Social differences in avoidable mortality between small areas of 15 European cities: an ecological study

Health and inequalities in health among inhabitants of European cities are of major importance for European public health and there is great interest in how different health care systems in Europe perform in the reduction of health inequalities. However, evidence on the spatial distribution of cause-specific mortality across neighbourhoods of European cities is scarce. This study presents maps of avoidable mortality in European cities and analyses differences in avoidable mortality between neighbourhoods with different levels of deprivation. Methods: We determined the level of mortality from 14 avoidable causes of death for each neighbourhood of 15 large cities in different European regions. To address the problems associated with Standardised Mortality Ratios for small areas we smooth them using the Bayesian model proposed by Besag, York and Mollié. Ecological regression analysis was used to assess the association between social deprivation and mortality. Results: Mortality from avoidable causes of death is higher in deprived neighbourhoods and mortality rate ratios between areas with different levels of deprivation differ between gender and cities. In most cases rate ratios are lower among women. While Eastern and Southern European cities show higher levels of avoidable mortality, the association of mortality with social deprivation tends to be higher in Northern and lower in Southern Europe. Conclusions: There are marked differences in the level of avoidable mortality between neighbourhoods of European cities and the level of avoidable mortality is associated with social deprivation. There is no systematic difference in the magnitude of this association between European cities or regions. Spatial patterns of avoidable mortality across small city areas can point to possible local problems and specific strategies to reduce health inequality which is important for the development of urban areas and the well-being of their inhabitants

Syväjohtaminen kokonaisvaltaisen oppimisen tukena Peikko Finland Oy:ssä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää yritystä oppivana organisaationa ja selvittää onko Syväjohtamisen valmennusmalli ja työkalu Peik-ko Finland Oy:lle organisaation ja yksilön oppimista tukevaa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineiston muodostavat Peikko Finland Oy:n johdon ja esimiestehtävissä olevien henkilöiden teemahaastattelut. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Syväjohtamisen valmen-nusmalli on yrityksen ja yksilön oppimisen kannalta toimiva työkalu, joka ulkoisen valmennuksen jälkeen tulisi ylläpitää sisäisellä toimintamallilla. Oleellista on ulkoisen valmennuksen jatkamisen yhteydessä lisätä etukäteisinfon osuutta ennen valmennuksen alkamista. Peikko Finland Oy:ssä organisaation ja yksilön oma oppiminen edellyttää yritykseltä oppimista tukevien työkalujen ja yrityksen sisäisen toimintamallin toteuttamista, jonka avulla mahdollisestaan koko organisaation oppiminen ja yhteisten tavoitteiden ymmärtäminen.

Tietojärjestelmän tuoma hyöty ja implementointiongelmat controlling-organisaatiossa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia uuden tietojärjestelmän tuomia hyötyjä kohdeyrityksen controlling-organisaatiossa, sekä tutkia implementoinnin epäonnistumiseen johtaneita tekijöitä. Tavoitteena oli selvittää uuden järjestelmän konkreettiset hyödyt kohdeorganisaatiossa, ja selvittää projektin ongelmakohdat verraten niitä kirjallisuudessa esiteltyihin projektin menestystekijöihin. Teoriaosa jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä osassa käydään läpi tietojärjestelmän ja liiketoimintatiedon hallinnan määrittelyä, sekä niillä saavutettuja hyötyjä. Toisessa osassa käydään läpi projektin rakennetta, ja esitellään projektin menestystekijät. Käytännön osuudessa esitellään organisaation uuden tietojärjestelmän hyötyjä loppukäyttäjille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella, ja projektin ongelmakohtia projektiryhmän haastattelujen ja tutkijan havainnoinnin perusteella. Tietojärjestelmälle pystyttiin tunnistamaan kirjallisuudessakin esiintyneitä hyötyjä, mutta loppukäyttäjien mielestä tärkeimmät hyödyt eivät kuitenkaan toteutuneet järjestelmässä hyvin. Projektin suuremmaksi ongelmaksi nousi kokonaisvaltaisen näkemyksen puute projektin tuotoksesta, jonka seurauksena valmis järjestelmä ei vastannut määrittelyjä.

Musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelma Seinäjoen Kansalaisopistoon

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on ollut musiikinopetuksen kehittämis- ja opetussuunnitelman puuttuminen Seinäjoen Kansalaisopistosta. Työn alkuosassa käydään läpi pääpiirteittäin vapaan sivistystyön historia ja Laki vapaasta sivistystyöstä. Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta tarkastellaan elinikäisen oppimisen, eettisyyden ja indoktrinaation näkökulmista. Musiikin opetus- ja oppimiskäsitykset sekä opettajan kompetenssi ovat myös keskeisiä asioita kehitettäessä Seinäjoen Kansalaisopiston musiikin opetusta. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikkiaineissa opiskeli lukuvuonna 2006-2007 yli 800 opiskelijaa. Solistista opetusta annettiin pianossa, laulussa, viulussa ja huilussa. Ryhmäopetusta annettiin harmonikan ja pelimanniharmonikan soitossa, kitaran soitossa, rummuissa, viulun soitossa, kuorolaulussa sekä vauva-äiti/vanhempi - ja erityismusiikkiryhmille (erityislapset, ikäihmiset, erityisaikuiset), kansanmusiikki- ja pelimanniyhtyeille. Seinäjoen Kansalaisopistossa musiikin kehittämis- ja opetussuunnitelmaa varten tehtiin kaksi kyselytutkimusta: erikseen musiikin opiskelijoille ja musiikin opettajille. Niissä selvitettiin opiskelijoiden ja opettajien toiveita ja tarpeita kansalaisopiston musiikin opetuksessa. Tutkimus on määrällinen, ja tulokset antoivat Seinäjoen kansalaisopiston musiikin opetuksen kehittämiselle tietoa, jonka pohjalta opetussuunnitelma on mahdollista laatia. Opettajille suunnattu kysely tuotti keskeisiä tuloksia: kansalaisopiston hallinnolliset palvelut opettajille koettiin tasokkaiksi, mutta opetustuntien toivottiin olevan pidempiä; lisäksi täydennyskoulutustarvetta oli yli puolella vastanneista. Hyvän opettajuuden tärkeimmiksi elementeiksi opettajat kokivat kannustavuuden, hyvät vuorovaikutustaidot, ohjaavan ja rakentavan suhtautumisen sekä hyvän tilannetajun. Opiskelijoille suunnattu kysely osoitti, että heidän mielestään opetus on tasokasta ja opettajat ammattitaitoisia sekä innostavia. Opiskelijat kokivat solististen aineiden oppitunnit liian lyhyiksi. Opiskelun kannustimiksi opiskelijat totesivat musiikista saadun ilon, itsensä kehittämisen ja uuden oppimisen halun sekä musiikin sopivuuden vapaa-ajan harrastukseksi. Musiikkikurssien yleisarvio oli hyvä, hinta-laatu-suhde erinomainen ja opiskelijat kokivat saavansa myös tarpeeksi palautetta. Opetussuunnitelma voi palvella musiikinopettajia opetuksen kehittämisessä, suunnittelussa ja toteuttamisessa ilman, että sen tarvitsee viedä opettajien itsenäisyyttä. Opiskelijoita halutaan tukea musiikin opiskelussa siten, että heille luodaan hyvä oppimisympäristö ja tarvittaessa heille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma yhteistyössä opettajan kanssa. Seinäjoen Kansalaisopisto pyrkii tulevaisuudessa tarjoamaan aiempaa paremmin kysyntää vastaavaa musiikinopetusta niin aikuisille harrastajille kuin myös nuorille ja lapsille.

Tuulivoimakäytön verkkoliitynnät ja mittaukset

Tässä työssä tutkitaan muuttuvanopeuksisen tuulivoimakäytön verkkoliityntöjä, verkkomääräyksiä ja mittausmenetelmiä Euroopassa. Yleiset tuulivoimalaitoksen verkkomääräyksiin liittyvät asiat on selitetty standardisarjassa IEC 61000 ja mittauksiin liittyvät säännökset standardissa IEC 61400-21. Työssä selvitetään Euroopan yleiset verkkomääräykset ja vertaillaan niitä keskenään, sekä määritetään tärkeimmät mittaukset. Lisäksi esitellään eräs standardimittauksiin soveltuva mittalaite ja analysoidaan täystehomuokkaimen suorituskykyä tuulivoimapuistossa. Työssä havaittiin, että standardin mukaisten mittausten toteuttaminen ja analysointi on hyvin haastava prosessi. Verkkomääräysten eroavaisuudet aiheuttavat hankaluuksia tuulivoimalan valmistajan ja verkko-operaattorien välillä. Täten myös konvertterivalmistajan täytyy olla selvillä käytössä olevista verkkomääräyksistä ja standardeista.

Surgical treatment of hamstring injuries and disorders – the clinical spectrum from chronic tendinopathy to complete rupture

Hamstring muscle injuries and tendon disorders are common, especially in sports. They can be severe and difficult to treat, often resulting in impaired athletic performance and long rehabilitation times. Previous studies considering treatment of these problems are scarce. The current study was designed to investigate the effect of surgery on different types of hamstring muscle injuries and on proximal hamstring tendinopathy. In addition, we wanted to study the typical histopathological findings relating to proximal hamstring tendinopathy. In the study of complete (all three muscles torn) proximal hamstring avulsions (41 patients), our results showed that early operative treatment gives significantly better results than late surgery, and is therefore recommended. Despite this, considerable improvement of symptoms could also be achieved in chronic cases. In the study of partial (one or two muscles torn) proximal hamstring tears (47 patients), we observed that these injuries can cause significant functional deficit and impaired performance in athletes. The main finding was that after surgical repair most of the patients were able to return to their pre-injury level of sports. In the study of distal hamstring tears (18 patients), the results showed that surgical treatment had a good effect in the majority of these cases. In proximal hamstring tendinopathy, the main problem is pain which limits sports. In this study (90 patients), we found that after unsuccessful conservative treatment, surgery was a good treatment option resulting in full return to sports in most cases. In tendinopathic hamstring tendons, the morphological changes of tendinosis were largely identical to those previously described in other common (e.g. Achilles and patellar) tendinopathies. In chronic proximal hamstring avulsions, and also in reoperations, a large defect between distally retracted tendons and the ischial tuberosity may occasionally prevent anatomic reinsertion. We have described a reconstruction method using fascia lata autograft augmentation to be used in these most challenging repairs. This technique was utilized in the treatment of five patients, with encouraging results.