Blockade of both alpha1A- and alpha1B-adrenergic receptor subtype signaling is required to inhibit neointimal formation in the mouse femoral artery.

Attenuation of early restenosis after percutaneous coronary intervention (PCI) is important for the successful treatment of coronary artery disease. Some clinical studies have shown that hypertension is a risk factor for early restenosis after PCI. These findings suggest that alpha(1)-adrenergic receptors (alpha(1)-ARs) may facilitate restenosis after PCI because of alpha(1)-AR's remarkable contribution to the onset of hypertension. In this study, we examined the neointimal formation after vascular injury in the femoral artery of alpha(1A)-knockout (alpha(1A)-KO), alpha(1B)-KO, alpha(1D)-KO, alpha(1A)-/alpha(1B)-AR double-KO (alpha(1AB)-KO), and wild-type mice to investigate the functional role of each alpha(1)-AR subtype in neointimal formation, which is known to promote restenosis. Neointimal formation 4 wk after wire injury was significantly (P < 0.05) smaller in alpha(1AB)-KO mice than in any other group of mice, while blood pressures were not altered in any of the groups of mice after wire injury compared with those before it. These results suggest that lack of both alpha(1A)- and alpha(1B)-ARs could be necessary to inhibit neointimal formation in the mouse femoral artery.

Cardiac perforation after surgical repair of pectus excavatum.

Five days after surgical repair of pectus excavatum, this 7-year-old boy had a right-sided Kirschner wire protruding beneath the skin. The wire was repositioned blindly. Severe congestive heart failure developed. Surgical exploration showed a pierced right atrium, a torn septal leaflet of the tricuspid valve and noncoronary aortic cusp, and a large traumatic ventricular septal defect. The outcome and the indications and possible complications of surgery are discussed.

Epiphyseal fracture of distal humerus in children, treated with bio-absorbable materials: one year follow-up

Introduction: The use of bioabsorbable materials for orthopaedic useand traumatic fracture fixation in children has been poorly investigatedin the litterature and the effects on growing bones seem contradictory.The aim of the study is to compare the clinical and radiological resultsand evolution between bioabsorbable and traditional K-Wires for thetreatment of elbow epiphyseal fractures in children.Method: From jan. 2008 to Dec. 2009 21 children with similar fracturesand age were separated in two groups according to the way of fracturefixation: bioabsorbable K-Wire group and traditional K-Wire group.Follow-up was done at 3, 6 and 12 month post-operatively. Range ofmotion and elbow stability were measured for all patients. Theradiological evolution of the two groups were compared in term ofconsolidation, ossous resorption and radiolucencies. The clinicalresults were compared according to the Mayo Elbow Peformancescore. Controlateral elbow is compared with injured elbow in the twogroups.Results: In the bioabsorbable K-wire group, there were 10 children,including 5 girles and 5 boys with an average age of 9.5 years, rangingfrom 5 to 14 years. They were 7 external condylar fractures and3 epitrochlear fractures. In the traditional K-Wire group there were11 children, 2 girls and 9 boys with an average age of 7.6 years,ranging from 4 to 14 years. There were 10 external condylar fracturesand 1 epitrochlear fracture. At first follow up. The Mayo ElbowPerformance score was 93.8 (85-100 )for the bioabsorbable K-Wiregroup and 95.5 (85-100) for the traditional K-Wire group. In twochildren from the bioabsorbable K-Wire group there were transitoryradiolucencies along the wire tract on the x-ray, without clinicalmanifestation of it.We didn't see any premature closure of growingcartilage.Discussion: There is no significant differencies in term of clinical andradiological outcome between the two groups. The use ofbioabsorbable pins seems to be a good alternative to removabletraditional materials, avoiding a second operation.

Type II and IIIA thumb hypoplasia reconstruction.

Thumb hypoplasia treatment requires considering every component of the maldevelopment. Types II and IIIA hypoplasia share common features such as first web space narrowing, hypoplasia or absence of thenar muscles and metacarpophalangeal joint instability. Many surgical techniques to correct the malformation have been described. We report our surgical strategy that includes modifications of the usual technique that we found useful in reducing morbidity while optimizing the results. A diamond-shape kite flap was used to widen the first web space. Its design allowed primary closure of the donor site using a Dufourmentel flap. The ring finger flexor digitorum superficialis was transferred for opposition transfer, and the same tendon was used to stabilize the metacarpophalangeal joint on its ulnar and/or radial side depending on a uniplanar or more global instability. An omega-shaped K-wire was placed between the first and second metacarpals to maintain a wide opening of the first web space without stressing the reconstructed ulnar collateral ligament of the MCP joint. We report a clinical series of 15 patients (18 thumbs) who had this reconstructive program.

Prevention of Caval Collapse During Venous Drainage for CPB.

A new plastic self-expanding Smartcanula (Smartcanula LLC, Lausanne, Switzerland) is designed for central insertion and prevention of caval collapse. The objective of our work is to assess the influence of the new design on atrial chatter. Caval collapse over the entire caval axis, right atrial, hepatic, renal vein, and iliac vein is realized in drainage tubes with holes at 5 cm distance intervals. Smartcanulas with various lengths (26 cm [= right atrial], 34 cm [= hepatic], 43 cm [= renal], and 53 cm [= iliac]) versus two-stage cannulas are compared. Pressure drop (ΔP) is measured using Millar pressure-transducers. Flow rate (Q) is measured using an ultrasonic flow meter. Cannula resistance is defined as the ΔP/Q ratio. Data display and recording are controlled using LabView virtual instruments. At an 88 cm height differential, Q values are 8.69 and 6.8 l/min, and ΔP/Q ratios are 0.63 and 1.28 for the 26-cm Smartcanula and the reference cannula, respectively. The 34-cm Smartcanula showed 8.89 l/min and 0.6 ΔP/Q ratio vs. 7.59 l/min and 0.9 for the control cannula (P < 0.05). The 43-cm and 53-cm Smartcanulas showed Q values of 9.04 and 8.81 l/min, respectively, and ΔP/Q2 ratio of 0.6. The Smartcanula outperforms the two-stage cannula, and direct cannula insertion without guide wire is effective.

The Smartcanula: a new tool for remote access perfusion in limited access cardiac surgery.

Devices for venous cannulation have seen significant progress over time: the original, rigid steel cannulas have evolved toward flexible plastic cannulas with wire support that prevents kinking, very thin walled wire wound cannulas allowing for percutaneous application, and all sorts of combinations. In contrast to all these rectilinear venous cannula designs, which present the same cross-sectional area over their entire intravascular path, the smartcanula concept of "collapsed insertion and expansion in situ" is the logical next step for venous access. Automatically adjusting cross-sectional area up to a pre-determined diameter or the vessel lumen provides optimal flow and ease of use for both, insertion and removal. Smartcanula performance was assessed in a small series of patients (76 +/- 17 kg) undergoing redo procedures. The calculated target pump flow (2.4 L/min/m2) was 4.42 +/- 61 L/ min. Mean pump flow achieved during cardiopulmonary bypass was 4.84 +/- 87 L/min or 110% of the target. Reduced atrial chatter, kink resistance in situ, and improved blood drainage despite smaller access orifice size, are the most striking advantages of this new device. The benefits of smart cannulation are obvious in remote cannulation for limited access cardiac surgery, but there are many other cannula applications where space is an issue, and that is where smart cannulation is most effective.

Antibiotic cement nail for the treatment of posttraumatic intramedullary infections of the tibia: Midterm results in 10 cases.

INTRODUCTION: This is a single, level 1 trauma centre, prospective consecutive patient series with intramedullary infection in the presence of unstable tibial fracture treated using the Kirschner wire-reinforced, antibiotic cement nail. PATIENTS AND METHODS: A total of 10 consecutive patients (eight males and two females) with a mean age of 42 years (range, 20-59) suffering from infection after intramedullary nailing for tibial fracture, admitted during a period of 4 years, were included. An antibiotic cement-coated nail, handmade at the time of surgery, was implanted in all patients. This was followed by a standardised 6-week treatment protocol, extraction of the nail and definitive fixation. RESULTS: At 6 years of follow-up, infection eradication and bony union were possible in all of the patients. No further infection treatment was necessary; however, all of our patients underwent additional procedures (mean: four additional procedures per patient) for cosmetic or other non-infectious reasons (bone grafting, muscle flaps, etc.). CONCLUSIONS: The antibiotic cement-coated nail seems to be an effective treatment for intramedullary infections of the fractured tibia.

La construcción del espacio dramático en la ficción televisiva norteamericana. Análisis del espacio vivencial en las series dramáticas de la HBO

El presente trabajo analiza la construcción del espacio vivencial en cinco series televisivas producidas por la cadena norteamericana HBO: Carnivàle, Deadwood, The Sopranos, The Wire y Treme. La investigación parte de la convicción de una posible reelaboración de la historia del espacio doméstico norteamericano a través de la puesta en escena y de la potencialidad simbólica del espacio serial. De este modo, el trabajo propone un recorrido hermenéutico en el que se analiza la evolución del espacio narrativo, su evolución morfológica en dependencia de las necesidades diegéticas de cada una de las obras analizadas.

Tapiola-ryhmän Yhtiökokousjärjestelmä-ohjelmiston määrittely ja suunnittelu

Tässä insinöörityössä selvitettiin mahdollisuuksia parantaa Tapiola-ryhmän Yhtiökokousjärjestelmä-ohjelmiston ominaisuuksia ja tietoturvallisuutta. Järjestelmää käytetään Tapiola-ryhmän vakuutusyhtiöiden yhtiökokouksiin osallistuvien osakkaiden kirjaamiseen ja heidän äänten laskentaan. Tutkimuksen perusteella tehtiin järjestelmän määrittely ja suunnittelu, joiden tuloksena syntyivät toiminnallinen ja tekninen määrittelydokumentaatio, jotka toimivat pohjana uuden Yhtiökokousjärjestelmän toteutukselle. Työ tehtiin Tapiola-ryhmälle Tieto-Tapiola Oy:n tilauksesta. Työn alussa tutkittiin erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa järjestelmän ohjelmisto- ja tietokanta-arkkitehtuuri, joiden perusteella määrittelyä ja suunnittelua alettiin toteuttaa. Tutkimuksen perusteella päädyttiin käyttämään Java SE -arkkitehtuuria sovelluksen toteutukseen ja SQL Server -tietokantaa järjestelmän tietovarastona. Valittuihin ratkaisuihin päädyttiin niiden hyvien tietoturvallisuus- ja kertakirjausominaisuuksien takia. Toiminnallisessa määrittelydokumentissa käydään läpi järjestelmälle asetettuja vaatimuksia ja kuvataan sen toiminnot, liiketoimintaluokkamalli, käyttöliittymä ja tulosteet. Lisäksi siinä otetaan kantaa järjestelmän käyttöympäristöön, ulkoisiin tietokantaliittymiin, käyttäjän tunnistautumiseen ja tietoturvallisuuteen sekä käydään läpi sen toiminta käyttäjien näkökulmasta. Toiminnallisen määrittelydokumentin pohjalta luotiin tekninen määrittelydokumentti. Siinä kuvataan järjestelmän ympäristö ja ohjelmisto- sekä tietokanta-arkkitehtuuri yleisellä tasolla. Tämän lisäksi järjestelmän arkkitehtuuria käydään myös tarkemmin läpi sekä kuvataan moduulit ja toiminnot niin tarkasti, että niiden perusteella voidaan toteuttaa koko järjestelmä. Työn tuloksena syntyivät kattava toiminnallinen ja tekninen määrittelydokumentaatio, joissa käydään läpi kaikki järjestelmän toteuttamiseen tarvittavat elementit sillä tarkkuudella, että järjestelmän toteuttaminen voidaan aloittaa.

Katepillarista kauppakassiin : product placement suomalaisessa tv-ohjelmatuotannossa

Product placement has become more and more common in Finnish television programmes lately. Product placement, as with the whole of the television industry, is strictly regulated and monitored by law. Surreptitious advertising, sponsorship, cooperative partnerships and product placement are often confused with each other. Partially these activities are interpenetrative. Present legislation doesn't recognise product placement, therefore it doesn't have any specific position in law, thus causing problems. Product placement in domestic tv-programmes is still relatively modest. More extensive activity is perceivable at the movies where the restrictions are considerably more liberal. In the United States, product placement is a part of a production's budget. Pressure to increase financing has grouwn in both Finland and Europe. There has been considerable preparation in advance of a new television directive in the European Union which would allow more liberal advertising and product placement as a part of financing tv-programmes. The proposal for a new directive is currently only on its first round so product placement probably won't become better defined in law in the near future. Finnish television producers were interviewed as part of the research for this thesis, in order to clarify product placement position and usage in domestic televion programmes. Surreptitious advertising, sponsorship, different kinds of cooperative partnerships and the need for guidance were also discussed in the course of the themed interviews. Even though product placement does not currently play a significant part in the financing of a production, there are certainly pressures in that direktion. In the field of television, the legal boundaries of product placement are presently being explored in order to assess its position as a part of budgeting and covering expenses.

Hakunilan Kultsa/Urban II hanke : pohdintaa yhteisöteatterin merkityksestä alueelle

This thesis analyses what local community theatre activity means to an area and its residents, and whether this kind of activity is meaningful. The objective was to explore whether and how community art can help urban areas to move in the direction of sustainable development: whether art can be part of regional policy development work. Hakunilan Kultsa was founded in 2003. It is an Urban II, European Union project and part of the Community Iniative Programme 2001-2006, financed by the EU. Hakunilan Kultsa is also a co-operation between Vantaa city council's culture and youth services. The project encourages Hakunila residents of different ages to take part in versatile art and cultural intrests in the Hakunila youth centre. People have the opportunity to participate in theatre, expression, arts, dance, performing arts and writing groups. One of the main aims is to found a sustainable community theatre in the area. The thesis examines what effects Hakunilan Kultsa has had so far. Inquiry form and thematical interviews have been used as research methods. Interviews and questionnaires were gathered between Autumn 2004 and Spring 2005. The whole process lasted from Spring 2004 until Spring 2006. The author also made participatory observations during the research process which in turn affected the conclusions. The thesis also deals with associated topics such as urban programmes, sustainable development, Hakunila as a suburban area, resident stimulation, and community thetare work. Hakunilan Kultsa has proved its importance. Based on the enquiries and interviews, the project has effectively presented the possibility for art forms to become hobbies. There is no cultural, age or economical discrimination. The easily accessible site and the low threshold principle make it easy for people to participate. The community theatre has improved the area's public image, increased participation and initiative, and given a voice to the community.

Ilmanvaihtokoneen ohjauksen taloudellisuusvaikutukset

Tämän insinöörityön tarkoituksena oli luoda Insinööritoimisto Olof Granlund Oy:lle malliprojekti ilmanvaihtokoneen ohjauksen mahdollisesta sähköenergian säästöpotentiaalista. Insinöörityötä voidaan myöhemmin käyttää referenssinä tarjottaessa yrityksen palvelua asiakkaille energiakatselmointityössä kiinteistöihin, joissa on suuria ilmanvaihtokone-yksiköitä. Ensin työssä esitellään käytössä olevat, tutkittavat ilmanvaihtokoneet ja niiden toiminta. Sitten selvitetään ilmanvaihtolaitteiden ja niiden ohjauksen eri osien toiminta, sekä ohjausinformaatio, joka välittyy eri laitteiden välillä. Seuraavaksi työssä tutkitaan rakennusautomaation osuutta, sen hyötyä ja rakennetta kiinteistössä. Tämän jälkeen selvitetään hankkeen viranomaismääräykset. Sitten selvitetään, mistä koostuvat kustannukset ilmanvaihtokoneen ohjauksen uusimisessa. Lopuksi vielä tutkitaan, kuinka pitkä on tehtävän investoinnin takaisinmaksuaika, sekä mitkä ovat saneerauksen hiilidioksidi-päästövaikutukset. insinöörityön Lopputuloksena syntyi yrityksen sisäinen kansio. Kansion esimerkkilaskelmia ja laskentamenetelmiä on tarkoitus käyttää jatkossa referenssinä kiinteistönpito-osastolla sähkö- ja lvi-ryhmissä, niiden henkilöiden käytössä, jotka ovat tekemisissä energiakatselmointien kanssa.

Terminaali, oma vai ulkoistettu

Insinöörityö tehtiin Panalpina Finland Oy:lle. Työn tarkoituksena oli selvittää, kumpi on yritykselle kustannustehokkaampi vaihtoehto, nykyinen, ulkoistettu terminaali vai investointi omaan terminaaliin. Ulkoistettu terminaalitila on käynyt yrityksen nykyiselle tavaramäärälle riittämättömäksi. Yrityksen ja palveluntuottajan välisessä tiedonkulussa sekä tavaran kierron hitaudessa esiintyy myös ongelmia. Näiden syiden vuoksi nykyinen toiminta ei vastaa kohdeyrityksen yleistä imagotasoa, ja siksi yritys harkitsee investointia omaan terminaaliin. Teoriaosan alussa kerrotaan yleistä ulkoistamisesta sekä terminaali- ja varastotiloista. Sen jälkeen käsitellään varastoinnin kustannuksia ja keskeisiä tunnuslukuja, toimintolaskentaa sekä tasapainotettua mittaristoa. Investointilaskelmista selostetaan nykyarvomenetelmä, jota käytetään tämän työn tutkimuksissa laskentamenetelmänä. Teoriaosan loppuosassa kerrotaan ulkoistetun terminaalin ja oman terminaalin hyödyistä ja haitoista. Työn empiirisessä osassa esitellään kohdeyritys ja palveluntuottaja sekä kerrotaan osapuolten yhteistyöstä ja ongelmista. Tässä osassa esitetään myös nykyarvomenetelmällä lasketut terminaalivaihtoehtojen kannattavuustulokset. Työn lopussa on pohdinta ja yhteenveto. Tämän työn tutkimustulokset ovat luottamukselliset, minkä takia niitä ei ole esitetty työn julkisessa osassa.

Palveluntoimittajien etäkäyttöyhteydet

Tässä insinöörityössä tutkittiin kolmannen osapuolen etäkäyttöyhteyksien toteuttamismahdollisuuksia. Työ tehtiin Fingrid Oyj:lle, joka vastaa Suomen päävoimansiirtoverkosta. Työn ensimmäisessä vaiheessa opiskeltiin yksityisten virtuaaliverkkojen teoriaa. Virtuaaliverkkotekniikoiden käyttömahdollisuudet opiskeltiin käytännön kokemuksen kautta. Tämän jälkeen työssä selvitettiin SSL VPN -tekniikan teoriaa ja sen todellista toimintaa. Lisäksi tutkittiin kolmannen osapuolen yhteyksien heikkouksia ja vahvuuksia. Tämä työ mahdollisti myös tutustumisen tietoturvastandardeihin ja käytännön SSL VPN -toteutukseen. Työn tuloksena todettiin SSL VPN -arkkitehtuurin toiminta- ja käyttömahdollisuudet. SSL VPN todettiin tehokkaimmaksi ja joustavimmaksi tavaksi tehdä palveluntoimittajien etäkäyttöyhteydet. Lisäksi työssä on pohdittu palveluntoimittajien etäkäyttöyhteyksien ongelmien ratkaisuja. Työn ohella toteutettiin käytännön SSL VPN toteutus Fingrid Oyj:lle.

802.1X-autentikoinnin käyttöönotto toimistoverkossa

Tämän insinöörityön tarkoituksena on tutkia, mitä 802.1x-autentikoinnin käyttöönotto toimistoverkossa vaatii. Aluksi tutkitaan autentikoinnissa tarvittavat komponentit ja niiden toiminta teorian kannalta. Kun teorian puolesta kaikki on selvää, on aika viedä teoria käytäntöön ja muodostaa olemassa olevien komponenttien avulla toimiva 802.1x-autentikointi. Autentikointiin tarvittavat asetukset esitetään yksityiskohtaisesti, jotta autentikointi olisi mahdollista toteuttaa myös muissa ympäristöissä. Muodostuksen jälkeen tutkitaan autentikoinnista saatavia lokeja ja selvitetään niiden tarkoitus. Jos saavutettu lopputulos on halutun kaltainen, otetaan 802.1x-autentikointi käyttöön koko toimistoverkossa.