Vuokratyön epätasa-arvoisuus evoluutiopsykologian vahvistamana

Kirjallisuusarvostelu

Kaakkois-Suomen ekotehokkuus : Seurantaraportti 2014

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Kymenlaakson Liitto ja Etelä-Karjalan liitto toteuttivat vuoden 2013 aikana ECOREG-hankkeessa valittujen ekotehokkuusindikaattorien kahdeksannen vuosipäivityksen molemmille maakunnille. Tässä raportissa esitetään Kaakkois-Suomen ympäristö-, talous- ja sosiaalis-kulttuuristen indikaattorien kehittyminen indikaattorikohtaisesti valittuina aikasarjoina. Indikaattorien lisäksi raportissa käydään läpi vuosiraportoinnin käytännöt ja aikataulut sekä päivitysprosessin aikana esiin tulleet kehitystavoitteet. Tässä raportissa esitetään myös indikaattoriryhmäkohtaiset yhteenvedot sekä arviot alueellisen ekotehokkuuden kehittymisestä ja tilasta Kaakkois-Suomessa.

Transforming Bodies, Wandering Desires. Intra-actions of Gender and Sexuality in Non-heterosexual Transgender Embodiment

Pro gradu -tutkielmani käsittelee sukupuolen ja seksuaalisuuden keskinäisiä intraaktiivisia vuorovaikutussuhteita elettyjen, ei-heteroseksuaalisten transsukupuolisten ruumiiden kokemuksissa. Tutkielmani haastaa sukupuolen ja seksuaalisuuden pysyvyyden käsityksiä sekä niihin liittyviä yhteiskunnallisia normeja kuvaten tapoja, joilla seksuaalisuuden ja sukupuolen kokeminen ja käytännöt liikkuvat, kehittyvät ja vuorovaikuttavat eletyissä transsukupuolisuuden ruumiillistumissa. Haastattelen kuutta suomalaista, syntymässä naiseksi määriteltyä transsukupuolista henkilöä liittyen heidän kokemuksiinsa sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja näiden muutoksista heidän tähänastisen elämänsä aikana. Tarkastelen nauhoitettuja ja litteroituja haastattelutekstejä transtutkimusta, queer-teoriaa ja feminististä uusmaterialistista filosofiaa yhdistävän teoreettisen kehyksen kautta keskittyen siihen, miten sukupuoli ja seksuaalisuus vaikuttavat toistensa kehitykseen, muutokseen ja materialisoitumiseen eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Erityisen tärkeiksi teoreettisiksi vaikuttajiksi tutkielmassani muodostuvat Judith Butlerin Gender Trouble (2006 [1990]) -teoksessaan hahmottelema performatiivisen sukupuolen teoria, Sara Ahmedin analyysi teoksessa Queer Phenomenology. Orientations, Objects, Others (2006) ja Karen Baradin teoksessa Meeting the Universe Halfway. Quantum Physics and the Entanglement of Matter and Meaning (2007) teoretisoima toimijuudellinen realismi. Päästäkseni kiinni sukupuolen ja seksuaalisuuden yhtymäkohtiin erittelen ensin niitä ominaisuuksia ja kokemuksia, jotka näyttäytyvät haastatteluteksteissäni oleellisina seksuaalisuuden ja sukupuolen kannalta. Tarkastelen seksuaalisuutta suuntautumisen, halun ja seksuaalisten käytäntöjen näkökulmasta: vaikka nämä seksuaalisuuden aspektit ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa, niitä ei voi kokonaan palauttaa toisiinsa. Sukupuolta käsittelen performatiivisuuden näkökulmasta painottaen transsukupuolisiin ruumiisiin ja niiden materiaalisuuteen liittyviä erityispiirteitä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteita toisiinsa tarkastelen sekä sellaisissa tilanteissa, joissa niitä on vaikea erottaa toisistaan, että sellaisissa, joissa niiden voidaan nähdä tuottavan toinentoisiaan. Tutkielmallani on etnografisia, filosofisia ja poliittisia ulottuvuuksia. Yhtäältä tahdon kuvata ja analysoida elettyjä transsukupuolisia kokemuksia ja tuottaa tietoa vähän tutkitun ihmisryhmän todellisuudesta. Toisaalta osallistun sukupuolifilosofiseen keskusteluun ruumiillisuudesta ja sukupuolen ja seksuaalisuuden olemuksesta. Lähestyn tutkimusprosessiani niin sanotusta transgender standpoint -näkökulmasta; kirjoitan transsukupuolisena ruumiina, transsukupuolisia ruumiita koskien, pyrkimyksenäni edistää elävien transsukupuolisten ruumiiden asemaa, toimijuutta ja näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Sotilasjohtajana nainen : käsityksiä ja kokemuksia sukupuolen vaikutuksesta johtamiseen perusyksikön organisaatiossa

Tutkimus on luonteeltaan empiirinen, ja siinä tutkitaan käsityksiä ja kokemuksia naissukupuolen vaikutuksista sotilasjohtamiseen. Aihetta tarkastellaan naisupseereiden kokemuksien kautta. Tutkimuksessa on selvitetty naisupseereiden kokemuksia sukupuolen vaikutuksista sotilasjohtamiseen. Samalla tutkimuksessa on pyritty selvittämään myös heidän käsityksiään muiden heidän kanssaan työskentelevien sotilaiden näkemyksistä. Tutkimuksessa pyritään tuomaan esiin, miten tutkittavien käsitykset ja kokemukset vaikuttavat käytännössä heidän toimintaansa sotilasjohtajina. Tutkimus liittyy naistutkimuksen ja johtamisen tieteenaloihin. Tutkimuksen tieteenfilosofia perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimusongelmana on, miten sukupuoli vaikuttaa sotilasjohtamiseen perusyksikön organisaatiossa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten sotilasorganisaation vakiintunut kulttuuri vaikuttaa naisten toimintaan sotilasjohtajina ja millä tavalla puolustusvoimien johtamiskulttuuri haastaa stereotyyppiset sukupuoliroolit. Tutkimusaineistona on naisupseereille tehdyt haastattelut. Haastattelut tehtiin viidelle nuorelle naisupseerille. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja tulokset analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen taustojen selvittämiseen on käytetty puolustusvoimien julkaisemia tutkimuksia naissotilaista, johtamisesta ja sotilasorganisaatiosta. Tutkimusaihetta lähestytään naistutkimuksen näkökulmasta ja tutkimuksen teoriapohja on muodostettu perehtymällä naistutkimuksen historiaan ja periaatteisiin. Tutkimusta tukevaksi teoriaksi on valittu sosiaalisen kostruktionismin ajatusta tukeva performatiivisen sukupuolen teoria (Butler 2006). Tutkimuksessa ilmeni, että naisiin sotilasjohtajina kohdistuu sukupuolesta johtuvia ennakkoluuloja. Ihmisten stereotyyppinen näkemys siitä, minkälainen nainen on ihmisenä ja johtajana vaikuttaa myös siihen, miten naissotilasjohtajiin suhtaudutaan sotilasorganisaatiossa. Naisten oletetaan olevan johtajina ja ihmisinä sosiaalisempia, empaattisempia ja tunteellisempia ja käyttävän johtamisessaan ”pehmeää” johtamistyyliä. Tutkittavat osoittivat vastauksissaan kuitenkin, että naisjohtajien on mahdollista saavuttaa samanlainen arvostus ja kunnioitus kuin miesjohtajien. Saavuttaakseen arvostuksen naisten on korostuneesti tuotava esiin ammattitaitonsa ja osaamisensa. Tutkimus osoitti myös, että puolustusvoimissa käytössä oleva syväjohtamisen malli (Nissinen 1997) sisältää sekä maskuliinisina että feminiinisinä pidettyjä ominaisuuksia, joten nykyään ei voida sanoa, että ainoastaan maskuliinisina pidettyjä johtamistyylejä käyttävä johtaja voi menestyä. Tutkimuksen merkittävin johtopäätös on se, että sukupuoli vaikuttaa naisten sotilasjohtamiseen muiden ja myös naisten omien ennakkoluulojen ja stereotyyppisten sukupuolikäsitysten kautta. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, ettei naisista voisi tulla yhtä hyviä johtajia kuin miehistäkin. Sukupuoli ei vaikuta naisten johtajuuteen kuitenkaan vain puolustusvoimissa, vaan vaikutuksen taustalla ovat yhteiskunnassa vallitseva sukupuolikulttuuri ja siihen liittyvät käytännöt.

Toimintakykyinen kouluttaja : valinnan ja koulutuksen tulos

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millainen käsitys valmistuvilla kadeteilla on hyvästä kouluttajuudesta. Hyvään kouluttajuuteen päästäksemme kadeteille on täytynyt muodostua käsitys heidän valmiuksistaan kouluttajana toimimiseen. Tätä kouluttajaksi valmiutta tarkastellaan toimintakyky käsitteen kautta, joka voidaan liittää kuuluvaksi osaksi kouluttajan identiteettiä. Toimintakyvyn lisäksi kouluttajalta vaaditaan tietämystä johtamiskäyttäytymisestä. Johtamiskäyttäytymistä tarkastellaan tässä tutkimuksessa syväjohtamisen viitekehyksen avulla. Syväjohtamisen viitekehykseen liittyy kiinteästi oppiminen. Kouluttajan oppimiseen liittyen tutkimuksessa tarkastellaan konstruktivistisen oppimiskäsityksen käsitteistöä. Kouluttajan toimintakyvyn ja johtamiskäyttäytymisen kautta päästään tutkimuksen toimintaympäristöön ja kolmanteen aihealueeseen kouluttajan vaikuttavuuteen, kouluttajan toiminnan päätavoite on kouluttaa puolustusvoimien eri perusyksiköissä varusmiespalveluksen aikana henkilöistä suorituskykyisiä sodanajan joukkoja. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa puolustusvoimiakin muokkaava yhteiskunnan rakenteellinen muutos. Tätä yhteiskunnan rakenteellista muutosta on tarkasteltu teoria osassa kasvatuksessa ja koulutuksessa tapahtuneen muutoksen sekä sosiologian kautta. Yhteiskunnallinen muutos näkyy Suomen Puolustusvoimissa esimerkiksi naissukupuolen mukaan tulona sotilaskouluttajiksi. Naisten tuleminen sotilaskouluttajaksi on vaikuttanut osaltaan myös tänä päivänä siihen, että asioita on ryhdytty katsomaan nais- ja miestutkimuksen sekä työelämän tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa puolustusvoimia tarkastellaan organisaation liittyvien kuvauksien ja käsitteiden kautta, joita ovat; perusyksikkö, organisaatiokulttuuri, virallinen ja epävirallinen organisaatio sekä symboliympäristö ja kulttuuri. Teoreettisia taustakäsitteitä tarkastellaan empiirisessä osassa kahdesta eri näkökulmasta, ensimmäisenä näkökulma on kadettien käsitys heidän oman valmiuden kautta tapahtuva lähestyminen ja toisena näkökulmana on kadettien käsitysten vertailunäkökulma, jossa verrataan mies- ja naiskouluttajaa keskenään. Tutkimusjoukkona tutkimuksessa toimi 92. kadettikurssi ja 75. merikadettikurssi. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena ovat kadettien käsitykset ja niiden erilaiset ymmärtämisen tavat hyvästä kouluttajasta ja kouluttajuudesta, valmiuksista kouluttajaksi, oppimisen kehittymisestä, toimintakyvyllisistä valmiuksista sekä verrataan kadettien käsityksiä mies- ja naiskouluttajista. Tutkimuksen empiirisen osan tutkimusongelmiksi muodostuivat: - Millaisia käsityksiä kadeteilla on hyvästä kouluttajasta ja kouluttajuudesta? - Millaisia käsityksiä kadeteilla on miesten ja naisten valmiuksista toimia kouluttajana? - Mihin kadettien käsityksen mukaan kouluttajana toimimisella ja koulutuksella vaikututetaan? Tutkimukseni tulokset esitän fenomenografisesti jäsennettyinä ja erilaisiin kuvauskategorioihin ryhmiteltyinä. Kuvauskategoriat on kuvattu horisontaalisessa kuvauskategoriajärjestelmässä. Kategoriat käsittelevät; millä tavalla kadettien käsitys hyvästä kouluttajasta on muodostunut, hyvän kouluttajan identiteettiä, miten kouluttajan identiteetti eroaa kouluttajuudesta, kadettien omat valmiudet kouluttajaksi, kadettien oman oppimisen kehittymistä, toimintakyvyn ja valmiuden vaikuttamista kouluttajan tehtäviin, käsityksiä nais- ja miespuolisesta sotilaskouluttajasta sekä kadettien käsityksiä koulutuksen vaikuttavuudesta. Tarkastellessa tutkimuksen tuloksia yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta huomaa muutoksen merkkejä olevan havaittavissa ainakin nyt nuoriksi upseereiksi valmistuvissa kadeteissa. Kadetit eivät näe ammatteja enää niin vahvasti sukupuolirajoitteisina tekijöinä eivätkä myöskään perinteisiä roolimalleja noudattavina tekijöinä. Mielestäni tämän päivän kadeteilla on ajan tasalla oleva käsitys miesten ja naisten soveltuvuudesta sotilaskouluttajan ammattiin. Miesten ja naisten valmiudet nähdään yhtäläisinä sotilaskouluttajan tehtäviin. Teoriakäsitysten pohjalta tarkasteltuna toimintakykyä voidaan pitää keskeisenä osana sotilaskouluttajan tehtävässä vaikuttavana tekijänä. Toimintakyvyllä luodaan pohja omalle toiminnalle. Tarkasteltaessa kadettien kehittymistä ja käsityksiä syväjohtamisen viitekehyksen näkökulmasta, kadetit ovat tiedostamattaan sisäistäneet syväjohtamisen viitekehyksen ajatuksen oppimisesta. Kadettien toiminnasta saadussa palautteessa havaitaan innostusta sotilaskouluttajan toimintaa kohtaan, sekä toimita on herättänyt arvostusta alaisissa.

Sotatieteiden maisterikurssin tuottama osaaminen perusyksikön osaamisen johtamisen näkökulmasta

Tutkielmassa on selvitetty, millaista osaamista tutkintouudistuksen kokenut sotatieteiden maisterikurssi tuottaa perusyksiköihin ja miten perusyksiköiden päälliköt johtavat kurssin tuottamaa uutta osaamista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja kartoittava. Bolognan prosessin mukaisesti uudistettu tutkintorakenne sisältää sotatieteiden kandidaatti- ja maisteriopintojen välissä olevan työelämäjakson, jonka vaikutuksista tuotettuun osaamiseen ei ole aikaisempaa tutkimustietoa. Myös kurssilla tuotetun osaamisen ja työelämän vaatimusten välisistä vastaavuuksista on verrattain vähän aikaisempia tutkimuksia. Aineistonkeruu on toteutettu perusyksiköiden päälliköille suunnattuna kyselytutkimuksena, jota on täydennetty teemahaastatteluilla. Otanta käsittää kaikki ne Panssariprikaatin perusyksiköt, joihin on valmistunut upseeri sotatieteiden maisterikurssilta 1 tai 2 sekä kaikki ne muiden joukko-osastojen perusyksiköt, joihin on valmistunut upseeri edellä mainittujen kurssien panssariopintosuunnalta. Tutkimusmetodina on käytetty laadullista sisällönanalyysiä sekä fenomenologiaa. Lähde- ja vastausaineistosta tehdyin johtopäätöksin vastataan tutkimuskysymykseen “Miten sotatieteiden maisterikurssin tuottamaa osaamista johdetaan perusyksiköissä?”. Tutkimuskysymykseen vastataan seuraavien alakysymysten avulla: 1) Millaisena sotatieteiden maisterikurssin tuottama osaaminen koetaan perusyksiköissä? 2) Mitä keinoja perusyksiköissä käytetään kurssin tuottaman osaamisen johtamiseen? Tutkimustuloksena voidaan todeta, että perusyksiköiden päälliköt kokevat sotatieteiden maisterikurssin vaikuttavan eniten taktiseen osaamiseen, tiedonhankintakykyyn ja asenteeseen. Osaamisen koetaan olevan teoriapainotteista. Kyselyn vastauksista ilmenee päälliköiden korkea arvostus käytännön osaamista sekä tuotetun osaamisen välitöntä hyödynnettävyyttä kohtaan. Päälliköt toivovat kurssin kehittävän eniten taktista, tietoteknistä ja hallinnollista osaamista. Osaamisen johtamisen osalta olennaisimpia tutkimustuloksia ovat ulkopuolisen kurssittamisen vahva asema perusyksiköiden osaamisen kehittämisessä sekä tiiviin urakierron ja työskentelyrytmin aiheuttamat haasteet yksiköissä toteutettavalle henkilöstösuunnittelulle. Yksiköiden päälliköt tunnistavat vastausten perusteella selkeästi vastuunsa alaistensa osaamisen kehittämisestä ja johtamisesta. Tutkimuksen johtopäätöksenä Maanpuolustuskorkeakoulun ja perusyksiköiden välistä yhteistoimintaa olisi edelleen syytä syventää, jotta tietämys sotatieteiden maisterikurssin tuottamasta osaamisesta paranisi ja tuotettu osaaminen vastaisi paremmin perusyksiköiden käytännönläheisiä tarpeita. Kurssin jälkeisen työtehtävän saattaminen opiskelijan tietoon nykyistä aiemmin palvelisi sekä opiskelijaa että perusyksikköä, koska opiskelun ja työelämän välinen yhteys olisi mahdollista huomioida opetuksessa. Kurssille lähetettävän opiskelijan valmentamisella ja tavoitteiden asettamisella jo työelämäjaksolla perusyksikössä opiskelijan sisäiset ja ulkoiset motivaatiotekijät olisi mahdollista saada kohtaamaan yhä paremmin.

Development of sales invoicing process in industrial services

The objective of this Master’s thesis is to find ways to streamline the invoicing process of the case company. In order to streamline the process, the bottlenecks and development areas of the present invoicing process needs to be identified. The bottlenecks are based on interviews made to personnel. The thesis also offers solutions to overcome the identified bottlenecks. The problem is the slowness of the invoicing process which should get rid off. The slow invoicing process causes delays in obtaining payments. There are many reasons for the slowness and inefficiency of the invoicing process. One of the biggest reasons is that the information systems are not deployed entirely. It causes additional work for everyone. Practices with the customers affect also to the smooth flow of invoicing. The contracts determine when the customer can be invoiced but also work approvals, missing work orders and customer’s own invoicing basis slow the process. The fastest and cheapest solution is to deploy the systems better and do things correctly. Thus duplicated work would decrease and resources would be saved. The work allocation should be modified and the practices with customer should be influenced too. In the future the meaning of IT should be highlighted and new devices exploited.

Itsemarkkinointi - tapaustutkimus muotoilijoista

Kilpailu tämän päivän työmaailmassa on erittäin kovaa. Elämme globaalissa toimintaympäristössä, jossa kamppailemme työmahdollisuuksista lukemattomien kilpasiskojemme ja -veljiemme kanssa. Toisin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, kukaan ei voi tänä päivänä tuudittautua loppuiäkseen varmaan työpaikkaan, sillä työntekoon liittyvä vaihtuvuus ja epävarmuus luonnehtivat tämän päivän hektistä maailmaa. Työelämään liittyvä uudenlainen toimintaympäristö onkin tuonut mukanaan myös tarpeen uudenlaiselle ajatusmallille. Työntekijöiden on ammattialasta riippumatta kyettävä jatkuvasti tuomaan omaa osaamistaan esille mahdollisimman positiivisessa valossa. Ammattilaisten on toisin sanoen kyettävä markkinoimaan itseään. Tämä tutkielma käsittelee itsen ja oman osaamisen markkinointia - eli itsemarkkinointia - suomalaisten muotoilijoiden näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan itsemarkkinointia siihen liittyvän kokonaisprosessin näkökulmasta tutkimalla miten muotoilijat markkinoivat itseään. Tutkielmassa esiteltävä tutkimusprosessi oli laadullinen, muotoilijoiden itsemarkkinointia ymmärtämään pyrkinyt tapaustutkimus, joka koostui kolmivaiheisesta empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimuksen ensimmäisenä vaiheena toteutettiin kaksi teemahaastattelua (n=2), jonka jälkeen tutkimuksen toisessa vaiheessa suoritettiin informoitu kyselytutkimus (n=10). Tutkimuksen viimeisenä ja merkittävimpänä vaiheena toteutettiin sähköinen kyselytutkimus (n=33). Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin urallaan menestyneiden muotoilijoiden näkemyksiä itsemarkkinointiin sekä heidän omiin markkinointitoimiinsa liittyen. Tutkimuksen toisessa vaiheessa suoritetulla informoidulla kyselytutkimuksella haettiin täydennystä itsemarkkinointiteorian itsepromootio-osaan, sekä tutkittiin erilaisiin itsepromootiotoimenpiteisiin sopivia promootiokanavia ja tukivälineitä muotoilun kontekstissa. Kyselytutkimuksen tuloksia hyödynnettiin tutkimuksen viimeisen vaiheen toteutuksessa. Työn kolmannessa vaiheessa tutkittiin missä määrin muotoilijat suorittavat tai käyttävät itsemarkkinointiteorian ehdottamia asioita käytännössä ja omissa markkinointitoimissaan. Kyselytutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen osuus osoitti, ettei itsemarkkinoinnin suunnitteluun ole panostettu kovin paljon muotoilijoiden keskuudessa, mutta suunnittelua on kuitenkin jossain määrin tehty itsemarkkinointiteorian esille nostamiin seikkoihin peilaten. Itsemarkkinoinnin toteutusta koskenut osa kertoi, etteivät muotoilijat käytä itsemarkkinointiinsa kovin aktiivisesti monenlaisia itsepromootiokanavia tai -välineitä. Tiivistetyn tutkimustuloksen perusteella muotoilijat käyttävät itsemarkkinointikanavanaan pääasiallisesti sähköpostia, Facebookia ja suhteitaan. Itsemarkkinoinnin tukivälineenä käytetään etenkin kuvia. Tutkimustuloksista nousi esille myös verkostoitumisen ja henkilösuhteiden tärkeä merkitys muotoilijan työssä. Tutkimusprosessin myötä ilmeni, että itsemarkkinointiin liittyy paljon potentiaalisia jatkotutkimusaiheita, sillä aihealueesta ei ole olemassa kovinkaan paljon akateemista tutkimustietoa. Toisaalta myös muotoilijoiden itsemarkkinoinnissa ilmeni kokonaisuutena tarvetta kehittämiselle.

Myyntitiimin organisaatiokansalaisuus: taustatekijät ja korrelaatio taloudelliseen tulokseen : Case: Top-Sport Oy

Jatkuvassa muutoksessa olevan työelämän yksi suurimpia haasteita on työntekijöiden työssä jaksaminen ja työhyvinvointi. Vaikka haasteisiin onkin jo puututtu ja esimerkiksi työhyvinvointia mitataan monissa työpaikoissa, olosuhteiden parantaminen vielä asia erikseen. Osasyy siihen, että työhyvinvoinnin parantamiseen ei keskitytä tarpeeksi saattaa olla se, että työhyvinvoinnin merkitystä taloudellisen menestyksen kannalta ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Tässä tutkielmassa tutkitaan myyntitiimien sisäisiä ominaisuuksia ja erityisesti myyntitiimien organisaatiokansalaisuutta, sen taustatekijöitä ja niiden lineaarista riippuvuussuhdetta myyntitiimin taloudelliseen tulokseen. Tutkielman päätarkoituksena on pyrkiä selvittämään löytyykö myyntitiimin taloudellisen tuloksen ja myyntitiimin organisaatiokansalaisuuden ja sen taustatekijöiden välillä suhdetta, mikä voisi selittää myyntitiimin työhyvinvoinnin ja taloudellisen tuloksen välistä mekaniikkaa. Pääongelma onkin, miten organisaatiokansalaisuus ja sen taustatekijät myyntitiimissä korreloivat tiimin taloudelliseen tuloksen kanssa? Tutkielman teoriaosuudessa keskitytään myyntitiimien teoriaan ja organisaatiokansalaisuuden teoriaan. Tiimien käyttö kaikissa organisaatioissa on yleistynyt valtavasti viime vuosikymmenien aikana. Tiimeistä on tullut organisaatioihin toimintatapa, jolla asiat saadaan toimimaan yksikön funktiosta tai toimialasta huolimatta. Tutkielman toinen teoria liittyy organisaatiokansalaisuuteen. Organisaatiokansalaisuus on johtamisen kirjallisuudesta löytyvä ilmiö, mikä merkitsee työntekijöiden sellaista vapaaehtoista käytöstä, minkä lopputulemana organisaatio menestyy paremmin. Tutkielmassa empiirisessä osassa keskitytään tutkimaan vapaa-ajan vaatteita ja välineitä myyvän Top-Sport Oy:n myyntitiimejä. Tutkimus on toteutettu laadullisena case-tutkimuksena. Tutkimukseen osallistuivat kaikki organisaation 24 myyntitiimiä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeen sisältö johdettiin tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä. Aineiston analysoimisessa käytettiin hyväksi taloustieteen kvantitatiivisia menetelmiä, jonka jälkeen tuloksia tulkittiin teoreettisen viitekehyksen ja tutkijan näkemyksen pohjalta. Tutkielman keskeisinä tuloksina löydettiin, että organisaatiokansalaisuus on positiivisesti korreloiva monien ilmiön taustatekijöiden kuten esimiestyytyväisyyden, ilmapiirin ja sitoutumisen kanssa. Toisaalta organisaatiokansalaisuuden löydettiin korreloivan negatiivisesti myyntitiimin jäsenten työsuhteen keston ja erityisesti myyntitiimin taloudellisen tuloksen kanssa. Johtopäätöksenä tutkielmasta voidaan sanoa, että yleisesti positiivisena ilmiönä pidettyä organisaatiokansalaisuutta tulisi alkaa tarkastella kriittisemmin, koska tutkielman tulosten mukaan organisaatiokansalaisuus ei ole yksiselitteisesti positiivinen ilmiö ainakaan myyntitiimin taloudelliseen tuloksen näkökulmasta.

”Kun pääsis eläkkeelle” – Työuran jatkaminen emootioiden näkökulmasta

Työelämässä on meneillään rakennemuutos, mikä tarkoittaa myös työurien jatkamisen tarvetta. Muutoksista selviämiseen tarvitaan uusia ratkaisuja. Työuran jatkaminen ei ole pelkästään rationaalinen päätös, vaan siihen liittyy yksilön uran aikana kokemat emootiot. Työelämässä emootioiden tunteminen ja huomioiminen parantaa mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä yksilö työhönsä liittyen kokee. Tämä tutkielma tarkastelee yksilön kokemien emootioiden ja työuran jatkamisen välistä yhteyttä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä emootioita työuran jatkamispäätökseen liittyy. Lisäksi pohditaan, mitkä emootiot mahdollistavat tai estävät työuran jatkumisen uran lopussa ja mistä kokemuksista nämä emootiot ovat seurausta. Tutkielman empiirinen aineisto muodostuu asiantuntijatehtävissä työskentelevien eläytymismenetelmällä kerätyistä kertomuksista. Vastaajat kirjoittivat joko työuran jatkamiseen tai työuran päättämiseen liittyviä ajatuksia. Aihetta lähestyttiin yksittäisten emootioiden näkökulmasta. Työuraan liittyvän hyvän ja pahan olon lisäksi vastaajat miettivät uran aikana koettua onnellisuutta, surua, vihaa, pelkoa, inhoa ja yllättyneisyyttä. Tutkielman teoriaosuudessa perehdytään emootioihin ja niiden merkitykseen työelämässä. Lisäksi teoriaosuudessa perehdytään työuraan ja tarkastellaan siihen liittyviä ura-ankkureita. Kertomusten perusteella voidaan nähdä, että vastaajat kokivat emootioita työuran jatkamispäätökseen liittyen. Kertomuksista piirtyi kuva työuraan liittyvästä hyvästä ja pahasta olosta. Tutkimuksen mukaan erityisesti työn ja muun elämän yhteensovittamisen yhteydessä koettu suru vaikutti yksilön haluun lopettaa työuransa. Työelämässä koettu kiire, epäoikeudenmukaisuus ja omien arvojen kanssa ristiriidassa olevat työelämän arvot aiheuttivat negatiivisia emootioita. Mielenkiintoinen työ, oikeudenmukaiseksi koettu kohtelu, sosiaaliset suhteet ja uuden oppiminen vahvistivat työuran aikana koettua onnellisuutta. Emootioita merkittävämmiksi tekijäksi työuran jatkamispäätöksessä muodostui elämän kokonaisuuden hallinta, mutta koetut negatiiviset tai positiiviset emootiot vaikuttivat kuitenkin päätöksen taustalla.

Expectations, frames and practices of genetic counselling in different contexts of genetic testing

Genetic counselling is a process in which the counsellee receives information and support concerning a genetic disease. This study examines the genetic counselling attached to genetic testing. Since genetic information is increasing alongside new testing technologies and the situations faced at the genetic clinics will therefore be more diverse, it is essential to assess what the expectations directed at genetic counselling are. It is also important to compare how they face the current counselling practices. In this study, the expectations, frames and practices of genetic counselling in different contexts of genetic testing were examined from three different perspectives: First, international guidelines covering genetic counselling were analysed to summarise what is expected from genetic counselling and to study how genetic information is framed. Second, national experts in European countries were asked about the regulations and practices of genetic counselling in their country. Finally, ten counsellees who had visited a genetic clinic were interviewed to analyse their expectations and experiences. The counsellees’ perspective was also approached through the background review of the previous studies on counsellees’ experiences. On the basis of the study, there are basic elements that are expected to be covered in genetic counselling from all perspectives. However, the views concerning bioethics, genetic exceptionalism and psychosocial aspects vary depending on the perspective and on the individual situation. Since there are sometimes more differences than similarities between genetic tests, no universal recommendations for counselling can be applied. The practices of genetic counselling should be defined situationally, emphasising the individual needs over the genes.

Let Go and Remember. How Finnish Communities Experienced and Memorialized School Shootings

This study examines the aftermath of mass violence in local communities. Two rampage school shootings that occurred in Finland are analyzed and compared to examine the ways in which communities experience, make sense of, and recover from sudden acts of mass violence. The studied cases took place at Jokela High School, in southern Finland, and at a polytechnic university in Kauhajoki, in western Finland, in 2007 and 2008 respectively. Including the perpetrators, 20 people lost their lives in these shootings. These incidents are part of the global school shooting phenomenon with increasing numbers of incidents occurring in the last two decades, mostly in North America and Europe. The dynamic of solidarity and conflict is one of the main themes of this study. It builds upon previous research on mass violence and disasters which suggests that solidarity increases after a crisis, and that this increase is often followed by conflict in the affected communities. This dissertation also draws from theoretical discussions on remembering, narrating, and commemorating traumatic incidents, as well as the idea of a cultural trauma process in which the origins and consequences of traumas are negotiated alongside collective identities. Memorialization practices and narratives about what happened are vital parts of the social memory of crises and disasters, and their inclusive and exclusive characteristics are discussed in this study. The data include two types of qualitative interviews; focused interviews with 11 crisis workers, and focused, narrative interviews with 21 residents of Jokela and 22 residents of Kauhajoki. A quantitative mail survey of the Jokela population (N=330) provided data used in one of the research articles. The results indicate that both communities experienced a process of simultaneous solidarity and conflict after the shootings. In Jokela, the community was constructed as a victim, and public expressions of solidarity and memorialization were promoted as part of the recovery process. In Kauhajoki, the community was portrayed as an incidental site of mass violence, and public expressions of solidarity by distant witnesses were labeled as unnecessary and often criticized. However, after the shooting, the community was somewhat united in its desire to avoid victimization and a prolonged liminal period. This can be understood as a more modest and invisible process of “silent solidarity”. The processes of enforced solidarity were partly made possible by exclusion. In some accounts, the family of the perpetrator in Jokela was excluded from the community. In Kauhajoki, the whole incident was externalized. In both communities, this exclusion included associating the shooting events, certain places, and certain individuals with the concept of evil, which helped to understand and explain the inconceivable incidents. Differences concerning appropriate emotional orientations, memorialization practices and the pace of the recovery created conflict in both communities. In Jokela, attitudes towards the perpetrator and his family were also a source of friction. Traditional gender roles regarding the expression of emotions remained fairly stable after the school shootings, but in an exceptional situation, conflicting interpretations arose concerning how men and women should express emotion. The results from the Jokela community also suggest that while increased solidarity was seen as important part of the recovery process, some negative effects such as collective guilt, group divisions, and stigmatization also emerged. Based on the results, two simultaneous strategies that took place after mass violence were identified; one was a process of fast-paced normalization, and the other was that of memorialization. Both strategies are ways to restore the feeling of security shattered by violent incidents. The Jokela community emphasized remembering while the Kauhajoki community turned more to the normalization strategy. Both strategies have positive and negative consequences. It is important to note that the tendency to memorialize is not the only way of expressing solidarity, as fast normalization includes its own kind of solidarity and helps prevent the negative consequences of intense solidarity.

Employees’ continuous learning and job satisfaction - effects on productivity

In today’s knowledge intense economy the human capital is a source for competitive advantage for organizations. Continuous learning and sharing the knowledge within the organization are important to enhance and utilize this human capital in order to maximize the productivity. The new generation with different views and expectations of work is coming to work life giving its own characteristics on learning and sharing. Work should offer satisfaction so that the new generation employees would commit to organizations. At the same time organizations have to be able to focus on productivity to survive in the competitive market. The objective of this thesis is to construct a theory based framework of productivity, continuous learning and job satisfaction and further examine this framework and its applications in a global organization operating in process industry. Suggestions for future actions are presented for this case organization. The research is a qualitative case study and the empiric material was gathered by personal interviews concluding 15 employee and one supervisor interview. Results showed that more face to face interaction is needed between employees for learning because much of the knowledge of the process is tacit and so difficult to share in other ways. Offering these sharing possibilities can also impact positively to job satisfaction because they will increase the sense of community among employees which was found to be lacking. New employees demand more feedback to improve their learning and confidence. According to the literature continuous learning and job satisfaction have a relative strong relationship on productivity. The employee’s job description in the case organization has moved towards knowledge work due to continuous automation and expansion of the production process. This emphasizes the importance of continuous learning and means that productivity can be seen also from quality perspective. The normal productivity output in the case organization is stable and by focusing on the quality of work by improving continuous learning and job satisfaction the upsets in production can be handled and prevented more effectively. Continuous learning increases also the free human capital input and utilization of it and this can breed output increasing innovations that can increase productivity in long term. Also job satisfaction can increase productivity output in the end because employees will work more efficiently, not doing only the minimum tasks required. Satisfied employees are also found participating more in learning activities.

Asiantuntijaorganisaation ominaispiirteiden vaikutukset työhyvinvointiin ja niiden huomioonottaminen työhyvinvoinnin johtamisessa

Asiantuntijatyötä tekevät ovat keskellä työelämän muutosta, mikä vaikuttaa heidän työhyvinvointiinsa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tuoda ilmi asiantuntijaorganisaation ominaispiirteiden vaikutuksia työhyvinvointiin ja sitä, miten näitä vaikutuksia voitaisiin huomioida työhyvinvoinnin johtamisessa kolmessa tutkimukseen osallistuneessa case-organisaatiossa. Lisäksi tavoitteena oli tuoda ilmi myös kipukohtia ja puutteita, joihin johtamisella voitaisiin puuttua ja sitä kautta parantaa työhyvinvointia case-organisaatioissa. Tutkimusta varten toteutettiin puolistrukturoituja haastatteluja case-organisaatioiden henkilökunnalle ja esimiehille. Tutkimusmetodina käytettiin siis case- eli tapaustutkimusta. Haastatteluaineistoa analysoitiin pääsiallisesti kvalitatiivisesti tekemällä päätelmiä ja yleistyksiä, mutta myös osittain kvantitatiivisesti yhdistelemällä samankaltaisia vastauksia. Tutkimuksessa ilmeni, että case-organisaatioissa asiantuntijaorganisaation ominaispiirteiden vaikutukset työhyvinvointiin olivat lähes poikkeuksetta positiivisia. Sen sijaan asiantuntijaorganisaatiolle epäominainen rutiininomainen työn osuus aiheutti eniten haittaa työhyvinvoinnille. Näihin rutiininomaisiin tehtäviin ja niiden sisältöön case-organisaatioiden työntekijät toivoivat mahdollisuuksia vaikuttaa. Suuria muutoksia case-organisaatioissa ei työhyvinvoinnin parantamiseksi toivottu, vaan pienillä muutoksilla hyvinvoinnin tasoa uskottiin voitavan kasvattaa. Haastatellut uskoivat, että avoin ja vuorovaikutteinen keskustelu työssä työhyvinvointiin vaikuttavista seikoista saattaisi auttaa parantamaan työhyvinvointia case-organisaatioissa.

AKVAS 2014 : Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden seurantaselvitys

AKVAS 2014 - Etelä-Savon ammatillisesta koulutuksesta vuonna 2013 ja elokuuhun 2014 mennessä valmistuneiden seurantaselvityksessä kartoitettiin opiskelijoiden sijoittumista työelämään opintojen jälkeen. Selvityksessä tutkittiin valmistuneiden kotipaikkakuntaa opintojen päätyttyä elokuussa 2014 sekä työllisyystilannetta Etelä-Savossa asuvien henkilöiden osalta syyskuussa 2014. Lisäksi selvityksessä luotiin katsaus Etelä-Savon ELY-keskuksessa vuonna 2013 tehtyyn vastaavaan tutkimukseen vuosina 2011 ja 2012 Etelä-Savossa ammattiin valmistuneiden henkilöiden osalta. Tämän joukon työllisyystilanteen kehittymistä tutkittiin kolmena eri ajankohtana kesäkuussa 2013 sekä heinäkuussa ja syyskuussa 2014. Kaiken kaikkiaan Etelä-Savon ammatillisista oppilaitoksista valmistui ammattiin vuosina 2013 ja 2014 (elokuuhun mennessä) 5393 henkilöä. Näistä 61 % (3296 hlöä) asui opintojensa jälkeen elokuussa 2014 Etelä-Savossa. Selvityksen mukaan maakuntaan jäävät asumaan varsinkin liiketalouden ja hallinnon alan, luonnontieteiden, tekniikan ja liikenteen ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan opiskelijat. Ammattikorkeakoulusta valmistuneista vain 667 eli 43 % jäi Etelä-Savoon valmistumisen jälkeen, kun taas ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista maakuntaan jäi 2629 eli 69 %. Tosin ammattikorkeakoulusta yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalle valmistuneista peräti 64 % jää maakuntaan opintojensa jälkeen. Etelä-Savossa asuvista vuonna 2013 ja elokuuhun 2014 mennessä valmistuneista (3296 hlöä) oli syyskuussa 2014 rekisteröitynyt työnhakijoiksi 34 % ja työttömiksi 18 %. Suhteellisesti eniten työnhakijoita on kulttuuri- ja luonnontieteiden aloilta valmistuneissa. Myös liiketalouden ja hallinnon alalle valmistuneista on työnhakijoina huomattavan suuri osa. Paras työllisyystilanne on sosiaali- ja terveysalalle valmistuneilla, joista syyskuussa 2014 työttömänä oli 12 %. Samaan aikaan kaikista vastavalmistuneista oli työttömiä työnhakijoita keskimäärin 18 % ja Etelä-Savon yleinen työttömyysaste oli samaan aikaan 12,5 %. Vertailuaineistona selvityksessä tarkasteltiin kahtena aiempana vuonna valmistuneita. Vuosina 2011 ja 2012 valmistuneista Etelä-Savossa asuvista oli kesäkuussa 2013 työnhakijoina 26 %. Vastaava osuus heinäkuussa 2014 oli 21 % ja 13 % syyskuussa 2014. Työnhakijoiksi rekisteröityneiden valmistuneiden määrä puolittui kesäkuusta 2013 syyskuuhun 2014. Vuosina 2011 ja 2012 valmistuneiden työllisyystilanteen vertailu kolmena eri ajanjaksona osoittaa, että valmistumisesta kulunut aika ja karttunut työkokemus parantavat valmistuneiden työmarkkina-asemaa, minkä lisäksi monet valmistuneista ovat tänä aikana siirtyneet jatko-opintoihin.