Open access Suomessa 2013?

Esitys Avoin tiede -keskustelutilaisuudessa 4.3.2013.

Kuinka strategiaa tutkitaan

Tänä päivänä strategian käsitettä käytetään monin eri tavoin niin siviili- kuin sotilasyhteyksissäkin. Maanpuolustuskorkeakoulussa strategia katsotaan yhdessä operaatiotaidon ja taktiikan kanssa sotataidon keskeiseksi osaalueeksi. Oppiaineena strategialle on ominaista korkea yleisyyden aste sekä teoreettinen ja menetelmällinen moninaisuus. Tässä teoksessa pitkäaikaiset strategian tutkijat ja opettajat FT, dos. Joonas Sipilä ja YTT Tommi Koivula valottavat kokonaisvaltaisesti strategian tutkielman kirjoittamiseen liittyviä ulottuvuuksia, edeten alan tieteenfilosofiasta aina tutkimusasetelman rakentamiseen, tutkimusmenetelmiin sekä konkreettiseen kirjoittamistekniikkaan ja tutkielman viimeistelyohjeisiin. Julkaisu on tarkoitettu avuksi erityisesti pro gradun tai diplomityön kirjoittamisessa vastaan tuleviin haasteisiin, mutta teoksesta on hyötyä myös muille strategian tutkimuksesta kiinnostuneille.

Syyrian sisällissota : syitä ja taustatekijöitä

Arabikevään levitessä Syyriaan vuonna 2011 ajateltiin, että samoin kuin Tunisiassa ja Egyptissä, valta vaihtuisi Syyriassakin kohtuullisen rauhanomaisella tavalla. Niin ei tapahtunut, koska Syyrian geostrateginen asema ja liittolaisuussuhteet poikkeavat em. maihin verrattuna. Syyria kuuluu Iranin johtamaan shiia-akseliin. Osittain Iranin avulla al-Assad onkin voinut jatkaa yli kaksi vuotta presidenttinä sisällissodasta huolimatta. Nykyistä hallintoa tukevat myös Kiina ja Venäjä, kun taas valtaosa muista ulkovalloista tukee oppositiota.

Venäjän imperiumin paluu

Venäläiset ovat eurooppalainen sivistyskansa, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla maailman kohtaloihin. Kommunismin kukistuttua ja Neuvostoliiton hajottua venäläiset joutuivat hämmennyksen tilaan. Kansakunnan uusi nousu alkoi maantieteellisestä, sivistykselliseltä ja historialliselta pohjalta. Länsimaille oli yllätys, ettei Venäjä seurannut läntisiä demokraattisia esikuvia, vaan lähti luomaan uutta yhteiskuntaa omaa tietään kulkien. Valtion johtoon astuivat turvallisuusmiehet, jotka määrittelivät Venäjän kehitysstrategiat ja poliittiset tavoitteet. Heidän mukaansa Venäjän federaatio on imperiumi, eikä se alistu muiden johdettavaksi. Venäjä ei hyväksy Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa. Venäjän pyrkimyksenä on kohota yhdeksi tärkeäksi maailmanpolitiikan keskukseksi ja haastaa muiden vaikuttajien kuten EU:n, Kiinan, Japanin ja Intian kanssa Yhdysvaltojen johtoasema. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää yhteiskunnan voimavarojen keskittämistä. Vuodesta 1996 lähtien poliittinen valta on keskitetty tiukasti presidentille ja hänen johtamalleen hallintokoneistolle. Vladimir Putinin johdolla yhteiskunta vakautettiin autoritaariseen tyyliin. Vuosina 2008–2012 muodollisena, joskin vaaleilla valittuna, presidenttinä oli Putinin luottomies Dmitri Medvedev. Tuolloin todellisena Venäjän johtajana toimi pääministeri Putin. Medvedevin nelivuotiskauden päätyttyä Putin jatkaa valtion johdossa presidenttinä. Taloudelliset edellytykset harjoitetulle politiikalle ovat Venäjällä itsellään. Maa on maailman ainoa suurvalta, joka on riippumaton ulkomaisista energia- ja raaka-ainelähteistä, ja vuodesta 2002 vuoden 2008 lopulle jatkunut energian ja raaka-aineiden hintojen nousu on tukenut Venäjän talouskehitystä. Lisääntyneillä tuloilla on voitu monipuolisesti kehittää yhteiskuntaa, ja väestön enemmistö on tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan. Venäjä selvisi nopeasti vuonna 2009 maailmaa kuristaneesta taloudellisesta kriisistä ja pääsi jälleen kasvu-uralla. Suurena ongelmana on vientiteollisuuden yksipuolinen painottuminen energia- ja raaka-ainesektoreille, jolloin talous on hyvin riippuvainen maailmantalouden kehityksestä. Suurten valtion omistamien yhtiöiden hallitsema elinkeinoelämä ei myöskään ole omiaan edistämään yrittäjyyttä, joka on kaiken innovatiivisuuden perusedellytys. Valtiojohtoinen autoritaarisuus ei ole tyydyttänyt kaikkia, mutta vanhaan venäläiseen tyyliin protestit on tukahdutettu, ja ulkomaisille arvostelijoille venäläiset ovat kertoneet kehittävänsä venäläistä, ”ohjattua” demokratiaa. Imperiumille erittäin tärkeän instrumentin muodostavat vahvat asevoimat, ja valtiojohtoinen autoritaarinen talouselämä antaa mahdollisuudet niiden kehittämiselle. Asevoimien kehityksen esteenä ei ole niinkään talous, vaan teknologinen ja innovatiivinen jälkeenjääneisyys. Vuonna 2003 käynnistetty asevoimien reformi on lähtenyt liikkeelle ja sen tuloksia oli havaittavissa elokuussa 2008 käydyssä Venäjän ja Georgian välisessä sodassa, joka päättyi Venäjän aseille voitokkaasti. Tuolloin kuitenkin todettiin asevoimien tekninen ja taktinen jälkeenjääneisyys, mikä johti asevoimien ja niitä tukevan teollisuuden uudistamiseen tähtäävien uudelleenjärjestelyiden kiirehtimiseen ja kehittämiseen.

Knowledge, processes and relationships in organizational change: Understanding how to facilitate management of intellectual capital in diverse organization structures and cultures.

This study examined relationships of organizational dependencies, change management and developed intellectual knowledge resources, in different intellectual capital based development programs on ICT-sector. Study was carried out in a research context, where high degree of external organizational contingencies existed and lots of changes in several development programs had taken place in the last years. From a scientific perspective the main contribution was that evidence between relationships of organizational dependencies, change model portfolio and developed knowledge resources could be suggested. From managerial perspective the primary implication was that in situations where sustainable competitive advantage is pursued by means of increasing knowledge based productivity of labor, firms should seek to pursue organizational settings where external dependencies have minimal amount of effect.

Kuinka minusta tuli kirjastonhoitaja

Matti Liinamaan muistelmateos käsittelee hänen uraansa Helsingin yliopiston kirjastossa, Tampereen tieteellisessä kirjastossa, Opiskelijakirjastossa, Tieteellisten seurain kirjastossa ja Luonnontieteellisessä kirjastossa vuosina 1947-1992.

Iran's domestic and foreign policies

Iran has a reputation of being a problematic country. Right now, it is proceeding with its nuclear program despite the opposition of the West and neighboring countries and the massive sanctions inflicted upon it. The country is also struggling with domestic issues. Half of Iran’s population belongs to different ethnic or religious minorities. They have poor rights to express their culture in the country, which is a cause of dissatisfaction among non-Shiite and non-Persian citizens. After the Arab Spring, the situation in Iran is getting more topical than ever. In the Syrian conflict, the Shiite Iran is constantly giving support to al-Assad’s regime. These are all factors that have aggravated the already irritated relations between Iran and the West.

Mikä pitää koossa folkloristiikkaa?

S. 89-93: Liite: Kyselyn "Mitä folkloristiikka on" (kesäkuu 2012) tulokset.

Att skriva sig över språkgränserna : flerspråkighet i Jac. Ahrenbergs och Elmer Diktonius prosa

Vad händer när det finns inslag av främmande språk i en roman eller novell? Hur kan litterär flerspråkighet se ut och vilka konsekvenser får det för stilen, berättandet, tematiken och inte minst bokens politiska laddning? Varför är inslag av finska en så laddad sak i finlandssvensk litteratur? I doktorsavhandlingen Att skriva sig över språkgränserna. Flerspråkighet i Jac. Ahrenbergs och Elmer Diktonius prosa undersöker Julia Tidigs språkblandning i Finlands svenska litteratur. Under sent 1800-tal kryddade viborgaren Jac. Ahrenberg sina berättelser med finska, ryska och inte minst franska. Flerspråkigheten hos Ahrenberg både stöder och stör de resonemang om nationalitet och språk som utvecklas i böckerna. Under mellankrigstiden skrev den rebelliske modernisten Elmer Diktonius sina prosaböcker på en svenska så full av finsk påverkan att den smakade finnbastu . Flerspråkigheten hos Diktonius är både ett medel för skildring av Finland och landets medborgare och en öppning till kopplingen mellan estetik och politik i författarskapet. Avhandlingen kartlägger flerspråkighetens spänningsfyllda förhållande till idéer om modersmål, territorier och finlandssvensk identitet. Även om tiden som undersöks är förfluten är frågeställningarna högaktuella än idag: Finns det mer eller mindre äkta flerspråkighet i finlandssvensk litteratur? Får skönlitteraturen bryta mot normerna för korrekt svenska? Vad händer med synen på författaren om den gör det? Kräver den flerspråkiga texten en flerspråkig läsare? Avhandlingen visar att litterär språkblandning kan vara effektiv på alla plan i texten och att den måste analyseras i relation både till den värld där texten skrivs och den värld där texten läses. På vägen utmanas invanda föreställningar om det enda modersmålet, och om språkgränser, översättning och förståelse. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Mitä tapahtuu kun romaanissa tai novellissa on havaittavissa vieraan kielen vaikutusta? Miltä kaunokirjallinen monikielisyys voi näyttää ja millaisia seurauksia sillä on tyyliin, kerrontaan, teemojen käsittelyyn ja ennen kaikkea kirjan poliittiseen lataukseen nähden? Miksi suomenkielinen aines suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa on niin arkaluontoinen asia? Tohtorinväitöskirjassa Att skriva sig över språkgränserna. Flerspråkighet i Jac. Ahrenbergs och Elmer Diktonius prosa (Kirjoittaminen yli kielirajojen. Monikielisyys Jac. Ahrenbergin ja Elmer Diktoniuksen proosassa) Julia Tidigs tutkii kieltensekoitusta Suomen ruotsinkielisessä kirjallisuudessa. Viipurilainen Jac. Ahrenberg maustoi kertomuksiaan suomen, venäjän ja varsinkin ranskan kielellä 1800-luvun lopulla. Ahrenbergin monikielisyys sekä tukee että häiritsee niitä ajatuksia kansallisuudesta ja kielestä, joita kirjoissa kehitellään. Sotien välisenä aikana kapinallinen modernisti Elmer Diktonius kirjoitti proosakirjojaan ruotsin kielellä, mikä oli niin täynnä suomen kielen vaikutusta, että se maistui saunalta . Diktoniuksen monikielisyys on sekä keino kuvata Suomea ja sen asukkaita että ominaisuus minkä kautta käsitellä ja ymmärtää estetiikan ja politiikan kytköstä. Väitöskirja kartoittaa monikielisyyden jännitteitä täynnä olevaa suhdetta äidinkielen, territorioiden ja suomenruotsalaisen identiteetin käsitteisiin. Vaikka tutkimuksen ajankohta kuuluu menneisyyteen ovat kysymyksen asettelut erittäin ajankohtaisia vielä tänäänkin: Onko suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa olemassa enemmän tai vähemmän aitoa monikielisyyttä? Saako kaunokirjallisuus rikkoa korrektin ruotsin kielen rajoja? Mitä tapahtuu kirjailijasta saadulle näkemykselle, jos hän tekee näin? Vaatiiko monikielinen teksti monikielisen lukijan? Väitöskirja osoittaa, että kirjallinen kieltensekoitus voi olla tehokasta tekstin kaikilla tasoilla ja että se täytyy analysoida suhteessa sekä siihen maailmaan, jossa se kirjoitetaan että maailmaan, jossa teksti luetaan. Matkalla haastetaan totutut käsitykset ainoasta äidinkielestä, ja kielirajoista, käännöksestä ja ymmärryksestä.