Operator's, organizational, and direct support maintenance manual [microform] : kitchen, field, trailer mounted MKT-75-NSN : (7360-00-138-7782), MKT-75A-NSN : (7360-01-155-6020), MKT-82-NSN : (7360-01-155-6020).

"1 June 1984."

A comparison of the hazard perception ability of matched groups of healthy drivers aged 35 to 55, 65 to 74, and 75 to 84 years

We examined differences in response latencies obtained during a validated video-based hazard perception driving test between three healthy, community-dwelling groups: 22 mid-aged (35-55 years), 34 young-old (65-74 years), and 23 old-old (75-84 years) current drivers, matched for gender, education level, and vocabulary. We found no significant difference in performance between mid-aged and young-old groups, but the old-old group was significantly slower than the other two groups. The differences between the old-old group and the other groups combined were independently mediated by useful field of view (UFOV), contrast sensitivity, and simple reaction time measures. Given that hazard perception latency has been linked with increased crash risk, these results are consistent with the idea that increased crash risk in older adults could be a function of poorer hazard perception, though this decline does not appear to manifest until age 75+ in healthy drivers.

Corrigendum to “Shifting : one-inclusion mistake bounds and sample compression” [J. Comput. System Sci. 75 (1) (2009) 37–59]

H. Simon and B. Szörényi have found an error in the proof of Theorem 52 of “Shifting: One-inclusion mistake bounds and sample compression”, Rubinstein et al. (2009). In this note we provide a corrected proof of a slightly weakened version of this theorem. Our new bound on the density of one-inclusion hypergraphs is again in terms of the capacity of the multilabel concept class. Simon and Szörényi have recently proved an alternate result in Simon and Szörényi (2009).

The NetWorkPlace(TM) Phenomenon: any time and any place - reality or a seductive myth?

A new spatial logic encompassing redefined concepts of time and place, space and distance, requires a comprehensive shift in the approach to designing workplace environments for today’s adaptive, collaborative organizations operating in a dynamic business world. Together with substantial economic and cultural shifts and an increased emphasis on lifestyle considerations, the advances in information technology have prompted a radical re-ordering of organizational relationships and the associated structures, processes, and places of doing business. Within the duality of space and an augmentation of the traditional notions of place, organizational and institutional structures pose new challenges for the design professions. The literature reveals that there has always been a mono-organizational focus in relation to workplace design strategies and the burgeoning trend towards inter-organizational collaboration, enabled the identification of a gap in the knowledge relative to workplace design. The NetWorkPlaceTM© constitutes a multi-dimensional concept having the capacity to deal with the fluidity and ambiguity characteristic of the network context, as both a topic of research and the way of going about it.

Stability of endoglucanases from mesophilic fungus and thermophilic bacterium in acidified polyols

Recent developments in chemical pretreatments of lignocellulosic biomass using polyols as co-solvents (e.g., glycerol and ethylene glycol) at temperatures less than 100 °C may allow the effective use of thermostable and non-thermostable cellulases in situ during the saccharification process. The potential of biomass saccharifying enzymes, endoglucanases (EG) from a thermophilic bacterium (Thermotoga maritima) and a mesophilic fungus (Trichoderma longibrachiatum), to retain their activity in aqueous buffer, acidified glycerol, and acidified ethylene glycol used as co-solvents at pretreatment temperatures at or below 100 °C were examined. The results show that despite its origin, T. longibrachiatum EG (Tl-EG) retained 75% of its activity after exposure to 100 °C for 5 min in aqueous buffer while T. maritima EG (Tm-EG) retained only 5% activity. However, at 90 °C both enzymes retained over 87% of their activity. In acidified (0.1% (w/w) H2SO4) glycerol, Tl-EG retained similar activity (80%) to that obtained in glycerol alone, while Tm-EG retained only 35%. With acidified ethylene glycol under these conditions, both Tl-EG and Tm-EG retained 36% of their activity. The results therefore show that Tl-EG is more stable in both acidified glycerol and ethylene glycol than Tm-EG. A preliminary kinetic study showed that pure glycerol improved the thermal stability of Tl-EG but destabilized Tm-EG, relative to the buffer solution. The half-lives of both Tl-EG and Tm-EG are 4.5 min in acidified glycerol, indicating that the effectiveness of these enzymes under typical pretreatment times of greater than 15 min will be considerably diminished. Attempts have been made to explain the differences in the results obtained between the two enzymes.

Comparison of three generations of ActiGraph (TM) activity monitors in children and adolescents

In this study, we evaluated agreement among three generations of ActiGraph (TM) accelerometers in children and adolescents. Twenty-nine participants (mean age = 14.2 +/- 3.0 years) completed two laboratory-based activity sessions, each lasting 60 min. During each session, participants concurrently wore three different models of the ActiGraph (TM) accelerometers (GT1M, GT3X, GT3X+). Agreement among the three models for vertical axis counts, vector magnitude counts, and time spent in moderate-to-vigorous physical exercise (MVPA) was evaluated by calculating intraclass correlation coefficients and Bland-Altman plots. The intraclass correlation coefficient for total vertical axis counts, total vector magnitude counts, and estimated MVPA was 0.994 (95% CI = 0.989-0.996), 0.981 (95% CI = 0.969-0.989), and 0.996 (95% CI = 0.989-0.998), respectively. Inter-monitor differences for total vertical axis and vector magnitude counts ranged from 0.3% to 1.5%, while inter-monitor differences for estimated MVPA were equal to or close to zero. On the basis of these findings, we conclude that there is strong agreement between the GT1M, GT3X, and GT3X+ activity monitors, thus making it acceptable for researchers and practitioners to use different ActiGraph (TM) models within a given study.

EUTOPIA 75+ : exploratory futures scenarios for baby boomers’ preferred living spaces

Australia is experiencing the global phenomenon of an ageing population with the baby boomer generation starting to reach retirement age in large numbers. As a result, there is a growing need for appropriate accommodation and this will continue to grow for the foreseeable future. However, the needs of the fit, mobile and techno savvy baby boomers are likely to be far different from those of previous generations of older people, but are as yet unknown and unanticipated. This paper reports on the findings of a Futuring research project to explore the preferred housing futures for the baby boomer generation in the city of Brisbane, an aspiring creative city in South East Queensland (SEQ), Australia. Their future home design and service needs are predicted by firstly employing a global environmental scan of related and associated ageing futures issues. This was followed by a micro-Futuring workshop, based on Inayatullah’s Futures Triangle Analysis, to identify a range of scenarios. The key aspects of the workshop culminated in the development of a Transformational Scenario – EUTOPIA 75+. From this, a suite of six design recommendations for seniors’ housing design and smart services provision are synthesised to give a sense of direction of preferred living styles, especially in terms of physical housing spaces, with a view to identifying new house design opportunities for the allied industries and research organisations. The issues identified are also of concern for aged care service providers, retirement living developers, and for academics involved in the social and physical design of living spaces for older people.

Playing Monopoly(TM) with 1st year property economics students

Game playing contributes to the acquisition of required skills and competencies whilst supporting collaboration, communication and problem solving. This project introduced the board game Monopoly CityTM to tie theoretical class room learning with collaborative, play based problem solving.

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Early growth and adult health: focus on blood pressure, glucose tolerance status and body composition

Theory of developmental origins of adult health and disease proposes that experiences during critical periods of early development may have consequences on health throughout a lifespan. Thesis studies aimed to characterize associations between early growth and some components of the metabolic syndrome cluster. Participants belong to two epidemiological cohorts with data on birth measurements and, for the younger cohort, on serial recordings of weight and height during childhood. They were born as singletons between 1924-33 and 1934-44 in the Helsinki University Central Hospital, and 500 and 2003 of them, respectively, attended clinical studies at the age of 65-75 and 56-70 years, respectively. In the 65-75 year old men and women, the well-known inverse relationship between birth weight and systolic blood pressure (SBP) was confined to people who had established hypertension. Among them a 1-kg increase in birth weight was associated with a 6.4-mmHg (95% CI: 1.0 to 11.9) decrease in SBP. This relationship was further confined to people with the prevailing Pro12Pro polymorphism of the peroxisome proliferator-activated receptor-γ2 (PPARγ2) gene. People with low birth weight were more likely to receive angiotensin-converting enzyme inhibitors/angiotensin-receptor blockers (ACEI/ARB, p=0.03), and, again, this relationship was confined to the carriers of the Pro12Pro (p=0.01 for interaction). These results suggest that the inverse association between birth weight and systolic BP becomes focused in hypertensive people because pathological features of BP regulation, associated with slow fetal growth, become self-perpetuating in adult life. Insulin resistance of the Pro12Pro carriers with low birth weight may interact with the renin-angiotensin system leading to raised BP levels. Habitual physical activity protected men and women who were small at birth, and thus at increased risk for the development of type 2 diabetes, against glucose intolerance more strongly. Among subjects with birth weight ≤3000 g, the odds ratio (OR) for glucose intolerance was 5.2 (95% CI: 2.1 to 13) in those who exercised less than 3 times per week compared to regular exercisers; in those who scored their exercise light compared with moderate exercisers (defined as comparable to brisk walking) the OR was 3.5 (1.5 to 8.2). In the 56-70 year old men a 1 kg increase in birth weight corresponded to a 4.1 kg (95% CI: 3.1 to 5.1) and in women to a 2.9 kg (2.1 to 3.6) increase in adult lean mass. Rapid gain in body mass index (BMI), i.e. crossing from an original BMI percentile to a higher one, before the age of 2 years increased adult lean mass index (LMI, lean mass/height squared) without excess fat accumulation whereas rapid gain in BMI during later childhood, despite the concurrent rise in LMI, resulted in a relatively higher increase in adult body fat mass. These findings illustrate how genes, the environment and their interactions, early growth patterns, and adult lifestyle modify adult health risks which originate from early life.

Novel prognostic factors in chronic myeloid leukemia

Chronic myeloid leukemia (CML) is a malignant clonal blood disease that originates from a pluripotent hematopoietic stem cell. The cytogenetic hallmark of CML, the Philadelphia chromosome (Ph), is formed as a result of reciprocal translocation between chromosomes 9 and 22, which leads to a formation of a chimeric BCR-ABL fusion gene. The BCR-ABL protein is a constitutively active tyrosine kinase that changes the adhesion properties of cells, constitutively activates mitogenic signaling, enhances cell proliferation and reduces apoptosis. This results in leukemic growth and the clinical disease, CML. With the advent of targeted therapies against the BCR-ABL fusion protein, the treatment of CML has changed considerably during the recent decade. In this thesis, the clinical significance of different diagnostic methods and new prognostic factors in CML have been assessed. First, the association between two different methods for measuring CML disease burden (the RQ-PCR and the high mitotic index metaphase FISH) was assessed in bone marrow and peripheral blood samples. The correlation between positive RQ-PCR and metaphase FISH samples was high. However, RQ-PCR was more sensitive and yielded measurable transcripts in 40% of the samples that were negative by metaphase FISH. The study established a laboratory-specific conversion factor for setting up the International Scale when standardizing RQ-PCR measurements. Secondly, the amount of minimal residual disease (MRD) after allogeneic hematopoietic stem cell transplantation (alloHSCT) was determined. For this, metaphase FISH was done for the bone marrow samples of 102 CML patients. Most (68%), had no residual cells during the entire follow-up time. Some (12 %) patients had minor (<1%) MRD which decreased even further with time, whereas 19% had a progressive rise in MRD that exceeded 1% or had more than 1% residual cells when first detected. Residual cells did not become eradicated spontaneously if the frequency of Ph+ cells exceeded 1% during follow-up. Next, the impact of deletions in the derivative chromosome 9, was examined. Deletions were observed in 15% of the CML patients who later received alloHSCT. After alloHSCT, there was no difference in the total relapse rate in patients with or without deletions. Nor did the estimates of overall survival, transplant-related mortality, leukemia-free survival and relapse-free time show any difference between these groups. When conventional treatment regimens are used, the der(9) status could be an important criterion, in conjunction with other prognostic factors, when allogeneic transplantation is considered. The significance of der(9) deletions for patients treated with tyrosine kinase inhibitors is not clear and requires further investigation. In addition to the der(9) status of the patient, the significance of bone marrow lymphocytosis as a prognostic factor in CML was assessed. Bone marrow lymphocytosis during imatinib therapy was a positive predictive factor and heralded optimal response. When combined with major cytogenetic response at three months of treatment, bone marrow lymphocytosis predicted a prognostically important major molecular response at 18 months of imatinib treatment. Although the validation of these findings is warranted, the determination of the bone marrow lymphocyte count could be included in the evaluation of early response to imatinib treatment already now. Finally, BCR-ABL kinase domain mutations were studied in CML patients resistant against imatinib treatment. Point mutations detected in the kinase domain were the same as previously reported, but other sequence variants, e.g. deletions or exon splicing, were also found. The clinical significance of the other variations remains to be determined.

Hydrothermal phase equilibria in Ln2O3-H2O-CO2 systems for Tm, Yb and Lu

Phase diagrams for Tm2O3-H2O-CO2. Yb2O3-H2O-CO2 and Lu2O3-H2O-CO2 systems at 650 and 1300 bars have been investigated in the temperature range of 100–800°C. The phase diagrams are far more complex than those for the lighter lanthanides. The stable phases are Ln(OH)3, Ln2(CO3)3.3H2O (tengerite phase), orthorhombic-LnOHCO3, hexagonal-Ln2O2CO3. LnOOH and cubic-Ln2O3. Ln(OH)3 is stable only at very low partial pressures of CO2. Additional phases stabilised are Ln2O(OH)2CO3and Ln6(OH)4(CO3)7 which are absent in lighter lanthanide systems. Other phases, isolated in the presence of minor alkali impurities, are Ln6O2(OH)8(CO3)3. Ln4(OH)6(CO3)3 and Ln12O7(OH)10,(CO3)6. The chemical equilibria prevailing in these hydrothermal systems may be best explained on the basis of the four-fold classification of lanthanides.