The relationship between internationalisation and innovation:internationalisation strategies, foreign firms', patenting behaviour and FDI spillovers

This thesis aims to contribute to the understanding of the relationships between internationalisation and innovation. Based on large comprehensive firm level data from China, this thesis comprises of three empirical chapters examining internationalisation from different aspects. Specifically, the first empirical work studies how firms internationalise. It links the choice of firms’ internationalisation strategies with firm characteristics. Additionally, it re-examines the stepwise internationalisation theory by distinguishing different foreign direct investment (FDI) motives. It proposes two pecking orders of firm performance in internationalisation strategies. The second empirical study investigates what kind of innovation activities internationalised firms do. It analyses the factors that drive foreign firms to patent in an emerging host country context. It stresses the importance of the intellectual property rights protection aspect of business environment at regional level in promoting patents, the role of industry dependence on external finance in shaping foreign firms’ patenting behaviour, as well as links foreign firms’ patent production with FDI motivation. The third empirical research examines the effect of internationalisation by examining the links between inward FDI and domestic innovation in a host country. It specifically examines technology spillovers from inward FDI through the direct lens of innovation (captured by grant patents), instead of adopting the indirect productivity approach widely employed by the literature. Distinguishing different types of innovation, it provides direct evidence of heterogeneous innovation spillovers from FDI.

Investigating truth commissions

This thesis examines the use of ad hoc national truth commissions created to address human rights violations committed by repressive regimes. To analyze truth commissions' contributions to human rights protection and democratic transitions, a framework is developed to analyze: (1) the challenges in addressing past violations; and (2) the influence of coercive forces, such as the military, on decision-making regarding these violations. A survey of nineteen commissions and close review of the specific experience in Argentina, El Salvador, and South Africa suggests that governments face daunting challenges in harnessing coercive forces, and consequently past human rights violators are often granted amnesties and pardons. While truth commissions usually signal some commitment to the principles of democratic governance, they may serve primarily to legitimate a successor government and as such may fail to represent a long-term commitment to human rights protection. ^

Silence by Stealth: Freedom of the Press and Polarization in Latin America

The weak democratic systems that followed decades of military dictatorships in Latin America coupled with the emergence of new authoritarian regimes of the left have had a significant impact on the relationships between the governments and the media. The new populist leaders have challenged the media that have generally reflected the perspectives of the traditional elites. This ideological clash has renewed direct and indirect censorship, curtailing freedom of expression and thus, freedom of the press. In this context, this paper discusses the mechanisms used by Latin American governments, particularly the new authoritarianism of the left, to silence dissident voices. Many of these mechanisms are legal, found in laws related to personal injury and defamation. Others have been of constitutional nature, invoking states of emergency or national security concerns. Some governments have used institutional means to close down newspapers and other sources of information. Current media conditions in Latin America show growing polarization. This has led to considerable levels of violence and intimidation against editors, journalists, and news crews in several countries. It is precisely this type of deterioration of fundamental rights that leads to questioning the strength and sustainability of Latin American democracies.

Dificultades del profesorado para planificar, coordinar y evaluar competencias claves. Un análisis desde la Inspección de Educación.

Este artículo presenta una investigación en la que se analizan las dificultades del profesorado para planificar, coordinar y evaluar competencias claves en una muestra de 23 centros educativos. El tema tiene hondas repercusiones ya que una mala praxis educativa de las competencias claves puede conculcar uno de los derechos fundamentales del alumnado a ser evaluado de forma objetiva (LODE: Art.6b y RD 732/1995: Art. 13.1) y poder superar las pruebas de evaluación consideradas necesarias para la obtención del título académico mínimo que otorga el estado español. La investigación se ha desarrollado desde una doble perspectiva metodológica; en primer lugar, es una investigación descriptiva en la que presentamos las características fundamentales de las competencias claves y la normativa básica para su desarrollo y evaluación. En segundo lugar,  aplicamos un procedimiento de análisis con una doble vertiente cualitativa mediante el empleo del programa Atlas-Ti y del enfoque reticular-categorial del análisis de redes sociales con la aplicación de UCINET y el visor yED Graph Editor para abordar el análisis de las principales dificultades y obstáculos detectados. Los resultados muestran que existen serias dificultades en las tres dimensiones analizadas: "planificación", "coordinación" y "evaluación" de competencias clave; especialmente en la necesidad de formación del profesorado, en la evaluación de las competencias, en la metodología para su desarrollo y en los procesos de coordinación interna para su consecución en los centros educativos.

Commentary on Fine Arts Copyright Act 1862

Legislation conferring copyright protection on paintings, drawings, and photographs for the life of the author plus a seven year post mortem term. The Act was also innovative in de-coupling the copyright term from the event of publication, in providing artists with a new form of ‘moral rights' protection, and in introducing the concept of "originality" as the standard threshold for copyright protection.
The commentary explores the background to the legislation, and in particular, the international copyright regime, the nature of the art market in eighteenth and early nineteenth centuries, the role of the Society of Artists in lobbying for legislative protection, and the impetus which the International Exhibition provided for securing the same. The commentary also considers how the 1862 Bill, in its earliest incarnation, incorporated elements that would have signalled a radical departure from established copyright norms. In particular, the Bill proposed: that copyright protection should not be contingent upon registration; and that protection should be offered on a universal basis, regardless of an artists' nationality, and regardless of where the work in question was created.

What's in the Numbers? Child Welfare Statistics and the Children (NI) Order

This article draws attention to the importance of routinely collected administrative data as an important source for understanding the characteristics of the Northern Ireland child welfare system as it has developed since the Children (Northern Ireland) Order 1995 became its legislative base. The article argues that the availability of such data is a strength of the Northern Ireland child welfare system and urges local politicians, lobbyists, researchers, policy-makers, operational managers, practitioners and service user groups to make more use of them. The main sources of administrative data are identified. Illustration of how these can be used to understand and to ask questions about the system is provided by considering some of the trends since the Children Order was enacted. The “protection” principle of the Children Order provides the focus for the illustration. The statistical trends considered relate to child protection referrals, investigations and registrations and to children and young people looked after under a range of court orders available to ensure their protection and well-being.

Referências do Modelo Social Português: conciliação entre trabalho e família

Sem resumo disponível.

Diseño de una herramienta modular que facilite la implementación del Banco de Proyectos de la Fundación Red de Apoyo Social de Antioquia – RASA, ubicado en la ciudad de Medellín, entre el periodo 2014-2 y 2015-1

Los usuarios reales y potenciales del sistemas de salud en Colombia, encuentran en el camino de acceso a los servicios múltiples barreras, debido a las diferentes carencias que éste sistema presenta. Para apoyar las necesidades del usuario en éste tema de acceso, se constituyó en el año 2006 la Fundación RASA, quien ofrece de manera gratuita, a la comunidad en general, mecanismos de exigibilidad, acceso y protección de sus derechos en temas de salud. Este trabajo de grado, pretende dar un valor agregado diseñando una herramienta modular que facilite la implementación del banco de proyectos, con el fin de mejorar sus procesos y sea referencia para otras entidades dedicadas a velar por el bienestar de los individuos, en virtud de su objeto social orientado a la protección de derechos en temas de salud, además se realiza con el fin de Optar por el Título de Especialista en Alta Gerencia de la Universidad de Medellín. Con el fin de entender las necesidades de La Fundación RASA, será primordial conocer y tener un manejo adecuado de la teoría de la organización; teniendo clara su vertiente descriptiva que sugiere lo que se debe hacer para mejorar varios aspectos de la empresa, en éste caso la necesidad de diseñar un Banco de Proyectos. El trabajo se ha estructurado de la siguiente manera: Referente Teórico, Contextualización De La Fundación Rasa, Diseño De Una Herramienta Modular (Introducción, Objetivos, Recursos, Metodología y procedimientos, Evaluación y Monitoreo, Responsable de proceso, Presupuesto Estructural), Conclusiones y Recomendaciones.

Towards participatory political theology: democratic consolidation in Southeastern Europe and the role of Eastern Christianity in the process

This thesis defends the position that the Eastern Orthodoxy has the potential to develop, on the basis of its core concepts and doctrines, a new political theology that is participatory, personalist and universalist. This participatory political theology, as I name it, endorses modern democracy and the values of civic engagement. It enhances the process of democracy-building and consolidation in the SEE countries through cultivating the ethos of participation and concern with the common good among and the recognition of the dignity and freedom of the person. This political-theological model is developed while analyzing critically the traditional models of church-state relations (the symphonia model corresponding to the medieval empire and the Christian nation model corresponding to the nation-state) as being instrumentalized to serve the political goals of non-democratic regimes. The participatory political-theological model is seen as corresponding to the conditions of the constitutional democratic state. The research is justified by the fact the Eastern Orthodoxy has been a dominant religiouscultural force in the European South East for centuries, thus playing a significant role in the process of creation of the medieval and modern statehood of the SEE countries. The analysis employs comparative constitutional perspectives on democratic transition and consolidation in the SEE region with the theoretical approaches of political theology and Eastern Orthodox theology. The conceptual basis for the political-theological synthesis is found in the concept and doctrines of the Eastern Orthodoxy (theosis and synergy, ecclesia and Eucharist, conciliarity and catholicity, economy and eschatology) which emphasize the participatory, personalist and communal dimensions of the Orthodox faith and practice. The paradigms of revealing the political-theological potential of these concepts are the Eucharistic ecclesiology and the concept of divine-human communion as defining the body of Orthodox theology. The thesis argues that with its ethos of openness and engagement the participatory political theology presupposes political systems that are democratic, inclusive, and participatory, respecting the rights and the dignity of the person. The political theology developed here calls for a transformation and change of democratic systems towards better realization of their personalist and participatory commitments. In the context of the SEE countries the participatory political theology addresses the challenges posed by alternative authoritarian political theologies practiced in neighboring regions.

Teoretycznoprawne aspekty operacjonalizacji ochrony praw człowieka w państwie z perspektywy globalnego systemu prawa (Zarys problematyki)

The article is devoted to the presentation of the outline of the concept of operationalization of human rights taking place in the states involved in the system of international protection of those rights. The concept of operationalization of protection is a collective term for a series of processes that lead to the establishment of legal provisions protecting human rights, and to transfer this abstract construct to specific societies. It includes both the decision-making processes of extralegal (uprising idea, its conceptualization, social issues and change the perception of axiology of society, cultural aspects) and legal (lawmaking and law application processes in the aspect of human rights and the impact of international institutions on them) character. The essence of the process of operationalization is providing effective protection of human rights in a state. The concept is set primarily on the consequences of membership of Poland in the system of the Council of Europe.

Breves consideraciones sobre la mistanasia y el caso del Hospital Universitario Evangélico de Curitiba, estado de Paraná, Brasil

Con frecuencia, los profesionales de la salud se encuentran limitados a continuar con el tratamiento de sus pacientes, debido a las condiciones estructurales de los hospitales públicos, como la cantidad de camas, la calidad del material hospitalario, la calificación de los propios profesionales públicos, entre otras. En este sentido el artículo tiene como objetivo presentar la negligencia con los derechos de la personalidad y principios fundamentales en el sistema de salud público brasileño, señalando la necesidad de políticas públicas para la mejora del Sistema Único de Salud (SUS, Sistema Único de Saúde en portugués), precisamente en las fallas de su sistema, tomando como ejemplo la banalización de la vida por un médico del Hospital Evangélico de Curitiba, Estado de Paraná. Con este ejemplo se buscó presentar también el verdadero sentido de la eutanasia, y su evolución en la historia de la humanidad, distinguiendo la práctica que se llevó acabo en el Hospital Evangélico de Curitiba, que fue presentado por los medios de comunicación de todo el mundo como el caso de la eutanasia en Brasil. El enfoque del tema es de suma importancia para la bioética, porque tiene como objeto permitir una mejor reflexión sobre el problema y sus posibles soluciones.

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

Governança transversal dos direitos fundamentais : experiências Latino-Americanas

Tese (doutorado)—Universidade de Brasília, Faculdade de Direito, Programa de Pós-Graduação em Direito, 2016.

What toleration means to contemporary liberalism?

Toleration is a key concept of liberalism, both from the historical and conceptual points of view. On the other hand, as people’s freedom to live according to their moral and religious ideas has long become a basic value for liberal societies and their political constitutions, it is reasonable to understand that there is nothing to be tolerated nor by citizens neither by the State. However, a part of the scope and meaning of the fundamental rights and freedoms is subject to what John Rawls calls reasonable disagreements and this is a field where toleration understood in the classic way is compatible with equality: not to intervene against that which is being disapproved understood has a raison d'être. Since the 1980s, toleration has been present in the debates on how to deal with pluralism in a constitutional democracy. This has to be connected to the rise of identity politics: political and intellectual movements such as multiculturalism or comunitarism that questioned whether social order based on neutral criteria was either possible or desirable or both things at the same time. Outstanding liberal philosophers were among those demanding political priority for comunitarian values and those who showed interest for toleration as a key concept to articulate pluralism. Key distinctions between them can be explained as the result of the different approaches they take when facing classical theories on toleration: whereas John Locke’s is a major influence on Rawls, John Stuart Mill’s is on the others, while Gray, Walzer and Rorty follow Isaiah Berlin’s reading of Mill.

A perceção da população face ao uso da força por parte das forças de segurança

Projeto de Graduação apresentado à Universidade Fernando Pessoa como parte dos requisitos para obtenção do grau de Licenciada em Criminologia