Purification and properties of an inhibitor for nicotinamide-adenine dinucleotidase from Mycobacterium tuberculosis H37Rv

The excess of free inhibitor for the enzyme NADase present in the crude cell-free extracts of Mycobacterium tuberculosis H37Rv has been purified by chromatography on a DEAE-cellulose column and adsorption and elution from alumina Cγ-gel. Some of the properties of the purified inhibitor have been studied and attempts have been made to elucidate the nature of combination between the enzyme and the inhibitor. The purified inhibitor may be glycoprotein in nature, and considerable loss in the activity of the inhibitor preparations could be brought about by trypsin digestion. The inhibitor was specific for the enzymes from M. tuberculosis H37Rv or H37Ra and could be stored for at least 6 months in the frozen state below 0 ° without any significant loss in activity. The inhibition was noncompetitive with respect to the substrates, and the enzyme-inhibitor complex formed was undissociable.

Purification and properties of an inhibitor for nicotinamide-adenine dinucleotidase from Mycobacterium tuberculosis H37Rv

The excess of free inhibitor for the enzyme NADase present in the crude cell-free extracts of Mycobacterium tuberculosis H37Rv has been purified by chromatography on a DEAE-cellulose column and adsorption and elution from alumina Cγ-gel. Some of the properties of the purified inhibitor have been studied and attempts have been made to elucidate the nature of combination between the enzyme and the inhibitor. The purified inhibitor may be glycoprotein in nature, and considerable loss in the activity of the inhibitor preparations could be brought about by trypsin digestion. The inhibitor was specific for the enzymes from M. tuberculosis H37Rv or H37Ra and could be stored for at least 6 months in the frozen state below 0 ° without any significant loss in activity. The inhibition was noncompetitive with respect to the substrates, and the enzyme-inhibitor complex formed was undissociable.

Kohdennetut liposomit syövän hoidossa

Suurin ongelma syöpätautien lääkehoidossa on sen aiheuttamat toksiset sivuvaikutukset. Tyypillisesti vain noin 1 % elimistöön annostellusta lääkeaineesta saavuttaa hoitoa tarvitsevat syöpäsolut, loppuosa lääkeaineesta jää vahingoittamaan elimistön terveitä soluja. Toksiset sivuvaikutukset rajoittavat lääkehoidon annoksen nostamista elimistössä riittävälle pitoisuudelle, mikä johtaa usein sairauden ennenaikaiseen pahenemiseen ja mahdollisen lääkeaineresistenssin kehittymiseen. Liposomien välittämä lääkeaineen kohdentaminen voidaan jakaa kahteen eri menetelmään: passiiviseen ja aktiiviseen kohdentamiseen. Liposomien passiivisen kohdentamisen tarkoituksena on lisätä sytotoksisen lääkeaineen paikallistumista pelkästään kasvainkudokseen. Passiivinen kohdentaminen perustuu liposomien kulkeutumiseen verenkierron mukana, jolloin liposomit kerääntyvät epänormaalisti muodostuneeseen kasvainkudokseen. Liposomien aktiivisella kohdentamisella pyritään parantamaan passiivisesti kohdentuvien liposomien terapeuttista tehokkuutta kohdentamalla lääkeaineen vaikutus pelkästään syöpäsoluihin. Aktiivisessa kohdennuksessa liposomin pintaan kiinnitetään ligandi, joka spesifisesti tunnistaa kohdesolun. Tämän pro gradu -tutkielman kirjallisen osion tarkoituksena oli tutustua syöpäkudokseen kohdennettujen liposomien ominaisuuksiin tehokkaan soluunoton ja sytotoksisuuden saavuttamiseksi. Kokeellisessa osiossa tutkittiin kohdennettujen liposomien soluunottoa ja sytotoksista vaikutusta ihmisen munasarjasta eristetyillä adenokarsinoomasoluilla (SKOV-3). Liposomit kohdennettiin setuksimabi (C225, Erbitux®) vasta-aineella, jonka on todettu olevan tietyissä syöpätyypeissä (mm. keuhko- ja kolorektaalisyövissä, pään ja kaulan syövissä sekä rinta-, munuais-, eturauhas-, haima- ja munasarjasyövissä) yli-ilmentyneen epidermaalisen kasvutekijäreseptoriperheen HER1-proteiinin (ErbB-1, EGFR, epidermal growth factor receptor) spesifinen ja selektiivinen inhibiittori. Afrikan viherapinan munuaisista lähtöisin olevaa CV-1 solulinjaa käytettiin kontrollina kuvaamaan elimistön normaaleja soluja. Kohdennettujen liposomien soluunottoa tutkittiin soluunottokokeilla, joissa käytettiin kontrollina kohdentamattomia pegyloituja liposomeja. Setuksimabi-vasta-aineen spesifinen sitoutuminen EGF-reseptoriin todettiin kilpailutuskokeilla. Doksorubisiinia sisältävien immunoliposomien sytotoksisuutta selvitettiin Alamar Blue™ -elävyystestillä. Lisäksi immunoliposomien säilyvyyttä seurattiin mittaamalla liposomien keskimääräinen halkaisija noin kahden viikon välein. Setuksimabi-vasta-aineella kohdennettujen liposomien soluunotto oli huomattavasti suurentunut SKOV-3 syöpäsoluissa ja doksorubisiinia sisältävät kohdennetut liposomit aiheuttivat voimakkaamman sytotoksisen vaikutuksen kuin kohdentamattomat liposomit. Kohdennettujen doksorubisiiniliposomien sytotoksisuus tuli kuitenkin esille viiveellä, mikä viittaa lääkeaineen hitaaseen vapautumiseen liposomista. Suurentunutta soluunottoa ja sytotoksista vaikutusta ei havaittu CV-1 solulinjassa. Kohdennettujen liposomien sovellusmahdollisuudet lääketieteessä ja syövän hoidossa ovat merkittävät. Tällä hetkellä liposomien kliininen käyttö rajoittuu passiivisesti kohdennettuihin liposomeihin (Doxil® (Am.),Caelyx® (Eur.)). Lupaavista solukokeista huolimatta kohdennettujen liposomien terapeuttinen käyttö tulevaisuudessa näyttää haasteelliselta.

A study of the purification and properties of tryptophan synthetase of Bengal gram (Cicer arietinum)

Active preparations of tryptophan synthetase were obtained from Bengal gram (Cicer arietinum) by the following procedure: (1) precipitation of inactive materials by manganous sulfate, (2) Adsorption of impurities on Alumina Cγ, (3) Adsorption of tryptophan synthetase on tricalcium phosphate gel, removal of inert protein from the gel by treatment with phosphate buffer (pH 7.2), and selective elution of the enzyme by 0.15 M phosphate buffer pH 7.2 containing 10% ammonium sulfate and 10−3 M serine. A 220-fold purification of the enzyme with 44% recovery of the activity was achieved. The pH optimum, effect of temperature, and substrate concentration and other properties of the purified enzyme have been studied in detail. Only the Image -isomer of serine takes part in the reaction. The Km values for indole, Image -serine, and Image -serine were calculated to be 0.66, 4.1, and 8.6 × 10−4 M, respectively. A kinetic study of the inhibition of tryptophan synthetase by indole-propionic acid has shown that it is of a competitive type. It has been demonstrated for the first time that 4-nitro-salicylaldehyde can replace pyridoxal phosphate as a coenzyme for the tryptophan synthetase reaction.

Studies on the enzyme hydrolysing flavin mononucleotide in plants: I. Partial purification and properties of the enzyme from Phaseolus radiatus

The partial purification of the enzyme hydrolysing FMN from extracts of greengram seeds (Phaseolus radiatus) is described. The procedures, which entailed precipitation of inert material by manganous sulfate and protamine sulfate treatment, fractional precipitation with alcohol and chromatography on CM-cellulose, afforded preparations whose specific activity was 200 times that of the initial crude extract. The preparation was comparatively specific for FMN. It also hydrolysed, to a much smaller extent, β-glycerophosphate, p-nitrophenyl phosphate and 5′-nucleotides. The differential effects of ions on the FMN and β-glycerophosphate hydrolysing activities are discussed.

Studies on the enzyme hydrolysing flavin mononucleotide in plants. I. Partial purification and properties of the enzyme from Phaseolus radiatus

The partial purification of the enzyme hydrolysing FMN from extracts of greengram seeds (Phaseolus radiatus) is described. The procedures, which entailed precipitation of inert material by manganous sulfate and protamine sulfate treatment, fractional precipitation with alcohol and chromatography on CM-cellulose, afforded preparations whose specific activity was 200 times that of the initial crude extract. The preparation was comparatively specific for FMN. It also hydrolysed, to a much smaller extent, β-glycerophosphate, p-nitrophenyl phosphate and 5′-nucleotides. The differential effects of ions on the FMN and β-glycerophosphate hydrolysing activities are discussed.

Oxidation of catechol in plants : III. Purification and properties of the diphenylene dioxide 2,3-quinone-forming enzyme system from Tecoma leaves

In attempting to determine the nature of the enzyme system mediating the conversion of catechol to diphenylenedioxide 2,3-quinone, in Tecoma leaves, further purification of the enzyme was undertaken. The crude enzyme from Tecoma leaves was processed further by protamine sulfate precipitation, positive adsorption on tricalcium phosphate gel, and elution and chromatography on DEAE-Sephadex. This procedure yielded a 120-fold purified enzyme which stoichiometrically converted catechol to diphenylenedioxide 2,3-quinone. The purity of the enzyme system was assessed by polyacrylamide gel electrophoresis. The approximate molecular weight of the enzyme was assessed as 200,000 by gel filtration on Sephadex G-150. The enzyme functioned optimally at pH 7.1 and at 35 °C. The Km for catechol was determined as 4 × 10−4 Image . The enzyme did not oxidize o-dihydric phenols other than catechol and it did not exhibit any activity toward monohydric and trihydric phenols and flavonoids. Copper-chelating agents did not inhibit the enzyme activity. Copper could not be detected in the purified enzyme preparations. The purified enzyme was not affected by extensive dialysis against copper-complexing agents. It did not show any peroxidase activity and it was not inhibited by catalase. Hydrogen peroxide formation could not be detected during the catalytic reaction. The enzymatic conversion of catechol to diphenylenedioxide 2,3-quinone by the purified Tecoma leaf enzyme was suppressed by such reducing agents as GSH and cysteamine. The purified enzyme was not sensitive to carbon monoxide. It was not inhibited by thiol inhibitors. The Tecoma leaf was found to be localized in the soluble fraction of the cell. Treatment of the purified enzyme with acid, alkali, and urea led to the progressive denaturation of the enzyme.

Isolation and characterization of a gonadotropin receptor binding inhibitor from porcine follicular fluid

The presence of a gonadotropin receptor binding inhibitor in pooled porcine follicular fluid has been demonstrated. Porcine follicular fluid fractionation on DE-32 at near neutral pH, followed by a cation exchange chromatography on SPC-50 and Cibacron blue affinity chromatography, yielded a partially purified gonadotropin receptor binding inhibitor (GI-4). The partially purified GI binding inhibitor inhibited the binding of both 125I labelled hFSH and hCG to rat ovarian receptor preparation. SDS electrophoresis of radioiodinated partially purified GI followed by autoradiography made it possible to identify the binding component as a protein of molecular weight of 80000. Subjecting 125I labelled GI-4 to chromatography on Sephadex G-100 helped obtain a homogeneous material, Gl-5. The 125I labelled GI-5 exhibited in its binding to ovarian membrane preparations characteristics typical of a ligand-receptor interaction such as saturability, sensitivity to reaction conditions as time, ligand and receptor concentrations and finally displaceability by unlabelled inhibitor as well as FSH and hCG in a dose dependent manner. This material could bind ovarian receptors for both FSH and LH, its binding being inhibited by added FSH or hCG in a dose dependent manner.

Studies on transfer RNA from mycobacteria

Active preparations of tRNA and aminoacyl-tRNA synthetases have been isolated from exponentially growing cells of Mycobacterium smegmatis and Mycobacterium tuberculosis H37Rv. Though the aminoacyl-tRNA synthetases of older cells retain their activity, the tRNAs seem to undergo modification and show poorer activity. The mycobacterial enzyme preparations catalyse homologous and heterologous aminoacylation between tRNA from the two species (M. smegmatis and M. tuberculosis H37Rv) or from Escherichia coli, with equal efficiency; tRNA samples from eukaryotic cells (yeast and rat liver) do not serve as substrates for the mycobacterial synthetases. The analytical separation of the different amino acid specific tRNAs from M. smegmatis resembles the pattern found in other bacteria. Purification of valine- (three species) and methionine-specific tRNA (two species) to 70-80% purity has been accomplished by using column-chromatographic techniques. Of the two species of tRNAMet, one can be formylated in the presence of formyl tetrahydrofolate and the transformylase from mycobacteria.

Purification and characterization of a beta-glucosidase and endocellulase from Humicola insolens

A .beta.-glucosidase and an endocellulase were purified from the culture filtrates of a thermophilic cellulolytic fungus Humicola insolens. Both the preparations were homogeneous by PAGE, ultracentrifugation and gel filtration (Mr 45,000). Ouchterlony immunodiffusion showed complete cross reactivity between the antibodies and the two enzyme antigens, indicating the presence of a common epitope on the two enzyme proteins. The two enzymes, however, differ in their amino acid composition and their substrate specificity. .beta.-Glucosidase acts on p-nitrophenyl .beta.-D-glucopyranoside and hydrolyses cellulose to release mainly glucose and small amounts of cellobiose from the non-reducing end. On the other hand, endocellulase hydrolyses cellulose to release cellopentaose, cellotetraose, cellotriose along with cellobiose and glucose and also hydrolyses larch wood xylan.

Studies on the metabolism of l-menthol in rats

Metabolism of l-menthol in rats was investigated both in vivo and in vitro. Metabolites isolated and characterized from the urine of rats after oral administration (800 mg/kg of body weight/day) of l-menthol were the following: p-menthane-3,8-diol (II), p-menthane-3,9-diol (III), 3,8-oxy-p-menthane-7-carboxylic acid (IV), and 3,8-dihyroxy-p-menthane-7-carboxylic acid (V). In vivo, the major urinary metabolites were compounds II and V. Repeated oral administration (800 mg/kg of body weight/day) of l-menthol to rats for 3 days resulted in the increase of both liver microsomal cytochrome P-450 content and NADPH-cytochrome c reductase activity by nearly 80%. Further treatment (for 7 days total) reduced their levels considerably, although the levels were still higher than the control values. Both cytochrome b5 and NADH-cytochrome c reductase levels were not changed during the 7 days of treatment. Rat liver microsomes readily converted l-menthol to p-menthane-3,8-diol (II) in the presence of NADPH and O2. This activity was significantly higher in microsomes obtained from phenobarbital (PB)-induced rats than from control microsomal preparations, whereas 3-methylcholanthrene (3-MC)-induced microsomes failed to convert l-menthol to compound II in the presence of NADPH and O2. l-Menthol elicited a type I spectrum with control (Ks = 60.6 microM) and PB-induced (Ks = 32.3 microM) microsomes whereas with 3MC-induced microsomes it produced a reverse type I spectrum.

Trends in Pharmaceutical Product Development 2000-2010

Merkittävä osa alkuperäislääkevalmistajien tutkimus- ja tuotekehityskuluista näyttää olevan suunnattu olemassa olevien lääkkeiden kehittämiseen. Tämä voi oletettavasti johtaa kiinnostaviin formulaatiokehitysstrategioihin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko farmaseuttisen tuotekehityksen trendejä havaita myönnettyjen myyntilupien perusteella. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena olivat myös suurimpien lääkeyritysten käyttämät elinkaaren hallinnan keinot, joilla suojataan myyvimpiä tuotteita geneeriseltä kilpailulta ja varmistetaan markkinaosuus. Tutkimuksen painopiste oli kiinteissä oraalisissa lääkevalmisteissa. Laadullisten ja määrällisten menetelmien yhdistelmää käytettiin laajan näkökulman saamiseksi tutkittavaan aiheeseen. Suomalaisten myyntilupaviranomaisten haastatteluja käytettiin keräämään taustatietoa tutkimuksen määrällistä osaa varten. Määrällinen osa koostui myyntilupatietokannoista, jotka käsittivät kaikkien menettelyjen kautta Suomessa myönnetyt myyntiluvat, keskitetyn menettelyn kautta EU:ssa myönnetyt myyntiluvat ja maailman kymmenen suurinta lääkeyritystä USA:ssa. Tutkimustulosten perusteella rinnakkaislääkkeiden määrässä tapahtui merkittävä nousu Suomessa kaikkien menettelyjen kautta myönnetyissä myyntiluvissa ja EU:ssa keskitetyn menettelyn kautta myönnetyissä myyntiluvissa vuosina 2000-2010. Tämä muutos saattaa ainakin osaksi johtua lainsäädännöllisistä muutoksista, joilla luotiin kannustimia rinnakkaislääkkeiden käyttöön ja valmistukseen, kuten lääkevaihto ja viitehintajärjestelmä. USA:n tiedot osoittivat suurten lääkevalmistajien kiinnostuksen elinkaaren hallintaan: suurin osa maailman kymmenelle suurimmalle lääkeyritykselle myönnetyistä myyntiluvista vuosina 2005-2010 oli tähän tarkoitukseen. Elinkaaren hallinnan suhde uusiin lääkeaineisiin oli lähes 4:1. Kiinteä oraalinen lääkemuoto on kiistatta kaikista suosituin tapa annostella lääke, minkä vahvistivat sekä arvioijien haastattelut että myyntilupatiedot. Kiinteiden oraalisten rooli oli entistäkin korostuneempi rinnakkaislääkkeiden kohdalla. Kun innovatiivisuutta mitattiin epätyypillisten annosmuotojen määrällä, USA:n tiedot kiinteistä oraalisista lääkemuodoista osoittivat vahvaa innovatiivisuutta Suomen ja EU:n tietoihin verrattuna. Tämä saattaa heijastaa suurten lääkeyritysten innovatiivista tuotevalikoimaa. Epätyypillisten kiinteiden oraalisten annosmuotojen osuus oli huomattavasti pienempi rinnakkaislääkkeissä kuin alkuperäislääkkeissä kaikilla alueilla. Elinkaaren hallinnassa käytetyimmät strategiat olivat uusi formulaatio, uusi vahvuus ja uusi yhdistelmä olemassa olevasta valmisteesta. Kiinteiden oraalisten lääkemuotojen osalta kaksi kolmasosaa uusista elinkaaren hallinnan formulaatioista oli säädellysti vapauttavia valmisteita. Elinkaaren hallinta on olennainen osa suurten lääkeyritysten liiketoimintastrategiaa, ja sen tärkeyttä havainnollistettiin Coreg-tablettien tapausesimerkillä.

Koneellisen annosjakelupalvelun aloittaminen - lääkehoidon tarkistus ja sen vaikutus potilaan lääkehoitoon

Farmaseuttisilla palveluilla tarkoitetaan apteekkien palveluita, joissa hyödynnetään apteekin farmaseuttisen henkilökunnan tietoja ja taitoja. Farmaseuttiset palvelut voidaan jakaa farmaseuttisiin perus- ja erityispalveluihin. Farmaseuttiset peruspalvelut kattavat apteekkien lakisääteiset tehtävät, kun taas farmaseuttisilla erityispalveluilla pyritään ottamaan aktiivisempi rooli asiakkaan terveyden edistämisessä. Koneellinen annosjakelupalvelu on farmaseuttinen erityispalvelu. Koneellisessa annosjakelupalvelussa lääkkeet jaetaan kerta-annospusseihin annostusajankohdan mukaan. Kun uusi asiakas aloittaa koneellinen annosjakelupalvelun, tarkistetaan asiakkaan lääkitys yhteensopimattomien ja turhien lääkkeiden osalta. Palvelun aloitushetkellä huomioidaan myös lääkevalmisteiden sopivuus koneelliseen annosjakeluun sekä tarkistetaan valmisteiden annosteluajankohdat. Koneellisessa annosjakelupalvelussa asiakkaan lääkehoidosta muodostetaan lääkityskortti, josta kokonaislääkehoito on helppo tarkistaa. Erikoistyön tavoitteena oli selvittää millainen lääkehoidon arviointi tai tarkistus koneellisen annosjakelupalvelun aloittamisen yhteydessä tehdään ja miten palvelun aloittavien asiakkaiden kokonaislääkehoitotieto saadaan selvitettyä. Lisäksi selvitettiin millaisia muutoksia lääkehoitoihin tehdään palvelun aloittamisen yhteydessä, mitkä ovat muutosten syyt sekä millainen on asiakkaan kokonaislääkehoito. Kyselylomake lähetettiin kaikkiin apteekkeihin, jotka tilasivat koneellista annosjakelua sopimusvalmistuksena Espoonlahden apteekilta syyskuussa 2010. Tutkimus suoritettiin semistrukturoidulla kirjallisella kyselyllä, joka sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että monivalintakysymyksiä. Kyselyyn saatiin 147 vastausta ja vastausprosentiksi muodostui 45. Vastauksia kyselyyn saatiin koko Mannersuomen alueelta ja kaikkien kokoluokkien apteekeilta. Koneellisen annosjakelupalvelun aloittavat henkilöt ovat pääasiassa iäkkäitä, jotka ovat kotihoidon piirissä, asuvat hoitokodissa tai palveluasumisen yksikössä. Asiakkaiden lääkitystietojen keräämisessä hyödynnetään lääkityskorttia, mutta lääkityskortin tietoja päivitetään myös muista lähteistä. Asiakkaiden lääkityksille tehdään useimmiten lääkehoidon tarkistus moniammatillisena yhteistyönä. Lääkehoidolle tehdyt muutokset johtuvat pääasiassa lääkevaihdosta, annosjakelukoneen lääkevalikoimasta tai puolittamisen välttämisestä. Lääkehoidoissa on vain vähän yhteisvaikutuksia, jotka johtavat lääkevalmisteen käytön lopettamiseen. Lääkehoidon tarkistuksella ei ollut suurta vaikutusta asiakkaiden käyttämien lääkevalmisteiden määrään. Palvelun aloittamisen jälkeen asiakkaalla on käytössään keskimäärin 11 lääkevalmistetta, joista seitsemää jaellaan koneellisesti. Lääkeaineryhmistä eniten käytettyjä ovat hermostoon vaikuttavat sekä sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet, joita kumpaakin on käytössä keskimäärin kolme jokaisella uudella koneellisen annosjakelupalvelun asiakkaalla sekä palvelun aloittamista ennen että sen jälkeen.

Effect of specific FSH or LH deprivation on testicular function of the adult rat

While the need for FSH in initiating spermatogenesis in the immature rat is well accepted, its requirement for maintenance of spermatogenesis in adulthood is questioned. In the current study, using gonadotropin antisera to neutralize specifically either endogenous FSH or LH, we have investigated the effect of either FSH or LH deprivation for a 10-day period on (i) testicular macromolecular synthesis in vitro, (ii) the activities of testicular germ cell specific LDH-X and hyaluronidase enzymes, and finally (iii) on the concentration of sulphated glycoprotein (SGP-2), one of the Sertoli cell marker proteins. Both immature (35-day-old) and adult (100-day-old) rats have been used in this study. Since LH deprivation leads to a near total blockade of testosterone production, the ability of exogenous testosterone supplementation to override the effects of LH deficiency has also been evaluated. Deprivation of either of the gonadotropins significantly affected in vitro RNA and protein synthesis by both testicular minces as well as single cell preparations. Fractionation of dispersed testicular cells preincubated with labelled precursors of RNA and protein on Percoll density gradient revealed that FSH deprivation affected specifically the rate of RNA and protein synthesis of germ cell and not Leydig cell fraction. LH but not FSH deprivation inhibited [3H]thymidine incorporation into DNA. The inhibitory effect of LH could mostly be overriden by testosterone supplementation. LDH-X and hyaluronidase activities of testicular homogenates of adult rats showed significant reduction (50%; P less than .05) following either FSH or LH deprivation. Again testosterone supplementation was able to reverse the LH inhibitory effect.

Studies on neurotransmitter-stimulated phospholipid metabolism with cerebral tissue suspensions: A possible biochemical correlate of synaptogenesis in normal and undernourished rats

The phenomenon of neurotransmitter-stimulated incorporation of32Pi into phosphatidic acid and inositol phosphatides (neurotransmitter effect) in developing brain was studied in vitro as a possible measure of synaptogenesis. While the neurotransmitter effect was not observed with brain homogenates, highly consistent and significant effects were noted with brain tissue suspensions obtained by passing the tissue through nylon bolting cloth. The magnitude of the effect decreased with the increase in mesh number. Maximum stimulations obtained with the 33 mesh adult brain cortex preparations (mean±S.E.M. of6experiments) were203 ± 8%, 316 ± 11 % and150 ± 8% with 10−3 M acetylcholine (ACh) + 10−3 M eserine; 10−2 M norepinephrine (NE) and 10−2 M serotonin (5-HT), respectively. Experiments with developing rat brain at 7, 14 and 21 days of age showed that the neurotransmitter effects due to ACh, NE and 5-HT increase progressively in different regions of the brain but that there are marked regional differences. It is suggested that the neurotransmitter effect is a valid biochemical correlate of synaptogenesis. In rats undernourished from birth t0 21 days of age, by increasing the litter size, the neurotransmitter effect with ACh, NE or 5-HT was not altered in the cortex but was significantly reduced in the brain stem. In cerebellum the effects due to ACh and NE were significantly altered, while that with 5-HT was unaffected. It is concluded that cholinergic, adrenergic and serotonergic synapses are relatively unaffected in the cortex but are significantly affected in the brain stem by undernutrition. In the cerebellum of undernourished rats the adrenergic and cholinergic, but not serotonergic systems, are altered.