Työvoimapula ja osaaminen: analyysi mediateksteistä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selventää miten Talouselämä-lehti tuo esille yritysten kokemaa työvoimapulaa ja sen hallintakeinoja erityisesti osaaja näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tulkitaTalouselämä-lehden artikkeleihin perustuvan empiirisen aineiston perusteella sekä aikaisemman kirjallisuuden perusteella, millä keinoilla yritykset voivat varautua työvoimapulaan ja menestyä kilpailussa niukoilla työmarkkinoilla. Tutkimus tuo esille myös Talouselämä lehden representoiman osaajan profiilin. Tutkimus onlaadullinen tutkimus. Aineisto koostuu Talouselämä-lehden vuoden 2002 ja toukokuun 2006 välisenä aikana ilmestyneistä artikkeleista. Tuloksina saatiin selville, että Talouselämä-lehti tuo esille työvoimapulaa laadullista ja määrällistä työvoimapulaa kuvaavien ja asiantuntijoiden varoittelevien ja neuvovien puheiden kautta. Tutkimuskontekstin sisällä osaavan työvoiman pula koetaan merkittävämpänä ongelmana kuin määrällinen työvoimapula. Yritysten tulee varautua henkilöstöstrategian kautta siihen, että yrityksen osaamistarpeet täyttyvät tulevaisuudessa. Osaajien houkutteluun tulee keksiä luovia ja yksilöllisiä keinoja sekä myydä avoimet työtehtävät osaajille markkinoinnillisin keinoin.

Building legitimacy by criticising the pharmaceutical industry: a qualitative study among prescribers and local opinion leaders.

PRINCIPLES: The literature has described opinion leaders not only as marketing tools of the pharmaceutical industry, but also as educators promoting good clinical practice. This qualitative study addresses the distinction between the opinion-leader-as-marketing-tool and the opinion-leader-as-educator, as it is revealed in the discourses of physicians and experts, focusing on the prescription of antidepressants. We explore the relational dynamic between physicians, opinion leaders and the pharmaceutical industry in an area of French-speaking Switzerland. METHODS: Qualitative content analysis of 24 semistructured interviews with physicians and local experts in psychopharmacology, complemented by direct observation of educational events led by the experts, which were all sponsored by various pharmaceutical companies. RESULTS: Both physicians and experts were critical of the pharmaceutical industry and its use of opinion leaders. Local experts, in contrast, were perceived by the physicians as critical of the industry and, therefore, as a legitimate source of information. Local experts did not consider themselves opinion leaders and argued that they remained intellectually independent from the industry. Field observations confirmed that local experts criticised the industry at continuing medical education events. CONCLUSIONS: Local experts were vocal critics of the industry, which nevertheless sponsor their continuing education. This critical attitude enhanced their credibility in the eyes of the prescribing physicians. We discuss how the experts, despite their critical attitude, might still be beneficial to the industry's interests.

Historias de vida y educación social. Una experiencia de investigación y formación.

Peer-reviewed

Art, infiltration and camouflage

The poster will introduce creative practices(art, design, film, video, photography, performance…) which infiltrate in the media and cultural institutions, wiping out momentarily its artistic appearance, hiding or camouflaging, to promote the questioning of certain aspects of contemporary communication and artistic praxis. These practices(labeled as fakes, pranks, mockumentaries, artivism) are mostly intended to criticize and alert about the current status of the authoritative image dominated by discourses of objectivity, participation and excellency.

Yrittäjyyttä rakentamassa - yrittäjyyden kolme diskurssia

Tämä tutkimus osallistuu yrittäjyyden kartoittamiseen yrittäjyyskasvatusta varten hyödyntäen näkökulmaa todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Tutkimus on kvalitatiivinen, sillä sen aineistona on teemahaastatteluissa tuotettu puhe yrittäjyydestä ja analysointimenetelmänä on diskurssianalyysi. Tutkimuksen tavoitteena on diskurssianalyysin keinoin tunnistaa ne yrittäjyyttä sosiaalisesti rakentavat diskurssit, joita Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelijat hyödyntävät yrittäjyyttä koskevassa puheessaan. Lisäksi tavoitteena on kuvata ja ymmärtää tunnistetuissa diskursseissa rakentuvaa yrittäjyyttä sekä yrittäjyyden motivaatiotekijöitä, yrittäjyyden esteitä ja yrittäjyyden keinoja. Analyysissä tunnistetaan kolme yrittäjyyden diskurssia sekä kuvataan ja jäsennetään niissä erilailla rakentuvaa yrittäjyyttä ja siihen liittyviä käsitteitä. Yrittäjyyden kolme diskurssia ovat bisnes-, elämäntapa- ja innovaatiodiskurssi. Analyysin avulla yrittäjyyskasvatusta voidaan suunnitella ja toteuttaa uudella tavalla, joka vastaa yrittäjyyden laaja-alaista ja monimutkaista todellisuutta.

Truths ancient and modern

The paper presents a comparison of the theories of truth, and the solutions of the liar paradox, proposed by Thomas Bradwardine (c. 1290-1349), Jean Buridan (c. 1295-1358), and Alfred Tarski (1901-1983).

Contexts, non-specificity, and minimalism

Atlas (2007) argues that semantic minimalism (as defended by Cappelen & Lepore 2005) fails because it cannot deal with semantic non-specificity. I argue that thereis a plausible version of minimalism-viz., situated minimalism-which doesn't succumb to the non-specificity charge insofar as non-specificity can be dealt with at a postsemantic level. Thus, pragmatics plays no rolewhen it comes to determining the (minimal) proposition expressed. Instead, pragmatic and other extra-semantic considerations enter the scene in characterizing the situation vis-à-vis which the proposition is evaluated. For this reason a plausible form of minimalism must embrace a form of truth-relativism: a proposition is not universally true/false, but true/false only relative to a situation. I show how the position defended is not only (i) more cognitively plausible than either (semantic) minimalism as proposed by Cappelen & Lepore or the positions appealing to pragmaticintrusion into the proposition expressed, but is also (ii) in accordance with ordinary people's intuitions.

Keskusteluja vuokratyöstä. Vuokratyön diskursiivinen rakentuminen Suomessa

1990-luvun alussa lainsäädäntö ja työmarkkinajärjestöt määrittelivät Suomessa, että vuokratyötä tuli käyttää vain tilapäiseen työvoimatarpeeseen, esimerkiksi sijaisuuksiin ja ruuhkahuippuihin. Joillakin aloilla vuokratyö oli työnantajien ja työntekijöiden yhteissopimuksella kielletty. Vaikka vuokratyösuhteet saivat jo 1980-luvulla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin maineen työsuhdekeinotteluna, alkoi vuokratyön määrä Suomessa kasvaa 1990-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 2000-luvulle. Suomalaiset akateemiset tutkijat eivät ole juuri vuokratyöstä kiinnostuneet. Aiemmat, harvalukuiset tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä työyhteisöjen ja työntekijöiden kokemuksiin sekä vuokratyön työehtoihin. Vuokratyö ymmärretäänkin edelleen lähinnä työntekijän subjektiivisena kokemuksena. Vuokratyössä on kuitenkin kysymys paitsi kokemuksista, myös yhteiskunnallisesta valtakamppailusta, jossa diskursiivisin keinoin pyritään vaikuttamaan ilmiöön nimeltä vuokratyö, laajemmin ilmiöön nimeltä työmarkkinat, sekä toisaalta kansalaisten käsityksiin työelämän ”normaalista”. Käsillä oleva tutkimus laajentaa ymmärrystä vuokratyöstä tarkastelemalla ilmiötä lainsäädännön, uutisoinnin ja markkinoinnin rakentamien julkisten käsitysten ja merkityksenantojen kautta. Teoreettisena viitekehyksenä käytän hallinnan ja työprosessin säätelyn teoriaperinteitä. Se, miten työmarkkinoiden muutosta ja uusia työsuhdemuotoja politiikassa, mediassa, lainsäädännössä, tai työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa perustellaan ja tehdään ymmärrettäväksi, on samalla työelämään kiinnitettävien arvojen, merkitysten ja toimijuuksien luomista, rajaamista ja kuvailua. Työelämäpuheessa ei siis ole kyse vain talouden lainalaisuuksista, kansantalouden toimivuudesta, tai yritysten kilpailukyvystä, vaan myös ja erityisesti niiden toimijoiden luomisesta, määrittelemisestä ja legitimoimisesta, jotka työelämän kentällä saavat toimia ja tulevat palkituiksi. Säätelyn ja hallinnan näkökulmasta on relevanttia tarkastella millaisilla käsitteillä ja merkityksillä vuokratyötä ilmiönä rakennetaan . Tutkimuskysymyksinä esitän: 1) Miten ja millä perusteilla vuokratyöstä rakennettiin Suomessa legitiimi tapa työllistää ja työllistyä? 2) Millaisia työntekijäideaaleja vuokratyöhön liittyvissä keskusteluissa rakennetaan? Tutkimusaineistona tarkastelen lainsäädäntöön liittyviä dokumentteja, Helsingin Sanomien uutisointia, vuokratyöyritysten markkinointimateriaaleja, sekä vuokratyöyritysten edustajien haastatteluita. Analyysimenetelmänä käytän kriittistä diskurssianalyysia. Tämä menetelmä mahdollistaa puheen ja dokumenttien tarkastelun sosiaalisena toimintana, jolla eri toimijat pyrkivät osallistumaan yhteiskunnassa hyväksyttyjen ja tunnustettujen käsitysten ja toimintavaihtoehtojen rakentamis-, tulkinta- ja määrittelyprosesseihin. Tutkimukseni päätuloksena esitän, että vuokratyöstä muodostui legitiimi tapa työllistää Suomessa 1990-luvulla, koska vuokratyö käsitteellistettiin sekä lainsäädännön että median diskursseissa ennen kaikkea ratkaisuksi työttömyyteen. Toisaalta vuokratyö käsitteellistettiin vain marginaalisten työntekijäryhmien (naiset ja opiskelijat) rooliksi, jolloin se ei liittynyt miesvaltaisten työpaikkojen arkeen. Ratkaisuna työttömyyteen vuokratyö myös samalla luonnollistettiin osaksi yleisempää työmarkkinakehitystä, jolle ”kukaan ei voi mitään”. 2000-luvulla vuokratyö jatkoi voittokulkuaan ja rakentui pysyväksi ilmiöksi, koska työlainsäädännön uudistus institutionalisoi vuokratyön työehtosopimusmenettelyyn, jolloin sen ”salonkikelpoisuus” ja normaalius vahvistettiin. Vaikka työehtosopimusasia oli ratkaisuna merkittävä, nousi vuokratyön osalta itse työehtosopimus tärkeämmäksi kuin sen sisältö. Työehtosopimuksilla ei kuitenkaan pystytty vaikuttamaan esimerkiksi vuokratyöntekijän olemattomaan työsuhdeturvaan. Lisäksi työnantajapuhe käsitteellistää vuokratyön 2000-luvulla ennen kaikkea työmarkkinavaihtoehdoksi, vapautta ja monipuolisia työkokemuksia tarjoavaksi työmarkkinoiden katalysaattoriksi. Vuokratyö on tässä merkitysavaruudessa työntekijöille ”vain” yksi tapa työllistyä ja löytää oma tiensä työmarkkinoille, ei suinkaan työnantajien sanelema pakko. Työntekijöihin kohdistuva hallintapuhe niin mediassa kuin työnantajien haastatteluissakin pyrkii puolestaan rakentamaan ideaalityöntekijäkuvaksi yrittäjämäisen oman elämänsä toimitusjohtajan. Työnantajien diskursseissa kaikuvatkin työntekijään kohdistuva vaatimus itse itsensä ohjaamisesta sekä työntekijäidentiteetin muotoilemisesta joustavuutta, sopeutuvuutta, vaihtelua ja jatkuvaa muutosta vähintäänkin sietäväksi, mutta mieluiten näitä ominaisuuksia jopa aktiivisesti hakevaksi ja arvostavaksi. Työmarkkinoiden toimijana on nimenomaisesti yksilö, jonka mahdollisuudet menestyä ovat vain ja ainoastaan hänen omissa käsissään. Työntekijän roolin korostaminen aktiivisena toimijana ja vuokratyöstä ”oikeita”, norminmukaisia sisältöjä löytävänä pärjääjänä on diskursiivisesti hallittua yritystä ohjata työntekijöitä näkemään sekä itsensä tietynlaisina toimijoina että työmarkkinat tietyllä tavalla toimivina. Vuokratyössä ei ole kyse vain työntekijöiden yksilöllisistä tai yksittäisistä kokemuksista. Vuokratyö on yhteiskunnallisen merkityskamppailun tulos, jossa käyttövoimana ovat toimineet hallinnalliset ja säätelyyn pyrkivät käsitteellistykset työllisyydestä, yksilön valinnasta ja koko yhteiskunnan edusta. Hallinnan ja säätelyn näkökulmasta katsottuna vuokratyö on myös merkinnyt säätelyn liukumista tasa-arvoa, yhdenmukaista kohtelua ja työntekijän suojelua korostavasta viranomaisten ja poliittisten toimijoiden suorittamasta työmarkkinoiden kollektiivisesta säätelystä työnantajien ylläpitämään työntekijän persoonan ja käyttäytymisen hegemoniseen, yksilölliseen säätelyyn.

Palveluinnovaatio ja sen johtaminen osaamisintensiivisessä palveluyrityksessä - diskurssianalyysi

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia KIBS-yrityksen diskurssien vaikutusta kyseisen yrityksen palveluinnovaatioprosessin johtamiseen. Kontekstina tässä työssä oli tilitoimisto, jota verrattiin tutkimuksen muihin KIBS-yrityksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja analyysikeinona diskurssianalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tilitoimiston diskursseissa luotetaan vahvasti tietotekniikan ja koulutuksen voimaan palveluinnovaatioiden kehittämisessä. Innovaatiojohtamisessa tämä voi merkitä näkökentän kaventumista. Tilitoimistossa havaittuja innovaation kannustimia olivat esimerkiksi työn itsenäisyys. Tilitoimistossa palveluinnovaatioita esti liiallinen kiire. Tilitoimiston diskurssien kautta ilmenevä palveluinnovaatioprosessin johtaminen oli melko kehittymätöntä verrattuna tutkimuksen innovatiivisimpaan yritykseen, joka suunnitteli taloteknisiä ohjelmistoja.

Enseigner l'interculturel dans le supérieur: quels discours et approches d'un concept ambigu à l'heure de l'internationalisation? Le cas de la Finlande

L‘interculturel est un concept souvent partagé mais rarement défini dans la recherche alors que ses compréhensions, interprétations et applications sont variées, ce qui mène à des malentendus et des positionnements épistémologiques et méthodologiques ambigus. En parallèle, de nombreuses critiques et propositions de réorientations de la notion voient le jour. Nous entendons faire le point sur la notion et son intégration potentielle dans l‘enseignement de la communication interculturelle (ECI). Notre étude se base sur l‘analyse de six groupes focalisés d‘enseignants (-chercheurs) impliqués dans l‘enseignement de l‘interculturel du niveau supérieur en Finlande, pays du nord de l‘Europe. Nous avons recours aux paradigmes postmodernes et aux sciences du langage (analyse du discours inspirée d‘auteurs français, et plus particulièrement de l‘école française de la deuxième génération (les théories de l‘énonciation (Kerbrat-Orecchioni, 2002 ; Marnette, 2005) et une approche du dialogisme inspirée par Bakhtine (1977))). Ces méthodes permettent de mettre en avant la complexité identitaire en posant l‘hétérogénéité du discours comme principe, c‘est-à-dire qu‘elles considèrent que tout discours inclut la « voix » de l‘autre. Repérer la présence de ces voix dans les discours des enseignants/chercheurs nous a permis de démontrer comment celles-ci participaient à la construction de leur identité pendant l‘interaction. Nous avons pu observer comment les relations entre ces interactions verbales donnaient lieu à des instabilités (contradictions, omissions), dont l‘étude nous a aidée à déduire leur(s) façon(s) de concevoir l‘interculturel. Les discours analysés révèlent a) que la définition de l‘interculturel est partagée sans être perçue de la même manière et b) que les différentes représentations du concept peuvent varier dans le discours d‘un même enseignant, mettant en évidences des contradictions qui posent problème s‘il s‘agit de communiquer un savoir-être aux apprenants. Nous nous sommes efforcée de trouver la place d‘un interculturel renouvelé parmi ces discours et de dissocier l‘image de l‘éducation interculturelle qui est promue en Finlande de ce qui est proposé en réalité : les changements actuels semblent avoir un minimum d‘impact sur la façon dont les enseignants traitent l‘interculturel. Nous nous demandons alors comment l‘Etat finlandais peut promouvoir un enseignement interculturel cohérent sans proposer aux enseignants/chercheurs une formation qui leur permettrait de reconnaitre les diverses diversités impliquées par l‘interculturel. Mots clés : Communication interculturelle, diversité, culture, enseignement supérieur finlandais.

Rationality in children: the first steps

Not all categorization is conceptual. Many of the experimental findings concerning infant and animal categorization invite the hypothesis that the subjects form abstract perceptual representations, mental models or cognitive maps that are not composed of concepts. The paper is a reflection upon the idea that conceptual categorization involves the ability to make categorical judgements under the guidance of norms of rationality. These include a norm of truth-seeking and a norm of good evidence. Acceptance of these norms implies willingness to defer to cognitive authorities, unwillingness to commit oneself to contradictions, and knowledge of how to reorganize one's representational system upon discovering that one has made a mistake. It is proposed that the cognitive architecture required for basic rationality is similar to that which underlies pretend-play. The representational system must be able to make room for separate 'mental spaces' in which alternatives to the actual world are entertained. The same feature underlies the ability to understand modalities, time, the appearance-reality distinction, other minds, and ethics. Each area of understanding admits of degrees, and mastery (up to normal adult level) takes years. But rational concept-management, at least in its most rudimentary form, does not require a capacity to form second-order representations. It requires knowledge of how to operate upon, and compare, the contents of different mental spaces.

Graffiti, memory and contested space : mnemonic initiatives following trauma and/or repression in Buenos Aires, Argentina

Graffiti, Memory and Contested Space: Mnemonic Initiatives Following Periods of Trauma and/or Repression in Buenos Aires, Argentina This thesis concerns the popular articulation ofmemory following periods or incidents of trauma in Argentina. I am interested in how groups lay claim to various public spaces in the city and how they convert these spaces into mnemonic battlegrounds. In considering these spaces of trauma and places of memory, I am primarily interested in how graffiti writing (stencils, spray-paint, signatures, etchings, wall-paintings, murals and installations) is used to make these spaces transmit particular memories that impugn official versions of the past. This thesis draws on literatures focused on popular/public memory. Scholars argue that memory is socially constructed and thus actively contested. Marginal initiatives such as graffiti writing challenge the memory projects of the state as well as state projects that are perceived by citizens to be 'inadequate,' 'inappropriate,' and/or as promoting the erasure of memory. Many of these initiatives are a reaction to the proreconciliation and pro-oblivion strategies of previous governments. I outline that the history of silences and impunity, and a longstanding emphasis on reconciliation at the expense of truth and justice has created an environment of vulnerable memory in Argentina. Popular memory entrepreneurs react by aggressively articulating their memories in time and in space. As a result of this intense memory work, the built landscape in Buenos Aires is dotted with mnemonic initiatives that aim to contradict or subvert officially sanctioned memories. I also suggest that memory workers in Argentina persistently and carefially use the sites of trauma as well as key public spaces to ensure official as well as popular audiences . The data for this project was collected in five spaces in Buenos Aires, the Plaza de Mayo, Plaza Congreso, La Republica Cromanon nightclub, Avellaneda Train Station and El Olimpo, a former detention centre from the military dictatorship.

International volunteers at a Costa Rican organic farm : sheepish volunteers, proud tourists and unwitting developers

This thesis analyzes the practices and experiences of two groups of Canadian volunteers who visited the organic fanning and "alternative development" project ofFinca la Flor (FLF) in central Costa Rica. Using both participant observation and in-depth interviews with volunteers and other people involved with FLF, I examine volunteers' understandings of their involvement with the fann. I argue that three discursive fonnations are instrumental in shaping this particular volunteering encounter. Specifically, interpretation of these Canadian volunteers' experiences inspires the argument that the emerging practice of international volunteering (or voluntourism) exists at the intersection of discourses of development, volunteering and tourism, all of which both reflect and maintain problematic North-South relationships. The analysis shows that in spite ofFLF's construction as an (alternative / sustainable) international-development project, and in spite of volunteers' initial conceptualization of their trip as "volunteering," volunteers tend to act and describe their time at FLF in ways that look more like tourism than like volunteer labor or international development. Likewise, although FLF claims to principally be focused on alternative development, and merely to open up this authentic development space to volunteers for their participation, the organization in both practice and discourse seems primarily to construct a tourist experience and cater to the needs of foreigners as tourists. Discourses of development and volunteering do infonn the practices offann personnel and volunteers at FLF, but they become subordinated to the more dominant discourse of tourism as the volunteers' and fann management's ideals of development and volunteering capitulate to become focused on satisfying volunteers' (perceived or "real") touristic desires. The FLF participants I studied may have entered the encounter as volunteers, but they departed the site having been tourists.

Provocative Innocence: Deconstructing Youth Sexuality through a Patriarchal & Immanent Framework

The purpose of this exploratory study is to deconstruct dominant discourses of youth’s sexuality through the exploration of a cultural text. Patriarchal and immanent frameworks form the theoretical basis for a deconstructive textual analysis and systematic mise en scène analysis of the chosen text, the film, Thirteen (Hardwicke, 2003). I intend to explore the portrayal of youth sexuality by deconstructing discourses of sexuality that are simultaneously reflected and interrogated in the above mentioned media text. I have chosen this approach in order to deconstruct socially constructed ways of knowing and experiencing sexuality in order to uncover a multitude of possibilities for sexuality. In other words, this project will use deconstruction in order to reconceptualize sexuality.

Weighing the Details: Gender Dualisms in Lightweight Women's Rowing

The purpose of this research project was to explore how women lightweight rowers in Ontario negotiate their gender and body identity. Through a feminist post-structural lens I investigated both ‘acceptable’ and contradictory gender and sport performances that exist in the culture of rowing in order to understand how identity is constructed at the intersection of these discourses. My goal was to learn how human experiences are shaped by discourses of power, and resulting constructions of acceptable gender attributes. Seven university-aged lightweight women’s rowers were interviewed, and the following themes were uncovered: the women are constantly engaging in acts of bodily control; often body image is affected by participation in the sport; there are instances of femininity that exist within the culture of lightweight rowing; inequalities are present within the culture, as are excuse making practices; and the potential for resistance is extremely complicated.