Let Go and Remember. How Finnish Communities Experienced and Memorialized School Shootings

This study examines the aftermath of mass violence in local communities. Two rampage school shootings that occurred in Finland are analyzed and compared to examine the ways in which communities experience, make sense of, and recover from sudden acts of mass violence. The studied cases took place at Jokela High School, in southern Finland, and at a polytechnic university in Kauhajoki, in western Finland, in 2007 and 2008 respectively. Including the perpetrators, 20 people lost their lives in these shootings. These incidents are part of the global school shooting phenomenon with increasing numbers of incidents occurring in the last two decades, mostly in North America and Europe. The dynamic of solidarity and conflict is one of the main themes of this study. It builds upon previous research on mass violence and disasters which suggests that solidarity increases after a crisis, and that this increase is often followed by conflict in the affected communities. This dissertation also draws from theoretical discussions on remembering, narrating, and commemorating traumatic incidents, as well as the idea of a cultural trauma process in which the origins and consequences of traumas are negotiated alongside collective identities. Memorialization practices and narratives about what happened are vital parts of the social memory of crises and disasters, and their inclusive and exclusive characteristics are discussed in this study. The data include two types of qualitative interviews; focused interviews with 11 crisis workers, and focused, narrative interviews with 21 residents of Jokela and 22 residents of Kauhajoki. A quantitative mail survey of the Jokela population (N=330) provided data used in one of the research articles. The results indicate that both communities experienced a process of simultaneous solidarity and conflict after the shootings. In Jokela, the community was constructed as a victim, and public expressions of solidarity and memorialization were promoted as part of the recovery process. In Kauhajoki, the community was portrayed as an incidental site of mass violence, and public expressions of solidarity by distant witnesses were labeled as unnecessary and often criticized. However, after the shooting, the community was somewhat united in its desire to avoid victimization and a prolonged liminal period. This can be understood as a more modest and invisible process of “silent solidarity”. The processes of enforced solidarity were partly made possible by exclusion. In some accounts, the family of the perpetrator in Jokela was excluded from the community. In Kauhajoki, the whole incident was externalized. In both communities, this exclusion included associating the shooting events, certain places, and certain individuals with the concept of evil, which helped to understand and explain the inconceivable incidents. Differences concerning appropriate emotional orientations, memorialization practices and the pace of the recovery created conflict in both communities. In Jokela, attitudes towards the perpetrator and his family were also a source of friction. Traditional gender roles regarding the expression of emotions remained fairly stable after the school shootings, but in an exceptional situation, conflicting interpretations arose concerning how men and women should express emotion. The results from the Jokela community also suggest that while increased solidarity was seen as important part of the recovery process, some negative effects such as collective guilt, group divisions, and stigmatization also emerged. Based on the results, two simultaneous strategies that took place after mass violence were identified; one was a process of fast-paced normalization, and the other was that of memorialization. Both strategies are ways to restore the feeling of security shattered by violent incidents. The Jokela community emphasized remembering while the Kauhajoki community turned more to the normalization strategy. Both strategies have positive and negative consequences. It is important to note that the tendency to memorialize is not the only way of expressing solidarity, as fast normalization includes its own kind of solidarity and helps prevent the negative consequences of intense solidarity.

Influence of edaphic variables on the floristic composition and structure of the tree-shrub vegetation in typical and rocky outcrop cerrado areas in Serra Negra, Goiás State, Brazil

The present study analyzed the influence of edaphic variables on the floristic compositions and structures of the arboreal and shrub vegetation of typical cerrado (TC) and rocky outcrop cerrado (RC) communities in the Serra Negra mountain range in Piranhas Municipality, Goiás State, Brazil. Ten 20×50m plots were established in each community, and all individuals with minimum diameters ³5cm measured at 30cm above soil level were sampled. Composite soil samples were collected at 0-20cm depths in each plot for physical and chemical analyses. The proportions of above-ground rock cover work also estimated in each RC plot. A total of 2,009 individuals (83 species, 69 genera, and 34 families) were recorded. Qualea parviflora was the only species consistently among the 10 most structurally important taxa in both communities, and was considered a generalist species. The observed and estimated species richnesses were greater in RC than in TC, although plant basal areas and heights did not differ between them. There were positive correlations between rock cover×plant density and rock cover×basal areas. TWINSPAN and PCA analysis separated the TC and RC plots, and three RC habitat specialist species (Wunderlichia mirabilis, Norantea guianensis, and Tibouchina papyrus) were identified. Soil variables were found to have greater effects on the species compositions of the TC and RC sites than the geographic distances between sampling plots. According to CCA analysis, the exclusive (or more abundant species) of each community were correlated with soil variables, and these variables therefore determined the selection of some species and influenced the differentiation of the vegetation structures of the communities studied.

The tree-shrub vegetation in rocky outcrop cerrado areas in Goiás State, Brazil

We describe the floristic composition of the tree-shrub vegetation in 10 areas of rocky outcrop cerrado in Goiás State, Brazil. Ten 20×50m plots (totaling 1ha) were established and all of the individuals with diameters at 30cm above soil level (DB30) ³5cm were included in the sampling. Comparative analyses of the flora were realized using similarity indices (Sørensen and Czekanowski), classification analysis (TWINSPAN), and the Mantel test. A total of 13,041 tree-shrub individuals were sampled, distributed among 219 species, 129 genera and 55 families. Fabaceae was the most well-represented family, followed by Myrtaceae, Melastomataceae, Vochysiaceae, Malphigiaceae, and Rubiaceae. Fully 42.3% of the comparisons evaluated by the Sørensen index were >0.50, while all the values were <0.50 for the Czekanowski index, with the exception of Jaraguá and Mara Rosa areas. The TWINSPAN classification generated four divisions and, in general, only the differences in the size of the population were responsible for the groupings. The Mantel test indicated that there was no relationship between floristic similarity and the distances between the areas (r=0.32, P=0.05). It therefore appears that the areas of rocky outcrop cerrado in Goiás State are relatively floristically homogeneous and that they are principally distinguished by the differences in the sizes of the populations of their dominant species, and the presence of exclusive species in certain areas.

Floristic composition of a conservation area in the Federal District of Brazil

Cerradão vegetation shares many species with savanna and forest areas and is one of the most vulnerable phytophysiognomies in the Cerrado (Brazilian savanna) biome. The floristic composition of the Cerradão Biological Reserve was examined between September/2007 and November/2008. A total of 282 species distributed among 194 genera and 75 families were encountered, demonstrating proportions of 0.91 herbaceous species and 0.54 shrub species for each tree species. Fabaceae, Asteraceae, Rubiaceae, Poaceae, Myrtaceae, Malpighiaceae, and Melastomataceae were the most species-rich families. Fully 72.3% of the species of this dystrophic cerradão were shared by cerrado and forest vegetations, while 60.43% were shared by other cerradão sites, although the largest proportion of species (91%) were shared with cerrado sensu stricto. No species was found to be exclusive to this cerradão site, but approximately 95% of all species were native to the Cerrado biome.

Expression of p53 protein in pituitary adenomas

Inactivating mutations of TP53, a tumor suppressor gene, are associated with abnormal cell proliferation. Although p53 expression is common in many human malignancies, p53 protein has seldom been evaluated in pituitary tumors. When detected, the percentage of p53-positive cells is low, and, in general, it is exclusive for invasive lesions. The aim of the present study was to use immunohistochemistry to determine the presence of p53 protein in pituitary adenomas from tumor samples of 163 surgeries performed in 148 patients (40% male, 60% female). In 35% of the cases the adenoma was nonfunctional, while in the others it was associated with PRL, GH and/or ACTH endocrine hypersecretion syndrome. Macroadenomas were observed in 83.2% of the cases with available neuroimage evaluation, of which 28% invaded the cavernous, sphenoid and/or ethmoidal sinus, bone, third ventricle or subfrontal lobe. p53 protein was detected in 2/148 patients (1.3%). Immunohistochemistry was positive for PRL and GH in these cases. Due to the high percentage of invasive pituitary adenomas found in our study, the low frequency of p53 detection suggests that it is inadequate as a routine marker for aggressiveness and as a predictive factor of tumor behavior.

Järjestyksenvalvonta järjestyslain mukaan ja siihen liittyvät laintulkinnalliset ongelmat

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on paneutua järjestyslain mukaiseen järjestyksenvalvontaan, sitä koskevaan lainsäädäntöön ja tämän käytännön tulkintaan etenkin Helsingin Tallinnanaukiolla suoritettuun kokeiluun liittyen, jossa paikallisella kauppakeskuksella toimineiden, yksityisen vartioimisliikkeen järjestyksenvalvojien toimialuetta koskemaan myös viereistä, Helsingin kaupungille kuulunutta Tallinnanaukion julkista toritilaa, jonka kaltaisissa tiloissa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaamisen on perinteisesti katsottu kuuluvan erityisesti poliisille. Näihin pohjaten tarkastellaan myös rajanvetoa alan julkisiin ja yksityisiin toimijoihin liittyen. Tutkimus osoittaa, että voimassa olevan lainsäädännön ja sen mahdollistaman käytännön tulkinnan johdosta yksityisten järjestyksenvalvojien mahdollisten sijoituskohteiden tyhjentävä määrittely on ongelmallista.

Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Aikakauslehden tuttuuden vaikutus halukkuuteen osallistua verkkopalvelun sisällöntuotantoon

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten aikakauslehden eli emobrändin tuttuus vaikuttaa halukkuuteen osallistua verkkopalvelun eli brändilaajennuksen sisällöntuotantoon joukkoistamalla. Kysymys liittyy muuttuneeseen tilanteeseen median kulutuksessa. Teknologia on kehittynyt, paperisten mediatuotteiden kysyntä vähentynyt ja aikakauslehdet kehittävät digitaalisia palvelujaan. Medialla kuitenkaan ole yksinoikeutta sisällöntuotantoon. Kuka tahansa voi tehdä ja julkaista sisältöä. Monet mediat ovat ottaneet lukijat mukaan sisällöntuotantoon. Aiempien tutkimusten perusteella emobrändin tuttuus vaikuttaa myönteisesti asi-akkaiden halukkuuteen käyttää brändilaajennusta. Se vaikuttaa myös ostopäätökseen ja lisää luottamusta verkkopalvelua kohtaan. Tässä tutkimuksessa tuote oli tuttu niille, jotka ovat lehden tilaajia. Lukijalähtöistä sisältöä ovat mm. blogit, verkkokeskustelut, lukijoiden tarinat, runot, kuvat, kilpailut ja kyselyt. Tutkielman aineisto kerättiin verkkokyselyn avulla ja siihen vastasi 437 vastaajaa. Tulosten perusteella emobrändin tuttuus vaikuttaa myönteisesti tilaajien halukkuuteen käyttää aikakauslehden verkkopalvelua. Tilaajat käyvät palvelussa muita käyttäjiä useammin ja osallistuvat tai haluaisivat osallistua ei-tilaajia innokkaammin sisällöntuotantoon. He ovat myös ei-tilaajia kiinnostuneempia lukijalähtöisestä sisällöstä.

Tympanometry and Spectral Gradient Acoustic Reflectometry in the Diagnosis of Otitis Media in Young Children

Acute otitis media (AOM) is the most prevalent bacterial infection among children. Tympanometry and spectral gradient acoustic reflectometry (SG-AR) are adjunctive diagnostic tools to pneumatic otoscopy. The aim was to investigate the diagnostic accuracy and success rates of tympanometry and SG-AR performed by physicians and nurses. The study populations comprised 515 (I-II), 281 (III), and 156 (IV) outpatients (6-35 months). Physicians performed 4246 tympanometric (I) and SG-AR (II) examinations. Nurses performed 1782 (III) and 753 (IV) examinations at symptomatic and asymptomatic visits, respectively. Pneumatic otoscopy by the physician was the diagnostic standard. The accuracy of test results by physicians or nurses (I-IV) and the proportion of visits with accurate exclusive test results from both ears (III-IV) were analyzed. Type B tympanogram and SG-AR level 5 (<49˚) predicted middle ear effusion (MEE). At asymptomatic visits, type A and C1 tympanograms (peak pressure > -200 daPa) and SG-AR level 1 (>95˚) indicated healthy middle ear. Negative predictive values of type A and C1 tympanograms by nurses in excluding AOM at symptomatic and MEE at asymptomatic visits were 94% and 95%, respectively. Nurses obtained type A or C1 tympanogram from both ears at 94/459 (20%) and 81/196 (41%) of symptomatic and asymptomatic visits, respectively. SG-AR level 1 was rarely obtained from both ears. Type A and C1 tympanograms were accurate in excluding AOM at symptomatic and MEE at asymptomatic visits. However, nurses obtained these tympanograms from both ears only at one fifth of symptomatic visits and less than half of asymptomatic visits.

A majority of Brazilian patients with rheumatoid arthritis HLA-DRB1 alleles carry both the HLA-DRB1 shared epitope and anti-citrunillated peptide antibodies

The objective of the present study was to evaluate the contribution of the shared epitope (SE), the rheumatoid arthritis (RA) protection model, and the occurrence of anti-cyclic citrullinated peptide (anti-CCP) antibodies in RA patients from a genetically diverse population. One hundred and forty Brazilian RA patients and 161 matched controls were typed for HLA-DRB1 alleles using amplified DNA hybridized with sequence-specific oligonucleotide probes or primers. Patients were stratified according to the presence or absence of SE (DRB1*0401, *0404, *0405, *0101, *1001, and *1402), of the DERAA alleles (DRB1*0103, *0402, *1102, *1103, *1301, *1302, and *1304), and X (all other alleles). Anti-CCP antibodies were measured by ELISA. The combined frequency of SE-positive alleles was significantly greater (76.4 vs 23.6%, P < 0.0001) than the controls. The SE/SE and SE/X genotypes were over-represented (P < 0.0001, OR = 6.02) and DERAA/X was under-represented in RA patients (P < 0.001, OR = 0.49), whereas the frequencies of the SE/DERAA, X/X and X/DERAA genotypes were not significantly different from controls. The frequency of anti-CCP antibodies was higher in SE-positive patients than in SE-negative patients (64.6 vs 44.7%, P = 0.03; OR = 2.25). Although the Brazilian population is highly miscegenated, the results of this study support the findings observed in most genetically homogeneous populations with RA; however, they are not mutually exclusive but rather complementary. The participation of DRB1-DERAA alleles in protection against RA was also observed (OR = 0.4; 95%CI = 0.23-0.68).

Organic acid profile of commercial sour cassava starch

Organic acids are present in sour cassava starch ("polvilho azedo") and contribute with organoleptic and physical characteristics like aroma, flavor and the exclusive baking property, that differentiate this product from the native cassava starch. Samples of commercial sour cassava starch collected in South and Southeast Brazil were prepared for high performance liquid chromatography (HPLC) analysis. The HPLC equipment had a Biorad Aminex HPX-87H column for organic acid analysis and a refractometric detector. Analysis was carried out with 0.005M sulfuric acid as mobile phase, 0.6ml/min flow rate and column temperature of 60° C. The acids quantified were lactic (0.036 to 0.813 g/100g), acetic (0 to 0.068 g/100g), propionic (0 to 0.013 g/100g) and butyric (0 to 0.057 g/100g), that are produced during the natural fermentation of cassava starch. Results showed large variation among samples, even within the same region. Some samples exhibited high acid levels, mainly lactic acid, but in these neither propionic nor butyric acids were detected. Absence of butyric acid was not expected because this is an important component of the sour cassava starch aroma, and the lack of this acid may suggest that such samples were produced without the natural fermentation step.

Survey on ochratoxin A in Brazilian green coffee destined for exports

The presence of ochratoxin A (OTA) in foods has led some countries to establish regulatory limits. Although coffee is not a major source of OTA in human consumption, the European Community (EC) may establish limits in the near future, with possible economic impact on producing countries. This study measured the OTA content with HPLC in 37 samples of Brazilian green coffee exclusive destined to the export market and also verified a possible relation between coffee defects and OTA content. The results showed an OTA concentration ranging from < 0.16ng/g (detection limit) to 6.24ng/g (average of 3.20ng/g) for 37 samples. Of the five samples observed for defects, toxin content of sound beans ranged from 0.22 to 0.80ng/g (average 0.46ng/g) and of defective beans from 0.42 to 17.46 (average 4.52ng/g). Morphological differences among sound and defective beans showed no susceptibility for mould invasion under optical microscopy observation. One black bean depicted the presence of mould and spores on observation under Scanning Electron Microscope (SEM). According to this investigation, Brazilian green coffee for export complies with most limits in place.

Making home rules for mother tongues : the legal implications of linguistic diversity in the design of autonomy regimes

Principen om nationalismen där det politiska och det nationella är samspelt kan vara av markant betydelse för uppbyggande av autonomiska regimer. Likaså tillåter decentralicering och delegering av befogenheter för språk och utbildning (officiellt erkännande av språk, standardisering av språk, undervisningsspråk och relaterade läroplaner) formning av identiteter inom dessa autonomiska regimer. Resultatet är en ofullkomlig cirkulär relation där språk, samfund och politiska institutioner ömsesidigt och kontinuerligt formar varandra: lingvistiskt mångfald prägar och formger autonomiska ordningar och vice-versa. De juridiska implikationerna av territoriella och icke-territoriella former av autonomi är dock av en annan art. Emedan territoriell autonomi bygger på idéen om ett eventuellt inkluderande hemland för lingvistiska grupper, vars vistelseort är avgörande, förstärker den icke-territoriella autonomin idéen om ett exclusivt samfund bestående av själv-identifierade medlemmar som är kapabla till självstyre oavsett territoriella gränser. Denna avhandling utgör an analys av sådana juridiska implikationer genom komparativa och institutionella analyser. Avhandlingen föreslår som resultat en serie av normativa och pragmatiska rekommendationer inriktade på att främja demokratiseringsprocesser i linje med principer om multikulturalism.

Breastfeeding preterm infant from the delivery ward via nicu to home

The aim of this study was to examine how to support breastfeeding of preterm infants immediately after birth in the delivery ward, during their hospital stay in a neonatal intensive care unit (NICU), and at home after hospital discharge. Specifically, the role of early physical contact, maternal breastfeeding attitude, and an internet-based peer support group were investigated. The delivery ward practices concerning the implementation of early physical contact between a mother and her infant admitted to a NICU were examined by a structured survey in two hospitals. An Internet-based, breastfeeding peer-support intervention for the mothers of preterm infants was developed and tested in a randomized controlled design with one year follow-up. The main outcomes were the duration of exclusive and overall breastfeeding, expressing milk, and maternal attitude. In addition, the perceptions of mothers of preterm infants were investigated by analyzing the peer-support group discussions with a qualitative approach. The implementation of early physical contact was different between the two hospitals studied and was based more on hospital routines than the physiological condition of the infant. Preterm infants, who were born before a gestational age (GA) of 32 weeks, were hardly ever allowed to have early contact with their mothers. Both, a higher GA and early physical contact predicted earlier initiation and increased frequency of breastfeeding in the NICU. A maternal breastfeeding-favorable attitude predicted increased frequency of breastfeeding in the NICU and also a longer duration of overall breastfeeding. The actual duration of breastfeeding was, however, shorter than the mothers intended in advance. The internet-based, peer-support intervention had no effect on the duration of breastfeeding, expressing milk, or maternal attitude. The participating mothers enjoyed the possibility of sharing their experiences of preterm infants with other mothers in similar situations. Some of the mothers also experienced being given useful advice for breastfeeding. Based on the mothers’ discussions, a process of breastfeeding preterm infants was created. This included some paradoxical elements in the NICU where, for example, breast milk was emphasized over breastfeeding and support in the hospital varied. Hospital discharge was a critical point, when the mothers faced breastfeeding in reality. Over time, the mothers assimilated their breastfeeding experience into part of being a mother. The care practices related to early physical contact in delivery wards need to be re-evaluated to allow more infants to have a moment with the mother. Maternal attitude could be screened prenatally and attitude-focused interventions developed. Breastfeeding support in the NICU should be standardized. Internet-based breastfeeding peer-support intervention was feasible but additional research is needed.

Recueil de lettres et de pièces originales, et de copies de pièces indiquées comme telles dans le dépouillement qui suit.

Contient : 1 Lettre du roi « CHARLES [IX]... à monseigneur Du Bouchaige,... Escript à Longpont, le IXme jour de may 1561 » ; 2 Arrêt du conseil pour la justification de Louis de Bourbon, prince de Condé. « Du huictiesme jour de mars, l'an mil cinq cens soixante et un ». Copie ; 3 Lettre de « LOYS DE BOURBON [prince DE CONDE]... à... monseigneur le prince de Protez,... Escript à St Germain en Laye... may 1563 » ; 4 Lettre de « FRANÇOIS DE MONTMORENCY » à Louis de Bourbon, duc de Montpensier. « De Paris, ce quinzeme jour de janvier 1564 ». Copie ; 5 Lettre de « LOUIS DE BOURBON, duc DE MONTPENSIER », à François de Montmorency. « D'Argenton, ce IIIIe jour de fevrier 1564 » ; 6 Lettre de « HENRY [DE FRANCE, duc D'ANJOU]... à monseigneur le conte Du Bouchaige,... Escript au camp de Chinon, le XIIIme jour de janvier 1569 » ; 7 Lettre du roi « CHARLES [IX]... à monseigneur le conte Du Bouchaige,... Escript à Chaalons, le XXVe jour de janvier 1569 » ; 8 Lettre d'« ANTOYNE [DE BOURBON, roi de Navarre]... à... madame la vidame d'Amyens... Escript à St Germain en Laye, le VIIe jour de decembre 1561 » ; 9 Lettre de « JEHANNE [D'ALBRET, reine de Navarre]... à ma cousine » ; 10 Lettre de « LOYS DE BOURBON,... à monseigneur [le] conte Du Bouchaige,... De Champigny, ce XXIIIme jour de juing 1568 » ; 11 Lettre de GASPARD DE COLIGNY, amiral DE « CHASTILLON,... à monsieur... Du Bouchage,... De La Rochelle ce XVIIIe jour d'avril 1571 » ; 12 Lettre d'« E[MMANUEL] PHILIBERT [duc DE SAVOIE]... De Thurin, ce XVme jour d'apvril 1576 » ; 13 Lettre de « CHASTILLON,... à monsieur... Du Bouchage,... De Chastillon, ce XXXe jour d'octobre 1571 » ; 14 Lettre de Mme « J. D'ANTREMONT,... à monsieur le conte Du Bouchaige,... A Chastillon, ce dernier octobre 1571 » ; 15 Lettre de Mr « DE PRYE,... à monseigneur le conte Du Bouchaige,... De Monpoupon, ce vendredi matin » ; 16 Lettre de « NANÇAY,... à monsieur... le conte Du Bouchage,... De Bloys, ce XXIXme jour de septambre » ; 17 Lettre de « NANÇAY,... à monsieur le conte Du Bouchage,... Du camp de Nieul devant La Rochelle, le XXXe mars 1573 » ; 18 Lettre d'ANNE DE « MONTMORENCY,... à... madame Du Bouchaige,... De St Germain en Laye, ce XXIXe jour de jung » ; 19 Lettre de « NANÇAY,... à monsieur... le conte Du Bouchaige,... De Blois, ce Ve may 1572 » ; 20 Lettre d'ANNE DE « MONTMORENCY,... à... madame la vidasme d'Amyens... De Fontainebleau, ce XVIIIe fevrier 1560 » ; 21 Lettre d'« ANTHOINETTE DE BOURBON,... [duchesse DE GUISE]... à... madame la vidasme d'Amyens... De Joinville, ce Xme jour de juillet 1563 » ; 22 Lettre d'« ANTHOINETTE [DE BOURBON, duchesse DE GUISE]... à... madame la vidasme d'Amiens... De Joinville, ce XVme jour de febvrier 1560 » ; 23 Commission du roi « CHARLES [IX]... à noz amez et feaux Mes Jehan Chastellier, seigneur de Millieu,... Robert de Montdoucet,... Françoys Pain », sur le fait des finances. « Donné à Amboise, le XVIIe jour de febvrier, l'an de grace mil cinq cens soixante et douze ». Copie ; 24 Lettres patentes du roi « CHARLES » IX, rétablissant dans la ville de Metz la profession exclusive du culte catholique. « Donné à Metz, le sixiesme jour d'avril, l'an de grace mil cinq cens soixante et neuf » ; 25 Lettre de « LOYSE DE PIENES,... à madame la vidame d'Amyens, douairiere... De Joinville, ce IIIe jour de may 1562 » ; 26 Lettre d'ANNE DE « MONTMORENGY,... à mon nepveu d'Authon,... D'Escouen, ce XVIIIe jour d'aoust 1561 » ; 27 Lettre de « NANÇAY,... à monsieur... le conte Du Bouchage,... De Victry, ce Ve novembre 1573 » ; 28 « Traicté de l'alliance des Suisses par le roy Charles neufviesme... Faict et passé en la... ville de Fribourg... decembre XV.C. soixante et quatre ». Copie ; 29 « Ordonnances des cent suisses de la garde du roy... translatté par GUILLEAUME TOUGUINER, dit FREULIOF, truchement du roy et protenseigne des cent suisses... du langage d'allemant en françois. Faict le seiziesme jour de janvier 1567 » ; suivies d'une note de « Guilleaume Touguiner » relative aux divers grades et fonctions occupés par lui. Copie ; 30 Lettre de « CLAUDE DE LORRAINE [duc D'AUMALE]... à monseigneur de Nancé, cappitaine des gardes du corps du roy... De Nancy, ce XVIme jour d'octobre 1571 » ; 31 Lettre de « LOYS DE BOURBON [duc DE MONTPENSIER]... à... monseigneur le comte Du Bouchage,... De Champigny, ce XXXme et penultime jour de decembre 1577 » ; 32 Lettre de « JOYEUSE,... à monseigneur... le conte Du Bouchaige,... A Thoulouse, le XVII febvrier » ; 33 Lettre de « JOYEUSE,... à monsieur... le conte Du Bouchaige,... Au camp de Montbron, se XIIII may » ; 34 « Pasqun des troubles advenuz au royaume de France en l'année mil cinq cens soixante sept jusques en l'année mil cinq cens soixante huyct » ; 35 Brevet de capitaine gouverneur du Mont-St-Michel, accordé par le roi Henri III à Anne de Joyeuse, sur la requête du titulaire, le comte Du Bouchage. 27 février 1579. Copie ; 36 « Coppie de lectre de monsieur le duc DE MONTPENCIER,... LOYS DE BOURBON,... à monseigneur de St Moris,... De Mortaing, ce XXVIIe jour de jung 1573 » ; 37 « Coppie de lectre du roy... CHARLES [IX]... à monsieur de Sainct Moris,... cappitaine du Mont Sainct Michel... Escript à Monceaulx, le XVIe jour de jung 1573 » ; 38 « Coppie de lectre de la royne mere... CATERINE [DE MEDICIS]... à monseigneur de St Moris,... Escript à Monceaulx, le XIIIe jour de jung 1573 » ; 39 « Coppie de lectre de monsieur DE MATIGNON,... à monseigneur... de Sainct Moris,... A Thorigny, le VIIe d'aoust 1573 » ; 40 « Nouvelles » du « camp de Dompfront... Ce lundi matin 24 may 1574 ». Copie