The farthest need the best. Human capital composition and development-specific economic growth

We provide robust and compelling evidence of the marked impact of tertiary education on the economic growth of less developed countries and of its the relatively smaller impact on the growth of developed ones. Our results argue in favor of the accumulation of high skill levels especially in technologically under-developed countries and, contrary to common wisdom, independently of the fact that these economies might initially produce lower-technology goods or perform technology imitation. Our results are robust to the different measures used in proxying human capital and to the adjustments made for cross-country differences in the quality of education. Country-specific institutional quality, as well as other indicators including legal origin, religious fractionalization and openness to trade have been used to control for the robustness of the results. These factors are also shown to speed up technology convergence thereby confirming previous empirical studies. Our estimates tackle problems of endogeneity by adopting a variety of techniques, including instrumental variables -for both panel and cross-section analyses- and the two-step efficient dynamics system GMM.

Another Look at the Null of Stationary Real Exchange Rates: Panel Data with Structural Breaks and Cross-section Dependence

This paper re-examines the null of stationary of real exchange rate for a panel of seventeen OECD developed countries during the post-Bretton Woods era. Our analysis simultaneously considers both the presence of cross-section dependence and multiple structural breaks that have not received much attention in previous panel methods of long-run PPP. Empirical results indicate that there is little evidence in favor of PPP hypothesis when the analysis does not account for structural breaks. This conclusion is reversed when structural breaks are considered in computation of the panel statistics. We also compute point estimates of half-life separately for idiosyncratic and common factor components and find that it is always below one year.

Andreu Sala i l'arribada del barroc a Catalunya

Andreu Sala és l’escultor que millor patentitza la introducció de l’estètica i l’univers conceptual i espiritual de l’alt-barroc romà a Catalunya. En aquest treball s’intentarà donar llum a l’univers documental que amaga amb recel les poques notícies referides a l’escultor i també aportar noves hipòtesis i arguments per tal de forjar una idea més clarivident de la vida i obra de l’imaginaire Andreu Sala

REAÇÃO DE CONDENSAÇÃO DO GLICEROL COM COMPOSTOS CARBONÍLICOS. SÍNTESE, CARACTERIZAÇÃO E APLICAÇÃO EM CRISTAIS LÍQUIDOS

Condensation reactions of glycerol with aldehydes and ketones were performed under thermal heating and microwave irradiation regimes. Homogeneous and heterogeneous catalysts were tested in both conditions. A silica sulfated (SiO2-SO3H) heterogeneous catalyst demonstrated the best performance relative to a selectivity of >95% in favor of 5-membered ketals. For acetals, preference in favor of 5-membered or 6-membered functional groups depends on the nature of the catalyst. Homogenous catalysts favor the more stable 6-membered acetals, whereas heterogeneous catalysts favor the less stable 5-membered acetals. However, the isomer ratios in the acetalization reaction are too low, and hence the reaction cannot be used in a synthetic plan for functional materials. Ketalization processes mediated by SiO2-SO3H show a high selectivity in favor of a 5-membered ring (1,3-dioxolane). The scope of condensation was tested with different ketones. A mechanism for heterogeneous catalysis related to the selectivity in the cyclization process is presented herein. Solketal, a commercial product, was also obtained by a condensation reaction of glycerol and propanone, and showed a high selectivity in favor of 1,3-dioxolane. It was transformed to potential allylic and chiral intermediates. A mesogenic core was connected to the organic framework of glycerol to produce a monomer liquid crystal material with a stable smectic-C mesophase.

True believers: the recption of Descartes's meditations by Malebranche and Huet

Both Nicholas Malebranche and Pierre-Daniel Huet were at first positively influenced by Descartes's Meditations, and both came to perceive shortcomings in that work. With respect to mind-body dualism, Malebranche attempted to strengthen Descartes's position by jettisoning clarity and distinctness basing it instead on a principle of intentionality. Huet jettisoned the whole position in favor of skepticism. The source of their different responses lay in their different estimations of Descartes's integrity.

Nietzsche and Neo-Kantian historiography: points of contact

In the German academies of Nietzsche's period of writing, the Kantian tradition was largely displaced in favor of two independent schools that have since been labeled "Neo-Kantianism." This paper presents four key theses about philosophy of history from four Neo-Kantian thinkers, how they follow from their adaptation of the Kantian tradition, and how Nietzsche critically engaged the very same issues in the formation of his own historical theory. Although there is little direct influence between orthodox Neo-Kantianism and Nietzsche, their comparison on these points will illuminate their unique adaptations of the Kantian tradition.

THE FORMAL AND THE FORMALIZED: THE CASES OF SYLLOGISTIC AND SUPPOSITION THEORY

As a discipline, logic is arguably constituted of two main sub-projects: formal theories of argument validity on the basis of a small number of patterns, and theories of how to reduce the multiplicity of arguments in non-logical, informal contexts to the small number of patterns whose validity is systematically studied (i.e. theories of formalization). Regrettably, we now tend to view logic 'proper' exclusively as what falls under the first sub-project, to the neglect of the second, equally important sub-project. In this paper, I discuss two historical theories of argument formalization: Aristotle's syllogistic theory as presented in the "Prior Analytics", and medieval theories of supposition. They both illustrate this two-fold nature of logic, containing in particular illuminating reflections on how to formalize arguments (i.e. the second sub-project). In both cases, the formal methods employed differ from the usual modern technique of translating an argument in ordinary language into a specially designed symbolism, a formal language. The upshot is thus a plea for a broader conceptualization of what it means to formalize.

NĀGĀRJUNA AND SCHELLING: OUTLINES OF A DIALOGUE ON SELF, WORLD, AND VIEWPOINTS

ABSTRACT The paper intends to build a dialogue between Nāgārjuna and Schelling on Self, world, and standpoints, taking as main references Nāgārjuna's The Fundamental Verses of the Middle Way and Schelling's Philosophical Letters on Dogmatism and Criticism. Whereas Nāgārjuna criticizes the substantialization of beings by resorting to the discourse of the dependent co-origination in order to overcome suffering, Schelling, on his turn, refutes the fanaticism based on dogmatism's tenets in favor of the criticism interpreted according to its spirit, and not according to its letter, in order to emancipate humanity. Starting with a succint contextualization of the Eastern and Western philosophical discourse, proceeding further to discuss the philosophies of both thinkers, the paper is concluded by assessing their theories.

The Process of Greening Cycle as Method of Operative Environmental

The structural change of society from product-based business to service- and further to need-based business has caused the fact that work for environmental issues has spread from conventional factories and environmentally harmful production to concern services and offices as well. Almost every company has an office, so a relatively small environmental burden caused by an individual office grows remarkable already at the state level and globally even more. Motivation to work for environmental issues in an individual office could be challenging even without the fact that wasted environmental impacts bound also wasted costs. Besides cost savings, a concretely greener image of a company has its value in the B2Cas well as in the B2B-field. Consumers and clients are more and more conscious of environmental issues and demand concrete actions instead of speeches, good thoughts and meaningless certifications. Internal work for environmental issues at a strategy level is not sufficient, so operational environmental management is needed for changing old practices. This research is about the effects of operative environmental management on the greening process of an office-based business. The research is outlined to concern the operative work in the office including field sales. Target was to concretely lower the environmental impacts of Lyreco Finland and to find cost savings directly by changing the operative practices in the office and also indirectly by affecting the level of environmental knowledge of the personnel. During the greening process, the aim was also to create concrete arguments for marketing as well. The circle of greening process, which was especially created for this diploma work, was used as a method. The circle divides a year to themes and sections separated by factors of environmental impacts. Separation is based on Brett Wills’ thoughts of seven green wastes (Wills, Brett. The Green Intensions. 2009) and follows it uneasily. The circle aimed at ensuring evolutionary growth of knowledge instead of being revolutionary in the changing process. Committing personnel to the process from its start by asking ideas from them and giving them clear directions was an important part of the research of operative management. Because of working from distance, communication with personnel was operated by frequent training days and weekly greening notes via emails and intranet. Also availability for communication was an important task because of the telecommuting. Research results of this work show that operative environmental management in an officebased business today is mostly management of change. When the strategic environmental friendliness is taken into a concrete level, the most important individual factor is motivating the operating personnel. Research shows that evolutionary change is found being an efficient way to make a change. Also understanding one´s own impact on the environmental burden and on the whole greening process clearly motivates the personnel. Results show that in the operative realization of the greening process, clear directions of new working practices, being as concrete as possible, and committing personnel to follow them make the process more effective. The operative environmental management and the cycle of the greening process decrease the environmental burden and save costs. The concrete results could be used as believable arguments in marketing and therefore exploited in communication with interest groups. Commitment of the management is also one of the key factors of success in the greening process. In this research, changes in the business field by a company trade took the focus of the management away from the greening process and made the process more inefficient by decreasing the amount of training days. The circle of greening process will be used as a tool in the future, as well, and therefore it will help observe environmental impacts of a company and increase sustainable development. Commitment of management to the evolutionary environmental work helps the operating personnel lower environmental impacts, decrease costs and build a concretely greener image.

Integrating user experience into early phases of software development

The value and benefits of user experience (UX) are widely recognized in the modern world and UX is seen as an integral part of many fields. This dissertation integrates UX and understanding end users with the early phases of software development. The concept of UX is still unclear, as witnessed by more than twenty-five definitions and ongoing argument about its different aspects and attributes. This missing consensus forms a problem in creating a link between UX and software development: How to take the UX of end users into account when it is unclear for software developers what UX stands for the end users. Furthermore, currently known methods to estimate, evaluate and analyse UX during software development are biased in favor of the phases where something concrete and tangible already exists. It would be beneficial to further elaborate on UX in the beginning phases of software development. Theoretical knowledge from the fields of UX and software development is presented and linked with surveyed and analysed UX attribute information from end users and UX professionals. Composing the surveys around the identified 21 UX attributes is described and the results are analysed in conjunction with end user demographics. Finally the utilization of the gained results is explained with a proof of concept utility, the Wizard of UX, which demonstrates how UX can be integrated into early phases of software development. The process of designing, prototyping and testing this utility is an integral part of this dissertation. The analyses show statistically significant dependencies between appreciation towards UX attributes and surveyed end user demographics. In addition, tests conducted by software developers and industrial UX designer both indicate the benefits and necessity of the prototyped Wizard of UX utility. According to the conducted tests, this utility meets the requirements set for it: It provides a way for software developers to raise their know-how of UX and a possibility to consider the UX of end users with statistical user profiles during the early phases of software development. This dissertation produces new and relevant information for the UX and software development communities by demonstrating that it is possible to integrate UX as a part of the early phases of software development.

Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

Elevers läs- och skrivförmåga över tid : en longitudinell kohortstudie av läsförståelse och stavning i årskurs 1-6 i en finlandssvensk skola

Reports have shown that a growing number of students are leaving school without adequate reading and writing skills. At the same time, finnish children have improved in reading lit-eracy over the past decade. The school´s primary mission is to support student´s reading and writing development and follow it over time. Not only individual students´development has to be followd over time, as seen in this study, to be able to plan interventions. The purpose of this licentiate thesis is to study how the results in grades 1–6 exhibit in reading compre-hension and spelling over time in a school for the Swedish-speaking minority in Finland. Even gender differences in reading comprehension and spelling are being examined, as well as students with low performance. The data collection has been done during a period of twelwe years, 1997–2009, where data from practically every two years has been used for this study. Results are reported for the years 1997, 2000, 2001, 2003, 2007 and 2009. The measuring instruments are standardized and normative tests in reading comprehension and spelling. The same instruments were used all of the years. The number of students was 1 037 and when possible, students partici-pated more than once. There was a minimal loss of data. The groups of students mostly came from urban districts, and a smaller number came from rural districts. Students with special needs were included in the group, but none of the students in special units participat-ed. The results show that the skills in reading comprehension and spelling haven´t changed appreciably over time. The trend shows slightly positive or unchanged direction except in spelling in grade 1 and reading comprehension in grade 5 where the trend is slightly nega-tive. The most obvious change can be noticed over time in reading comprehension in grade 2, where performance has improved significantly. Significant differences between boys´and girls´performances occur some years and in favor of the girls, but more often in spelling than in reading comprehension. In grade 4, there are no differences in results between boys and girls in any year, neither in reading comprehension nor in spelling, nor in grade 2 in reading comprehension. When the results shows gender differences, there are always differ-ences in both reading comprehension and spelling. Poor performances are also analyzed over time. Isolated reading comprehension difficulties were common for those who was performing poorly. In grade 2, as the only grade, most common was a double deficit in both reading comprehension and spelling, and in grade 4, most students who performed poorly had isolated difficulties in spelling. The amount of poor results varies over time, and no particular trend can be discerned. In grade 2, however, the poor results decreased over time, especially for the boys. Even in reading comprehension for grade 6 the amount of poor results, especially for the boys (10th percentile), has decreased over time, at least in the later years, while the poor results in-creased in spelling generally. In grade 4 the amount of poor results in spelling (10th perc.) seems to be reduced for the girls.

The requirements of a feasible plastic packaging material for cultured dairy products

The objective of this Master´s Thesis was to conduct a wide scale preliminary survey regarding the package requirements of a cultured dairy package, and to compare the currently used material polystyrene to other suitable packaging materials. Polystyrene has a long history of use in dairy cups, but in recent years its price has increased significantly compared to other common packaging materials. The overall environmental effects of a package and a package material are today a part of designing a sustainable product life cycle. In addition, in certain contexts there has been discussion of the risks posed by styrene polymer for the environment and for humans. These risks are also discussed in this thesis. Polystyrene (PS) is still the most widely used material in dairy cups. In recent years, polypropylene (PP) cups have appeared in increasing numbers on market shelves. This study focuses on the differences of the suitable polymers and examines the suitability of alternative “suitable” polymers with regards to dairy packaging. Aside from focusing on the cup manufacturer, this thesis also examines its subject matter from the viewpoint of the dairy customer, as well as observing the concrete implications of material changes in the overall value chain. It was known in advance that material permeability would be one of the determining factors and that gas transmission testing would be a significant part of the thesis. Mechanical tests were the second part of the testing process, providing information regarding package strength and protectiveness during the package’s life cycle. Production efficiency, along with uninterrupted stable production, was another important factor that was taken into consideration. These two issues are sometimes neglected in similar contexts due to their self-evident nature. In addition, materials used in production may have a surprising significance to the production and efficiency. Consistent high quality is also partly based on material selection. All of the aforementioned factors have been documented and the results have been analyzed by the development team at Coveris Rigid Finland. Coveris is now calculating the total finance effects and capacities should the material changes be implemented in practice. There are many factors in favor of switching to polypropylene at the moment. The overall production costs, as well as the environmental effects of resin production are the primary influences for said switch from the converters’ perspective.

Amifostine (WR-2721), a cytoprotective agent during high-dose cyclophosphamide treatment of non-Hodgkin's lymphomas: a phase II study

Clinical trials indicate that amifostine may confer protection on various normal tissues without attenuating anti-tumor response. When administered prior to chemotherapy or radiotherapy, it may provide a broad spectrum of cytoprotection including against alkylating drugs. The mechanism of protection resides in the metabolism at normal tissue site by membrane-bound alkaline phosphatase. Toxicity of this drug is moderate with hypotension, nausea and vomiting, and hypocalcemia being observed. We report a phase II study using amifostine as a protective drug against high-dose cyclophosphamide (HDCY) (7 g/m2), used to mobilize peripheral blood progenitor cells (PBPC) and to reduce tumor burden. We enrolled 29 patients, 22 (75.9%) affected by aggressive and 7 (24.1%) by indolent non-Hodgkin's lymphoma (NHL), who were submitted to 58 infusions of amifostine and compared them with a historical group (33 patients) affected by aggressive NHL and treated with VACOP-B followed by HDCY. The most important results in favor of amifostine were the reduction of intensity of cardiac, pulmonary and hepatic toxicity, and a significant reduction of frequency and severity of mucositis (P = 0.04). None of the 29 patients died in the protected group, while in the historical group 2/33 patients died because of cardiac or pulmonary toxicity and 2 patients stopped therapy due to toxicity. Amifostine did not prevent the aplastic phase following HDCY. PBPC collection and hematological recovery were adequate in both groups. The number of CFU-GM (colony-forming units-granulocyte/macrophage) colonies and mononuclear cells in the apheresis products was significantly higher in the amifostine group (P = 0.02 and 0.01, respectively). Side effects were mild and easily controlled. We conclude that amifostine protection should be useful in HDCY to protect normal tissues, with acceptable side effects.

Group cognitive behavior therapy for bipolar disorder can improve the quality of life

Bipolar disorder (BD) can have an impact on psychosocial functioning and quality of life (QoL). Several studies have shown that structured psychotherapy in conjunction with pharmacotherapy may modify the course of some disorders; however, few studies have investigated the results of group cognitive behavior therapy (G-CBT) for BD. Our objective was to evaluate the effectiveness of 14 sessions of G-CBT for BD patients, comparing this intervention plus pharmacotherapy to treatment as usual (TAU; only pharmacotherapy). Forty-one patients with BD I and II participated in this study and were randomly allocated to each group (G-CBT: N = 27; TAU: N = 14). Thirty-seven participants completed the treatment (women: N = 66.67%; mean age = 41.5 years). QoL and mood symptoms were assessed in all participants. Scores changed significantly by the end of treatment in favor of the G-CBT group. The G-CBT group presented significantly better QoL in seven of the eight sub-items assessed with the Medical Outcomes Survey SF-36 scale. At the end of treatment, the G-CBT group exhibited lower scores for mania (not statistically significant) and depression (statistically significant) as well as a reduction in the frequency and duration of mood episodes (P < 0.01). The group variable was significant for the reduction of depression scores over time. This clinical change may explain the improvement in six of the eight subscales of QoL (P < 0.05). The G-CBT group showed better QoL in absolute values in all aspects and significant improvements in nearly all subscales. These results were not observed in the TAU control group.