An analysis of completeness and historical accuracy in the most commonly used college jazz history texts

Historical accuracy is only one of the components of a scholarly college textbook used to teach the history of jazz music. Textbooks in this field should include accurate ethnic representation of the most important musical figures as jazz is considered the only original American art form. As college and universities celebrate diversity, it is important that jazz history be accurate and complete. ^ The purpose of this study was to examine the content of the most commonly used jazz history textbooks currently used at American colleges and universities. This qualitative study utilized grounded and textual analysis to explore the existence of ethnic representation in these texts. The methods used were modeled after the work of Kane and Selden each of whom conducted a content analysis focused on a limited field of study. This study is focused on key jazz artists and composers whose work was created in the periods of early jazz (1915-1930), swing (1930-1945) and modern jazz (1945-1960). ^ This study considered jazz notables within the texts in terms of ethnic representation, authors' use of language, contributions to the jazz canon, and place in the standard jazz repertoire. Appropriate historical sections of the selected texts were reviewed and coded using predetermined rubrics. Data were then aggregated into categories and then analyzed according to the character assigned to the key jazz personalities noted in the text as well as the comparative standing afforded each personality. ^ The results of this study demonstrate that particular key African-American jazz artists and composers occupy a significant place in these texts while other significant individuals representing other ethnic groups are consistently overlooked. This finding suggests that while America and the world celebrates the quality of the product of American jazz as great musically and significant socially, many ethnic contributors are not mentioned with the result being a less than complete picture of the evolution of this American art form. ^

Representações discursivas de Câmara Cascudo por Mário de Andrade

This piece of research aims to address the issue on the construction and reconstruction of Câmara Cascudo´s discursive representations in Mário de Andrade´s discourse. In order to describe, analyze and interpret these representations, we recur to some semantic categories from the Discourse Textual Analysis (DTA) by articulating them with other categories, notably, Grize´s Logic (1996,1997), Text Linguistics and Semantics. Therefore, the purpose is to analyze how these representations are constructed discursively, in written letters, by means of semantic categories such as referentiation, predication, modification, connection and spatial and temporal locations. In the theoretical foundation, proposals of Textual Analysis of Discourses, conceived by the linguist Jean-Michel Adam (1990, 2008a, 2011a), Text Linguistics, Semantics and Logic, focusing, especially, on the phenomenon of discursive representations, are articulated. The research approach is of qualitative nature supported by some quantitative data (OLIVEIRA, 2012); option which makes the analysis richer and comprehensive. As a hypothesis, it is presented the fact that these categories used by Mário de Andrade, in his discourse, do not only enable the (re)construction of the interlocutor´s images, discursively constructed, but they also provide a multiplicity of information and viewpoints about the RN writer´s personality. The study corpus is constituted of 20 texts written by Mário de Andrade and sent to Câmara Cascudo between 1924 and 1944, of which 35 fragments were selected and analyzed. However, it can be verified that, in the analyzed corpus, a set of discursive representations is constructed for Câmara Cascudo, from semantic categories proposed for analysis and used in Mário de Andrade´s discourse. These categories enable to construct and reconstruct the representations that emerge in the texts. Therefore, the analysis points out the construction of a set of different representations, highlighting the representation of the writer, the intellectual and the friend.

A (não) assunção da responsabilidade enunciativa em livros didáticos de língua portuguesa dos 4º e 5º anos

Portuguese textbook has been the focus of many investigations, nevertheless, the theme still has much to be discussed, reflected and broadened. This conviction mobilized us to perform this research, seeking to answer three questions: (1) how does the author of the textbook induce the student to give his opinion in comprehension questions of text in Portuguese textbook of 4th and 5thgrade? Which enunciative links are used by the author of the textbook in comprehension questions of text concerning to the assumption of enunciative responsability? And (3) Which enunciative links are used by the author of the textbook in comprehension questions of text concerning to the non assumption of enunciative responsability? In this direction, we define as objective to id entify, describe, analyze and interpret how the (non) assumption of enunciative responsibility materializes itself in Portuguese textbooks. The theme is echoed in the guidelines of the Parâmetros Curriculares Nacionais PCN (1998; 2001), who assume that all education committed to citizenship need to create conditions in order the student can develop his discursive competence" (BRAZIL, 1998, p. 23). This assertion of PCN (1998; 2001) is closely related to our research object, and therefore, it has corroborated to the accomplishment of this study. So, we analyze the comprehension questions of the texts that are elaborated by the authors of Portuguese textbooks of the 4th and 5th grade, used at public schools in the city of Natal-RN in 2010. As a theoretical basis, we have considered the postulates of Textual Analysis of Discourses ATD and Enunciative Linguistics. Our research was mainly based on the studies of Adam (2011), Nølke (1994; 2001; 2006; 2009; 2013), Nølke, Fløttum e Norén (2004) Rabatel (2004; 2005; 2008; 2009), Guentchéva (1994; 1996). Our data analysis revealed that the authors of Portuguese textbooks explore the reading comprehension, inducing students to answer questions that may be categorized like: (1) induction to the assumption of enunciative responsibility, (2) induction for non assumption the enunciative responsibility, (3) orientation for the study of vocabulary and grammar and (4) orientation of extra themes. The results from the comparison of the books of 4th and 5th grade of the two analyzed collections, we observed through the links of (non) responsability Nølke (1994; 2001; 2006; 2009; 2013), Nølke, Fløttum e Norén (2004), which in 79% of the questions, the authors induce the decoding of a content objectively inscribed in the text. In this sense, the notion of understanding a text is compromised, since it is limited to copying contents or transcription exercises, failing to consider the interactive use of language, or rather, failing to expand the student's knowledge in the (re)construction of the text of the meanings. This shows that there is a lack in the deal with the text that includes the textual discursive resources in the reading activities in Portuguese textbooks. We recall, in this direction, the works of Marcuschi (2005), Antunes (2003, 2005), and Bunzen Rojo (2008), among others authors who contributed greatly to orient the choice of Portuguese textbooks. Finally, we believe that the study about the enunciative responsibility phenomenon in Portuguese texto oks offers, above all, instruments in order to the interlocutors identify the elements present in the enunciation and the effects that these elements bring to the (re) construction of the meanings in texts that they read and write in the classroom.

Representações discursivas sobre lampião e seu bando em notícias de jornais mossoroenses (1927): “O mais audaz e miserável de todos os bandidos” e o seu “grupo de asseclas”

In this doctoral thesis analyzed the discursive representations of the bandit Lampião, the Lantern and his bandits gang in news mossoroenses newspapers published in the twenties of the last century (1927), when the gang invasion of the city of Mossoro in the state of Rio Grande do Norte, on June 13 of that year. To this end, we take as basis the theoretical assumptions of linguistics Textual, especially the narrower context of what is known today as Textual Analysis of the Discourses (ADT), theoretical and descriptive approach to linguistic studies of the text proposed by the French linguist Jean-Michel Adam. In this approach, we are interested in, specifically, the semantic level of the text, highlighting the notion of discursive representation, studied based on benchmarking operations, predication, modification, spatial location and temporal connection and analogy (ADAM, 2011; CASTILHO, 2010; KOCH, 2002, 2006; MARCUSCHI, 1998, 2008; NEVES, 2007; RODRIGUES, PASSEGGI & SILVA NETO, 2010). The corpus of this research consists of three reports in the twenties of the last century in newspapers The Mossoroense, Correio do Povo and the Northeast, and reconstituted through the collection held in the Municipal Museum Lauro Scotland files, Memorial Resistance Mossoro, both located in Natal, and in the news collection of Lampião newspapers in Natal, north of Rio Grande Raimundo Nonato historian. The discursive representations are built from the use of semantic analysis operations. Lampião to, the following representations are built: bandit, head of bandits, briber, defeated, Captain and Lord. To the outlaws of Lampião bunch of the following discursive representations were built: group, gang, gangsters, mates, bloodthirsty pack, brigands, bandits, criminals, burglar horde, and wild beasts. These representations reveal mainly the views of the newspapers of that time, which represented mainly the interests of traders, politicians, the government itself and generally Mossoró population.

Teaching Empowerment Through Sport: An Analysis of Fast and Female

This project is about Fast and Female, a community-based girls’ sport organization, that focuses on empowering girls through sport. In this thesis I produce a discourse analysis from interviews with six expert sportswomen and a textual analysis of the organization’s online content – including its social media pages. I ground my analysis in poststructural theory as explained by Chris Weedon (1997) and in literature that helps contextualize and better define empowerment (Collins, 2000; Cruikshank, 1999; Hains, 2012; Sharma, 2008; Simon, 1994) and neoliberalism (Silk & Andrews, 2012). My analysis in this project suggests that Fast and Female develops a community through online and in-person interaction. This community is focused on girls’ sport and empowerment, but, as the organization is situated in a neoliberal context, organizers must take extra consideration in order for the organization to develop a girls’ sport culture that is truly representative of the desires and needs of the participants rather than implicit neoliberal values. It is important to note that Fast and Female does not identify as a feminist organization. Through this thesis I argue that Fast and Female teaches girls that sport is empowering – but, while the organization draws on “empowerment,” a term often used by feminists, it promotes a notion of empowerment that teaches female athletes how to exist within current mainstream and sporting cultures, rather than encouraging them to be empowered female citizens who learn to question and challenge social inequity. I conclude my thesis with suggestions for Fast and Female to encourage empowerment in spite of the current neoliberal situation. I also offer a goal-setting workbook that I developed to encourage girls to set goals while thinking about their communities rather than just themselves.

Occupied childhoods: discourses and politics of childhood and their place in Palestinian and Pan-­Arab screen content for children

This thesis explores changing discourses of childhood and the ways in which power relations intersect with socio-cultural norms to shape screen-based media for Palestinian children. Situated within the interdisciplinary study of childhood, the research is an institutional and textual analysis that includes discursive and micro-level analysis of the socio-political circumstances within which children consume media in present-day Palestine. The thesis takes a social constructionist view, arguing that ‘childhood’ is not a fixed universal concept and that discourses of childhood are produced at specific historical moments as an effect of power. The study has a three-part research agenda. The first section uses secondary literature to explore theories and philosophies relating to definitions of childhood in Arab societies. The second employs participant observation and semi-structured interviews to understand the history and politics of children’s media in the West Bank. The final part of the research activity focuses on the impact that definitions of childhood and the politics of children’s media have on broadcasting outcomes through an analysis of (a) discourses on children’s media that circulate in Palestinian society, and (b) local and pan-Arab cultural texts consumed by Palestinian children. The analysis demonstrates that complex ideological and political factors are at play, which has led to the marginalisation, politicisation and internationalisation of local production for children. Due to the lack of alternatives, local producers often rely on international funding, and are hence forced to negotiate competing definitions of childhood, which while fitting with an international agenda of normalising the Israeli occupation, conflict culturally and politically with local conceptions of childhood and hopes for the Palestinian nation. While the Palestinian community appreciates the positive potential of local production, discourses and strategies around children’s media show that Palestinian children are constructed as vulnerable, incomplete and in constant need of guidance. Pan-Arab content presents a slightly less didactic approach and in certain cases presents childhood as a dynamic space of empowerment. However, by constructing children as ‘consumercitizens’, it alienates Arab (and Palestinian) children from disadvantaged backgrounds,as the preferred audience is middle-class children living in oil-rich countries of the Gulf.

Les retraductions françaises d'Al Moqqadima d'Ibn Khaldoun : étude paratextuelle des retraductions de Vincent-Mansour Monteil (1967) et d’Abdesselam Cheddadi (2002)

Ce mémoire porte sur les retraductions françaises du XXe siècle d’Al Moqaddima (Les Prolégomènes) (1377) d’Ibn Khaldoun, un traité historique et philosophique du XIVe siècle. La première traduction française, Les Prolégomènes, est réalisée par De Slane entre 1840 et 1863. Elle est suivie de deux retraductions, à savoir Discours sur l’histoire universelle (1967- 1968) réalisée par Vincent-Mansour Monteil, et Le Livre des Exemples I : Autobiographie, La Muqaddima (2002) réalisée par Abdesselam Cheddadi. L’objet de ce mémoire est de mener une analyse contextuelle, paratextuelle et discursive de ces deux retraductions de l’œuvre monumentale d’Ibn Khaldoun, afin de dégager les principaux facteurs déterminant, dans chaque cas, le choix de retraduire. Notre approche théorique s’inscrit dans le contexte récent de remise en cause de ladite « hypothèse de la retraduction » d’Antoine Berman, qui privilégie une analyse textuelle de l’œuvre (re)traduite en négligeant quelque peu l’analyse contextuelle éclairant les conditions de production des retraductions, et en limitant le positionnement du traducteur à sa relation envers la « vérité » du texte source. Ainsi, en retraçant l’histoire des différentes éditions des Prolégomènes au XXe siècle, en exposant le contexte qui entoure les retraductions, et en nous nous attachant aux stratégies discursives déployées par les traducteurs en marge de ces dernières, nous tenons compte des réflexions récentes sur les « causalités multiples » du phénomène de la retraduction, tout en montrant comment la subjectivité du traducteur, ses décisions et ses motivations sont reliées à tous les éléments extratextuels ou contextuels mis en valeur par les théoriciens. Nous montrons par notre analyse que les deux retraductions au corpus sont motivées par des facteurs internes au texte (tels que l’authenticité de leur original, une meilleure connaissance du texte, de la langue et de la culture source, la nécessité de corriger des erreurs dans les traductions antérieures), mais aussi par de nouveaux éléments externes au texte (tels que le changement de normes sociales, littéraires et traductionnelles, l’émergence de nouvelles interprétations du texte, le positionnement idéologique du retraducteur, sa volonté de s’imposer comme une autorité, etc.). La retraduction s’avère donc un phénomène complexe motivé par une combinaison de facteurs, à la fois internes (textuels), externes (contextuels) et personnels, propres au (re)traducteur.

Les retraductions françaises d'Al Moqqadima d'Ibn Khaldoun : étude paratextuelle des retraductions de Vincent-Mansour Monteil (1967) et d’Abdesselam Cheddadi (2002)

Ce mémoire porte sur les retraductions françaises du XXe siècle d’Al Moqaddima (Les Prolégomènes) (1377) d’Ibn Khaldoun, un traité historique et philosophique du XIVe siècle. La première traduction française, Les Prolégomènes, est réalisée par De Slane entre 1840 et 1863. Elle est suivie de deux retraductions, à savoir Discours sur l’histoire universelle (1967- 1968) réalisée par Vincent-Mansour Monteil, et Le Livre des Exemples I : Autobiographie, La Muqaddima (2002) réalisée par Abdesselam Cheddadi. L’objet de ce mémoire est de mener une analyse contextuelle, paratextuelle et discursive de ces deux retraductions de l’œuvre monumentale d’Ibn Khaldoun, afin de dégager les principaux facteurs déterminant, dans chaque cas, le choix de retraduire. Notre approche théorique s’inscrit dans le contexte récent de remise en cause de ladite « hypothèse de la retraduction » d’Antoine Berman, qui privilégie une analyse textuelle de l’œuvre (re)traduite en négligeant quelque peu l’analyse contextuelle éclairant les conditions de production des retraductions, et en limitant le positionnement du traducteur à sa relation envers la « vérité » du texte source. Ainsi, en retraçant l’histoire des différentes éditions des Prolégomènes au XXe siècle, en exposant le contexte qui entoure les retraductions, et en nous nous attachant aux stratégies discursives déployées par les traducteurs en marge de ces dernières, nous tenons compte des réflexions récentes sur les « causalités multiples » du phénomène de la retraduction, tout en montrant comment la subjectivité du traducteur, ses décisions et ses motivations sont reliées à tous les éléments extratextuels ou contextuels mis en valeur par les théoriciens. Nous montrons par notre analyse que les deux retraductions au corpus sont motivées par des facteurs internes au texte (tels que l’authenticité de leur original, une meilleure connaissance du texte, de la langue et de la culture source, la nécessité de corriger des erreurs dans les traductions antérieures), mais aussi par de nouveaux éléments externes au texte (tels que le changement de normes sociales, littéraires et traductionnelles, l’émergence de nouvelles interprétations du texte, le positionnement idéologique du retraducteur, sa volonté de s’imposer comme une autorité, etc.). La retraduction s’avère donc un phénomène complexe motivé par une combinaison de facteurs, à la fois internes (textuels), externes (contextuels) et personnels, propres au (re)traducteur.

La construcción de sentido (‘sensemaking’) de un entorno estratégico turbulento por parte de los altos directivos: un estudio en una multinacional automotriz

Este artículo presenta los resultados de una investigación realizada al interior de dos contextos. Por un lado, el teórico, en el marco de uno de los discursos más relevantes en los campos de la estrategia organizacional, de la managerial and organizational cognition (MOC) y, en general, de los estudios organizacionales (organization studies): la construcción de sentido (sensemaking). Por el otro, el empírico, en una de las grandes compañías multinacionales del sector automotriz con presencia global. Esta corporación enfrenta una permanente tensión entre lo que dicta la casa matriz, en relación con el cumplimiento de metas y estándares específicos, considerando el mundo entero, y los retos que, teniendo en cuenta lo regional y lo local, experimentan los altos directivos encargados de hacer prosperar la empresa en estos lugares. La aproximación implementada fue cualitativa. Esto en atención a la naturaleza de la problemática abordada y la tradición del campo. Los resultados permiten ampliar el actual nivel de comprensión acerca de los procesos de sensemaking de los altos directivos al enfrentar un entorno estratégico turbulento.

Science of retracted science: a citation analysis of the arts and humanities domain

In the scholarly publishing domain, a retraction is raised when a specific publication is considered erroneous by the venue in which it appeared after it was published. The aim of this work is uncovering new insights and learn new important information to help us understand the retraction phenomenon in the arts and humanities domain. Our investigation is based on a methodology defined using quantitative and qualitative measures derived from previous studies in the transdisciplinary research field of “science of science” (SciSci). The designed methodology takes into account a general case of retraction and applies a citation analysis based on five phases. Citations to retracted publications (before and after their retraction) are gathered and characterized with a set of attributes, including general metadata and information extracted from citing entities’ full text. The annotated characteristics are further considered for a statistical and a textual analysis (i.e., a topic modeling analysis). The contribution of this thesis is grounded by addressing the following research questions: (RQ1) How did scholarly research cite retracted humanities publications before and after their retraction? (RQ2) Did all the humanities areas behave similarly concerning the retraction phenomenon? (RQ3) What are the main differences and similarities in the retraction dynamics between the humanities domain and the STEM disciplines? RQ1 and RQ2 are addressed by tuning and applying the methodology on the analysis of the retracted publications in the humanities domain. RQ3 is addressed on two levels, i.e., considering and comparing: (L1) the outcomes of the past studies on the retraction in STEM, and (L2) the results obtained from an analysis of a retraction case in STEM using the defined methodology.

Work, malaise, and well-being in Spanish and Latin-American doctors

ABSTRACT OBJECTIVE To analyze the relations between the meanings of working and the levels of doctors work well-being in the context of their working conditions. METHOD The research combined the qualitative methodology of textual analysis and the quantitative one of correspondence factor analysis. A convenience, intentional, and stratified sample composed of 305 Spanish and Latin American doctors completed an extensive questionnaire on the topics of the research. RESULTS The general meaning of working for the group located in the quartile of malaise included perceptions of discomfort, frustration, and exhaustion. However, those showing higher levels of well-being, located on the opposite quartile, associated their working experience with good conditions and the development of their professional and personal competences. CONCLUSIONS The study provides empirical evidence of the relationship between contextual factors and the meanings of working for participants with higher levels of malaise, and of the importance granted both to intrinsic and extrinsic factors by those who scored highest on well-being.

The grammar of psychosis

This thesis is concerned with the philosophical grammar of certain psychiatric concepts, which play a central role in delineating the field of psychiatric work. The concepts studied are ‘psychosis’, ‘delusion’, ‘person’, ‘understanding’ and ‘incomprehensibility’. The purpose of this conceptual analysis is to provide a more perspicuous view of the logic of these concepts, how psychiatric work is constituted in relation to them, and what this tells us about the relationships between the conceptual and the empirical in psychiatric concepts. The method used in the thesis is indebted primarily to Ludwig Wittgenstein’s conception of philosophy, where we are urged to look at language uses in relation to practices in order to obtain a clearer overview of practices of interest; this will enable us to resolve the conceptual problems related to these practices. This questioning takes as its starting point the concept of psychosis, a central psychiatric concept during the twentieth century. The conceptual analysis of ‘psychosis’ shows that the concept is logically dependent on the concepts of ‘understanding’ and ‘person’. Following the lead found in this analysis, the logic of person-concepts in psychiatric discourse is analysed by a detailed textual analysis of a psychiatric journal article. The main finding is the ambiguous uses of ‘person’, enabling a specifically psychiatric form of concern in human affairs. The grammar of ‘understanding’ is then tackled from the opposite end, by exploring the logic of the concept of ‘incomprehensibility’. First, by studying the DSM-IV definition of delusion it is shown that its ambiguities boil down to the question of whether psychiatric practice is better accounted for in terms of the grammar of ‘incorrectness’ or ‘incomprehensibility’. Second, the grammar of ‘incomprehensibility’ is further focused on by introducing the distinction between positive and negative conceptions of ‘incomprehensibility’. The main finding is that this distinction has wide-ranging implications for our understanding of psychiatric concepts. Finally, some of the findings gained in these studies are ‘put into practice’ in studying the more practical question of the conceptual and ethical problems associated with the concept of ‘prodromal symptom of schizophrenia’ and the agenda of early detection and intervention in schizophrenia more generally.

Henkilökohtainen on poliittista. Neuvottelu politiikan sukupuolittuneesta työnjaosta Annan julkaisemissa poliitikkojen henkilökuvissa vuosina 1975–2005

Henkilökohtainen on poliittista Tutkimuksessa tarkastellaan tiedotusvälineissä käytyä neuvottelua miesten ja naisten mahdollisuuksista osallistua politiikkaan sekä siinä ilmenevää suomalaisen poliittisen julkisuuden muutosta. Tutkimuksen materiaalin muodostavat Anna-lehdessä vuosina 1975–2005 julkaistut 339 poliitikkojen henkilökuvaa, joita eritellään laadullisen tekstianalyysin keinoin. Politiikan sukupuolittunut työnjako Poliitikkojen henkilökuvat ovat Anna-lehdessä olleet henkilöhaastatteluja tai poliitikon haastatteluita yhdessä puolisonsa tai perheensä kanssa. Tutkittuna ajanjaksona Annassa on julkaistu selvästi enemmän naispoliitikkojen kuin miespoliitikkojen henkilökuvia. Poliitikkojen haastatteluissa neuvottellaan siitä, keillä on oikeus toimia politiikassa ja millaista politiikkaa miehet ja naiset voivat tehdä. Vaikka Annassa ilmestyneissä poliitikkojen henkilökuvissa on eri aikoina vastattu näihin kysymyksiin erilaisin tavoin, sukupuolittunut jako miesten yhteiskunnalliseen ja naisten yksityiseen tilaan säilyy teksteissä läpi koko tarkastellun 30 vuoden ajanjakson. Sukupuolittunut jako yhteiskunnalliseen ja yksityiseen ilmenee henkilökuvissa siten, että miehet esitetään toimimassa politiikassa vaivattomasti ja luonnollisesti, mutta naisten kuvataan ponnistelevan sen eteen, että he kykenisivät osallistumaan politiikkaan. Naispoliitikkojen henkilökuvissa toistuva kysymys on, millä edellytyksin tai millaisin rajoituksin naiset ovat voineet toimia politiikassa. Miehet edustavat poliitikon normia ja naiset poikkeusta normista. Poliitikkojen parisuhde- ja perhehaastatteluissa puolestaan käsitellään kysymystä sukupuolten välisestä työnjaosta perheessä. Kirjoituksissa toistuvat kysymykset siitä, millainen tulisi olla poliitikon ja hänen puolisonsa välinen työnjako, tulisiko miespoliitikon vaimon osallistua pyyteettömästi puolison uran tukemiseen tai millä tavoin naispoliitikon puolison tulisi suhtautua vaimonsa aikaa vievään poliittiseen uraan. Naispoliitikkojen haasteita Annan julkaisemat naispoliitikkojen henkilökuvat osoittavat sekä naisten poliittiseen osallistumiseen liittyviä ongelmia että joukon erilaisia ratkaisuja niihin. Naisten ruumiillisuus on näistä haasteista keskeisin. 1970-luvun Annassa ilmestyneissä naispoliitikkojen haastatteluissa käsiteltiin toistuvasti sitä, millä tavoin politiikassa työskentelevät naiset pukeutuvat, syövät ja lepäävät. 1980-luvulla Anna pyrki tekemään naisruumiista voimavaran osoittamalla, että naisten ”luonteva” taipumus hoivaamiseen teki heistä erityisen sopivia politiikan ”pehmeiden” asioiden puolestapuhujina, kuten rauhantyön ja sosiaalisektorin asioiden hoitajina. 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa julkaistuissa teksteissä luotiin naisten poliittista yhteisöllisyyttä korostamalla heidän kokemaansa ruumiillisuuteen perustuvaa sortoa, esimerkiksi ulkonäköön liittyviä epäasiallisia huomautuksia. 2000-luvulla naispoliitikkojen henkilökuvissa vakuutettiin, että naisen ikääntyminen ei heikennä hänen kykyään tehdä politiikkaa. Samana aikakautena julkaistuissa nuorehkojen naispoliitikkojen henkilökuvissa ruumiillisuuteen otettiin toinen näkökulma. Niissä naisruumiin väitetty sopimattomuus poliittiseen työhön ratkaistiin korostamalla, että haastatellut naiset kontrolloivat ruumistaan täydellisesti. Toinen naispoliitikkojen poliittista osallistumista uhkaavana tai häiritsevänä esitetty seikka Annassa on ollut yksityiselämä. Lehden mukaan kodin, puolison ja lasten yhdistäminen menestyksekkääseen poliittiseen uraan on ollut erityisen vaikeaa. 1980-luvun loppuun saakka henkilökuviin rakennettiin asetelma, jossa naispoliitikkojen tuli valita työn tai perheen välillä. Vuosituhannen taitteessa Anna otti yksityiselämän ja julkisen elämän väliseen ristiriitaan uuden näkökulman: lehti alkoi esittää, että lapset ovat naispoliitikkojen työelämän voimavara. Kirjoitusten mukaan tehokkaat nuoret naispoliitikot kykenivät halutessaan olemaan sekä ”pullantuoksuisia” äitejä että menestyviä poliitikkoja. Samalla kirjoitukset kuitenkin epäsuorasti osoittivat, ettei yksityisen ja julkisen elämän ristiriita kadonnut naispoliitikkojen kuvauksista: se vain muutti muotoaan ja sai uuden ratkaisun. Miespoliitikkojen luontevana esitetty asiantuntemus Annassa julkaistut miespoliitikkojen haastattelut ovat läpi tutkitun ajanjakson uusintaneet mielikuvaa yhteiskunnallisesta tilasta miehille luontaisesti sopivana ympäristönä. Niissä puhutaan politiikasta ikään kuin se olisi ainoastaan miesten hallitsema elämänpiiri. Poliitikka näyttäytyy miesten välisen kamppailun ja veljeyden kenttänä. Henkilökuvissa miespoliitikot pyrkivät kukistamaan vastustajansa, mutta samalla menestys miesten maailmassa edellyttää muiden miesten hyväksyntää. Henkilökuvissa rakennetaan vahvasti käsitystä miespoliitikoista yhteiskunnallisina asiantuntijoina. Kirjoituksissa heille annetaan tilaa ja mahdollisuuden käsitellä ajankohtaisia poliittisia ongelmia, kuten esimerkiksi terveydenhuollon tilaa tai yleissivistyksen tasoa Suomessa. Ero Annan julkaisemiin naispoliitikkojen haastatteluihin on selvä. Niiden joukossa vuosina 1975–2005 ei ole sellaisia kirjoituksia, joissa naispoliitikolla olisi itsestäänselvästi asiantuntemusta tai arvovaltaa käsitellä koko kansakuntaa askarruttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Henkilökohtainen on poliittista Annan julkaisemat poliittikkojen henkilökuvat osoittavat, millä tavoin henkilökohtaisiksi mielletyt asiat ovat muuttuneet poliittisiksi. Kärjistäen voi sanoa, että 1970-luvun puolivälissä Suomessa oli vallalla mielikuva, jossa vastakkain asettuivat miesten politiikka ja naisten yksityiselämä. Kolmessakymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut. 1980-luvun alussa Anna argumentoi, että naisten kokemus arkielämästä ja lasten kasvattamisesta antoi heille sellaista asiantuntemusta, jota tulisi hyödyntää myös politiikassa. Annan mukaan miesten hallitseva asema politiikassa oli johtanut tilanteeseen, jossa huomattava osa kansasta ei saanut ääntään politiikassa kuuluviin. 2000-luvulle tultaessa on mahdollista nähdä, että politiikkaan on muodostunut naisille sopivana nähty toiminnan sektori, johon kuuluvat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikka sekä kansainvälinen kehitysyhteistyö. Verrattuna 1970-luvun puolivälin tilanteeseen naiset osallistuvat luontevasti huomattavaan osaan suomalaista politiikkaa. Sukupuolittunut yhteiskunnallinen jakolinja ei kulje enää politiikan ja yksityiselämän välillä, vaan politiikan sisällä. Samalla käsitys politiikasta on muuttunut. Hyvinvointivaltion ja valtion sosiaalisektoriin liittyvien vastuiden laajentuminen on johtanut tilanteeseen, jossa naisille sopiviksi miellettyjen poliittisten osaamisalueiden määrä on kasvanut. On myös puhuttu politiikan intimisaatiosta, jolla tarkoitetaan, että valtioiden poliittisen toiminnan piiri on tullut yhä lähemmäs ihmisten henkilökohtaista elämää. Naisten aikaisempaa laajempi poliittinen osallistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman keskustelua aiheista, jotka koetaan hyvin henkilökohtaisiksi: ruumiin ja politiikan suhteesta, yksityiselämän ja julkisen elämän suhteesta tai arkielämän kokemusten suhteesta poliittiseen osallistumiseen. Näin henkilökohtainen ja poliittinen ovat olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Annan henkilökuvat kertovat muutoksesta, jossa yksityiselämän tapahtumat ovat tulleet kiinteäksi osaksi politiikan julkisuutta. Yksityiselämän julkisuus on ollut poliitikoille sekä mahdollisuus että haaste. Yhtäältä yksityiselämän julkisuus on tarjonnut miespoliitikoille oivallisen keinon tuoda esille henkilökohtaisensa elämänsä myönteisiä puolia, esimerkiksi omistautumista perheelle. Naispoliitikoille yksityiselämän tuleminen julkiseksi on tarjonnut keinon haastaa ja kyseenalaistaa niitä arvoja, joiden mukaan nainen ei voi onnistuneesti yhdistää menestystä työ- ja perhe-elämässä. Samalla poliittisen julkisuuden muutos on merkinnyt sitä, että yksityiselämästä on tullut poliitikoille myös rasite. Julkisuudessa ei tehdä selkeää rajaa yksityisen ja julkisen elämän välillä, vaan henkilökohtaisen elämän valinnoista ja tapahtumista on tullut erottamaton osa poliitikkojen julkisuuskuvaa. Annan julkaisemien poliitikkojen henkilökuvien analyysi osoittaa, että poliitikot symboloivat yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Poliitikot eivät ole vain ihmisiä ansioineen ja puutteineen, vaan heidän saamansa julkisuuden kautta keskustellaan suuremmista yhteiskunnallisista kysymyksistä, kuten naisten oikeudesta osallistua politiikkaa tai sukupuolten välisestä työnjaosta yhteiskunnassa. Annassa ilmestyneet poliitikkojen henkilökuvat ovat olleet osa prosessia, jossa suomalainen sukupuolittunut työnjako on neuvoteltu merkittävältä osaltaan uuteen muotoon. Naiset ovat saaneet vastuulleen olennaisen osan suomalaista politiikkaa samalla kun politiikan sisältö on myös muuttunut. Julkisuudessa näkyvien poliitikkojen henkilökohtaisen elämän valinnat asettuvat kontekstiinsa osana neuvotteluprosessia, jossa mietitään ja kyseenlaistetaan yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Tässäkin mielessä henkilökohtaisesta on tullut poliittista.

Extremfall, stjärnelever och verktygsskramlare : en diskursanalytisk studie av lärares tal om studerande som behöver särskilt stöd

The groups within Finnish vocational upper secondary education and training (VET) are often heterogeneous with respect to the student's need for support in their studies. According to the national core curricula, Special Education Needs (SEN) students should in the first place, get their education in the same group as everyone else. This dissertation aims to clarify and create an understanding about how the ideals and intention of equality in education is constructed in communication among teachers in VET in the Swedish-speaking parts of Finland. Through this understanding it should be possible to highlight a potential which could ultimately contribute to a positive development of a more inclusive education within VET. The epistemological platform of the study is to be found within the post structuralist philosophy of language that is considered as subsumed in a social constructionist thinking. The data has been collected through focus group discussions in groups of 3–6 participants (teachers) in seven schools in Finnish-Swedish VET. The analyses are based on a discursive psychological analysis combined with an analysis based on Michel Foucault's concepts with an emphasis on the subject, government and power. Four discourser where identified in the analysis of teachers' constructions of the educational assignment in relation to SEN students. The most dominant was discussing the educational assignment as a pragmatic project i.e. as a matter of transmission of knowledge. The discourse included both interpretative repertoires where the heterogeneous group was constructed as self-evident and possible to manage as well as a constructed as an impossible project. The educational assignment was also constructed as a holistic project, as part of a democratic project, and as a labor market project. Each discourse contains both including as well as excluding features in relation to SEN students. The development of an inclusive practice can and should therefore include elements from all of them. Three discourses were identified in the analysis concerning teachers' versions of SEN students: students with difficulties and problems; students who do not use or do not have ability and students who are irresponsible and lack the will to study. Within the various discourses and interpretative repertoires were both constructs when teachers described a concern and kindness in relation to the individual SEN student and constructions where teachers mainly expressed fears that other students in the group would be negatively affected by students in need of special support. Results from the third research question conclude the results from the two others, the analysis is done out of a government perspective. In the material use of different government techniques are identified: disciplinary power through direct reprimands; pastoral power by a desire of insight in order to promote the opportunities for consultation and the use of bio-power that primarily focuses on what is best for the population and whose tool racism results in a legitimation of the exclusion of SEN students. The conclusion is that teachers in VET need to pay attention to inclusive and exclusive elements identified in various discourses.