Usability of Virtual Museums and the Diffusion of Cultural Heritage

Les prioritats per als museus canvien. La missió de la nova museologia és convertir els museus en llocs per a gaudir i aprendre, cosa que fa que hagin de dur a terme una gestió financera molt semblant a la d'una empresa social que competeixi en el sector del lleure. Amb el pas del temps, els museus han d'establir i aplicar els criteris necessaris per a la supervivència, aplanant el terreny perquè altres institucions públiques siguin més obertes en els seus esforços per comunicar i difondre el seu patrimoni. Ja podem començar a parlar d'algunes conclusions comunament acceptades sobre el comportament dels visitants, que són necessàries per a planificar exposicions futures que vegin l'aprenentatge com un procés constructiu, les col·leccions com a objectes amb significat i les mateixes exposicions com a mitjans de comunicació que haurien de transformar la manera de pensar de l'espectador i que estan al servei del mateix missatge. Sembla que internet representa un mitjà efectiu per a assolir aquests objectius, ja que és capaç (a) d'adaptar-se als interessos i les característiques intel·lectuals d'un públic divers; (b) de redescobrir els significats dels objectes i adquirir un reconeixement sociocultural del seu valor per mitjà del seu potencial interactiu, i (c) de fer ús d'elements atractius i estimulants perquè tothom en gaudeixi. Per a aquest propòsit, és bàsic fer-nos les preguntes següents: quins criteris ha de seguir un museu virtual per a optimar la difusió del seu patrimoni?; quins elements estimulen els usuaris a quedar-se en una pàgina web i fer visites virtuals que els siguin satisfactòries?; quin paper té la usabilitat de l'aplicació en tot això?

Creating Brand Awareness for a B2B Professional Services Subsidiary

Tutkielman tavoitteet: Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten branditunnettuutta voidaan kasvattaa yritysasiantuntijapalveluiden markkinoilla toimivassa tytäryhtiössä yleensä, ja erityisesti case yrityksessä. Vaikka yritysasiantuntijapalvelualan markkinointia on tutkittu melko paljon, ovat tutkimukset keskittyneet pääasiallisesti henkilökohtaiseen myyntityöhön ja suhdemarkkinointiin. Myös branditunnettuuden kehittämistä on tutkittu, mutta enimmäkseen kuluttajamarkkinoilla. Tutkimusmetodologiat: Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena deskriptiivis-analyyttisenä case-tutkimuksena. Tutkimuksen teoriaosuus perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja empiirinen tutkimus puolistrukturoituun teemahaastatteluun.. Haastateltaviksi valittiin tutkittavan case organisaation ylin johto, sekä viestinnästä ja markkinoinnista vastaava henkilö. Tutkimustulokset ja päätelmät: Tutkimuksen tuloksena syntyi ehdotus siitä, millä tavoin case-yritys voisi kasvattaa branditunnettuuttaan potentiaalisten asiakkaidensa keskuudessa. Ehdotus etenee teoriarakenteen mukaisesti muodostaen mallin jossa kaikki viestintäprosessin oleelliset vaiheet on käyty läpi. Branditunnettuus rakennetaan viestintäprosessissa johon kuuluu: kohdeyleisönidentifiointi, viestinnän tavoitteiden asettaminen, viestin suunnittelu, viestintäkanavien valinta ja toimenpiteiden suunnittelu.

Propuesta de cursos de capacitación sobre lecciones aprendidas en Costa Rica

El presente proyecto ha sido realizado entre Octubre de 2013 y Febrero de 2014 por un equipo de estudiantes de la licenciatura de Ciencias Ambientales de la Universidad Autónoma de Barcelona. El objeto de estudio es la propuesta de cursos para la formación de tres públicos diferentes, estudiantes, gestores y políticos. Estos cursos se basan en la experiencia de Costa Rica sobre la conservación de la biodiversidad. Costa Rica es un país muy rico en biodiversidad por su clima y sus tierras volcánicas. Una manera de conservar esta gran variedad de especies es protegiendo gran parte del país con reservas y parques nacionales. La metodología utilizada para llevar a cabo estos cursos es la investigación. Recopilar información de las diferentes carencias de distintos países, propuestas pedagógicas para saber mostrar de manera correcta la información a cada público meta y basarlos en el cumplimiento de las Metas Aichi, que tratan de mantener la biodiversidad de manera que contribuya al bienestar de la población. La intención de estos cursos es enseñar a los distintos públicos meta las experiencias positivas que ha tenido Costa Rica para poder desarrollarse tanto en crecimiento económico como de la población conservando su biodiversidad. De manera que en otros países puedan aprender y a la misma vez beneficiarse con las ideas propuestas en los cursos. El curso propuesto para estudiantes trata sobre los servicios ecosistémicos, reconocidos internacionalmente por su empeño en la conservación y uso sostenible de la biodiversidad. El dirigido a gestores, que pueden ser empresarios, es sobre la mejora de la calidad de las aguas, un punto importante para este público que serán los encargados de gestionar este recurso tan importante para mantener en buen estado de conservación la biodiversidad. Finalmente, se propone un curso dirigido a políticos, donde se explica la idea de bioprospección, un tema que se trabaja en el Instituto Nacional de Biodiversidad de Costa Rica y trata de investigar en los organismos que aportan beneficios tanto económicos como en la salud de las personas.

How hard is a commercial puzzle: the eternity II challenge

Recently, edge matching puzzles, an NP-complete problem, have received, thanks to money-prized contests, considerable attention from wide audiences. We consider these competitions not only a challenge for SAT/CSP solving techniques but also as an opportunity to showcase the advances in the SAT/CSP community to a general audience. This paper studies the NP-complete problem of edge matching puzzles focusing on providing generation models of problem instances of variable hardness and on its resolution through the application of SAT and CSP techniques. From the generation side, we also identify the phase transition phenomena for each model. As solving methods, we employ both; SAT solvers through the translation to a SAT formula, and two ad-hoc CSP solvers we have developed, with different levels of consistency, employing several generic and specialized heuristics. Finally, we conducted an extensive experimental investigation to identify the hardest generation models and the best performing solving techniques.

Edge matching puzzles as hard SAT/CSP benchmarks

Recently, edge matching puzzles, an NP-complete problem, have rececived, thanks to money-prized contests, considerable attention from wide audiences. We consider these competitions not only a challenge for SAT/CSP solving techniques but also as an opportunity to showcase the advances in the SAT/CSP community to a general audience. This paper studies the NP-complete problem of edge matching puzzles focusing on providing generation models of problem instances of variable hardness and on its resolution through the application of SAT and CSP techniques. From the generation side, we also identify the phase transition phenomena for each model. As solving methods, we employ both; SAT solvers through the translation to a SAT formula, and two ad-hoc CSP solvers we have developed, with different levels of consistency, employing several generic and specialized heuristics. Finally, we conducted an extensive experimental investigation to identify the hardest generation models and the best performing solving techniques.

Exploring transparent approaches to the authentication of signatures on artwork

This thesis is composed of three main parts. The first consists of a state of the art of the different notions that are significant to understand the elements surrounding art authentication in general, and of signatures in particular, and that the author deemed them necessary to fully grasp the microcosm that makes up this particular market. Individuals with a solid knowledge of the art and expertise area, and that are particularly interested in the present study are advised to advance directly to the fourth Chapter. The expertise of the signature, it's reliability, and the factors impacting the expert's conclusions are brought forward. The final aim of the state of the art is to offer a general list of recommendations based on an exhaustive review of the current literature and given in light of all of the exposed issues. These guidelines are specifically formulated for the expertise of signatures on paintings, but can also be applied to wider themes in the area of signature examination. The second part of this thesis covers the experimental stages of the research. It consists of the method developed to authenticate painted signatures on works of art. This method is articulated around several main objectives: defining measurable features on painted signatures and defining their relevance in order to establish the separation capacities between groups of authentic and simulated signatures. For the first time, numerical analyses of painted signatures have been obtained and are used to attribute their authorship to given artists. An in-depth discussion of the developed method constitutes the third and final part of this study. It evaluates the opportunities and constraints when applied by signature and handwriting experts in forensic science. A brief summary covering each chapter allows a rapid overview of the study and summarizes the aims and main themes of each chapter. These outlines presented below summarize the aims and main themes addressed in each chapter. Part I - Theory Chapter 1 exposes legal aspects surrounding the authentication of works of art by art experts. The definition of what is legally authentic, the quality and types of the experts that can express an opinion concerning the authorship of a specific painting, and standard deontological rules are addressed. The practices applied in Switzerland will be specifically dealt with. Chapter 2 presents an overview of the different scientific analyses that can be carried out on paintings (from the canvas to the top coat). Scientific examinations of works of art have become more common, as more and more museums equip themselves with laboratories, thus an understanding of their role in the art authentication process is vital. The added value that a signature expertise can have in comparison to other scientific techniques is also addressed. Chapter 3 provides a historical overview of the signature on paintings throughout the ages, in order to offer the reader an understanding of the origin of the signature on works of art and its evolution through time. An explanation is given on the transitions that the signature went through from the 15th century on and how it progressively took on its widely known modern form. Both this chapter and chapter 2 are presented to show the reader the rich sources of information that can be provided to describe a painting, and how the signature is one of these sources. Chapter 4 focuses on the different hypotheses the FHE must keep in mind when examining a painted signature, since a number of scenarios can be encountered when dealing with signatures on works of art. The different forms of signatures, as well as the variables that may have an influence on the painted signatures, are also presented. Finally, the current state of knowledge of the examination procedure of signatures in forensic science in general, and in particular for painted signatures, is exposed. The state of the art of the assessment of the authorship of signatures on paintings is established and discussed in light of the theoretical facets mentioned previously. Chapter 5 considers key elements that can have an impact on the FHE during his or her2 examinations. This includes a discussion on elements such as the skill, confidence and competence of an expert, as well as the potential bias effects he might encounter. A better understanding of elements surrounding handwriting examinations, to, in turn, better communicate results and conclusions to an audience, is also undertaken. Chapter 6 reviews the judicial acceptance of signature analysis in Courts and closes the state of the art section of this thesis. This chapter brings forward the current issues pertaining to the appreciation of this expertise by the non- forensic community, and will discuss the increasing number of claims of the unscientific nature of signature authentication. The necessity to aim for more scientific, comprehensive and transparent authentication methods will be discussed. The theoretical part of this thesis is concluded by a series of general recommendations for forensic handwriting examiners in forensic science, specifically for the expertise of signatures on paintings. These recommendations stem from the exhaustive review of the literature and the issues exposed from this review and can also be applied to the traditional examination of signatures (on paper). Part II - Experimental part Chapter 7 describes and defines the sampling, extraction and analysis phases of the research. The sampling stage of artists' signatures and their respective simulations are presented, followed by the steps that were undertaken to extract and determine sets of characteristics, specific to each artist, that describe their signatures. The method is based on a study of five artists and a group of individuals acting as forgers for the sake of this study. Finally, the analysis procedure of these characteristics to assess of the strength of evidence, and based on a Bayesian reasoning process, is presented. Chapter 8 outlines the results concerning both the artist and simulation corpuses after their optical observation, followed by the results of the analysis phase of the research. The feature selection process and the likelihood ratio evaluation are the main themes that are addressed. The discrimination power between both corpuses is illustrated through multivariate analysis. Part III - Discussion Chapter 9 discusses the materials, the methods, and the obtained results of the research. The opportunities, but also constraints and limits, of the developed method are exposed. Future works that can be carried out subsequent to the results of the study are also presented. Chapter 10, the last chapter of this thesis, proposes a strategy to incorporate the model developed in the last chapters into the traditional signature expertise procedures. Thus, the strength of this expertise is discussed in conjunction with the traditional conclusions reached by forensic handwriting examiners in forensic science. Finally, this chapter summarizes and advocates a list of formal recommendations for good practices for handwriting examiners. In conclusion, the research highlights the interdisciplinary aspect of signature examination of signatures on paintings. The current state of knowledge of the judicial quality of art experts, along with the scientific and historical analysis of paintings and signatures, are overviewed to give the reader a feel of the different factors that have an impact on this particular subject. The temperamental acceptance of forensic signature analysis in court, also presented in the state of the art, explicitly demonstrates the necessity of a better recognition of signature expertise by courts of law. This general acceptance, however, can only be achieved by producing high quality results through a well-defined examination process. This research offers an original approach to attribute a painted signature to a certain artist: for the first time, a probabilistic model used to measure the discriminative potential between authentic and simulated painted signatures is studied. The opportunities and limits that lie within this method of scientifically establishing the authorship of signatures on works of art are thus presented. In addition, the second key contribution of this work proposes a procedure to combine the developed method into that used traditionally signature experts in forensic science. Such an implementation into the holistic traditional signature examination casework is a large step providing the forensic, judicial and art communities with a solid-based reasoning framework for the examination of signatures on paintings. The framework and preliminary results associated with this research have been published (Montani, 2009a) and presented at international forensic science conferences (Montani, 2009b; Montani, 2012).

Evaluation of an eLearning pilot course based on user experiences: corporate case study

Diplomityön tavoitteena oli arvioida sähköisen oppimisen soveltuvuutta kohdeyrityksessä ja selvittää, voidaanko luokkahuonekoulutusta korvata sähköisen oppimisen kursseilla. Tietojärjestelmän raportoinnista tehtiin sähköisen oppimisen kurssi, joka oli koekäytössä. Koekäytön jälkeen tehtiin käyttäjäkysely, kerättiin käyttötietoja kurssista ja tehtiin haastatteluja. Koekäyttäjien kokemuksista tehdyn arvioinnin perusteella sähköinen oppiminen soveltuu käytettäväksi selkeiden asioiden koulutukseen kohdeyrityksessä, mutta se ei voi kokonaan korvata luokkahuonekoulutusta. Luokkahuonekoulutuksessa tulisi keskittyä monimutkaisempiin asioihin ja ongelmanratkaisuun. Positiivisten tulosten perusteella sähköisen oppimisen kehittämistä päätettiin jatkaa yrityksessä. Sähköisen oppimisen kurssin avulla saadaan kustannussäästöjä kohdeyrityksessä, kun käyttäjämäärä on suurempi kuin 66. Jos koko koekäytössä olleen kurssin kohdeyleisö suorittaa kurssin sähköisesti, ovat kustannukset vain noin 15% vastaavista kustannuksista luokkahuoneessa järjestettynä. Lisäksi sähköisen oppimisen tehokkuutta tutkittiin ja koekäytössä olleen kurssin arvioitiin olevan positiivinen työssä kehitetyn Consensus-mallin mukaan.

Product placement in integrated marketing communications strategy

Perinteisten markkinointiviestintäkanavien menettäessä jatkuvasti tehoaan mediakentän ja kohderyhmien sirpaloituessa yhä pienempiin yksiköihin markkinointiorganisaatiot etsivät vaihtoehtoisia tapoja tavoittaakseen kohdeyleisönsä. Yksi vaihtoehtoinen markkinointiviestintäkeino on tuotesijoittelu (product placement), jossa (merkki)tuotteita sijoitetaan erilaisten viihdetuotantojen, kuten elokuvien, televisio-ohjelmien ja tietokonepelien, tarinan yhteyteen, jotta yhä medialukutaitoisempi kohdeyleisö ei pystyisi välttämään kaupallista viestiä esimerkiksi vaihtamalla televisiokanavaa tai kääntämällä lehden sivua. Koska tuote on sijoitettu kerrottavan tarinan sisään, markkinointiviestin — eli tuotteen havaitsemisen — välttäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisten markkinointiviestintämenetelmien kohdalla. Lisäksi, sijoitellut tuotteet ovat tavallisesti kiinteässä yhteydessä tarinan juonen ja henkilöhahmojen kanssa siten, että tuote saa näistä yhteyksistä positiivista vahvistusta imagolleen. Pro Gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää tuotesijoittelun käyttökelpoisuutta markkinointiviestinnässä sekä miten kulutushyödykemarkkinoijat voivat hyödyntää menetelmää markkinointiviestintästrategioissaan. Tuotesijoittelun poikkeava luonne markkinointiviestintävälineenä tuotti kysymyksen miten tuotesijoittelua voitaisiin hyödyntää yhteistyössä muiden markkinointiviestintäkeinojen kanssa. Tätä varten tutkimuksessa tuotesijoittelu yhdistettiin integroidun markkinointiviestinnän (IMC) viitekehykseen. IMC-konsepti syntyi markkinointiviestinnässä vastaamaan samaan tarpeeseen kuin tuotesijoittelukin: pirstaloitunut mediakenttä ja yksittäiset kohderyhmät vaativat kehittyneempää ja yhtenäisempää markkinointiviestinnän suunnittelua ja toteutusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä tuotesijoittelu todettiin käyttökelpoiseksi markkinointiviestintäkeinoksi mikäli viestinnän tavoitteena on muu kuin tuotteen myyntiin suorasti vaikuttaminen. Tuotesijoittelu on sen sijaan erittäin tehokas tuotetietoisuuden lisäämisessä, erityisesti tunnistamisen kohdalla. Tuotesijoittelu voi myös tuottaa suoran ostotarpeen mutta tällöin viestin vastaanottajalla täytyy olla vallitseva tarve kyseisen tuoteryhmän osalta ennen altistumista ko. markkinointiviestille. Tuotesijoittelu voidaan sisällyttää IMC-suunnitteluprosessiin markkinointiviestintästrategian kiinteänä osana. Integraatio markkinointiviestinnässä siten, että tuotesijoittelua tuettaisiin muilla viestintäkeinoilla yhtenäisen kampanjan kehittämiseksi on kuitenkin paljon ennakoitua harvinaisempaa, johtuen ehkä eniten tuotesijoittelun poikkeuksellisesta luonteesta ja kyseisen viestintämuodon vaikeasta hallittavuudesta markkinoijan taholta. Tutkimus toteutettiin normatiivisena case-tutkimuksena pääasiassa sekundäärisiä tietolähteitä hyödyntäen. Case-tutkimuksia varten kerättiin primääristä tietoa kyselylomakkeella kahdesta tuotesijoittelua käyttävästä kansainvälisestä yhtiöstä, jonka lisäksi myös sekundäärisiä tietolähteitä hyödynnettiin case-osan tiedonkeruussa.

Net communication strategy planning and management

Tutkielman tavoitteena on selvittää kuinka suunnitella ja hallita tehokasta verkkoviestintää, joka vastaa kohdeyleisön ja palvelun ylläpitäjien kasvaviin vaatimuksiin. Tutkielma on normatiivinen tapaustutkimus, jonka tuloksena syntyy konstruktiivinen askelmalli kokonaisvaltaisen verkkoviestintäprojektin toteuttamiseen. Tutkimus esittää myös teoreettisesti merkittävän näkökulman verkkopalvelujen sisällön hallintaongelmien ratkaisemiseen. Tosielämän verkkoviestintäprojektin toteutusta seurataan TietoEnator Forestissa, jossa tutkielman kirjoittaja työskentelee. Tutkimusmateriaalina käytetään 11 TietoEnator Forestissa toteutettua haastattelua, TietoEnator konsernin dokumentaatiota ja osallistuvaa havainnointia. Haastattelulomake sisältää 13 avointa kysymystä, jotka käsittelevät verkkoviestintästrategian perusasioita. Tunnistetut verkkoviestinnän avainmenestystekijät ovat vahva sisäinen sitoutuminen hajautettuihin ylläpitorooleihin ja perinpohjainen asiakastarpeiden tunnistaminen. Teknisesti on tärkeää, että eritason verkkoympäristöt, Internet, Intranet ja Extranet, hallitaan samoilla sisällönhallinta työkaluilla. Näin pystytään rationalisoimaan ylläpitotoiminnot.

Yrityskuvan vaikutus tietotekniikan opiskelijoiden ohjaamiseksi organisaatioon

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia millainen yrityskuva kehittää tietotekniikan opiskelijoissa myönteistä näkemystä organisaatiosta työpaikkana. Tutkielma jakaantuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Tutkimusmetodologia oli nomoteettinen ja luonteeltaan deskriptiivis-analyyttinen. Aineiston keräämiseen ja analysointiin käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Tutkielman tulokset tukivat aikaisempia tutkimuksia yrityskuvan vaikutuksista kohderyhmän hakeutumisessa työpaikkaan. Tärkeimmät havainnot ovat tietotekniikan opiskelijoiden mieltymykset mielenkiintoiseen työtehtäviin ja tavoitteiden saavuttaminen tiimityöskentelyn avulla, mikä merkitsee toisten auttamista. Työ on siis kohderyhmälle myös viihdettä ja sosiaalisuutta. Organisaatioiden tulisikin rakentaa yrityskuva näiden tekijöiden perustalle.

Yleisöistä osallisiin : tuottajan näkökulmia vuorovaikutteisten verkkotapahtumien kohderyhmistä

Opinnäytetyö käsittelee osallistumisen muotoja kolmessa uuden mediakulttuurialan taidetapahtumassa. Tapahtumille on keskeistä osallistumistapojen ja -välineiden kokeileminen. Osallistumisen muodot on jaettu kohderyhmiin, joiden avulla tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia. Työssä tarkastellaan myös tapahtumaan liittyviä sidosryhmiä. Tutkielman keskeisin kysymys on: Miten eri kohderyhmät osallistuivat tapahtumiin. Työssä selvitetään myös tuottajan näkemyksiä osallistumisen motiiveista, rajoituksista ja kohderyhmien rooleista. Tutkimus on tehty kvalitatiivisella metodilla ja perustuu tapausten kuvailulle ja tuotantoon osallistumisen analysoinnille. Tapauksia on tutkittu haastattelemalla tapahtumien vastaavia tuottajia, jotka toimivat uuden mediakulttuurialan ja mediataiteen asiantuntijoina. Osallistumista vertaillaan osallistumisen määrien, tapojen, motiivien ja rajoituksien osalta. Lopuksi valotetaan kohderyhmien rooleja ja poimitaan huomioita verkkotapahtumien tuottajan roolista. Tapahtumiin osallistuttiin paikallisesti, verkossa, eetterissä ja liikkeessä. Osallistumisen päämotiivina oli aito osallisuuden tunne. Myös online-yleisö tunsi läsnäolon tunnetta osallistuessaan etänä, mutta ainoastaan livekokemuksen aikana. Arkistoituneesta kokemuksesta läsnä olemisen tunne puuttui. Osallistumisen rajoitukset olivat pääosin teknisiä, mutta johtuivat osittain myös siitä, että yleisö ei ole tottunut osallistumaan verkossa, etenkään reaaliajassa. Ryhmätyössä tunnettiin voimakkaampaa osallisuutta kuin katsojan asemassa. Osallistumiselle oli tärkeää luoda tila, jossa ihmiset kutsutaan osallistumaan. Tutkielman keskeisiksi kohderyhmiksi nousivat sidosryhmät, eli tarkasti rajattu niche-yleisö ja vertaisryhmä. Namä kohderyhmät ilmenevät lähinnä verkossa ja verkostoissa, huolimatta maantieteellisistä rajoista. Kohderyhmät olivat mukana tapahtuman tekemisen prosessissa yhteistyökumppaneina ja etätyötovereina, sekä myös sisällöntuotannossa. On mahdollista, että prosessin myötä syntyy myös uusia verkkoyhteisöjä. Tuottajan rooli vuorovaikutteisissa tapahtumissa on toimia moderaattorina yleisön ja tuotannon välillä. Tuottaja mahdollistaa myös kollektiivisen sisällöntuotanto- ja tuotantoprosessin tekemisen onnistumisen. Tuottajan työssä tärkeää on myös eri kohderyhmien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen.

L'ordinaire en partage : le courrier des lecteurs à Georges Simenon

Cette thèse est consacrée à l'étude du courrier que l'écrivain Georges Simenon (1903-1989) recevait de la part de ses lecteurs et de ses admirateurs inconnus. Ils sont près de 6000 à s'être adressés, par courrier postal, à l'auteur célèbre des Maigret, entre 1945 et jusqu'à sa mort. Ces lettres, auxquelles l'écrivain répondait quasi systématiquement sont archivées au Fonds Simenon de l'Université de Liège mais n'ont jusqu'alors pas fait l'objet d'étude, contrairement à la correspondance que l'auteur a échangée avec des auteurs comme André Gide ou Henry Miller. La thèse s'arrête sur une portion de cet échange inédit, soit un peu plus de 2000 missives reçues entre 1946 et 1973. Ce courrier est le point de départ d'une démarche inspirée par le cas singulier que Simenon représente dans l'histoire des lettres, de par son succès, sa large audience et son double positionnement en tant qu'auteur grand public et écrivain aux ambitions littéraires. Cette étude empirique du lectorat d'un auteur de bestsellers va au-delà de l'approche sociologique courante concernant Simenon, qui s'intéresse en priorité à la position et à la posture du créateur face à ses pairs, aux médias et aux institutions (Bourdieu) mais ignore, tout comme une bonne partie des études littéraires et par effet d'un ethnocentrisme lettré, le lecteur « ordinaire ». Une sociologie pragmatique plus compréhensive du vécu de l'ensemble des acteurs - lecteurs compris - (Boltanski, Heinich) a dès lors été privilégiée. Ce sont plus particulièrement les valeurs engagées dans le rapport à l'écrivain et les fonctions que les correspondants réservent à ce « grand singulier » qui sont examinées. Les lettres attribuent en effet à l'écrivain divers rôles (aide, confident ou consolateur). On apprend ainsi dans quelles proportions la lecture « ordinaire » mais aussi nos rapports les plus courants aux objets culturels, sont constitués d'une attention oscillant de l'oeuvre à la personne du créateur. Ces témoignages s'inscrivent en toile de fond d'un enjeu plus large qui concerne l'évolution de l'image et du rôle de l'écrivain dans notre société : en particulier dans le contexte culturel médiatique de la seconde moitié du XXe siècle, où cette image entre plus que jamais en concurrence avec les arts visuels et de divertissement dits de « masse », conduisant les valeurs littéraires à s'affronter aux valeurs de la visibilité et de la célébrité ainsi qu'aux valeurs commerciales.

L'exploration temporelle comme modalité du voyage imaginaire dans la bande dessinée franco-belge (1930-1980)

In this paper, I explore the motif of time travel in science fictional French comics until the eighties. Time travel incorporates a fascinating potential for narrative representation, since moving back in time may multiply timelines, according to the well-known paradox of the grandfather. This virtuality has become very popular in novels and in movies, since In his Bootstraps (Heinlein, 1941) and La Jetée (Marker, 1962) until the recent Looper (Johnson, 2012) but it has been rarely represented in French comics before the eighties and the apparition of time paradoxes in series like "Yoko Tsuno" and, mostly, "Valérian agent spatio-temporel". Firstly, many modalities of time travel do not engender time paradoxes, like exploration of prehistoric sanctuaries, imaginary travel, or cryogenic sleep followed by an awakening if a future world with no hope to return in the past. Secondly, time travel has been mostly interpreted as a mere extension of the classic motif of the "extraordinary journey", as exemplified for centuries in fictions by Verne, Mercier, Swift, or Stevenson. Thus, the graphic potential of time travel for the representation of spectacular exotic worlds has predominated in French comic tradition, and this tendency has been encouraged by the dominant mode of publication until the end of the sixties. Indeed, complex scriptwriting involving multiple timelines would not fit the form of a weekly feuilleton addressed to a young audience, because it would be too demanding cognitively speaking. It illustrates also the dominance of graphic concerns over a taste for complex scriptwriting in many comics of this period. Still, the development of time paradoxes in Pierre Christin scriptwriting underlines the potential of the media when it is published in series of albums or in graphic novels. At the same time, Jean-Claude Mézières drawings-featuring spectacular representations of foreign worlds-show that the visual interest of spectacular time travels remains a central issue for this popular graphic medium. Cette étude porte sur le motif du voyage temporel dans la bande dessinée franco-belge de science- fiction jusque dans les années quatre-vingt. Le voyage temporel intègre un potentiel fascinant pour la représentation narrative, étant donné que le retour dans le passé est susceptible d'engendrer des lignes temporelles multiples, selon le paradoxe bien connu du « grand-père ». Cette virtualité est devenue très populaire dans les romans et dans les films, depuis In his Bootstraps (Heinlein, 1941) et La Jetée (Marker, 1962) jusqu'au récent Looper (Johnson, 2012), mais elle a rarement été représentée dans la bande dessinée franco-belge avant les années quatre-vingt et l'apparition de paradoxes temporels dans des séries comme « Yoko Tsuno » et, surtout, « Valérian agent spatio-temporel ». Tout d'abord, de nombreuses modalités du voyage dans le temps n'engendrent aucun paradoxe, par exemple l'exploration de sanctuaires préhistoriques, le voyage illusoire ou le sommeil cryogénique suivi d'un réveil dans le futur, sans espoir de revenir dans le passé. Deuxièmement, le voyage dans le temps a été plus souvent interprété comme une simple extension du motif classique du « voyage extraordinaire », tel qu'on le retrouve, depuis le XVIIIe siècle, les fictions de Verne, Mercier, Swift ou Stevenson. Ainsi, le potentiel graphique du voyage dans le temps pour la représentation de mondes exotiques spectaculaires a prédominé dans la tradition franco-belge et cette tendance a été encouragée par le mode de publication dominant jusqu'à la fin des années soixante. En effet, l'écriture de scénarios complexes impliquant de multiples lignes temporelles ne semble pas adaptée à la forme d'un feuilleton hebdomadaire destiné à un jeune public, parce qu'il aurait été trop exigeant, cognitivement parlant. Cela illustre également la prédominance de préoccupations graphiques sur l'écriture de scénarios complexes dans de nombreuses bandes dessinées de cette période. Pourtant, le développement de paradoxes temporels dans les scénarios de Pierre Christin souligne le potentiel du média quand il est publié en série d'albums ou dans des romans graphiques. Parallèlement, les dessins de Jean-Claude Mézières, qui proposent des représentations spectaculaires de mondes étrangers, montre que l'intérêt visuel du voyage dans le temps demeure une question centrale pour ce média populaire.

The Impact of Supervisor's Advice, Codes of Conduct, Accountability and Moral Attentiveness of Individuals on Discriminatory Behaviour Against Immigrants.

Past studies on the personnel selection demonstrated that a supervisor's advice to discriminate can lead to compliant behaviours. This study had the aim to extend past findings by examining what can overcome the powerful influence of the hierarchy. 50 Swiss managers participated to an in-basket exercise. The main task was to evaluate Swiss candidates (in-group) and foreigners (out-groups: Spanish and Kosovo Albanians) and to select two applicants for a job interview. Main results were the effect of codes of conduct to prevent discrimination against out-group applicants in the presence of a supervisor's advice to prefer in-group members. But, when participants were accountable to an audience, this beneficial effect disappears because participants followed the supervisor's advice. The second aim was to assess if the difference in responses between participants was related to their difference in moral attentiveness. Results showed some significant relationships but not always in the direction expected.

User Centered Desing in E-Learning Environments : from Usability to Learner Experience

The advent of the Internet had a great impact on distance education and rapidly e-learning has become a killer application. Education institutions worldwide are taking advantage of the available technology in order to facilitate education to a growing audience. Everyday, more and more people use e-learning systems, environments and contents for both training and learning. E-learning promotes educationamong people that due to different reasons could not have access to education: people who could nottravel, people with very little free time, or withdisabilities, etc. As e-learning systems grow and more people are accessing them, it is necessary to consider when designing virtual environments the diverse needs and characteristics that different users have. This allows building systems that people can use easily, efficiently and effectively, where the learning process leads to a good user experience and becomes a good learning experience.