paracrine regulation between activated fibroblasts and benign and malignant epithelial cells. The results presented in this thesis demonstrate that the nemotic response of CAFs and normal fibroblasts differs, and inter-individual variations exist between fibroblast populations. In co-culture experiments, fibroblasts increased colony formation of squamous cell carcinoma (SCC) cells, and CAFs further augmented this, highlighting the tumour-evolving properties of CAFs. Furthermore, fibroblast monolayers in those co-cultures started to cluster spontaneously. This kind of spontaneous nemosis response might take place also in vivo, although more direct evidence of this still needs to be obtained. The HaCaT skin carcinoma progression model was used to study the effects of benign and malignant keratinocytes on fibroblast nemosis. Benign HaCaT cells inhibited fibroblast nemosis, observed as inhibition of cyclooxygenase 2 (COX-2) induction in nemotic spheroids. In contrast, malignant HaCaTs further augmented the nemotic response by increasing expression of COX-2 and the growth factors hepatocyte growth factor / scatter factor (HGF/SF) and vascular endothelial growth factor (VEGF), as well as causing a myofibroblastic differentiation of nemotic fibroblasts into fibroblasts resembling CAFs. On the other side of this reciprocal signalling, factors secreted into conditioned medium by the nemotic fibroblasts promoted proliferation and motility of the HaCaT cell lines. Notably, the nemotic fibroblast medium increased the expression of p63, a transcription factor linked to carcinogenesis, also in the highly metastatic HaCaT cells. These results emphasize the paracrine role of factors secreted by activated fibroblasts in driving tumour progression. We also investigated the epithelial-mesenchymal transition (EMT) of the HaCaT clones in response to transforming growth factor β (TGF-β), which is a well-characterized inducer of EMT. TGF-β caused growth arrest and loss of epithelial cell junctions in the HaCaT derivatives, but mesenchymal markers were not induced, suggesting a partial, but not complete EMT response. Inflammation induced by COX-2 has been proposed to be a key mechanism in EMT of benign cells. Corroborating this notion, COX-2 was induced only in benign, not in malignant HaCaT derivatives. Furthermore, in cells in which TGF-β caused COX-2 induction, migration was clearly augmented. The concept of treating cancer is changing from targeting solely the cancer cells to targeting the whole microenvironment. The results of this work emphasise the role of activated fibroblasts in cancer progression and that CAFs should also be taken into consideration in the treatment of cancer. The results from these studies suggests that nemosis could be used as a diagnostic tool to distinguish in vitro activated fibroblasts from tumour stroma and also in studying the paracrine signalling that is mediated to other cell types via soluble factors.

Ultrafast Raman loss spectroscopy: a new approach to vibrational structure determination

The rapid data acquisition, natural fluorescence rejection and experimental ease are the advantages of the ultra-fast Raman loss scattering (URLS) which makes it a unique and valuable molecular structure-determining technique. URLS is an analogue of stimulated Raman scattering (SRS) but far more sensitive than SRS. It involves the interaction of two laser sources, viz. a picosecond (ps) pulse and white light, with the sample leading to the generation of loss signal on the higher energy (blue) side with respect to the wavelength of the ps pulse, unlike the gain signal observed on the red side in SRS. These loss signals are at least 1.5 times more intense than the SRS signals. Also, the very prerequisite of the experimental protocol for signal detection to be on the higher energy side by design eliminates the interference from fluorescence, which always appears on the red side. Unlike coherent anti-Stokes Raman scattering, URLS signals are not precluded by non-resonant background under resonance condition and also being a self-phase matched process, it is experimentally easier.

Expression Analysis of Host-Induced Genes and Proteins of Potato Pathogen Pectobacterium atrosepticum

Pectobacterium atrosepticum on Gram-negatiivinen bakteeri, joka aiheuttaa perunan tyvi- ja märkämätää. P. atrosepticum bakteerin optimilämpötila on melko alhainen ja se on yleinen lauhkeilla alueilla. Tyvimätä leviää pääasiassa siemenperunan välityksellä ja siksi se on ongelma erityisesti siemenperunan tuotannossa. P. atrosepticum kannan SCRI1043 genomi on julkaistu ja sitä tutkitaan malliorganismina märkä- ja tyvimädän taudinaiheuttamisen ymmärtämiseksi. Tämä opportunistinen taudinaiheuttaja voi elää isäntäkasvissa kuukausia piilevänä, aiheuttamatta näkyviä oireita. Suotuisissa olosuhteissa bakteerit alkavat jakautua ja tuottaa kasvin kudoksia hajottavia entsyymejä. Mädäntyvä kasvimassa tarjoaa ravinteita bakteerien kasvuun ja mahdollistaa isäntäkasvin asuttamisen. Soluseiniä hajottavien entsyymien merkitys taudinaiheuttamisessa on hyvin tunnettu, mutta oireettomasta jaksosta ja taudin alkuvaiheista tiedätään vain vähän. Bakteerin genomi sisältää monia toksiineja, adhesiineja, hemolysiineja ja muita proteiineja, joilla saattaa olla merkitys taudinaiheuttamisessa. Tässä työssä käytettiin proteomiikkaa ja mikrosiruanalysiä P. atrosepticum bakteerin erittyvien proteiinien ja geeniekspression tutkimiseen. Proteiinit, jotka eritetään ulos bakteerista, toimivat todennäköisesti taudinaiheuttamisessa, koska ne ovat suorassa kontaktissa isäntäkasvin kanssa. Analyysit suoritettiin olosuhteissa, jotka muistuttavat kasvin soluvälitilaa: matala pH, vähän ravinteita ja matala lämpötila. Isäntäkasvin läsnäolon vaikutusta proteiinien tuottoon ja geeniekspressioon tutkittiin lisäämällä perunauutetta kasvatusalustaan. Tutkimuksessa tunnistettiin P. atrosepticum bakteerin monia jo tunnettuja ja mahdollisesti taudinaiheuttamiseen liittyviä proteiineja. Perunauute lisäsi hiljattain tunnistetun, proteiinien eritysreittiä (tyyppi VI sekreetio, T6SS) koodaavien geenien ilmentymistä. Lisäksi bakteerin havaittiin erittävän useita T6SS:n liittyviä proteiineja kasvualustaan, johon oli lisätty perunauutetta. T6SS:n merkitys bakteereille on vielä epäselvä ja sen vaikutuksesta taudinaiheuttamiseen on julkaistu ristiriitaisia tuloksia. Märkä- ja tyvimädän ymmärtäminen molekulaarisella tasolla luo pohjan tautien kontrollointiin tähtäävään soveltavaan tutkimukseen. Tämä tutkimus lisää tietoa kasvi-patogeeni- interaktiosta ja sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää hyväksi esimerkiksi diagnostiikassa, resistenttien perunalajikkeiden jalostuksessa tai viljely- ja varastointiolosuhteiden parantamisessa.

An overview on the role of Hexanchiformes in marine ecosystems: biology, ecology and conservation status of a primitive order of modern sharks

The large size, high trophic level and wide distribution of Hexanchiformes (cow and frilled sharks) should position this order as important apex predators in coastal and deep-water ecosystems. This review synthesizes available information on Hexanchiformes, including information not yet published, with the purpose of evaluating their conservation status and assessing their ecological roles in the dynamics of marine ecosystems. Comprising six species, this group has a wide global distribution, with members occurring from shallow coastal areas to depths of c. 2500 m. The limited information available on their reproductive biology suggests that they could be vulnerable to overexploitation (e.g. small litter sizes for most species and suspected long gestation periods). Most of the fishing pressure exerted on Hexanchiformes is in the form of commercial by-catch or recreational fishing. Comprehensive stock and impact assessments are unavailable for most species in most regions due to limited information on life history and catch and abundance time series. When hexanchiform species have been commercially harvested, however, they have been unable to sustain targeted fisheries for long periods. The potentially high vulnerability to intense fishing pressure warrants a conservative exploitation of this order until thorough quantitative assessments are conducted. At least some species have been shown to be significant apex predators in the systems they inhabit. Should Hexanchiformes be removed from coastal and deep-water systems, the lack of sympatric shark species that share the same resources suggests no other species would be capable of fulfilling their apex predator role in the short term. This has potential ecosystem consequences such as meso-predator release or trophic cascades. This review proposes some hypotheses on the ecology of Hexanchiformes and their role in ecosystem dynamics, highlighting the areas where critical information is required to stimulate research directions.

Urinary excretion of antioxidants in healthy humans following queen garnet plum juice ingestion: a new plum variety rich in antioxidant compounds

In recent years, there has been intense interest in the potential health benefits of dietary derived plant polyphenols and antioxidants. A new variety of Prunus salicina, Queen Garnet plum (QGP), was developed as a high anthocyanin, high antioxidant plum, in a Queensland Government breeding program. Following consumption of 400 mL QGP juice (QGPJ; 1,117 mg anthocyanins) by two healthy male subjects, QGP anthocyanins (cyanidin-3-glucoside and cyanidin-3-rutinoside) were excreted mainly as methylated and glucuronidated metabolites in urine (0.5% of the ingested dose within 24 h). Furthermore, QGPJ intake resulted in a threefold increase in hippuric acid excretion (potential biomarker for total polyphenols intake and metabolite), an increased urinary antioxidant capacity and a decreased malondialdehyde excretion (biomarker for oxidative stress) within 24 h as compared with the polyphenol-/antioxidant-free control. Results from this pilot study suggest that metabolites, and not the native QGP anthocyanins/polyphenols, are most likely the bioactive compounds in vivo.

Genetic diversity and microcystin production by Anabaena in the Gulf of Finland, Baltic Sea

Syanobakteerit (sinilevät) ovat olleet Itämeressä koko nykymuotoisen Itämeren ajan, sillä paleolimnologiset todisteet niiden olemassaolosta Itämeren alueella ovat noin 7000 vuoden takaa. Syanobakteerien massaesiintymät eli kukinnat ovat kuitenkin sekä levinneet laajemmille alueille että tulleet voimakkaimmiksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Tähän on osasyynä ihmisten aiheuttama kuormitus, joka rehevöittää Itämerta. Suomenlahti, jota tämä tutkimus käsittelee, on kärsinyt tästä rehevöitymiskehityksestä muita Itämeren altaita enemmän. Syanobakteerit muodostavat jokakesäisiä kukintoja Suomenlahdella - niin sen avomerialueilla kuin rannoillakin. Yleisimmät kukintoja muodostavat syanobakteerisuvut ovat Nodularia, Anabaena ja Aphanizomenon. Kukinnat aiheuttavat paitsi esteettistä haittaa myös terveydellisen riskitekijän. Niiden myrkyllisyys liitetään usein Nodularia-suvun tuottamaan nodulariini-maksamyrkkyyn. Itämeren Aphanizomenon-suvun on todettu olevan myrkytön. Vaikka Itämeren kukintoja aiheuttavista Nodularia- ja Aphanizomenon-syanobakteereista tiedetään varsin paljon, on molekyylimenetelmiin pohjautuva syanobakteeritutkimus ohittanut Itämeren Anabaena-suvun monelta osin. Tämän työn tarkoituksena oli syventää käsitystämme Itämeren Anabaena-syanobakteerista, sen mahdollisesta myrkyllisyydestä, geneettisestä monimuotoisuudesta ja fylogeneettisista sukulaisuussuhteista. Tässä työssä eristettiin 49 planktista Anabaena-kantaa, joista viisi tuottivat mikrokystiinejä. Tämä oli ensimmäinen yksiselitteinen todiste, että Itämeren Anabaena tuottaa maksamyrkyllisiä mikrokystiini-yhdisteitä. Jokainen eristetty myrkyllinen Anabaena-kanta tuotti useita mikrokystiini-variantteja. Lisäksi mikrokystiinejä löydettiin kukintanäytteistä, joissa oli myrkkyä syntetisoivia geenejä sisältäneitä Anabaena-syanobakteereita. Myrkkyjä löydettiin molempina tutkimusvuosina 2003 ja 2004. Myrkkyjen esiintyminen ei siten ollut vain yksittäinen ilmiö. Tässä työssä saimme viitteitä siitä, että maksamyrkyllinen Anabaena-syanobakteeri esiintyisi vähäsuolaisissa vesissä. Tämä riippuvuussuhde jää kuitenkin tulevien tutkimuksien selvitettäväksi. Tässä työssä havaittiin mikrokystiinisyntetaasi-geenien inaktivoituminen Itämeren Anabaena-kannassa ja kukintanäytteissä. Kuvasimme Anabaena-kannan mikrokystiinisyntetaasigeenien sisältä insertioita, jotka hyvin todennäköisesti inaktivoivat myrkyntuoton. Insertion sisältäneeltä kannalta löysimme kuitenkin kaikki mikrokystiinisyntetaasigeenit osoittaen, että geenien olemassaolo ei välttämättä varmista kannan mikrokystiinintuottoa. Mielenkiintoista oli se, että inaktivaation aiheuttavia insertioita löytyi kukintanäytteistä molemmilta tutkimusvuosilta. Vastaavia insertioita ei kuitenkaan löydetty makean veden Anabaena-kannoista tai järvinäytteistä. On yleistä, että syanobakteerikukinnoista löytyy usean syanobakteerisuvun edustajia. Myrkyllisiä sukuja tai lajeja ei voida kuitenkaan erottaa mikroskooppisesti myrkyttömistä. Käsillä olevassa tutkimuksessa kehitettiin molekyylimenetelmä, jolla on mahdollista määrittää kukinnan mahdollisesti maksamyrkylliset syanobakteerisuvut. Tätä menetelmää sovellettiin Itämeren kukintojen tutkimiseen. Itämeren pintavesistä ja ranta-alueiden pohjasta eristetyt Anabaena-kannat osoittautuivat geneettisesti monimuotoisiksi. Tämä Anabaena-syanobakteerien geneettinen monimuotoisuus vahvistettiin monistamalla geenejä suoraan kukintanäytteistä ilman kantojen eristystä. Makeiden vesien ja Itämeren Anabaena-kannat ovat geneettisesti hyvin samankaltaisia. Geneettisissä vertailuissa kävi kuitenkin ilmi, että pohjassa elävien Anabaena-kantojen geneettinen monimuotoisuus oli suurempaa kuin pintavesistä eristettyjen kantojen. Itämeren Anabaena-kantojen sekvenssit muodostivat omia ryhmiä sukupuun sisällä, jolloin on mahdollista, että nämä edustavat Itämeren omia Anabaena-ekotyyppejä. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa uusin molekyylimenetelmin systemaattisesti selvitettiin Itämeren Anabaena-syanobakteerin geneettistä populaatiorakennetta, fylogeniaa ja myrkyntuottoa. Tulevaisuudessa monitorointitutkimuksissa on otettava huomioon myös Itämeren Anabaena-syanobakteerin mahdollinen maksamyrkyntuotto – erityisesti vähäsuolaisemmilla rannikkovesillä.

Self-Induced Transparency in Excitons

The interaction of intense coherent light with Frenkel excitons has been studied for investigating the self-induced transparency. Some nonlinear effects neglected before have been included. It is found that the frequency spectrum consistent with the pulse propagation is wider by two orders of magnitude compared with the previous result.

Localization of feeding of Anomalococcus indicus (Hemiptera: Lecanodiaspididae) and supplementary biological notes: Towards the biological management of the invasive tree Vachellia nilotica indica (Fabales: Mimosoideae) in North-Eastern Australia

. Management of the invasive Vachellia nilotica indica infesting tropical grasslands of Northern Australia has remained unsuccessful to date. Presently Anomalococcus indicus is considered a potential agent in the biological management of V. n. indica. Whereas generic biological details of A. indicus have been known, their feeding activity and details of their mouthparts and the sensory structures that are associated with their feeding action are not known. This paper provides details of those gaps. Nymphal instars I and II feed on cortical-parenchyma cells of young stems of V. n. indica, whereas nymphal instars III and adult females feed on phloem elements of older shoots. Nymphal instars and adults (females) trigger stress symptoms in the feeding tissue with cells bearing enlarged and disfigured nuclei, cytoplasmic shrinkage, cytoplasmic trabeculae, abnormal protuberances and uneven cell wall thickening, unusual cell membrane proliferation, and exhausted and necrosed cells. Continuous nutrient extraction by A. indicus can cause stem death. We provide evidence that A. indicus, by virtue of its continuous feeding activity and intense population build up, can be an effective biological-management agent to regulate populations of V. n. indica in infested areas. © 2014 © 2014 Société entomologique de France.

The sublime, affective process + architectural production

A year before Kate Nesbitt’s Theorising a New Agenda For Architecture (1996), the author penned a chapter on the significance of the sublime and its contribution to post-modern architecture via the uncanny or disturbing through the theories of Vidler and Eisenman (Nesbit, 1995). Twenty years on, we see its ongoing presence within the contemporary works of artists Kapoor, Ellison and Viola. Eisenmann and Libeskind aside, explicit reference to the Sublime whether through architectural praxis or theory appears to have been trumped by ecological derivatives and associated transactions, as catalyst for new architecture and architectural thinking. For Edmund Burke (1757), the Sublime was seen as a leading, an overpowering of self to a state of intense self-presence, often leading to a state of otherness. To experience the sublime is to experience affect, physiologically overwhelming the mental faculties through intensities of astonishment, terror, obscurity, magnificence, and reverence. Key here is Burke’s articulation of the stages of the sublime encounter, particularly so, its implications for the process of production which architectural theorists appear to have overstepped in their valorisation of the sublime object. This paper seeks to resituate the sublime within the context of architectural production. Through concepts such as material thinking, bodies and making strange, the paper explores a shift in focus toward affective processes traced from Burke’s inquiry. Rather than proposing strategies solely for affect within the work itself, the focus lies upon the designing experience, where blockage and desirous forces are critical partners in the process of production, as revealed through recent studio programs entitled Strange Space.

A computational study of Compton profiles of water - methanol solutions

The molecular level structure of mixtures of water and alcohols is very complicated and has been under intense research in the recent past. Both experimental and computational methods have been used in the studies. One method for studying the intra- and intermolecular bindings in the mixtures is the use of the so called difference Compton profiles, which are a way to obtain information about changes in the electron wave functions. In the process of Compton scattering a photon scatters inelastically from an electron. The Compton profile that is obtained from the electron wave functions is directly proportional to the probability of photon scattering at a given energy to a given solid angle. In this work we develop a method to compute Compton profiles numerically for mixtures of liquids. In order to obtain the electronic wave functions necessary to calculate the Compton profiles we need some statistical information about atomic coordinates. Acquiring this using ab-initio molecular dynamics is beyond our computational capabilities and therefore we use classical molecular dynamics to model the movement of atoms in the mixture. We discuss the validity of the chosen method in view of the results obtained from the simulations. There are some difficulties in using classical molecular dynamics for the quantum mechanical calculations, but these can possibly be overcome by parameter tuning. According to the calculations clear differences can be seen in the Compton profiles of different mixtures. This prediction needs to be tested in experiments in order to find out whether the approximations made are valid.

Computational studies on new chemical species in the gas-phase and the solid-state.

There is intense activity in the area of theoretical chemistry of gold. It is now possible to predict new molecular species, and more recently, solids by combining relativistic methodology with isoelectronic thinking. In this thesis we predict a series of solid sheet-type crystals for Group-11 cyanides, MCN (M=Cu, Ag, Au), and Group-2 and 12 carbides MC2 (M=Be-Ba, Zn-Hg). The idea of sheets is then extended to nanostrips which can be bent to nanorings. The bending energies and deformation frequencies can be systematized by treating these molecules as an elastic bodies. In these species Au atoms act as an 'intermolecular glue'. Further suggested molecular species are the new uncongested aurocarbons, and the neutral Au_nHg_m clusters. Many of the suggested species are expected to be stabilized by aurophilic interactions. We also estimate the MP2 basis-set limit of the aurophilicity for the model compounds [ClAuPH_3]_2 and [P(AuPH_3)_4]^+. Beside investigating the size of the basis-set applied, our research confirms that the 19-VE TZVP+2f level, used a decade ago, already produced 74 % of the present aurophilic attraction energy for the [ClAuPH_3]_2 dimer. Likewise we verify the preferred C4v structure for the [P(AuPH_3)_4]^+ cation at the MP2 level. We also perform the first calculation on model aurophilic systems using the SCS-MP2 method and compare the results to high-accuracy CCSD(T) ones. The recently obtained high-resolution microwave spectra on MCN molecules (M=Cu, Ag, Au) provide an excellent testing ground for quantum chemistry. MP2 or CCSD(T) calculations, correlating all 19 valence electrons of Au and including BSSE and SO corrections, are able to give bond lengths to 0.6 pm, or better. Our calculated vibrational frequencies are expected to be better than the currently available experimental estimates. Qualitative evidence for multiple Au-C bonding in triatomic AuCN is also found.