Katepillarista kauppakassiin : product placement suomalaisessa tv-ohjelmatuotannossa

Product placement has become more and more common in Finnish television programmes lately. Product placement, as with the whole of the television industry, is strictly regulated and monitored by law. Surreptitious advertising, sponsorship, cooperative partnerships and product placement are often confused with each other. Partially these activities are interpenetrative. Present legislation doesn't recognise product placement, therefore it doesn't have any specific position in law, thus causing problems. Product placement in domestic tv-programmes is still relatively modest. More extensive activity is perceivable at the movies where the restrictions are considerably more liberal. In the United States, product placement is a part of a production's budget. Pressure to increase financing has grouwn in both Finland and Europe. There has been considerable preparation in advance of a new television directive in the European Union which would allow more liberal advertising and product placement as a part of financing tv-programmes. The proposal for a new directive is currently only on its first round so product placement probably won't become better defined in law in the near future. Finnish television producers were interviewed as part of the research for this thesis, in order to clarify product placement position and usage in domestic televion programmes. Surreptitious advertising, sponsorship, different kinds of cooperative partnerships and the need for guidance were also discussed in the course of the themed interviews. Even though product placement does not currently play a significant part in the financing of a production, there are certainly pressures in that direktion. In the field of television, the legal boundaries of product placement are presently being explored in order to assess its position as a part of budgeting and covering expenses.

Product placement eli tuotesijoittelu on yleistynyt suomalaisissa televisio-ohjelmissa viime vuosina. Tuotesijoittelu, kuten koko televisiotoiminta, on lainsäädännössä tiukasti säädeltyä ja valvottua toimintaa. Piilomainonta, sponsorointi, yhteistyökumppanuus ja tuotesijoittelu sekoitetaan usein keskenään. Osittain nämä toiminnot ovatkin päällekkäisiä. Ongelmia aiheuttaa se, että nykyinen lainsäädäntö ei tunne tuotesijoittelua, joten sillä ei ole tarkasti määriteltyä asemaa. Tuotesijoittelu kotimaisissa ohjelmissa on vielä suhteellisen pientä. Laajempaa toiminta on elokuvapuolella, jossa rajoitukset ovat huomattavasti liberaalimmat. Yhdysvalloissa tuotesijoittelu on osa tuotantobudjetteja. Painetta rahoituksen lisäämiseen on myös Suomessa ja Euroopassa. Euroopan unionissa on valmisteltu uutta televisiodirektiiviä, joka mahdollistaisi nykyistä vapaamman mainonnan, myös product placementin, käytön osana televisio-ohjelmien rahoitusta. Direktiiviehdotus on vasta ensimmäisellä kierroksella, joten ihan lähiaikoina product placement tuskin saa laissa määriteltyä asemaa. Opinnäytetyössäni olen haastatellut suomalaisia televisiotuottajia tarkoituksena selvittää tuotesijoittelun asemaa ja käytäntöä kotimaisissa televisio-ohjelmissa. Teemahaastatteluissa käsiteltiin myös piilomainontaa, sponsorointia, erilaisia yhteistyökuvioita sekä ohjeistuksen tarpeellisuutta. Vaikka product placement ei vielä suuressa mittakaavassa ole merkittävä osa tuotannon rahoitusta, siihen suuntaan on paineita. Tällä hetkellä televisiotoiminnassa haetaan niitä rajoja, joiden puitteissa tuotesijoittelua voisi laillisesti käyttää osana budjetointia ja kustannusten kattamista.