Luova talous ja alueellinen toimintaympäristö : luovien toimijoiden kokemuksia Fiskarsin ruukissa.

Luovan talouden merkitys talouden uutena resurssina on vahvistunut viime vuosina varsinkin kehittyneissä maissa. Sen tutkimisen ongelmana on kuitenkin, ettei alan kirjallisuus tunne yhteistä sääntöä siitä, mitä termi tarkoittaa ja mitkä ammattikunnat se pitää sisällään. Tässä tutkimuksessa luovuudella tarkoitetaan uutta ideaa, joka on samalla arvokasta ja hyödyllistä. Luovasta taloudesta puhuttaessa luova panos on voitu laittaa myytävään muotoon. Luovia toimijoita on luokiteltu tässä tutkimuksessa suunnittelijoihin ja muotoilijoihin, käsityöläisiin ja taiteilijoihin. Luovat toimijat ovat yleensä yksityis- tai mikroyrittäjiä ja alan toimintaa varjostaa epävarmuus. Luovat toimijat ovat heterogeeninen joukko ja yksilöt eroavat toisistaan esimeriksi suhtautumisellaan liiketoimintaan, asiakkaisiin, kasvuun ja kilpailuun. Tutkimus on tehty, koska on haluttu selvittää, millainen on hyvä luova toimintaympäristö. Tätä on pohdittu selvittämällä toimijoiden kohtaamia haasteita, jotka voivat liittyä alueellisen toimintaympäristön lisäksi myös alan kansallisen tai kansainvälisen tilaan. Tutkimuksessa on käytetty teoriana luovan talouden kirjallisuutta. Koska luovaa taloutta on vaikea mitata sellaisenaan, on rinnalle otettu luovista kaupungeista ja keskittymistä kertova kirjallisuus, jonka taustalla ovat vaikuttaneet perinteiset klusteriteoriat. Luovasta maaseudusta on kirjoitettu toistaiseksi melko vähän, vaikka luova keskittymä voi kaupungin sijaan sijaita myös syrjäisemmällä alueella, kuten myös tutkimuksen kohteessa. Tutkimus on laadullinen ja siinä on käytetty metodologiana haastattelua. Tutkimusta varten on haastateltu kymmentä luovan alan toimijaa Fiskarsin ruukissa. Kaikki haastattelut yhtä lukuun ottamatta on nauhoitettu ja litteroitu. Haastateltavien puhetta on vertailtu alan kirjallisuuden teemoihin. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että luovien toimijoiden työtä varjostaa epävarmuus sekä liiketoiminnallisen ja rahallisen tuen vähyys. Luoville toimijoille viralliset ja epäviralliset verkostot ovat elinehto toiminnan kannattavuuden säilymiselle. Myös edulliset työtilat ja asumiskustannukset, inspiroiva ympäristö ja mahdollisuus erakoitumiseen ovat tärkeässä roolissa hyvää toimintaympäristöä etsiessä. Suurin osa haastatelluista toimijoista suhtautuu maltillisesti kasvuun ja vientiin. Kasvua haetaan yleensä vientiä tai digitaalisia kanavia hyödyntämällä. Useat luovat toimijat luottavat kestävän kulutuksen trendin lisääntymiseen, mutta osa on pessimistinen tulevaisuuden suhteen. Tutkimuksen perusteella on positiivista, että luovia aloja on alettu ymmärtää taloudellisena toimintana. Luovat alat vaativat jatkossa kuitenkin selkeämmät termit ja mittariston, jotta eri toimintoja voidaan mitata, vertailla ja seurata. Lisäksi luovien toimijoiden kannalta olisi hyödyllistä lisätä liiketaloudellista koulutusta ja vuoropuhelua erilaisten kumppanuuksien välillä.

Esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja merenrantaniityistä

Ranta-alueidemme tila on heikentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Vesistöjen rehevöityminen sekä ranta-alueiden laidunnuksen ja niiton huomattava vähentyminen 1950-luvun jälkeen ovat johtaneet avointen rantaniittyjen ja vesialueiden umpeenkasvuun. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke testasi ja kehitti ranta-alueiden hoidon suunnittelua kolmella alueella Lounais-Suomessa. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelulla tarkoitetaan rantojen kokonaisvaltaista tarkastelua, jossa huomioidaan aiempi maankäyttöhistoria, nykyhetken tilanne, maanomistajan mielipide alueen kehittämisestä sekä tulevaisuuden maankäyttömahdollisuudet. Tavoitteena on sovittaa yhteen ranta-alueiden eri käyttömuotoja. Hyödynnettävien ruovikoiden, avoimena ylläpidettävien rantaniittyjen ja säilytettävien ruovikoiden välille pyritään löytämään optimaalinen verkosto siten, että suunnittelualueiden vesien ja luonnon tilan parantaminen hyödyttää myös paikallisia asukkaita ja yrittäjiä. Tässä raportissa esitellään yhden toiminta-alueen ranta-alueiden monikäyttösuunnittelualueen valintaa varten tehty esiselvitys Satakunnan rannikon ruovikoista ja kunnostettavista merenrantaniityistä. Esiselvitys tehtiin pääosin paikkatietotarkasteluna koko Satakunnan rannikolla. Keskeisenä taustatietona oli v. 2008 julkaistu Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus- raportti, sekä maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuutta ja kosteikkoja käsittelevät yleissuunnitelmat. Hyödyntämällä vanhoja maankäyttökarttoja (venäläiset topografikartat 1900-luvun alusta), sekä uusimpia peruskarttoja ja ilmakuva-aineistoja alueen karttatarkastelussa pyrittiin löytämään potentiaaliset kunnostettavat merenrantaniityt, laajimmat yhtenäiset ruovikkoalueet, maisemallisesti ja virkistyskäytön kannalta merkitykselliset alueet sekä kohteet, joista maastokäyntien yhteydessä luultavimmin löytyisi vanhan maankäytön, pitkään jatkuneen niiton tai laidunnuksen, johdosta arvokasta lajistoa. Satakunnan rannikon laajojen, potentiaalisten kunnostettavien merenrantaniittyjen, sekä hyödynnettävien maa- ja vesiruovikoiden yhteisalaksi saatiin n. 1800 hehtaaria. Maalle sijoittuu näistä noin 1200 hehtaaria ja vesiruovikoita on n. 600 hehtaaria. Kohteet on esitetty kartoilla. Eniten potentiaalista merenrantaniityksi kunnostettavaa alaa on Porissa, jossa on myös eniten jo hoidon piirissä olevaa alaa. Nämä sijoittuvat suurelta osin Natura 2000-alueille. Toiseksi eniten on mahdollista rantaniittyalaa Eurajoella. Merenrantaniittyverkoston täydentämiseen soveltuvia kohteita kannattaa siis etsiä nimenomaan näiltä alueilta. Myös vesiruovikoita on runsaasti Porissa ja Merikarvialla, joten puhtaasti pinta-alatarkastelun perusteella nämä vaikuttavat hyvin potentiaalisilta ranta-alueiden monikäyttösuunnittelukohteina vesiruovikoiden hyödyntämisen osalta. Vesiruovikkokeskittymistä on laajin (190 ha) Merikarvian Peipunlahti-Pooskerinlahti-Merimaanlahti. Hoitotoimia tulisi suunnata sinne, missä on ollut laajalti pitkään jatkunutta perinteistä maankäyttöä ja laajoja kunnostuskelpoisia kokonaisuuksia. Rehevöitymisen ja umpeenkasvun aiheuttamien haittojen lieventämisen lisäksi saadaan näille alueille suunnatulla hoidolla samalla runsaasti luonnon monimuotoisuushyötyjä, sillä nämä kohteet ovat usein kasvillisuudeltaan ja lajistoltaan edelleen rikkaita ja nopeimmin uudelleen kunnostettavissa, mikä säästää kunnostukseen käytettävissä olevia niukkoja resursseja. Ranta-alueiden monikäyttösuunnittelun tapaiselle suunnittelulle on tarvetta Satakunnan rannikolla jo tehdyn suunnittelun (Eurajoki-Luvia) lisäksi etenkin Merikarvian Peipun-Pooskerinlahdessa, Porin Ahlaisten Mustalahden alueella ja Keikveden alueella. Myös Porin Preiviikinlahdella ja mahdollisesti Kokemäenjokisuussa voi Natura-alueilla olla jatkossa tarvetta alueille laadittuja hoito- ja käyttösuunnitelmia tarkempaan toimenpidesuunnitteluun. Raporttiin on poimittu esimerkkinä myös joitakin indikaattorilajeja, jotka voivat vaikuttaa Satakunnan rannikolla monikäyttösuunnittelualueen valintaan tai rajaukseen, sekä suunnittelun tavoitteiden asettamiseen.

Etelä-Savon välityömarkkinahankkeiden ulkoinen arviointi : Kanava-, Meetit- ja Vaaksa -hankkeet

Tämän ulkoisen arvioinnin kohteena olivat kolme Etelä-Savon välityömarkkinoita kehittävää hanketta: Savonlinnan kaupungin toteuttama Kanava-hanke, S. ja A. Bovalliuksen Säätiön toteuttama MEETIT-hanke sekä Mikkelin kaupungin toteuttama Vaaksa-hanke. Kaikkien arvioinnin kohteena olleiden hankkeiden tehtävänä on ollut kehittää alueidensa välityömarkkinoita ja kohderyhmien ohjautumista. Eroavuudet hankkeiden kohderyhmissä, yksityiskohtaisissa tavoitteissa ja alueiden työllisyyspoliittisissa tilanteissa vaikuttavat arviointituloksiin ja johtopäätöksiin. Nämä ovat vaikuttaneet siihen, millaisiin vaikutuksiin ohjaustyössä ja kohderyhmien työllistämisessä on ollut mahdollista päästä. Toisaalta hankkeilla on eroavuuksia myös sen suhteen, millä tavalla ne ovat painottuneet kehittämistehtäviensä hoitamiseen tai henkilöasiakkaidensa tilanteiden edistämiseen. Yleisenä havaintona kolmesta arvioinnin kohteena olleesta välityömarkkinahankkeesta voidaan kuitenkin sanoa, että ne ovat tuoneet asiakkailleen erilaista hyötyä. Suurin hyöty on ollut hankkeiden kohderyhmiin kuuluvien henkilöiden työllistyminen hankkeiden toiminnan myötävaikutuksella. Hyöty osallistumisesta hankkeeseen on ollut myös luonteeltaan laadullista, ja on saatu aikaan voimaannuttavaa tai omaa elämäntilannetta jollakin tavoin selkeyttävää vaikutusta. Asiakkaiden näkökulmasta hankkeiden voidaan sanoa siten toimineen pääsääntöisesti hyvin. Kohderyhmien työllistymistä edistävien tahojen välinen yhteistyö on erittäin tärkeää niin kohderyhmän ohjaamisen näkökulmasta, kuin hankkeiden toiminnan onnistumisen kannalta. Pääasiallisesti yhteistyö on sujunut, mutta yhteistyö ja verkostot ovat asioita, jotka eivät toimi itsestään. Verkostoja ja yhteistyötä tulee ylläpitää ja huoltaa, jotta ne toimivat sujuvasti jatkossakin. Pahimmillaan heikko ylläpito johtaa siihen, että luottamus yhteistyöhön pitää rakentaa uudelleen. Yhteistyön ja verkostojen laadukkuus vaikuttaa oleellisesti myös siihen, kuinka sitoutuneesti kehittämistyössä ollaan mukana. Kehittämistyö onnistuu parhaiten, kun kaikki osapuolet tietävät kehittämistyön tavoitteen, sekä ovat hyväksyneet ja sitoutuneet siihen. Arvioinnin kohteena olleiden välityömarkkinahankkeiden yhteistyö alueidensa eri toimijoiden kanssa on ollut pitkällä perspektiivillä hyvää. Kaikkien kolmen arvioinnin kohteena olleen välityömarkkinahankkeen työtä henkilöasiakkaiden parissa on vaikeuttanut yleinen taloustilanne. Haasteena on ollut löytää asiakkaille sopivia työpaikkoja, koska tarjolla olevien työpaikkojen määrä on vähentynyt ja työpaikoista kilpailevien työttömien määrä on lisääntynyt. Välityömarkkinahankkeiden tehtävä on siten vaikeutunut muutamien vuosien takaisista mahdollisuuksista työllistämistehtävän näkökulmasta. Vallinnut taloudellinen tilanne huomioiden Etelä-Savon välityömarkkinahankkeet ovat kuitenkin saaneet hyviä tuloksia aikaan.

Ilmapuolustuksen lamauttamisen erot ja yhtäläisyydet Kosovon ja Libyan sodissa

Libyan (1999)- ja Kosovon (2011) ilmasodat olivat konflikteja joissa länsimaista muodostetuilla koalitioilla ja ilma-aseella pyrittiin estämään humanitaariset katastrofit kyseisissä maissa. Molemmissa operaatioissa ilmapuolustuksen lamauttaminen oli koalitioiden sotilasoperaatioiden ensimmäinen tehtävä. Tutkimuksen tavoitteena oli (1) selvittää ilmapuolustuksen lamauttamisen eroja ja yhtäläisyyksiä Kosovon ja Libyan sodissa ja mitä erityispiirteitä voitiin nähdä Kosovon- ja Libyan sodan ilmaoperaatioalueissa, sekä (2) analysoida operaatioiden puutteita ja menestystekijöitä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja tutkimus toteutettiin multiple case study perusteisena, jossa tapauksina käsiteltiin Kosovon- ja Libyan sotien ilma-aseen käyttöä ilmapuolustuksen lamauttamisessa. Aineiston käsittely toteutettiin aineistolähtöisenä analyysinä, jossa muodostettiin tutkimuskohteista kuvaukset eli teoreettiset kokonaisuudet. Molemmat käsitellyt operaatiot ovat hyviä esimerkki yhdenlaisista strategisista iskuista joissa ensimmäisenä tavoitteena oli vastustajan ilmapuolustuksen lamauttaminen. Ilmapuolustuksen lamauttamisen korostaminen ensimmäisenä tehtävänä mahdollisti taistelutilanhallinnan ja siirtymisen operaatioissa seuraavaan vaiheeseen. Huomattavimpana havaintona sekä tutkimustuloksena näiden kahden tarkastelun yhteydessä oli se kuinka erityisesti Kosovon sodassa vastustaja (Serbia) pystyi suhteellisen pienIllä ilmapuolustuksen komponenteilla yhdistettynä niiden aktiiviseen käyttöön häiritsemään ja vaikuttamaan koalition taktisen tasan käyttöperiaatteisiin läpi koko koalition operaation ajan. Tällä tutkimuksella hankittua tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää osana sotataidon opetusta tarkasteltaessa nykyaikaisen sodan ilmapuolustuksen lamauttamisen kuvaa sekä siihen liittyviä ilmiöitä.

Sotilaalliset evakuointioperaatiot ja niiden kansainvälisoikeudelliset perusteet

Yleisesti valtiot ovat velvoitettuja suojelemaan kansalaisiaan ja puolustamaan heidän perusoikeuksiaan niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. Valtioiden toimintaa rajoittaa kuitenkin kansainväliset oikeussäännöt ja sotilaallisten evakuointioperaatioiden osalta erityisesti voimankäyttöön liittyvät oikeussäännöt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata päätutkimuskysymykseen: Miten kansainvälinen oikeus vaikuttaa sotilaallisten evakuointioperaatioiden suorittamiseen? Aineistona käytetään kansainvälisen oikeuden ensisijaisia ja toissijaisia lähteitä, joita tulkitaan oikeustieteellisten tulkitsemissääntöjen kautta. Oikeudellisen tulkinnan keinoin pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja alakysymyksiin, menetelmää kutsutaan kansainvälisessä oikeudessa eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijoiden näkökannat sotilaallisten evakuointioperaatioiden oikeutukseen ovat keskusteluissa jakautuneet vahvasti kahteen leiriin, puolesta ja vastaan. Asiantuntijoiden kirjoituksia tarkastelemalla tai Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirjaa lukemalla ei voi saada vastausta tutkimuksen pääkysymykseen, vaan vastaus löytyy vallitsevasta valtiokäytännöstä. Sekalaisista kannoista huolimatta on sotilaallisille evakuointioperaatioille tunnistettavissa kolme yleisesti hyväksyttyä perusedellytystä, joiden tulisi täyttyä: (i) evakuoinnin kohteena olevaan henkilöstöön tulee kohdistua välitön uhka, (ii) evakuointialueella suojeluvastuussa oleva valtio ei toteuta suojeluvelvoitettaan evakuoitavia kansalaisia kohtaan järjestelmässä olevan häiriön, kyvyttömyyden tai haluttomuuden takia ja (iii) evakuoivan valtion toimien tulee keskittyä ainoastaan evakuoitavan henkilöstön pelastamiseen. Tutkimuksen perusteella pääkysymykseen ei voida antaa kattavaa vastausta vaan se edellyttää jatkotutkimuksia erityisesti valtiokäytännön osalta. Johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä tutkitun valtiokäytännön perusteella tilanteista, joissa suvereenin valtion alueella käydään sotaa ja valtion hallitus on kykenemätön tai haluton ulkomaan kansalaisten evakuointiin. Tällaisissa olosuhteissa sotilaalliset evakuointioperaatiot ovat tämän tutkimuksen perusteella kansainvälisessä oikeudessa hyväksyttyjä.

Alueellisen turvallisuuden haasteet : Länsi-Afrikan turvallisuusyhteistyö ja Malin kriisi

Malissa vuonna 2014 meneillään olevan kriisin tarkastelu luo kuvan tyypillisestä 2000 - luvun afrikkalaisesti konfliktista, jonka juuret ovat syvällä alueen historiallisissa epäkohdissa sekä etnisissä ja alueellisissa ongelmissa. Konfliktin monitahoinen vaikutus nykymaailmassa ulottuu laajalle, jopa globaalille, tasolle. Malin kriisin ratkaisuyritykset muodostavat poikkeavan kaavan kansainvälisen yhteisön aikaisemmin harjoittamasta tavasta ja voivat olla esimerkki uudesta turvallisuusyhteistyöstä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vuonna 2012 eskaloituneen Malin kriisin ratkaisemiseksi tehtyjä pyrkimyksiä sekä niiden taustalla vaikuttavia toimijoita ja turvallisuusyhteistyötä. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi Länsi-Afrikan ja Sahelin alueella vaikuttavien valtioiden ja yhteisöjen toimintaa sekä analysoidaan niiden intressejä aluetta kohtaan ja mahdollista vaikutusta Malin sisäiseen konfliktiin. Malissa nykyiseen kriisiin liittyy monia ulottuvuuksia. Historiallinen tausta vuosikymmeniä kestäneessä konfliktissa, keskushallinnon heikkous ja useiden Länsi-Afrikan valtioiden suvereniteetin puuttuminen omalla alueellaan ovat merkittäviä tekijöitä kriisin syntymisessä ja jatkumisessa. Yhteiskunnalliset epäkohdat ja humanitääriset ongelmat ruokkivat vähemmistöjen kapinointia ja luovat pohjan järjestäytyneelle rikollisuudelle, terrorismille ja uskonnollisille ääriliikkeille, joiden voima on kasvanut niin suureksi, että ne pystyvät haastamaan alueen heikot valtiot. Kriisi on samalla Malin keskushallinnon taistelua maan sisäisiä separatistisia pyrkimyksiä vastaan ja terrorismin vastaista sotaa, johon kansainvälinen yhteisö laajalla rintamalla omien intressiensä mukaisesti osallistuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kvalitatiivinen eli laadullinen konfliktin tutkimus, joka perustuu vertailevaan asiakirjatutkimukseen ja aineiston sisällönanalyysiin. Tutkimuksen näkökulmaa on laajennettu premissien kautta konstruktiivisen ja jälkikoloniaalisen teorian avulla.

Kuivajätehuollon hiilijalanjälki ja kustannukset sekä kuljetusten kilpailutus – Etelä-Karjalan aluekeräyspisteverkoston päivitys

Tutkimuksen tavoitteena oli yhtenäistää Etelä-Karjalan alueen erilaisia tapoja toimia alueke-räyksen suhteen. Aluekeräyksellä tarkoitetaan jätteiden keräystä pisteiltä, joihin kotitaloudet, jotka eivät kuulu kiinteistökohtaiseen keräykseen, voivat tuoda syntypaikkalajitellun kuiva- eli sekajätteensä. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, minkälaiset ovat eri kuivajätehuoltovaihtoehtojen ilmastonmuutos- ja kustannusvaikutukset. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon kuljetuskilpailutuksissa. Tutkimuksessa kerättiin tietoa internetistä, opinnäytetöistä ja tieteellisistä artikkeleista sekä yritysten edustajilta. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa hyödynnettiin GaBi 6.0 -elinkaariarviointiohjelmaa. Tutkimuksen perusteella aluekeräyspisteet kannattaa sijoittaa reiteille, joita asukkaat käyttävät vähintään kerran viikossa ja mitkä ovat optimaalisesti myös kuljetusurakoitsijan kannalta. Taajama-alueelle ei nähty suositeltavaksi sijoittaa aluekeräyspisteitä. Suositeltavina astioina aluekeräyspisteille nähtiin syväkeräyssäiliöt, joiden tyhjennys onnistuu samalla keräyskalustolla kuin kiinteistöjen jäteastioiden, kun ajoneuvo on varustettu puominosturilla. Suositeltavaksi nähtiin myös harventaa jäteastioiden talvityhjennystiheyksiä, jos tyhjennystiheys on vakio ympäri vuoden, sillä pääosa aluekeräyspisteiden käyttäjistä on loma-asukkaita. Tyhjennystiheyksien harvennuksella olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä. Tutkimuksessa laskettiin kuivajätteen elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä kuivajätteen keräyksestä loppusijoitukseen ja energiahyötykäyttöön. Energiahyötykäyttökohteiksi valittiin Riihimäen, Kotkan sekä Leppävirran (suunnitteilla) jätteenpolttolaitokset. Tulosten pohjalta kuivajätteen energiahyötykäyttö oli loppusijoitusta selkeästi parempi vaihtoehto. Kuivajätteen keräys- ja kuljetuspäästöjen vaikutus oli pieni. Kuivajätteen kuljetusmatkan pituus jätteenpolttolaitokselle ei ole siis ratkaisevassa roolissa kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä tarkasteltaessa. Etäisyyttä suurempi vaikutus onkin kuivajätteen koostumuksella, polttolaitosten vuosihyötysuhteilla ja korvattavilla polttoaineilla. Jatkossa suositellaan selvittämään vielä vaihtoehtoisia käsittelytapoja kuivajätteen sisältämälle sekamuovijakeelle, jonka poltosta aiheutuu merkittävä osuus (noin 74 %) kuivajätteen polton kasvihuonekaasupäästöistä. Ajankohtaisia kuljetuskilpailutuksia varten tarkasteltiin vielä tarkemmin keräys- ja kuljetuspäästöjä. Tulosten pohjalta havaittiin, että keräys- ja kuljetuspäästöjä on mahdollista vähentää reilusti (46–74 %) siirtymällä dieselistä biopolttoaineiden käyttöön. Tuloksiin vaikuttaa kuitenkin merkittävästi, minkälaisista raaka-aineista biopolttoaineet on valmistettu. Kuivajätteen keräyspäästöjä on mahdollista pienentää myös päivittämällä aluekeräyspisteverkostoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kustannuksia aluekeräyspisteiden astioiden uusinnasta tai korjauksesta kuivajätteen loppusijoitukseen tai energiahyötykäyttöön asti. Merkittävimmät kustannukset aiheutuivat kuivajätteen loppusijoituksesta, energiahyötykäytöstä sekä keräyksestä. Kustannusten näkökulmasta keräyksen rooli oli siis suurempi. Työn lopussa annettiin vielä vinkkejä, joiden avulla jätehuoltoyritykset voivat tehdä jätekuljetushankintoja ympäristönäkökohdat huomioiden. Usein selkein tapa huomioida ympäristönäkökohdat kuljetuskilpailutuksissa on asettaa riittävän tiukkoja pakollisia vaatimuksia, jolloin voi valita hinnaltaan halvimman vaihtoehdon. Kuljetuspalvelun hankinnassa tulee huomioida ainakin energiankulutus, hiilidioksidi-, typenoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt. Lainsäädäntö ei määrää vähimmäistasoja, vaan hankintaa tehdessä kannattaa kartoittaa markkinatilanne, jotta vaatimukset osaa asettaa oikealle tasolle. Markkinoille kannattaa myös tiedottaa tulevaisuuden tarpeista ja suunnitelmista. Suuria hankintakokonaisuuksia suositellaan pilkottavan pienempiin osiin, jotta pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät myös osallistumaan tarjouskilpailuihin. Kannustus innovaatioiden huomioimiseen hankinnoissa on lisääntynyt myös jätehuollon alalla. Selvitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen perusteella oli merkille pantavaa, miten suuri vaikutus polttolaitoksen valinnalla oli kasvihuonekaasupäästöihin. Oleellista onkin huomioida ympäristönäkökohdat myös energiahyötykäyttökohdetta valittaessa.

Psyykkinen työhyvinvointi ja esimiestyö terveydenhuoltoalalla

Psyykkinen työhyvinvointi on osa kokonaisvaltaista työhyvinvointia ja siksi yhtä tärkeä kuin fyysinen työhyvinvointi. Koska terveydenhuollon toimiala koetaan niin fyysisesti kuin myös psyykkisesti raskaana toimialana, merkitsee sitä, että terveydenhuollon toimialan niin fyysisiin kuin erityisesti psyykkisiin työoloihin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Tässä tutkielmassa käsitellään psyykkistä työhyvinvointia niin yksilö, työyhteisö kuin myös esimiestyön kehittämisen kautta. Tutkimusta lähestytään lähinnä stressiteorian ja työn kuormittuneisuuden avulla. Terveydenhuollon esimiestyö ja sen kehittäminen on keskeistä tässä tutkielmassa. Keskeisiä käsitteitä psyykkisen työhyvinvoinnin käsittelyssä tässä tutkimuksessa ovat yksilö, työyhteisö, työn vaatimukset, toimintaympäristön vaatimukset, työuupumus sekä psykologinen stressi prosessina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitkä ovat psyykkistä työhyvinvointia edistävät tekijät ja mitkä ovat estäviä tekijöitä. Psyykkisen työhyvinvoinnin johtamisessa korostuvat erityisesti terveydenhuoltoalalla terveydenhuolto alan omaleimaisuus. Terveydenhuollon johtaminen poikkeaa merkittävästi muusta johtamisalasta. Keskeisiä käsitteitä psyykkisen työhyvinvoinnin johtamisessa tässä tutkimuksessa ovat yksilö, työyhteisö, organisaatiokulttuuri, työn uudelleen järjestelyt, kehityskeskustelut, sekä erilaiset johtajuudet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää psyykkisen työhyvinvoinnin johtamisen parantamiseen liittyviä tekijöitä. Tämän tutkielman pääongelmana on miten terveydenhuollon alan työntekijöiden psyykkistä kuormittumista voidaan vähentää esimiestyön keinoin. Tässä tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelmänä kvalitatiivista tutkimustapaa. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teema-haastattelua. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat viisi teemahaastattelua ja vertailevana aineistona on käytetty Kaarina Davisin teosta Sairaanhoitajan päiväkirja. Tutkimuksen mukaan työhyvinvointia lisäsivät hyvät työkaverit, ammattitaitoisuus ja esimiestyö. Esimiehen oman työn hallinta ja itsetuntemus, mutta myös terveydenhuollon työntekijöiden psyykkisten työolojen parantaminen esimiestyön keinoin ovat psyykkistä työhyvinvointia parantavia tekijöitä. Kehityskeskustelut ja vuorovaikutteinen johtajuus näyttäisivät olevan tärkeimmät esimiestyön keinot psyykkisen työhyvinvoinnin parantamiseen ja kehittämiseen terveydenhuollon alueella. Tutkimusaineiston perusteella psyykkiseen työhyvinvointiin ja esimiestyöhön vaikuttavat keskeisesti itse työ ja työntekijä, työyhteisö, työympäristö sekä sote politiikka. Kutakin teemaa on tarkasteltu tässä tutkielmassa yksityiskohtaisemmin haastatteluissa ilmenneiden alateemojen mukaisesti.

Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista uraohjausta ammattikorkeakoulun tuutoriopettajat antavat ja millaista uraohjausta opiskelijat haluavat. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, löytyykö opiskelijoiden koulutusalavalinnan perusteista yhteyttä uran suunnittelutaitoihin ja ohjauksen tarpeeseen, ja tunnistavatko tuutoriopettajat opiskelijoiden erilaiset uraohjauksen tarpeet. Tutkimuksen teoreettisissa rakenteissa hyödynnettiin kolmea postmodernia urateoriaa, jotka olivat Hodkinsonin ja Sparkesin (1997) uranvalinnan päätöksentekoteoria, Mitchellin, Lewinin ja Krumbolzin (1999) suunnitellun sattuman teoria ja Savickasin (2005) uran rakentamisteoria. Tutkimusympäristönä oli Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin harkinnanvaraisesti valituilta tuutoriopettajilta (n=14) ja opintojensa eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta (n=65) kirjoitettu aineisto. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston perusteella löydettiin kolmenlaisia urasuunnittelijoita: epävarmat, uteliaat ja tietoiset. Aineiston perusteella laadittiin kyselylomake tutkimuksen toisen vaiheen tiedonkeruuta varten. Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättiin opintojen eri vaiheissa olevilta opiskelijoilta kyselylomakekyselynä kvantitatiivinen aineisto (n=903), joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusalavalinnan perusteista elämäntilanne, alan mahdollisuudet, oma toive, kutsumus, aktiivinen tiedonhaku ja halu opiskella ammattikorkeakoulussa olivat yhteydessä opiskelijan hyvään urasuunnittelukykyyn. Näillä perusteilla koulutusalansa valinneita tietoisiksi luokiteltuja urasuunnittelijoita oli 72 % vastanneista. Alavalinnan perusteista sattuman, kavereiden, sukulaisten, lukion opinto-ohjauksen ja paikkakunnan perusteella koulutusalansa valinneet luokiteltiin epävarmoiksi urasuunnittelijoiksi, ja heitä oli 28 % vastanneista. Tulokset antavat ohjaajille tukea epävarman ja muita enemmän uraohjausta tarvitsevan opiskelijan tunnistamiseen ja heidän hops-prosessinsa tehostamiseen opintojen alusta asti. Lisäksi tulosten perusteella esitetään seuraavia suosituksia: tuutoriopettajille tulisi asettaa pätevyysvaatimukseksi ohjausalan opintojen suorittaminen; opiskelijoita tulisi ohjata tunnistamaan erilaisia satunnaisesti avautuvia mahdollisuuksia ja tietoisesti hyödyntämään niitä elämässään; uraohjaukseen tulisi kytkeä mukaan työelämäyhteistyö; ohjaajien tulisi tiivistää yhteistyötä toisen asteen ohjaajien kanssa, jotta opiskelijoiden koulutusalavalinnat onnistuisivat paremmin; uraohjausta tulisi antaa tulevaisuuden kvalifikaatioiden ennakoinnin ja elinikäisten oppimisvalmiuksien näkökulmasta.

Yli 50-vuotiaiden näkemyksiä keinoista edistää työssä jaksamista ja jatkamista : Case: Tampereen Seudun Osuuspankki

Suomalaisen väestön vanheneminen on synnyttänyt yhteiskunnallisen tarpeen hallita hoiva- ja sosiaalimenojen kasvua. Keskeisenä tavoitteena on työurien pidentäminen. Ikääntyvä ikärakenne ja työurien pidentämisen tarve haastaa myös organisaatiot miettimään ikäsidonnaisia käytäntöjä työssä jatkamiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaankin, miten organisaatio voi toimia proaktiivisesti yli 50-vuotiaiden työssä jatkamisessa ja siten pitää ihmiset aktiivisina, tuottavina ja työstänsä innostuneina vanhuuseläkeikään asti. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen miten organisaatio voi ikäjohtamisen ja osaamisen johtamisen avulla tukea yli 50-vuotiaiden työskentelyä. Tutkielman toimeksiantaja Tampereen Seudun Osuuspankki tavoittelee työurien pidentämistä ja harkitsee ikäohjelman toteuttamista. Tutkimus tehtiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusmetodina käytettiin ryhmähaastatteluja hyödyntäen teemoja, jotka olivat ikäjohtaminen ja henkilöstöstrategia, osaaminen ja hiljainen tieto sekä yli 50-vuotiaiden huomioiminen organisaatiossa ja ikäohjelma. Tutkimusaineisto kerättiin 5 ryhmähaastattelussa, jotka koostuivat yhteensä 20 eri ammattiryhmää, toimintoja ja konttoreita edustaneita haastatelluista. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että kohdeorganisaatio oli jo suhteellisen ikäystävällinen. 50–67-vuotiaat kokivat, että heidän kokemustaan arvostettiin ja että heidän ikäryhmänsä nähtiin työyhteisössä voimavarana muiden ikäryhmien tapaan. Ikäohjelman nähtiin pääsääntöisesti keinona tasata työn kuormitusta ja motivoida jatkamaan työssä hieman alle 60-vuotiaasta lähtien. Kirjallisuuden mukaan ikäohjelma olisi hyvä kuitenkin kohdistaa koko henkilöstölle, joskin painotus olisi ikääntyneissä työkyvyn edistämisen takia. Haastateltavien mukaan mahdollisessa ikäohjelmassa keskeisiä keinoja olisivat terveyden edistäminen, urakehitys ja työn sisällön muokkaaminen, työaikajoustot sekä tavoitteiden sopeuttaminen. Alle 60-vuotiaat kaipasivat keskimäärin enemmän urakehitystä kun taas yli 60-vuotiaat vaikuttivat hakevan enemmän stabiiliutta työuran loppuvaiheille. Tärkeimmäksi yksittäiseksi keinoksi nousi ikään sidotut palkalliset vapaat, joilla haastatellut voisivat tasata työn kuormituksen piikkejä. Työaikajoustojen puolesta puhuivat myös haastateltujen positiiviset kokemukset osa-aikaeläkkeestä työstressin vähentäjänä. Näyttäisi siltä, että ikäohjelmaan olisi hyvä sisällyttää ikääntyneille kohdennetut kehityskeskustelut, joissa käydään läpi työssä jaksamista ja työssä jatkamisen edellytyksiä. Hiljaista tietoa kohdeorganisaatiossa siirtyi haastateltujen mukaan määrällisesti ja laadullisesti jo tarpeeksi. Hyviä oppimisen ja hiljaisen tiedon jakamisen käytäntöjä voitaisiin ottaa käyttöön laajemmin.

Hiljaisten siipien sotaa : Yhdysvaltojen lennokki-iskut, valta ja vallan rajoitteet terrorismin vastaisessa taistelussa

Yhdysvallat on 2000-luvun alusta lähtien käynyt salaista lennokkisotaa terrorismia vastaan hyödyntämällä aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten tarjoamia uusia suorituskykyjä. Presidentti Barack Obaman aikana Yhdysvaltojen toteuttamien lennokki-iskujen määrä on moninkertaistunut ja samalla kansainvälinen kritiikki lennokki-iskuja kohtaan on lisääntynyt. Obama on puolustanut lennokki-iskuja tehokkaina ja laillisina, mutta myöntänyt, että ne eivät välttämättä ole aina tarkoituksenmukaisia tai moraalisesti oikein. Obaman mukaan Yhdysval-lat tarvitsee käyttöönsä kuitenkin kaikki vallan elementit voittaakseen taistelun terrorismia vastaan. Vaakakupissa painavat toisella puolella operaatioluonteiden vaatimukset ja kansalli-nen valta sekä toisella puolella valtaa rajoittavat tekijät, kuten lainsäädäntö ja moraali. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lennokkien ja lennokki-iskujen merkitystä Yhdys-valtojen valtapolitiikalle sekä niiden käytössä esiin tulleita vallankäytön rajoitteita terrorismin vastaisessa taistelussa poliittisen realismin viitekehyksessä. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu Hans Morgenthaun poliittiseen realismiin, josta käsiteltäväksi on rajattu vallan, vallan rajoitteiden ja sotilaallisen valmiuden teemat. Tutkimuksen pääkysymys on, miten lennokki-iskuilla tuetaan Yhdysvaltojen valtapolitiikkaa? Tutkimuksella pyritään lisäksi vastaamaan apukysymyksiin, mitä vallan rajoitteita lennokki-iskut koettelevat sekä ollaanko operaatioluonteiden asettamien vaatimusten vuoksi valmiita rikkomaan vallankäy-tön rajoitteita? Tutkimus osoittaa, että lennokkien merkitys Yhdysvaltojen valtapolitiikalle perustuu kykyyn projisoida voimaa vaikeasti päästäville alueille. Lennokki-iskuilla on vastattu Yhdysvaltojen pitkäaikaiseen tavoitteeseen estää terroristien toiminnanvapaus ja tuhota terroristien johtajat. Lennokki-iskujen käyttöperiaatteet ovat kuitenkin ristiriidassa Morgenthaun poliittisen realismin mukaisten vallankäytön moraalisten, eettisten ja lainsäädännöllisten rajoitteiden kanssa. Yhdysvallat on toistaiseksi ollut valmis rikkomaan näitä rajoitteita oman kansallisen etunsa turvaamiseksi. Lennokkisodankäynti on ilmiönä nuori ja jatkuvassa muutoksessa. Ilmiön kehittymisellä voi olla huomattavia sotilasstrategisia sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisia merkityksiä. Lähitulevaisuudessa yhä useammalla valtiolla on valmius aloittaa oma "hiljaisten siipien sotansa", jonka muodon määräävät käsitykset sotilaallisen voiman- ja vallankäytön mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Itä-Suomen solmupysäkit : Joukkoliikenteen pysäkkisolmut Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa

Joukkoliikenteen toimivuuden ja palvelutason kannalta hyvällä pysäkki-infrastruktuurilla on merkittävä vaikutus. Itä-Suomen kolmen maakunnan alueella on noin 12 000 linja-autopysäkkiä, yli 30 rautatieseisaketta ja neljä lentoasemaa. Näistä pieni osa on tässä selvityksessä inventoitu alueen solmupysäkkeinä. Solmupysäkeillä on suuri merkitys paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen kulkumuotoriippumattoman joukkoliikenneverkoston kannalta. Solmupysäkit sijaitsevat keskeisillä paikoilla ja suurimman lähietäisyydellä on tiheää asutusta. Keskeisten solmupysäkkien valinnan jälkeen seuraava kehitysaskel tulisi ottaa solmupysäkkistatuksen viemisenä käytäntöön, pysäkeille ja asiakasinformaatioon. Valitut pysäkit toimivat vaihtopaikkoina, liityntäpysäkkeinä, taajamasolmuina ja matkakeskuksina. Parannustoimenpiteitä tulisi ohjata niin tieympäri stön,pysäkkivarustuksen, opastuksen, pysäkkikohtaisen informaation ja nettipohjaisen tiedon kehittämiseen. Itä-Suomen solmupysäkit työssä valittiin Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueelta 125 solmupysäkkiä, jotka ovat monien eri tahojen kehittämis- ja ylläpitovastuulla. Yksittäisistä kehittämiskohteista suurin ovat kuntataajamissa sijaitsevien pysäkkisolmut. Joukkoliikenteen informaatio on taajamasolmujen osalta puutteellista. Pysäkin tarkka paikantaminen hankalaa ja usein myös fyysiset opasteet ovat puutteellisia. Aikatauluja ja tärkeimpien matkakohteiden vuorotarjontaa on vaikeaa selvittää. Lyhyen suunnitelmaraportin lisäksi selvityksen toteuttanut Sito on tuottanut Pohjois-Savon ELY-keskukselle pysäkkeihin liittyvän inventointiaineiston. Paikkatietoaineisto on saatavilla sekä ArcGis että Google-yhteensopivana. Google yhteensopiva aineisto mahdollistaa pysäkkien paikantamisen Google Streetview palvelun avulla.

Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttamisen yhteys Kontiolahden reserviläisten maanpuolustustahtoon ja toimintaan

Kontiolahdella sijainnut Pohjois-Karjalan prikaati lakkautettiin 31. joulukuuta 2013 osana puolustusvoimauudistusta. Kontiolahdella toimii aktiivinen reserviläisyhdistys Kontiolahden reserviläiset ry, jolle Pohjois-Karjalan prikaati on ollut merkittävä tekijä yhdistyksen toiminnan ja maanpuolustustahdon kannalta. Tutkimuksen kohteena olivat Kontiolahden reserviläiset ry ja sen jäsenet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen vaikuttaa Kontiolahden reserviläiset ry:n jäsenten maanpuolustustahtoon ja yhdistyksen toimintaan. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja strukturoidulla kyselylomakkeella ennen Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttamisen toimeenpanemista. Haastateltavina olivat Kontiolahden reserviläiset ry:n varapuheenjohtajat sekä Pohjois-Karjalan reserviläispiiri ry:n toiminnanjohtaja. Kyselyyn vastasi 118 reserviläistä, joista 33 oli Kontiolahden reserviläiset ry:n jäseniä. Kyselyn tulosten mukaan valtaosa reserviläisistä koki lakkauttamisen laskevan heidän maanpuolustustahtoaan. Toisaalta kyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa reserviläisillä olleen mittaushetkellä korkea maanpuolustustahto. Haastateltavien mukaan yhdistyksen toiminnassa on tukeuduttu paljon Pohjois-Karjalan prikaatiin ja samalla alueella sijainneeseen Pohjois-Karjalan aluetoimistoon. Yhdistys on tehnyt paljon yhteistyötä aluetoimiston ja varuskunnan kanssa. Yhteistyö Joensuuhun siirtyneen aluetoimiston kanssa jatkuu tulevaisuudessakin. Haastateltavien mukaan Pohjois-Karjalan prikaati on mahdollistanut monipuolisen ja laadukkaan reserviläistoiminnan Kontiolahden alueella. Joukko-osasto on tukenut reserviläisten toimintaa esimerkiksi kaluston lainaamisella ja tilojen vuokraamisella. Myös ammattisotilaita on voitu hyödyntää reserviläisten toiminnassa. Strukturoitujen kysymysten perusteella Kontiolahden reserviläiset ry:n jäsenet kokivat maanpuolustustahtonsa laskevan, mutta kyselyn avoimen kysymyksen vastauksista voidaan havaita maanpuolustustahdossa säilyvyyden ilmiö. Kyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa yhdistyksen maanpuolustustahdon olevan korkea. Ampumaratatoiminnan loppuminen kiväärikaliiperin aseilla oli näkyvin muutos yhdistyksen ja yksittäisen reserviläisen toiminnassa Kontiolahdella. Pohjois-Karjalan prikaati on ollut maanpuolustustahtoa kohottava tekijä alueella. Lakkauttamisen jälkeen alueella on kohottavia tekijöitä yksi vähemmän ja tämän vuoksi maanpuolustustahdon ylläpitäminen vaikeutuu. Lakkauttamisen vaikutukset reserviläisten maanpuolustustahtoon voidaan tilastollisesti todentaa uusimalla maanpuolustustahdon mittaus, kun lakkauttamisesta on kulunut enemmän aikaa.

Metsäenergian liiketoimintojen kehittäminen ja käytön kasvun vaikutukset Kaakkois-Suomessa

Kaakkois-Suomen alueella uusiutuvan energian käyttö ja erityisesti metsäenergian käyttö on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Tulevaisuudessa metsäenergia nähdään edelleen potenti-aalisimpana vaihtoehtona korvattaessa fossiilisia polttoaineita lämpö- ja voimalaitoskokoluo-kassa. Muita uusiutuvan energian vaihtoehtoja ovat mm. tuuli- ja aurinkovoima, biokaasu sekä erilaiset kiinteät ja nestemäiset polttoainejalosteet. Tulevaisuudessa alueella voi olla mahdollis-ta tuottaa niin kansalliseen kuin kansainväliseen vientiin esim. biopolttonesteitä, biokaasua ja biohiiltä. Tutkimushankkeen tavoitteena oli selvittää metsäenergia-alan alueelliset toimijat sekä metsä-energian soveltuvuus ja liiketoimintamahdollisuudet Kaakkois-Suomen alueen energian tuo-tannossa. Tutkimus koostui seuraavista osatehtävistä: metsäsektorin toimijakentän kartoitus, metsäenergian alueelliset liiketoimintamahdollisuudet, puuperäisten polttoainejalosteiden käyttö- ja liiketoimintamahdollisuudet, muiden uusiutuvien energialähteiden käyttömahdolli-suudet ja vaikutukset Kaakkois-Suomessa. Tutkimuksessa arvioitiin myös Kaakkois-Suomen metsäenergian hankinnan työllisyysvaikutuksia. Tutkimuksen ohjausryhmänä toimi Kaakkois-Suomen metsäenergianeuvottelukunta. Tutkimuksessa kyselytutkimuksella selvitettiin metsäenergian tuottajien ja käyttäjien mielipi-teitä ja kehittämiskohteita toimialalta. Kaakkois-Suomessa hyödynnettävistä uusiutuvista energialähteistä selvitettiin nykyinen käyttö sekä arvioitiin tulevaisuuden hyödyntämismah-dollisuuksia vuonna 2020. Nämä tulokset esitettiin Kaakkois-Suomen energiataseen avulla. Kaakkois-Suomessa uusiutuvista energialähteistä puupolttoaineilla on merkittävin rooli metsä-teollisuuden johdosta ja alueen metsäenergian käyttö voi kasvaa jopa 1,7 TWh:in, mikäli fos-siilisia energialähteitä korvataan edelleen voimalaitoksissa ja lämpökeskuksissa. Metsäenergian käytön kasvussa alueen kunnilla on merkittävä rooli. Viime vuosina erityisesti tuulivoiman tuotanto on kasvanut ja tulee kasvamaan edelleen. Samoin aurinkoenergian hyödyntäminen kiinteistökokoluokassa on lisääntynyt voimakkaasti. Lisäksi maakuntaan on suunnitteilla kiin-teiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoainejalosteiden tuotantolaitoksia. Toteutuessaan laitokset voivat lisätä metsäenergian käyttöä merkittävästi.

Harjukiviaineksia korvaavien materiaalien käytön esteet : Esiselvitys Kanta- ja Päijät-Hämeessä

Harjukiviaineksia otetaan Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) toimialueella enemmän kuin muiden ELY-keskusten alueilla. Kalliokiviainesten otto puolestaan on Kanta- ja Päijät-Hämeessä suhteellisen vähäistä muihin Etelä-Suomen maakuntiin verrattuna Luonnonsoran käytön kasvu sekä kalliokiviainesten ja uusiomateriaalien käytön vähäisyys ovat ympäristönsuojelun kannalta epätoivottavaa kehitystä sekä ristiriidassa alueellisesti ja valtakunnallisesti asetettujen luonnonvarojen kestävää ja säästeliästä käyttöä sekä jätemateriaalien hyötykäyttöä koskevien tavoitteiden kanssa. Tässä hankkeessa on selvitetty, mitkä ovat merkittävimmät esteet harjukiviaineksia korvaavien kalliokiviainesten ja uusiomateriaalien käytölle Kanta- ja Päijät-Hämeessä. Keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä oli alan toimijoille tehty kyselytutkimus. Lisäksi toteutettiin materiaalivirtatarkastelu sekä paikkatietoanalyysi kalliokiviainesten ottoon ja korvaavien materiaalien käsittelyyn soveltuvista alueista. Merkittävin tutkimuksessa havaittu este harjukiviaineksia korvaavien materiaalien käytön kasvulle on, että Kanta- ja Päijät-Hämeen alueella harjukiviaineksia on saatavissa vielä suhteellisen monipuolisesti ja edullisesti. Myös murskattavaksi kelpaavaa soraa on vielä saatavissa, jolloin tarvetta kalliokiviainesten ottamisalueiden avaamiseen ei juuri ole ollut. Harjukiviaineksia korvaavina materiaaleina on kattavasti hyödynnetty ainoastaan rakentamisesta ja purkamisesta sekä betoniteollisuudesta peräisin olevaa betonijätettä. Muita alueella syntyviä tai sinne tuotavia määrältään merkittäviä uusiomateriaaleja ovat rakentamisen ylijäämämaat, energiateollisuuden tuhkat sekä pilaantuneilta alueilta kaivetut ainekset. Näiden hyödyntäminen on ollut lähinnä satunnaista ja se on tapahtunut usein jätteenkäsittelytoimintojen yhteydessä sellaisissa tarkoituksissa, joilla ei välttämättä ole ollut tosiasiallista merkitystä harjukiviainesten korvaavuuden kannalta. Ylijäämämaiden syntymisestä ja hyödyntämisestä ei ole olemassa kattavaa seurantatietoa. Muita hankkeessa tunnistettuja esteitä ovat korvaavien materiaalien käyttöä suosimattomat säädökset ja niiden tulkinnat, korvaavia materiaaleja huomioimattomat suunnittelu- ja kilpailutuskäytännöt, maankäytön suunnittelun puutteet sekä informatiiviset esteet eli tiedon ja tietämyksen puute sekä ennakkoasenteet ja tottumukset. Kaikkia mainittuja esteitä on mahdollista purkaa alueellisin keinoin, mutta monelta osin ongelmat ovat valtakunnallisia. Raportissa on esitetty alustava suunnitelma harjukiviaineksia korvaavien materiaalien käytön esteiden purkamiseksi seudullisesti toteutettavin hankkein.