Copingstrategier i vardagen vid multipel skleros - En litteraturstudie

Multipel Skleros [MS] en är kronisk, neurologisk sjukdom som angriper det centrala nervsystemet genom nedbrytning av myelin, vilket försvårar nervsignalernas transport till målcellerna. Den som drabbats av MS kan uppleva symptom av fysisk och psykisk karaktär som pareser, spasticitet, koordinationsstörningar, fatigue, depression och ångest. För att hantera sjukdomen behöver personer med MS använda coping. Inom coping finns aktiva och passiva strategier. Till de aktiva copingstrategierna hör probleminriktad copingstrategi och emotionell copingstrategi och inom passiv hör undvikande copingstrategi. Syftet med studien var att beskriva användandet av copingstrategier hos personer diagnostiserade med MS utifrån en teoretisk referensram. Metoden som användes var litteraturstudie. Urvalet genomfördes utifrån Polit & Becks (2012) niostegsmodell. Sökningarna genomfördes i databaserna CINAHL, PsycInfo och PubMed. Efter urvalsprocessen kvarstod 14 artiklar som kom att ligga till grund för resultatet. Resultatet presenterades i tre kategorier, probleminriktad-, emotionell- och undvikande copingstrategi. De individuella förutsättningar som framkom vara centrala för användandet av copingstrategierna var resurser, acceptans, optimism, förnekelse och distansering. Information visade sig också genomsyra samtliga copingstrategier.  Slutsatsen var att en persons individuella förutsättningar var avgörande för hur coping användes. Sjuksköterskan har en viktig roll i att informera personer med MS om hur de kan använda sig av copingstrategier.

Burnout and turnover intentions in Australian coaches as related to organisational support and perceived control

O processo de luto em pessoas idosas defilhadas e a CIF: um estudo exploratório

Introdução: O luto provocado pela morte dos filhos, o defilhar, desperta fortes sentimentos de raiva, culpa e de censura, sendo estas mortes vividas como uma falha na capacidade de dar e proteger a vida. Superar uma perda desta magnitude implica reestruturar psicologicamente e socialmente. Ainda são muito poucos os estudos realizados para identificar e caraterizar estratégias de superação do luto e menos ainda quando dizem respeito ao defilhar. Objetivos: O objetivo deste estudo é analisar numa amostra de mulheres que perderam um filho (defilhadas) com idade igual ou superior a 60 anos, as narrativas de superação do seu processo de luto e mapeá-las à Classificação Internacional de Funcionalidade, Incapacidade e Saúde (CIF). Métodos: Foi elaborado um protocolo com os seguintes instrumentos: Short Portable Mental Status Questionnaire (SPMSQ), informações sociodemográficas (idade, género, estado civil, nível educacional, localização geográfica, quantos filhos tem, quando faleceu o filho(a), se foi morte súbita ou esperada, se toma medicação antidepressiva, soníferos ou ansiolíticos e se sim, há quanto tempo), Inventário de Luto Complicado (ILC) e uma entrevista semiestruturada. O protocolo foi administrado a uma amostra de 8 mulheres. Resultados: Os resultados globais sugerem que apesar de grande parte do processo de superação do luto ser bastante emocional, foi possível classificá-lo utilizando o referencial CIF. Dentro do componente ’Funções do Corpo‘, verificou-se o predomínio das funções emocionais nas categorias ‘o que mudou na sua vida’, ‘superação da dor’ e ‘estratégias adotadas’; no componente ‘Atividades e Participação’ destacaram-se aquelas associadas à religião e espiritualidade, nas categorias ‘superação do luto’, ‘estratégias adotadas’ e ‘o que mais gosta de fazer’; no componente ’Fatores Ambientais‘ (‘apoio e relacionamentos’) sobressaiu o apoio proporcionado pela família próxima nas categorias ‘superação da dor’, ‘estratégias adotadas’, apoios físicos ou humanos recebidos’ e ‘o que mais gosta de fazer’. Conclusão: Foi possível mapear à CIF o processo de superação do luto por defilhadas idosas. No entanto, para se obterem dados mais conclusivos, são necessários mais estudos em amostras com maiores dimensões, que abranjam ambos os géneros e com faixas etárias mais amplas. Também é necessário adaptar o protocolo ao referencial CIF de forma a obterem resultados mais precisos.

OVERCOMING INTERCULTURAL CHALLENGES IN INTERPRETING: A CASE STUDY ON CHINESE-ENGLISH CONFERENCE INTERPRETING

This exploratory case study examines the role of culture in Chinese-English conference interpreting. Given that there has been a lack of empirical research in understanding the role of culture in conference interpreting through the lens of intercultural communication frameworks, we know relatively little about conference interpreters’ experiences with intercultural communication challenges. This project helps address this research gap by investigating the types of intercultural communication challenges that Chinese-English conference interpreters experience and their strategies in managing those challenges. This study hears the voices of both professionals and postgraduate interpreting students. A total number of 27 participants were recruited for this research. Twenty professional conference interpreter were interviewed and seven interpreting students were organized for a focus group discussion. Grounded theory was used to analyze the participants’ observations and strategies in managing intercultural communication challenges when doing Chinese-English conference interpreting. The data analysis process led to the emergence of two procedural guidelines and one process – Interpreters’ Intercultural Mediation Process. The two procedural guidelines offer guidance for the interpreters to provide the most appropriate and effective service: meet with the clients beforehand and be prepared to offer intercultural insights when consulted. Interpreters are found to follow the Interpreters’ Intercultural Mediation Process to decide when and how to mediate intercultural communication challenges at work. This Process includes four criteria, seven intercultural challenges, and seven coping strategies. This study offers theoretical and applied contributions to our understanding of the role of culture in interpreting. By jointly applying frameworks from intercultural communication and interpreting studies to examine the conference interpreting process, this case study makes great efforts to connect the field of intercultural communication with the field of interpreting studies. This study identifies the types of intercultural differences that would lead to challenges in Chinese-English conference interpreting. It also contributes to the call for a cultural turn in interpreting studies. By learning the two procedural guidelines, conference interpreters can be better prepared for their work. By following the Interpreters’ Intercultural Mediation Process, conference interpreters can better anticipate and manage the intercultural challenges at work. This study also offers guidance on tailoring intercultural communication courses for postgraduate interpreting training programs.

Child anxiety, resiliency, and the FRIENDS for Life program

Anxiety disorders are the most commonly diagnosed group of mental disorders in children (Kessler et al., 2012). Resiliency, defined as a child’s ability to successfully overcome an adverse event (Newland, 2014) is believed to be comprised of protective factors such as self-esteem and positive coping strategies (Rutter, 1987). These protective factors are related to child anxiety in that their presence or absence may augment or hinder a child’s resiliency towards anxiety-provoking events and situations (Lo Casico, Guzzo, & Pace, 2013; Thorne, Andrews, & Nordstokke, 2013). The FRIENDS for Life (FFL) program is a school-based anxiety prevention program which aims to decrease anxiety and increase resiliency in 8- to 11-year-old children (Barrett & Sonderegger, 2003). Previous studies have shown FFL to be an effective tool in decreasing anxiety and increasing resiliency; however, not all previous studies have utilized control or comparison groups (Brownlee et al., 2013; Neil & Christensen 2007; Stopa, Barrett, & Golingi, 2011). Moreover, existing FRIENDS literature has not previously considered the potential role of parent anxiety in child outcomes. The present study aimed to evaluate child anxiety, resiliency, and parent anxiety in relation to the FFL program while including a no-treatment control group. It was hypothesized that child anxiety would decrease and child resiliency would increase following FFL. Results obtained from a non-identified school-based sample were not entirely consistent with predictions, such that decreases in anxiety and increases in resiliency were observed in both the experimental and control groups.

Processus d’adaptation des personnes vivant avec la schizophrénie et ayant un soutien social limité

Résumé : La schizophrénie est un trouble mental grave qui affecte toutes les facettes de la vie de la personne. En outre, le manque de soutien social est un problème important qui contribue à l’aggravation de la maladie, notamment en influençant négativement la capacité d’adaptation. Chez les personnes atteintes de schizophrénie, la capacité à utiliser des stratégies d’adaptation adéquates et efficaces est essentielle afin d’améliorer la santé, le bien-être et la prévention des rechutes. Cette recherche utilise la conception de l’adaptation de Roy (2009). De nombreuses études confirment la présence de difficultés d’adaptation chez ces personnes. De plus, le processus d’adaptation lui-même reste mal connu. La question de recherche était : Quel est le processus d’adaptation des personnes vivant avec la schizophrénie lorsque leur soutien social est limité ? Cette question sous-tendait deux objectifs : 1) décrire le processus d’adaptation des personnes atteintes de schizophrénie dans un contexte de soutien social limité et 2) contribuer au développement du modèle de Roy dans le contexte des troubles mentaux graves. Le devis de recherche était la théorisation ancrée constructiviste, auprès de 30 personnes vivant avec la schizophrénie. Les données étaient composées d’entrevues et de résultats de trois questionnaires qui ont contribué à décrire de façon plus détaillée le profil des participants. Les résultats sont une modélisation du processus d’adaptation nommée « les filtres dans le processus d’adaptation des personnes vivant avec la schizophrénie ». Cette modélisation met en lumière le fait que le potentiel d’adaptation des personnes vivant avec la schizophrénie est affecté à la fois par des éléments de l’environnement social et des éléments inhérents à la maladie elle-même. Ces éléments altèrent la possibilité et la capacité à utiliser des stratégies d’adaptation adéquates et efficaces. Ces résultats de recherche pourraient permettre d’améliorer l’évaluation des personnes atteintes de schizophrénie et de diminuer les « inconnues » dans l’effet des interventions, tout comme de favoriser les actions visant à lutter contre les conditions sociales qui nuisent à l’adaptation.

STRESS AND INTERNATIONAL ENTREPRENEURHSIP: The dark side of international entrepreneurship

Entrepreneurship attracts people with high job satisfaction and financial independence. Unfortunately, being deceived by this image, people do not pay attention to side effects of entrepreneurship. This ignorance usually turns into devastating results for entrepreneur’s health and venture performance. Therefore, it is required to seek ways to avoid these situations. The interest of the study lies in understanding of stress influence on international entrepreneurs by considering stress as a negative side effect of international entrepreneurship. To cover the concept of entrepreneurial stress completely, the study was divided into three section presented by following research questions: 1. What are the antecedents of entrepreneurial stress? 2. What are the consequences of entrepreneurial stress? 3. What coping strategies are applied to address entrepreneurial stress? Systematic literature review has been chosen as scientific approach to answer above questions due to the reason that it enables to minimise inconsistencies of both concepts of international entrepreneurship and stress. This method has afforded an opportunity to distinguish such stress causes as role conflict, overload, and ambiguity. Additionally, the study has covered the notion of stress moderators. The author argues that entrepreneurial traits, venture environment, and social support can have influence on degree of stress perception. Further, it has been proven that unaddressed stress could lead to reduction of entrepreneur’s psychological and physiological health. It should be taken into consideration that degree of both job satisfaction and performance would depend on the level of perceived stress. The last part of study emphasises the coping strategies. The author argues that it is important for an international entrepreneur to comprehend his or her and others’ emotions in order to overcome negative consequences of stress. In addition, the author suggests that an international entrepreneur needs to practise job sharing to reduce the amount of work to be completed. Moreover, it is believed that job sharing can help to overcome work-family conflict that prevails among entrepreneurs. The author anticipates that results of study can be beneficial for entrepreneurs who aim to achieve great results.

CAREGIVING FOR A FAMILY MEMBER WITH HEAD AND NECK CANCER

Objective: To know the perception of informal caregivers regarding the care for a family member with head and neck cancer. Methods: Qualitative study conducted between March and May 2014 in the radiotherapy outpatient center of the Centro de Alta Complexidade em Oncologia – CACON (Oncology High Complexity Center) of the Hospital Universitário de Brasília – HUB (University Hospital of Brasília) using semi-structured interviews with nine caregivers about the experience of caring for family members. Data underwent Content Analysis and four units of meaning were identified: “Representation of cancer in the Family”, “The care as debt, individual reward or reconstruction of family ties”, “Repercussions of cancer on the caregiver’s personal life” and “Social support and network used by caregivers”. Results: Feelings of sadness and surprise at the moment of diagnosis were attributed to cancer, as well as the idea of punishment. The care was seen as personal satisfaction, accomplishment and opportunity for family rapprochement. Work overload and change in routine were altered functions. Religiosity, exchange of experience in the waiting room and institutional support appeared as coping strategies. Conclusion: The experience of caring for family members with head and neck cancer directly interferes in the lives of caregivers. Pointing out the institutional embracement as a strategy within the social network reinforces the importance of integrating the caregivers as a significant part of the health care plan developed by the health team.

Psyykkinen työhyvinvointi turkulaisten opettajien kokemana

Opetushallituksen toteuttama laajasta raportista käy ilmi, että opetustyö koetaan henkisesti raskaana ja koettu stressi on yleisempää kuin muilla aloilla keskimäärin. Työssä viihtymistä heikentävät muun muassa fyysisen työympäristön puutteet, työtahti sekä työhön liittyvän stressin ja emotionaalisten paineiden kasvu. (Onnismaa 2010) Yhteiskunnassa vallitsevat nykyarvot tehokkuus, mittaus ja tuottavuus heijastuvat koulujen toimintaan väistämättä. Yhteiskunnalliset ilmiöt kuten oppilasaineksen muuttuminen muun muassa maahanmuuton ja kasvavien tuloerojen myötä kuormittavat nykypäivän opettajia uudella tavalla. Näiden ilmiöiden vaikutukset näkyvät kouluissa muun muassa käytöshäiriöinä, levottomuutena ja ahdistuneisuutena. (Syrjäläinen 2002) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on turkulaisten luokan- ja erityisopettajien kokema psyykkisen työhyvinvoinnin taso. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa opettajan työn stressitekijöitä, voimavaratekijöitä, työuupumuksen ja työn imun kokemista sekä keinoja stressin hallintaan ja sen vähentämiseksi. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin työhyvinvointiin liittyvät tekijät kuten työturvallisuus ja koulu työyhteisönä. Tutkimus suoritettiin monimetodisesti. Määrällisinä mittareina käytettiin Maslach Burnout Inventorya, Työn imu –mittaria, Coping strategies for white collar workers -mittaria ja opettajan työn stressitekijät- mittaria. MBI:n ja Työn imun tulokset yhdistämällä luotiin työhyvinvointiprofiileja. Määrällisten mittareiden lisäksi käytettiin avoimia kysymyksiä muun muassa opettajien asenteiden ja kehitysehdotusten selvittämiseksi. Tämän tutkimuksen mukaan turkulaiset luokan- ja erityisopettajat voivat työssään suhteellisen hyvin. Aineistosta 78 % kuuluvat työssään hyvinvoivien klustereihin. Vakavasti uupuneita opettajia oli 4 % aineistosta. Eniten opettajan työssä stressaavaksi koettiin muun muassa kiire, melu, tietotekniikka, puutteelliset resurssit ja työn lisääntyneet vaatimukset. Stressiä opettajat vähentäisivät esimerkiksi lisäämällä oppilaiden tukemiseen käytettäviä resursseja sekä luokkakokoja pienentämällä. Stressinhallintaan opettajat käyttivät eniten ongelmanratkaisutyyppisiä keinoja, kuten laitan asiat tärkeysjärjestykseen ja yritän rauhoittua ja selvittää ongelmat. Voimavaroina tutkimukseen osallistuneet opettajat kokivat työyhteisön, toimivan kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä oppilaat. Erityisesti tilanteet, joissa opettaja näki oppilaan kehittyvän ja koki auttavansa lasta kohti parempaa tulevaisuutta, antoivat voimaa.

Experiences of care and adjustment to change in caregivers of children with autoimmune encephalitis: an interpretative phenomenological analysis

Background: Autoimmune encephalitis (AE) occurs in response to an antibody-mediated central nervous system disease and can lead to significant neurodisability. Prior research on family adjustment has described a reciprocal relationship between caregiver functioning, distress and clinical outcome in parents and children with encephalitis. There has been no previous research exploring the experiences of caregivers with a child with AE. Aims: To explore the perspectives of parents and/or caregivers with a child diagnosed with AE regarding (i) their own adjustment from hospital admission to post-discharge, and (ii) their experiences of care and service provision. Methods: A purposive sampling approach was used. Five parents of children with AE participated in a semi-structured interview exploring their experiences of caring for their child and service provision during acute care and post-discharge. Interpretative Phenomenological Analysis (IPA) was used to analyse the transcripts. Main findings and conclusions: Four shared super-ordinate themes with related subthemes emerged: (a) uncertainty, (b) managing our recovery, (c) changes in my child, (d) experiences of service provision. Participants reported emotional distress, often underpinned by recurrent experiences of uncertainty, and ‘loss’ of the previous child, and mediated by coping strategies and social support. While an overall positive experience of inpatient services was reported, parents often perceived post-discharge services as lacking in co-ordination, communication and formal follow-up, resulting in unmet support needs. Implications and recommendations for services, practitioners and future research are discussed.

Maan korvessa kulkevi – Evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistot ja hyvinvointi

Tutkimus tarkastelee luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Keskiössä ovat koti- ja koulukasvatusta muistelevien ikäihmisten kokemukset. Tutkimus on kasvatushistoriallinen ja tieteidenvälinen. Se liikkuu historian sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden rajapinnoilla. Aineiston 631 kyselyvastausta ja 11 haastattelua on analysoitu monimetodisesti tilastollisen ja sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan ikääntyvät evakkolapset voivat pääsääntöisesti hyvin. He ovat kotikasvatuksessaan omaksuneet vahvat selviytymis- ja sopeutumistaidot sekä sisukkuuden. Kodin kasvatusilmapiiri on menetyksistä huolimatta koettu turvalliseksi. Kasvatuksessa omaksutuissa sananlaskuissa korostuu vahvimmin tulevaisuuden toivosta kiinni pitäminen. Kasvatusmetodit myötäilevät suomalaista kasvatustraditiota, jossa lapsia on enimmäkseen palkittu hyvästä työstä sanallisesti ja rangaistu tottelemattomuudesta ruumiillisesti. Surua ja menetyksiä on käsitelty vaikenemalla. Yhdeksi elämää kannattelevaksi voimaksi ovat osoittautuneet laulut, joista suosituin oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kasvatusperintönä evakkolapset haluavat jättää mallin työteliäästä, rehellisestä, toiset huomioivasta ja juuristaan tietoisesta kansalaisesta. Koulukokemusten osalta tutkimus osoittaa kantaväestöstä poikkeavan uskonnollisen ja kielellisen taustan olleen merkittävin syrjityksi tulemisen syy. Ortodoksitaustaisilla lapsilla oli muita evakkolapsia enemmän kiusaamiskokemuksia. Metaforien avulla kuvatuista tunnemuistoista löytyi kuusi erilaista selviytyjätyyppiä: selviytyjäsankarit, identiteetin etsijät, optimistiset toimijat, trauman työstäjät, kohtalonsa hyväksyjät ja menetysten kantajat. Valtaosa evakkolapsista kuuluu positiivista tunnemuistoa kantavien ryhmään. Kielteisillä tunnemuistoilla on tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys ikääntyvän hyvinvointiin. Tutkimus lisää ymmärrystä evakkolasten kasvukokemuksista ja tarjoaa uutta tietoa heidän selviytymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tutkimus osoittaa evakkolasten tasapainoisen kotikasvatuksen, vastavuoroisten vertaissuhteiden ja suositun oppilaan aseman vahvistavan yhteisöön kuulumista ja sosiaalista pystyvyyttä sekä olevan hyvinvoinnin positiivisia tekijöitä. Kodin melankolisuudella, eristyneisyydellä ja koulukiusaamisella on negatiivinen yhteys hyvinvointiin. Tuloksia voidaan soveltaa nykypäivän pakolaislasten kotouttamiseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on perheiden osallisuuden ja integroitumisen tukeminen uudessa ympäristössä. Tämän onnistumiseksi on tärkeää huomioida lasten yksilölliset selviytymisstrategiat ja käsitellä kodin menetystraumaa.

Stress ocupacional e satisfação laboral no atendimento ao público

Dissertação de Mestrado apresentada ao Instituto Superior de Psicologia Aplicada para obtenção de grau de Mestre na especialidade de Psicologia Social e das Organizações.

Exploration du rôle modérateur des stratégies d’adaptation sur la relation entre les mauvais traitements perçus et les problèmes psychologiques d’adolescents à risque

Les adolescents qui ont subi de la négligence ou des abus substantiels dans leur famille risquent de présenter des symptômes anxieux et dépressifs et des comportements antisociaux plus importants. Parmi les ressources internes qui pourraient contribuer à la résilience de ces jeunes, les stratégies qu’ils adoptent pour composer avec les situations stressantes ont été peu examinées. Dans cette thèse, nous examinons les stratégies d’adaptation utilisées par 336 adolescents placés en centre de réadaptation, avec pour objectif de vérifier leur rôle modérateur dans la relation entre les mauvais traitements qu’ils perçoivent et l’ampleur de leurs problèmes intériorisés ou extériorisés. Le premier chapitre présente une revue de la recherche sur les liens entre divers stresseurs, les stratégies d’adaptation des jeunes et leur condition psychologique. Ces études mettent en lumière combien les effets des stratégies qu’ils utilisent peuvent varier selon les stresseurs familiaux ou sociaux auxquels ils sont exposés. Les deux études empiriques aux chapitres 2 et 3 portent sur les interactions entre trois types de maltraitance (abus émotionnel ou physique, négligence émotionnelle) et quatre stratégies d’adaptation (centrées sur les problèmes, les émotions, la diversion sociale et la distraction). Dans la première étude, ces interactions sont testées pour leurs effets sur l’ampleur des problèmes intériorisés rapportés par les jeunes ou leurs éducateurs; la seconde étude explore leurs effets sur l’ampleur des problèmes extériorisés. Quand les problèmes intériorisés sont rapportés par les adolescents, les stratégies centrées sur les problèmes, la diversion sociale et la distraction avaient un effet protecteur sur l’ampleur des symptômes associés à la maltraitance émotionnelle, surtout chez les filles. Les stratégies centrées sur les problèmes ont aussi un effet protecteur sur la relation entre l’abus émotionnel et les comportements agressifs rapportés par les jeunes. Toutefois quand il s’agit des problèmes extériorisés, plusieurs interactions montrent plutôt que les effets adaptatifs de certaines stratégies diminuent quand les mauvais traitements augmentent. Il en est ainsi pour les stratégies centrées sur les problèmes ou la diversion sociale quand ces problèmes sont observés par les éducateurs, et pour les distractions, lorsqu’ils sont rapportés par les filles. Enfin la diversion sociale est associée à des comportements délinquants plus marqués rapportés par les jeunes et son effet modérateur chez les garçons montre que cette relation est plus forte quand ils sont moins maltraités. Les stratégies d’adaptation examinées contribuent donc surtout à atténuer la détresse émotionnelle des filles victimes de maltraitance psychologique, mais elles semblent avoir peu d’impact sur les comportements antisociaux des jeunes maltraités. Ces résultats sont discutés en lien avec les caractéristiques de notre échantillon. Les implications cliniques qui s’en dégagent permettent de suggérer des pistes pour mieux soutenir ces jeunes dans l’apprentissage de stratégies adaptatives pour réguler leur stress.

Ruchy gałek ocznych i gesty jako korelaty przetwarzania języka w tłumaczeniu konsekutywnym i symultanicznym

Wydział Anglistyki

Contribuições para a análise de crianças e jovens em situação de risco: resiliência e desenvolvimento

Tese dout. em Psicologia Educacional, Faculdade de Ciências Humanas e Sociais, Univ. do Algarve, 2005