Vastuullisuus brändipääoman rakentajana: Miten brändin koettu vastuullisuus kasvattaa brändipääomaa?

Yritysten odotetaan tänä päivänä toimivan vastuullisesti ja vastuullisuuden laiminlyöntien on todettu aikaansaavan merkittävää tuhoa ei pelkästään yrityksen maineelle vaan myös taloudelliselle tulokselle. Yritysten vastuullisen toiminnan sen sijaan on todettu aikaansaavan useita positiivisia vaikutuksia kuluttajissa. Vastuullisuuden on todettu vaikuttavan positiivisesti kuluttajan asenteisiin yritystä ja sen tuotteita kohtaan sekä ostoaikeisiin. Lisäksi vastuullisuuden on osoitettu lisäävän luottamusta yritystä kohtaan, millä taas on positiivinen vaikutus mielikuviin tuotteiden laadusta. Mm. nämä vastuullisuuden positiiviset vaikutukset kuluttajissa ovatkin kannustaneet yrityksiä panostamaan vastuulliseen toimintaan. Vastuullisuudesta on muodostunut markkinointiväline, jonka seurauksena useat yritykset ovat lanseeranneet yhteistyökampanjoita hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, alkaneet noudattaa eettisiä toimintatapoja ja ympäristövastuullisia liiketoimintakäytäntöjä. Se mitä vaikutuksia vastuullisella toiminnalla saadaan aikaan kuluttajissa ei kuitenkaan ole riippuvainen yksin vastuullisen toiminnan laadusta, vaan ensisijaisesti siitä miten hyvin vastuullisuus on integroitu yrityksen ydinliiketoimintaan ja miten uskottavasti siitä viestitään. Tämän pro gradun tarkoituksena oli tutkia kuluttajan kokeman brändin vastuullisuuden ja brändipääoman (mielikuvat, uskollisuus ja koettu laatu) välistä suhdetta. Brändin vastuullisuus määriteltiin tarkoittamaan sosiaalista vastuuta, ympäristövastuuta sekä vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä. Empiirisen tutkimuksen kohteena oli Innocent-smoothiebrändi, joka on asemoinut itsensä vastuullisena brändinä markkinoilla. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa tutkittiin mikä vaikutus kuluttajan kokemalla brändin vastuullisuudella (sosiaalinen vastuu, ympäristövastuu ja hyväntekeväisyystoiminta) on brändipääomaan (mielikuviin, uskollisuuteen ja koettuun laatuun). Lisäksi tutkittiin onko vastuullisuuden vaikutus brändipääomaan riippuvainen kuluttajan asenteesta vastuullista kuluttamista kohtaan. Tutkimustulosten mukaan vastuullisuudella on positiivinen suhde kaikkiin brändipääoman elementteihin. Lisäksi koetulla vastuullisuudella todettiiin olevan voimakkaampi vaikutus koettuun laatuun eettisten kuluttajien keskuudessa. Tulosten perusteella voitiin todeta brändin vastuullisen asemoinnin olevan tehokas keino luoda yksilöllinen ja persoonallinen, kilpailijoista erottuva brändi. Lisäksi vastuullisuuden todettiin vaikuttavan positiivisesti brändin koettuun laatuun ja olevan tehokas keino luoda asiakasuskollisuutta pitkällä aikavälillä.

Lapväärtinjoen alaosan väylien kunnostushankkeen loppuraportti : Kalaston ja kalastuksen velvoitetarkkailutulokset

Kristiinankaupungin kaupunki sai ympäristölupaviraston luvan Lapväärtinjoen alaosan kunnostukseen väyliä ruoppaamalla. Ruoppauk-set aloitettiin talvella 2011–2012 ja niitä jatkettiin seuraavana talvena. Ensimmäisenä talvena ruopattiin noin 18 100 m3 ja toisena 25 200 m3. Lupapäätöksessä luvanhaltija määrättiin tarkkailemaan hankkeen vaikutuksia veden laatuun, suojeltuihin Natura 2000 – luon-nonarvoihin, kalakantoihin, kalojen kutualueisiin ja kalastukseen valvovien viranomaisten hyväksymällä tavalla. Tässä loppuraportissa esitetään kaikki kalaston ja kalastuksen tarkkailujen tulokset. Hankkeen toteuttamisen vaikutuksia meritaimenen ja vaellussiian nousuun seurattiin rysäpyynnin avulla syksyisin ja keväisin syksystä 2011 alkaen syksyyn 2014 asti. Rysällä saatiin taimenia eniten syksyllä 2013, kun taas siikoja saatiin eniten syksyllä 2012. Vain osa nousevista taimenista ui rysään, sillä syksyllä 2014 rysällä saatiin kymmenen taimenta, kun samaan aikaan noin 9 km päässä ylävir-ralla sijaitsevan Peruskosken Vaki-kalalaskurin kautta nousi lähes 70 lohikalaa eli ilmeisesti taimenta. Taimenen käyttämiä vaellusreittejä selvitettiin telemetrian avulla hankkeen valmistumisen jälkeen keväällä 2014. Lähettimillä varuste-tuista viidestä taimenesta neljä nousi jokeen. Kolme taimenista nousi ylävirtaan pääväylää pitkin ja yhden nousureitti jäi epäselväksi. Nahkiaisen toukkakartoitusten tavoitteena oli selvittää ennen ruoppauksia, poistetaanko ruoppauksilla toukka-alueita. Nahkiaistoukkia löydettiin hankealueen yläpuolelta ja ylä- ja keskiosalta kesällä 2011. Nahkiaisten pyyntiolosuhteiden muuttumista ja pyynnin tehok-kuutta seurattiin saaliskirjanpidon avulla yhteistyössä alueen nahkiaisrysäpyytäjien kanssa. Nahkiaissaaliit olivat pienet etenkin vuonna 2014. Tutkimusalueen virkistys- ja vapaa-ajan kalastusta selvitettiin lähettämällä tiedustelu ruoppausalueen rantojen maan- ja kiinteistön-omistajille ja mökin pitkään vuokranneille. Vastanneet ruokakunnat olivat saaneet kalaa vuonna 2011 yhteensä noin 3200 kg ja vuonna 2014 noin 2800 kg. Runsaimmin saatiin haukea, särkeä, ahventa, säynettä ja lahnaa, joista kertyi 88 % kokonaissaaliin massasta mo-lempina vuosina.

Oppisopimuskoulutus yritysten tuottamana koulutuspalveluna: tavoitteista vaikutuksiin

Työpaikoilla tapahtuvan koulutuksen merkitys korostuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla nyt ja tulevaisuudessa. Tämä väitöstutkimus määrittelee oppisopimuskoulutuksen yritysten tuottamana koulutuspalveluna osana ammatillista tutkintoon johtavaa koulutusta, jota tuotetaan työpaikoilla ja yrityksissä. Väitöstutkimuksessa tarkastellaan niitä tavoitteita, joita yrityksissä oppisopimuskoulutukseen liittyy ja vaikutuksia, joita koulutusta tuottamalla yrityksessä syntyy. Tutkimuksen kohteena ovat eri alojen pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset), jotka ovat tuottaneet oppisopimuskoulutusta ja joilla on siitä vuosien kokemus. Lisäksi tutkimukseen osallistui pk-yrityksiä, joille oppisopimuskoulutus ja siihen liittyvä toiminta on vierasta. Tutkimus tuo uutta tietoa vain vähän tutkittuun aikuisten oppisopimuskoulutukseen, mutta ei sulje pois nuorten oppisopimuskoulutukseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus yhdistää oppisopimuskoulutuksen ja koulutuksen tuottamisen yrityksissä, mikä uudistaa sekä oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen, palvelun tuottamiseen että osaamiseen liittyvää teoreettista viitekehystä. Lisäksi tutkimus tuo yrityksille sekä oppisopimuskoulutuksen hallinnollisille tahoille palvelun tuottamisen ja siihen liittyvien tavoitteiden ja vaikutusten näkökulman. Väitöstutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu ja jakautuu kolmeen osaan: palveluun ja sen tuottamiseen, osaamispääomiin ja niiden eri muotoihin sekä vaikutuksiin palvelutuotannossa. Teoreettinen viitekehys kuvaa monimuotoisesti oppisopimuskoulutuksen ilmiötä, jonka olemus muuttuu sen mukaan, miten, kuka tai mikä taho sitä arvioi tai tarkastelee. Väitöstutkimus on empiiriseltä luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluilla vuoden 2013 lopulla ja vuoden 2014 alussa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Tutkimusote pohjautuu abduktiiviseen päättelyyn. Tutkimustulokset esitetään ja luokitellaan niin tavoitteiden kuin vaikutusten osalta inhimillisen, rakenteellisen ja suhdepääoman kautta. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen vaikutukset nähdään positiivisina ja neutraaleina, eikä alakohtaisia eroja vaikutusten osalta juuri ole. Myönteisten vaikutusten saavuttamiseen liittyy tärkeänä osana arvon luomisen ja tuottamisen kokemus molemmilla koulutukseen osallistuvilla osapuolilla. Lisäksi myönteisten vaikutusten taustalla ovat yrityksen sitoutuminen sekä työn ja koulutuksen johtamisosaaminen. Yrityksissä on tärkeää, että imago kouluttajana on hyvä. Oppisopimuskoulutuksen tuottamisesta syntyneet vaikutukset ovat asetettuja tavoitteita laajemmat, erityisesti rakenteelliseen pääomaan liittyvien vaikutusten osalta. Oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus yrityksessä syntyy asetettujen tavoitteiden ja vaikutusten välisestä suhteesta. Kokonaisuutena voidaan todeta, että oppisopimuskoulutuksen vaikuttavuus ja suorituskyky yrityksissä ovat hyvät, vaikka koulutuksen laatu vaihtelee jonkin verran. Oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen, aloittaminen ja tuottaminen liittyvät usein niin sanottuihin oppisopimusagentteihin eli sellaisiin kehityshakuisiin henkilöihin, joilla jossakin elämäntilanteessa on ollut myönteisiä kokemuksia oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksen kustannukset koostuvat työsuhteesta, tietopuolisen koulutuksen aikaisesta työstä poissaolosta sekä ohjauksesta ja arvioinnista, mutta koulutusta pidetään taloudellisesti kannattavana. Oppisopimuskoulutuksen tuottamista estävät pääasiassa viestinnän ja tiedottamisen puute, koulutusmahdollisuuden tunnistamatta jääminen, yritysten heikko koulutuskulttuuri sekä epäselvät mielikuvat ja käsitykset. Nuorten oppisopimuskoulutuksen toteuttamisen hidasteina ovat tutkimuksen mukaan työsuhteeseen ja talouteen liittyvät seikat, nuorten kasvun vaiheeseen sisältyvät tekijät sekä monenlaiset pedagogiset ja eettiset kysymykset. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nuori on käsitteenä ja viiteryhmänä epämääräinen. Ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen eri muodot ja monet käsitteet myös aiheuttavat epäselvyyttä molemmissa tutkimuksen konteksteissa eli yrityksissä, joissa oppisopimuskoulutusta tuotetaan sekä yrityksissä, joissa sitä ei tuoteta.

Suomalaisen PK-yrityksen etabloitumisen kompleksisuus Venäjälle

Tässä diplomityössä perehdytään suomalaisten pk - yritysten kansainvälistymisen kompleksisuuteen Venäjälle. Tutkimuksen pääkohderyhmänä ovat Etelä-Karjalaiset kone – ja metallialan pienet ja keskisuuret yritykset. Tutkimuksessa selvitettiin myös Pietarin alueen suurten metalliyritysten etabloitumishalukkuutta Suomeen. Työn tavoitteena on tuottaa informaatiota kansainvälisen liiketoiminnan päätöksenteon tueksi. Työn tarkoituksena on myös selvittää lukijalle kansainvälistymiseen liittyvän kompleksisuuden ja yrityksen resurssien välistä yhteyttä. Työn yhtenä tuotoksena luotiin yksinkertainen malli, joka omalta osaltaan selittää haastavalle liiketoiminta-alueelle etabloitumista tavoittelevan yrityksen kokemaa kompleksisuutta ja sen yhteyttä yrityksen resursseihin.

Sadutus varhaiskasvatuksessa –Tapaustutkimus Auran kunnan päivähoidon sadutuksen käytöstä

Tutkimuksessa tarkastellaan sadutuksen käyttöä varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen kohteena on Auran varhaiskasvatuksen henkilökunta, jotka vastasivat lomakekyselyyn, jossa painotettiin avoimia kysymyksiä. Kyselyyn osallistui 26 varhaiskasvattajaa, joista kahdelle tehtiin kyselylomakkeen lisäksi teemahaastattelu. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella miten yleistä sadutusmenetelmän käyttö on varhaiskasvatuksessa, millaiseksi sadutuksen merkitys koetaan ja miten lapset ottavat sadutuksen vastaan kasvattajan näkökulmasta katsottuna. Lisäksi tutkitaan ovatko kasvattajat saaneet sadutukseen koulutusta ja millaisena sadutuksen tulevaisuus nähdään Auran varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen toivotaan tuottavan myös sellaisia tuloksia, joita voidaan hyödyntää sadutuksen käytössä käytännön työssä varhaiskasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena lomakekyselyn ja teemahaastattelujen avulla. Kerätty aineisto analysoitiin teemahaastattelut litteroimalla ja sisällönanalyysillä. Tutkimuksen mukaan sadutusmenetelmä Auran varhaiskasvatuksessa on tuttu menetelmä. Kasvattajat käyttävät sadutusta työssään enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sadutus nähdään erittäin myönteisessä valossa varhaiskasvatuksessa ja siitä koetaan olevan myönteisiä kokemuksia ja runsaasti hyötyä lasten kasvatuksessa. Kolmasosa vastaajista ei ole kokenut mitään negatiivisia tuntemuksia sadutusmenetelmää käyttäessään. 62,5 % varhaiskasvattajista kokee, että sadutuksessa ei ole haittapuolia. Loput vastaajista kokevat yleisimmäksi haitaksi sadutukseen tarvittavan runsaan ajan sekä mahdollisten pettymysten ja ahdistuksen tunteiden esille nousemisen epäonnistuneen sadutuksen tuloksena. Kasvattajien mielestä lapset reagoivan sadutusmenetelmään iloisesti, innokkaasti ja avoimesti. Pääsääntöisesti sadut päätyvät lapsen omaan kasvunkansioon ja sitä kautta aikanaan koteihin. Auran varhaiskasvattajista puolet eivät ole saaneet minkäänlaista koulutusta sadutukseen. Suurin osa on oppinut saduttamaan työnsä ja työkaveriensa innoittamana. 21 kasvattajaa eli kaikki vastanneista aikovat käyttää sadutusta jatkossakin Auran varhaiskasvatuksessa. Sadutuksen hyödyllisyyttä ja arvostusta mitattaessa kasvattajien antamien kouluasteikollisten (4-10) arvosanojen keskiarvoksi tuli 8,5, joka kouluasteikolla on hyvä. Tutkimuksen tulokset tukevat yleisesti sitä tulkintaa, että sadutus koetaan päiväkotihenkilöstön piirissä hyödylliseksi menetelmäksi, jota käytetään laajasti hyödyksi, tosin kielteisiä kokemuksiakin löytyy sen intensiivisyyden ja runsaan sosiaalisen vuorovaikutuksen käytön vuoksi. Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä laajemmin, vaan tältä osin vaadittaisiin lisätutkimuksia.

The language used in early mother-child interaction by very-low-birth-weight children, with a focus on the emergence of grammar. 'El lenguaje utilizado por niños con muy bajo peso al nacer en la interacción temprana entre madre e hijo, con atención especial a la aparición de la gramática'.

Resumen basado en el de la publicación. Resumen en español

Buenas prácticas en docencia y política universitaria.

Recoge diez experiencias docentes realizadas en el ámbito de la educación superior con el objetivo de reflejar procedimientos innovadores sobre enseñanza y aprendizaje en dicho ámbito. Son investigaciones y proyectos pilotos realizados en distintas universidades españolas, y en distintas carreras como ingenierías, magisterio, enfermería, administración y dirección de empresas, derecho o psicopedagogía.

Integrating nitrogen fluxes at the European scale

Executive summary Nature of the problem • Environmental problems related to nitrogen concern all economic sectors and impact all media: atmosphere, pedosphere, hydrosphere and anthroposphere. • Therefore, the integration of fluxes allows an overall coverage of problems related to reactive nitrogen (Nr) in the environment, which is not accessible from sectoral approaches or by focusing on specific media. Approaches • This chapter presents a set of high resolution maps showing key elements of the N flux budget across Europe, including N2 and Nr fluxes. • Comparative nitrogen budgets are also presented for a range of European countries, highlighting the most efficient strategies for mitigating Nr problems at a national scale. A new European Nitrogen Budget (EU-27) is presented on the basis of state-of-the-art Europe-wide models and databases focusing on different segments of Europe’s society. Key findings • From c. 18 Tg Nr yr −1 input to agriculture in the EU-27, only about 7 Tg Nr yr− 1 find their way to the consumer or are further processed by industry. • Some 3.7 Tg Nr yr−1 is released by the burning of fossil fuels in the EU-27, whereby the contribution of the industry and energy sectors is equal to that of the transport sector. More than 8 Tg Nr yr−1 are disposed of to the hydrosphere, while the EU-27 is a net exporter of reactive nitrogen through atmospheric transport of c. 2.3 Tg Nr yr−1. • The largest single sink for Nr appears to be denitrifi cation to N2 in European coastal shelf regions (potentially as large as the input of mineral fertilizer, about 11 Tg N yr–1 for the EU-27); however, this sink is also the most uncertain, because of the uncertainty of Nr import from the open ocean. Major uncertainties • National nitrogen budgets are diffi cult to compile using a large range of data sources and are currently available only for a limited number of countries. • Modelling approaches have been used to fill in the data gaps in some of these budgets, but it became obvious during this study that further research is needed in order to collect necessary data and make national nitrogen budgets inter-comparable across Europe. • In some countries, due to inconsistent or contradictory information coming from different data sources, closure of the nitrogen budget was not possible. Recommendations • The large variety of problems associated with the excess of Nr in the European environment,including adverse impacts, requires an integrated nitrogen management approach that would allow for creation and closure of N budgets within European environments. • Development of nitrogen budgets nationwide, their assessment and management could become an effective tool to prioritize measures and prevent unwanted side effects.

Hcp2, a secreted protein of the phytopathogen Pseudomonas syringae pv. tomato DC3000, is required for competitive fitness against bacteria and yeasts

When analysing the secretome of the plant pathogen Pseudomonas syringae pv. tomato (Pst) DC3000, we identified hemolysin co-regulated protein (Hcp) as one of the secreted proteins. Hcp is assumed to be an extracellular component of the type VI secretion system (T6SS). Two copies of hcp genes are present in the Pst DC3000 genome, hcp1 (PSPTO_2539) and hcp2 (PSPTO_5435). We studied the expression patterns of hcp genes and tested the fitness of hcp knock-out mutants in host plant colonization and in inter-microbial competition. We found that the hcp2 gene is expressed, most actively at the stationary growth phase, and that the Hcp2 protein is secreted via T6SS and appears in the culture medium as covalently linked dimers. Expression of hcp2 is not induced in planta and it does not contribute to virulence or colonisation in tomato or Arabidopsis plants. Instead, hcp2 is required for survival in competition with enterobacteria and yeasts, and its function is associated with suppression of the growth of these competitors. This is the first report on bacterial T6SS-associated genes functioning in competition against yeast. Our results suggest that the T6SS of P. syringae may play an important role in bacterial fitness, allowing this plant pathogen to survive in conditions where it has to compete with other micro-organisms for resources.

Survey of selected tick-borne diseases in dogs in Finland

BACKGROUND: Due to climate changes during the last decades, ticks have progressively spread into higher latitudes in northern Europe. Although some tick borne diseases are known to be endemic in Finland, to date there is limited information with regard to the prevalence of these infections in companion animals. We determined the antibody and DNA prevalence of the following organisms in randomly selected client-owned and clinically healthy hunting dogs living in Finland: Ehrlichia canis (Ec), Anaplasma phagocytophilum (Ap), Borrelia burgdorferi (Bb) and Bartonella. METHODS: Anti-Ap, -Bb and -Ec antibodies were determined in 340 Finnish pet dogs and 50 healthy hunting dogs using the 4DX Snap(R)Test (IDEXX Laboratories). In addition, PCRs for the detection of Ap and Bartonella DNA were performed. Univariate and multivariate logistic regression analyses were used to identify risk factors associated with seropositivity to a vector borne agent. RESULTS: The overall seroprevalence was highest for Ap (5.3%), followed by Bb (2.9%), and Ec (0.3%). Seropositivities to Ap and Bb were significantly higher in the Aland Islands (p <0.001), with prevalence of Ap and Bb antibodies of 45 and 20%, respectively. In healthy hunting dogs, seropositivity rates of 4% (2/50) and 2% (1/50) were recorded for Ap and Bb, respectively. One client-owned dog and one hunting dog, both healthy, were infected with Ap as determined by PCR, while being seronegative. For Bartonella spp., none of the dogs tested was positive by PCR. CONCLUSIONS: This study represents the first data of seroprevalence to tick borne diseases in the Finnish dog population. Our results indicate that dogs in Finland are exposed to vector borne diseases, with Ap being the most seroprevalent of the diseases tested, followed by Bb. Almost 50% of dogs living in Aland Islands were Ap seropositive. This finding suggests the possibility of a high incidence of Ap infection in humans in this region. Knowing the distribution of seroprevalence in dogs may help predict the pattern of a tick borne disease and may aid in diagnostic and prevention efforts.

Plant sterols and plant stanols in the management of dyslipidaemia and prevention of cardiovascular disease

OBJECTIVE This EAS Consensus Panel critically appraised evidence relevant to the benefit to risk relationship of functional foods with added plant sterols and/or plant stanols, as components of a healthy lifestyle, to reduce plasma low-density lipoprotein-cholesterol (LDL-C) levels, and thereby lower cardiovascular risk. METHODS AND RESULTS Plant sterols/stanols (when taken at 2 g/day) cause significant inhibition of cholesterol absorption and lower LDL-C levels by between 8 and 10%. The relative proportions of cholesterol versus sterol/stanol levels are similar in both plasma and tissue, with levels of sterols/stanols being 500-/10,000-fold lower than those of cholesterol, suggesting they are handled similarly to cholesterol in most cells. Despite possible atherogenicity of marked elevations in circulating levels of plant sterols/stanols, protective effects have been observed in some animal models of atherosclerosis. Higher plasma levels of plant sterols/stanols associated with intakes of 2 g/day in man have not been linked to adverse effects on health in long-term human studies. Importantly, at this dose, plant sterol/stanol-mediated LDL-C lowering is additive to that of statins in dyslipidaemic subjects, equivalent to doubling the dose of statin. The reported 6-9% lowering of plasma triglyceride by 2 g/day in hypertriglyceridaemic patients warrants further evaluation. CONCLUSION Based on LDL-C lowering and the absence of adverse signals, this EAS Consensus Panel concludes that functional foods with plant sterols/stanols may be considered 1) in individuals with high cholesterol levels at intermediate or low global cardiovascular risk who do not qualify for pharmacotherapy, 2) as an adjunct to pharmacologic therapy in high and very high risk patients who fail to achieve LDL-C targets on statins or are statin- intolerant, 3) and in adults and children (>6 years) with familial hypercholesterolaemia, in line with current guidance. However, it must be acknowledged that there are no randomised, controlled clinical trial data with hard end-points to establish clinical benefit from the use of plant sterols or plant stanols.

Urinary Biomarkers Indicative of Apoptosis and Acute Kidney Injury in the Critically Ill.

BACKGROUND Apoptosis is a key mechanism involved in ischemic acute kidney injury (AKI), but its role in septic AKI is controversial. Biomarkers indicative of apoptosis could potentially detect developing AKI prior to its clinical diagnosis. METHODS As a part of the multicenter, observational FINNAKI study, we performed a pilot study among critically ill patients who developed AKI (n = 30) matched to critically ill patients without AKI (n = 30). We explored the urine and plasma levels of cytokeratin-18 neoepitope M30 (CK-18 M30), cell-free DNA, and heat shock protein 70 (HSP70) at intensive care unit (ICU) admission and 24h thereafter, before the clinical diagnosis of AKI defined by the Kidney Disease: Improving Global Outcomes -creatinine and urine output criteria. Furthermore, we performed a validation study in 197 consecutive patients in the FINNAKI cohort and analyzed the urine sample at ICU admission for CK-18 M30 levels. RESULTS In the pilot study, the urine or plasma levels of measured biomarkers at ICU admission, at 24h, or their maximum value did not differ significantly between AKI and non-AKI patients. Among 20 AKI patients without severe sepsis, the urine CK-18 M30 levels were significantly higher at 24h (median 116.0, IQR [32.3-233.0] U/L) than among those 20 patients who did not develop AKI (46.0 [0.0-54.0] U/L), P = 0.020. Neither urine cell-free DNA nor HSP70 levels significantly differed between AKI and non-AKI patients regardless of the presence of severe sepsis. In the validation study, urine CK-18 M30 level at ICU admission was not significantly higher among patients developing AKI compared to non-AKI patients regardless of the presence of severe sepsis or CKD. CONCLUSIONS Our findings do not support that apoptosis detected with CK-18 M30 level would be useful in assessing the development of AKI in the critically ill. Urine HSP or cell-free DNA levels did not differ between AKI and non-AKI patients.

Association of oliguria with the development of acute kidney injury in the critically ill

Urine output (UO) criterion may increase the sensitivity of the definition of acute kidney injury (AKI). We determined whether the empirically derived definition for oliguria(<0.5 ml/kg/h) is independently associated with adverse outcome. Data analysis included hourly recorded UO from the prospective, multicenter FINNAKI study conducted in 16 Finnish intensive care units. Confounder-adjusted association of oliguria of different severity and duration primarily with the development of AKI defined by creatinine criterion (Cr-AKI) or renal replacement therapy(RRT) was assessed. Secondarily, we determined the association of oliguria with 90-day mortality. Of the 1966 patients analyzed for the development of AKI, 454 (23.1%) reached this endpoint. Within this AKI cohort, 312 (68.7%)developed Cr-AKI, 21 (4.6%) commenced RRT without Cr-AKI, and 121 (26.7%) commenced RRT with Cr-AKI. Episodes of severe oliguria (<0.1 ml/kg/h) for more than 3 h were independently associated with the development of Cr-AKI or RRT. The shortest periods of consecutive oliguria independently associated with an increased risk for 90-day mortality were 6–12 h of oliguria from 0.3 to <0.5 ml/kg/h, over 6 h of oliguria from 0.1 to <0.3 ml/kg/h, and severe oliguria lasting over 3 h.Thus, our findings underlie the importance of hourly UO measurements.

Celiac disease-specific TG2-targeted autoantibodies inhibit angiogenesis ex vivo and in vivo in mice by interfering with endothelial cell dynamics

A characteristic feature of celiac disease is the presence of circulating autoantibodies targeted against transglutaminase 2 (TG2), reputed to have a function in angiogenesis. In this study we investigated whether TG2-specific autoantibodies derived from celiac patients inhibit angiogenesis in both ex vivo and in vivo models and sought to clarify the mechanism behind this phenomenon. We used the ex vivo murine aorta-ring and the in vivo mouse matrigel-plug assays to address aforementioned issues. We found angiogenesis to be impaired as a result of celiac disease antibody supplementation in both systems. Our results also showed the dynamics of endothelial cells was affected in the presence of celiac antibodies. In the in vivo angiogenesis assays, the vessels formed were able to transport blood despite impairment of functionality after treatment with celiac autoantibodies, as revealed by positron emission tomography. We conclude that celiac autoantibodies inhibit angiogenesis ex vivo and in vivo and impair vascular functionality. Our data suggest that the anti-angiogenic mechanism of the celiac disease-specific autoantibodies involves extracellular TG2 and inhibited endothelial cell mobility. © 2013 Kalliokoski et al.

Biomassaperäisen liuoksen fraktiointi membraanisuodatuksella

Työn tavoitteena oli hiilihydraattien ja aminohappojen talteenotto biomassaperäisistä liuoksista erilaisina fraktioina ultra- ja nanosuodattamalla niitä erilaisilla membraaneilla. Työ tehtiin selvitystyönä Senson Oy:lle syystalven 2015 ja kevään 2016 välisenä aikana. Teoriaosassa perehdyttiin nanosuodatukseen ja sen erilaisiin sovelluksiin teollisuudessa, sekä lyhyesti muihin paineavusteisiin membraanisuodatusprosesseihin. Teoriaosassa myös keskityttiin erityisesti nanosuodatuksessa käytettyihin membraaneihin sekä niiden likaantumismekanismeihin. Kokeellisessa osassa keskityttiin hiilihydraattien ja aminohappojen talteenottoon kolmesta biomassaperäisestä liuoksesta. Tutkimuksen osa-alueita olivat ultrasuodatus, ultrasuodatuksen konsentraatin kirkastaminen sekä ultrasuodatuksen permeaatin fraktiointi nanosuodatuksella. Tutkimuksessa kiinnitettiin myös erityistä huomiota suodatuskalvojen likaantumiseen ja peseytyvyyteen sekä kalvojen käytettävyyteen pesujen jälkeen. Ultrasuodatuksessa kaikkien kolmen liuoksen kohdalla tutkittavien hiilihydraattien saanto permeaattiin oli hyvä, noin 90 %. Ultrasuodatuksissa käytettyjen membraanien osalta ei myöskään ollut havaittavissa merkittävää likaantumista. Ultrasuodatuksen konsentraattien kirkastamiskokeissa sameutta aiheuttavat komponentit saatiin poistettua kaikista liuoksista yli 94 %:in tehokkuudella. Nanosuodatuksissa monosakkaridit saatiin erotettua suuremmista hiilihydraattikomponenteista joko täysin tai lähes täysin (97 - 100 %). Nanosuodatuksissa käytettyjen membraanien osalta huomattavaa likaantumista oli havaittavissa vain membraanilla 2. Tulosten perusteella nanosuodatuksen voidaan sanoa olevan tehokas tapa erottaa pienet monosakkaridit suuremmista hiilihydraattiyhdisteistä.