Epidemiology and injury patterns of patients consulting following assault by nightclub security agents in a university hospital emergency service and an associated specialised forensic consultation

Introduction: The Violence Medical Unit (VMU), a specialised forensic medical consultation, was created at the Lausanne university Hospital in 2006. All patients consulting at the ED for interpersonal violencerelated injury are referred to the VMU, which provides forensic documentation of the injury and referral to the relevant community based victim-support organisations within 48 hours of the ED visit. This frees the ED medical staff from forensic injury documentation and legal/social referral, tasks for which they lack both time and training. Among community violence, assaults by nightclub security agents against patrons have increased from 6% to 10% between 2007 and 2009. We set out to characterise the demographics, assault mechanisms, subsequent injuries, prior alcohol intake and ED & VMU costs incurred by this group of patients. Methods: We retrospectively included all patients consulting at the VMU due to assault by nightclub security agents from January 2007 to December 2009. Data was obtained from ED & VMU medical, nursing and administrative records. Results: Our sample included 70 patients, of which 64 were referred by the CHUV ED. The victims were typically young (median age 29) males (93%). 77% of assaults occurred on the weekend between 12 PM and 4 AM, and 73% of the victims were under the influence of alcohol. 83% of the patients were punched, kicked and/or head-butted; 9% had been struck with a blunt instrument. 80% of the injuries were in the head and neck area and 19% of the victims sustained fractures. 21% of the victims were prescribed medical leave. Total ED & VMU costs averaged 1048 SFr. Conclusion: Medical staff treating this population of assault victims must be aware of the assault mechanisms and injury patterns, in particular the high probability of fractures, in order to provide adequate diagnosis and care. Associated inebriation mandates liberal use of radiology, as delayed or missed diagnosis may have medical, medicolegal and legal implications. Emergency medical services play an important role in detecting and reporting of such incidents. Centralised management of the forensic documentation facilitates referral to victim support organisations and epidemiological data collection. Magnitudes and trends of the different types of violence can be determined, and this information can be then impact public safety management policies.

A minimal set of coordinates for describing humanoid shoulder motion

The kinematics of the anatomical shoulder are analysed and modelled as a parallel mechanism similar to a Stewart platform. A new method is proposed to describe the shoulder kinematics with minimal coordinates and solve the indeterminacy. The minimal coordinates are defined from bony landmarks and the scapulothoracic kinematic constraints. Independent from one another, they uniquely characterise the shoulder motion. A humanoid mechanism is then proposed with identical kinematic properties. It is then shown how minimal coordinates can be obtained for this mechanism and how the coordinates simplify both the motion-planning task and trajectory-tracking control. Lastly, the coordinates are also shown to have an application in the field of biomechanics where they can be used to model the scapulohumeral rhythm.

Llegint Cinema. Anàlisi de la representació de la malaltia mental en el setè art

El present treball és un estudi sobre l'estigma social en la malaltia mental i la representació d'aquest al cinema. Aquesta anàlisi s'ha portat a terme a partir de dues línies de treball. Per una banda amb l'anàlisi interpretativa de dotze pel·lícules utilitzant els indicadors de 'perillositat'; 'incapacitat per a la vida'; 'incurabilitat'; 'pèrdua de rols socials'; 'por al rebuig i/o por a les relacions socials'; i per l'altra banda a partir d'un grup de discussió, en el qual s'han visionat fragments de cinc pel·lícules amb set estudiants del Grau d'Educació Social de la Universitat de Vic. Dels resultats obtinguts es desprèn que la pel·lícula és un mitjà de comunicació mitjançant el qual els estereotips són usats en favor de l'espectacle, estigmatitzant així les persones diagnosticades de malaltia mental. Aquest és un dels motius que fan valorar el cinema com un recurs educatiu a considerar tant en la formació d'educadors i educadores socials com en els projectes d'intervenció socioeducativa.

Chronic disease management programmes for adults with asthma (intervention Review)

BACKGROUND: The burden of asthma on patients and healthcare systems is substantial. Interventions have been developed to overcome difficulties in asthma management. These include chronic disease management programmes, which are more than simple patient education, encompassing a set of coherent interventions that centre on the patients' needs, encouraging the co-ordination and integration of health services provided by a variety of healthcare professionals, and emphasising patient self-management as well as patient education. OBJECTIVES: To evaluate the effectiveness of chronic disease management programmes for adults with asthma. SEARCH METHODS: Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL), Cochrane Effective Practice and Organisation of Care (EPOC) Group Specialised Register, MEDLINE (MEDLINE In-Process and Other Non-Indexed Citations), EMBASE, CINAHL, and PsycINFO were searched up to June 2014. We also handsearched selected journals from 2000 to 2012 and scanned reference lists of relevant reviews. SELECTION CRITERIA: We included individual or cluster-randomised controlled trials, non-randomised controlled trials, and controlled before-after studies comparing chronic disease management programmes with usual care in adults over 16 years of age with a diagnosis of asthma. The chronic disease management programmes had to satisfy at least the following five criteria: an organisational component targeting patients; an organisational component targeting healthcare professionals or the healthcare system, or both; patient education or self-management support, or both; active involvement of two or more healthcare professionals in patient care; a minimum duration of three months. DATA COLLECTION AND ANALYSIS: After an initial screen of the titles, two review authors working independently assessed the studies for eligibility and study quality; they also extracted the data. We contacted authors to obtain missing information and additional data, where necessary. We pooled results using the random-effects model and reported the pooled mean or standardised mean differences (SMDs). MAIN RESULTS: A total of 20 studies including 81,746 patients (median 129.5) were included in this review, with a follow-up ranging from 3 to more than 12 months. Patients' mean age was 42.5 years, 60% were female, and their asthma was mostly rated as moderate to severe. Overall the studies were of moderate to low methodological quality, because of limitations in their design and the wide confidence intervals for certain results.Compared with usual care, chronic disease management programmes resulted in improvements in asthma-specific quality of life (SMD 0.22, 95% confidence interval (CI) 0.08 to 0.37), asthma severity scores (SMD 0.18, 95% CI 0.05 to 0.30), and lung function tests (SMD 0.19, 95% CI 0.09 to 0.30). The data for improvement in self-efficacy scores were inconclusive (SMD 0.51, 95% CI -0.08 to 1.11). Results on hospitalisations and emergency department or unscheduled visits could not be combined in a meta-analysis because the data were too heterogeneous; results from the individual studies were inconclusive overall. Only a few studies reported results on asthma exacerbations, days off work or school, use of an action plan, and patient satisfaction. Meta-analyses could not be performed for these outcomes. AUTHORS' CONCLUSIONS: There is moderate to low quality evidence that chronic disease management programmes for adults with asthma can improve asthma-specific quality of life, asthma severity, and lung function tests. Overall, these results provide encouraging evidence of the potential effectiveness of these programmes in adults with asthma when compared with usual care. However, the optimal composition of asthma chronic disease management programmes and their added value, compared with education or self-management alone that is usually offered to patients with asthma, need further investigation.

Equating accelerometer estimates among youth: The Rosetta Stone 2.

OBJECTIVES: Different accelerometer cutpoints used by different researchers often yields vastly different estimates of moderate-to-vigorous intensity physical activity (MVPA). This is recognized as cutpoint non-equivalence (CNE), which reduces the ability to accurately compare youth MVPA across studies. The objective of this research is to develop a cutpoint conversion system that standardizes minutes of MVPA for six different sets of published cutpoints. DESIGN: Secondary data analysis. METHODS: Data from the International Children's Accelerometer Database (ICAD; Spring 2014) consisting of 43,112 Actigraph accelerometer data files from 21 worldwide studies (children 3-18 years, 61.5% female) were used to develop prediction equations for six sets of published cutpoints. Linear and non-linear modeling, using a leave one out cross-validation technique, was employed to develop equations to convert MVPA from one set of cutpoints into another. Bland Altman plots illustrate the agreement between actual MVPA and predicted MVPA values. RESULTS: Across the total sample, mean MVPA ranged from 29.7MVPAmind(-1) (Puyau) to 126.1MVPAmind(-1) (Freedson 3 METs). Across conversion equations, median absolute percent error was 12.6% (range: 1.3 to 30.1) and the proportion of variance explained ranged from 66.7% to 99.8%. Mean difference for the best performing prediction equation (VC from EV) was -0.110mind(-1) (limits of agreement (LOA), -2.623 to 2.402). The mean difference for the worst performing prediction equation (FR3 from PY) was 34.76mind(-1) (LOA, -60.392 to 129.910). CONCLUSIONS: For six different sets of published cutpoints, the use of this equating system can assist individuals attempting to synthesize the growing body of literature on Actigraph, accelerometry-derived MVPA.

Äitiys kulttuurisina odotuksina

Tutkimuksen kohteena ovat äitiydelle tuotetut kulttuuriset odotukset, joita tarkastellaan kahdella yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä lastensuojelun perhetyössä toimivien ammattilaisten ja toisaalta median puhetta äitiydestä. Tutkimuksen tavoitteena on tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tapoja konstruoida äitiyttä hyvänä tai riittämättömänä sekä haastaa pohtimaan erilaisten tulkintojen perusteita ja seurauksia lastensuojelutyössä. Kulttuuriset, äitiyttä koskevat odotukset vaikuttavat myös siihen, miten äitiys henkilökohtaisella tasolla koetaan. Äitiyden kulttuurista määrittelyä analysoidaan kahdesta tekstiaineistosta. Yhtenä aineistona ovat Stakesissa vuonna 1999 toteutetun Perhetyöprojektin yhteydessä kerätyt, lastensuojelussa toimivien perhetyöammattilaisten ryhmäkeskustelut. Toisena aineistona on projektin ajankohtana ilmestyneistä suomalaisista naisten- ja perhelehdistä (Kotiliesi, Anna, Kaksplus) kerätyt äitien haastattelut. Tutkimuksessa kysytään 1) Mihin ammattilaisten äitejä koskeva huolipuhe kiinnittyy ja millaisia kulttuurisia äitiyden odotuksia se konstruoi? 2) Millaisia äitiyden odotuksia median äitihaastattelut konstruoivat? 3) Millaisen äitiyden odotushorisontin nämä puhekäytännöt yhdessä tuottavat? Analyysin teoreettis-metodologisina kulmakivinä ovat sosiaalinen konstruktionismi ja feministinen tietokäsitys. Analyysimenetelmänä on laadullinen, aineistojen ehdoilla etenevä, feministisesti ja kriittisesti sävyttynyt lukutapa, joka hyödyntää teemoittelun, diskurssianalyysin ja feministisen metodologian ideoita ja käsitteitä. Analysoitavana olevissa keskusteluissa äitiyttä konstruoidaan lapsen tarpeiden (ammattilaiset) ja naisen tarpeiden (media) näkökulmista. Ammattilaiset puhuvat tilanteista, joissa äitien toiminta rikkoo kulttuurista hyvän äidin kuvaa, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja äitiyteen joudutaan puuttumaan ammatillisesti. Ammattilaisten tulkinnat kuvaavat taitavaa lapsen edun näkökulmasta tehtyä arviointia, jonka kiintopisteenä ovat äidit yksilöllisine ominaisuuksineen ja piirteineen. Ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet. Riittävää äitiyttä konstruoi kodin luominen, kiintymyssuhteen rakentaminen ja lapsen ensisijaiseksi asettaminen. Sen sijaan vaikuttaa siltä, ettei äitiyden arviointia juurikaan tehdä suhteessa äidin muihin identiteetteihin tai äitiyden toteuttamisen kontekstiin. Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Mediapuhe äitiydestä käydään naiseuden ja äitiyden mallien antamisen kontekstissa. Puheen keskiössä ovat mediajulkisuuteen päässeiden naisten äidiksi tuloon ja äitiyden toteuttamiseen liittyvät valinnat ja käyttäytyminen. Mediapuhe on puhetta kulttuuristen ja ammatillisten äitiyden odotusten rikkomisesta, uudelleen tulkinnasta ja niiden muovaamisesta itselle sopiviksi. Mediapuheessa hyvää äitiyttä konstruoi äidin itsenäisyys ja oma aika, sosiaalisen elämän rikkaus, ammatillinen identiteetti ja persoonalliset valinnat. Aineistojen kautta rakentuu moninaisten ja ristiriitaisten, äitejä eri suuntaan vetävien kulttuuristen odotusten kirjo. Odotukset jäsentyvät neljälle ulottuvuudelle: 1) lapselle omistautuva – itseään toteuttava, 2) emotionaalinen side – rationaalinen tehtävä, 3) odotuksia toteuttava – omaehtoinen, 4) itsenäinen - äitiyttä jakava. Äitiyden toteuttaminen kulttuurisesti ”oikein” on näiden odotusten välissä tasapainoilua. Ulottuvuuksien kautta esille tulevat kaksoisviestit voivat heikentää äitien itsetuntoa, tuottaa riittämättömyyden tunteita tai yllyttää suorittamaan äitiyttä. Myös äitiyden ammatillinen tukeminen edellyttää tasapainoilua, jottei äitejä idealisoida tai syyllistetä kulttuurisia odotuksia vasten.

Datanomiopiskelijat sosiaalisen median käyttäjinä

Tutkimukseni aiheena on tarkastella datanomiopiskelijoita sosiaalisen median käyttäjinä. Sosiaalisen median käyttö opetuksessa on nykypäivänä jo aika yleistä. Erilaisia sosiaalisen median keinoja käytetään jo kaikilla oppiasteilla. Opettajan on tärkeää tuntea eri palvelujen tarkoitukset ja soveltuvuus opetustilanteeseen. Työn tarkoitus on tutkia sosiaalisen median palveluja kuudesta eri näkökulmasta, jotka tukevat opetusta ja oppimista. Näitä ovat verkostoitumispalvelut, virtuaalimaailmat, sisällöllinen kirjoittaminen, verkko-oppimisympäristöt, videoverkkopalvelut ja verkkoviestintäpalvelut. Työssä tutkitaan Lappeenrannan Palvelualojen koulun datanomiopiskelijoiden sosiaalisen median palvelujen käyttämistä sekä kysytään käyttöaktiivisuutta ja mielipidettä palvelujen käyttämiseen opetuksessa. Tutkimustulokset antavat kuvan siitä, minkälaisia sosiaalisen median palveluja opiskelijat käyttävät. Tutkimus osoittaa, että datanomiopiskelijat käyttävät sosiaalisen median palveluja ahkerasti, erityisesti wikiä, blogia ja pikaviestimiä sekä Moodle-oppimisympäristöä. Tutkimuksen perusteella voidaan kehittää opetuksen laatua ja opetusmenetelmiä sosiaalisen median opetuskäyttöä tukevaksi. Opettajan rooli muuttuu sosiaalisen median palvelujen käytön myötä yhä enemmän ohjaavaksi ja tasa-arvoiseksi opiskelijoiden kanssa. Opetus muuttuu yhteisöllisemmäksi ja verkostoituneemmaksi. Opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu. Myös tulevaisuuden haasteet ja ennen kaikkea mahdollisuudet nousevat esiin. Opetuksen suunnittelussa on hyvä pystyä huomioimaan uudet mahdollisuudet ja käyttää niitä kattavasti.

Sosiaalisen median hyödyntäminen ohjelmistoalan yrityksessä

Tässä työssä tutkittiin sosiaalista mediaa ja sen työvälineitä yritysten näkökannalta. Kirjallisuuden pohjalta selvitettiin sosiaalisen median käsitteitä, nykytilaa ja teknologioita sekä miten niitä voitaisiin parhaiten hyödyntää yrityksissä. Työn tavoitteena oli laatia suositus käyttöönotettavista Web 2.0 –teknologioista toimeksiantajayritykseen MaestroYhtiöihin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa selvitettiin kirjallisuuden avulla sosiaalisen median nykytilaa yrityskäytössä. Teorian ja toimeksiantajayrityksen kanssa käytyjen keskustelujen perusteella laadittiin ehdotus sosiaalisen median käyttöönotosta kyseisessä yrityksessä. Ehdotuksena oli luoda sosiaalisen median strategia, jossa määritellään Web 2.0 –teknologioiden käyttö yrityksessä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Strategiassa tulisi rajata, resursoida ja asettaa tavoitteet MaestroYhtiöiden sosiaalisen median käytölle, yrityksen näkyvyydelle erilaisissa virtuaaliyhteisöissä sekä Web 2.0 –teknologioiden hyödyntämiselle verkkoliiketoiminnassa. Samassa yhteydessä haluttiin päivittää myös asiakasyhteistyön ylläpitoon tarkoitettu Maestro ProForum vastaamaan nykyisiä ja tulevia asiakastarpeita.

Set-up of a method using LC-UV to assay mometasone furoate in pharmaceutical dosage forms

A reliable method using LC-UV to assay mometasone furoate (MF) in creams or nasal sprays using the same chromatographic conditions was set up. Methanol:water 80:20 (v/v) (1.0 mL min-1) was used as mobile phase. MF was detected at 248 nm and analyzed in a concentration range from 1.0 to 20.0 µg mL-1. The method provided acceptable theoretical plates, peak simmetry, peak tailing factor and peak resolution a short run (5 min). The method showed specificity, good linearity (r = 0.9999) and the quantification limit was 0.379 µg mL-1. Furthermore, the method was precise (RSD < 2.0%), accurate (recovery > 97%) and robust.

Kuka suunnittelee mainokset? Tutkimus mainosalan kulisseista,yhteistyökäytännöistä ja ristiriidoista. Mainonnan suunnittelijan näkökulma

Tutkimus kuvaa tapahtumia mainonnan suunnittelun kulissien takana ja niiden vaikutusta suunnittelutyöhön mainonnan suunnittelijan näkökulmasta. Lähestymistapa on systeemiteoreettinen: tutkimuksessa tarkastellaan sekä mainostoimiston suunnittelijoiden, projektijohtajien ja muiden mainonnan suunnitteluun osallistuvien keskinäistä vuorovaikutusta että mainostoimiston ja mainoksia tilaavan asiakkaan vuorovaikutuksen asettamia rajoja ja mahdollisuuksia. Keskeinen työväline on Kurt Lewinin kentän käsite. Tutkimuksessa se konkretisoituu esitystavaksi mainonnan suunnittelun olennaisista piirteistä, jotka ovat toisistaan riippuvaisia. Tutkimusta pohjustaa ajatus mainonnan suunnittelun perusrakenteesta, joka on riippumaton taloudellisista, yhteiskunnallisista tai mainostoimialan liiketoimintaympäristön muutoksista. Mainostoimistossa työtä tehdään usein ryhmässä. Ydinryhmä muodostuu kirjoittavan ja visuaalisen suunnittelijan työparista, mutta projektijohtaja on avainasemassa hoitaessaan yhteydenpitoa mainostoimiston asiakkaaseen. Tutkimustyötä viitoittivat kysymykset mainonnan suunnittelijoiden tehtävästä ja asemasta, työssä koetuista haasteista sekä osuudesta ja vastuusta lopullisissa töissä. Keskiössä ovat suunnittelutyötä raamittavat haasteet, jotka ohjaavat suunnittelijoiden kykyjä ja haluja toteuttaa luovuuttaan. Tutkimus ammentaa teoreettisia aineksia työnjaon ja tiimityön käsitteiden ohella vallan tilanteisuudesta ja suhteista sekä sosiaalisen pääoman ja luottamuksen moniaineksisuudesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2008 ja alkuvuodesta 2009 haastattelemalla suomalaisten mainostoimistojen suunnittelijoita. Haastatteluaineisto koostuu kymmenestä ryhmähaastattelusta, johon kuhunkin osallistui 3–4 suunnittelijaa. Muu aineisto sisältää toimialan tilastoja ja julkaisuja sekä yksityisiä sähköpostikirjeenvaihtoja ja keskusteluja mainosammattilaisten kanssa. Haastatteluaineisto analysoitiin Milesin ja Hubermannin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla ja sitä täydennettiin retorisella diskurssianalyysilla. Analyysin alkuvaiheessa koemetodina sovellettiin Straussin ja Corbinin aineistolähtöisen teorian (grounded theory) kolmivaiheista koodausta. Tutkimuksen tuloksena on malli mainonnan suunnittelun kentän jännitteistä, jotka johtavat toimimaan tietyllä tavalla. Mainonnan suunnittelijan tehtävinä näyttäytyvät vaikuttaminen, asiakkaan tarpeiden tunnistaminen ja tyydyttäminen sekä omakohtainen menestyminen. Suunnittelijan asema näyttää työssä koettujen haasteiden kautta häilyvän asiantuntijuuden ja alihankkijuuden välimaastossa. Työn henkilökohtaisina haasteina piirtyvät tarmokkuuden ja jatkuvan oivaltamisen vaateet. Ulkoisina tekijöinä talouden, teknologian ja sen myötä median murros sekä haastaa että kehittää: alituiseen kiireeseen näytetään verhoavan pulmia, joiden todellinen alkuperä paikantuu muualle. Keskeiset ristiriidat ja toiminnan edellytykset ilmenevät juuri yhteistyössä: mainostoimiston sisäinen yhteistyö ja asiakkaan antama palaute ovat merkittäviä tekijöitä luottamuksen taustalla. Siten avoin ja vastavuoroinen kommunikaatio piirtyy olennaiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja asiakkaan menestymisessä. Mainonnan suunnittelussa tärkeäksi kysymykseksi nousevat portinvartijoiden roolit. Mainostoimiston sisäisessä työskentelyssä projektijohtajat hallinnoivat suunnitteluresursseja, välittävät tietoa asiak kaalta suunnittelijalle ja päinvastoin sekä tekevät tärkeimmät päätökset. Asiakkaan puolella mainoksia tilaava asiakashenkilö hallinnoi valjastamiaan resursseja, mutta varsinainen päätöksenteko tapahtuu tämän esimiehen toimesta. Tulosten valossa on perusteltua uskoa, että mainonnan suunnittelijat kokevat oman työnsä arvon alentuneen ja päätösvaltansa vähentyneen. Mainostoimialan murroksen kannalta tutkimus tuo esiin uudenlaisen tiimityön ymmärtämisen ja korostaa yksilöiden vahvuuksien tunnistamisen merkitystä. Kiristyvässä taloudessa se suuntaa huomion sekä mainostoimistojen että niiden asiakasyritysten sisäisten ja ulkoisten resurssien tehokkaaseen ja tuottavaan hyödyntämiseen ja organisoimiseen. Sosiologisesti tutkimus tarjoaa yhdenlaisen näkökulman ryhmätyön ulottuvuuksiin ja työelämän yhteistyöhaasteiden pohtimiseen. Siten tutkimuksen tuloksilla voi nähdä arvoa myös muiden kuin mainosalan yhteistyökäytäntöjentarkasteluun.

Yliopisto-opiskelijoiden sosiaalisen median käyttö, sosiaalinen verkostoitumien ja stereotypiat eri koulutusohjelmien opiskelijoista

Tämä diplomityö tutkii Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijoiden sosiaalisen median palvelujen ja sovellusten käyttöä. Se tekee myös selvyyttä tavoista, joiden avulla opiskelijat muodostavat sosiaalisen verkostonsa muihin opiskelijoihin ja muihin ihmisiin. Se tutkii myös opiskelijoiden stereotypioita ja mielikuvia eri koulutusohjelmien opiskelijoista. Työn päätarkoitus on tutkia sosiaalisen median roolia opiskelijoiden elämässä. Tutkimustyö tehtiin verkossa täytettävällä kyselylomakkeella. Tutkimuksen tulokset esitellään työn loppupuoliskolla. Alkupuolisko esittelee sosiaalisen median käsitteitä ja palveluita sekä valaisee tietotekniikan roolia sosiaalisessa mediassa. Se käsittelee myös sosiaalista verkostoitumista opiskelijan näkökulmasta ja esittelee aikaisemmin tehtyjä tutkimuksia opiskelijoiden sosiaalisen median käytöstä.