The nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams

The objective of this study is to increase understanding of the nature and role of trust in temporary virtual problem-solving teams engaged in real-life co-creation activities, while much of previous research has been conducted in student settings. The different forms and bases of trust, possible trust barriers and trust building actions, and perceived role of trust in knowledge sharing and collaboration are analyzed. The study is conducted as a qualitative case study in case company. Data includes interviews from 24 people: 13 from 3 different project teams that were going on during the study, 8 from already finalized project teams, and 3 founders of case company. Additional data consists of communication archives from three current teams. The results indicate that there were both knowledge-based and swift trust present, former being based on work-related personal experiences about leaders or other team members, and latter especially on references, disposition to trust and institution-based factors such as norms and rules, as well as leader and expert action. The findings suggest that possible barriers of trust might be related to lack of adaptation to virtual work, unclear roles and safety issues, and nature of virtual communication. Actions that could be applied to enhance trust are for example active behavior in discussions, work-related introductions communicating competence, managerial actions and face-to-face interaction. Finally, results also suggest that trust has a focal role as an enabler of action and knowledge sharing, and coordinator of effective collaboration and performance in temporary virtual problem-solving teams.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, millaista luottamus on ja mikä sen merkitys on tilapäisissä virtuaalisissa ongelmanratkaisutiimeissä. Kohteena ovat aidossa ympäristössä toimivat yhteiskehittelytiimit, kun aiemmat tutkimukset ovat tehty pääosin opiskelijoille. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tapaustutkimuksena case-yrityksessä. Siihen on haastateltu 24 henkilöä: yhteensä 13 osallistujaa kolmesta meneillään olevasta projektista, 8 jo päättyneistä projekteista, sekä yrityksen perustajia. Täydentävänä aineistona on käytetty kolmen meneillään olleen projektin digitaalisia keskusteluarkistoja. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tiimeissä esiintyi sekä tietopohjaista että nopeaa luottamusta. Tietopohjainen luottamus perustui aiempiin työperäisiin kokemuksiin tiimin johtajista tai muista osallistujista, ja nopea luottamus erityisesti aiempaan työkokemukseen, taipumukseen luottaa, institutionaalisiin tekijöihin kuten sääntöihin ja normeihin, sekä johtajien ja asiantuntijoiden toimintaan. Virtuaalityöskentelykokemuksen puute, epäselvät roolit ja turvallisuuskysymykset sekä virtuaaliviestinnän luonne voivat puolestaan olla luottamuksen esteinä. Luottamusta lisäävää toimintaa ovat esimerkiksi aktiivinen osallistuminen keskusteluihin, työhön liittyvät esittäytymiset, johtajien toiminta sekä kasvokkainen vuorovaikutus. Lopuksi tulokset viittaavat siihen, että luottamuksella on tärkeä rooli toiminnan ja tiedon jakamisen mahdollistajana sekä projektitiimin tehokkaan yhteistyön ja suorituksen koordinoijana tällaisissa ongelmanratkaisutiimeissä.