Transcatheter renal denervation for the treatment of resistant arterial hypertension: the Swiss expert consensus.

Transcatheter (or percutaneous) renal denervation is a novel technique developed for the treatment of resistant hypertension. So far, only one randomised controlled trial has been published, which has shown a reduction of office blood pressure. The Swiss Society of Hypertension, the Swiss Society of Cardiology, The Swiss Society of Angiology and the Swiss Society of Interventional Radiology decided to establish recommendations to practicing physicians and specialists for good clinical practice. The eligibility of patients for transcatheter renal denervation needs (1.) confirmation of truly resistant hypertension, (2.) exclusion of secondary forms of hypertension, (3.) a multidisciplinary decision confirming the eligibility, (4.) facilities that guarantee procedural safety and (5.) a long-term follow-up of the patients, if possible in cooperation with a hypertension specialist. These steps are essential until long-term data on safety and efficacy are available.

Comparison of human and rhesus macaque T-cell responses elicited by boosting with NYVAC encoding human immunodeficiency virus type 1 clade C immunogens.

Rhesus macaques (Macaca mulatta) have played a valuable role in the development of human immunodeficiency virus (HIV) vaccine candidates prior to human clinical trials. However, changes and/or improvements in immunogen quality in the good manufacturing practice (GMP) process or changes in adjuvants, schedule, route, dose, or readouts have compromised the direct comparison of T-cell responses between species. Here we report a comparative study in which T-cell responses from humans and macaques to HIV type 1 antigens (Gag, Pol, Nef, and Env) were induced by the same vaccine batches prepared under GMP and administered according to the same schedules in the absence and presence of priming. Priming with DNA (humans and macaques) or alphavirus (macaques) and boosting with NYVAC induced robust and broad antigen-specific responses, with highly similar Env-specific gamma interferon (IFN-gamma) enzyme-linked immunospot assay responses in rhesus monkeys and human volunteers. Persistent cytokine responses of antigen-specific CD4(+) and CD8(+) T cells of the central memory as well as the effector memory phenotype, capable of simultaneously eliciting multiple cytokines (IFN-gamma, interleukin 2, and tumor necrosis factor alpha), were induced. Responses were highly similar in humans and primates, confirming earlier data indicating that priming is essential for inducing robust NYVAC-boosted IFN-gamma T-cell responses. While significant similarities were observed in Env-specific responses in both species, differences were also observed with respect to responses to other HIV antigens. Future studies with other vaccines using identical lots, immunization schedules, and readouts will establish a broader data set of species similarities and differences with which increased confidence in predicting human responses may be achieved.

Auktorisoitujen tilintarkastajien valvonta: Hyvä tilintarkastustapa TILA:n ja VALA:n valvontaratkaisuissa vuosina 1995-2004

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan ja Valtion tilintarkastuslautakunnan valvontaratkaisujen vaikutusta hyvään tilintarkastustapaan. Tavoitteeseen päästiin alatavoitteiden kautta: a) selvittämällä tilintarkastukselle asetetut vaatimukset ja tilintarkastajien valvonnan periaatteet, b) tarkastelemalla valvontaratkaisujen kautta tilintarkastajien velvollisuuksia: riippumattomuutta, salassapitovelvollisuutta sekä ammattitaitoa ja huolellisuutta, c) tutkimalla, millaisia seikkoja Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta ja Valtion tilintarkastuslautakunta korostavat ja nostavat esiin valvontaratkaisujen yhteydessä d) tutkimalla, mihin edellä mainitut valvontaorganisaatiot kiinnittävät huomiota valvontaratkaisujen käsittelyssä ja mihin päätökset perustuvat. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja deskriptiivinen. Se on myös normiperustainen, koska tilintarkastuksen taustalla vaikuttavat erilaiset lait, asetukset ja suositukset. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Keskuskauppakamarin tilintarkas tuslautakunnan ja Valtion tilintarkastuslautakunnan valvontaratkaisuselosteista vuosilta 1995-2004. Tutkimuksen perusteella valvontaratkaisut muokkaavat hyvää tilintarkastustapaa. Tilintarkastuslautakunta julkaisee ratkaisujen johdosta kannanottoja, antaa tarvittaessa tilintarkastusalan säännöstöä täydentäviä suosituksia ja ohjeita sekä esittää oman kannanottonsa tulkinnanvaraisiin seikkoihin. Valvontaratkaisut perustuvat voimassa olevaan säädöstöön, tilintarkastusalan suosituksiin ja toimielinten aiempiin ratkaisuihin. Tilintarkastajien toiminnan arvioinnissa tilintarkastajan tekemän virheen olennaisuudella on keskeinen merkitys. Lisäksi arvioinnissa kiinnitetään erityisesti huomiota tilintarkastajien toimintaan kokonaisuutena ja siihen, onko ulkopuolinen voinut saada virheen johdosta väärän käsityksen. Ratkaisuissa korostuu säätiöiden, julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden sekä erikoistarkastusten erityinen tarkastusvastuu.

Tilintarkastuksen odotuskuilu

Tilintarkastus ammattikuntana on hyvin vanha. Omistuksen ja johdon eriytyminen toisistaan on osittain vaikuttanut tilintarkastusammattikunnan syntyyn. Tilintarkastuksen kohteet ja painotukset ovat vaihdelleen aikojen kuluessa. Samoin ovat muuttuneet tilintarkastajille asetetut vaatimukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilintarkastuksen odotuskuilun käsitettä, odotuskuilun syntyä ja rakennetta sekä niihin vaikuttuvia seikkoja. Lisäksi käsiteltiin keinoja tilintarkastuksen odotuskuilun pienentämiseen, sekä päämies-agentti-teorian soveltamista tilintarkastuksen odotuskuiluun. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös Suomessa havaittujen odotuskuiluun vaikuttavien seikkojen esiintymistä maailmanlaajuisesti. Tutkimuksen alkuosa on kirjallisuuteen perustuvaa normitarkastelua. Lähdeaineistona käytettiin erityisesti ulkomaisia artikkeleita. Normitarkastelun jälkeen toteutettiin sähköinen kysely KHT-tilintarkastajille, jotka oli valittu tutkimuksen kohteeksi Keskuskauppakamarin kotisivuilta. Tutkimuksen perusteella Suomessa KHT-tilintarkastajien suhtautuminentilintarkastajien tehtäviin oli melko yhteneväistä. Jonkin verran odotuskuilua oli havaittavissa siirryttäessä tarkastelemaan vastaajien sukupuolesta ja KHT-tilintarkastajana toimimisajasta johtuvia eroavaisuuksia vastauksissa.

Modelització de l'estació depuradora d'aigües residuals de Granollers

Aquest projecte s’emmarca dins els sistemes de sanejament i forma part del projecte GEISTTAR finançat pel Ministerio de Economía y Competitividad (MINECO) (CTM2011-27163) liderat per la investigadora Maite Pijuan, el qual te l’objectiu d’estudiar la formació de gasos d’efecte hivernacle que es produeixen en Estacions Depuradores d’Aigües Residuals (EDARs), concretament en el reactor biològic. Una tasca dins el projecte, liderada per l’investigador Lluís Corominas, és la modelització de processos biològics en l’EDAR de Granollers per ajudar a entendre els mecanismes de degradació de matèria orgànica i nitrogen. Aquest treball estableix les bases per poder realitzar aquesta modelització en estat estacionari, seguint els passos proposats pel Good Modelling Practice (GMP) Task Group de la IWA. Els objectius específics que es proposen són l’anàlisi i estudi dels resultats del test de traçadors realitzat per l’Institut Català de Recerca de l’Aigua (ICRA) i realitzar una bona recopilació de dades sobre l’EDAR de Granollers per facilitar els estudis posteriors a aquest projecte.

Building legitimacy by criticising the pharmaceutical industry: a qualitative study among prescribers and local opinion leaders.

PRINCIPLES: The literature has described opinion leaders not only as marketing tools of the pharmaceutical industry, but also as educators promoting good clinical practice. This qualitative study addresses the distinction between the opinion-leader-as-marketing-tool and the opinion-leader-as-educator, as it is revealed in the discourses of physicians and experts, focusing on the prescription of antidepressants. We explore the relational dynamic between physicians, opinion leaders and the pharmaceutical industry in an area of French-speaking Switzerland. METHODS: Qualitative content analysis of 24 semistructured interviews with physicians and local experts in psychopharmacology, complemented by direct observation of educational events led by the experts, which were all sponsored by various pharmaceutical companies. RESULTS: Both physicians and experts were critical of the pharmaceutical industry and its use of opinion leaders. Local experts, in contrast, were perceived by the physicians as critical of the industry and, therefore, as a legitimate source of information. Local experts did not consider themselves opinion leaders and argued that they remained intellectually independent from the industry. Field observations confirmed that local experts criticised the industry at continuing medical education events. CONCLUSIONS: Local experts were vocal critics of the industry, which nevertheless sponsor their continuing education. This critical attitude enhanced their credibility in the eyes of the prescribing physicians. We discuss how the experts, despite their critical attitude, might still be beneficial to the industry's interests.

Communication skills in diagnostic pathology.

Communication is an essential element of good medical practice also in pathology. In contrast to technical or diagnostic skills, communication skills are not easy to define, teach, or assess. Rules almost do not exist. In this paper, which has a rather personal character and cannot be taken as a set of guidelines, important aspects of communication in pathology are explored. This includes what should be communicated to the pathologist on the pathology request form, communication between pathologists during internal (interpathologist) consultation, communication around frozen section diagnoses, modalities of communication of a final diagnosis, with whom and how critical and unexpected findings should be communicated, (in-)adequate routes of communication for pathology diagnoses, who will (or might) receive pathology reports, and what should be communicated and how in case of an error or a technical problem. An earlier more formal description of what the responsibilities are of a pathologist as communicator and as collaborator in a medical team is added in separate tables. The intention of the paper is to stimulate reflection and discussion rather than to formulate strict rules.

International comparison of the German evidence-based S3-guidelines on the diagnosis and multimodal treatment of early and locally advanced gastric cancer, including adenocarcinoma of the lower esophagus.

BACKGROUND: Clinical guidelines are essential in implementing and maintaining nationwide stage-specific diagnostic and therapeutic standards. In 2011, the first German expert consensus guideline defined the evidence for diagnosis and treatment of early and locally advanced esophagogastric cancers. Here, we compare this guideline with other national guidelines as well as current literature. METHODS: The German S3-guideline used an approved development process with de novo literature research, international guideline adaptation, or good clinical practice. Other recent evidence-based national guidelines and current references were compared with German recommendations. RESULTS: In the German S3 and other Western guidelines, adenocarcinomas of the esophagogastric junction (AEG) are classified according to formerly defined AEG I-III subgroups due to the high surgical impact. To stage local disease, computed tomography of the chest and abdomen and endosonography are reinforced. In contrast, laparoscopy is optional for staging. Mucosal cancers (T1a) should be endoscopically resected "en-bloc" to allow complete histological evaluation of lateral and basal margins. For locally advanced cancers of the stomach or esophagogastric junction (≥T3N+), preferred treatment is preoperative and postoperative chemotherapy. Preoperative radiochemotherapy is an evidence-based alternative for large AEG type I-II tumors (≥T3N+). Additionally, some experts recommend treating T2 tumors with a similar approach, mainly because pretherapeutic staging is often considered to be unreliable. CONCLUSIONS: The German S3 guideline represents an up-to-date European position with regard to diagnosis, staging, and treatment recommendations for patients with locally advanced esophagogastric cancer. Effects of perioperative chemotherapy versus chemoradiotherapy are still to be investigated for adenocarcinoma of the cardia and the lower esophagus.

Implantação e implementação das normas das Boas Práticas Laboratoriais (BPL) no laboratório de análises de resíduos da Universidade Estadual de Campinas

In the context of quality and good laboratory practices, the article recovers some historical data. From a specific Institutional situation (CPQBA/UNICAMP), is presented an experience of establishing and implementing a standard (NIT-DICLA-035) for good laboratory practice according to definitions of the Brazilian authority (INMETRO) responsible for regulating, monitoring, supervising and recognition in this area. The issue aims to focus on studies of pesticide residues in GLP parameters.

Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa.

Disruptive innovations at the bottom of the pyramid : can they impact the sustainability of today´s top companies?

Due to the different dynamics required for organizations to serve the emerging market which contains billions of people at the bottom of the pyramid (BOP) coupled with the increasing desire for organizations to grow and be more multinational, organizations need to continually innovate. However, the tendency for large and established companies to ignore the BOP market and rather focus on existing markets, gives an indication of the existence of a vulnerability that potentially disruptive innovations from the BOP will not be recognized in good time for a counter measure. This can be deduced from the fact that good management practice advocates that managers should learn and listen to their customers. Therefore majority of the large existing companies continually focus on their main customer/market with sustaining innovations which leaves aspiring new entrants with an underserved BOP market to experiment with. With the aid of research interviews and an agent-based model (ABM) simulation, this thesis examines the attributes of BOP innovations that can qualify them as disruptive and the possibilities of tangible disruptive innovations arising from the bottom of the pyramid and their underlying drivers. The thesis Furthermore, examines the associated impact of such innovations on the future sustainability of established large companies that are operating in the developed world, particularly those with a primary focus which is targeted towards the market at the top of the pyramid (TOP). Additionally, with the use of a scenario planning model, the research provides an evaluation of the possible evolution and potential sustainability impacts that could emerge, from the interplay of innovations at the two pyramidal market levels and the chosen market focus of organizations – TOP or BOP. Using four scenario quadrants, the thesis demonstrates the resulting possibilities from the interaction between the rate of innovations and the segment focused on by organizations with disruptive era characterizing the paradigm shift quadrant. Furthermore, a mathematical model and two theoretical propositions are developed for further research. As recommendations, the thesis also extends the ambidextrous organizational theory, business model innovation and portfolio diversification as plausible recommendations to limit a catastrophic impact, resulting from disruptive innovations.

Microbial flora in organic honey samples of africanized honeybees from Parana river islands

The purpose of this study was to verify and compare the main contamination sources and the hygienic/sanitary conditions of organic honey samples of Apis mellifera from Parana River islands. Thirty-three (33) samples were analyzed between January 2005 and August 2006. Eleven (11) samples were collected by beekeepers and twenty-two (22) samples were collected and processed in accordance with ideal personal hygiene norms and good manufacturing practices. The samples underwent microbiological analysis in search of coliforms at 35 ºC and 45 ºC, as well as fungi enumeration analysis. As for fungi counting, the samples harvested by beekeepers showed values above the maximum established by Resolution nº 15/94 of Common Market Group - Mercosul. The results showed that secondary contamination sources are responsible for the reduction of organic honey quality.

ISO 13485-laatujärjestelmän käyttöönottoselvitys

Tämän diplomityön tarkoituksena on tehdä esiselvitys suomalaiselle terveysteknologiayritykselle, miten ISO 13485-standardi vaikuttaa yrityksen ydinprosesseihin ja laatujärjestelmään yleisesti. Yritys on sertifioinut aikaisemmin ISO 9001-laatujärjestelmän. Työn tavoitteena on päivittää yrityksen ydinprosessikuvaukset vastaamaan nykytilaa, tehdä kuiluanalyysi standardien välillä sekä pohtia miten ISO 13485-laatujärjestelmän käyttöönotto voidaan suorittaa yrityksessä. Diplomityössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Teoriaosiossa tehtiin kirjallisuuskatsaus prosessijohtamiseen, laatujärjestelmiin, ISO 9001- ja ISO 13485-standardien eroavuuksiin sekä ISO 13485-laatujärjestelmän käyttöönottoprojektiin. Työn empiriaosuudessa tarkastellaan yrityksen ydinprosessikuvausten päivittämistä, ISO 13485-standardin vaikutuksia ydinprosesseihin ja yleisesti laatujärjestelmään. Empirian viimeisessä osuudessa pohditaan, miten kohdeyritys voi sertifioida ISO 13485-laatujärjestelmän tulevaisuudessa. Työn aikana suoritettiin case-haastattelu toiseen suomalaiseen terveysteknologia yritykseen, joka on sertifioinut sekä ISO 9001- että ISO 13485-laatujärjestelmät. Case-haastattelusta saatiin käytännön tietoa ISO 13485-laatujärjestelmän käyttöönottoprojektista. Diplomityön tuloksena kohdeyritys saa päivitetyt ydinprosessikuvaukset, kuiluanalyysin standardien välillä sekä suuntaviivoja ISO 13845-laatujärjestelmän sertifiointiin.

La formulation du critère de la faute médicale à l’ère de la médecine fondée sur les faits

La comparaison de certaines institutions fondamentales de la responsabilité  professionnelle avec les outils développés par la « médecine fondée sur les faits », paradigme émergent en matière de pratique clinique, permet de mettre en lumière l’unité conceptuelle variable de certaines notions partagées par la médecine et le droit. Ces observations prennent une acuité particulière alors que la faute, telle que généralement conçue par le champ de la responsabilité médicale, pourrait se révéler perméable aux conceptions de la « bonne pratique clinique » sous-tendues par  la médecine fondée sur les faits. Cette perspective pourrait se révéler utile à l’analyse de ce que l’auteur Daniel Jutras a qualifié de « crise conceptuelle » de la responsabilité médicale.

L’analyse d’indicateurs de la qualité des soins infirmiers aux personnes ayant subi un AVC en Catalogne

Résumé L’Accident Vasculaire Cérébral (AVC) constitue une des principales causes de décès et de handicap au monde. La guérison après l’AVC ainsi que l’atténuation du handicap dépendent entre autres de la rapidité du diagnostic ainsi que de la mise en place de traitements et des soins très spécialisés. Afin de guider la pratique clinique et de fonder cette pratique sur des résultats probants, des guides de pratique clinique (GPC) ont été publiés et disséminés en Catalogne en 2005. De plus, trois audits explorant les soins hospitaliers aigus ont été réalisées en 2005, 2007 et 2010 afin d’évaluer et améliorer le suivi des recommandations proposées dans les GPC. Le suivi de ces recommandations, dont certaines font référence aux soins infirmiers, a été mesuré à l’aide d’un nombre limité d’indicateurs. L’analyse de ces indicateurs, qui a été réalisée de façon globale, n’a toutefois pas permis d’identifier les facteurs influençant le suivi des recommandations en soins infirmiers ni l’impact de ce suivi sur les résultats concernant la santé des patients. Ainsi, le but général de cette étude est d’analyser les indicateurs de la qualité des soins infirmiers aux personnes ayant subi un AVC en Catalogne. Plus spécifiquement, il vise à : 1) décrire le suivi des recommandations en soins infirmiers aux personnes ayant subi un AVC en 2010 en Catalogne, mesuré à l’aide de six indicateurs spécifiques aux soins infirmiers; 2) analyser l’évolution de ce suivi entre 2005, 2007 et 2010; 3) identifier des facteurs susceptibles d’avoir influencé ce suivi en 2010; et 4) analyser la relation entre le suivi de ces recommandations et les résultats concernant la santé des patients. Une analyse secondaire des données a été faite à partir des données de l’audit de 2010. Cet audit a été réalisé dans 46 des 49 hôpitaux publics en Catalogne et comprend un échantillon de 2 190 cas représentant une population de 10 842 cas. Les résultats indiquent que le suivi des recommandations portant sur l’ECG basal, la glycémie basale et la mobilisation précoce est élevé. Le suivi de la recommandation portant sur la dysphagie s’est amélioré à travers les trois audits, mais il demeure sous-optimal. Et le suivi des recommandations portant sur l’évaluation de l’humeur et l’éducation à la personne famille est très faible. En ce qui concerne les facteurs qui semblent influencer le suivi de ces recommandations, les résultats ajustés pour les caractéristiques et la sévérité des patients montrent un suivi majeur de la recommandation en lien avec le dépistage de la dysphagie chez les personnes admises en neurologie et dans les centres de plus de 300 admissions pour AVC /année ainsi que chez les patients présentant une dysphagie. De plus, la durée du séjour hospitalier a été plus longue chez les patients dont l’évaluation de l’humeur a été faite et plus courte chez les patients mobilisés de façon précoce. Bien que, le suivi de certaines recommandations demeure très bas, ces résultats indiquent une amélioration progressive du suivi des recommandations en soins infirmiers, et donc de la qualité des soins, et soulignent l’utilité de l’audit pour surveiller et améliorer la qualité des soins de l’AVC.