169 resultados para Tamminen, Miikka
Resumo:
Hand hygiene compliance of patients receiving hemodialysis treatment is a contemporary discussion topic among health care professionals in the Nephrology Clinic of Helsinki University City Hospital. The purpose of the Final Thesis is to review patient hand hygiene in terms of risks its lack entails and based on the evidence based findings to design an end product as a poster. The poster can be utilised in the Nephrology Clinic's nursing environment to educate and motivate patients to pay specifid attention to the importance of hand hygiene. The method used was a systematic literature review. The most important evidence based findings were extracted from the chosen thirteen scientific articles. All articles were searched from the Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature electronic database. The gathered information was then used to build the content of a patient education tool that for this project was defined as a Poster. The findings in this study showed that transmission of bloodborne infections, like Hepatitis B or C virus can occur through a vascular access and that the consequences of this can be very fatal. Additionally, environmental surfaces such as furniture, door knobs and dialysis machine control knobs were all possible infection sources for the patient receiving hemodialysis treatment. Adherence to good hand hygiene behaviour lowered the risk for infections. The end product of this study is a poster that is targeted to patients undergoing hemodialysis treatment. Using a health promotion agenda in the Poster, it is hoped that patients will pay more attention to the importance of hand hygiene and that they will be more motivated to use aseptic methods such as alcohol based hand rubs in the hemodialysis setting.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa millä tavoin voidaan logistiikkayrityksen keräilyn tehokkuutta lisätä puheohjatun keräilyn avulla sekä pyrkiä ennustamaan kuinka suuria tehokkuuden muutoksia puheohjatun keräilynavulla voidaan saavuttaa toimeksiantajayrityksen keräilyssä. Tutkimus sisältää sekä teoreettisen että empiirisen osan. Teoreettisessa osassa tutkittiin tuottavuuden, varastoinnin ja keräilyn teoriaa kirjallisuuden ja artikkeleiden avulla. Puheohjatun keräilyn mahdollistamien tehokkuuden lisäysten suuruuden arvioimiseksi selvitettiin, minkälaisia tuloksia puheohjatun keräilyn avulla on saavutettu muissa, sitä aikaisemmin hyödyntämään siirtyneissä yrityksissä sekä millainen onollut toimeksiantajayrityksen keräilyn tehokkuus ennen puheohjattuun keräilyyn siirtymistä. Tutkimuksessa saatiin selvitettyä puheohjatun keräilyn tärkeimmät keräilyn tehokkuuteen vaikuttavat ominaisuudet. Puheohjatulla keräilyllä todettiin voitavan vaikuttaa sekä keräilyn tuottavuuteen että virheettömyyteen. Myös toimeksiantajayrityksen keräilyn tehokkuuden kehittymisestä puheohjatun keräilyn avulla saatiin luotua ennuste.
Resumo:
Tässä diplomityössä on selvitetty merkittävimpien kotimaisten polttoaineiden määrät Etelä-Karjalassa vuonna 1999. Pääpaino työssä on metsäteollisuuden sivutuotepolttoaineiden tarkastelussa. Metsähakkeelle ja kierrätyspolttoaineille on määritetty tuotantopotentiaalit. Myös turpeen tuotantomäärät on selvitetty. Lisäksi työssä on tarkasteltu alueella sijaitsevien teollisuuslaitosten ja kuntien energialaitosten polttoaineiden käyttöä. Työn tuloksia käytetään tutkimuksen seuraavassa vaiheessa, jolloin pyritään kehittämään teollisuusyritysten ja yhdyskuntien välistä energiaintegraatiota. Etelä-Karjalan kemiallisen metsäteollisuuden oman käytön ylijäävä sivutuotepolttoaineiden määrä oli vuonna 1999 yli 230 000 k-m3 (370 GWh). Mekaanisen metsäteollisuuden vastaava luku oli noin 210 000 k-m3 (330 GWh). Puunkäyttömäärien, energiankäyttötietojen ja kirjallisuudesta saatavien osuuksien perusteella mekaanisen metsäteollisuuden sivutuotepolttoaineiden oman käytön ylijäävä määrä olisi noin 350 000 k-m3 (580 GWh). Eroa selittävät lähinnä tilastolliset virheet, sivutuoteliiketoiminnan vähyys ja vaihtoehtoiset käyttökohteet. Metsähakkeen tuotantopotentiaali oli vuoden 1999 hakkuutietoihin perustuen yli 640 000 k-m3, josta tekniset, taloudelliset ja ympäristölliset seikat huomioiden noin 210 000 k-m3 (410 GWh) olisi voitu hyödyntää energiantuotannossa. Etelä-Karjalassa vuonna 1999 syntyneistä jätemääristä olisi arvioiden mukaan voitu valmistaa noin 25 000 tonnia (100 GWh) kierrätyspolttoaineita. Kierrätyspolttoaineiden valmistus alkaa Joutsenossa vuosien 2003 - 2004 välillä. Turpeen tuotantomäärä oli vuonna 1999 noin 1 200 000 tonnia (1020 GWh). Etelä-Karjalan teollisuus ja kuntien energialaitokset käyttivät vuonna 1999 yli 17400 GWh polttoaineita. Ostopolttoaineiden tarve oli noin 4700 GWh, josta lähes 85 % täytettiin maakaasulla. Alueen kunnista kaikki, joissa ei ole kemiallista metsäteollisuutta, pystyisivät teoriassa täyttämään teollisuuden ja energialaitostensa ostopolttoaineiden tarpeen oman kunnan alueelta saatavilla kotimaisilla polttoaineilla.
Resumo:
Diplomityön ensimmäisenä tavoitteena on selvittää robotisoidun särmäyssolun tehokkaimmat käyttöalueet särmättävien kappaleiden muotojen ja laitteiston teknisten edellytysten perusteella. Toisena tavoitteena on tuoda esille robotisoidun särmäyssolun käyttöönottoon liittyviä ongelmia ja antaa käytännön ohjeita niiden ratkaisemiseksi. Tuloksia sovelletaan jatkossa kohdeyrityksen markkinoiman särmäyssolun tuotekehitykseen. Särmäyksen automatisoinnin pääpiirteitä tarkastellaan tutkimalla markkinoilla olevien robottisolujen toimintaperiaatteita ja ohjelmointitapoja. Työssä on myös esitetty kohdeyrityksen omat tavoitteet ja lähtökohdat särmäysmenetelmien kehittämiseen, joista tärkeimmät ovat integroitavuus joustavaan valmistusjärjestelmään ja solun kehittäminen myyntiartikkeliksi. Työssä esitellään robotisoidun särmäyssolun toimintaa kuvaamalla työkierron toiminnot pääpiirteissään. Samassa yhteydessä esitellään myös solun konekanta sekä koneiden välillä tapahtuva tiedon siirto. Erityisenä mielenkiinnon kohteena ovat olleet joustavan valmistusjärjestelmän soluohjaimen toiminnot ja särmäyssolun toimivuus FMS:n osana. Analyyttisessä osuudessa tutkitaan kappaleiden särmättävyyttä robotisoidussa tuotantoratkaisussa. Lähtökohdaksi on otettu särmäyspuristimen, robotin, lisälaitteiden ja kappaleen muotojen asettamat rajoitukset sekä toisaalta robotisoinnin tuomat uudet mahdollisuudet. Tulosten perusteella robotisointi soveltuu parhaiten painaville tai monimutkaisille kappaleille, joiden manuaalisärmäys vie paljon aikaa. Taloudellisia käyttöalueita kartoitettiin tutkimalla eräkokoon, ohjelmointiajan, kappaleajan ja särmien määrän vaikutusta valmistuskustannuksiin. Robotisoinnin on todettu kannattavan yrityksissä, joissa sarjat ovat usein toistuvia ja eräkoot yli 150 kappaleen suuruisia. Kappaleen muoto ja särmien määrä vaikuttaa monin tavoin kappaleaikaan ja siten myös valmistuskustannuksiin. Robotisoinnin kannattavuutta on näissä tapauksissa arvioitava aina tapauskohtaisesti työkierron vaatimien toimintojen perusteella.
Resumo:
Työn teoriaosassa tarkastellaan ympäristökustannuksia ja niiden määrittämistä ympäristöraportoinnin tueksi. Ensin tarkastellaan ympäristökustannusten määrittämistä ja sen taustalla olevia ympäristölaskennan peruskysymyksiä. Seuraavaksi tutkitaan ympäristöraportointia ja sen ympäristökustannusten määrittämiselle asettamia vaatimuksia. Tämän jälkeen tarkastellaan ympäristökustannusten käyttöä ympäristöraportoinnin tukena. Työn päätavoitteena on luoda teoriaosan tarkastelun pohjalta laskentamalli Stora Enso Fine Paperin Varkauden sellutehtaalle. Laskentamalli rakennetaan sellutehtaan ympäristökustannusten ja ympäristövelan määrittämiseen sellutuotteille ympäristöraportoinnin tueksi. Ympäristövelka on ympäristökustannus, joka yrityksen on uhrattava ympäristönsuojeluun saavuttaakseen halutun tulevaisuuden mukaisen tason. Ympäristökustannukset ja ympäristövelka lasketaan ja kohdistetaan käyttämällä hyväksi toimintolaskentaa. Ympäristövelan määrityksessä käytetään päästöjen arvottamiseen Tammisen ja Kurjen mallia. Laskentamallin avulla pyritään selvittämään, soveltuuko toimintolaskentaan sekä Tammisen ja Kurjen malliin pohjautuva laskentamalli sellutehtaan ympäristökustannusten ja ympäristövelan määrittämiseen sellutuotteille. Tämän lisäksi haetaan vastausta sille, soveltuvatko laskentamallin konkreettiset tulokset käytettäväksi ympäristöraportoinnin tukena. Laskentamallin perusteella voidaan todeta toimintolaskennan soveltuvan hyvin sellutehtaan ympäristökustannusten ja ympäristövelan määrittämiseen sellutuotteille. Tammisen ja Kurjen arvostusmalli sisältää useita ongelmakohtia, eikä se laskentamallin perusteella sovellu sellutehtaan ympäristövelan määrittämiseen sellutuotteille. Laskentamallin tuloksena saatuja ympäristökustannuksia voidaan käyttää lähinnä toimipaikkojen välisen ympäristösuorituskyvyn vertaamiseen sekä oman toiminnan vertaamiseen suhteessa aikaisempaan toimintaan. Ympäristövelka tulisi ensisijaisesti nähdä tukemassa toimipaikkojen sisäistä ympäristösuorituskyvyn tarkastelua.
Resumo:
Tietoliikenneala elää muutosten aikaa. Vanhat piirikytketyt kapeakaistaiset verkot ovat väistymässä seuraavan sukupolven verkkojen tieltä. GPRS-verkot tekevät tuloaan ja 3G-verkkojen kehitystyö on kiivaimmillaan laitetoimittajien ratkoessa verkoille asetettuja haasteita. Jää nähtäväksi, kykenevätkö 3G-verkot vastaamaan näihin haasteisiin. Työssä käsitellään 3G-verkon arkkitehtuuria, toimintaa ja puhelunohjausta MSC Server -konseptissa, sekä käydään läpi muutamia puheluesimerkkejä. 3G-verkon arkkitehtuuri, jossa puhelunohjaus on erotettu mediakerroksesta, esitetään ja uudet verkkoelementit ja niiden toiminta käsitellään. Esitelty teoria perustuu kirjallisuuteen sekä yleisesti hyväksyttyihin 3G- verkon standardeihin. Näitä standardeja julkaisevat muun muassa ITU-T ja 3GPP yhdessä yhteistyöyritystensä kanssa. Standardointityö on monin osin vielä kesken ja se on vaikeuttanut 3G-verkkojen suunnittelutyötä merkittävästi. Työn tarkoituksena on selvittää puhelunohjausta 3G-verkossa ja sen toteuttamista MSC Server –konseptilla. MSC Serverin toteutusvaihtoehtoja arvioidaan ja niistä valitaan yksi 3G-verkon puhelunohjauksen toteutusmalliksi. Työtä jatketaan tämän diplomityön jälkeen tarkemman toteutuksen suunnittelulla, päämääränä rakentaa 3G-verkko.
Resumo:
Hyvin puhdasta vettä vaativissa sovelluksissa käytettävät kationinvaihtohartsit eivät saisi vuotaa puhdistettavaan veteen mitään vieraita aineita. Todellisuudessa hartsit kuitenkin vuotavat hyvin pieniä määriä erilaisia yhdisteitä käytön aikana. Aineet, joita kationinvaihtohartsi päästää veteen, ovat osaksi hartsin polymerointireaktion aikana sen rungon sisään jääneitä yhdisteitä. Nämä voidaan suurimmaksi osaksi poistaa pesemällä hartsia. Osittain niitä syntyy myös hartsin polystyreenidivinyylibentseenirungon (PS-DVB) hapettuessa. Hapettumisen seurauksena syntyneet yhdisteet ovat pääosin orgaanisia sulfonaatteja. Tämä työ koskee ydinvoimalaitoksissa käytettäviä pulverihartseja, joita käytetään primääripiirissä kiertävän lauhdeveden puhdistukseen ja jotka joutuvat siellä alttiiksi hapettumiselle. Yleensä hapettuminen on hidasta ja se johtuu veteen liuenneesta hapesta. Hapettuminen nopeutuu huomattavasti, jos vedessä on läsnä hapettimia tai siirtymämetalli-ioneja. Tällaisia hapettimia ovat esimerkiksi vetyperoksidi, otsoni, vapaa kloori, typpihappo ja kromi. Vetyperoksidin vaikutuksesta hartsin runkoon muodostuu hydroperoksidiryhmä, jonka hajoamisesta alkaa reaktioiden sarja, joka lopulta johtaa hartsin polymeerirungon katkeamiseen. Siirtymämetalli-ionit katalysoivat peroksidien hajoamista. Tavallisimpia hapetusta katalysoivia metalli-ioneja ovat rauta ja kupari, joiden katalyyttinen aktiivisuus on suuri. Tässä työssä pyrittiin selvittämään, onko mahdollista valmistaa hartseja, jotka kestävät hapettumista paremmin kuin nykyisin käytössä olevat hartsit. Sen tutkimiseksi tehtiin kiihdytettyjä hapetuskokeita käyttäen hapettimena vetyperoksidia ilman siirtymämetalli-ioni katalyyttejä. Hapetuskokeet tehtiin kaupallisesti saatavilla hartseilla ja uusilla työtä varten syntetisoiduilla koehartseilla. Hapetuskokeiden etenemistä seurattiin mittaamalla veteen liuenneiden orgaanisten aineiden kokonaismäärää (TOC-analyysi) ja liuoksessa esiintyvien orgaanisten sulfonaattien määrää johtokykymittauksin. Saadut tulokset antoivat viitteitä siitä, että hartsin synteesiolosuhteilla voi olla suurempi vaikutus sen hapetuskestävyyteen kuin synteesissä käytetyillä raaka-aineilla.
Resumo:
Työn tavoitteena oli tutkia Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun (LTKK) Koulutus-ja kehittämiskeskuksen (KOKE) metallitekniikan yrityskehityshankkeiden vaikuttavuutta osallistuneiden pk-yritysten näkökulmasta. Aluksi selvitettiin kirjallisuuden perusteella kehitystoiminnan tarpeita perinteisillä teollisuuden aloilla ja siinä esiintyneitä ongelmia. Aineistoa tehtyjen hankkeiden arvioimiseksi hankittiin teemahaastatteluilla vuosina 1997-2002 hankkeissa mukana olleilta yrityksiltä. Tutkimuksen perusteella KOKEn toteuttamat hankkeet ovat olleet yrityslähtöisiä ja tulleet todelliseen kehitystarpeeseen. Hankkeiden määrä on kasvanut voimakkaasti 1990 -luvulla ja yhä laajempi joukko yrityksiä on saatu yliopiston vaikutuspiiriin. KOKE on toiminnallaan onnistunut madaltamaan pk-yritysten kynnystä osallistua yliopistoyhteistyöhön. Hankkeiden vetäjät tuntevat pk-yritykset ja niiden toimintatavat, jolloin vuorovaikutus ei jaa liian etäiseksi. Hankkeilla saavutettuja tuloksia pidetään yrityksissä merkittävinä ja niihin ollaan tyytyväisiä. Yliopisto koetaan eri kehityspalvelujen tarjoajana luotettavana ja uskottavana, eikä sen koeta tekevän kehitystyöllään bisnestä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että KOKEn rooli yrityskehitystoiminnassa on merkittävä ja se on tärkeä toimija yhteydenpidossa pk-yritysten ja yliopiston välillä. Se on onnistunut voittamaan ne ongelmat, joita kehitystyössä yleensä esiintyy.
Resumo:
Työn tavoitteena oli perehtyä prosessilähtöisen laadunhallintajärjestelmän sopeuttamiseen perinteiseen linjaorganisaatioon. Kirjallisuuslähteitä apuna käyttäen perehdyttiin laadunhallintajärjestelmästandardien vaatimuksiin ja organisaatioiden erilaisiin johtamismalleihin. Prosessilähtöisen toimintamallin sopeuttamiseen linjaorganisaatioon liittyy olennaisesti esitutkimus, jonka avulla saadaan tietoa organisaation senhetkisestä tilasta. Tämä esitutkimus suoritettiin kohdeyrityksen henkilöstön keskuudessa eri tutkimusmenetelmiä käyttäen. Saaduista esitutkimuksen tuloksista yrityksen johto voi päättää toimenpiteistä, joilla edesautetaan uuden toimintamallin ja samalla yrityksen vision, strategioiden sekä arvojen saattamista käytännön toimintaan. Uusi prosessilähtöinen laadunhallintajärjestelmä, ISO 9001 -standardi, asettaa niin kyseisen laadunhallintajärjestelmän omaaville kuin sitä tavoittelevillekin yrityksille uudet vaatimukset. Pukkila Oy Ab:n lähtiessä täyttämään näitä vaatimuksia se on kokonaan nykyisestä poikkeavan toimintamallin edessä, joka edellyttää muutosta koko organisaatiolta. Prosessilähtöinen toimintamalli vaatii kokonaan nykyisen toimintamallin kyseenalaistamista, jolloin muutos kohdistuu myös nykyiseen yrityksen johtamisjärjestelmään. Laadunhallintajärjestelmä painottaa tässä toimintamallissa asiakaslähtöistä ajattelutapaa sekä toiminnallisella että teknillisellä puolella. Toimenpidesuosituksena yrityksen johdolle esitetään perehtymistä organisaation eri tasojen yhteiseen sosiaaliseen todellisuuteen sekä muuttamaan osastopohjainen johtamisjärjestelmä prosessilähtöistä toimintaa tukevaksi.
Resumo:
Työn tarkoituksena oli selvittää markkinamuutosten merkitystä erään yrityksen erään tulosyksikön toimintaan tietyllä vientialueella. Vaikuttavia tekijöitä arvioitiin erityisesti asiakasyritysten tarpeiden ja edustajayrityksen kanssa tehdyn yhteistyön kannalta. Työn alussa esitellään toimeksiantajayritys, tutkimuskohteena oleva tulosyksikkö ja markkinatilanne. Työn teoriaosuudessa käsitellään organisationaalista ostokäyttäytymistä ja markkinointia jakelukanavien kautta sekä esitellään analyysin käsitteellisenä kehyksenä käytetty palvelun laadun kuilumalli. Työn käytännönosan aineisto kerättiin kvalitatiivisilla haastatteluilla jakeluketjun kolmella tasolla. Aineistoa analysoitiin vertaamalla osapuolten näkemyksiä toiminnasta. Suurimpia eroja tuli esille yrityksen joidenkin heikkouksien ja uhkien tunnistamisessa. Samaa mieltä oltiin joustavuuden, yleisen palvelun laadun ja tuotelaadun tärkeydestä.Työn tuloksina on esitetty toimenpidesuosituksia, joiden yhteisenä piirteenä on toimeksiantajayrityksen selkeämpi profiloituminen tutkimuksen perusteella määritellyn laatutason tarjoajaksi. Esitettyjen toimenpiteiden avulla yrityksen kykyä tarjota kokonaispalvelua ja teknisesti laadukkaita tuotteita käytettäisiin edelleen hyväksi yhteistyökumppaneiden sitouttamisessa ja motivoimisessa.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää rullaavan ennustamisen toimintaa, jotta se tuottaisi relevanttia informaatiota tapausyrityksen ohjaukselle. Tutkimuksessa sovellettiin konstruktiivista tutkimusotetta, joka on ratkaisumenetelmä liikkeenjohdollisiin ongelmiin. Tutkimustulos eli ratkaisukonstruktio innovoitiin tutkijan luoman viitekehyksen ja empiirisen tutkimuksen havaintojen avulla. Tutkimustuloksien perusteella analyyttisen rullaavan ennustamisen tarkoituksena on tyydyttää eri ohjaustasojen informaatiotarpeita ja tukea asiakaslähtöisen tapausyrityksen liiketoimintaympäristöön sopeutumista. Tutkimuksen mukaan rullaava ennustaminen on suunnittelua, joka pyrkii organisatoriseen oppimiseen. Kehittämiseen liittyviä näkökulmia, organisatorisia ja järjestelmällisiä tekijöitä löydettiin useita. Nämä eivät rajoittuneet ainoastaan johdon laskentatoimen alueelle.
Resumo:
Tämän työn tavoitteena on koota yhteen tietoa fuusioista ja yrityskaupoista, ja selvittää miten niiden avulla voidaan toteuttaa yrityksen kasvustrategiaa onnistuneesti. Aluksi työssä esitellään lyhyesti yrityksen strategian muodostamisessa tehtävää analyysia ja yrityksen strategian valintaa. Tämän jälkeen kerrotaan fuusioiden ja yrityskauppojen motiiveista, yrityskauppaprosessista ja epäonnistumisen syistä. Lopuksi esitellään fuusioiden johtamismalli, jonka avulla fuusioiden ja yrityskauppojen onnistumista voidaan parantaa. Tärkeimmät yrityskaupan onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat työn perusteella tarkka kohteen valinta, yrityksen oikean arvon määritys ja oikeanlaiset toimenpiteet yhdistymisvaiheessa.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka Balanced Scorecard ja tulospalkkiojärjestel-mä voidaan liittää toisiinsa. Jatkotavoitteena on selvittää miksi järjestelmät todellisuudes-sa halutaan yhdistää ja kuinka yleistä tämä on. Balanced Scorecardin osalta painoalueena on järjestelmän apu strategisen suunnittelun apuna. Tässä osiossa pohditaan myös sen mittaristoja ja mittareita. Tämän lisäksi pohdi-taan järjestelmän todellisia hyötyjä ja siihen kohdistunutta kritiikkiä ja arvostelua. Tulospalkkiojärjestelmää pohditaan käsitetasolla, eli mitä vaikutuksia tulospalkkiolla on yksittäiseen työntekijään. Lisäksi pohditaan mitä järjestelmän implementointi vaatii yri-tykseltä tai organisaatiolta. Tarkastellaan myös tulospalkkauksen käyttöä Suomessa ja siihen kohdistunutta maailmanlaajuista kritiikkiä. Keskeisenä tuloksena on se, ettei järjestelmien integrointiin ole olemassa tarkkaa ohjetta, yhdistämisprosessi riippuu yrityksestä ja tämän toimialasta. Toimiala voi jopa aiheuttaa sen, ettei järjestelmiä voi yhdistää. Järjestelmien yhdistämisen ajatuksena on se, että koko henkilöstö saadaan sitoutettua yrityksen strategiaan. BSC sitouttaa ylemmät johtajat ja esimiehet. Tulospalkkiojärjestelmä sitouttaa muun henkilöstön