'A responsible nuclear weapons power' : Nuclear Weapons and Indian Foreign Policy

This thesis examines the interrelationship and dynamics between the Indian United Progressive Alliance government’s foreign policy and its nuclear weapons policy. The purpose of the study is to situate nuclear policy within a foreign policy framework, and the fundamental research problem is thus how does the Indian nuclear policy reflect and respond to the Indian foreign policy? The study examines the intentions in the Indian foreign and nuclear policies, and asks whether these intentions are commensurable or incommensurable. Moreover, the thesis asks whether the UPA government differs from its predecessors, most notably the Bharatiya Janata Party-led National Democratic Alliance government in its foreign and nuclear policies. Answers to these questions are based on the interpretation of political texts and speeches as suggested by Quentin Skinner’s notion of meaning3, what does a writer or speaker mean by what he or she says in a given text, and by J.L. Austin’s speech act theory. This linguistic perspective and the approach of intertextualizing, place the political acts within their contingent intellectual and political contexts. The notion of strategic culture is therefore introduced to provide context for these juxtapositions. The thesis firstly analyses the societal, historical and intellectual context of India’s foreign and nuclear policy. Following from this analysis the thesis then examines the foreign and nuclear policies of Prime Minister Manmo-han Singh’s UPA government. This analysis focuses on the texts, speeches and statements of Indian authorities between 2004 and 2008. This study forwards the following claims: firstly, the UPA Government conducts a foreign policy that is mainly and explicitly inclusive, open and enhancing, and it conducts a nuclear policy that is mainly and implicitly excluding, closed and protective. Secondly, despite the fact that the notion of military security is widely appreciated and does not, as such, necessarily collide with foreign policy, the UPA Government conducts a nuclear policy that is incommensurable with its foreign policy. Thirdly, the UPA Gov-ernment foreign and nuclear policies are, nevertheless, commensurable re-garding their internal intentions. Finally, the UPA Government is conduct-ing a nuclear policy that is gradually leading India towards having a triad of nuclear weapons with various platforms and device designs and a function-ing and robust command and control system encompassing political and military planning, decision-making and execution. Regarding the question of the possible differences between the UPA and NDA governments this thesis claims that, despite their different ideological roots and orientations in domestic affairs, the Indian National Congress Party conducts, perhaps surprisingly, quite a similar foreign and nuclear policy to the Bharatiya Janata Party.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Intian ydinasepolitiikan ja ulkopolitiikan suhdetta. Tutkimustehtävänä on paikantaa näiden politiikan osa-alueiden tavoitteiden välisiä mahdollisia eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimus kohdistuu vuonna 2004 valtaan päässeen pääministeri Manmohan Singhin johtaman hallituksen tärkeimpien ministereiden ja korkeimpien virkamiesten puheisiin, julkilausumiin ja muihin virallisiin asiakirjoihin. Tekstien analysointi perustuu Quentin Skinnerin käsitykseen tekstin merkityksestä sekä J.L. Austinin puheaktiteoriaan. Tämä näkökulma kysyy puheiden poliittista merkitystä ja tarkoitusta ja asettaa puheet historialliseen ja poliittiseen kontekstiin. Puheiden merkityksen ja tarkoituksen ymmärtämiseksi tutkimuksessa käytetään strategisen kulttuurin käsitettä analysoinnin lähtökohtana, kontekstina, joka auttaa tutkijaa ja lukijaa ymmärtämään myös irrationaaliselta tai virheelliseltäkin vaikuttavia tekstejä. Kysymyksenasettelun ja tieteenfilosofisten valintojen esittelyn jälkeen tutkimus siirtyy strategisen kulttuurin käsitteeseen ja sisältöön. Tutkimus laajentaa aikaisempaa strategisen kulttuurin poliittista ja sotilaallista tulkintaa historian, aatehistorian ja sosiologian suuntiin. Kontekstin ja vallitsevien konventioiden käsittelyn jälkeen analysoidaan Manmohan Singhin hallituksen ulko- ja ydinasepolitiikkaa intialaisten itsensä tärkeinä pitämillä osa-alueilla. Tutkimus nostaa esiin seuraavat keskeiset johtopäätökset pääministeri Singhin hallituksen politiikasta: i) hallitus harjoittaa ulkopolitiikkaa, mikä pyrkii saamaan Intian osalliseksi globaaleja ja alueellisia järjestelyjä, samalla kun se harjoittaa eristäytyvää ydinasepolitiikkaa; ii) ydinasepolitiikan tavoitteet ovat siis ainakin osittain ristiriidassa ulkopolitiikan tavoitteiden kanssa; iii) sisä- ja puoluepoliittisesta näkökulmasta katsottuna hallituksen politiikka näyttää kuitenkin johdonmukaiselta; ja iv) Intian näyttää tavoittelevan kaikki puolustushaarat kattavaa ydinase-arsenaalia. Tutkimuksen perusteella voi myös väittää, että Intian kaksi viimeisintä hallitusta on harjoittanut hyvinkin samankaltaista ulko- ja ydinasepolitiikkaa vaikka pääpuolueiden, Kongressipuolueen ja Bharatiya Janata -puolueen, välillä vallitsee suuria ideologisia ja sisäpoliittisia eroja.