Use of a ventricular septal defect occluder for apical closure in transapical aortic valve replacement.

During transapical transcatheter aortic valve replacement (TA-TAVR), the apical closure remains a challenge for the surgeon, having the risk for ventricular tear and massive bleeding. Apical closure devices are already under clinical evaluation, but only a few can lead to a full percutaneous TA-TAVR. We describe the successful use of a 9-mm myocardial occluder (ventricular septal defect occluder) that was used to seal the apex after a standard TA-TAVR (using the Sapien XT 23-mm transcatheter valve and the Ascendra + delivery system). The placement of the nonmodified myocardial occluder was performed through the Ascendra + delivery system, with a very small amount of blood loss and an acceptable sealing of the apical tear. This approach is feasible and represents a further step toward true-percutaneous transapical heart valve procedures. Modified apical occluders are under evaluation in animal models.

Aortic root morphology: a paradigm for successful reconstruction.

Aortic root (AoR) components provide synchronous and precise 3D deformation of the aortic root during the cardiac cycle in order to ensure closure and opening of the three leaflets over a lifetime. Any deviation from the natural 3D morphology, such as with AoR annulus dilatation, enlarged sinuses and/or dilatation of the sinotubular junction, as in the case of ascending aortic dilatation, may result in disruption of the natural AoR function. Surgical treatment of AoR pathology has two modalities: the replacement of the aortic valve by artificial prosthesis or by preservation of the three leaflets and reconstruction of the aortic root components. Currently, there are two basic aortic root reconstruction procedures: aortic root sparing and aortic valve reimplantation techniques. Regardless of the technique used, the restoration of adequate cusp coaptation, is from a technical point of view, the most important element to consider. To achieve this, there are two requirements that need to be met: (i) the valve coaptation should be superior to the level of the aortic root base by at least 8 mm and (ii) the coaptation height per se has to be ≥5 mm. Successful restoration of the aortic root requires adequate technical skills, detailed knowledge of aortic root anatomy and topography, and also knowledge of the spatial pattern of AoR elements. Recently, there has been growing interest in aortic root reconstructive procedures as well their modifications. As such, the aim of this review is to analyse aortic root topography and 3D anatomy from a surgical point of view. The review also focuses on potential risk regions that one should be aware of before the surgical journey into the 'deep waters area' of the AoR begins.

Apical access and closure devices for transapical transcatheter heart valve procedures.

The majority of transcatheter aortic valve implantations, structural heart procedures and the newly developed transcatheter mitral valve repair and replacement are traditionally performed either through a transfemoral or a transapical access site, depending on the presence of severe peripheral vascular disease or anatomic limitations. The transapical approach, which carries specific advantages related to its antegrade nature and the short distance between the introduction site and the cardiac target, is traditionally performed through a left anterolateral mini-thoracotomy and requires rib retractors, soft tissue retractors and reinforced apical sutures to secure, at first, the left ventricular apex for the introduction of the stent-valve delivery systems and then to seal the access site at the end of the procedure. However, despite the advent of low-profile apical sheaths and newly designed delivery systems, the apical approach represents a challenge for the surgeon, as it has the risk of apical tear, life-threatening apical bleeding, myocardial damage, coronary damage and infections. Last but not least, the use of large-calibre stent-valve delivery systems and devices through standard mini-thoracotomies compromises any attempt to perform transapical transcatheter structural heart procedures entirely percutaneously, as happens with the transfemoral access site, or via a thoracoscopic or a miniaturised video-assisted percutaneous technique. During the past few years, prototypes of apical access and closure devices for transapical heart valve procedures have been developed and tested to make this standardised successful procedure easier. Some of them represent an important step towards the development of truly percutaneous transcatheter transapical heart valve procedures in the clinical setting.

MONALISA 2.0 and the sea traffic management - a concept creating the need for new maritime information standards and software solutions

Postprint (published version)

Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.

Temporary abdominal closure with zipper-mesh device for management of intra-abdominal sepsis

OBJECTIVE: to present our experience with scheduled reoperations in 15 patients with intra-abdominal sepsis. METHODS: we have applied a more effective technique consisting of temporary abdominal closure with a nylon mesh sheet containing a zipper. We performed reoperations in the operating room under general anesthesia at an average interval of 84 hours. The revision consisted of debridement of necrotic material and vigorous lavage of the involved peritoneal area. The mean age of patients was 38.7 years (range, 15 to 72 years); 11 patients were male, and four were female. RESULTS: forty percent of infections were due to necrotizing pancreatitis. Sixty percent were due to perforation of the intestinal viscus secondary to inflammation, vascular occlusion or trauma. We performed a total of 48 reoperations, an average of 3.2 surgeries per patient. The mesh-zipper device was left in place for an average of 13 days. An intestinal ostomy was present adjacent to the zipper in four patients and did not present a problem for patient management. Mortality was 26.6%. No fistulas resulted from this technique. When intra-abdominal disease was under control, the mesh-zipper device was removed, and the fascia was closed in all patients. In three patients, the wound was closed primarily, and in 12 it was allowed to close by secondary intent. Two patients developed hernia; one was incisional and one was in the drain incision. CONCLUSION: the planned reoperation for manual lavage and debridement of the abdomen through a nylon mesh-zipper combination was rapid, simple, and well-tolerated. It permitted effective management of severe septic peritonitis, easy wound care and primary closure of the abdominal wall.

Closure of large wounds using rubber bands in rabbits

OBJECTIVE: to verify the effectiveness of the rubber elastic band in the treatment of large wounds of the body wall of rabbits by means of traction of its edges. METHODS: we studied 30 New Zealand rabbits, divided into three groups (n=10): Group 1- healing by secondary intention; Group 2- removal and eutopic repositioning of skin as full thickness skin graft; Group 3- Approximation of wound edges with elastic rubber band. In all animals, we removed a segment of the back skin and subcutaneous tissue down to the fascia, in accordance with an acrylic mold of 8cm long by 12cm wide. All animals were observed for 21 days. RESULTS: two animals of groups 1 and 2 had wound abscess. In Group 2, there was partial or total graft loss in 90% of animals. The complete closure of the wounds was observed in four animals of Group 1, six of Group 2 and eight of Group 3. There was no difference between the scar resistance values of groups 2 and 3, which were higher than those in Group 1. The scars of the three groups were characterized by the presence of mature connective tissue mixed with blood vessels and inflammatory infiltration, predominantly polymorphonuclear. CONCLUSION: the tensile strength of the wound edges with rubber elastic band is as efficient as the skin graft to treat rabbits' large body wounds.

Single access laparoscopic cholecystectomy: technique without the need for special materials and with better ergonomics

The authors describe a surgical technique which allows, without increasing costs, to perform laparoscopic cholecystectomy with a single incision, without using specific materials and with better surgical ergonomics. The technique consists of a longitudinal umbilical incision, navel detachment, use of a permanent 10mm trocar and two clamps directly and bilaterally through the aponeurosis without the use of 5mm trocars, transcutaneous gallbladder repair with straight needle cotton suture, ligation with unabsorbable suture and umbilical incision for the specimen extraction. The presented technique enables the procedure with conventional and permanent materials, improving surgical ergonomics, with safety and aesthetic advantages.

IT service catalog : a case study of the implementation need in a Pan-Nordic Insurance Company

IT service catalog is an increasingly important issue as many IT organizations have been realizing it as a central communication and visualization tool to bridge the gap between IT and the business. This study reviews relevant literature on IT service catalog and related issues on IT services delivery. Furthermore, the study shows how IT service catalog can enhance IT effectiveness as well as provide more benefits when integrating with Configuration Management Database. In order to analyze whether IT service catalog is needed to be implemented in a Pan-Nordic Insurance Company, this study also investigates the current IT services delivery of a case study. The findings of the study show the problems in the current situation of IT services delivery in the case. The characteristics of IT service catalog are recommended in order to help with the mentioned flaws.

Developing customer need based services in personal security service industry

The purpose of this thesis is to examine how services can be developed and how the voice of the customer can be incorporated to the strategic planning of services. Furthermore, the objective is to investigate the methods of customer need analysis and service bundling. The data is collected from secondary and primary sources by reviewing the existing academic literature and by conducting in-depth interviews and surveys. The main findings of this research indicate that the service development in personal security service industry should be conducted through a formalized process and the process should begin with setting the strategic objectives. Moreover, the voice of the customer should be incorporated into all stages of the development process, especially into the front-end of the process. Furthermore, the information on customer needs should be gathered in a manner tailored for the purposes of service development.

Analysis and validation of space averaged drag model for numerical simulations of gas-solid flows in fluidized beds

This thesis presents an approach for formulating and validating a space averaged drag model for coarse mesh simulations of gas-solid flows in fluidized beds using the two-fluid model. Proper modeling for fluid dynamics is central in understanding any industrial multiphase flow. The gas-solid flows in fluidized beds are heterogeneous and usually simulated with the Eulerian description of phases. Such a description requires the usage of fine meshes and small time steps for the proper prediction of its hydrodynamics. Such constraint on the mesh and time step size results in a large number of control volumes and long computational times which are unaffordable for simulations of large scale fluidized beds. If proper closure models are not included, coarse mesh simulations for fluidized beds do not give reasonable results. The coarse mesh simulation fails to resolve the mesoscale structures and results in uniform solids concentration profiles. For a circulating fluidized bed riser, such predicted profiles result in a higher drag force between the gas and solid phase and also overestimated solids mass flux at the outlet. Thus, there is a need to formulate the closure correlations which can accurately predict the hydrodynamics using coarse meshes. This thesis uses the space averaging modeling approach in the formulation of closure models for coarse mesh simulations of the gas-solid flow in fluidized beds using Geldart group B particles. In the analysis of formulating the closure correlation for space averaged drag model, the main parameters for the modeling were found to be the averaging size, solid volume fraction, and distance from the wall. The closure model for the gas-solid drag force was formulated and validated for coarse mesh simulations of the riser, which showed the verification of this modeling approach. Coarse mesh simulations using the corrected drag model resulted in lowered values of solids mass flux. Such an approach is a promising tool in the formulation of appropriate closure models which can be used in coarse mesh simulations of large scale fluidized beds.