A biphasic response to adenosine in the coronary vasculature of the K+-arrested perfused rat heart

Biphasic vasodilatory responses to adenosine and 5'-N-ethylcarboxamidoadenosine (NECA) were observed in the coronary vasculature of K(+)-arrested perfused rat hearts. Dose-response data for both agonists were best represented by two-site models. For adenosine, two sites with negative log ED50 (pED50) values of 8.1 +/- 0.1 (mean +/- S.E.M) and 5.2 +/- 0.1 were obtained, mediating 31 +/- 2% and 69 +/- 2% of the total response. In the presence of 8-phenyltheophylline, the vasodilatory response to adenosine remained best fitted to a two-site model with pED50 values of 7.0 +/- 0.2 and 5.4 +/- 0.2. The relative contribution of each site to the total response remained unchanged. For NECA, pED50 values of 9.6 +/- 0.1 and 6.8 +/- 0.2 were obtained, representing 48 +/- 3% and 52 +/- 3% of the sites, respectively. In contrast, ATP produced a monophasic response with a pED50 value of 8.8 +/- 0.1. These results provide evidence of adenosine receptor and response heterogeneity in the in situ coronary vasculature.

Understanding past climate variation and environmental change for the future of an iconic landscape – K'gari Fraser Island, Queensland, Australia

The unique combination of landscapes and processes that are present and operate on Fraser Island (K'gari) create a dynamic setting that is capable of recording past environmental events, climate variations and former landscapes. Likewise, its geographic position makes Fraser Island sensitive to those events and processes. Based on optically stimulated luminescence dating, the records archived within the world's largest sand island span a period that has the potential to exceed 750 ka and contain specific records that are of extremely high resolution over the past 40,000 years. This is due to the geographic position of Fraser Island, which lies in the coastal subtropical region of Queensland Australia. Fraser Island is exposed to the open ocean currents of the Coral Sea on the east coast and the waters of Hervey Bay on its western margin and is positioned to receive moisture from the Indo-Australian monsoon, southeast trade winds and experiences occasional tropical and ex-tropical cyclones. We review literature that presents the current level of understanding of sea level change, ecological variation and environmental change on Fraser Island. The previous works illustrate the importance of Fraser Island and may link processes, environments and climates on Fraser Island with global records.

Activities in the $FeTiO_{3}-NiTiO_{3}$ Solid Solution from Alloy-Oxide Equilibria at 1273 K

Nine tie-lines between Fe-Ni alloys and FeTiO3-NiTiO3 solid solutions were determined at 1273 K. Samples were equilibrated in evacuated quartz ampoules for periods up to 10 days. Compositions of the alloy and oxide phases at equilibrium were determined by energy-dispersive x-ray spectroscopy. X-ray powder diffraction was used to confirm the results. Attainment of equilibrium was verified by the conventional tie-line rotation technique and by thermodynamic analysis of the results. The tie-lines are skewed toward the FeTiO3 corner. From the tie-line data and activities in the Fe-Ni alloy phase available in the literature, activities of FeTiO3 and NiTiO3 in the ilmenite solid solution were derived using the modified Gibbs-Duhem technique of Jacob and Jeffes [K.T. Jacob and J.H.E. Jeffes, An Improved Method for Calculating Activities from Distribution Equilibria, High Temp. High Press., 1972, 4, p 177-182]. The components of the oxide solid solution exhibit moderate positive deviations from Raoult's law. Within experimental error, excess Gibbs energy of mixing for the FeTiO3-NiTiO3 solid solution at 1273 K is a symmetric function of composition and can be represented as: Delta G(E) = 8590 (+/- 200) X-FeTiO3 X-NiTiO3 J/mol Full spectrum of tie-lines and oxygen potentials for the three-phase equilibrium involving Fe-Ni alloys, FeTiO3-NiTiO3 solid solutions, and TiO2 at 1273 K were computed using results obtained in this study and data available in the literature.

Characterisation of k-Variegated Graphs, k greater-than-or-equal-to 3

A graph is said to be k-variegated if its vertex set can be partitioned into k equal parts such that each vertex is adjacent to exactly one vertex from every other part not containing it. Bednarek and Sanders [1] posed the problem of characterizing k-variegated graphs. V.N. Bhat-Nayak, S.A. Choudum and R.N. Naik [2] gave the characterization of 2-variegated graphs. In this paper we characterize k-variegated graphs for k greater-or-equal, slanted 3.

High-Pressure Low-Temperature Locknut Cell For Both Electron-Paramagnetic-Res And Nmr-Studies To 10 Kilobars And 77-K

A locked high-pressure cell with working pressure range up to 10 kbars suitable for low-temperature studies to 77 K has been described. It can be used for both EPR and NMR studies of single crystals (and other solid samples). The high-pressure seal and all other aspects of the cell remain the same for either application. Only a change of the bottom plug is required for a switch from a nuclear-magnetic-resonance (NMR) to an electron-paramagnetic-resonance (EPR) experiment. Details of the procedure for the calibration of pressure inside the cell at various temperatures are discussed. The performance of the cell in EPR (Cr3+ion) and NMR (27Al nucleus) studies is reported.

Les formes d’adresse dans un corpus de films français et leur traduction en finnois

The use of forms of address in French films and their Finnish translations The use of forms of address constitutes an integral part of speakers’ communicative competence. In fact, they are not only used to assign to whom the speech is addressed, but also to construct the relationship between speakers. However, the choice of a suitable form is not necessarily evident in modern, pluralistic society. By the notion form of address, I refer to pronouns of address (tu vs. vous) and different nouns of address like names, titles (Monsieur, Madame, Mademoiselle), kinship terms, occupational terms, terms of endearment and insults. The purpose of the present thesis is, first, to study the semantic and pragmatic values of forms of address in dialogues of modern French films, and, second, their translation in Finnish subtitles. It is evident that film language is not spontaneous, but only a representation of authentic speech, and that subtitles are a written version of the original spoken language. Consequently, this thesis studies spoken fictive dialogues and their written translations. The methods applied in the study are the Interactional and Pragmatic Approach as well as Translatology. The role of forms of address in an interpersonal relationship is studied with dimensions of distance and power (Brown and Gilman 1960, Kerbrat-Orecchioni 1992), whereas the pragmatic dimension permits studying in particular the use of forms of address in speech acts (Kerbrat-Orecchioni 2001). The translation strategies are studied with the help of Venuti’s (1995) notions of foreignizing and domesticating strategies. The results of the thesis suggest that the pronoun use in the studied films is usually reciprocal. However, the relations of power have not disappeared, but are expressed in a more discrete manner with nouns of address (for instance vous + Docteur vs. vous + Anita). The use of the pronoun of address vous seems still to be common, but increased intimacy is expressed by accompanying familiar nouns of address like first names. The nominal forms of address accompany different speech acts, but not in a systematic manner. In a dialogue they appear usually in the first speech act, and more rarely in the response, but not in both. In addition, they have an important role in the mechanics of conversation. The translators here face multiple demands, and their translations seem mostly to be a compromise between foreignizing and domesticating strategies.

La coordination et les phrases juxtaposées en français

Coordination and juxtaposed sentences The object of this study is the examination of the relations between juxtaposed clauses in contemporary French. The matter in question is sentences which are composed of several clauses adjoined without a conjunction or other connector, as in: Je détournai les yeux, mon c ur se mit à battre. The aim of the study is to determine, which quality is the relation in these sentences and, on the other hand, what is the part of the coordination there. Furthermore, what is this relation of coordination, which, according to some grammars, manifests through a conjunction of coordination, but which, according to some others is marked in juxtaposed sentences through different features. The study is based on a corpus of written French from literary and journalistic text sources. Syntactic, semantic and textual properties in the clauses are discussed. The analysis points to differences so, it has been noted, in each case, if one of the clauses is affirmative and the other negative and if in the second clause, the subject has not been repeated. Also, an analysis has been made on the ground of the tense, mode, phrase structure type, and thematic structure, taking into account, in each case, if the clauses are identical or different. Punctuation has been one of the properties considered. The final aim has been to eliminate gradually, based on the partition of properties, subordinate sentences, so that only the hard core of coordinate sentences remains. In this way, the coordination could be defined similarly as the phoneme is defined as a group of distinctive features. The quantitative analyses have led to the conclusion that the sentences which, from a semantic point of view, are interpreted as coordinating, contain the least of these differences, while the sentences which can be considered as subordinating present the most of these differences. The conditions of coordination are, in that sense, hierarchical, so that the syntactic constraints have to make room for semantic, textual and cognitive factors. It is interesting to notice that everyone has the ability to produce correct coordinating structures and recognize incorrect coordinating structures. This can be explained by the human ability to categorize which has been widely researched in the semantic of prototype. The study suggests that coordination and subordination could be considered as prototypical cognitive categories based on different linguistic and pragmatic features.

Konstrukcija mnimosti : K poètike "Voskovoj persony" Ju. Tynjanova

The subject of this work is the poetics of «The Wax Effigy», a short novel or novella by Jurii Tynianov, Russian writer, literary critic, historian of literature and prominent literary theoretician. The plot structure of the novel is based upon a real event, the creation by Bartolomeo Carlo Rastrelli in 1725 of a wax sculpture of the first Russian emperor, Peter the Great. «Construction of the Sham» consists of three chapters, an introduction and a conclusion. Due to the fact that Tynianov was at the same time a prose writer and theoretician of literature it seemed important to consider the reception of his prose and his works on literary theory in relationship to each other. The introduction is devoted to this task. The first chapter is about the history of the creation of the novel and its reception. Tynianov stopped writing one short story in order to write the novel; these two works have some common traits. It seems almost obvious that his work on the first text was a real step toward the creation of the second. In the first story there is an opposition of dead/alive which is semantic prefiguring of a central motif in «The Wax Effigy». An analysis of the reception of the novel demonstrated that almost every critic writing about the novel has described it as nonsense. Critics considered Tynianov's work in terms of «devices» and «content» and could not understand how devices are related to the content of the novel: the novel was thought as a signifier without any signified. Implicitly, critics thought the signified of the novel as a traditional one of the historical novel, as the historiosophical «idea», embodied in the system of literary devices. In this case literature becomes something instrumental, a kind of expression of extraliterary content. In contradistinction to that Tynianov considered literary semantics as an effect of the literary structure. From his point of view the literary sense is immanent to the process of signification accomplished inside the literary text. The second chapter is devoted to a rhetorical analysis of the opposition dead/alive. Tynianov systematically compares both terms of the opposition. As a result of this strategy the wax effigy of the dead emperor becomes «as if» alive and the world of living people «as if» dead. The qualifier «as if» refers to the fact that Tynianov creates an ambiguous semantic system. This rhetoric is related to European Romanticism and his «fantastic literature» (Merimé, Hoffmann, Maupassant etc.). But Tynianov demonstrates a linguistic origin of the strange fantoms created by romantics; he demystifies these idols by parodying the fantastic literature, that is, showing «how it was done». At the same time, the opposition mentioned above refers to his idea of «incongruity» which plays a prominent role in Tynianov s theory but has never been conceptualised. The incongruity is a inner collision of the literary text; from Tynianov's point of view the meaning of the work of literature is always a dynamic collision of semantically heterogeneous elements struggling with each other. In «The Wax Effigy» Tynianov creates a metalevel of the work demonstrating the process of creation of the literary sense. The third chapter is a reconstruction of Tynianov's conception of the historical prose, specifically of the mechanisms by which historical facts are transformed into literary events. Tynianov thought that the task of the historical novelist is to depict his hero as an actor, to demonstrate that as a wearer of many masks he is a creator of appearances, ambiguities. Here, in the «figure of fiction» (Andrei Belyi), the very idea of the historical prose and rhetoric employed in «The Wax Effigy», history and literature meet each other. In his last theoretical work, «On parody» Tynianov writes about the so-called sham structure of parody. In his opinion every parody is a text about other texts and «serious» work which could be read at the same time as a text about «reality». This twofold structure of parody is that of «The Wax Effigy»: that text speaks about ambiguities of the history and about ambiguities of the literary sense, about social reality of the past and - about the working of the literature itself. «The Wax Effigy» is written as a autoreflective text, as an experiment in literary semantics, as a system of literary ambiguities - of hero, rhetoric and the text itself. The meaning of the novel is created not by the embodiment extraliterary idea, but by the process of signification accomplished inside the work of literature. In this sense Tynianov's novel is parody, a break with the tradition of the historical novel preceding «The Wax Effigy».

Les noms mythologiques du Banquet de Platon en traduction

Tutkielman aihe on mytologisten nimien kääntäminen Platonin Pitojen kuudessa käännöksessä (ranska, englanti, saksa, suomi, ruotsi, viro). Lähtökohtana oli selvittää, mikä käännösstrategia heijastaa selkeimmin Platonin periaatetta, jonka mukaan etymologia kuvaa nimen tarkoitteen luonnetta. Käännöksiä tarkastellaan kontrastiivisen analyysin keinoin. Käännösten mytologisia nimiä sisältäviä otteita analysoidaan ja vertaillaan sekä keskenään että alkutekstin kanssa. Tarkoituksena on selvittää, miten ja missä nimien merkitys välittyy käännösten lukijoille. Tutkielmassa käsitellään myös nimiin liittyviä käännösongelmia sekä syitä erilaisiin strategiavalintoihin. Tähän pyritään esittelemällä kääntäjien ja asiantuntijoiden näkemyksiä nimien kääntämisestä. Tiedot perustuvat sähköpostitse ja suullisesti tehtyihin haastatteluihin. Aiheen valinta johtuu siitä, että haluttiin osoittaa, miten paljon mytologisten nimien kääntäminen tai kääntämättä jättäminen voi vaikuttaa käännösten ymmärrettävyyteen ja helppolukuisuuteen. Kääntäjät ja asiantuntijat eivät kuitenkaan usein tiedosta tätä ongelmaa vaan lähestyvät nimiä pääasiassa kahdella vastakkaisella tavalla, joko kääntämällä ta transkriboimalla. Heidän näkemyksensä asiasta ovat hyvin erilaisia ja ristiriitaisia, eikä kompromissia ei ole syntynyt. Teoreettinen viitekehys on käännösteoreettinen. Ensin määritellään käännösstrategiat, joita nimien kääntämisessä käytetään - yleensä ja tutkituissa käännöksissä. Käsitteiden jaottelun peruslähtökohtana on se, missä määrin strategia paljastaa käännösyksikön merkityksen. Käännösanalyysin tueksi esittellään antiikin etymologian ja personifikaation käyttöä. Käännösosuudessa analysoidaan käännöksiä ja niitä verrataan alkuteksteihin. Kontrastiivisen analyysin avulla osoitetaan, että Pitojen mytologiset nimet eivät ole erisnimiä ja selvitetään, missä määrin niitä käsitellään käännöksissä yleis- ja missä määrin erisniminä. Käännösanalyysissä tutkitaan käännösratkaisuja ja nimien ja niihin perustuvien sanaleikkien merkityksen välittymistä juoksevassa tekstissä. Perusoletus oli se, että nimien kääntäminen on ongelmallista. Haluttiin selvittää, missä määrin niiden sisältämä informaatio välittyy lukijalle käännöksissä. Analyysi osoittaa, että kääntäminen välittää tehokkaimmin nimien merkityksen. Se on kuitenkin vaikeaa, koska nimillä ei ole vastineita, jotka kattaisivat niiden semanttiset, filosofiset ja kulttuuriset konnotaatiot. Nimet tuottavat ongelmia myös informaatiotiheyden kannalta. Jos ne käännetään, osa konnotaatioista jää välittämättä. Jos ne transkriboidaan, ne jäävät opaakeiksi. Tekstin koherenssi rikkoutuu, jos samat nimet milloin transkriboidaan, milloin käännetään. Jos nimien johdoksiin perustuvat sanaleikit käännetään mutta mytologiset nimet transkriboidaan, yhteys katoaa. Lopuksi tarkastellaan strategianvalinnan syitä, joita ovat nykyaikaistetun lähtötekstin vaikutus, eri käännöstraditiot, kääntäjien mieltymykset, filosofiset teoriat sekä kohdeyleisö. Kääntäjän on mietittävä, mikä on lukijalle tarkoituksenmukaista. Analyysin mukaan transkriboidut nimet ovat usein opaakkeja ja tekevät tekstistä vaikeaselkoisen. Analyysin selkein tulos lienee se, että nimien merkityksen eksplisitointi juoksevassa tekstissä ilmentää parhaiten niiden tärkeää etymologiaa. Tämä havainto voisi ehkä saada kääntäjät ja asiantuntijat pohtimaan ratkaisujaan ja johtaa kompromisseihin, joissa merkitys ja muut aspektit yritettäisiin välittää yhdessä. Tutkimus voi lisäksi valaista Platonin etymologian käyttöä sekä personifikaatiota, jota on tutkittu vähän. Avainsanat: Platon, Pidot, Erisnimet, Kääntäminen, Etymologia, Kontrastiivinen analyysi

Observations sur les termes culinaires dans deux San-Antonio de Frédéric Dard

Pro gradu-työni aihe on ruokaterminologiaa käsittelevät ranskan puhekielen ja Pariisin slangin lainasanat sekä kirjailija Frédéric Dardin alias San-Antonion (1921-2000) luomat, ruokatermistöön kuuluvat uudissanat ja -sanonnat kahdessa San-Antonio-romaanissa C'est mort et ça ne sait pas sekä Le fil à couper le beurre. Näissä ns. kioskikirjallisuutta edustavissa rikosromaaneissa seikkailee puheenparttaan ruoka-alan termeillä höystävä, "erikoistehtäviä" hoitava komisario ja naistenmies, San-Antonio. Ranskankielisessä arjen kielenkäytössä vilisee ruokaan liittyviä sanoja ja sanontoja muissakin kuin varsinaisissa ruuanvalmistus- ja ateriointiyhteyksissä. Halusin tarkastella, millaisena tämä yleisesti havaitsemani ilmiö todentuu Frédéric Dardin kahdessa romaanissa, jotka olen valinnut aineistokseni. Frédéric Dard käyttää romaaneissaan varsin omaperäistä kieltä: sekä puhekieltä että Pariisin slangia. Korpukseni koostuu romaaneista poimimistani ruoka-alan termistöä sisältävistä esimerkeistä, joita valmiiseen työhön tuli 228 kappaletta. Jaoin kaikki korpuksesta löytämäni ruokatermit kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kirjailija lainannut käyttämänsä sanan tai ilmauksen puhekielestä tai Pariisin slangista (lainatermit), vai oliko hän luonut termin tai ilmauksen itse (neologismit). Määrittelin termin tai ilmauksen neologismiksi, jos se ei esiintynyt joko laisinkaan tai ainakaan kirjailijan tarkoittamassa merkityksessä seuraavissa sanakirjoissa: Le Dictionnaire du français argotique, populaire et familier; Le Dictionnaire de l'argot moderne; Le Dictionnaire du français non conventionnel; Le Dictionnaire de l'argot; Le Dictionnaire du français argotique et populaire; L'argot chez les vrais de vrai ja Trésor de la langue française. Varsinainen tutkimus perustuu sanojen ja ilmausten merkitysten selvittämiseen ja analysointiin. Lainatermien analyysillä tarkoitan lainatermien merkitysten selvitystä em. sanakirjojen avulla. Neologismit analysoin tarkemmin käyttäen em. sanakirjoja sekä tukeutuen gastronomisten ja erityisesti kielitieteellisten lähdeteosteni tarjoamiin rakenteellisiin ja semanttisiin muodostustapoihin ja tekemällä niistä tarvittavat yhteenvedot oikean merkityksen selvittämiseksi. Käsittelin aineiston kaikki ruokatermit. Niiden valtavan lukumäärän vuoksi analysoitavien esimerkkien määrää piti rajoittaa niin, että valmiiseen työhön jäi jokaisesta termistä enintään kaksi esimerkkiä kummastakin korpuksen kirjasta eli yhteensä 228 esimerkkiä. Muut esimerkit luetteloin työn lopusta löytyvään liitteeseen. Neologismianalyysissä selvisi, että Frédéric Dard suosi erityisesti semanttisia muodostustapoja eli olemassa olevan merkityksen muuttamista metaforien ja kielikuvien avulla. Dardin rikas terminologia ja hänen humoristiset oivalluksensa ovat osaltaan rikastuttaneet ranskan puhekieltä.Työssäni totean, että Pariisin slangia ja puhekieltä on totuttu pitämään sosiaalisesti sopimattomana, marginaalisten ryhmien kielenä, vaikka sen ilmauksia saattaa nykyisin kuulla jopa akateemikkojen käyttävän, ja ilmauksia on siirtynyt slangi- ja puhekielestä yleiskieleen. Toivon työni edistävän kiinnostusta kielitaidon parantamiseen San-Antonion tyyliin tutustumisen avulla sekä herättävän mielenkiintoa ranskan kielen vivahteikkuuteen ja monimuotoisuuteen muullakin kuin yleiskielen tasolla. Kielessä ei mielestäni voi olla sellaisia osa-alueita, joiden opiskelu ja osaaminen olisi tarpeetonta.

Effects of Low Dose Irradiation on the K-Value and Hypoxanthine Concentration of Fish Fillets

Fillets of five fish species were irradiated at 0, 1 and 3kGy to investigate whether the K-value test of freshness can be applied to irradiated fish. Following irradiation, the fillets were stored on ice and sampled regularly for K-value analysis. Hypoxanthine (Hx) and total nucleotide content were also determined on fillets of two species. K-values of irradiated fillets were generally lower than those of unirradiated controls. Hypoxanthine levels paralleled the K-value changes. These results indicated that quality standards based on K-values or Hx levels that have been set for unirradiated species cannot be directly applied to fish that has been irradiated. Total nucleotide content did not appear to be affected by irradiation.

Nés sous de bons auspices? Etude qualitative de facteurs contribuant à l'acquisition du bilinguisme par les enfants d'un couple mixte

Pro gradu- tutkielmassani tarkastelen suomi-ranska kaksikielisyyden kehittymistä perheissä, joissa vanhemmilla on eri äidinkieli. Työni tavoitteena on ollut tutkia kuinka eri ympäristötekijät vaikuttavat kaksikielisyyden omaksumiseen ja miten perheiden erilainen panostus vähemmistökielen, ts. kielen joka ei esiinny ympäristössä, oppimiseen näkyy saavutetuissa tuloksissa. Tutkimukseeni osallistui 13 perhettä, joilla on 10-12 vuotiaita, ranskaa ja suomea päivittäin käyttäviä lapsia. Lapsia oli yhteensä 18. Voidakseni tarkastella myös kieliympäristön vaikutusta oppimiseen valittiin perheistä kuusi Suomesta ja seitsemän Ranskasta sekä Sveitsin ranskankieliseltä alueelta. Tutkimusmenetelmiini kuului vanhempien haastattelu perheen sosiolingvististen tekijöiden selville saamiseksi ja lasten kanssa keskustelu suullisen kielitaidon arvioimiseksi. Pääpaino kielitaidon arvioinnissa oli kuitenkin kirjallisella tekstillä, jonka lapset tuottivat molemmilla kielillä tekstittömän kirjan kuvien perusteella. Teksteistä suoritettiin virheanalyysit, joissa eri virheet jaettiin ortografisiin, semanttisiin ja kieliopillisiin virheisiin. Jokaiselle lapselle lasketiin myös keskiarvo, joka osoitti kuinka monta sanaa tekstissä oli jokaista virhettä kohti. Näiden keskiarvojen pohjalta tutkittiin yhteneväisyyksiä virhemäärien sekä perheiden sosiolingvististen tekijöiden kesken. Yhteenvedossa verrattiin myös tuloksia teoriaosassa esitettyihin kielitieteilijöiden tarjoamiin periaatteisiin. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ympäristön vaikutus näytetään usein aliarvioitaneen kaksikielisyyttä koskevissa teoksissa. Hyvään kielitaitoon vähemmistökielessä tarvitaan enemmän kuin yksi kieli - yksi henkilö menetelmä, jossa vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Hyviksi vahvistuskeinoiksi havaittiin varsinkin kaksikielinen koulu sekä useat vierailut toisen vanhemman kotimaahan. Varsinkin perheen nuorimpien lasten vähemmistökielen oppimiseen tulisi panostaa sillä näillä on syntymästään asti mahdollisuus käyttää enemmistökieltä myös vanhempien sisarusten kanssa. Kieliympäristön vaikutuksesta havaittiin, että Suomessa asuvat lapset hallitsivat yleisesti ottaen paremmin vähemmistökielensä kuin Ranskassa asuvat. Tähän pidettiin syynä ranskalais-suomalaisen koulun positiivista vaikutusta kielen oppimiselle sekä ranskankielen arvostettua asemaa Suomessa. Avainsanat: Kaksikielisyys, kieltenoppiminen, bilinguisme, acquisition des langues, couple mixte

Spool valve mechanism used in a 20 K Gifford-McMahon cycle cryorefrigerator and its effect on the P-V diagram

The design and fabrication of a spool valve for a two-stage Gifford-McMahon cycle cryorefrigerator is described. The effect of this valve on the P-V diagram and practical methods of reducing the P-V degradation are also discussed.