Työnjohtajien näkemyksiä työn muuttumisesta, esimiestaidoista ja kehittymisestä työnjohtajana. Case Stora Enso Oyj Imatran tehtaat

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden työnjohdon näkemyksiä työn muuttumisesta, omista esimiestaidoista ja kehittymisestä työnjohtajana. Tutkimus suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin huolella aiemmin suoritettuja tutkimuksia. Tutkimuksen toinen vaihe suoritettiin kvalitatiivisesti teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksen mukaan työnjohtajien työ on muuttunut auktoritäärisestä johtamisesta tiimityöhön ja yhteistyöhön. Muutoksen kokemiseen vaikuttavat päätöksentekoon osallistuminen, hyvät perustelut ja avoin tiedottaminen. Hyvän esimiehen ominaisuuksia ovat työnjohtajien mukaan reiluus, rehellisyys, tasapuolisuus ja luottamus työntekijään. Työnjohtajien mielestä Stora Enso tarjoaa hyvät mahdollisuudet kehittää itseään. Työnjohtajien keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat ammatillinen osaaminen, kielitaito ja esimiestaidot, nimenomaan ihmisten johtaminen.

Yrityskulttuurianalyysi organisaatiomuutoksen tukena, case: Yksityis- ja Yritys-Sampo

Tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena on tutkia organisaatioiden kulttuurieroihin, kulttuureista löytyviin yrityksen strategisia - ja muutostavoitteita tukeviin tai haittaaviin tekijöihin sekä siihen, mitä kulttuurisia seikkoja muutoksen valmistelussa tulee ottaa huomion. Teoreettisesti tutkimusta lähestyttiin yrityskulttuuria, organisaation muutosta ja muutosjohtajuutta käsittelevällä kirjallisuudella, joiden pohjalta määriteltiin kulttuuridimensiot ja pohja Sammon kulttuuritutkimukselle. Tutkielma suoritettiin kvantitatiivisena case - tutkimuksena. Informaatio kerättiin sisäisen Intranetin välityksellä koko Yksityis- ja Yritys- Sammon henkilöstöltä. Merkittävimpänä tuloksena vahvistui käsitys siitä, että kahta täysin samanlaista yrityskulttuuria ei ole olemassa. Tulosten perusteella yksiköiden välillä on ajoittain merkittäviäkin eroja, kun yksiköiden omia vastauksia verrattiin keskenään. Mielikuvavastausten perusteella toisen yhtiön tilanne arvioidaan huomattavasti heikommaksi kuin oman lähes kaikissa väittämissä.

”…siltikään hän ei ollut onnen mies”. Epäonnen käsite ja epäonnen kulttuuriset merkitykset 1200-1300-luvun Islannissa saagan Gísla saga Súrssonar valossa

Pro gradu -tutkielman aiheena on epäonnen käsite ja epäonnen merkitykset 1200-1300-lukujen islantilaisessa kulttuurissa. Päälähteenä on islantilainen vuosien 1200-1250 väliselle ajalle ajoitettu saaga Gísla saga Súrssonar. Saaga luetaan niin sanottuihin islantilaissaagoihin (islendingasögur). Saagan päähenkilön, Gísli Súrinpojan, elämän ja unien kautta hahmotetaan epäonnen kokemusta ja tunnetta sekä epäonnen suhdetta muihin tutkimusajankohdan keskeisiin käsitteisiin, kunniaan, häpeään ja kohtaloon. Tavoitteena on tätä kautta selvittää, mitä epäonni merkitsi 1200-1300-lukujen islantilaisessa kulttuurissa. Tutkimuksessa alkuperäislähdettä luetaan dialogissa muun aikalaiskirjallisuuden kanssa.Aikalaiskirjallisuus koostuu muista islantilaissaagoista, muinaissaagoista (fornaldarsögur) sekä Edda-runoudesta. Lähteitä tarkastellaan sukupuolinäkökulmasta lähteiden laadullisten ominaisuuksien vuoksi: epäonniset henkilöt ovat käytetyissä alkuperäislähteissä lähes poikkeuksetta miehiä. Epäonnen kokemuksen tulkinnassa keskiössä ovat Gísli Súrinpojan unet ja niiden pohjalta laadittu runous, joiden kautta tulkitaan epäonnen miehen ajattelua ja tunteita Epäonnen tunnemerkityksiä tarkasteltaessa tunteet määritellään nykykäsitteiden kautta. Epäonni liitettiin yksilön pysyvään luonteeseen ja hänen kohtaloonsa, mikä teki epäonnesta peruuttamattoman tilan. Sen seurauksena yksilö joutui yhteisössään marginalisoiduksi, sillä epäonni oli luonteeltaan myös infektoivaa: epäonninen aiheutti vahinkoa muille ihmisille. Yksilö saattoi muuttua epäonniseksi myös altistuttuaan noituudelle tai kirouksille, jolloin yliluonnollisten voimien läsnäolo teki vastaavalla tavalla epäonnesta peruuttamattoman taakan kantajalleen. Epäonnestaan huolimatta yksilö saattoi silti olla maineikas kunnian mies. Tutkimusajankohdan kulttuurissa vallitsivat kuitenkin kahden erilaisen kunnian kulttuurin arvot, myyttiseen todellisuuteen liitetyn herooisen kunnian ja yhteisön määrittelemään kunniaan liittyvät sosiaalisen hyödyn kunnian arvot. Gíslin tapaus osoittaa, että kunnian symboloimien uusien ja vanhojen arvojen ristiriita ja siihen liittyvä epätietoisuus oikeasta ja väärästä on keskeinen osa epäonnen kokemusta. Tämä konflikti liittyi yksilön sisäiseen tilaan, jonka abstraktia sisältöä voitiin kuvata Gíslin konkreettisesti ilmentyvien univaimojen ja niiden vuorottelevan hyvän ja pahan olemuksen kautta. Samalla univaimot kertoivat myös kahdesta erilaisesta kohtalosta, jotka kohtalonuskoisessa kulttuurissa olivat mahdottomuus enneunien peruuttamattoman ja väistämättömästi toteutuvan luonteen vuoksi. Kohtalon epävarmuudesta syntyvä avuttomuus, toivottomuus, ahdistus ja pelko olivat osa epäonnisen kokemusta. Epäonnisuuteen kuuluivat myös ristiriidat yksilölle tärkeiden sidosryhmien kuten sukulaisten kanssa. Teoillaan epäonninen oli rikkonut kulttuurissa vaikuttaneita kiitollisuuden ja vastavuoroisuuden periaatteita vastaan suhteessa näihin ryhmiin. Tähän rikkomiseen liittyvää epäonnisuuden tunnekokemusta voidaan kutsua syyllisyyden kaltaiseksi tunteeksi kulttuurissa, jossa sanaa tällä käsitteelle ei vielä ollut. Epäonnisena yksilö tiedosti rikkoneensa tabuja ja toimineensa normien vastaisesti. Epäonnisen syyllisyydentunne oli nimenomaan hyvittämätöntä syyllisyyttä; hyvitettynä syyllisyys ei johtanut epäonneen. Epäonni liittyi kuitenkin yksilön luonteeseen niin, että vain tietynlaisella luonteelta ja toimintataipumuksilla varustettu mies saattoi muuttua epäonniseksi. Syyllisyydentunteen lisäksi epäonni oli myös anteeksiannon, armon, hyväksynnän ja siunauksen puuttumista. Odotettu anteeksianto ja siunaus olivat kuitenkin sosiaalista, eivät jumalallista alkuperää. Epäonnisuus ei suoranaisesti liittynyt syntisyyteen, vaikka vastakohtana onnen miehet käyttäytyivätkin hyvän kristityn tavoin tehdessään pyhiinvaellusmatkoja Roomaan.

Koska meillä on koski : Imatrankosken matkailullinen hyödyntäminen ja vedenpalautus Imatrankoskeen

Suomessa on 27 kansallismaisemaa, joista yksi on itseoikeutetusti Imatrankoski. Kosken ja sen ympäristön asema yhteiskunnassa on ristiriitainen. Kansallismaisemat valittiin Ympäristöministeriön toimesta Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlan kunniaksi ja ne perustuivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Sakari Topeliuksen kuvateokseen Finland framstäldt i teckningar sekä Maamme-kirjaan. Imatrankoski on yksi topeliaanisista maisemista, mutta se on ehtinyt muuttua radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Koski on padottu ja sen myötä Imatran maisema on muuttunut luonnonmaisemasta ihmisen muokkaamaksi teolliseksi maisemaksi. Imatrankoski ei ole enää vapaana ryöppyävä vesiputous, vaan tyhjä jokiuoma, joka on menettänyt tärkeimmän elementtinsä, veden. Tässä raportissa pohditaan, olisiko mahdollista palauttaa vesi takaisin Imatrankoskeen. Jos tällainen päätös syntyisi, mikä vaikutus sillä olisi Imatran kaupunkiin, sen asukkaisiin sekä kaupungin matkailuelinkeinoon? Pikaisesti ajateltuna vedenpalautus Imatrankoskeen kuulostaa utopistiselta idealta. Modernit teolliset yhteiskunnat eivät yleensä edes harkitse rakennettujen koskien palauttamista luonnontilaan, koska päästötöntä sähköenergiaa tarvitaan koko ajan lisää. Tässä raportissa tullaan kuitenkin siihen lopputulokseen, että vedenpalautus Imatrankoskeen on mahdollinen pitkällä aikavälillä. Tulevaisuudessa energiantuotantotavat kehittyvät ja informaatioyhteiskunnassa elävät ihmiset arvostavat aitoja kulttuuri- ja luontokohteita. Suomessa on useita arvokkaita koskimaisemia, jotka on kahlehdittu 1900-luvulla sähköntuotannon tarpeisiin. Suurella todennäköisyydellä monet näistä koskista tullaan palauttamaan alkuperäiseen tilaansa, niin myös Imatrankoski. Koska kyseessä on pitkän aikavälin prosessi, lähivuosina vesi palaa Imatrankoskeen vanhaan tapaan koskinäytösten aikaan. Tästä johtuen raportissa käsitellään varsinaisen vedenpalautuksen lisäksi muita Imatrankosken alueen matkailuun ja viihtyvyyteen liittyviä kysymyksiä. Pohditaan, tuoko Imatrankoski vielä matkailijoita Imatralle ja mikä merkitys Imatrankoskella on Imatran matkailulle ja kaupungin matkailutulolle. Tarkastelu ei rajoitu pelkästään taloudellisiin laskelmiin, sillä kokemukset osoittivat, että kulttuurimatkailu¬kohde on ennen kaikkea kaupungin imago- ja vetovoimatekijä. Imatrankosken matkailun kehittämiseen ei välttämättä tarvita suuria pääomia. Merkittävä muutos voidaan saada aikaan innovatiivisilla ratkaisuilla. Imatrankosken kansallismaisemaa voidaan kehittää parhaiten pienin, mutta konkreettisin toimenpitein. Imatrankosken suurin arvo on kosken ja sitä ympäröivän kansallismaiseman oma historia. Siihen pohjautuvia matkailutuotteita on helppo kehittää uskottavasti ja edullisesti. Prosessi edellyttää kuitenkin kokonaisvaltaista ajattelua ja suunnittelua. Maisemaa, puistoja ja rakennuksia on kunnostettava ja hoidettava niiden arvon mukaisesti. Samoin alueen markkinointia on tehostettava, jotta matkailijat olisivat tietoisia Imatrankoskella tehdyistä uudistuksista, ja paikka itsessään olisi helposti saavutettavissa. Raportin keskeinen viesti on, että Imatrakosken kehittäminen vaatii monien eri toimijoiden yhteistyötä. Erityisen tärkeää on luoda ilmapiiri ja toimintaympäristö, johon voivat sitoutua koskivoimaa hyödyntävä Fortum Oyj, Imatran kaupunki sekä alueella toimivat yrittäjät. Ympäristökysymykset synnyttävät usein tilanteen, jossa ovat vastakkain liiketaloudellisin perustein toimivat yritykset ja luonnonarvoja kunnioittavat kansalaiset ja yhteisöt. Tässä raportissa on haettu ja myös löydetty innovatiivisia malleja, jotka hyödyttävät kaikkia Imatrankosken toimijoita. Arvokas kansallismaisema on osa imatralaisten identiteettiä ja alueen matkailun ehkä vahvin yksittäinen markkinointikohde. Sama kansallismaisema voi kuitenkin tarjota ennalta arvaamattoman imagoedun globaalille energiayhtiölle, jonka arvoihin kuuluvat luovuus ja innovatiivisuus, korkeat eettiset tavoitteet ja yhteistyön henki. Tämä selvityshankkeen on rahoittanut Etelä-Karjalan Aluekeskusohjelma. Raportin on laatinut FM Virpi Kaisto. Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet professori Karl-Erik Michelsen Etelä-Karjala-instituutista, markkinointipäällikkö Rauni Aineslahti Imatran Seudun Kehitysyhtiö Oy:n Matkailupalveluista sekä laboratorioinsinööri Simo Hammo Lappeenrannan teknillisen yliopiston Energia- ja ympäristötekniikan osastolta. Hankkeen toteuttamista on valvonut suunnittelu¬arkkitehti Tuula Taskula Etelä-Karjalan liitosta.

Liiketoimintakokonaisuus ja verotuksen neutraalisuus yritysjärjestelyissä

In the beginning of the year 2007 there was a change in our taxation laws, allowing the use of partial division in business restructuring without any direct taxation consequences. In this literature research thesis, partial division and transfer of assets and their similarities and differences have been examined. In addition, the concept of branch of activity, which is closely related to partial division and transfer of assets, has been defined. The concept of branch of activity has changed over the years in the Central Tax Board rulings towards more allowing, taking the taxpayer’s opinions into consideration better. The definition of branch of activity can be made relatively flexibly as long as there is a valid commercial reason behind the restructuring. Partial division can be more usable in business restructuring than division, because the transferring company does not dissolve in partial division. Compared to transfer of assets, the advantage of partial division is the transfer of losses to the receiving company and the possibility to use cash payments.

Kustannusrakenteen muutos teollisuusyrityksissä viime vuosikymmeninä

Työssä tarkastellaan teollisuudessa tapahtunutta kustannusrakenteen muutosta vuosien 1986 ja 2006 välisenä aikana. Tarkastelu on rajattu kahteen toimialaan, jotka ovat massaja paperiteollisuus sekä kone- ja metallituoteteollisuus. Teoriaosassa on kustannusten lajittelu sekä tuloslaskelman kululajien mukaisesti että yrityksen kustannuslajien mukaisesti. Työn empiriaosassa käydään lävitse molempien toimialojen kustannusrakenteiden muutos tarkastellen aine- ja tarvikekäyttöä, henkilöstökuluja, pääomakustannuksia sekä ulkopuolisia palveluita. Valittujen toimialojen yritysten kustannusrakenteissa on selkeästi havaittavissa muutoksia. Suurimpina muutoksen aiheuttajina voidaan nimetä 1990-luvun alun markan devalvaation, suhdanteiden heikkeneminen maailman laajuisesti sekä Neuvostoliiton hajoaminen. 1990-luvun loppua kohti mentäessä ja 2000-luvulla voimistuvana muutosajurina toimii globalisaatio. Kymmenen vuotta kestänyt talouskasvu on vahvistanut yritysten taseita etenkin kone- ja metallituoteteollisuudessa

Naisten tuen tarve ja kokemukset saamastaan tuesta kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosessissa

Opinnäytetyö on osa Naisten kokemuksia kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosessista ja vaikutuksista elämään -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa ja kuvata naisten kokemuksia kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosessissa sekä solumuutosten vaikutuksista heidän elämäänsä. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää naisten kokemuksia kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosessissa. Seuraaviin kysymyksiin haettiin vastauksia: Minkälaista tukea naiset olisivat tarvinneet kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosessin eri vaiheissa? Minkälaisia kokemuksia naisilla on saamastaan tuesta kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosesin eri vaiheissa? Naisten kokemuksia tarkasteltiin kaikkien hoitoprosessin vaiheiden näkökulmasta. Vaiheet olivat solunäytteen ottamisen vaihe, diagnoosin saamisen vaihe, hoitovaihe, solumuutosten seurannan vaihe ja hoidon jälkeinen aika. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla eri-ikäisiltä naisilta, joilla oli kokemuksia kohdunkaulansolumuutoksista. Kuusi haastattelua analysoitiin sisällönanalyysilla. Opinnäytetyössä saadut tulokset osoittivat, että kohdunkaulan solumuutoksia kokeneiden naisten tuen tarve ja saatu tuki vaihtelivat hoitoprosessin eri vaiheissa. Kokemusten määrä sekä tuen tarve oli vähäisintä hoitoprosessin alussa. Tuen tarve korostui diagnoosin saamisen vaiheessa sekä hoitovaiheessa. Myös seurantavaiheessa naiset tarvitsevat tukea eri muodoissa. Yhteistä hoitoprosessin eri vaiheissa tarvittavalle tuelle oli tiedollisen tuen tarve sekä toisaalta se, että ei ole tarvetta tuelle. Emotionaalisen tuen tarve tuli esiin hoitovaiheessa ja solumuutosten seurannan vaiheessa. Naisilla oli myös epätietoisuutta tuen tarpeen suhteen. Eniten naisilla oli kokemuksia tuen saamisesta diagnoosin saamisen vaiheessa, hoitoprosessissa sekä solumuutosten seurannan vaiheessa. Vaiheita yhdisti se, että kaikissa oli kokemuksia saadusta ja ei- saadusta sosiaalisesta tuesta sekä kokemuksia saadusta emotionaalisesta tuesta. Solunäytteen ottamisen vaihetta sekä hoidon jälkeistä aikaa yhdistivät kokemukset ei saadusta sosiaalisesta tuesta. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää hankkeessa, johon opinnäytetyö kuuluu sekä potilaan tuen tarpeen arvioinnissa ja potilasohjauksen suunnittelussa kohdunkaulan solumuutosten hoitoprosessin aikana.

Leikki, laulu ja luovuus

Työn tavoitteena oli määritellä mistä pop/jazz-laulajan luovuus saa alkunsa ja miten laulun opettaja voi omalla tekemisellään ja olemisensa tavalla kasvatettua oppilasta luovuuteen. Luovuus nähdään työssä laajemmassa merkityksessä ns. luovana asenteena. Niin ikään tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään musiikin tekemisen ja erityisesti laulamisen teknis-instrumentillisen puolen ja persoonallis-emotionaalisen puolen välisiä yhdistäviä tekijöitä ja selvittää, miten molemmat kehittyvät laulun opetuksessa tasapainoisesti. Työssä nähdään pedagogisena riskinä laulunopetuksen liiallinen painottuminen pelkästään tiedostamista, kontrollia ja analyyttisyyttä korostavaan teknis-instrumentilliseen osaamiseen. Työ on toteutettu tutkimalla aiempaa kirjallisuutta luovuudesta ja musiikinopetuksesta, pyrkimällä ymmärtämään asioiden yhteyksiä, ja soveltamalla tuloksia pop/jazz laulunopetukseen. Keskiössä on psykoanalyyttinen musiikin tutkimus. Näkökulma on osittain kasvatusfilosofinen ja tutkimusmenetelmä on enemmänkin pohtiva kuin tiukan totuudellinen. Pyrkimyksenä on ollut erilaisia näkemyksiä ja käytännön kokemuksia yhdistelemällä luoda lukijaa koskettava ja ajattelemaan herättävä uusi kokonaisuus, joka mahdollisesti johtaa parempaan oman toiminnan tiedostamiseen tai toimintatapojen muutokseen. Työn filosofinen luonne johtaa siihen, että tutkimustulosten totuudellisuus on puhtaasti subjektiivinen ja pragmatistinen kysymys.Työn tulokset liittyvät musiikin ja luovuuden psykodynaamisen luonteen ymmärtämiseen ja tiedostamiseen laulajan ja laulunopettajan näkökulmasta. Tuloksena on leikkiä, vapautta, intuitiivisuutta ja spontaaniutta korostavia toimintatapoja, sekä johtopäätöksiä koskien laulunopettajan roolia, toimintaa ja arvomaailmaa. Sekä teknis-instrumentillista, että persoonallis-emotionaalista puolta on mahdollista pitää esillä laulunopetuksessa alusta alkaen, eikä luovuuteen kasvattaminen ole ristiriidassa teknisen edistymisen kanssa. Myös laulutekniikan oppiminen on luova ja tunne-elämään kytkeytyvä prosessi. Kun opetuksesta välittyy luova asenne, oppilaan mielen dynamiikka pääsee vapaasti tekemään työtään ja motivaatiosta tulee sisäistä. Tekemistä eivät silloin kahlitse ulkoiset tai sisäiset pakot, vaan musiikki saa heijastella vapaasti persoonan eri puolia ja kuvia mielen sisäisestä todellisuudesta. Leikki tai peli nähdään ihanteellisena musiikillisen tekemisen ideana. Tällöin soittamisessa ja laulamisessa on sopivassa suhteessa kurinalaisuutta ja vapautta.

Osakeyhtiölain muutosten vaikutus pienen osakeyhtiön tilinpäätökseen ja tilintarkastukseen

Tämän tutkielman tutkimusongelmana oli millaisia vaikutuksia Osakeyhtiölain uudistuksella on pienen osakeyhtiön tilinpäätökseen ja tilintarkastukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilinpäätöksen eri osiin kohdistuvat muutokset sekä osakeyhtiöitä koskeva tilintarkastussääntely. Alatavoitteeksi muodostui selvittää muutokset tilinpäätöksen laatimisen, tuloslaskelman, taseen, toimintakertomuksen ja tilintarkastusvaatimusten osalta. Tutkimusmenetelmä oli kirjallisuuteen perustuva, kvalitatiivinen ja deskriptiivinen. Kirjallisuuden avulla selvitettiin pienen osakeyhtiön tilinpäätöksen rakennetta ja siihen kohdistuvia muutoksia sekä tilintarkastusvaatimusten sisältöä. Hallituksen ehdotus uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi sekä ammattilehtikirjoittelut toimivat pohjana muutosten selvittämiselle. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että osakeyhtiölakiuudistus tulee selkeyttämään ja johdonmukaistamaan lakia, jolloin pienten yhtiöiden byrokratia ja tulkintavaikeudet helpottuvat. Suurimman muutos tilinpäätöksessä tulee olemaan nimellisarvoton pääomajärjestelmä. Tilintarkastukseen vaikuttavat tulevaisuudessa

Työn ja perheen suhteen sosiaalinen rakentuminen eri ikäisten puheessa

Tämän tutkielman tavoite on selvittää, miten eri ikäiset ihmiset puhuvat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tarkoituksena on tuoda esille haastattelujen puheessa vakiintuneita diskursseja, jotka luovat sosiaalista todellisuutta. Aineistona käytetään kandeksaa eräässä Etelä-Karjalan Osuuspankin konttorissa tehtyä teemahaastattelua. Näitä haastatteluja analysoidaan diskurssianalyyttisesti. Haastateltujen puheessa toistuu kandeksan eri diskurssityyppiä: ihannediskurssi, "normaali" -diskurssi, organisaatio joustajana -diskurssi, omatuntodiskurssi, stressidiskurssi, minä päätän -diskurssi, ylitehokkuusdiskurssi sekä ikä ja asenteet -diskurssi.

Augustinus ja Tony Sopranos rippituolissa

Kirjallisuutta