Chance of psychiatric morbidity amongst recently diagnosed cancer outpatients attending a chemotherapy unit

The prevalent rate of psychiatry morbidity amongst patients with cancer reported in various studies ranges from 5 to 50%, a variation that can be attributed to differences in sample size, the disease itself and treatment factors. The objectives of the present study were to determine the frequency of psychiatric morbidity amongst recently diagnosed cancer outpatients and try to identify which factors might be related to further psychological distress. Two hundred and eleven (70.9%) female patients and 87 (29.1%) male patients from the chemotherapy unit of the Cancer Hospital A.C. Camargo (São Paulo) completed a questionnaire that featured data on demographic, medical and treatment details. The Self Reporting Questionnaire (SRQ-20) was administered to the patients to determine their personal psychiatric morbidity. Seventy-two patients (25.8%) scored > or = 8 in the SRQ-20, the cut-off point for a patient to be considered a psychiatric case. When the low and high scoring groups were compared no differences were detected regarding age, marital status, tumor site, sex, or previous treatment. Nonetheless, patients in the lowest social class and those who were bedridden less than 50% of the time had a significantly higher probability of being a psychiatric case. Regarding help-seeking behavior in situations in which they had doubts or were frightened, about 64% of the total sample did not seek any type of support and did not talk to anyone. This frequency of psychiatric morbidity agrees with data from the cancer literature. According to many investigators, the early detection of a comorbid psychiatric disorder is crucial to relieve a patient's suffering.

Incidence, risk factors and prognostic factors of acute renal failure in patients admitted to an intensive care unit

The objective of the present study was to assess the incidence, risk factors and outcome of patients who develop acute renal failure (ARF) in intensive care units. In this prospective observational study, 221 patients with a 48-h minimum stay, 18-year-old minimum age and absence of overt acute or chronic renal failure were included. Exclusion criteria were organ donors and renal transplantation patients. ARF was defined as a creatinine level above 1.5 mg/dL. Statistics were performed using Pearsons' chi2 test, Student t-test, and Wilcoxon test. Multivariate analysis was run using all variables with P < 0.1 in the univariate analysis. ARF developed in 19.0% of the patients, with 76.19% resulting in death. Main risk factors (univariate analysis) were: higher intra-operative hydration and bleeding, higher death risk by APACHE II score, logist organ dysfunction system on the first day, mechanical ventilation, shock due to systemic inflammatory response syndrome (SIRS)/sepsis, noradrenaline use, and plasma creatinine and urea levels on admission. Heart rate on admission (OR = 1.023 (1.002-1.044)), male gender (OR = 4.275 (1.340-13642)), shock due to SIRS/sepsis (OR = 8.590 (2.710-27.229)), higher intra-operative hydration (OR = 1.002 (1.000-1004)), and plasma urea on admission (OR = 1.012 (0.980-1044)) remained significant (multivariate analysis). The mortality risk factors (univariate analysis) were shock due to SIRS/sepsis, mechanical ventilation, blood stream infection, potassium and bicarbonate levels. Only potassium levels remained significant (P = 0.037). In conclusion, ARF has a high incidence, morbidity and mortality when it occurs in intensive care unit. There is a very close association with hemodynamic status and multiple organ dysfunction.

Vancomycin-resistant enterococcus outbreak in a pediatric intensive care unit: report of successful interventions for control and prevention

The objective of this study is to retrospectively report the results of interventions for controlling a vancomycin-resistant enterococcus (VRE) outbreak in a tertiary-care pediatric intensive care unit (PICU) of a University Hospital. After identification of the outbreak, interventions were made at the following levels: patient care, microbiological surveillance, and medical and nursing staff training. Data were collected from computer-based databases and from the electronic prescription system. Vancomycin use progressively increased after March 2008, peaking in August 2009. Five cases of VRE infection were identified, with 3 deaths. After the interventions, we noted a significant reduction in vancomycin prescription and use (75% reduction), and the last case of VRE infection was identified 4 months later. The survivors remained colonized until hospital discharge. After interventions there was a transient increase in PICU length-of-stay and mortality. Since then, the use of vancomycin has remained relatively constant and strict, no other cases of VRE infection or colonization have been identified and length-of-stay and mortality returned to baseline. In conclusion, we showed that a bundle intervention aiming at a strict control of vancomycin use and full compliance with the Hospital Infection Control Practices Advisory Committee guidelines, along with contact precautions and hand-hygiene promotion, can be effective in reducing vancomycin use and the emergence and spread of vancomycin-resistant bacteria in a tertiary-care PICU.

Salvaged single-unit cord blood transplantation for 26 patients with hematologic malignancies not in remission

Treatments for patients with hematologic malignancies not in remission are limited, but a few clinical studies have investigated the effects of salvaged unrelated cord blood transplantation (CBT). We retrospectively studied 19 patients with acute leukemia, 5 with myelodysplastic syndrome (MDS with refractory anemia with excess blasts [RAEB]), and 2 with non-Hodgkin's lymphoma who received 1 CBT unit ≤2 loci human leukocyte antigen (HLA)-mismatched after undergoing myeloablative conditioning regimens between July 2005 and July 2014. All of them were in non-remission before transplantation. The infused total nucleated cell (TNC) dose was 4.07 (range 2.76-6.02)×107/kg and that of CD34+ stem cells was 2.08 (range 0.99-8.65)×105/kg. All patients were engrafted with neutrophils that exceeded 0.5×109/L on median day +17 (range 14-37 days) and had platelet counts of >20×109/L on median day +35 (range 17-70 days). Sixteen patients (61.5%) experienced pre-engraftment syndrome (PES), and six (23.1%) patients progressed to acute graft-versus-host disease (GVHD). The cumulative incidence rates of II-IV acute GVHD and chronic GVHD were 50% and 26.9%, respectively. After a median follow-up of 27 months (range 5-74), 14 patients survived and 3 relapsed. The estimated 2-year overall survival (OS), disease-free survival (DFS), and non-relapse mortality (NRM) rates were 50.5%, 40.3%, and 35.2%, respectively. Salvaged CBT might be a promising modality for treating hematologic malignancies, even in patients with a high leukemia burden.

Taloushallinnon raportoinnin kehittäminen - case Trust Accounts

Taloushallinnon raportoinnilla on merkittävä tehtävä yritysten liiketoiminnan johtamisessa. Se antaa tietoa paitsi yrityksen menneisyydestä ja tämän hetkisestä tilanteesta, sen avulla on myös mahdollista ennustaa tulevaisuutta. Taloushallinnon tiedolla on tärkeä rooli, koska sitä hyödynnetään esimerkiksi päätöksenteon tukena. Raporttien sisältämä tieto on oltava paitsi oikeaa ja yritykselle tärkeää, sen on oltava myös helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Raporttien luettavuutta ja lukijoiden raporttien lukutaitoa parantamalla on mahdollista saada yritykset hyödyntämään raportteja entistä enemmän. Jos yritykset eivät osaa lukea raportteja, eivät he niitä tule myöskään hyödyntämään liiketoimintansa johtamisessa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli antaa toimeksiantajayritykselle kehitysideoita asiakasyrityksiltä siitä, kuinka he voisivat parantaa taloushallinnon raportointia. Tutkimus on toteutettu laadullisena, eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä on käytetty haastattelua, joka sisältää piirteitä sekä strukturoidusta että puolistrukturoidusta haastattelusta. Tutkimuksen tuloksena toimeksiantajayritykselle on koottu taulukkoon (1) asiakasyritysten haastatteluista saadut kehitysideat. Kehitysideoiden avulla toimeksiantajayritys voi kehittää omia raportointivälineitään ja sitä kautta lisätä asiakastyytyväisyyttä heidän tilitoimistoa kohtaan

Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä

Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon. Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita. Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja. Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta. Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä. Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä. Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

The nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams

The objective of this study is to increase understanding of the nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams engaged in real-life co-creation activities, while much of previous research has been conducted in student settings. The different forms and bases of trust, possible trust barriers and trust building actions, and perceived role of trust in knowledge sharing and collaboration are analyzed. The study is conducted as a qualitative case study in case company. Data includes interviews from 24 people: 13 from 3 different project teams that were going on during the study, 8 from already finalized project teams, and 3 founders of case company. Additional data consists of communication archives from three current teams. The results indicate that there were both knowledge-based and swift trust present, former being based on work-related personal experiences about leaders or other team members, and latter especially on references, disposition to trust and institution-based factors such as norms and rules, as well as leader and expert action. The findings suggest that possible barriers of trust might be related to lack of adaptation to virtual work, unclear roles and safety issues, and nature of virtual communication. Actions that could be applied to enhance trust are for example active behavior in discussions, work-related introductions communicating competence, managerial actions and face-to-face interaction. Finally, results also suggest that trust has a focal role as an enabler of action and knowledge sharing, and coordinator of effective collaboration and performance in temporary virtual problem-solving teams.