Euroopan unionin keskinäisen avunannon lauseke : Helsingin Sanomien kotimaan uutisten luoma kuva 2005–2010

Tässä tutkielmassa tutkitaan Helsingin Sanomien julkaisemien kotimaan uutisten luomaa kuvaa Euroopan unionin keskinäisen avunannon lausekkeesta Suomen kannalta. Lauseke velvoittaa jäsenmaita antamaan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle apua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Avunantolauseke on koko EU:n historian jatkuneen turvallisuus- ja puolustuskehityksen kulminaatiopiste. Lausekkeen olemassaolo korostaa unionin laaja-alaista solidaarisuutta ja jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuullisuutta ja on tärkeä osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Avunantolauseke on otettu käyttöön osana Lissabonin sopimusta vuonna 2009. Lauseketta pidettiin alun perin osoituksena unionin jäsenmailleen antamista turvatakuista, mutta tämä käsitys ei vastaa lausekkeen tosiasiallista tarkoitusta tai Euroopan turvallisuusuhkia. Päätutkimusmenetelmänä on laadullinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineisto muodostuu lehtiartikkeleista ja se teemoitetaan sisällönanalyysin keinoin kuudeksi erilaiseksi kokonaisuudeksi uusien sisältömerkitysten löytämiseksi. Teemoittelun avulla luodaan tutkimusaineistoon erilaisia näkökulmia ja vastataan asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Tutkimusaineistoa jäsennetään lisäksi määrällisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien kotimaan toimituksen uutisista. Aineiston analyysin tukena käytetään Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja vuosilta 2004 ja 2009. Tutkielmasta ilmenee, että kotimaan uutisten luoma kuva avunantolausekkeesta on kokonaisuuden kannalta hyvin vailinnainen. Uutisten mukaan keskinäisen avunannon lauseke parantaa Suomen turvallisuutta, mutta tälle tulkinnalle ei löydy aineistosta kattavia perusteita. Avunantolausekkeelta odotettiin turvatakuita, mutta niitä ei pystytä Euroopan unionilta puuttuvien sotilasrakenteiden takia jäsenmaille antamaan. Keskustelu turvatakuista on avunantolauseketta koskevissa uutisissa kantava teema. Jäsenmaiden uskotaan toimivan avunantolausekkeen velvoitteiden mukaisesti jo pelkästään keskinäisen solidaarisuuden perusteella. Tähän periaatteeseen yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka pitkälti perustuu. Avunantolausekkeen toimeenpanon taustalta puuttuu yhteinen näkemys avun todellisesta luonteesta. Avunantolauseke on poliittinen julistus, jonka käytännön toimivuus ja merkitys turvallisuuden takaajana eivät ole täysin yksiselitteisiä. Tutkielma antaa yhden näkökulman tarkasteltavaan aiheeseen. Laajentamalla tutkimusaineistoa koskemaan myös ulkomaan uutisia tai muita sanomalehtiä ja uutisia, saadaan kokonaiskuva kattavammaksi. Analysoimalla kotimaan uutisia annetaan aiheesta kohdennettu kuva, mutta tarkastelun ulkopuolelle jää paljon aihetta paremmin taustoittavaa ja laajempaan kontekstiin sitovaa aineistoa.

Kaatuneiden huollon johtaminen oikeudellisesta näkökulmasta

Virkamiehen velvollisuus noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia pohjautuu Suomen perustuslakiin. Tämä on ollut motiivina tutkimukseen kaatuneiden huollon johtamisen oikeudellisista seikoista. Kaatuneiden huollon ohjeistus Puolustusvoimien oppaissa on suppea ja se jättää huomioimatta lainsäädännön asettamia rajoituksia. Suomalainen kaatuneiden huolto on historiallisesti tarkasteltuna poikkeuksellinen ilmiö. Suomi pyrki toisessa maailmasodassa ainoana maana tuomaan kaatuneensa kotiseudulle haudattavaksi. Tutkimusta kaatuneiden huollosta on puolustusvoimissa tehty harvakseltaan ja se on liittynyt taktiikan tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu kaatuneiden huollon taktista toteutusta. Tutkimus on oikeusdogmaattisella menetelmällä tehty tarkastelu Puolustusvoimien kaatuneiden huollon oppaisiin ja niihin vaikuttavaan lainsäädäntöön. Aineistona on käytetty pääosin vallitsevaa lainsäädäntöä, puolustusvoimien oppaita ja kansainvälisiä sopimuksia. Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa on ollut: ”Millainen on kaatuneiden huollon johtamisprosessi ja mitkä ovat siihen vaikuttavat lait.” Tutkimuksessa käsitellään kaatuneiden huollon historiaa ja henkilön kuolemaa rauhan aikana antamaan vertailupohjaa sodan ajan toimintatapamalleille kaatuneiden huollossa. Tutkielman pääosa koostuu kaatuneiden huollon tehtävistä ja johtamisvastuista, joita on tarkasteltu vallitsevan lainsäädännön näkökulmasta. Keskeisinä tuloksina tutkimuksessa on ollut lainsäädännön vaikutus kaatuneiden huollon toteutukseen, sekä viranomaisyhteistyön merkittävyys kaatuneiden huollon toteutukselle. Tuloksista on havaittavissa, etteivät kaatuneiden huollosta annetut määräykset ole aina linjassa lainsäädännön kanssa. Tärkeimpiin havaintoihin kuuluu myös organisaatiomuutosten tuomat vastuunjaon muutokset kaatuneiden huollon toimialalla, sekä onnistuneen kaatuneiden huollon merkitys niin sodan aikana kuin erityisesti sodan jälkitilassa.

Kehittyvien markkinoiden kasvu - uudet haastajat

Maailman talouden kehittyessä nousee kehittyvien markkinoiden joukosta jatkuvasti uusia haastajia jo kehittyneille markkinoille. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on löytää kehittyvien markkinoiden talouskasvuun vaikuttavia tekijöitä, joiden perusteella kehittyviä markkinoita voidaan vertailla sekä arvioida niiden tulevaa kehitystä valituilla mittareilla. Tietyn markkinan talouskasvuun vaikuttavat tekijät voidaan jakaa valtion sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Näitä tekijöitä on runsaasti ja niiden tärkeys vaihtelee valtioittain. Talouskasvuun vaikuttavista tekijöistä mittareina tässä tutkimuksessa käytetään bruttokansantuotetta, koulutustasoa, poliittista vakautta, suoria ulkomaisia investointeja sekä kansainvälistä kilpailukykyä. Vertailemalla kehittyvien markkinoiden tuloksia edellä mainituilla mittareilla potentiaalisimmiksi tulevaisuuden kehittyneiksi markkinoiksi tunnistettiin Chile ja Malesia. Chilen talouskasvua tukevat kaivosteollisuus sekä sijoittajaystävällinen lainsäädäntö. Suurimmat kasvun hidasteet Chilessä ovat heikko koulutustaso sekä erittäin suuri riippuvuus Kiinan talouskasvusta. Malesian vahvuuksia ovat kehittynyt liiketoimintaympäristö sekä vahva tahto kehittyä. Valtion heikkouksina ovat heikko koulutustaso sekä suuri riippuvuus öljyntuotannosta.

Yrityskauppaa suunnittelevan pienyhtiön näkökulma käyttöomaisuusosakkeiden verovapaaseen luovutukseen

Tämän Pro Gradu -tutkielman keskeisimpänä tavoitteena oli tutkia käyttö-omaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta ja selvittää, löytyykö asian-tuntijalausuntojen ja oikeuskäytännön perusteella sellaisia yleistettäviä rajauksia, joita luovutusta harkitseva pienyhtiö voi hyödyntää luovutusta suunnitellessaan. Tutkimus yhdistää laadullisen tutkimuksen ja tapaus-tutkimuksen. Aineistonkeräystapana käytettiin haastattelua, ja tehtyjä ha-vaintoja sovellettiin caseyhtiöön. Haastattelukysymykset laadittiin oikeus-käytännöstä esiin nousseiden havaintojen perusteella, ja osa havain-noista sai vahvistusta, kun taas osa kyseenalaistettiin varsin voimakkaas-tikin. Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädäntö on asian suhteen to-della ympäripyöreä, eikä oikeuskäytäntökään tarjoa kuin erittäin leveitä rajauksia. Nykyisten tietojen valossa luovutusta harkitsevista tai luovutus-kelpoisia osakkeita omistavista pienyhtiöistä todella suuri osa on niin sa-notulla harmaalla alueella, jolla he eivät voi olla varmoja luovutuksensa verokohtelusta. Tutkimustulosten perusteella olosuhteiden vaikutus luo-vutuksen verokohteluun on pienyhtiön verotuksen ennakoitavuuden kannalta kohtuuton.

Säteilysuojelu käytetyn ydinpolttoaineen kapselointi- ja loppusijoituslaitoksella

Suomen ydinenergialaki vaatii ydinenergian käytössä syntyvän ydinjätteen käsittelyn ja varastoinnin sekä loppusijoittamisen Suomeen. Fortumin ja TVO:n ydinvoimalaitoksissa syntyvä käytetty ydinpolttoaine tullaan kapseloimaan ja loppusijoittamaan Olkiluotoon rakennettavassa kapselointi- ja loppusijoituslaitoksessa. Tämän työn tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen säteilysuojelusta aikaisemmin tehtyjen selvitysten ja suunnitelmien perusteella. Kapselointilaitoksella käytetty ydinpolttoaine suljetaan kuparikapseleihin, jotka loppusijoitetaan maan alle loppusijoituslaitoksella. Työn aluksi kuvataan loppusijoitusmenetelmä ja kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen käyttötoiminta. Tämän jälkeen käsitellään lainsäädäntöä ja viranomaisohjeita, jotka ohjaavat ydinlaitosten säteilysuojelua. Seuraavaksi käsitellään kapselointi- ja loppusijoituslaitoksella olevia säteilylähteitä. Lisäksi työssä käsitellään kapselointi- ja loppusijoituslaitokselle suunniteltua valvonta-aluetta ja sen säteilyolosuhteiden mukaista vyöhykejakoa. Työssä saatiin tulokseksi kokonaiskuva kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen säteilysuojelusta. Kokonaiskuvan muodostamisen lisäksi laadittiin alustavia suunnitelmia käyttötoiminnan säteilysuojelun järjestämisestä. Lisäksi laadittiin ehdotuksia valvonta-alueen tarkemmista rajoista loppusijoituslaitoksella sekä havaittiin laitosten säteilysuojeluun liittyviä ongelmia ja esitettiin ratkaisuja niihin. Ongelmaksi osoittautui muun muassa, että kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen valvonta-alueiden luonteiden eroa ei ollut huomioitu suunnitelmissa. Lisäksi todettiin, että nykyisin ydinlaitoksilla käytössä oleva valvonta-alueen vyöhykejako ei vastaa kapselointi- ja loppusijoituslaitosten tarpeita. Näihin esitettiin ratkaisuiksi laitosten välille perustettavaa kenkärajaa ja uuden korkeamman säteilyvyöhykkeen käyttöönottoa.

Taistelukentällä : suomalaisupseerien kokemuksia Afganistanissa

Kokemukset ovat tärkeä tiedonlähde sotatieteissä. Puolustusvoimat on komentanut sotilasjoukkoja Afganistaniin vuodesta 2002 alkaen. Tässä teoksessa suomalaiset upseerit kertovat avoimesti omin sanoin kokemuksistaan Afganistanissa. Kirjan sivut vievät lukijan erilaisten palvelustehtävien äärelle, kurkistamaan upseerin arkeen. Artikkelit ovat leikkauksia siitä mitä kirjoittajat ovat pitäneet arvokkaina kirjata muistiin, mitä tehtävistä on jäänyt käteen ja mitä kokemuksista on mahdollista oppia. Kirja soveltuu niin opiskelijoiden kuin tutkijoiden, komentajien ja sotilaiden tiedonlähteeksi. Samalla se on arvokas julkinen avaus ja lisä kansainvälisiin tehtäviin lähtevien tiedonjanoon. Kirja ei suinkaan ole kiveen hakattua faktaa. Ymmärrys taistelukentän arjesta kasvaa kun keskustelu taktiikasta ja sotilasjohtamisesta jatkuu – suomalaisen maanpuolustamisen parhaaksi.

Asiantuntijaorganisaation ominaispiirteiden vaikutukset työhyvinvointiin ja niiden huomioonottaminen työhyvinvoinnin johtamisessa

Asiantuntijatyötä tekevät ovat keskellä työelämän muutosta, mikä vaikuttaa heidän työhyvinvointiinsa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tuoda ilmi asiantuntijaorganisaation ominaispiirteiden vaikutuksia työhyvinvointiin ja sitä, miten näitä vaikutuksia voitaisiin huomioida työhyvinvoinnin johtamisessa kolmessa tutkimukseen osallistuneessa case-organisaatiossa. Lisäksi tavoitteena oli tuoda ilmi myös kipukohtia ja puutteita, joihin johtamisella voitaisiin puuttua ja sitä kautta parantaa työhyvinvointia case-organisaatioissa. Tutkimusta varten toteutettiin puolistrukturoituja haastatteluja case-organisaatioiden henkilökunnalle ja esimiehille. Tutkimusmetodina käytettiin siis case- eli tapaustutkimusta. Haastatteluaineistoa analysoitiin pääsiallisesti kvalitatiivisesti tekemällä päätelmiä ja yleistyksiä, mutta myös osittain kvantitatiivisesti yhdistelemällä samankaltaisia vastauksia. Tutkimuksessa ilmeni, että case-organisaatioissa asiantuntijaorganisaation ominaispiirteiden vaikutukset työhyvinvointiin olivat lähes poikkeuksetta positiivisia. Sen sijaan asiantuntijaorganisaatiolle epäominainen rutiininomainen työn osuus aiheutti eniten haittaa työhyvinvoinnille. Näihin rutiininomaisiin tehtäviin ja niiden sisältöön case-organisaatioiden työntekijät toivoivat mahdollisuuksia vaikuttaa. Suuria muutoksia case-organisaatioissa ei työhyvinvoinnin parantamiseksi toivottu, vaan pienillä muutoksilla hyvinvoinnin tasoa uskottiin voitavan kasvattaa. Haastatellut uskoivat, että avoin ja vuorovaikutteinen keskustelu työssä työhyvinvointiin vaikuttavista seikoista saattaisi auttaa parantamaan työhyvinvointia case-organisaatioissa.

Informaatiopalveluiden muutosvoimat, muutokset ja liikkuvuusesteet

Tutkimuksessa kartoitettiin informaatiopalveluiden liiketoiminta-alueella Suomessa toimivien yritysten maantieteellisiä ja palvelukohtaisia strategisia valintoja ja näissä tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää informaatiopalveluiden määritelmää ja strategisten ryhmien teoriaa apuna käyttäen mahdollisia muutoksia informaatiopalveluja Suomessa kuluttajille tarjoavien yritysten perinteisissä toimialoissa tutkimuksen kattamina vuosina 2007–2012. Edelleen tavoitteena oli kuvata yleisten muutosvoimien ja alaan vaikuttavien megatrendien sekä alalla havaittujen liikkuvuusesteiden avulla liiketoimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia ja pyrkiä löytämään näihin muutoksiin vaikuttavia syitä. Yrityksiä analysoitiin vuosikertomusten perusteella ja tutkimusotteena käytettiin grounded theoryä. Informaatiopalveluilla tarkoitetaan tietotekniikka-, tietoliikenne-, kustannus- ja audiovisuaalisen toiminnan palveluja. Suoritettujen ryhmittelyjen perusteella pystyttiin havaitsemaan, että osa tutkittavista yrityksistä oli laajentanut toimintaansa perinteisten toimialarajojensa ulkopuolelle johonkin toiseen informaatiopalveluiden liiketoiminta-alueella olevaan toimialaan. Aineistosta ei muodostunut perinteisten toimialajaottelujen mukaisia yritysryhmiä. Suurimmat muutokset näyttivät tapahtuneen perinteisen tietoliikennepalveluiden toimialalla. Vuosikertomuksista tunnistettuja yritysten liiketoimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia ja niihin vaikuttavia liikkuvuusesteitä ja muita palveluiden laajuuteen ja alueelliseen ulottuvuuteen vaikuttavia seikkoja ryhmiteltiin yhteiskuntasuhteiden kehikkoon kategorioihin: poliittiset ja lainsäädännölliset, teknologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset, fyysiset, taloudelliset ja ekologiset tekijät. Muutosvoimista globalisaatio ja teknologinen kehitys vaikuttavat voimakkaasti ja muovaavat informaatiopalveluiden liiketoiminta-alueen yrityksiä. Internetin nopea kasvu, tiedon digitalisoituminen ja rajattoman, aina läsnä olevan viestinnän lisääntyminen ovat vaikuttaneet kuluttajien käyttäytymiseen luomalla ajasta ja paikasta riippumattoman viestimien ja palveluiden hyödyntämisen. Näiden mega-trendien vaikutus välittyy vuosikertomuksista. Juridiset ja poliittiset tekijät vaikuttavat voimakkaasti informaatiopalveluiden alueella eikä lainsäädäntö näytä vielä riittävästi tukevan innovatiivisia digitaalisia globaaleita palveluja vaan muodostaa liik-kuvuusesteitä. Kuluttajakäyttäytyminen muovaa markkinoita ja edistää teknologista kehitystä. Ala on ollut hyvin teknologiavetoinen, mutta vuosikertomusten perusteella olisi pääteltävissä, että asiakasnäkökulma on tutkimusvuosien aikana vahvistunut. Asiakaskäyttäytyminen ja siihen liittyvät tiedot tuovat tulevaisuudessa kilpailuetua.

Sahateollisuuden jätteiden hyötykäyttö menetelmät ja viranomaisraportoinnin kehittäminen

Yritysten ympäristönsuojelua ohjailevat kansalliset lait ja asetukset kuten ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja jätelaki (646/2011) sekä Euroopan unionin lainsäädäntö. Ympäristönsuojelu on yrityksille yhä tärkeämpi osa liiketoimintaa. Tähän ovat vaikuttaneet yhä enemmän kiristynyt lainsäädäntö ja taloudellisen hyödyn tavoittelu ympäristöasioiden hyvän hoidon seurauksena sekä sidosryhmien lisääntynyt kiinnostus yritysten ympäristöasioista. Diplomityön tavoitteena oli perehtyä uuden jätelain tuomiin muutoksiin sahateollisuuden osalta, selvittää sahateollisuuden jätteiden hyötykäyttö mahdollisuuksia yleisesti sekä kehittää viranomaisraportointia jätteiden osalta. Diplomityössä analysoidaan Kiteen sahan jätevirtoja ja niiden käsittelyä, sekä hyötykäyttöä. Tarkoituksena on pyrkiä tilanteeseen, jossa syntyvät jätteet käsiteltäisiin siten, että jätteiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset pienenisivät ja kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrä vähenisi ilman investointien tarvetta. Työssä vertaillaan muiden Stora Enson Suomen sahojen jätevirtoja ja niiden hyötykäyttöä Kiteen sahan tilanteeseen. Tavoitteena on löytää sellaisia jätteiden hyötykäyttömahdollisuuksia, jotka olisivat hyödynnettävissä kaikilla Stora Enson Suomen sahoilla.

Julkiset hankinnat energiantuotantoinvestoinneissa

Pöyry Finland Oy:n energialiiketoimintaryhmässä on havaittu viimeisimpien voimalaitostoteutusprojektien yhteydessä, että julkiset hankinnat asettavat tiettyjä pakollisia raameja hankintatoimen johtamiselle. Julkista hankintaa säätelee Suomessa kansallinen hankintalaki, joka on melko heikosti tunnettu. Pöyryllä on tunnistettu tarve selvittää julkisen hankinnan mahdollistamia vaikutuskeinoja hankintatoimessa ja tehdä niistä insinöörin insinöörille rakentama ohjeistus, jota voidaan hyödyntää projektikohtaisena yleisen hankintaohjeen tukena, koskien julkisten hankintojen osuutta. Tässä diplomityössä suoritetaan yleinen katsaus julkisten hankintojen tämän hetkiseen tilanteeseen ja luodaan ohjeistus julkisten hankintojen keskeisimpien vaiheiden läpiviemiselle. Työssä kuvataan julkiselle hankinnalle ominaisimpia vaiheita, joissa tulee noudattaa erityistä tarkkuuta valituksien välttämiseksi. Tarkoituksena on luoda Pöyrylle ohjeistus, miten toimia, kussakin julkisen hankinnan vaiheessa, hankintalain mukaisesti ilman valituksia markkinaoikeuteen. Vuoteen 2016 mennessä on Suomen julkaistava uudistettu kansallinen hankinta lainsäädäntö, perustuen alkuvuonna 2014 uudistettuihin EU:n hankintadirektiiveihin. Tällä hetkellä hankintalaki on hyvin tulkinnanvarainen ja parhaiten vastauksia askarruttaviin kysymyksiin löytyy alan lakia tulkitsevasta kirjallisuudesta. Kirjoittajan projektikokemuksen perusteella, hankintalakiin liittyviin kysymyksiin saa pahimmillaan eri lakia tulkitsevilta asiantuntijoilta hyvinkin erilaisia tulkintoja. Tästä johtuen ei ole ihme, että hankintalakia ei tunneta kovin hyvin niin hankintayksikön kuin osallistuja/tarjoajakandidaatin puolellakaan.

Suomen sodissa 1939–1945 saatujen kokemusten vaikutus suomalaisen kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön

Ennen talvisotaa kranaatinheittimistö oli ollut melko pieni jalkaväen koulutushaara, jonka kehittäminen oli vielä kesken talvisodan alettua. Sotien aikana toimittiin lähes kymmenen vuotta vanhojen yleisten taktisten ohjesääntöjen pohjalta. Sotien kokemukset kuitenkin muokkasivat epävirallisesti kranaatinheittistön toimintaa ja taktista käyttöä. Sotakokemusten kerääminen aloitettiin heti talvisodan päätyttyä, sillä niiden tuoma hyöty haluttiin saada laajemmin käyttöön. Välirauhan alettua kokemusten analysointi oli kuitenkin hidasta, eikä kaikkia talvisodan kokemuksia onnistuttu käyttämään hyväksi ennen jatkosodan alkamista. Jatkosodan alussa uusien kokemusten keräämistä jatkettiin. Näiden perusteella kranaatinheittimistön organisaatiota ja taktista käyttöä pyrittiin kehittämään jo sotien aikana. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Suomen sodissa 1939–1945 saadut kokemukset vaikuttivat suomalaisen kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön. Pääkysymykseen haetaan vastausta seuraavien apukysymysten avulla: miten kranaatinheittimistöä käytettiin ennen talvisotaa, miten talvisodan kokemukset vaikuttivat kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön, miten kranaatinheittimistön taktinen käyttö kehittyi jatkosodan aikana ja miten sotien kokemukset vaikuttivat kranaatinheittimistön taktiseen käyttöön sotien päätyttyä. Tutkimus on laadullinen asiakirjatutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytetään sisältöanalyysia. Tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat Kansallisarkiston arkistolähteet, jotka koostuvat pääosin päämajan koulutusosaston, jalkaväkitoimiston sekä tykistötoimiston asiakirjoista. Toisen tärkeän alkuperäislähteen muodostavat sotien aikana voimassa olleet ja niiden jälkeen julkaistut ohjesäännöt ja oppaat. Tutkimuksessa ilmeni, että sotien aikana voimassa olleet vanhat ohjesäännöt olivat ohjeistaneet kranaatinheittimistön taktisen käytön tarkasti, mutta niissä oli ollut myös puutteita, esimerkiksi yhteistoimintaa tykistön kanssa ei ollut ohjeistettu. Ohjesääntöjen oppeja ei saatu kuitenkaan täysin käytäntöön talvi- ja jatkosodan alussa, mihin syynä olivat aluejärjestön nopea uudelleenjärjestely ennen sotia, kertausharjoitusten vähyys, heittimien määrän nopea lisääntyminen ja kokemuksen sekä vakituisen henkilökunnan puute heittimistössä. Myös jalkaväen johtajilla oli heittimistön käytössä selviä puutteita. Heittimistön kehityksestä jatkosodan aikana olivat huolissaan etenkin tykistökomentajat, jotka olivat asian takia usein yhteydessä ylöspäin, antoivat ohjeistuksia ja järjestivät koulutuksia. Taktista käyttöä koskeva yhtenäistäminen pääsi käyntiin, kun kranaatinheittimistön ampumatoiminnan tarkastus ja kehittäminen käskettiin 25.7.1942 tykistön tarkastajalle. Jatkosodan loppua kohden siirryttiin myös kranaatinheittimistössä keskitetympään ja lähes tykistölliseen käyttöön. Sotien jälkeen keskustelu kranaatinheittimistön organisaatiosta ja käytöstä kiihtyi. Osa halusi viedä sitä tykistöllisempään suuntaan ja osa pitää sen aikaisempaa selkeämmin jalkaväen tulitukiaseena. Organisaatioissa päädyttiin yhdistämään kranaatinheittimistö jalkaväen muiden raskaiden aseiden kanssa suuriksi kokonaisuuksiksi. Käytön suhteen kevyet kranaatinheittimet pidettiin kiinteästi jalkaväen tukena ja raskaat kranaatinheittimet lähentelivät tykistömäistä käyttöä.

Taiteen hyvinvointivaikutukset päättäjien puheessa Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011

Keskustelu taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on ajankohtainen. Kun Turusta tuli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, Turku otti ”Kulttuuri tekee hyvää” teeman käyttöönsä. Sisällölliset tavoitteet olivat kulttuuri ja hyvinvointi, luova talous, kulttuurivienti sekä kansainvälisyyden lisääminen. Miten turkulaiset päättäjät ja Turun kulttuuripääkaupunkivuonna taidetta koskevia asioita päättämässä olleet toimijat tuottavat taiteen hyvinvointivaikutuksia puheessaan? Pyrin vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: millaisia tehtäviä taiteella päättäjien mielestä on, ja miten he mieltävät taiteen hyvinvointivaikutukset osana Turun kaupunkipolitiikkaa laajemmin. Analysoin puhetta diskurssintutkimuksen menetelmällä. Haastattelin seitsemää päättäjää teemahaastattelun keinoin. Taidetta lähestytään tutkimusaineiston mukaan kolmesta näkökulmasta, jotka ovat sosiaalinen, välineellinen ja essentiaalinen. Työni teoreettisen viitekehyksen olen rakentanut Erik Allardtin, John Deweyn, Pierre Bourdieun ja George Dickien teorioista. Analysoin päättäjien taiteen eri funktioille antamia merkityksiä. Taiteella on haastattelujen mukaan vahva merkitys ihmisen elämässä ja arjessa. Taiteen yhteys koettuun psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen nähdään lähes kaikkien haastateltavien puheissa myönteisenä asiana. Hyvinvointi nähdään makrotasolla taloudellisena hyvinvointina, imagollisena, sosiaalisesti yhdistävänä ja taidekasvatuksellisesti kehittävänä. Mikrotasolla taiteen hyvinvointivaikutus nähdään iloa tuottavana ja mieltä avartavana. Taide mahdollistaa arjesta irrottautumisen ja on inhimillisen yhteiskunnan perusta. Osa näkee henkisen hyvinvoinnin ikään kuin taiteen perustehtäväksi. Taiteen tukeminen on puheen mukaan tärkeää, mutta taloudelliset realiteetit ratkaisevat: niin kauan taide on hyvää, kun se ei maksa paljon, ja se on tuottavaa. Taide näyttäytyy tärkeänä hyvinvoinnin lähteenä, mutta esimerkiksi taantuman aikana taide ja kulttuuri on myös se alue, josta säästetään ensimmäisenä.

Tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta? Veronkorotuksen määrääminen verotusmenettelystä annetun lain 32.3 §:n perusteella oikeuskäytännön valossa

Tutkielmassa tarkastellaan veronkorotuksen määräämistä verotusmenettelystä annetun lain (VML) 32.3 §:n perusteella oikeuskäytännön valossa. Kyseisen pykälän perusteella määrätään ankarimmat veronkorotukset ja veronkorotus voi olla 0-30 prosenttia tuloon lisätystä määrästä. Tutkielman perusteella oikeuskäytännön valossa veronkorotus voidaan määrätä VML 32.3 §:n perusteella mikäli on osoitettavissa, että verovelvollinen on ollut tietoinen tekemästään virheestä esimerkiksi aiemman ohjauksen perusteella tai, mikäli verovelvollisen olisi pitänyt olla tietoinen tekemästään virheestä esimerkiksi asian verotuksellisen selvyyden vuoksi ja hänen voidaan tästä syystä katsoa toimineen törkeästä huolimattomuudesta. Mikäli asia kuitenkin on tulkinnanvarainen tai verovelvollinen on todistettavasti pyrkinyt selvittämään asiaa, veronkorotus ei tule määrättäväksi VML 32.3 §:n perusteella. Veronkorotus voidaan määrätä, mikäli tehdyllä virheellä on vaikutusta verovelvollisen verotettavaan tuloon ja korotuksen tulisi olla korkeintaan noin 5 prosenttia lisätystä tulosta. Oikeuskäytännön valossa verotusmenettelyn yhteydessä määrättävät veronkorotukset ovat yleisesti ottaen liian korkeita ja verohallinnon ohjeistusta tulisi tältä osin muuttaa paremmin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä vastaavaksi.

”Eespäin, eespäin tiellä taistojen,rinta rinnan astukaamme siskot, veikot!” – 1970-luvun nuortaistolaisuus entisten taistolaisnaisten muistamana

Tämä tutkimus tarkastelee 1970-luvulla äänekkäimmillään ollutta radikalistista äärivasemmistolaista liikettä, jota kutsutaan taistolaisuudeksi. Tšekkoslovakian miehitykseen ja Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan suhtautuminen jakoi 1960-luvun lopussa Suomen kommunistisen puolueen jakoon enemmistöläisiin ja johtohahmoltaan Taisto Sinisalolta taistolais-nimen saaneisiin vähemmistöläisiin. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti taistolaiseen nuorisoliikkeeseen, nuortaistolaisuuteen, johon 1970-luvun alkupuolella liittyi paljon opiskelijoita ja kulttuuriväkeä. Tutkin taistolaista liikettä viiden liikkeessä toimineen naisen haastattelujen kautta. Tutkimuksen pääteemana on taistolaisuuden muistaminen ja sen pohtiminen, kuinka nuoruudesta liikkeessä puhutaan ja mitä siitä halutaan tai voidaan muistaa. Koska kaikki haastateltavani ovat naisia, nousee tutkimuksessa esiin myös naisnäkökulma miehiseltä vaikuttavaan liikkeeseen. Nuoruutta taistolaisessa liikkeessä muistellaan pääosin lämpimästi ja hyvillä mielin. Liikkeeseen mentiin mukaan, koska maailmaan haluttiin muutosta ja kylmän sodan ilmapiiri, sodat sekä kolmannen maailman ongelmat vaativat tekemään jotakin. Tiedostavan nuorison virta liikkeeseen oli vahva, mutta juuri taistolaiseen liikkeeseen päätyminen nähdään kuitenkin jonkinasteisena valintana: porvaria ei kenestäkään haastateltavastani olisi saanut mitenkään. Itse liikkeessä toimimisesta muistetaan teoreettisten opintopiirien, agitaatio- ja järjestötyön lisäksi hauskanpitoa ja porukassa yhdessäoloa. Hyvällä muistetaan tunnetta siitä että joukossa on voimaa ja maailmaa voidaan todella muuttaa paremmaksi. Sen sijaan katumusta tunnetaan ja huonoja muistoja nähdään taistolaisuuden mustavalkoisessa ajattelutavassa ja jyrkkyydessä. Taistolaisuuden muistamiseen ja siitä puhumiseen liittyy vahvasti myös julkinen keskustelu. Harvaa lähihistorian ilmiötä on demonisoitu niin vahvasti kuin taistolaisuutta, jota syytetään monesta, kuten vallankumouksen suunnittelusta, maanpetturuudesta ja takinkäännöstä. Toisaalta keskustelussa ja tutkimuksessa on ollut esillä myös hauskanpidon taistolaisuus, jossa liikettä muistellaan nimenomaan maailmanparantamisen kautta. Taistolaispuheeseen vaikuttaa siis monet eri ulottuvuudet ja tasot, 1960-luvun hippiliikkeestä nykyajan jälkiviisauteen.

Sukellusveneet Suomessa

Sotamuseon perusnäyttely sijaitsee Kruununhaassa Helsingissä ja kesäkaudella auki olevat Sotamuseon Maneesi ja sukellusvene Vesikko Suomenlinnassa. Kesäksi 2013 Sotamuseo avasi Vesikon 70-vuotisjuhlan kunniaksi erikoisnäyttelyn sukellusveneistä keskelle Suomenlinnaa ja tämä julkaisu esittelee näyttelyn sisällön täydennettynä Vesikon kunnostusprojektista vuosina 2010–2013 kertovalla osuudella. Sotamuseo on tehnyt vuosien saatossa lukuisia erikoisnäyttelyitä ja sukellusveneitä, erityisesti sukellusvene Vesikkoa, on näissä näyttelyissä käsitelty useamman kerran. Sukellusveneet Suomessa -näyttelyssä oli kuitenkin ensimmäistä kertaa mahdollisuus tutustua näin laajasti sukellusveneitten toimintaan Suomen lähivesillä muulloinkin kuin toisessa maailmansodassa. Ainutlaatuinen esineistö, josta osa oli ensimmäistä kertaa esillä, toi sotilaan arjen lähemmäksi kuin koskaan. Lisäksi meren pohjasta nostetut esineet toivat koskettavalla tavalla esille sen, mihin tarkoitukseen sukellusveneet on tehty, eli sotaan. Näyttelyssä yhdistyivät sukellusveneveteraanien tarinat, valokuvat eri aikakausilta sekä filmimateriaali siitä miltä meren pohjassa olevat sukellusveneiden hylyt tänä päivänä näyttävät. Sukellusveneet Suomessa -näyttely tarjosi läpileikkauksen sukellusveneiden toiminnasta ja erityisesti Vesikon, ainoan tähän päivään säilyneen suomalaisen sukellusveneen menneisyydestä ja nykytilasta. 8.5.2013–2.3.2014 avoinna olleen näyttelyn sijainti Suomenlinnakeskuksessa ei olisi voinut olla parempi. Keskeinen sijainti Suomenlinnassa on tietenkin tärkeää, mutta ennen kaikkea näyttely oli lähellä paikkoja, joista käsin Suomen sukellusveneet toimivat toisessa maailmansodassa. Kävijä pystyi myös näyttelyyn tutustumisen yhteydessä vierailemaan sukellusvene Vesikolla, joka oli auki touko–elokuun 2013. Harvoin voi sanoa näyttelyn tukeneen näin hyvin yhtä Suomen sotahistorian tunnetuimmista esineistä. Näyttelyssä vieraili sen aukioloaikana yli 20 000 kävijää, joten runsas määrä vierailijoita sai käsityksen sukellusveneitten historiasta. Näyttely on tarkoitus avata uudestaan syksyllä 2016 Forum Marinumissa Turussa, joten se on pian uudestaan yleisön nähtävillä. Näyttelytiimissä olivat mukana suunnittelija Lauri Haavisto, tutkija Riitta Blomgren ja suunnittelija Juha Joutsi. Lisäksi Sotamuseon kokoelmayksikön työntekijät osallistuivat projektiin esineistön valikoimisen kautta. Näyttelyn pystytyksestä vastasivat Haipuu Oy:n Yrjö Haikonen ja Erkki Tikkanen. Puolustusvoimien kuvakeskus tuotti näyttelytaulut ja Maanpuolustuskorkeakoulun kääntäjät vastasivat käännösasusta. Näyttelyn visuaalisen ilmeen suunnittelusta vastasi Lauri Haavisto, tekstit olivat suurelta osin Juha Joutsin ja Riitta Blomgrenin käsialaa. Näyttelyssä nähtyä filmimateriaalia oli saatu käyttöön Badewanne-sukellusryhmältä, joka sukeltaa hylyille Itämeressä. Suomenlinnan Hoitokunta, Museovirasto ja Ehrensvärd-seura olivat myös erinomaisia yhteistyökumppaneita Suomenlinnakeskuksessa. Jo näyttelyn suunnitteluvaiheessa heräsi keskustelu näyttelyjulkaisusta, ja kun näyttelytekstit olivat valmiina neljällä kielellä ja kuvavalinnat tehty, niin nähtiin, että näyttelystä olisi vaivattomasti tehtävissä julkaisu. Suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi tehtävä julkaisu palvelisi myös yleisöä, koska nyt tietoutta sukellusveneistä olisi saatavilla myös muille kuin suomenkielisille kävijöille. Toivon tämän teoksen lukijan saavan julkaisun myötä uutta tietoa sukellusveneitten kiehtovasta historiasta.