Primaariset ja sekundaariset ominaisuudet Kantin transsendentaalisessa idealismissa

Tutkielma käsittelee sitä, millaisessa suhteessa filosofiassa tunnettu erottelu olioiden primaarisiin ja sekundaarisiin ominaisuuksiin on Immanuel Kantin transsendentaaliseen idealismiin, ja mitä tämän erottelun kautta voidaan Kantin idealismista ymmärtää. Erottelu primaarisiin ja sekundaarisiin ominaisuuksiin voidaan löytää jo antiikin kreikasta, mutta tunnetuimman muotoilun siitä esitti John Locke 1600-luvun lopulla. Hänen mukaansa olioilla on primaarisia eli ensisijaisia ominaisuuksia, kuten koko ja muoto, jotka ovat sekä olioiden itsensä todellisia, perustavia ominaisuuksia että kykyjä synnyttää ihmismielissä ideoita, jotka vastaavat näitä ominaisuuksia. Locken teoriassa primaariset ominaisuudet ovat myös selitysvoimaisia suhteessa muihin ominaisuuksiin. Tämä tarkoittaa, että primaariset ominaisuudet saavat aikaan muut ominaisuudet, jotka puolestaan johtuvat primaarisista ominaisuuksista. Sen sijaan sekundaariset ominaisuudet ovat olioilla itsellään vain kykyinä synnyttää ideoita, jotka kuitenkaan eivät vastaa mitään todellista oliossa. Immanuel Kantin transsendentaalinen idealismi kiistää sen, että voisimme tietää mitään olioiden itsensä ominaisuuksista. Kantin mukaan kaikki havaintomme ja tietomme olioista ja niiden ominaisuuksista on havaitsijasta riippuvaista. Näin ollen olioiden kaikki ominaisuudet ovat siinä mielessä sekundaarisia, että mikään niistä ei ole riippumaton havainnosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olioiden ominaisuudet olisivat yhtä olennaisia toisiinsa verrattuna. Kant tekeekin kaikille ihmisille yhteisen ilmiömaailman sisällä Locken erottelua muistuttavan erottelun, joka perustuu olioiden tilallisten ominaisuuksien perustavuudelle. Kantin transsendentaalisessa idealismissa tilallisuuteen ja ajallisuuteen perustuvat ominaisuudet, kuten muoto ja liike, ovat jo a priori -luonteensa vuoksi välttämättömiä ja perustavia ominaisuuksia verrattuna subjektiivisiin ominaisuuksiin, kuten väriin tai makuun, jotka ovat luonteeltaan a posteriori. Näin ollen Kantilla tilallisten ominaisuuksien primaarisuus perustuu tulkintani mukaan sekä fysikaaliselle selittävyydelle että ajan ja tilan a priori -luonteelle transsendentaalisen idealismin järjestelmässä.

Kuljetustensuunnittelu- ja reitinoptimointiohjelmiston kaupallistamiseen vaikuttavat keskeiset ominaisuudet

Ajoneuvojen reititystä on tutkittu 1950-luvulta asti, alunperin etsiessä polttoainekuljetuksille optimaalisinta reittiä varastolta useille palveluasemille. Siitä lähtien ajoneuvon reititystehtäviä on tutkittu akateemisesti ja niistä on muodostettu kymmeniä erilaisia variaatioita. Tehtävien ratkaisumenetelmät jaetaan tyypillisesti tarkkoihin menetelmiin sekä heuristiikkoihin ja metaheuristiikkoihin. Konetehon ja heuristiikoissa käytettävien algoritmien kehittymisen myötä reitinoptimointia on alettu tarjota kaupallisesti. CO-SKY-projektin tavoitteena on kaupallistaa web-pohjainen tai toiminnanohjausjärjestelmään integroitava ajoneuvon reititys. Diplomityössä tutkitaan kuljetustensuunnittelu- ja reitinoptimointiohjelmistojen kaupallistamiseen vaikuttavia keskeisiä ominaisuuksia. Ominaisuuksia on tarkasteltu: 1) erityisesti pk-kuljetusyritysten tarpeiden ja vaatimusten pohjalta, ja 2) markkinoilla olevien ohjelmistojen tarjontaa arvioiden. Näiden pohjalta on myös pyritty arvioimaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Pilottiasiakkaita haastattelemalla ohjelmistolle on kyetty asettamaan vaatimuksia, mutta samalla on kuultu käyttäjien mielipiteitä optimoinnista. Lukuisia logistiikkaohjelmistojen tarjoajia on haastateltu logistiikkamessuilla sekä Suomessa että Saksassa. Haastattelujen perusteella on saatu käsitys kyseisistä ohjelmista sekä optimoinnin tarjonnasta että kysynnästä. Akateeminen tutkimus aiheesta on laajaa, koskien niin teknistä toteutusta kuin myös (kysely-)tutkimuksia tarjolla olevien ohjelmistojen ominaisuuksista ja laadusta. Kuljetusyritysten tarpeissa on vaihtelua yritys- ja alakohtaisesti. Perusongelmat ovat samoja, joita reitinoptimoinnin akateemisessa tutkimuksessa käsitellään ja joita kaupalliset ohjelmistot pystyvät ratkaisemaan. Vaikka reitinoptimoinnilla saatavat hyödyt ovat mitattavissa, suunnittelu etenkin pk-yrityksissä tehdään pääosin yhä käsin. Messuhaastattelujen ja loppukäyttäjien mielipiteiden perusteella voidaan todeta kaupallisten ratkaisujen olevan suunniteltu isommille kuljetusyrityksille: tyypillisen it-projektin hinta, käyttöönottoaika ja asennus sekä ratkaisun takaisinmaksuaika vaikuttavat pk-yritysten hankintapäätökseen. Kaupallistamiseen liittyen haasteet liittyvät erityisesti segmentointiin ja markkinointiin asiakasarvon todentamisen ja sen välittämisen kautta.

Tietojohtaminen projektissa: hankevastaavan ja projektipäällikön näkökulmia

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten tietojohtamisen eri osatekijät näkyvät projektin läpiviemisen aikana. Teoreettinen viitekehys kokoaa projektijohtamisen osatekijät ja tietojohtamisen kolme pääelementtiä (tiedon hankinta, tiedon säilyttäminen ja tiedon siirto) yhteen projektin elinkaaren ympärille. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus suoritettiin haastattelemalla projektin asiakkaan vastuuhenkilöitä sekä toimittajan vastuuhenkilöitä yksi kerrallaan. Näiden lisäksi suoritettiin ryhmähaastattelu kohderyhmän portfoliohallitsijoiden kesken. Empiriasta saadut tulokset mallinnettiin viitekehyksen mukaisesti tietojohtamisen pääelementeille. Tiedon hankinnassa projektijohtamisen kentästä korostui sidosryhmät ja riskit, tiedon säilyttämisessä korostui integrointi ja viestintä sekä tiedon siirtämisessä korostui aika ja HR. Projektin aikana luodun ja hankitun osaamisen ja oppien säilyttäminen koettiin haastateltavien mukaan tietojohtamisen osatekijöistä haastavimmaksi. Alatutkimuskysymyksenä selvitetyt esteet ja hidasteet tietojohtamisen menetelmille kulminoituivat haastatteluissa prosesseihin, vastuisiin ja systemaattisuuden puuttumiseen. Haastatteluiden ja kirjallisuustutkimuksen tuloksena tehtiin kohdeyritykseen suosituksia tietojohtamisen elementtien hyödyntämisessä projekteissa.

Öljyntorjuntakaluston tekniset ominaisuudet ja rajoitteet Suomen saaristossa

Öljyntorjunta on hyvin ajankohtainen aihe öljykuljetusten lisääntyessä Suomenlahdella. Suomenlahdella tapahtuvalla öljyvuodolla on suuri riski ajautua Suomen saaristoon. Avomeriolosuhteissa tapahtuvaa mekaanista öljyntorjuntaa on käsitelty useissa tutkimuksissa. Tässä tutkimuksessa selvitetään millä tavoin Suomen saaristossa tapahtuva öljyntorjunta voidaan toteuttaa mekaanisilla öljyntorjuntavälineillä. Tässä tutkimuksessa selvitetään mitä erityispiirteitä saaristo aiheuttaa mekaaniselle öljyntorjunnalle sekä kuinka saariston rikkonaisuus ja vallitsevat olosuhteet vaikuttavat öljyntorjuntaan. Tutkimuksessa selvitetään miten mekaanisia öljyntorjuntavälineitä voidaan käyttää saaristossa ja mitä rajoitteita näillä välineillä on. Tuntemalla öljyn käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät, voidaan ymmärtää paremmin öljyn liikkumiseen, leviämiseen ja öljyn rakenteeseen vaikuttavat seikat. Näiden seikkojen tunteminen auttaa oikeiden öljyntorjuntavälineiden ja tekniikoiden valintaan. Saaristolla on mekaanisten öljyntorjuntavälineiden käytön kannalta monia etuja ja haittoja. Saaristo antaa suojaa vallitsevilta olosuhteilta, joka vaikuttaa mekaanisten öljyntorjuntavälineiden käytettävyyden lisääntymiseen. Saaristossa olevan veden mataluus, kivikkoisuus ja rikkonaisuus voi aiheuttaa haasteita mekaaniselle öljyntorjunnalle. Mekaanisilla öljyntorjuntavälineillä voidaan toteuttaa saaristossa tapahtuva öljyntorjunta, tuntemalla laitteiston rajoitteet ja käyttömahdollisuudet.

Venäjän erikoisjoukkojen tarkkuuskiväärit ja raskaat tarkkuuskiväärit sekä niiden ominaisuudet

Erikoisjoukkojen sotilaat ovat aina olleet taistelukentällä pelätty vastustaja, johtuen niiden henkisistä ja fyysisistä ominaisuuksista sekä huippuluokan varustuksesta. Nykypäivänä taistelutilan jatkuva muuttuminen on vaikuttanut erikoisjoukkojen kalustoon ja käyttöön. Soluttautuminen vastustajan kohdealueelle on vaikeutunut nykyisten valvontasensoreiden kehittymisen myötä ja näin ollen erikoisjoukot joutuvat usein suorittamaan konventionaalisin asein toteutettavat tehtävät varsin pitkille etäisyyksille. Tällaisten tehtävien suorittamiseen tarkkuuskiväärit ovat yksi varteenotettavimmista vaikuttamisen välineistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia tarkkuuskiväärejä ja raskaita tarkkuuskiväärejä Venäjän erikoisjoukoilla on käytössään ja millaisia ominaisuuksia niissä itse aseen ja patruunan osalta on käytettävissä. Aseita käsittelevät tiedot on kerätty kirjallisia lähteitä sekä internetlähteitä hyväksikäyttäen. Patruunoiden tarkastelussa tutkija on käyttänyt edellä mainittujen lähteiden lisäksi myös internetistä ladattua ballistiikkaohjelmaa, jolla on luotu taulukoita erilaisten luotien ominaisuuksista optimiolosuhteissa. Tutkimuksen perusteella Spetsnaz -joukkojen tarkkuuskiväärit ja raskaat tarkkuuskiväärit perustuvat pääosin varsin vanhoista asemalleista muokattuihin ja paranneltuihin versioihin. Asesuunnittelussa on kuitenkin havaittavissa muutosta aseiden toimintaperiaatteessa ja varusteissa, vaikka uusia asemalleja ei 2000 -luvun puolelta tässä tutkimuksessa löytynyt. Myös kivääreiden kaliiperit ovat pysyneet varsin samoina jo vuosikymmeniä, vaikka tutkimuksessa paljastui Venäjällä käytettävän nykyisin myös siellä harvoin esiintyneitä kaliipereja.

Väkivaltaisten videopelien voima: Videopelien deskriptiiviset ja preskriptiiviset ominaisuudet.

Peliteollisuus on ollut vuosituhannen alusta lähtien viihdeteollisuuden nopeimmin kasvava osa-alue. Se on kulttuurisesti ja sosioekonomisesti merkittävä ilmiö, jonka vaikutuksia on tutkittu laajalti. Tutkimustulokset kuitenkin ovat keskenään ristiriitaisia. Tämän tutkielman tarkoitus on vastata kysymykseen, voidaanko väkivaltaisen videopelin ominaisuutena pitää moraalista preskriptiivisyyttä. Tämä tutkielma lähestyy videopelien aihealuetta deduktiivis-teoreettisella tutkimusmenetelmällä. Väkivaltaisia videopelejä käsitellään R. M. Haren universaalipreskriptivismiksi kutsutun moraalifilosofisen teorian viitekehyksessä. Aihetta tarkastellaan väkivallan määritelmän kautta sekä lisäksi taideteoreettisesta näkökulmasta. Referenssipelinä toimii Grand Theft Auto V. Käytännön moraalikysymykset nousevat esille sieltä, jossa jostain syystä ahdistavia aiheita joudutaan käsittelemään. Videopelien väkivaltaisuus voidaan katsoa ilmiöksi, jolla on merkitystä ja jota kohtaan ei kenties ole syytä olla täysin välinpitämätön. Erityisesti nuorten henkilöiden, joita ei ole riittävän ajoissa kannustettu moraalisesti tiedostavaan ajatteluun tai joiden moraalinen ymmärrys ei ole muusta syystä ole tarpeeksi kehittynyt, kohdalla videopelit saattavat antaa kokemuksen moraalisista preskriptioista. Videopelien äärellä saatetaan viettää hyvin pitkiä aikoja, jolloin pelien suostutteleva voima lisääntyy. Pelien vaikuttavuus saattaa voimistua myös silloin, kun ne ovat taiteellisesti ansiokkaita. Tällöin ne voivat antaa pelaajalle voimakkaita vaikutteita, kuten vahvat taide-elämykset yleisesti ottaen antavat.

Urheilukoulussa palvelleiden varusmiesten fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet vuosina 1979–2010

Urheilukoulu on nuorten huippu-urheilijoiden valtakunnallinen valmennuskeskus, joka toimii ikäluokkiensa parhaimpien urheilijoiden varusmiespalveluspaikkana. Urheilukoulussa palve-luksessa olevat saavat sotilaskoulutuksena tiedustelukoulutuksen. Erikoisjoukkojen, kuten tiedustelijoiden maksimaalisen hapenottokyvyn suoritusvaatimus on 55–60 ml·kg-1·min-1, joka tarkoittaa 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin tulosta. On tutkittu, että suomalais-ten nuorten miesten 2000-luvun fyysinen kunto on heikompi ja paino suurempi kuin aikai-sempina vuosikymmeninä. Trendi on samanlainen ympäri maailmaa. Samanaikaisesti useas-sa urheilulajissa huippu-urheilijoiden fyysinen koko on keskimäärin suurempi kuin aikai-semmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Urheilukoulussa palvelleiden nuorten miesten fyysinen kunto ja antropometria sekä niiden eroavaisuudet vuosien 1979–2010 väli-senä aikana. Tutkimusaineistona käytettiin varusmiespalveluksen alussa suoritettujen 12-minuutin juoksu-testien sekä paino- ja pituusmittausten tuloksia vuosilta 1979–2010 ja lihaskuntotestien (kä-sinkohonta, etunojapunnerrus, vatsalihakset, selkälihakset, vauhditon pituus) tuloksia vuosil-ta 1996–2010. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 2766 miehen tuloksia, joiden keski-ikä oli 19.6 ±1.0 vuotta. Tuloksia käsitellään kaikkien palveluksessa olleiden osalta sekä lajeittain (hiihto, kestävyysjuoksu, jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, aita- ja pikajuoksulajit sekä yleisurheilun heitto- ja hyppylajit). Tutkimuksen mukaan Urheilukoulussa vuosina 1979–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo oli 3060 ±339 m, keskipituus 181.7 ±7.6 cm, keskipaino 76.6 ±11.3 kg ja painoindeksin keskiarvo 23.2 ±2.6 kg/m2. Lihaskuntotestissä vuosien 1996–2010 keskiarvot olivat käsinkohonnassa 13 ±6 toistoa, etunojapunnerruksessa 46 ±13 toistoa, vatsalihastestissä 53 ±10 toistoa, selkälihastestissä 80 ±15 toistoa ja vauhdittomassa pituu-dessa 252 ±21 cm. Fyysinen kunto ja antropometriset ominaisuudet eroavat lajeittain. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden varusmiesten 12-minuutin juoksutestin keskiarvo (3016 ±329 m) oli 230 m pienempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 109 m pienempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001) palvelleilla. Lisäksi 12-minuutin juoksutestissä yli 3000 metrin juoksijoiden osuus vuosina 1979–1989 oli 79 %, 63 % vuosina 1990–1999 ja 53 % vuosina 2000–2010. Lajeittain tarkasteltuna 12-minuutin juoksutestin vuosien 2000–2010 keskiarvot (hiihto 3479 ±189 m, suunnistus 3457 ±140 m, jalkapallo 3106 ±146 m) olivat hiihtäjillä 95 m (p<0.05), suunnistajilla 73 m (p<0.05) ja jalkapalloilijoilla 113 m (p<0.001) pienemmät kuin vuosina 1990–1999. Lihaskuntotestissä kaikkien Urheilukoulussa vuosien 2006–2010 aikana palvelleiden käsinkohonnan keskiarvo (12 ±6 toistoa) oli 1 toiston pienempi (p<0.001) ja selkälihastestin keskiarvo (78 ±16 toistoa) 3 toistoa pienempi (p<0.05) kuin vuosina 1996–2000. Sen sijaan vuosien 2006–2010 vauhdittoman pituuden keskiarvo (253 ±21 cm) oli 3 cm suurempi verrattuna vuosien 1996–2000 keskiarvoon (p<0.05). Suun-nistajien käsinkohonnan (p<0.05), etunojapunnerruksen (p<0.05) ja vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät kuin vuosina 1996–2000. Jalkapalloilijoi-den käsinkohonnan (p<0.05) sekä aita- ja pikajuoksulajien selkälihastestin (p<0.001) kes-kiarvot olivat vuosina 2006–2010 pienemmät ja jääkiekkoilijoiden etunojapunnerruksen (p<0.05) sekä vatsalihastestin (p<0.05) keskiarvot suuremmat kuin vuosina 1996–2000. Kaikkien Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden keskipaino (78.3 ±11.5 kg) oli 4.0 kg suurempi kuin vuosina 1979–1989 (p<0.001) ja 3.2 kg suurempi kuin vuosina 1990–1999 (p<0.001). Lajeittain tarkasteltuna palloilulajien sekä teho- ja nopeuslajien keskipainot olivat vuosina 2000–2010 suuremmat kuin vuosina 1979–1989. Vuosien 2000–2010 keski-painot (jalkapallo 77.2 ±7.8 kg, jääkiekko 86.2 ±7.6 kg, hyppylajit 76.9 ±6.7 kg) olivat jalka-palloilijoilla 4.4 kg (p<0.05), jääkiekkoilijoilla 4.9 kg (p<0.001) ja hyppylajien urheilijoilla 5.4 kg (p<0.05) suuremmat kuin vuosien 1990–1999 keskiarvot. Urheilukoulussa vuosina 2000–2010 palvelleiden miesten aerobinen kestävyys oli keskimäärin heikompi ja keskipaino suurempi kuin aikaisempina vuosikymmeninä palvelleilla. Lisäksi alavartalon räjähtävä voima oli vuosina 2006–2010 keskimäärin parempi kuin vuosina 1996–2000 ja 2001–2005. Tässä tutkimuksessa käytössä olleiden tulosten rajallisuus erityisesti vuosilta 1979–1995 ja eri urheilulajien urheilijoiden määrien sekä niiden keskinäisten osuuksien muuttuminen vaikuttavat osiltaan kaikkien Urheilukoulussa palvelleiden tuloksiin. Tuloksiin vaikuttavat myös eri lajien vuosien 2000–2010 heikompi aerobinen kestävyys (hiihto, suunnistus, jalkapallo) sekä suurempi keskipaino (palloilulajit, nopeus- ja teholajit). Suuremman keskipainon taustalla on mahdollisesti lihasmassan ja voiman merkitysten korostuminen. Keskipaino onkin suurempi kuin muilla suomalaisilla nuorilla miehillä. Tästä huolimatta useiden urheilulajien painojen ja painoindeksien keskiar-vot ovat kuitenkin pääsääntöisesti pienemmät kuin vastaavien lajien kansainvälisillä huippu-urheilijoilla. Tämä mahdollisesti osoittaa edelleen lihasmassan ja voiman tarvetta erityisesti hiihdossa, palloilulajeissa sekä teho- ja nopeuslajeissa. Urheilukoulussa palvelleiden aerobinen kestävyys ja lihaskunto ovat huomattavasti paremmat kuin normaaliväestöllä. Täs-tä huolimatta vuosina 2000–2010 palvelleista vain 53 % on maksimaalisen hapenottokyvyn perusteella sijoituskelpoisia sodan ajan tiedustelutehtäviin. Tämän perusteella Urheilukoulus-sa palvelevien varusmiesten sodan ajan sijoituksia tulisikin tarkistaa.

Kemialliset taisteluaineet : ominaisuudet, tunnistus, suoja ja välineet

Kemiallisten aseita on käytetty jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Viimeaikaiset tapahtumat mm. Syyriassa (Damaskos, elokuu 2013) ovat uudelleen herättäneet pelon näitä aseita kohtaan, joten uhka niiden käytölle on siis todellinen. Näin ollen myös tarve hyvälle ja luotettavalle keinolle niiden käytön ilmaisuun sekä tunnistamiseen on ajankohtainen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan Puolustusvoimien taisteluaineiden tunnistamiseen käyttämiä välineitä ja niiden luotettavuutta. Tutkimuksen tavoitteena on kertoa, että kuinka luotettavaa tietoa Puolustusvoimien taisteluaineiden tunnistamiseen käyttämät välineet antavat. Tutkimuksen pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytetään kirjallisuustutkimusta. Tutkimuksen lähteinä käytetään alan kirjallisuutta, kuten käsikirjoja (mm. Suojelun käsikirja, Handbook of Chemical Warfare and Terrorism), tieteellisiä artikkeleita ja julkaisuja sekä Internet-lähteitä, kuten IHS Jane’sin artikkeleita ja Wikipediaa. Tutkimuksen tuloksien mukaan taisteluaineiden tunnistaminen kenttäkäyttöisin laittein on haastavaa. Ongelmia välineiden luotettavalle ilmaisulle tuottavat (käytetystä tekniikasta riippuen) esimerkiksi ilmankosteus, useiden kemikaalien yhtäaikainen käyttö ja kentällä normaalisti esiintyvät kaasut, kuten savut ja pakokaasut. Ongelmina voi esiintyä esimerkiksi vääriä positiivisia ilmaisuja, ilmaisu ilman aineen tunnistamista tai jopa vääriä negatiivisia ilmaisuja eli ilmaisun pois jäämistä kokonaan. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan esittää, että varmaan tunnistukseen ja luotettaviin tuloksiin voidaan päästä ainoastaan laboratoriolaitteita käyttäen. Kenttäkäyttöisillä välineillä voidaan kuitenkin saada suuntaa antavaa tietoa taisteluaineiden käytöstä ja niiden avulla on myös mahdollista varmentaa muilla tavoilla tehtyjä havaintoja. Varmimmin ilmaisun saa infrapuna-aluetta käyttävillä ilmaisulaitteilla, koska se on käytetyistä menetelmistä häiriöille epäherkin. Ioniliikkuvuuteen perustuvat ilmaisuvälineet ovat herkkiä esimerkiksi ilmankosteudelle ja pakokaasuille, mutta niiden luotettavuutta pystytään parantamaan käyttämällä ilmankuivaimia tai kosteusantureita. Myös laserspektrometriaa käyttävien välineiden ilmaisukyky on havaittu luotettavaksi. Lopuksi voidaan todeta, että kentällä käytettävien välineiden ilmaisu on aina hyvä tarkastuttaa viemällä ilmaisun antaneesta aineesta näytteet esimerkiksi kenttälaboratorioon, omantoimen ohella toimivaan laboratorioon tai vastaavaan, jotta käytetty aine voidaan varmuudella tunnistaa.

Lapsen ominaisuudet, perheen resurssit ja vanhempi-lapsisuhde lapsen kehityksen ennustajana

Martti Niemen väitöskirja Lapsen ominaisuudet, perheen resurssit ja vanhempi-lapsisuhde lapsen kehityksen ennustajana : pitkittäistutkimus varhaislapsuudesta kouluikään (Tampereen yliopisto 2012).

Kulutuselektroniikan akkujen tekniset ominaisuudet ja markkinaosuudet 2015

Työssä tutkittiin kirjallisuustyönä akkuteknologian nykytilaa ja markkinoita kulutuselektroniikan osalta. Työssä tehtiin myös katsaus potentiaalisiin tulevaisuuden akkuteknologioihin. Työssä havaittiin, että kulutuselektroniikassa ainoat suuresti käytetyt akkutyypit ovat nikkelimetallihybridi- (NiMH) ja litiumioniakut (Li-ion). Tärkeimpänä ominaisuutena kulutuselektroniikassa akuilla yleensä pidetään kapasiteettia, jossa Li-ion akut ovat selvästi parempia jopa kaksinkertaisen energiatiheyden takia. Li-ion akuilla voidaan saavuttaa myös moninkertainen käyttöikä lataussykleinä ja moninkertainen purkausvirta, riippuen käytetystä katodimateriaalista. NiMH akuilla etuna on lähinnä halvempi hinta ja parempi turvallisuus. Toisaalta myös pieni jännite voidaan laskea hyväksi puoleksi, koska NiMH akuilla voidaan korvata kertakäyttöisiä alkaliparistoja. Vuonna 2012 Li-ion akkuja myytiin kapasiteetissa mitattuna jopa kahdeksan kertaa enemmän kuin NiMH akkuja ja myyntimäärien ennustetaan myös kasvavan tulevaisuudessa. Liion akkujen myyntimääristä suurin osa oli kulutuselektroniikan käyttökohteisiin ja jopa kaksi kolmasosaa oli kannettavien tietokoneiden ja kännyköiden akkuja. Uusia akkuteknologioita ja Li-ion akkujen parannuksia on paljon kehitteillä, mutta suurimman potentiaalin ja myös suuret ongelmat kaupallistumiseen omaa litium-ilma akut. Lyhyemmällä aikavälillä potentiaalisia teknologioita ovat litium-rikki akut, sekä nykyisiin Li-ion akkuihin kehitteillä olevat anodimateriaalit kuten esim. pii ja alumiini/titaani, joiden ongelmiin on löydetty ratkaisuja nanoteknologiasta.

Moderaattorigrafiitin termofysikaaliset ominaisuudet ja niiden muuttuminen reaktoriolosuhteissa

Grafiitti, hiilen allotrooppinen muoto, on koko ydintekniikan historian ajan ollut merkittävä ja yleinen moderaattorimateriaali eli nopeiden neutroneiden hidastaja fissioreaktoreissa. Sillä on kokonaisuudessaan erittäin hyvät ominaisuudet toimia moderaattorina, ja tämän vuoksi se on keskeisessä asemassa myös tulevissa, vielä prototyyppiasteella olevissa reaktorityypeissä. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuusselvitys, jossa kuvataan ydinvoimatekniikassa moderaattorina käytetyn grafiitin termofysikaalisia ominaisuuksia sekä fissioreaktorissa neutronisäteilylle, korkeille lämpötiloille ja muille ominaisuuksia muuttaville olosuhteille altistumisen vaikutusta niihin. Grafiitin fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi työssä kuvataan lyhyesti sen valmistusta ja käyttöä sekä entisiä, nykyisiä ja tulevia grafiittihidasteisia reaktorityyppejä. Maailmassa ydintekniikassa käytettyjä grafiittilaatuja on lukuisia erilaisia ja eri valmistajien tuottamia. Työssä on esitelty kompaktisti niistä joitakin keskeisimpiä, kuvattu niiden eroavaisuuksia ja yksilöllisiä ominaisuuksia.