Miten kehittää ketjutoimintaa rautakaupassa; case Rautanet

TIIVISTELMÄ Tekijä: Urpalainen, Mika Tutkielman nimi: Miten kehittää ketjuliiketoimintaa rautakaupassa Case: Rautanet Tiedekunta: Kauppatieteellinen tiedekunta Pääaine / Maisteriohjelma: Kansainvälinen markkinointi Vuosi: 2014 Pro gradu – tutkielma: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 129 sivua, 28 kuvaa, 15 taulukkoa ja kaksi liitettä Tarkastajat: prof. Olli Kuivalainen, prof. Sanna-Katriina Asikainen Hakusanat: ketjutoiminta, Rautanet-ketju, sitoutuminen, markkinointi Keywords: Chain business, Rautanet-chain, commitment, marketing Rautanet-ketju on heterogeeninen, vapaaehtoisuuteen perustuva rautakauppaketju, joka on perustettu vuonna 1998. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Rautanet-kauppiaille ja koko ketjuorganisaatiolle ketjutoiminnan etuja, haasteita sekä kauppiaskunnan näkemyksiä ketjutoiminnasta tänä päivänä. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen, se perustui kauppiaille lähetettyyn kyselylomakkeeseen, joka sisälsi Likert-asteikollisia kysymyksiä 36 ja 3 kysymystä joihin vastattiin kirjallisesti. Kysymykset sisälsivät aiheita mm. Sitoutumisesta, markkinoinnista, sidosryhmistä jne. Tutkimusjoukkona oli Rautanet-kauppiaat. Kokonaisuutena arvioiden kauppiaat ovat tyytyväisiä ketjun toimintaan. Suurimmat edut ovat markkinointituki kuvastojen avulla ja ketjun voima, jonka kauppiaat tekevät yhdessä. Etuna voidaan pitää myös kauppiaiden sitoutumishalukkuutta ketjuun. Suurimpana haasteena on ehkä itsenäisyyden menettämisen pelko. Rautanet-ketjun toiminta on hyvällä tasolla. Kilpailun kiristyessä myös Rautanet-ketjun kauppiaiden sitoutumishalukkuutta on pidettävä yllä. Ketjuorganisaation on kunnioitettava kauppiaan itsenäisyyttä ja kuunneltava jatkossakin kauppiaita. Ketjun ja kauppiaiden selkeä yhteinen päämäärä, rakentaa vahva ketju, joka pystyy vastaamaan kilpailijoiden haasteisiin, on hyvin paljon riippuvainen yhdessä tekemisen halusta.

Suomen ja Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön vaikutus turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin realismin näkökulmasta

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Suomen ja Ruotsin turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, ja sen vaikutusta turvallisuus- ja puolustuspoliittisille päätöksille. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on realismi. Realismin viitekehys korostaa valtaa ja sotilaallista voimaa. Voimatasapainon saavuttamiseksi pienten valtioiden on jollakin tavalla turvattava oma säilymisensä. Yhteistyö kansainvälisten toimijoiden kanssa on hyvä esimerkki valtion tavasta saada tarvittava vastavoima säilymisen kannalta. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa käytetään asiakirja- ja kirjallisuustutkimusta. Tutkimuksen lähteet ovat pääosin virallisia asiakirjoja, joten asiakirja- ja kirjallisuustutkimus on perusteltua. Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan päättymisen jälkeen. Laajamittaisen sodan uhkaa pidetään epätodennäköisenä. Epäsymmetriset uhkakuvat kuten terrorismi ja kyberturvallisuus ovat todennäköisempiä. Uhkakuvien muuttuessa on pystyttävä vastaamaan uhkakuvien kehitykseen omilla turvallisuus- ja puolustuspoliittisilla ratkaisuilla. Suomi ja Ruotsi ovat kumpikin EU-jäseniä. Tämän johdosta maat ovat puolueellisia, mutta ainakin toistaiseksi molemmat valtiot ovat säilyneet sotilaallisesti liittoutumattomina. Suomi on pitänyt yleisen asevelvollisuuden maanpuolustuksen selkärankana. Ruotsi luopui yleisestä asevelvollisuudesta vuonna 2010. Molemmat valtiot ovat joutuneet tekemään puolustusvoimauudistuksen, joka on vielä kuitenkin kesken. Puolustusvoimauudistuksella valtiot pyrkivät mahdollisimman kustannustehokkaaseen ratkaisuun. Tutkitun materiaalin pohjalta voidaan päätyä seuraaviin johtopäätöksiin. Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta Suomella ja Ruotsilla on hyvin samankaltainen asennoituminen kansainväliseen yhteistyöhön. Molemmat valtiot painottavat omassa politiikassaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä. Tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat EU, Nato, YK, Etyj ja Nordefco. EU:n YTPP kehittäminen nähdään molemmissa valtiossa todella tärkeäksi. Nato PfP-kumppanuuden mukanaan tuomat harjoituksien ja kriisinhallinnan kautta valtiot voivat kehittää omaa sotilaallista suorituskykyä. Osallistumalla kansainväliseen yhteistoimintaan eri järjestöjen kautta, saadaan painotettua omalle valtiolle tärkeitä asioita. Suomen ja Ruotsin harjoittama yhteistyö niin kahdenkeskeinen kuin kansainvälinen tulee korostumaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Sotilaallinen liittoutuminen ei ole ajankohtaista kummallekaan valtiolle.

Sopimusriskit kansainvälisessä kaupassa

Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille yleisimmät riskit liittyen kansainvälisessä kaupassa tehtyihin sopimuksiin. Tutkimus pyrkii avaamaan kansainvälisen kaupan ominaispiirteitä, jonka avulla saavutetaan yleiskäsitys kansainvälisen kaupan 2 sisällöstä. Kansainvälisen kaupan lisäksi tutkimus perehtyy sopimuksiin, niiden laadintaan, hyväksikäyttöön sekä sopimusriskien syy- ja seuraussuhteeseen.

Social Solidarity and Fear of Crime - Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence after School Shootings

The aim of this study was to examine community and individual approaches in responses to mass violence after the school shooting incidents in Jokela (November 2007) and Kauhajoki (September 2008), Finland. In considering the community approach, responses to any shocking criminal event may have integrative, as well as disintegrative effects, within the neighborhood. The integration perspective argues that a heinous criminal event within one’s community is a matter of offence to collectively held feelings and beliefs, and increases perceived solidarity; whereas the disintegration perspective suggests that a criminal event weakens the social fabric of community life by increasing fear of crime and mistrust among locals. In considering the individual approach, socio-demographic factors, such as one’s gender, are typically significant indicators, which explain variation in fear of crime. Beyond this, people are not equally exposed to violent crime and therefore prior victimization and event related experiences may further explain why people differ in their sensitivity to risk from mass violence. Finally, factors related to subjective mental health, such as depressed mood, are also likely to moderate individual differences in responses to mass violence. This study is based on the correlational design of four independent cross-sectional postal surveys. The sampling frames (N=700) for the surveys were the Finnish speaking adult population aged 18–74-years. The first mail survey in Jokela (n=330) was conducted between May and June 2008, approximately six months from the shooting incident at the local high-school. The second Jokela survey (n=278) was conducted in May–June of 2009, 18 months removed from the incident. The first survey in Kauhajoki (n=319) was collected six months after the incident at the local University of Applied Sciences, March– April 2009, and the second (n=339) in March–April 2010, approximately 18 months after the event. Linear and ordinal regression and path analysis are used as methods of analyses. The school shootings in Jokela and Kauhajoki were extremely disturbing events, which deeply affected the communities involved. However, based on the results collected, community responses to mass violence between the two localities were different. An increase in social solidarity appears to apply in the case of the Jokela community, but not in the case of the Kauhajoki community. Thus a criminal event does not necessarily impact the wider community. Every empirical finding is most likely related to different contextual and event-specific factors. Beyond this, community responses to mass violence in Jokela also indicated that the incident was related to a more general sense of insecurity and was also associating with perceived community deterioration and further suggests that responses to mass violence may have both integrating and disintegrating effects. Moreover, community responses to mass violence should also be examined in relation to broader social anxieties and as a proxy for generalized insecurity. Community response is an emotive process and incident related feelings are perhaps projected onto other identifiable concerns. However, this may open the door for social errors and, despite integrative effects, this may also have negative consequences within the neighborhood. The individual approach suggests that women are more fearful than men when a threat refers to violent crime. Young women (aged 18–34) were the most worried age and gender group as concerns perception of threat from mass violence at schools compared to young men (aged 18–34), who were also the least worried age and gender group when compared to older men. It was also found that concerns about mass violence were stronger among respondents with the lowest level of monthly household income compared to financially better-off respondents. Perhaps more importantly, responses to mass violence were affected by the emotional proximity to the event; and worry about the recurrence of school shootings was stronger among respondents who either were a parent of a school-aged child, or knew a victim. Finally, results indicate that psychological wellbeing is an important individual level factor. Respondents who expressed depressed mood consistently expressed their concerns about mass violence and community deterioration. Systematic assessments of the impact of school shooting events on communities are therefore needed. This requires the consolidation of community and individual approaches. Comparative study designs would further benefit from international collaboration across disciplines. Extreme school violence has also become a national concern and deeper understanding of crime related anxieties in contemporary Finland also requires community-based surveys.

Liber & Open Access

Seminaariesitys Avoimen tieteen kansainvälinen tilannekuva 2015 -seminaarissa Helsingissä 13.4.2015.

Suojeluvastuuperiaatteen kehitys ja käytäntöön soveltaminen Libyan ja Norsunluurannikon kriisien yhteydessä

Tässä pro gradu -tutkimuksessa perehdytään suojeluvastuuperiaatteeseen ja sen syntyyn vaikuttaneisiin tekijöihin. Lisäksi tarkastellaan vuonna 2011 Libyan ja Norsunluurannikon kriisejä suojeluvastuuperiaatteen käytännön soveltamisen kannalta. Kriisit olivat ensimmäiset konfliktit, joissa kansainvälinen yhteisö päätyi käyttämään sotilaallista voimaa suojeluvastuuperiaatteen nimissä. Suojeluvastuulla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kansallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä toimijoilla on vastuu suojella siviilejä mm. kansanmurhalta ja etnisiltä puhdistuksilta. Jos valtio ei onnistu suojelemaan kansalaisiaan, kansainvälisen yhteisön on puututtava tilanteeseen yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Väliintulosta ja tehtävän mandaatista päättää YK:n turvallisuusneuvosto. Tutkimus on toteutettu hyödyntämällä kahta eri tieteenteoriaan pohjautuvaan näkökulmaa, rationaaliseen teoriaan pohjautuvaan liberalismiin sekä konstitutiiviseen teoriaan pohjautuvaan englantilaiseen koulukuntaan. Tutkimuksessa on hyödynnetty primääritutkimusaineistona YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, sekä operaatioista annettuja erillismääräyksiä ja mandaatteja. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisena tutkimuksena hyödyntäen sisältöanalyysimenetelmää. Suojeluvastuuperiaatteen kehitysvaiheista voidaan löytää neljä vaihetta. Kylmän sodan jälkeen alkanut kehitysvaihe, joka jatkui vuoteen 2005 ja jolloin periaate hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa. Hyväksyntävaiheen jälkeen vuonna 2011 siirryttiin soveltamisvaiheeseen. Varsinkin Libyan konflikti aiheutti paljon keskustelua kansainvälisessä yhteisössä voimankäytön määrästä, tämä keskustelu voidaan katsoa aloittaneen viimeisimmän jatkokehitysvaiheen. Suojeluvastuuperiaate on syntynyt valtion suvereniteetti- ja ihmisoikeusdiskurssien ympärille. Myöhemmin kehitysprosessista on erotettavissa vielä kaksi uutta teemaa, oikeutus- ja voimankäyttödiskurssit. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että Afrikan unionin maat ovat ryhtyneet tukemaan suojeluvastuuperiaatetta, alun vastustuksen jälkeen. Bric-maat puolestaan tukeutuvat valtionsuvereniteettidiskurssiin, mutta eivät näytä vastustavan voimankäyttöä YK:n suorittamissa operaatioissa. Natolla on nopeaa toimintakykyä ja -halua, mutta varsinaisen humanitaarisen doktriinin puuttuessa, se on pyrkinyt luomaan yleisesti hyväksytyn toimintamallin. Oikeutusta operaatioihin haetaan alueellisten toimijoiden hyväksynnän kautta.

Ilmastonmuutosteknologiat maailman patenttijärjestelmissä: Case autoteollisuus

Tässä työssä tarkastellaan kahden kansainvälisen patenttiluokitusjärjestelmän vihreiden teknologioiden luokitusjärjestelmiä autoteollisuudessa. Työn tarkoitus on tutkia, kuinka paljon vihreän teknologian patenttianalyysin tulokset eroavat toisistaan, jos tutkimuksissa käytetään eri patenttien luokitusjärjestelmiä. Vanhempi järjestelmä, International Patent Classification, on asemansa vakiinnuttanut kansainvälinen patenttienluokitusjärjestelmä. Vasta viime vuosina käyttöön otettu Cooperative Patent Classification on Euroopan ja Yhdysvaltojen patenttijärjestöjen kehittämä patenttien luokitusjärjestelmä. Tutkimusmenetelmissä hyödynnetään patenttianalyysia ja joukko-oppia. Tutkimuksessa vihreiden teknologioiden luokittelumenetelmien vertailukohteille saatiin määrällisesti samankaltaiset tulokset, mutta niiden sisältämät patentit eivät olleet pääsäännöllisesti samoja. Työssä tarkastellaan myös Toyotan, Daimlerin ja Fordin vihreiden autoteknologiapolkujen kehitystä. Varsinkin Toyota ja Daimler tulevat yhä enemmän panostamaan sähkö- ja hybridiautoihin verrattuna polttomoottoriautoihin.

CISE-hanke ja rannikkovartiostotehtävät Suomessa

Euroopan komissio vahvisti kattavan meripolitiikan kehittämisen yhdeksi kauden 2005–2009 strategisista tavoitteistaan. Merten tehokas hallinnointi on EU:lle elinehto niin talouden kilpailukyvyn kuin ihmisten hyvinvoinninkin kannalta. Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka (Integrated Maritime Policy, IMP) kattaa kaikki meriin ja rannikkoalueisiin liittyvät hallinnonalat ja politiikanlohkot. Sen jalkauttamiseen pyritään hankkeilla jotka koordinoidaan EU-tasolla ja toteutetaan kansallisella tasolla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Eurooppalaisen merivalvontaverkoston luomiseksi aloitet-tua CISE-hanketta (Common Information Sharing Environment), joka kuuluu tärkeäksi nostetun Eurooppalaisen merivalvontaverkosto-hankkeen alle. Tutkimustehtävänä tässä tutkielmassa on selvittää EU:n CISE-hankkeen toteutuessaan tuomat mahdollisuudet Rajavartiolaitoksen rannikkovartiostotehtävien täyttämisessä. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen, analyysimenetelmä on induktiivinen lähdeaineistoanalyysi. Tutkielman keskeisen aineiston muodostavat EU:n CISE-hankkeen asiakirjat, asiantuntijahaastattelut, kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö sekä Rajavartiolaitoksen julkinen materiaali. Tutkimuksen perusteella suurimmat hyötyjät CISE-hankkeesta tulevat todennäköisesti olemaan moniviranomaistehtävät ja kansainvälistä yhteistyötä vaativat tehtävät, kuten suuret ympäristöonnettomuudet tai meripelastustehtävät, sekä rajat ylittävän rikollisuuden torjunta rannikkoalueilla.

Kansainvälisyys korkeakouluopiskelijan uratavoitteissa: kauppatieteiden opiskelijoiden kansainvälisyydelle antamat merkitykset ja niiden paikka uralla

Kansainvälinen ura koskettaa yhä useamman suomalaisen elämää. Kansainvälistä uraa tutkittaessa aiemmin keskityttiin vahvasti ekspatriaatioon, mutta viime vuosina rinnalle on noussut uusia kansainvälisen uran muotoja. Omaehtoinen ekspatriaatio on saanut paljon huomiota uudempana tutkimusilmiönä. Omaehtoiset ekspatriaatit lähtevät omasta aloitteestaan ulkomaille työskentelemään ilman oman työnantajaorganisaation tukea. Kansainvälisesti liikkuvat henkilöt ja omaehtoiset ekspatriaatit edustavat suurta osaa kokonaistyövoimasta ja ovat näin ollen tärkeä osa työmarkkinoita. Tässä tutkimuksessa tutkittiin korkeakouluopiskelijoiden uratavoitteiden kansainvälisyyttä, sillä he ovat merkittäviä tulevaisuuden toimijoita, jotka eivät ole vielä kiinnittyneet mihinkään tiettyyn urapolkuun. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista lähestymistapaa noudattaen ja tutkimuskysymykset ratkaistiin haastattelemalla yhdeksää Turun kauppakorkeakoulun opiskelijaa. Analyysissä käytettiin teemoittelua ja tyypittelyä. Tyypittelyn avulla opiskelijoista muodostettiin kolme opiskelijatyyppiä, jotka eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon kansainvälisyys on läsnä puheessa uratavoitteista. Ilmiön ymmärtämisessä apuvälineinä käytettiin erityisesti omaehtoiseen ekspatriaatioon liittyvää teoriaa sekä ura-ankkureita. Kansainvälisyydellä on paljon merkitystä opiskelijoiden urasuunnitelmissa ja odotuksissa tulevaisuutta kohtaan. Kansainvälisyys koettiin vuorovaikutuksena eri maalaisten ihmisten kanssa, eri kieliä puhuen. Kaikki opiskelijat näkivät kansainvälisyyden positiivisena ja rikastavana tekijänä, mutta vain osalle kansainvälisyys oli henkilökohtaisesti tärkeää ja oleellinen osa uratavoitteita. Opiskelijat näkivät tärkeimpänä uratavoitteenaan omien tavoitteiden saavuttamisen ja uralla kehittymisen. Osa opiskelijoista arvosti pitkiä työsuhteita kun taas osa näki mielekkäämmäksi yrityksen vaihtamisen tiuhaan. Opiskelijat eivät pitäneet radikaaleja uraliikkeitä, kuten alan vaihtoa, tulevaisuudessa todennäköisinä. Menestyminen nähtiin yksilöllisenä omien tavoitteiden saavuttamisena ja uralla etenemisenä. Tyypittelyn myötä aineisto jakautui kolmeen opiskelijatyyppiin: globaali liikkuja, innokas työmatkailija sekä tahaton ekspatriaatti, jotka eroavat sen suhteen, miten he suhtautuvat kansainvälisyyteen ja ulkomaille muuttamiseen ja mikä on kansainvälisyyden merkitys heidän uratavoitteissaan. Kaiken kaikkiaan opiskelijat toivat hyvin erilaisia tavoitteita esiin tulevaisuuden urasta puhuttaessa ja kansainvälisyys sai erilaisia merkityksiä heidän puheessa. Ulkomaille muuttaminen kiinnostaa ja kansainvälinen ura houkuttaa, osaa enemmän kuin toisia.

Jalkaväkiprikaatin kenttäviestijärjestelmän tekniset ratkaisut 2010-luvulla

Alueellisilla joukoilla luodaan koko maan kattava puolustus, tärkeimpänä tehtävänään avainalueiden puolustaminen kaikissa olosuhteissa. Tärkeimpiä alueellisia joukkoja ovat jalkaväkiprikaatit, joiden tehtävinä ovat kohteiden suojaus, toimintakyvyn säilyttäminen ja vihollisen pääsyn estäminen valtakuntamme kannalta tärkeille alueille. Jalkaväkiprikaatin viestitoiminnan päämääränä on mahdollistaa tiedustelun, tulenkäytön, johtamisen ja ilmapuolustuksen yhteyksien rakentaminen oikealle alueelle oikeaan aikaan. Nykyinen jalkaväkiprikaatin käytössä oleva kenttäviestijärjestelmä ei vastaa taistelukentän tiedonsiirtotarpeisiin, jonka takia on ryhdyttävä uusimaan kalustoa. Kaupallisten ratkaisujen käyttö osana sotilasverkkoja on ollut kansainvälinen suuntaus jo pidemmän aikaa, nyt COTS- tuotteiden käyttö on laajentunut myös Suomen sodanajan johtamisjärjestelmiin. Tutkimuksessa käsitellään jalkaväkiprikaatin kenttäviestijärjestelmää, viestijoukkojen kokoonpanoa ja tehtäviä sekä TETRAn, WiMAXin, WLANin ja optisen kuidun teknisiä ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia nykyisessä järjestelmässä. Vertailupohjana käytetään nykyistä järjestelmäratkaisua, uudemmilta joukkotyypeiltä vapautuvaa YVI- kalustoa sekä kaupallisia ratkaisuja. Tutkimus keskittyy kartoittamaan MIL- ja COTS- tuotteiden käyttömahdollisuuksia nykyisin käytössä olevan kenttäviestijärjestelmän eri tasoilla. Tutkimus on toteutettu kirjallisuustutkimuksena, lähteinä tutkimuksessa on käytetty aihetta käsitteleviä oppaita, opinnäytetöitä, asiakirjoja ja internetin tietokantoja.

The advantages and disadvantages of logistics centralization and decentralization from employee’s perspective

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on havainnoida keskittämisen ja hajauttamisen hyötyjä ja haittoja logistiikassa, ja selventää mitä tekijöidä tulee huomioida näiden kahden rakenteen väliltä valitessa. Tutkimus kokoaa molempien rakenteiden hyödyt ja haitat hyödyntämällä sekä haastateltujen työntekijöiden osaamista ja mielipiteitä että aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Päätavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten organisaatiorakenne vaikuttaa logistiseen toimintaan.

Evaluation of Major E-commerce Companies Business Model

Technological advances have enabled a large spread of online retailers. E-commerce business is challenging the nature of traditional foundation of trade, therefore trade is on transition. The Internet allows consumers to compare and examine online store offerings, regardless of place and time. Digitalization has created new opportunities for creating customer value. The growing trend towards online shopping world has taken place in a very short period of time. Businesses, either use e-commerce as an additional operation, or completely rely, on the Internet business opportunities. The aim of this Master`s thesis is to define and evaluate key business model factors of two major e-commerce companies, Alibaba.com and Amazon.com. These key business model factors have a positive effect on successful e-commerce business. In addition, Alibaba.com and Amazon.com are compared with the help of these identified factors. Moreover, e-commerce business factors provide opportunities to create greater customer value regardless of the industry. Customer value is the core of business and a competitive advantage. Customer value is defined as a ratio between sacrifices and benefits. E-commerce companies should effectively evaluate customer value, so they could customize their offerings to meet better desired customer needs. Even though e-commerce business is a relatively new phenomenon, it has been widely studied

Organization of the marketing communication activities after fusion - the integration and the decision making processes

This master’s thesis was made in order to gain answers to the question of how the integration of the marketing communications and the decision making related to it in a geographically dispersed service organization could be improved in a situation where an organization has gone through a merger. The effects of the organizational design dimensions towards the integration of the marketing communications and the decision making related to it was the main focus. A case study as a research strategy offered a perfect frames for an exploratory study and the data collection was conducted by semi-structured interviews and observing. The main finding proved that from the chosen design dimensions, decentralization, coordination and power, could be found specific factors that in a geographically dispersed organization are affecting the integration of the marketing communications negatively. The effects can be seen mostly in the decision making processes, roles and in the division of responsibility, which are affecting the other dimensions and by this, the integration. In a post-merger situation, the coordination dimension and especially the information asymmetry and the information flow seem to have a largest affect towards the integration of the marketing communications. An asymmetric information distribution with the lack of business and marketing education resulted in low self-assurance and at the end in fragmented management and to the inability to set targets and make independent decisions. As conclusions it can be stated, that with the organizational design dimensions can the effects of a merger towards the integration process of the marketing communications to be evaluated.

Repatriaattien kansainvälisen osaamisen hyödyntäminen ja sen esteet kotiorganisaatiossa

Kotiinpaluu eli repatriaatio tunnetaan yhtenä ulkomaankomennuksen haastavimmista vaiheista. Kotiin palaavat työntekijät odottavat, että he pääsevät hyödyntämään uutta kansainvälistä osaamistaan tehokkaasti kotiorganisaatiossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa ja osaamista työntekijät saavat kansainvälisen työkierron aikana ja mitkä tekijät vaikuttavat osaamisen hyödyntämiseen kotiorganisaatiossa. Tutkimuksessa selvitettiin, millainen on kansainvälinen työkiertoprosessi, millaista uutta osaamista kansainvälinen työkierto kerryttää ja miten uutta osaamista hyödynnetään kotiinpaluun jälkeen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena tässä tutkimuksessa oli, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät kansainvälisen osaamisen hyödyntämistä kotiinpaluun jälkeen. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Suomen Pankissa. Tutkimuksessa haastateltiin Suomen Pankin työntekijöitä, jotka ovat palanneet takaisin kotiorganisaatioon Euroopan keskuspankista. Induktiivisen lähestymistavan avulla etsittiin selityksiä ja tarinoita siitä, miten kotiorganisaatiossa hyödynnetään kansainvälistä osaamista ja mikä siihen vaikuttaa. Aineiston tyypittelyn avulla aineistosta etsittiin tyypillisiä piirteitä, jotka kuvaavat onnistunutta kotiinpaluuta ja osaamisen hyödyntämisen edistämistä sekä toisaalta epäonnistunutta kotiinpaluuta ja osaamisen hyödyntämisen esteitä. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että kansainvälisen osaamisen hyödyntämistä edistävät etenkin onnistunut paluuposition suunnittelu, haastavat työtehtävät sekä aktiivinen esimiestyö. Osaamisen hyödyntämistä taas estävät esimerkiksi esimiehen tuen puute, keskustelun puute sekä työtehtävien ja vastuiden jakaminen vastoin repatriaatin toiveita. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että esimiehellä ja hänen tarjoamalla tuella on yllättävänkin suuri vaikutus repatriaattien osaamisen hyödyntämiseen kotiinpaluuvaiheessa. Toisaalta kansainvälisestä kokemuksesta on hyötyä myös itse esimiestyössä.

Tekemisen meininki: Suomalainen maker-kulttuuri

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista on kansainvälinen tekemisen alakulttuuri, jota kutsutaan nimellä maker, ja miten se toteutuu Suomessa. Maker -kulttuuri on 2000-luvulla syntynyt itse tekemisen alakulttuuri, jossa hyödynnetään ennakkoluulottomasti kehittynyttä teknologiaa, avoimia työtiloja sekä kansainvälistä virtuaalista ja fyysistä yhteisöä. Pyrkimyksenä on kuvailla ja kartoittaa ilmiötä, josta ei aikaisemmin ole tehty tutkimusta Suomessa. Tutkimuksen viitekehyksessä kansainvälinen maker-kulttuuri sijoitetaan perinteisen käsityöprosessin ympäristöihin. Teoria rakentuu maker-kulttuurin kansainvälisestä tutkimuksesta ja suomalaisesta käsityötutkimuksesta. Tutkimusote on fenomenografinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin yhtätoista (11) maker-kulttuurin asiantuntijaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Suomalaisesta maker- kulttuurista nousi tutkimuksessa esiin kolme keskeistä näkökulmaa: 1. Yhteisö vahvistaa sosiaalista pääomaa, levittää osaamista sekä jakaa käsityöllisen prosessin. 2. Avoimet työtilat, informaatioteknologian yleistyminen sekä modernin tuotantoteknologian kehittyminen ja halventuminen ovat luoneet ympäristön, jossa maker-kulttuuri kasvaa ja kehittyy. 3. Oppiminen ja henkilökohtainen kompetenssi ovat keskeisiä kokonaisen käsityöprosessin osatekijöitä. Oma-aloitteisuutta ja yrittämistä arvostetaan, ja niitä vahvistetaan vertaistuella. Teknologisen pystyvyyden kehittäminen ja osaamisen jakaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisessa maker-kulttuurissa teknologista kompetenssia, sen vahvistamista ja jakamista arvostetaan. Muualla maailmassa teknologista kompetenssia pidetään enemmänkin lähtökohtana ja itseisarvona, jonka kautta maker-kulttuurista kiinnostutaan. Tulevaa valtakunnallista perusopetuksen opetussuunnitelmauudistusta 2016 silmällä pitäen jatkotutkimusta voisi tehdä peruskoulun käsityönopetuksen ja maker -kulttuurin kohtaamisesta sekä maker-kulttuurista ilmiölähtöisen oppimisen kenttänä. Asiasanat: maker, hackerspace, makerspace, FabLab,hacker, open source, avoimet työtilat, digitaalinen valmistaminen, digital fabrication, kokonainen käsityö