998 resultados para Wen, Tianxiang, 1236-1282.


Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

t - N m and sufficient computable conditions are obtained for the obsemabii of systems with linear state equations and polgwmIal outputs. Based on these, initial state reconstmctors are also described.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

We described the patterns and extent of microsatellite DNA variation in historical and present-day Atlantic salmon (Salmo salar L.) stocks in the Baltic Sea and neighbouring areas, and in European whitefish (Coregonus lavaretus) ecotypes, populations and run-timing types in Finland. Moreover, the amount and pattern of genetic diversity in historical salmon populations before human impact were described, and the proportion of diversity maintained in the present hatchery stocks evaluated. Salmon populations in the Baltic Sea were, on average, significantly less variable than eastern Atlantic populations, and the diversity of landlocked populations (Lakes Vänern, Saimaa, Onega and Ladoga) was in turn significantly lower than that of anadromous salmon populations in the Baltic Sea populations. Within the Baltic Sea, the anadromous populations of Atlantic salmon formed three clear groups, corresponding to the northern (Gulf of Bothnia), eastern (Gulf of Finland and eastern Baltic Main Basin) and southern (western Baltic Main Basin) regions. Based on microsatellite data, three salmon population groups in the Baltic Sea were considered potentially different colonization lineages. In short- and long-term breeding programmes of Atlantic salmon, the average observed rate of loss of alleles was 4.9% and 2.0% per generation and the average rate of loss of heterozygosity was 1.4% and 1% per generation, respectively. When comparing the genetic parameters of stocks before and after hatchery breeding of several successive generations (Rivers Iijoki and Oulujoki), statistically significant changes in allele frequencies were common, while large wild stock in the Teno River has remained temporally very stable over 56 years. Despite the observed losses of genetic diversity in broodstock breeding, a large proportion of the genetic resources of the extirpated stocks are still conserved in the broodstocks. Genetic differentiation among European whitefish ecotypes was generally low, thus giving support to the hypothesis of one native European whitefish species in Fennoscandia. Among the ecotypes, the northern, large sparsely rakered, bottom-dwelling whitefish was the most unique. The known genetic differences in quantitative traits have thus either developed independently of potential phylogenetic lineages, or the lineages have mixed and the quantitative traits of the ecotypes, like gill-raker number, have later changed according to environment and selection pressures. Overall, genetic distances between the anadromous whitefish populations along the Finnish coast, especially in the Bothnian Bay area, were small. Wild whitefish populations studied had slightly higher allelic diversity than hatchery-reared populations in corresponding rivers.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Lypsylehmien maidon juoksettumiskyvyn jalostuskeinot Väitöskirjassa tutkittiin lypsylehmien maidon juustonvalmistuslaadun parantamista jalostusvalinnan avulla. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä yhä suurempi osa maidosta käytetään juustonvalmistukseen. Tutkimuksen kohteena oli maidon juoksettumiskyky, sillä se on yksi keskeisistä juustomäärään vaikuttavista tekijöistä. Maidon juoksettumiskyky vaihteli huomattavasti lehmien, sonnien, karjojen, rotujen ja lypsykauden vaiheiden välillä. Vaikka tankkimaidon juoksettumiskyvyssä olikin suuria eroja karjoittain, karja selitti vain pienen osan juoksettumiskyvyn kokonaisvaihtelusta. Todennäköisesti perinnölliset erot lehmien välillä selittävät suurimman osan karjojen tankkimaitojen juoksettumiskyvyssä havaituista eroista. Hyvä hoito ja ruokinta vähensivät kuitenkin jossain määrin huonosti juoksettuvien tankkimaitojen osuutta karjoissa. Holstein-friisiläiset lehmät olivat juoksettumiskyvyltään ayrshire-rotuisia lehmiä parempia. Huono juoksettuminen ja juoksettumattomuus oli vain vähäinen ongelma holstein-friisiläisillä (10 %), kun taas kolmannes ayrshire-lehmistä tuotti huonosti juoksettuvaa tai juoksettumatonta maitoa. Maitoa sanotaan huonosti juoksettuvaksi silloin, kun juustomassa ei ole riittävän kiinteää leikattavaksi puolen tunnin kuluttua juoksetteen lisäyksestä. Juoksettumattomaksi määriteltävä maito ei saostu lainkaan puolen tunnin aikana ja on siksi erittäin huonoa raaka-ainetta juustomeijereille. Noin 40 % lehmien välisistä eroista maidon juoksettumiskyvyssä selittyi perinnöllisillä tekijöillä. Juoksettumiskykyä voikin sanoa hyvin periytyväksi ominaisuudeksi. Kolme mittauskertaa lehmää kohti riittää varsin hyvin lehmän maidon keskimääräisen juoksettumiskyvyn arvioimiseen. Tällä hetkellä juoksettumiskyvyn suoran jalostamisen ongelmana on kuitenkin automatisoidun, laajamittaiseen käyttöön soveltuvan mittalaitteen puute. Tämän takia väitöskirjassa tutkittiin mahdollisuuksia jalostaa maidon juoksettumiskykyä epäsuorasti, jonkin toisen ominaisuuden kautta. Tällaisen ominaisuuden pitää olla kyllin voimakkaasti perinnöllisesti kytkeytynyt juoksettumiskykyyn, jotta jalostus olisi mahdollista sen avulla. Tutkittavat ominaisuudet olivat sonnien kokonaisjalostusarvossa jo mukana olevat maitotuotos ja utareterveyteen liittyvät ominaisuudet sekä kokonaisjalostusarvoon kuulumattomat maidon valkuais- ja kaseiinipitoisuus sekä maidon pH. Väitöskirjassa tutkittiin myös mahdollisuuksia ns. merkkiavusteiseen valintaan tutkimalla maidon juoksettumattomuuden perinnöllisyyttä ja kartoittamalla siihen liittyvät kromosomialueet. Tutkimuksen tulosten perusteella lehmien utareterveyden jalostaminen parantaa jonkin verran myös maidon juoksettumiskykyä sekä vähentää juoksettumattomuutta ayrshire-rotuisilla lehmillä. Lehmien maitotuotos ja maidon juoksettumiskyky sekä juoksettumattomuus ovat sen sijaan perinnöllisesti toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Myöskin maidon valkuais- ja kaseiinipitoisuuden perinnöllinen yhteys juoksettumiskykyyn oli likimain nolla. Maidon pH:n ja juoksettumiskyvyn välillä oli melko voimakas perinnöllinen yhteys, joten maidon pH:n jalostaminen parantaisi myös maidon juoksettumiskykyä. Todennäköisesti sen jalostaminen ei kuitenkaan vähentäisi juoksettumatonta maitoa tuottavien lehmien määrää. Koska maidon juoksettumattomuus on niin yleinen ongelma suomalaisilla ayrshire-lehmillä, väitöksessä selvitettiin tarkemmin ilmiön taustoja. Kaikissa kolmessa tutkimusaineistoissa noin 10 % ayrshire-lehmistä tuotti juoksettumatonta maitoa. Kahden vuoden kuukausittaisen seurannan aikana osa lehmistä tuotti juoksettumatonta maitoa lähes joka mittauskerralla. Maidon juoksettumattomuus oli yhteydessä lypsykauden vaiheeseen, mutta mikään ympäristötekijöistä ei pystynyt täysin selittämään sitä. Sen sijaan viitteet sen periytyvyydestä vahvistuivat tutkimusten edetessä. Lopuksi tutkimusryhmä onnistui kartoittamaan juoksettumattomuutta aiheuttavat kromosomialueet kromosomeihin 2 ja 18, lähelle DNA-merkkejä BMS1126 ja BMS1355. Tulosten perusteella maidon juoksettumattomuus ei ole yhteydessä maidon juoksettumistapahtumassa keskeisiin kaseiinigeeneihin. Sen sijaan on mahdollista, että juoksettumattomuusongelman aiheuttavat kaseiinigeenien syntetisoinnin jälkeisessä muokkauksessa tapahtuvat virheet. Asia vaatii kuitenkin perusteellista tutkimista. Väitöksen tulosten perusteella maidon juoksettumattomuusgeeniä kantavien eläinten karsiminen jalostuseläinten joukosta olisi tehokkain tapa jalostaa maidon juoksettumiskykyä suomalaisessa lypsykarjapopulaatiossa.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

As for other complex diseases, linkage analyses of schizophrenia (SZ) have produced evidence for numerous chromosomal regions, with inconsistent results reported across studies. The presence of locus heterogeneity appears likely and may reduce the power of linkage analyses if homogeneity is assumed. In addition, when multiple heterogeneous datasets are pooled, inter-sample variation in the proportion of linked families (alpha) may diminish the power of the pooled sample to detect susceptibility loci, in spite of the larger sample size obtained. We compare the significance of linkage findings obtained using allele-sharing LOD scores (LOD(exp))-which assume homogeneity-and heterogeneity LOD scores (HLOD) in European American and African American NIMH SZ families. We also pool these two samples and evaluate the relative power of the LOD(exp) and two different heterogeneity statistics. One of these (HLOD-P) estimates the heterogeneity parameter alpha only in aggregate data, while the second (HLOD-S) determines alpha separately for each sample. In separate and combined data, we show consistently improved performance of HLOD scores over LOD(exp). Notably, genome-wide significant evidence for linkage is obtained at chromosome 10p in the European American sample using a recessive HLOD score. When the two samples are combined, linkage at the 10p locus also achieves genome-wide significance under HLOD-S, but not HLOD-P. Using HLOD-S, improved evidence for linkage was also obtained for a previously reported region on chromosome 15q. In linkage analyses of complex disease, power may be maximised by routinely modelling locus heterogeneity within individual datasets, even when multiple datasets are combined to form larger samples.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Straylight, lens yellowing and ocular aberrations were assessed in a group of people with type 1 diabetes and in an age matched control group. Most of the former had low levels of neuropathy. Relative to the control group, the type 1 diabetes group demonstrated greater straylight, greater lens yellowing, and differences in some higher-order aberration co-efficients without significant increase in root-mean-square higher-order aberrations. Differences between groups did not increase significantly with age. The results are similar to the findings for ocular biometry reported previously for this group of participants, and suggest that age-related changes in the optics of the eyes of people with well-controlled diabetes need not be accelerated.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Background The past decade has seen a rapid change in the climate system with an increased risk of extreme weather events. On and following the 3rd of January 2013, Tasmania experienced three catastrophic bushfires, which led to the evacuation of several communities, the loss of many properties, and a financial cost of approximately AUD$80 million. Objective To explore the impacts of the 2012/2013 Tasmanian bushfires on community pharmacies. Method Qualitative research methods were undertaken, employing semi-structured telephone interviews with a purposive sample of seven Tasmanian pharmacists. The interviews were recorded and transcribed, and two different methods were used to analyse the text. The first method utilised Leximancer® text analytics software to provide a birds-eye view of the conceptual structure of the text. The second method involved manual, open and axial coding, conducted independently by the two researchers for inter-rater reliability, to identify key themes in the discourse. Results Two main themes were identified - ‘people’ and ‘supply’ - from which six key concepts were derived. The six concepts were ‘patients’, ‘pharmacists’, ‘local doctor’, ‘pharmacy operations’, ‘disaster management planning’, and ‘emergency supply regulation’. Conclusion This study identified challenges faced by community pharmacists during Tasmanian bushfires. Interviewees highlighted the need for both the Tasmanian State Government and the Australian Federal Government to recognise the important primary care role that community pharmacists play during natural disasters, and therefore involve pharmacists in disaster management planning. They called for greater support and guidance for community pharmacists from regulatory and other government bodies during these events. Their comments highlighted the need for a review of Tasmania’s 3-day emergency supply regulation that allows pharmacists to provide a three-day supply of a patient’s medication without a doctor’s prescription in an emergency situation.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Vasikoiden kasvatus yksilökarsinoissa, imemismahdollisuuden puute maitojuoton yhteydessä sekä pienet juomamäärät ovat tekijöitä, jotka mahdollisesti voivat vähentää vasikoiden hyvinvointia. Vasikoiden kasvatukseen etsitäänkin uusia tapoja, joissa eläinten käyttäytymistarpeet ja hyvinvointi otetaan entistä paremmin huomioon. Tässä väitöskirjassa vasikoiden kasvatusta on tarkasteltu sekä tuotannon että vasikoiden käyttäytymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Väitöskirja koostuu kolmesta kokeesta, joista ensimmäisessä tutkittiin vasikoiden kasvatusta ryhmäkarsinoissa ulkona tai sisällä ja vasikoiden kasvatusta sisällä ryhmä- tai yksilökarsinoissa. Toisessa kokeessa vasikoiden annettiin imeä emiään rajoitetusti lypsyn jälkeen viiden tai kahdeksan viikon ajan ja kolmannessa selvitettiin vasikoiden veden juontia, kun vasikat saivat juomarehua vapaasti. Lisäksi kokeiden yhdistetystä aineistosta analysoitiin eri rehujen syöntimäärien suhdetta sekä rehujen vaikutusta kasvuun ennen ja jälkeen maidosta vieroituksen. Tutkimuksessa todettiin, että vasikoita voi ryhmässä kasvattaa kylmissä ja vaihtelevissa sääoloissa ulkona, kunhan ne hoidetaan ja ruokitaan erittäin huolellisesti. Kylmällä ilmalla vasikat saattavat kuitenkin syödä väkirehua vähemmän varsinkin, jos ruokailupaikka on ulkona ja makuualue sisällä. Ryhmässä kasvaneet vasikat aloittivat sekä kuivien rehujen syönnin että märehtimisen nuorempina kuin yksilökarsinassa kasvaneet. Ryhmissä esiintyvää käyttäytymisongelmaa, toisten vasikoiden imemistä, voidaan vähentää hoito- ja ruokintamenetelmillä. Annettaessa vasikoiden imeä emiään rajoitetusti lypsyn jälkeen vasikat oppivat imemään emiään hyvin nopeasti. Lypsytyö vaikeutui muutamien lehmien kohdalla, sillä ne pidättivät maitoa lypsettäessä. Saadessaan imeä rajoitetusti vasikat imivät suurehkoja maitomääriä kerrallaan. Vieroittaminen suurilta maitomääriltä viiden viikon iässä oli kuitenkin liian aikaista, koska vasikat eivät vielä syöneet riittävästi kuivia rehuja. Vieroitus emästä niin viiden kuin kahdeksankin viikon iässä aiheutti vasikoissa levottomuutta ja ääntelyn lisääntymistä. Saadessaan hapatettua juomarehua vapaasti vasikat joivat keskimäärin vain vähän vettä, olipa vesilähteenä avoin ämpäri tai vesinippa. Vasikoiden välillä oli suurta vaihtelua veden juontimäärissä. Viikkoa ennen maidosta vieroitusta vasikat joivat 0-3 l vettä päivässä. Vasikat joivat nipasta kerrallaan vähemmän vettä kuin ämpäristä, ja käyttivät enemmän aikaa päivässä veden juomiseen kuin vesiämpäristä juoneet vasikat. Suurin osa vasikoista joi vettä juomanipoista erikoisella tavalla esimerkiksi painamalla nippaa otsalla ja juomalla tippuvaa vettä. Vesinipat voivat olla siis vasikoille joko vaikeita tai epämukavia käyttää. Vasikoiden juoman maitomäärän lisääntyessä kasvu lisääntyy selvästi. Runsas maidon juominen vähentää kuitenkin kuivien rehujen syöntiä ja vieroitusvaiheessa kasvu voi hidastua. Vasikat olisikin tärkeää vieroittaa vähitellen, ettei muutoksia kasvuun tulisi. Syönti- ja kasvutulokset eivät aina anna oikeaa kuvaa kasvatusmenetelmien eroista eläinten hyvinvoinnin kannalta. Käyttäytyminen on herkkä hyvinvoinnin mittari ja se tulisikin aina huomioida eri kasvatusmenetelmiä arvioitaessa. .

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

In Finland, suckler cow production is carried out in circumstances characterized by a long winter period and a short grazing period. The traditional winter housing system for suckler cows has been insulated or uninsulated buildings, but there is a demand for developing less expensive housing systems. In addition, more information is needed on new winter feeding strategies, carried out in inexpensive winter facilities with conventional (hay, grass silage, straw) or alternative (treated straw, industrial by-product, whole-crop silage) feeds. The new feeding techniques should not have any detrimental effects on animal welfare in order to be acceptable to both farmers and consumers. Furthermore, no official feeding recommendations for suckler cows are available in Finland and, thus, recommendations for dairy cows have been used. However, this may lead to over- or underfeeding of suckler cows and, finally, to decreased economic output. In Experiment I, second-calf beef-dairy suckler cows were used to compare the effects of diets based on hay (H) or urea-treated straw (US) at two feeding levels (Moderate; M vs. Low; L) on the performance of cows and calves. Live weight (LW) gain during the indoor feeding was lower for cows on level L than on level M. Cows on diet US lost more LW indoors than those on diet H. The cows replenished the LW losses on good pasture. Calf LW gain and cow milk production were unaffected by the treatments. Conception rate was unaffected by the treatments but was only 69%. Urea-treated straw proved to be a suitable winter feed for spring-calving suckler cows. Experiment II studied the effects of feeding accuracy on the performance of first- and second-calf beef-dairy cows and calves. In II-1, the day-to-day variation in the roughage offered ranged up to ± 40%. In II-2, the same variation was used in two-week periods. Variation of the roughages offered had minor effects on cow performance. Reproduction was unaffected by the feeding accuracy. Accurate feeding is not necessary for young beef-dairy crosses, if the total amount of energy offered over a period of a few weeks fulfills the energy requirements. Effects of feeding strategies with alternative feeds on the performance of mature beef-dairy and beef cows and calves were evaluated in Experiment III. Two studies consisted of two feeding strategies (Step-up vs. Flat-rate) and two diets (Control vs. Alternative). There were no differences between treatments in the cow LW, body condition score (BCS), calf pre-weaning LW gain and cow reproduction. A flat-rate strategy can be practised in the nutrition of mature suckler cows. Oat hull based flour-mill by product can partly replace grass silage and straw in the winter diet. Whole-crop barley silage can be offered as a sole feed to suckler cows. Experiment IV evaluated during the winter feeding period the effects of replacing grass silage with whole-crop barley or oat silage on mature beef cow and calf performance. Both whole-crop silages were suitable winter feeds for suckler cows in cold outdoor winter conditions. Experiment V aimed at assessing the effects of daily feeding vs. feeding every third day on the performance of mature beef cows and calves. No differences between the treatments were observed in cow LW, BCS, milk production and calf LW. The serum concentrations of urea and long-chain fatty acids were increased on the third day after feeding in the cows fed every third day. Despite of that the feeding every third day is an acceptable feeding strategy for mature suckler cows. Experiment VI studied the effects of feeding levels and long-term cold climatic conditions on mature beef cows and calves. The cows were overwintered in outdoor facilities or in an uninsulated indoor facility. Whole-crop barley silage was offered either ad libitum or restricted. All the facilities offered adequate shelter for the cows. The restricted offering of whole-crop barley silage provided enough energy for the cows. The Finnish energy recommendations for dairy cows were too high for mature beef breed suckler cows in good body condition at housing, even in cold conditions. Therefore, there is need to determine feeding recommendations for suckler cows in Finland. The results showed that the required amount of energy can be offered to the cows using conventional or alternative feeds provided at a lower feeding level, with an inaccurate feeding, flat-rate feeding or feeding every third day strategy. The cows must have an opportunity to replenish the LW and BCS losses at pasture before the next winter. Production in cold conditions can be practised in inexpensive facilities when shelter against rain and wind, a dry resting place, adequate amounts of feed suitable for cold conditions and water are provided for the animals as was done in the present study.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Six experiments have been conducted to examine digestibility and feeding value of domestic Finnish fibre-rich cereals (barley and oats as compared to maize and wheat) and protein sources (rapeseed meal and cake, peas, faba beans, lupin seeds) for growing turkeys and to investigate effects of age of the birds (from 3 to 12 weeks of age) on digestion process and estimated nutrient digestibility and energy values. Besides, an objective of the study was to test applications of digestibility research methodology for turkeys. Total tract digestibility and apparent metabolizable energy (AME) was assayed in experimental cages using excreta collection, and a slaughter method was applied to sample small intestinal digesta for determination of apparent ileal crude protein digestibility (AICPD), jejuno-duodenal digesta viscosity and caecal volatile fatty acid (VFA) concentration. Digesta viscosity decreased and caecal VFA production increased with age of growing turkeys. Digesta retention times in the small intestine were generally longer in the older birds than in the younger ones. Crude fat digestibility and AME increased with age of growing turkeys, especially with viscous diets. AICPD seemed to decrease with age in most cases. Supplementation with β-gucanase-xylanase decreased viscosity, improved crude fat digestibility and metabolizable energy value and increased VFA production especially in barley-fed turkeys and especially in the young birds. Poor protein digestibility and low energy value of rapeseed meal and rapeseed cake decreased their feeding value for turkeys. In addition, a typical goitrogenic effect of rapeseed feeding was detected. Use of legume seeds as feed for growing turkeys is limited mostly by the low energy value in lupin seeds and the low ileal protein and amino acid digestibility in faba beans. Digestibility of fibre-rich protein sources was not improved with age of the turkeys. Euthanizing the turkeys for AICPD determination by carbon dioxide and bleeding led to lower digestibility values than mechanical stunning and cervical dislocation, suggesting inferiority of carbon dioxide stunning in experimental use. Comparison of AICPD and AME results obtained using different markers showed that considerable differences may occur, especially on total tract level, when acid-insoluble ash gave considerably lower AME values than titanium dioxide and chromic oxide.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Scrub typhus is a vector-borne disease, which has recently reemerged in China. In this study, we describe the distribution and incidence of scrub typhus cases in China from 2006 to 2014 and quantify differences in scrub typhus cases with respect to sex, age, and occupation. The results of our study indicate that the annual incidence of scrub typhus has increased during the study period. The number of cases peaked in 2014, which was 12.8 times greater than the number of cases reported in 2006. Most (77.97%) of the cases were reported in five provinces (Guangdong, Yunnan, Anhui, Fujian, and Shandong). Our study also demonstrates that the incidence rate of scrub typhus was significantly higher in females compared to males (P < 0.001) and was highest in the 60–69 year age group, and that farmers had a higher incidence rate than non farmers (P < 0.001). Different seasonal trends were identified in the number of reported cases between the northern and southern provinces of China. These findings not only demonstrate that China has experienced a large increase in scrub typhus incidence, but also document an expansion in the geographic distribution throughout the country.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Objective To investigate the epidemic characteristics of human cutaneous anthrax (CA) in China, detect the spatiotemporal clusters at the county level for preemptive public health interventions, and evaluate the differences in the epidemiological characteristics within and outside clusters. Methods CA cases reported during 2005–2012 from the national surveillance system were evaluated at the county level using space-time scan statistic. Comparative analysis of the epidemic characteristics within and outside identified clusters was performed using using the χ2 test or Kruskal-Wallis test. Results The group of 30–39 years had the highest incidence of CA, and the fatality rate increased with age, with persons ≥70 years showing a fatality rate of 4.04%. Seasonality analysis showed that most of CA cases occurred between May/June and September/October of each year. The primary spatiotemporal cluster contained 19 counties from June 2006 to May 2010, and it was mainly located straddling the borders of Sichuan, Gansu, and Qinghai provinces. In these high-risk areas, CA cases were predominantly found among younger, local, males, shepherds, who were living on agriculture and stockbreeding and characterized with high morbidity, low mortality and a shorter period from illness onset to diagnosis. Conclusion CA was geographically and persistently clustered in the Southwestern China during 2005–2012, with notable differences in the epidemic characteristics within and outside spatiotemporal clusters; this demonstrates the necessity for CA interventions such as enhanced surveillance, health education, mandatory and standard decontamination or disinfection procedures to be geographically targeted to the areas identified in this study.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Soil testing is the most widely used tool to predict the need for fertiliser phosphorus (P) application to crops. This study examined factors affecting critical soil P concentrations and confidence intervals for wheat and barley grown in Australian soils by interrogating validated data from 1777 wheat and 150 barley field treatment series now held in the BFDC National Database. To narrow confidence intervals associated with estimated critical P concentrations, filters for yield, crop stress, or low pH were applied. Once treatment series with low yield (<1 t/ha), severe crop stress, or pHCaCl2 <4.3 were screened out, critical concentrations were relatively insensitive to wheat yield (>1 t/ha). There was a clear increase in critical P concentration from early trials when full tillage was common compared with those conducted in 1995–2011, which corresponds to a period of rapid shift towards adoption of minimum tillage. For wheat, critical Colwell-P concentrations associated with 90 or 95% of maximum yield varied among Australian Soil Classification (ASC) Orders and Sub-orders: Calcarosol, Chromosol, Kandosol, Sodosol, Tenosol and Vertosol. Soil type, based on ASC Orders and Sub-orders, produced critical Colwell-P concentrations at 90% of maximum relative yield from 15 mg/kg (Grey Vertosol) to 47 mg/kg (Supracalcic Calcarosols), with other soils having values in the range 19–27 mg/kg. Distinctive differences in critical P concentrations were evident among Sub-orders of Calcarosols, Chromosols, Sodosols, Tenosols, and Vertosols, possibly due to differences in soil properties related to P sorption. However, insufficient data were available to develop a relationship between P buffering index (PBI) and critical P concentration. In general, there was no evidence that critical concentrations for barley would be different from those for wheat on the same soils. Significant knowledge gaps to fill to improve the relevance and reliability of soil P testing for winter cereals were: lack of data for oats; the paucity of treatment series reflecting current cropping practices, especially minimum tillage; and inadequate metadata on soil texture, pH, growing season rainfall, gravel content, and PBI. The critical concentrations determined illustrate the importance of recent experimental data and of soil type, but also provide examples of interrogation pathways into the BFDC National Database to extract locally relevant critical P concentrations for guiding P fertiliser decision-making in wheat and barley.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

Relevância:

10.00% 10.00%

Publicador:

Resumo:

This thesis examines the interrelationship and dynamics between the Indian United Progressive Alliance government’s foreign policy and its nuclear weapons policy. The purpose of the study is to situate nuclear policy within a foreign policy framework, and the fundamental research problem is thus how does the Indian nuclear policy reflect and respond to the Indian foreign policy? The study examines the intentions in the Indian foreign and nuclear policies, and asks whether these intentions are commensurable or incommensurable. Moreover, the thesis asks whether the UPA government differs from its predecessors, most notably the Bharatiya Janata Party-led National Democratic Alliance government in its foreign and nuclear policies. Answers to these questions are based on the interpretation of political texts and speeches as suggested by Quentin Skinner’s notion of meaning3, what does a writer or speaker mean by what he or she says in a given text, and by J.L. Austin’s speech act theory. This linguistic perspective and the approach of intertextualizing, place the political acts within their contingent intellectual and political contexts. The notion of strategic culture is therefore introduced to provide context for these juxtapositions. The thesis firstly analyses the societal, historical and intellectual context of India’s foreign and nuclear policy. Following from this analysis the thesis then examines the foreign and nuclear policies of Prime Minister Manmo-han Singh’s UPA government. This analysis focuses on the texts, speeches and statements of Indian authorities between 2004 and 2008. This study forwards the following claims: firstly, the UPA Government conducts a foreign policy that is mainly and explicitly inclusive, open and enhancing, and it conducts a nuclear policy that is mainly and implicitly excluding, closed and protective. Secondly, despite the fact that the notion of military security is widely appreciated and does not, as such, necessarily collide with foreign policy, the UPA Government conducts a nuclear policy that is incommensurable with its foreign policy. Thirdly, the UPA Gov-ernment foreign and nuclear policies are, nevertheless, commensurable re-garding their internal intentions. Finally, the UPA Government is conduct-ing a nuclear policy that is gradually leading India towards having a triad of nuclear weapons with various platforms and device designs and a function-ing and robust command and control system encompassing political and military planning, decision-making and execution. Regarding the question of the possible differences between the UPA and NDA governments this thesis claims that, despite their different ideological roots and orientations in domestic affairs, the Indian National Congress Party conducts, perhaps surprisingly, quite a similar foreign and nuclear policy to the Bharatiya Janata Party.