Venäjän imperiumin paluu

Venäläiset ovat eurooppalainen sivistyskansa, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla maailman kohtaloihin. Kommunismin kukistuttua ja Neuvostoliiton hajottua venäläiset joutuivat hämmennyksen tilaan. Kansakunnan uusi nousu alkoi maantieteellisestä, sivistykselliseltä ja historialliselta pohjalta. Länsimaille oli yllätys, ettei Venäjä seurannut läntisiä demokraattisia esikuvia, vaan lähti luomaan uutta yhteiskuntaa omaa tietään kulkien. Valtion johtoon astuivat turvallisuusmiehet, jotka määrittelivät Venäjän kehitysstrategiat ja poliittiset tavoitteet. Heidän mukaansa Venäjän federaatio on imperiumi, eikä se alistu muiden johdettavaksi. Venäjä ei hyväksy Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmaa. Venäjän pyrkimyksenä on kohota yhdeksi tärkeäksi maailmanpolitiikan keskukseksi ja haastaa muiden vaikuttajien kuten EU:n, Kiinan, Japanin ja Intian kanssa Yhdysvaltojen johtoasema. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää yhteiskunnan voimavarojen keskittämistä. Vuodesta 1996 lähtien poliittinen valta on keskitetty tiukasti presidentille ja hänen johtamalleen hallintokoneistolle. Vladimir Putinin johdolla yhteiskunta vakautettiin autoritaariseen tyyliin. Vuosina 2008–2012 muodollisena, joskin vaaleilla valittuna, presidenttinä oli Putinin luottomies Dmitri Medvedev. Tuolloin todellisena Venäjän johtajana toimi pääministeri Putin. Medvedevin nelivuotiskauden päätyttyä Putin jatkaa valtion johdossa presidenttinä. Taloudelliset edellytykset harjoitetulle politiikalle ovat Venäjällä itsellään. Maa on maailman ainoa suurvalta, joka on riippumaton ulkomaisista energia- ja raaka-ainelähteistä, ja vuodesta 2002 vuoden 2008 lopulle jatkunut energian ja raaka-aineiden hintojen nousu on tukenut Venäjän talouskehitystä. Lisääntyneillä tuloilla on voitu monipuolisesti kehittää yhteiskuntaa, ja väestön enemmistö on tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan. Venäjä selvisi nopeasti vuonna 2009 maailmaa kuristaneesta taloudellisesta kriisistä ja pääsi jälleen kasvu-uralla. Suurena ongelmana on vientiteollisuuden yksipuolinen painottuminen energia- ja raaka-ainesektoreille, jolloin talous on hyvin riippuvainen maailmantalouden kehityksestä. Suurten valtion omistamien yhtiöiden hallitsema elinkeinoelämä ei myöskään ole omiaan edistämään yrittäjyyttä, joka on kaiken innovatiivisuuden perusedellytys. Valtiojohtoinen autoritaarisuus ei ole tyydyttänyt kaikkia, mutta vanhaan venäläiseen tyyliin protestit on tukahdutettu, ja ulkomaisille arvostelijoille venäläiset ovat kertoneet kehittävänsä venäläistä, ”ohjattua” demokratiaa. Imperiumille erittäin tärkeän instrumentin muodostavat vahvat asevoimat, ja valtiojohtoinen autoritaarinen talouselämä antaa mahdollisuudet niiden kehittämiselle. Asevoimien kehityksen esteenä ei ole niinkään talous, vaan teknologinen ja innovatiivinen jälkeenjääneisyys. Vuonna 2003 käynnistetty asevoimien reformi on lähtenyt liikkeelle ja sen tuloksia oli havaittavissa elokuussa 2008 käydyssä Venäjän ja Georgian välisessä sodassa, joka päättyi Venäjän aseille voitokkaasti. Tuolloin kuitenkin todettiin asevoimien tekninen ja taktinen jälkeenjääneisyys, mikä johti asevoimien ja niitä tukevan teollisuuden uudistamiseen tähtäävien uudelleenjärjestelyiden kiirehtimiseen ja kehittämiseen.

The Russians are a cultured, European people who have had a significant influence in the destinies of the world. After the collapse of Communism and the destruction of the Soviet Union, the Russians fell into a state of confusion. However, the country’s geographical, cultural and historical basis laid the groundwork for national revival. The West was taken by surprise as Russia did not follow the Western democratic models, and took its own path to create a new kind of society. Political power was transferred to the security apparatus, which defined Russia’s strategies and political ambitions. According to them, the Russian. Federation is an Empire and will not submit to the leadership of others. Neither will it accept the unilateral world led by the United States. Russia’s aim is to become one of the centres of world politics and to challenge the leading status of the U.S. with other important political actors, such as the EU, China, Japan and India. Reaching this goal requires centralization of power. In fact, since 1996, political power has been firmly in the hands of the President and his subordinates in the administrative machinery, who together have stabilized the country in an authoritarian style. Between the years 2008 and 2012 Putin’s trusted ally Dmitri Medvedev was the president. Through that time Prime Minister Putin was the de facto leader of Russia. After the end of Medvedev’s four-year term Putin resumed the presidency. Not everyone likes the state authority, but protests have been suffocated, as has so often been the case in Russian history. Foreign critics, in the meanwhile, have been told that the country is developing a Russian kind of “guided” democracy. The character of national economy makes it possible for Russia to pursue the policy of its choosing. The country is the only great power in the world to be independent of foreign supplies of energy and raw materials,and the rise of prices since 2002 has supported Russia’s economic development. With the increased revenues it has been possible to develop society,and the majority of the people are satisfied with the current policy. One of the main problems, however, is that the export industry is focused on energy and raw materials, which means that the Russian economy is very dependent on the development of the world economy. The economic life in Russia is dominated by big state companies, which is not beneficial for entrepreneurship, the most important precondition for all innovations. The armed forces form one of the most important instruments of the Empire, and the state-led economy enables their development. The main obstacle, however, is the technological and innovative backwardness of the country. The reform of the armed forces, initiated in the year 2003, is on its way, and the first results were seen during the war with Georgia in August 2008. At that time the technical and tactical outdatedness of the armed forces became apparent. This quickly led to the creation of new and hastening of existing development programs aimed at the reform of the armed forces and of the industry supporting the armed forces.