NEW BUSINESS MODELS – Sustainability as a main focus

A business model is a structure frame of an organization that can bring significant benefits and competitive advantage when structured properly. The aim of this paper was to observe and describe development of business models’ and identify factors and elements of a business model that are in a key role from the perspective of an organizational sustainability. One is striving to bring out in this thesis how should truly sustainable business model look like and what are main characteristics of it. Additionally, some recommendations that could be helpful in order to build sustainable and balanced business model in a company are presented in this work. The meaning was to make theoretical and in some extent practical acquaintance with such new business models as open business model and sustainable business model. Long-term sustainability achievement in a company was in a centric role and used as a main criteria when constructing sustainable business model structure. The main research question in this study aims to answer: What a firm should consider in order to develop profitable and sustainable business model? This study is qualitative in nature and it was conducted using content analyze as a main method of this research. The perspective of the target data in this study is an outlook of its producers of how sustainability is reached in an organization throw business model and which practices are important and has to be taken into account. The material was gathered mainly from secondary sources and the theoretical framework was outright built based on secondary data. The secondary data that have been mostly dissertations, academic writings, cases, academic journals and academic books have been analyzed from the point of view of sustainability perspective. As a result it became evident that a structure of a business model and its implementation along with a strategy is often what leads companies to success. However, for the most part, overall business environment decides and delimits how the most optimal business model should be constructed in order to be effective and sustainable. The evaluation of key factors and elements in business model leading organization to sustainability should be examined throw triple bottom line perspective, where key dimensions are environmental, social and economic. It was concluded that dimensions should be evaluated as equal in order to attain total long lasting sustainability, contradicting traditional perspective in business where profit production is seen as only main goal of a business.

Rekrytoinnissa hyödynnettävät työsimulaatiot

Organisaatioiden rekrytointiprosessit pyritään toteuttamaan mahdollisimman tehokkaasti, koska niiden päätavoitteena on löytää avoinna olevaan työtehtävään sopivin mahdollinen tekijä. Rekrytointiprosesseissa hyödynnetään erilaisia henkilöarviointimenetelmiä, joiden tarkoituksena on tuoda työnhakijasta relevanttia ja henkilövalintatilanteessa tarvittavaa tietoa. Arviointivälineiden tärkeimpänä tehtävänä on osoittaa työnhakijan osaamisen taso ja ennustaa hänen tulevaa työssä menestymistään. Simulaatioita pidetään luotettavina arviointimenetelminä, koska niiden koetaan ilmentävän työnhakijan konkreettista osaamista. Simulaatioiden käytön ennustetaan lisääntyvän samaan tahtiin liiketoimintaympäristöissä tapahtuvien muutosten kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella henkilöarvioinnin yhteydessä käytettäviä erilaisia simulaatioita ja niiden hyödynnettävyyttä henkilövalintatilanteessa. Tutkimus keskittyi myös selvittämään, ovatko rekrytoijat kokeneet simulaatioiden edistävän rekrytointiprosessin onnistumista. Lisäksi tutkimus selvitti miten simulaatiot on suunniteltu ja toteutettu, kuinka luotettaviksi arviointivälineiksi ne on koettu ja minkälaisina simulaatioiden vahvuudet ja heikkoudet nähdään. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta ja empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltaviksi valikoitui kuusi eri organisaatioissa rekrytoinnin ja henkilöarvioinnin parissa työskentelevää henkilöä. Kaikilla haastateltavilla oli kokemuksia simulaatioista. Tutkimusaineiston analysointimenetelminä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysiä ja asiantuntijahaastattelun analyysiä. Tutkimustulosten mukaan simulaatioita hyödynnetään eri laajuisina tilanteesta ja työtehtävästä riippuen. Simulaatioiden sisällyttäminen arviointiprosessiin nähtiin pääasiassa rekrytointia edistävänä asiana. Simulaatioiden suunnittelu ja toteutus on pitkälti riippuvainen avoinna olevan työtehtävän luonteesta, käytettävissä olevista resursseista ja rekrytoinnin kiireellisyydestä. Tutkimustulosten perusteella simulaatioita voidaan pitää luotettavina arviointivälineinä erityisesti silloin, kun niiden suunnittelu, toteutus ja arviointi onnistuvat. Onnistuessaan simulaatioiden koetaan ennustavan työnhakijan tulevaa työmenestystä. Simulaatioiden yhtenä tärkeimpänä vahvuutena on niiden avulla saatava informaatio työnhakijan konkreettisesta osaamisesta. Simulaatioiden suurimpana heikkoutena nähtiin niihin kuluvat resurssit. Rekrytoinnin lisäksi simulaatioita voidaan hyödyntää myös työntekijöiden perehdytyksessä ja koulutuksessa, mikä osoittaa niiden olevan monipuolisia henkilöstön kehittämisen apuvälineitä.

Liikuntaa opettavien luokanopettajien käsityksiä ja ajatuksia musiikkiliikunnasta ja sen opettamisesta koulussa

Tutkielmassa tarkasteltiin liikuntaa opettavien luokanopettajien käsityksiä ja ajatuksia musiikkiliikunnasta ja sen opettamisesta alakoulun liikuntatunneilla. Tutkielman tavoitteena oli kuvailla, miten opettajat musiikkiliikunnan käsitteen määrittelevät sekä kuinka paljon ja millaisia musiikkiliikuntasisältöjä he liikuntatunneillaan opettavat. Tutkimusaineisto kerättiin maalis-huhtikuussa 2015 lähettämällä sähköpostikysely kaikille Helsingin, Espoon, Vantaan, Lohjan Kouvolan ja Lahden suomenkielisten peruskoulujen rehtoreille, joita pyydettiin välittämään viesti eteenpäin kaikille koulunsa luokanopettajille. Kyselyyn vastasi 80 opettajaa, joista 59 oli naisia ja 21 miehiä. Aineiston käsittelyyn käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Musiikkiliikunta koettiin opettajien keskuudessa ennen kaikkea musiikin ja liikkeen yhdistämiseksi, se voi olla lähes mitä tahansa aktiviteettia, jossa musiikki on mukana. Tämän lisäksi musiikkiliikunta voi olla erilaisten tanssilajien ja -liikkeiden opettelua, improvisointia ja itseilmaisua, rytmiikkaa, laululeikkejä ja loruja sekä kehonhallintaa ja voimistelua. Tulosten mukaan musiikkiliikuntaa opetetaan peruskouluissa hyvin vaihtelevasti. Aineistolle tehdyn jaottelun mukaan vastaukset musiikkiliikunnan opettamisesta jakautuivat lähes tasaisesti kaikkien ryhmien (harvoin tai ei koskaan, 1–3h/ vuosi, 3–6h/ vuosi, 6– h/ vuosi) kesken. Kysyttäessä opettajilta asioita, joita he musiikkiliikunnan yhteydessä oppitunneillaan opettavat, suosituimmiksi opetussisällöiksi nousivat tanssiliikkeiden ja koreografioiden opettelu, rytmiikka- ja rytmiharjoitteet sekä ilmaisu- ja improvisaatiotehtävät. Musiikkiliikuntaa toteutetaan opettajien vastausten mukaan myös välineenä muiden tietojen ja taitojen opetteluun, rentoutumisena, lihaskuntoharjoitteluna, kehonhallinta- ja koordinaatioharjoituksina sekä erilaisina leikkeinä ja tarinoina.

Suomalaisen yhtymän ylimenokyky jatkosodassa ja kehittäminen sodan jälkeisellä vuosikymmenellä

Ylimenokaluston uusimiselle ilmeni tarve lähes välittömästi sotien jälkeen, sillä ne eivät enää täyttäneet sodanajan teknisiä ja taktisia vaatimuksia. Sodan palvellut ylimenokalusto oli rappeutunut ja kulunut loppuun. Valtakunnan raja oli siirtynyt, puolustuksen syvyys vähentynyt ja mahdollisen operaatioalueen vesistöjen määrä oli moninkertaistunut. Arvioitiin, ettei vihollisen hyökkäystä kyettäisi pysäyttämään valtakunnan rajalla, vaan taisteluita tultaisiin käymään syvyydessä. Operatiivisen ja taktisen liikkumatilan laajentamiseksi katsottiin puolustajalle välttämättömäksi hankkia merkittävä vesistöjen ylittämiskyky. Tutkimustehtävänä on tarkastella millainen oli suomalaisen yhtymän ylimenokyky jatkosodassa ja miten ylimenokykyä lähdettiin muuttuneiden vaatimusten ja olosuhteiden vuoksi kehittämään sotien jälkeisenä vuosikymmenenä. Tutkimustehtävän avulla selvitetään miten suomalaiset yhtymätason ylimenohyökkäykset toteutettiin jatkosodassa, miten olosuhteet ja uhkakuvat vaikuttivat ylimenokyvyn kehittämiseen ja ylimenokalustolle asetettuihin laatu- ja määrävaatimuksiin sekä miten ylimenokykyä lähdettiin kehittämään sotien jälkeen. Tutkimus on asiakirjatutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen sisältöanalyysi. Pääaineistona ovat suomalaiset arkistoasiakirjat, sodanjälkeiset Sotakorkeakoulun diplomityöt ja ohjesääntökirjallisuus. Tärkeimmät asiakirjat ovat Vesistöjen ylimenokalustotoimikunnan ja Pääesikunnan pioneeriosaston asiakirjat. Ohjesääntökirjallisuudesta hyödyllisimpänä ovat kenttäohjesäännöt, pioneeriohjesäännöt ja käsikirjat. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin kirjallisuuslähteitä. Jatkosodassa suomalaisten yhtymien kyky ylimenohyökkäyksiin oli niin johdon kuin joukkojen tottumattomuuden sekä ylimenokaluston vähäisyyden takia varsin rajallinen. Suomelle asetettiin Pariisin rauhansopimuksen nojalla rajoituksia, jotka vaikuttivat rajoittavasti puolustuksen suunnitteluun. Suomen asema oli kahden sotilasliittouman välissä hankala. Tästä johtuen arvioitiin, että mahdollinen tuleva sota saattaisi alkaa yllättäen missä osassa maata tahansa. Lisäksi vihollinen tulisi olemaan merkittävästi ylivoimainen. Puolustussuunnittelussa tulikin ottaa huomioon suomalaiset erityisolosuhteet, erityisesti vesistöjen osalta. Ainoa keino vastata vihollisen ylivoimaan oli luoda taktiikka, jolla olosuhteita hyväksikäyttäen voitaisiin tasata voimasuhteita. Suomessa alettiin kehittää vesistötaistelutaktiikkaa. Sillä nostettiin teoreettisia sotataidollisia valmiuksia, mutta ylimenokalustojen hankintamäärät jäivät vähäisiksi eikä yhtymien todellinen kyky vesistöillä operointiin parantunut.

Pyöreän pöydän ritarit : puhuttelut ja puhuttamiset rauhanajan perusyksikön päällikön johtamisvälineinä

Perusyksikön päällikön työ on viimeisien vuosien aikana muuttunut yksikön pääkouluttajasta enemmänkin yksikön hallinnollisten asioiden hoitajaksi. Päällikön mahdollisuus vaikuttaa yksikkönsä kouluttamiseen on hyvinkin rajallista. Palkatulle henkilöstölle pitämillään puhutteluilla ja puhuttamisilla päällikkö kykenee vaikuttamaan koulutukseen alaisiaan kuulemalla ja tekemällä koko yksikköä koskevia linjauksia ja päätöksiä. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana oli selvittää miten päälliköt käyttävät puhutteluita ja puhuttamista vuorovaikutustaitoinaan. Aihetta tutkitaan päällikön näkökulmasta. Aineistonkeruu toteutettiin postikyselynä Karjalan prikaatin perusyksiköiden päälliköiltä. Aineistoa tulkittiin fenomenologis-hermeneuttisella tulkintatavalla, jossa tulkittiin päällikköjen kokemia ilmiöitä eli puhutteluita ja puhuttamisia. Tutkimusongelma pyrittiin ratkaisemaan seuraavilla tutkimuskysymyksillä: - Kuinka perusyksikön päälliköt käyttävät puhutteluita ja puhuttamista työssään? - Minkälaisia tavoitteita päälliköiden pitämillä puhutteluilla ja puhuttamisilla on? - Minkälaista valmennusta päälliköt ovat saaneet vuorovaikutuksensa tueksi? Tutkimustuloksista kävi ilmi päälliköiden käyttävän puhutteluita ja puhuttamisia monilla eri tavoilla. Päälliköt käyttivät puhutteluita ja puhuttamisia pääasiassa keskustelutilaisuuksien tapaan, jolloin alaisten mielipiteet ja ajatukset vaikuttivat heidän tekemiinsä päätöksiin. Pääl-liköiden pitämien puhutteluiden ja puhuttamisien merkittävimpinä tavoitteina oli tiedonjako ja päätöksien tekeminen. Päälliköt eivät olleet juurikaan saaneet koulutusta puhutteluiden ja puhuttamisien pitämiseen, eivätkä kokeneet mahdollisia koulutuksia tarpeellisiksi. Johtopäätöksinä todetaan päälliköiden käyttävän puhutteluita ja puhuttamisia tiedotuskanavi-na, sekä johtamisen välineinä. Puhutteluilla päälliköt kykenevät tiedottamaan ja johtamaan yksikkönsä palkattua henkilöstöä yhdellä kerralla. Puhutteluiden ja puhuttamisien todetaan olevan merkittävässä osassa päälliköiden pedagogisessa johtajuudessa. Lisäksi todetaan aiheeseen liittyvien koulutusten olevan tarpeellisia organisaation yhtenäisen linjan, sekä oppivan organisaation kehittymisen kannalta.

Alokkaiden käsityksiä motivaatiosta : fenomenografinen tutkimus motivaatioon vaikuttavista tekijöistä peruskoulutuskaudella

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia varusmiesten käsityksiä motivaatioon vaikuttavista tekijöistä peruskoulutuskaudella. Motivaatiota on tutkittu paljon puolustusvoimissa, mutta siihen on liitetty usein jokin yksittäinen tekijä, kuten kouluttaja. Tutkimuksessa halusin saada varusmiesten mielipiteet esiin löytääkseni motivaatioon vaikuttavien tekijöiden kokonaiskuvan. Päätutkimustehtävä tutkimuksessa oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat varusmiesten motivaatioon peruskoulutuskaudella joko positiivisesti tai negatiivisesti. Vastauksen tutkimustehtävään pyrin saavuttamaan kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimuksella, jonka tein fenomenografisella tutkimusotteella. Keräsin aineiston käyttämällä passiivista eläytymismenetelmää. Tutkimukseen osallistui 100 alokasta Panssariprikaatin yhdestä perusyksiköstä, jotka saivat vapaasti kirjoittaa jatkon lyhyelle kehyskertomukselle. Kehyskertomuksia oli kaksi, joista toinen kuvasi motivaatioon positiivisesti vaikuttanutta tapahtumaa ja toinen motivaatioon negatiivisesti vaikuttanutta tapahtumaa sekä niihin liittyviä tekijöitä. Alokkaat olivat vastanneet annettuun tehtävään onnistuneesti. Vastauksista ilmeni useita eri tekijöitä, joiden koettiin vaikuttavan motivaatioon. Näitä tekijöitä olivat muun muassa palkkiot, näyttämisen- ja menestymisen halu, tavoitteet, kouluttajan toiminta ja ympäristö sekä kilpailuhenkisyys. Tuloksista käy ilmi, että ulkoisella palkkiolla on merkittävä vaikutus alokkaiden motivaatioon. Alokkaat kokivat, että pelkästään ulkoinen palkkio riitti motivoi-maan heitä, mutta sen koettiin myös vahvistavan sisäistä motivaatiota. Ulkoisen palkkion odotus saattoi kuitenkin lisätä jännitystä suorituksen tekemiseen. Kouluttajalla on keskeinen rooli alokkaiden motivaatioon vaikuttavana tekijänä. Tämä asia tuli esille niin negatiivisissa kuin positiivisissa tarinoissa. Kouluttajan käyttäytyminen koet-tiin motivaatiota kohottavana tekijänä silloin, kun kouluttaja antoi kehuja ja positiivista sekä rakentavaa palautetta. Negatiivisesti vaikuttavana tekijänä kouluttaja koettiin silloin, kun kouluttaja antoi ristiriitaisia ohjeita tai käskyjä, haukkui suorituksia tai antoi huonoksi koettua palautetta.

Korkeasti koulutettujen selviytyminen työn menetyksestä ja pitkittyneestä työttömyydestä

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli ymmärtää ja kuvata korkeasti koulutettujen henkilöiden selviytymistä työn menetyksestä ja pitkittyneestä työttömyydestä. Tutkimuksessa tarkasteltiin pakotettua uramuutosta ja työttömyyttä sekä siitä selviytymistä yksilön kokemuksen näkökulmasta. Lisäksi tutkittiin työttömyyden tukipalveluiden hyödyllisyyttä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kuvailevana tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla 13 korkeasti koulutettua uusimaalaista työtöntä henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että työn menetyksellä koettiin olevan sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Työn menetys koettiin osittain helpotuksena ja hengähdystaukona. Henkilöt selviytyivät itse työn menetyksen tilanteesta jokseenkin hyvin, etenkin jos muutokseen oli voinut varautua ja irtisanomisperusteet olivat selkeät. Korkeasti koulutetut henkilöt käyttivät monipuolisesti sekä tunne- että ongelmakeskeisiä selviytymisstrategioita selviytyäkseen työttömyydestä. Näistä aktiivinen työnhaku sekä opiskelu korostuivat selviytymiskeinoina. Työttömyyden pitkittyminen heikensi selvästi yksilön hyvinvointia ja vertaistuen merkitys korostui työttömyyden pitkittyessä. Tutkimuksesta ilmeni, että julkiset työvoimapalvelut eivät tue riittävästi korkeasti koulutettuja työttömiä. Tukipalveluja tulisi kehittää vastaamaan paremmin muuttuneiden työmarkkinoiden vaateita, sillä työmarkkinoiden muutokset haastavat urien uudenlaiseen tarkasteluun.

Ulkoistettujen IT-palveluiden laatu eri offshoring asteissa

Suomen IT-palvelu markkinoiden voidaan kuvata olevan murroksessa. Asiakkaat ovat yhä kiinnostuneempia ulkomailla tuotetuista palveluista, mutta tietyt tekijät pitävät heidät varuillaan. Tietoa ei ole tarpeeksi sataavilla siitä, miten eri offshoring asteet vaikuttavat palvelun laatuun. Vaikka palvelun laatua ja ulkomailla tuotettuja palveluita on tutkittu paljon, usea tutkimuskysymys on edelleen vastaamatta, terminologia on epämääräistä ja tutkimustulokset ovat epäjohdonmukaisia. Tämä tutkimus keskittyy näiden kahden kentän leikkauspisteeseen. Tutkimuksen tarkoitus on oppia lisää palvelun laadusta eri offshoring asteissa ja samalla kaventaa tutkimusaukkoa. Offshoring asteet voidaan jakaa kolmeen toimitusmalliin: onshore, yhteistyö ja offshore. Tutkimus koostuu kvantitatiivisesta sekä kvalitatiivisesta vaiheesta. Ensin kerättiin numeerista aineistoa tapahtumienhallintajärjestelmästä (incident management system). Ratkaisuaikaa eri tomitusmalleissa analysoitiin Kruskal-Wallis ja Jonckheere-Terpstra testien avulla. Lisäksi palvelutasosopimuksen (SLA) noudattamista eri toimitusmalleissa tutkittiin ristiintaulukoinnilla. Kvantitatiivisen analyysin tulokset viittaavat siihen, että offshore palvelut suoriutuvat muita toimitusmalleja paremmin, kun palvelun laatua tarkastellaan nopeuden ja SLA:n näkökulmasta. Analysoitua dataa varjostavat kuitenkin useat ongelmat, jonka takia tutkimustuloksiin täytyy suhtautua varoen. Kvantitatiivisen analyysin jälkeen tutkimus siirtyi kvalitatiivisen datan keräämiseen ja analysoimiseen. Haasteteltavia oli neljä ja he tulivat erilaisista organisatorisista rooleista ja heillä oli kokemuksia erilaisista toimitusmalleista. Haastattelut kattoivat seuraavat teemat: laatu käsitteenä, laadun subjektiivisuus tai objektiivisuus, offshore toimituksiin kohdistuvat odotukset ja ennakkoluulot, Intiasta toimitettu laatu, offshore resurssien proaktiivisuus, laatuindikaattorit sekä yhteistyössä toimitettujen palveluiden vähäisyys. Useita johtopäätöksiä voidaan vetää empiirisen tutkimuksen perusteella. Ensinnäkin palvelun laatu eri toimitusmalleissa nähtiin kiistanalaisena aiheena. Toisekseen tapa jolla resurssit ja työtehtävät jaettiin yhteistyössä toimitetussa palvelussa, näytti aiheuttavan joitain ongelmia. Toisaalta kokemattomat offshore resurssit osoitettiin näihin palveluihin ja toisaalta heille annetaan vain rutiinitehtäviä. Tämä luo itseään voimistavan kierteen, joka johtaa alhaiseen motivaatioon ja omistajuuteen sekä korkeaan vaihtuvuuteen offshore resurssien keskuudessa. Tämä piirre ei kuitenkaan ole ominainen juuri yhteistyössä toimitetuille palveluille vaan perimmäinen syy piilee tavassa jakaa resurssit ja tehtävät. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin, että ennakkoluulot vaikuttavat koettuun palvelun laatuun ennakoimattomalla tavalla. Tutkimus myös vahvisti, että kohdeyrityksessä on tarvetta lisäinformation keräämiselle, jotta lisäanalyysejä voidaan tehdä.

Tietojärjestelmän omistajuuden siirtoprojektin osaamis- ja tarvekartoitus

Tutkimuksen tarkoitus on selventää tietojärjestelmän omistajuuden muutoksessa olevan organisaation osaamisen kartoittamista, määrittämistä ja mittaamista. Yksilön, ryhmän sekä organisaation oppiminen nähdään keskeisenä tekijä organisaation kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Aihepiiriä on tutkittu paljon, kuitenkin on edelleen paljon erilaisia näkemyksiä oppimiseen liittyvistä aiheista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen kohteena ovat myös oppimiseen ja osaamiseen läheisesti liittyvät teemat, innovointi ja muutosjohtaminen, niiltä osin, kun ne vaikuttavat organisatoriseen ja/tai yksilön oppimiseen ja osaamiseen. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi julkishallinnon organisaatiota joiden välillä tapahtuu tietojärjestelmien omistajuuden vaihdon yhteydessä kohtuullisen laajamittaista osaamisen siirtoa. Tutkimuksen empiirisessä osassa perehdyttiin organisaation osaamisen hallinnan prosessiin ja sen kehittämismahdollisuuksiin. Organisatoriseen oppimiseen ja osaamiseen vaikuttavat tekijät, niin sisäiset kuin ulkopuoliset, on selvitetty tutkimuksessa. Myös eri tekijöiden vaikutusta organisaation kilpailukykyyn ja kykyyn luoda uutta osaamista ja innovointia on selvitetty tutkimuksessa. Tutkimuksen tulokset ja empiirinen osuus antavat samankaltaisia ratkaisuja osaamiseen, yksilön ja organisaation, oppimisen osalta.

IAS 36 -tilinpäätösstandardin mukainen liikearvon arvonalentumistestaus ja sen tuomat haasteet tilintarkastukselle

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia haasteita IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen -tilinpäätösstandardi luo tilintarkastajille. Huomiota kiinnitettiin erityisesti tilintarkastajan näkökulmaan arvonalentumistestauksen osa-alueista ja niissä esiintyvistä haasteista. Myös yritysten kohtaamia haasteita arvonalentumistestauksen laatimisessa käytiin läpi tutkimuksessa käyttäen hyödyksi IFRS-asiantuntijan näkökulmaa. Liikearvon arvonalentumistestauksen tuomia muutoksia liikearvon tilinpäätöskäsittelyyn verrattiin aiemmin käytössä olleisiin suunnitelman mukaisiin poistoihin. Tutkimusmenetelmä oli laadullinen ja empiirinen aineisto kerättiin neljän KHT-tilintarkastajan ja kahden IFRS-asiantuntijan haastatteluista. Haastattelut analysoitiin teemoittelemalla litteroitu haastatteluaineisto. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tilintarkastajien kohtaamat haasteet nähdään liittyvän ensisijaisesti arvionvaraisiin tulevaisuuden rahavirtojen ennusteiden tarkastamiseen sekä monimutkaisen arvonalentumistestauksen osa-alueiden hallitsemiseen. Arvonalentumistestauksen nähdään lisäävän tilintarkastajan työmäärää sekä tilintarkastusriskiä.

Quality of outsourced IT services in different degrees of offshoring

The Finnish IT service market can be described to be at a turning point. The clients are ever more interested on services delivered from offshore but certain issues keep them cautious. There is a lack of knowledge on what implications different degrees of offshoring have on service quality. Although there has been significant amount of research related to both service quality and offshoring, several questions are unanswered, terminology remains ambivalent and research findings are inconsistent. The study focuses on the interception of these two fields. The purpose of the study is to learn more about service quality in different degrees of offshoring. At the same time it aims to contribute in narrowing the research gaps. The degree of offshoring can be divided to three delivery modes: onshore, collaboration and offshore. The study takes a mixed method approach where the quantitative and qualitative phases are executed sequentially. First data was gathered from incident management system. Resolution time in different degrees of offshoring was analyzed with Kruskal-Wallis and Jonckheere-Terpstra tests. In addition, the compliance to Service Level Agreement (SLA) in different degrees of offshoring was examined with cross tabulation. The findings from the quantitative analysis suggested that the services with offshore delivery mode perform the best in terms of promptness and SLA compliance. However, several issues were found related to the data and for that reason, the findings should be considered with prudence. After the quantitative analysis, the study moved on to qualitative data collection and analysis. Four semi-structured interviews were held. The interviewees represented different organizational roles and had experiences from different delivery modes. Several themes were covered in the interviews, including: the concept of quality, the subjectivity or objectivity of service quality, expectations and prejudices towards offshore deliveries, quality produced in India, proactiveness of offshore resources, quality indicators and the scarcity of collaborative deliveries. Several conclusions can be made from the empirical research. Firstly, the quality in different delivery modes was found to be controversial topic. Secondly, in the collaborative delivery covered in the study, the way tasks and resources are allocated seem to cause issues. On the other hand inexperienced offshore resources are assigned to the delivery and on the other hand only routine tasks are assigned to the resources. This creates a self-enforcing loop that results in low motivation, low ownership and high employee turnover in offshore. Nevertheless, this issue is not characteristic only to collaborative deliveries but rather allocation of tasks and resources. Moreover, prejudices were identified to affect the perceived service quality in non-predictable way. The research also demonstrated that there is a need in focal company for further data gathering and analysis.

Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin − merkitykset ja tulkinnat

Suomalaisia työeläkevakuutusyhtiöitä koskevassa laissa ei ole säädetty sijoittamista ohjaavista vastuullisuuskriteereistä, mutta yhtiöiden odotetaan siitä huolimatta sijoittavan vastuullisesti. Vastuuton sijoitustoiminta voi johtaa legitimiteetin menettämiseen ja uhata liiketoimintaa. Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuullinen sijoittaminen hedgerahastoihin on tutkimusalue, jota ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja analysoida suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentamaa merkitystä ja sen tulkintaa hedgerahastosijoittamisessa. Tutkielman tavoitteena oli myös analysoida hedgerahastojen vastuullisuuden edistämistä sekä siihen liittyviä haasteita ja niiden ratkaisumahdollisuuksia. Tutkielma toteutettiin toiminta-analyyttisena tutkimuksena, jossa aineiston keruutapana käytettiin teemahaastatteluja. Yhteensä haastateltiin viittä henkilöä neljästä eri työeläkevakuutusyhtiöstä. Tutkimuksen tuloksina havaittiin, että vastuullinen sijoittaminen tarkoittaa työeläkevakuutusyhtiöille lakien mukaan sijoittamista, ESG-asioiden eli ekologisten, yhteiskunnallisten ja hallintotapa-asioiden huomioimista sijoitusanalyysissa, vastuullista omistajuutta sekä UN PRI:n periaatteiden ja muiden kansainvälisten ohjeistojen noudattamista. Vastuullinen sijoittaminen on integroitu yhtiöissä kaikkeen sijoitustoimintaan. Hedgerahastosijoittamisessa vastuullisen sijoittamisen rooli korostuu riskienhallinnan työkaluna. Yhtiöt pyrkivät tunnistamaan mahdolliset kriittiset talous- ja maineriskit jo valintavaiheessa. Eniten huomiota kiinnitetään hedgerahastojen hallintotapa-asioihin, koska ne ovat riskienhallinnan kannalta kriittisiä. Hedgerahastojen ei tarvitse täyttää kaikkia yhtiöiden vastuullisuuskriteereitä ennen sijoituksen tekemistä. Yhtiöt pyrkivät edistämään hedgerahastojen vastuullisuutta omistuksen aikana vaikuttamisen keinoin. Hedgerahastojen vastuullisuuden edistäminen koettiin haasteelliseksi useista syistä. Ratkaisuiksi haasteisiin yhtiöt näkivät aktiivisen jatkuvan dialogin he dgerahastojen managereiden kanssa sekä yhteistyön muiden sijoittajien kanssa. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että työeläkevakuutusyhtiöiden vastuulliselle sijoittamiselle rakentama merkitys on samanlainen. Vastuullinen sijoittaminen on yhtiöille taloudellisen, oikeudellisen ja moraalisen vastuun kantamista. Yhtiöt huomioivat ESG-tekijät siltä osin, millainen vaikutus niillä on hedgerahastojen riskeihin ja tuottoihin. Taloudelliset asiat ovat loppukädessä niitä, jotka hallitsevat yhtiöiden vastuullista sijoittamista hedgerahastoihin. Tämä korostaa eläkkeiden turvaamista, joka on yhtiöiden pääasiallinen tehtävä.

Oletko iloinen kuin peipponen? – Persoonallisuusmittari NEO-PI-3:n suomennoksessa, ruotsinnoksessa ja ranskannoksessa käytetyt käännösstrategiat

Yhdysvaltapainotteisen psykologisen tutkimuksen takia psykologiset testit on useimmiten laadittu englanniksi ja amerikkalaiseen kohdekulttuuriin, ja tästä syystä ne pitää kääntää ja adaptoida eurooppalaiseen kohdekulttuuriimme. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä käännösstrategioita Costan ja McCraen (1992) NEO-PI-3-persoonallisuusmittarin suomen-, ruotsin- ja ranskankielisissä käännöksissä on käytetty. Kvalitatiivisessa tarkastelussa eri kieliversioissa esiintyneitä käännösratkaisuja vertailtiin Jan Pedersenin (2007; 2005) käännösstrategialuokitukseen perustuvan luokittelun avulla, jossa strategiat on jaettu lähde- ja kohdetekstiorientoituneisiin ratkaisuihin. Oletin tutkimushypoteesissani, että NEO-PI-3-persoonallisuusmittarin käännöksissä on käytetty enemmän kotouttavia eli kohdetekstiorientoituneita kuin vieraannuttavia eli lähdetekstiorientoituneita strategioita. Oletuksen vastaisesti tutkimustulokset osoittivat, että yleisimmin käytetty strategia oli lähdetekstiuskollinen suora käännös. Suomen- ja ruotsinkielisissä versioissa vieraannuttavia käännösratkaisuja esiintyi myös yhteenlaskettuna kotouttavia ratkaisuja useammin. Hypoteesia tuki kuitenkin tutkimustulos, jonka mukaan persoonallisuusmittarin ranskannoksessa kotouttavia strategioita oli käytetty vieraannuttavia ahkerammin. Yhteenvetona voi sanoa, että käytettyjen strategioiden kirjo oli laaja ja vaihteli tarkasteluun valitsemieni teemojen sisällä sekä kieliversioittain. Monenlaisilla käännösratkaisuilla voidaan saavuttaa käännös, joka on ekvivalentti ja toimiva uudessa kohdekulttuuriympäristössään. Kääntäjät kohdekielen ja -kulttuurin tuntijoina voivat tuoda psykologisten testimetodien kehittelyyn arvokasta asiantuntijuutta tarvittavan psykologisen tietämyksen lisäksi.

Lahden torikaivausten 2013 miestenpukujen ja muiden tekstiilien elinkaari

Opinnäytetyöni käsittelee vuoden 2013 Lahden torikaivausten tekstiiliaineiston miestenpukujen ja muiden tunnistettujen vaatetustekstiilien elinkaarta. Työssäni lähdin selvittämään kolmea tutkimuskysymystä: 1) millaisia kaivauksilta löydetyt miestenpuvut ja tekstiilit olivat ajoitukseltaan, leikkaukseltaan ja materiaaleiltaan; 2) miten löydetyt miestenpuvut liittyivät Lahden kylään ja 3) millainen oli kyseisten pukujen elinkaari kaikkine vaiheineen valmistuksesta jälkikäyttöön. Työtäni varten tutkin ja valokuvasin tunnistetut miestenpuvut ja muut tekstiilit yksityiskohtaisesti. Vertailen tekstiileitä Lahden museon kokoelmissa säilytettäviin miestenpukuihin erityisesti työtapojen, materiaalien ja leikkausten osalta. Toisaalta vertasin Lahden torikaivausten tekstiiliaineistoa kirjalliseen lähdeaineistoon, erityisesti Asta Kurhilan pro gradu -tutkielmaan Rahvaan pukeutumisen muutos –maaseutuväestön vaatetus perukirja-aineiston mukaan Hollolassa 1830-1910. Tutkimusta tuin lisäksi haastatteluin. Tutkimuksen perusteella miestenpukujen valmistus ja vaatekäyttö ajoittuivat leikkauksensa ja yksityiskohtiensa perusteella 1860-luvun lopulle ja 1870-luvun alkupuolelle. Tyypiltään puvut olivat aikaansa nähden moderneja ja ”kaupunkilaisia” kolmiosaisia villakangaspukuja. Ne poikkesivat kaikin tavoin saman ajan maaseutuväestön tyypillisestä miestenvaatetuksesta. Tekstiilien joukossa oli myös virkapukujen osia. Vaatekäytön aikana pukuja ja muita tekstiileitä oli korjattu ja paikattu eri tavoin. Vaatekäytön jälkeen puvut ja muut tekstiilit olivat olleet jälkikäytössä Lahden kylän verstaiden rätteinä. Viimeisessä jälkikäyttövaiheessa ne olivat vielä päätyneet muun verstasjätteen mukana kadunpohjusteeksi. Koko tekstiilien elinkaari liittyi Lahden kylän voimakkaan kasvun vaiheeseen, joka alkoi rautatien rakentamisesta 1860-luvun lopulla. Tässä vaiheessa kylään muutti käsityöläisiä ja pienyrittäjiä, jotka todennäköisesti toivat mukanaan uuden pukumuodin. Toinen käännekohta oli Lahden kylän palo 1877 ja kylän muuttuminen kauppalaksi 1878. Tekstiilien elinkaaren viimeinen jälkikäyttövaihe ajoittui tähän ajankohtaan.

Clinical and genetic markers in disease progression – a study among subjects with obstructive lung diseases

Asthma, COPD, and asthma and COPD overlap syndrome (ACOS) are chronic pulmonary diseases with an obstructive component. In COPD, the obstruction is irreversible and the disease is progressive. The aim of the study was to define and analyze factors that affected disease progression and patients’ well-being, prognosis and mortality in Chronic Airway Disease (CAD) cohort. The main focus was on COPD and ACOS patients. Retrospective data from medical records was combined with genetic and prospective follow-up data. Smoking is the biggest risk factor for COPD and even after the diagnosis of the disease, smoking plays an important role in disease development and patient’s prognosis. Sixty percent of the COPD patients had succeeded in smoking cessation. Patients who had managed to quit smoking had lower mortality rates and less psychiatric diseases and alcohol abuse although they were older and had more cardiovascular diseases than patients who continued smoking. Genetic polymorphism rs1051730 in the nicotinic acethylcholine receptor gene (CHRNA3/5) associated with heavy smoking, cancer prevalence and mortality in two Finnish independent cohorts consisting of COPD patients and male smokers. Challenges in smoking cessation and higher mortality rates may be partly due to individual patient’s genetic composition. Approximately 50% of COPD patients are physically inactive and the proportion was higher among current smokers. Physically active and inactive patients didn’t differ from each other in regard to age, gender or comorbidities. Bronchial obstruction explained inactivity only in severe disease. Subjective sensation of dyspnea, however, had very strong association to inactivity and was also associated to low health related quality of life (HRQoL). ACOS patients had a significantly lower HRQoL than either the patients with asthma or with COPD even though they were younger than COPD patients, had better lung functions and smaller tobacco exposure.