Suomen mahdollisuudet vaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyyn

Väitöstutkimuksen kohteena on säädösten valmistelu ja niitä koskevaa päätöksenteko Euroopan unionissa erityisesti siitä näkökulmasta, miten Suomen kaltainen pieni jäsenvaltio voi vaikuttaa EU-säädöksiin. Väitöskirjassa analysoidaan unionin toimielinten välillä vallitsevaa dynamiikkaa ja Suomen asemaa erityisesti EUT-sopimuksen 289 artiklan 1 kohdan ja 294 artiklan mukaisessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka aiemmin tunnettiin yhteispäätösmenettelynä, on selvästi yleisin lainsäädäntömenettely unionissa. Väitöskirja koostuu kuudesta erillisjulkaistusta pääosin vertaisarvioidusta artikkelista ja niitä täydentävästä ja kokoavasta yhteenveto-osasta. Kirjan tämä painos sisältää vain yhteenvetoluvun, ei erikseen julkaistuja artikkeleita. Väitöskirjassa hyödynnetään eurooppaoikeuden ja politiikan tutkimuksen kirjallisuutta. Metodologisesti väitöstutkimus edustaa empiiristä oikeustutkimusta, jossa yhdistyy lainopillinen analyysi ja empiiristen, tässä tapauksessa lähinnä laadullisten aineistojen analyysi. Yhteenvedossa on seurattu lainsäädäntömuutoksia ja oikeuskäytäntöä 10. huhtikuuta 2015 asti. Väitöskirjatutkimuksen kantavana teemana on oikeuden ja politiikan suhde EUlainsäätämisessä. Artikkeleita ja yhteenvetoa sitovat yhteen kaksi yleisen tason argumenttia. Ensiksi, EU:n lainsäädäntömenettelyä koskevat oikeussäännöt ja institutionalisoituneet käytännöt luovat kehikon toimielinten sisäiselle päätöksenteolle sekä niiden välisille poliittisluonteisille neuvotteluille, vaikkakaan sääntöihin ja käytäntöihin ei yleensä ole tarvetta nimenomaisesti vedota menettelyn kuluessa. Toiseksi, koska Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion muodollinen valta – siis äänimäärä neuvostossa – on hyvin rajallinen, suomalaisten ministerien ja virkamiesten tulisi hyödyntää erilaisia epävirallisia vaikuttamiskanavia, jos halutaan vahvistaa Suomen tosiasiallista vaikutusvaltaa menettelyssä. Unionin lainsäädäntötoiminta ei tyypillisesti ole rationaalisen mallin mukaan etenevää päätöksentekoa, vaan tempoilevaa ja vaikeasti ennakoitavaa kamppailua eri preferenssejä edustavien toimijoiden välillä. Väitöskirjan ensimmäisessä artikkelissa analysoidaan säädösvalmistelua ja lainsäätämismenettelyä unionissa vaihe vaiheelta. Johtopäätöksenä todetaan, että unioniin on syntynyt yhteispäätösmenettelyn, sittemmin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen myötä uudenlainen lainsäätämiskulttuuri, jolle on leimallista tiiviit yhteydet komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Toimielimet ottavat nykyisin joustavasti huomioon toistensa kantoja menettelyn edetessä, mikä mahdollistaa sen, että valtaosa EU-säädöksistä voidaan hyväksyä jo ensimmäisessä käsittelyssä. Toisessa tutkimusartikkelissa analysoidaan komission asemaa unionin toimielinrakenteessa. Artikkelissa tarkastellaan komission aloiteoikeutta sekä komission puheenjohtajan ja sen jäsenten valintamenettelyjä siitä näkökulmasta, edistääkö komissio todella unionin yleistä etua itsenäisenä ja riippumattomana, kuten EU-sopimuksen 17 artiklassa edellytetään. Tiettyjen järjestelyjen myötä Euroopan parlamentin ja komission suhde on kehittynyt siihen suuntaan, että komissio toimii jossain määrin parlamentille vastuunalaisena hallituksena. Artikkelissa kritisoidaan, että kehitys ei välttämättä lähennä kansalaisia unionin toimielimiin ja että kehitys omiaan vaarantamaan komission aseman verrattain riippumattomana välittäjänä trilogeissa. Kolmas artikkeli sisältää tapaustutkimuksen kuluttajille myönnettäviä luottoja sääntelevän direktiivin (2008/48/EY) valmisteluvaiheista. Tapaustutkimus konkretisoi Suomen hallituksen edustajien tekemän EU-vaikuttamisen keinoja, vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Artikkelissa todetaan, että Suomelle aivan keskeinen vaikuttamisresurssi ovat sellaiset virkamiehet, jotka hallitsevat niin käsiteltävän säädöshankkeen sisältökysymykset kuin unionin päätöksentekomenettelyt ja toimielinten institutionalisoituneet käytännöt. Artikkelissa tehdyt empiiriset havainnot jäsenvaltioiden välillä käydyistä neuvotteluista tukevat konstruktiivisen mallin perusoletuksia. Neljännessä artikkelissa, joka on laadittu yhteistyönä professori Tapio Raunion kanssa, analysoidaan unioniasioiden kansallista valmistelua ja tarkemmin ottaen sitä, miten Suomen neuvottelukannat muotoutuvat valtioneuvoston yhteensovittamisjärjestelmän ylimmällä tasolla EU-ministerivaliokunnassa. Artikkelissa todetaan laajan pöytäkirja-aineiston ja sitä täydentävän haastatteluaineiston pohjalta, että EUministerivaliokunnan asialistan laadinta on delegoitu kokonaisuudessaan asiantuntijavirkamiehille. Lisäksi asialistan muotoutumiseen vaikuttaa luonnollisesti unionin toimielinten, erityisesti Eurooppa-neuvoston agenda. Toisaalta, EU-ministerivaliokunnan kokouksissa ministerit yksin tekevät päätöksiä ja linjaavat Suomen EU-politiikkaa. Viidennessä artikkelissa selvitetään, miten olisi toimittava, jos pyritään siihen, että uusi tai muutettu EU-säädös vastaisi mahdollisimman pitkälti Suomen kansallisesti määriteltyä neuvottelukantaa. Tehokkainta on vaikuttaa aloiteoikeutta lainsäädäntömenettelyssä käyttävään komissioon, tarvittaessa myös virkahierarkian ylimmillä tasoilla, sekä tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa, erityisesti puheenjohtajavaltion, tulevien puheenjohtajavaltioiden ja suurten jäsenvaltioiden kanssa. Mikäli käsittelyssä oleva EU-säädöshanke arvioidaan kansallisesti erityisen tärkeiksi tai ongelmalliseksi, tulisi vaikuttamistoimia laajentaa kattamaan myös Euroopan parlamentin avainhenkilöitä. Kuudennessa artikkelissa analysoidaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja etujärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia EU-asioiden valmistelussa. Johtopäätöksenä todetaan, että muodollinen yhteensovittaminen EU-valmistelujaostojen laajan kokoonpanon kokouksissa ei ole sidosryhmille ensisijainen eikä tehokkain vaikuttamisen keino. Sen sijaan korostuvat epäviralliset yhteydet toimivaltaisen ministeriön vastuuvirkamieheen kotimaassa ja vaikuttaminen eurooppalaisen kattojärjestön välityksellä. Väitöskirjan yhteenveto-osassa on eritelty, missä EU:n säädösvalmistelun ja lainsäätämismenettelyn vaiheissa Suomen kaltaisella pienellä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset vaikuttaa valmisteltavana olevaan säädökseen. Parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat aivan EU-säädöksen elinkaaren alkuvaiheessa, kun komissio on vasta käynnistämässä uutta säädösvalmistelua. Väitöstutkimuksessa todetaan, että varhaista kannanmuodostusta ja sen mahdollistamaa ennakkovaikuttamista on Suomessa kyetty kehittämään etenkin niissä poliittisesti, taloudellisesti tai oikeudellisesti tärkeissä hankkeissa, joissa hallituksen kannanmuodostus tapahtuu EU-ministerivaliokunnassa. Muissa unionin säädöshankkeissa ennakollisen vaikuttamisen intensiteetti näyttäisi vaihtelevan, riippuen muun muassa toimivaltaisen ministeriön keskijohdon ja ylimmän johdon sitoutumisesta. Toinen Suomelle otollinen vaikuttamisen ajankohta on silloin, kun komission antamaa ehdotusta käsitellään asiantuntijavirkamiesten kesken neuvoston työryhmässä. Tehokas vaikuttaminen edellyttää, että Suomea neuvotteluissa edustavat henkilöt kokoavat ”samanmielisistä” jäsenvaltioista kaksoisenemmistösäännön mukaisen voittavan koalition. Viimeinen vaikuttamisen ikkuna aukeaa silloin, kun Coreper-komiteassa laaditaan neuvoston puheenjohtajalle neuvottelumandaattia toimielinten välisiin trilogeihin tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä käsittelyssä. Tässä varsin myöhäisessä menettelyvaiheessa vaikuttaminen on pienen jäsenvaltion näkökulmasta jo selvästi vaikeampaa. Väitöskirja sijoittuu luontevasti osaksi valtiotieteellistä eurooppalaistumis-kirjallisuutta siltä osin, kuin siinä on tutkittu EU-jäsenyyden vaikutuksia kotimaisiin hallinnon rakenteisiin ja politiikan asialistaan. Kuten tunnettua, Suomen EU-politiikka rakentuu eduskunnalle vastuullisen valtioneuvoston varaan. Väitöskirjassa ei kuitenkaan ole otettu erityiseen tarkasteluun perustuslakiin sidottua eduskunnan ja hallituksen yhteistoimintaa EU-asioissa. Sen sijaan on tutkittu unioniasioiden valmistelua ja yhteensovittamista valtioneuvoston sisällä. Kun EU-asioiden yhteensovittamisjärjestelmää luotiin, pidettiin tärkeänä, että jokaisessa säädöshankkeessa ja politiikkahankkeessa kyetään muodostamaan kansallisesti yksi ja yhtenäinen neuvottelupositio. Yhtenäisen kansallisen linjan ajamisen katsottiin parantavan Suomen asemaa unionin päätöksenteossa. Väitöskirjassa todetaan johtopäätöksenä, että EU-asioiden kansallinen valmistelujärjestelmä toteuttaa sille asetetut tavoitteet käytännössä varsin hyvin. Merkittävin kehittämiskohde liittyy kansallisen EU-valmistelun reaktiivisuuteen. Jos Suomi haluaa vaikuttaa yhä vahvemmin EU-lainsäätämiseen, Suomelle tärkeät hankkeet pitäisi tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa ja priorisoida selkeästi niiden hoitamista ministeriöissä.

Informal learning and competence development during a management trainee program

The purpose of this research was to study how management trainee program participants experienced the program with respect to their learning and competence development. Additionally, the purpose was also to examine what the trainees learned and how the learning occurred. Furthermore, factors affecting learning in the workplace were examined. The theoretical framework of this research was formed utilizing individual competence and informal learning frameworks. Research was conducted as a single case study and data was gathered by thematic interviews. The results of this research indicate that the trainees experienced the program as a good method for learning the overall picture of the organization and its business. Regarding competence development, especially knowledge- and cognitive competence categories were developed during the program. The best learning outcomes were achieved through learning by doing, in co-operation with others, and learning from others. The results indicate that the planning of the program and its structure have a significant effect on learning. Furthermore, a sufficient level of challenge was experienced as being important for the quality of the learning as well.

Sosiaalisen pääoman verkostotutkimus kohdeyrityksessä

Tässä sosiaalisen pääoman verkostotutkimuksessa tarkastellaan valitun rahoitusalalla toimivan kohdeyhtiön sosiaalisen verkoston rakennetta. Työn tavoitteena on määritellä kohdeorganisaation sosiaalinen verkosto ja löytää avainhenkilöt, jotka ovat keskeisiä organisaation toiminnalle ja tiedonjakamiselle. Näiden tunnistettujen roolien kautta pyritään selvittämään miten yritykset laajemmin voivat hyödyntää yritysten epämuodollista sosiaalista verkostoa yleensä tiedon jakamisessa. Tuloksilla pyritään myös hakemaan tukea sille miten sosiaalista epämuodollista verkostoa voidaan hyödyntää silloin kun organisaatio on muutostilassa. Työ on laadullinen tutkimus jota tuetaan numeerisella aineistolla joka on kerätty verkostokyselyllä. Pääasiallinen aineisto tutkimukselle kerättiin teemahaastatteluilla. Empiirinen aineisto kerättiin verkostoanalyysillä koko kohdeyhtiön henkilökunnalle lähetetyllä kyselyllä. Tästä johdettuna luotiin sosiaalisen verkosto kartta ja analysoitiin tulokset. Tuloksien avulla löydettyjä havaintoja käytettiin teemahaastatteluiden pohjana varsinaiselle tutkimukselle. Haastateltavat henkilöt edustivat organisaation eri yksiköitä ja ammattiryhmiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, että kohdeyrityksen sosiaalisen verkoston rakenne poikkeaa tyypillisestä muodollisesta organisaatiorakenteesta huomattavasti. Tutkimuksessa havaittiin selkeitä avainhenkilöitä joiden roolit korostuvat organisaation toiminnalle oleellisina tietoväylinä. Näiden avainhenkilöiden kautta haetaan tietoa ja apua päätöstentekoon organisaation kaikilla tasoilla. Tutkimus osoittaa myös sen, että sosiaalisen pääoman kasvaessa oikeaa tietoa osataan hakea oikeasta paikasta nopeammin ja tehokkaammin epämuodollisia reittejä pitkin. Tunnistamalla avainhenkilöt organisaatiossa, yritykset pystyvät vaikuttamaan tiedonkulkuun myös silloin kun yritys on muutostilassa. Vaikuttamalla ja kommunikoimalla myös epäformaalien verkostojen kautta yrityksien on helpompi muokata toimintatapojaan muutoksien yhteydessä.

Institutional environment in North Korea: market structure and overcoming institutional voids

Tutkimus sai innoituksensa, kun tutkija huomasi tarpeen liiketaloudelliselle, ajantasaiselle ja realistiselle tutkimukselle Pohjois-Korean markkinoista, joka kuvailisi markkinoiden olemassaolevia ja puuttuvia rakenteita sekä tutkisi mahdollisuuksia ylittää puuttuvat rakenteet. Institutionaalinen teoria valittiin sopivaksi viitekehykseksi kuvailla ja tutkia markkinarakennetta. Tutkimuskysymys muotoiltiin seuraavasti: “Miten ulkomaiset yritykset voivat reagoida puuttuviin markkinarakenteisiin Pohjois-Koreassa?”. Tutkimuskysymys jaettiin kolmeen osakysymykseen: (1) Millainen on Pohjois-Korean markkinoiden institutionaalinen ympäristö? (2) Mitkä ovat merkittävimmät puuttuvat markkinarakenteet Pohjois-Koreassa? (3) Mitä mahdollisuuksia ulkomaisilla yrityksillä voisi olla reagoida puuttuviin markkinarakenteisiin? Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, koska tutkimuskysymys on deskriptiivinen. Aineisto kerättiin asiantuntijahaastattelun ja kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Primääriaineiston muodostavat 2 asiantuntijahaastattelua ja sekundääriaineiston muodostavat 95 artikkelia, jotka kerättiin 40 lähteestä. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Aineisto koodattiin, luokiteltiin ja esitettiin kokonaisuuksina luokittelurungon avulla, joka laadittiin tutkimusta varten muodostetun teoreettisen viitekehyksen mukaan. Tulokset ja johtopäätökset voidaan tiivistää seuraavasti. (1) Pohjois-Korean markkinan instituutioihin vaikuttaa kaksoisrakenne, jossa muodollinen, sosialistinen rakenne ja epämuodollinen, markkinalähtöinen rakenne toimivat päällekkäin. (2) Puuttuvia rakenteita on sekä markkinan kontekstissa että markkinatasolla. Puutteet ovat osittain seurausta vanhojen rakenteiden korvaantumisesta uusilla, jotka eivät ole institutionalisoituneet. (3) Yritykset voivat käyttää samoja mahdollisuuuksia reagoida puuttuviin markkinarakenteisiin Pohjois-Koreassa, joita kehittyvien markkinoiden yhteydessä on esitetty. Sen tulkittiin vähentävän käsitystä, jonka mukaan Pohjois-Korean markkina on liian erikoinen yritystoiminnalle. (4) Kasvava keskiluokka sekä yrittäjyyden ja naisten yhä merkittävämpi rooli liike-elämässä aiheuttavat alhaalta ylöspäin suuntautuvaa kehitystä markkinoilla. Nämä ovat merkkejä viimeaikaisesta kehityksestä, jotka eivät ole saaneet laajaa huomiota länsimaisessa mediassa. Se korostaa tarvetta liiketaloudelliselle, ajantasaiselle jatkotutkimukselle Pohjois-Korean markkinoista.

Institutional environment in North Korea: market structure and overcoming institutional voids

The research was sparked by an exchange in South Korea, as the author identified a gap in research that provides economic, up to date and realistic information about the North Korean market in English language. A need for a research was identified that would describe the market’s existing and missing market structures and explore possibilities to overcome the missing market structures. Institutional theory was chosen as a suitable framework to describe and explore the market. The research question was formulated as follows: “How can foreign companies overcome institutional voids in the North Korean market?”. To answer the research question, it was divided into three sub-questions as follows: (1) What is the institutional environment in North Korea like? (2) What are the major institutional voids in the North Korean market? (3) What possibilities do foreign companies have to overcome institutional voids? The research is qualitative by nature due to the descriptive and exploratory nature of the research question. Data collection consisted of expert interview and content analysis, resulting in primary data of two interviews and secondary data of 95 articles from 40 different sources. The data was analyzed with the systematical technique of content analysis. The data was coded, classified and presented as concepts with the help of a classification system that was build following the theoretical framework adapted for this study. The findings can be summarized as follows. (1) The market institutions are characterized by an overlapping dual system of formal, socialist structures and informal, market-oriented structures. (2) Institutional voids prevail on both the market’s contextual and on the market level. They are partly result of old institutions being replaced by new institutions that lack institutionalization. (3) Identified possibilities to overcome institutional voids correspond with possibilities drawn from previous research. This decreases the image of North Korea as an impossibly unique market to operate in. (4) Emerging middle class, rapidly growing entrepreneurial activities and women’s increasing role in business drive a down-to-up change in the market. This signals the recent development of the market, yet has been overlooked in the Western media. Thus there is a need for further economic, up to date research concerning North Korea.

An Exploration Into Doctoral Students' Sense of Community and its Influence on the Formation of Informal Mentoring Relationships

This exploratory mixed method research project was designed to investigate an area of doctoral education that has received little attention in the past. This research focused specifically on the non-intellectual, hoped-for by-products of doctoral education; the dynamic processes of developing and maintaining both a sense of community and informal mentoring relationships. The design of the study captured the experiences of doctoral students and alumni at various time periods in the doctoral program. Participants represented a diverse group of students with differences in professional and academic backgrounds and life stages. A pilot study for this research suggested that the presence of a sense of community and informal mentoring may provide the necessary relationships to support this diversity. The primary question at the forefront of this study was: Do doctoral students feel connected to one another? Five subquestions were developed to address this research topic: Does a sense of community already exist and flourish in doctoral education? Are the programs and resources of the doctoral program organized to nurture the creation and maintenance of a sense of community? Is a sense of community a foundational element in the formation of naturally occurring relationships among doctoral students? What educational and socio-emotional benefits are associated with informal mentoring relationships during the doctoral experience? and Do doctoral students perceive a change in their development as stewards of their discipline over time? The principal methods used to investigate these research questions combined both quantitative and qualitative techniques in a concurrent time sequence. The quantitative portion of the study involved a questionnaire, while the qualitative portion involved two approaches; face-to-face interviews and an open-ended question at the end of the questionnaire. Findings from the study indicated that the presence of both sense of community and informal mentoring enhance the overall quality of doctoral education. Program elements that enhanced or hindered connection between students were identified. Both the dynamics and the emotional, social, and academic benefits of informal mentoring were elucidated. Over time participants perceived changes in their development of the qualities assqciated with stewardship. This study brought the "hoped-for by-products" associated with doctoral education from the background shadows to an illuminated position at the forefront of inquiry.

Informal housing in the XXI century. Characteristics of the informal land and housing supply in Bogota during the first decade of the XXI century

This article characterizes the conditions of the informal land and housing supply during the first decade of the xxi century in Bogota, regarding magnitude and location of the informal urban growth (new occupations in the periphery and informal densification of consolidated areas), housing  conditions in recent occupations and the characteristics of the land market. The situation of the  last decade has been reconstructed based in aerial photography analysis, census data quantification  and data analysis from planning and control public entities. Results suggest that due to the relative  land scarcity in Bogotá, among other aspects, the informal market dynamics have experimented changes compared to previous decades, because the growth in consolidated urban areas becomes  more important than the informal urbanization of the peripheries, but at the same time informality  transcends the municipal perimeter to the neighboring municipalities.

Unemployment insurance in the presence of an informal sector

We study the effect of UI benefits in a typical developing country where the informal sector is sizeable and persistent. In a partial equilibrium environment, ruling out the macroeconomic consequences of UI benefits, we characterize the stationary equilibrium of an economy where policyholders may be employed in the formal sector, short-run unemployed receiving UI benefits or long-run unemployed without UI benefits. We perform comparative static exercises to understand how UI benefits affect unemployed worker´s effort to secure a formal job, their labor supply in the informal sector and leisure time. Our model reveals that an increase in UI benefits generates two opposing effects for the short-run unemployed. First, since search efforts cannot be monitored it generates moral hazard behaviours that lower effort. Second, it generates an income effect as it reduces the marginal cost of searching for a formal job and increases effort.The overall effect is ambiguous and depends on the relative strength of these two effects. Additionally, we show that an increase in UI benefits increases the efforts of long-run unemployed workers. We provide a simple simulation exercise which suggests that the income effect pointed out is not necessarily of second-order importance in comparison with moral hazard strength. This result softens the widespread opinion, usually based on the microeconomic/partial equilibrium argument that the presence of dual labor markets is an obstacle to providing UI in developing countries.

Enabling older people to stay at home: The costs of substituting and supplementing care with assistive technology

A wide-ranging multiprofessional research project explored issues relating to the introduction of assistive technology into the existing homes of older people in order to provide them with the opportunity to remain at home. The financial relationship between assistive technology and packages of formal care was also explored. The costs of residential care and those of a number of packages containing differing quantities of assistive technology, formal care and informal care were compared. The analyses provide a strong financial case for substituting and/or supplementing formal care with assistive technology, even for individuals with quite disabling conditions. Although needs and hence the cost of provision rise with an increasing level of disability, the savings in care costs accrue quickly. The consideration of a variety of users with different needs and informal care provision, and occupying a very wide range of housing, leads to the conclusion that in comparison with traditional care packages, at worst, incorporating significant amounts of assistive technology into care packages is cost neutral, but that with careful specification of assistive technology major savings are feasible.

British pharmacy professionals’ beliefs and participation in continuing professional development: a review of the literature.

Objectives Continuing professional development (CPD) has potential to be useful in pharmacy revalidation but past uptake and attitudes to CPD in Great Britain (GB) need to be mapped. This review examines published literature to chart the participation and beliefs of pharmacy professionals towards CPD in GB in a decade that had seen a formal transition from continuing education to CPD. Methods A comprehensive review of the published literature was conducted to identify studies of the uptake of, or attitudes towards, CPD cross different sectors of pharmacy in GB from 2000 to 2010. Key findings Twenty-two studies were included and analysed, including 13 research papers, six conference papers, two news items reporting survey outcomes and one commissioned study. Eight barriers to CPD were identified as: time, financial costs and resource issues, understanding of CPD, facilitation and support for CPD, motivation and interest in CPD, attitudes towards compulsory CPD, system constraints, and technical problems. Pharmacy professionals on the whole agreed with the principle of engaging with CPD but there was little evidence to suggest widespread and wholehearted acceptance and uptake of CPD, essential for revalidation. Conclusions If CPD is to succeed, people's beliefs and attitudes must be addressed by recognising and modifying perceived barriers through a combination of regulatory, professional, work-related and personal channels. A number of recommendations are made. Direct experience of effective CPD in the absence of perceived barriers could impact on personal development, career development and patient benefit thus strengthening personal beliefs in the value of CPD in an iterative manner.

British pharmacy professionals' beliefs and participation in continuing professional development: a review of the literature

Objectives:  Continuing professional development (CPD) has potential to be useful in pharmacy revalidation but past uptake and attitudes to CPD in Great Britain (GB) need to be mapped. This review examines published literature to chart the participation and beliefs of pharmacy professionals towards CPD in GB in a decade that had seen a formal transition from continuing education to CPD. Methods:  A comprehensive review of the published literature was conducted to identify studies of the uptake of, or attitudes towards, CPD cross different sectors of pharmacy in GB from 2000 to 2010. Key findings:  Twenty-two studies were included and analysed, including 13 research papers, six conference papers, two news items reporting survey outcomes and one commissioned study. Eight barriers to CPD were identified as: time, financial costs and resource issues, understanding of CPD, facilitation and support for CPD, motivation and interest in CPD, attitudes towards compulsory CPD, system constraints, and technical problems. Pharmacy professionals on the whole agreed with the principle of engaging with CPD but there was little evidence to suggest widespread and wholehearted acceptance and uptake of CPD, essential for revalidation. Conclusions:  If CPD is to succeed, people's beliefs and attitudes must be addressed by recognising and modifying perceived barriers through a combination of regulatory, professional, work-related and personal channels. A number of recommendations are made. Direct experience of effective CPD in the absence of perceived barriers could impact on personal development, career development and patient benefit thus strengthening personal beliefs in the value of CPD in an iterative manner.

A CASE tool for the modeling of methods and information systems

MODSI is a multi-models tool for information systems modeling. A modeling process in MODSI can be driven according to three different approaches: informal, semi-formal and formal. The MODSI tool is therefore based on the linked usage of these three modeling approaches. It can be employed at two different levels: the meta-modeling of a method and the modeling of an information system.In this paper we start presenting different types of modeling by making an analysis of their particular features. Then, we introduce the meta-model defined in our tool, as well as the tool functional architecture. Finally, we describe and illustrate the various usage levels of this tool.

Evolução biológica pelo modo não-tradicional: como professores de ensino médio lidam com esta situação?

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Estudo exploratório sobre a delimitação e práticas contemporâneas da educação não formal

This paper presents the survey, demarcation and discussion of different forms of education, which are education unintentional or intentional informal education, which unfolds in formal and non-formal education. The study of the proposed theme was carried through the review, critical analysis and synthesis of academic and scientific literature relevant to different forms of education. It approaches so prominent non-formal education, due to the significant rise of the practices related to it and increase the visibility of the professionals who took teaching as craft specifically in this educational modality. The main sub-areas of non-formal education presented in the article are: corporate education, non-formal education in social held on nongovernmental organizations (NGOs), non-formal education aimed at prevention and health promotion, formation of free courses to people in different areas of knowledge and practice. At the end, pointing to the importance of considering the non-formal education records within its ambit the existence of political and pedagogical rationales different, even opposite, which requires teachers and researchers in the educational field constant vigilance epistemological, so to contribute to the construction and consolidation of a critical education, creative and emancipatory.