870 resultados para Devotional Literature
Resumo:
Tutkimuksessa analysoidaan kaaosteorian vaikutusta kaunokirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa ja esitetään, että kaaosteorian roolia kirjallisuuden kentällä voidaan parhaiten ymmärtää sen avaamien käsitteiden kautta. Suoran soveltamisen sijaan kaaosteorian avulla on käyty uudenlaisia keskusteluja vanhoista aiheista ja luonnontieteestä ammennetut käsitteet ovat johtaneet aiemmin tukkeutuneiden argumenttien avaamiseen uudesta näkökulmasta käsin. Väitöskirjassa keskitytään kolmeen osa-alueeseen: kaunokirjallisen teoksen rakenteen teoretisointiin, ihmisen (erityisesti tekijän) identiteetin hahmottamiseen ja kuvailemiseen sekä fiktion ja todellisuuden suhteen pohdintaan. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka kaaosteorian kautta näitä aiheita on lähestytty niin kirjallisuustieteessä kuin kaunokirjallisissa teoksissakin. Väitöskirjan keskiössä ovat romaanikirjailija John Barthin, dramatisti Tom Stoppardin ja runoilija Jorie Grahamin teosten analyysit. Nämä kirjailijat ammentavat kaaosteoriasta keinoja käsitteellistää rakenteita, jotka ovat yhtä aikaa dynaamisia prosesseja ja hahmotettavia muotoja. Kaunokirjallisina teemoina nousevat esiin myös ihmisen paradoksaalisesti tunnistettava ja aina muuttuva identiteetti sekä lopullista haltuunottoa pakeneva, mutta silti kiehtova ja tavoiteltava todellisuus. Näiden kirjailijoiden teosten analyysin sekä teoreettisen keskustelun kautta väitöskirjassa tuodaan esiin aiemmassa tutkimuksessa varjoon jäänyt, koherenssia, ymmärrettävyyttä ja realismia painottava humanistinen näkökulma kaaosteorian merkityksestä kirjallisuudessa.
Resumo:
Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.
Resumo:
Tajunnanesitys amerikkalaisessa heterodiegeettisessä fantasiakirjallisuudessa on muuttunut merkittävästi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana: kerrontaa orientoiva ja tarinamaailmaa havainnoiva tajunta on vähin erin vaihtunut kaikkitietävästä kertojasta tarinan sisäiseksi henkilöhahmoksi. Kertoja on samalla vetäytynyt yhä syvemmälle kerronnan kulissien taakse. Tämä tutkielma hahmottaa ja analysoi kyseistä muutosta siirtymänä kertojakeskeisestä kerronnasta kohti henkilökeskeistä kerrontaa. Tutkielmassa tajunnanesityksen teoreettisen kehyksen muodostavat F. K. Stanzelin kertojakeskeisen ja henkilökeskeisen kerrontatilanteen käsitteet. Kerrontatilanteita tarkennetaan fokalisaation, vapaan epäsuoran esityksen, sisäisen monologin ja psykonarraation teorioiden avulla. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vertaillaan kahta prototyyppistä fantasiaromaania syväluotaavan narratologisen analyysin keinoin. Kertojakeskeistä kerrontaa edustaa Fritz Leiberin "The Swords of Lankhmar" (1968) ja henkilökeskeistä kerrontaa George R. R. Martinin "A Game of Thrones" (1996). Toisessa osassa tarkastellaan pääpiirteittäin kuuttatoista muuta aikaansa edustavaa fantasiaromaania ja hahmotetaan tajunnanesityksen muutoksen kronologista kulkua. Yhdessä osat ilmentävät, kuinka amerikkalainen heterodiegeettinen fantasiakirjallisuus on muuttunut kerrontateknisesti henkilökeskeisemmäksi. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan, ja sen on tarkoitus luoda pohjaa uudenlaiselle modernin fantasiakirjallisuuden tutkimukselle ja kirjalliselle arvostukselle.
Resumo:
Background The purpose of this study was to explore the workplace acceptance and experiences of lesbian, gay, bisexual, transgender, intersex and queer (LGBTIQ) paramedics. Methods A systematic search of academic databases and reference lists from selected papers were the sources of the data. Inclusion criteria were research papers published in English, which focused on workplace acceptance and experiences of LGBTIQ health personnel. Results The initial focus of this systematic review was the workplace acceptance and experiences of LGBTIQ paramedics. However due to no published research specific to the paramedic profession the scope of the review was broadened to include of all LGBTIQ health personnel. Thirty-three papers were included in this review. Evidence indicated that LGBTIQ health professionals experienced discrimination from their patients, heterosexual colleagues and ‘closeted’ LGBTIQ peers. Positive contribution of LGBTIQ health professionals include improved patient care and role models for LGBTIQ peers. Inclusive policy is required for LGBTIQ health professional workforce retention. Conclusions The paramedic workforce is known to be a high risk occupational group for post-traumatic stress disorder and depression. Theoretically, LGBTIQ paramedics working in a heteronormative culture experience increased level of stress. While LGBTIQ health professionals receive legislative protection against discrimination, discrimination still exists in practice through lack of visibility. Effective and efficient integration of LGBTIQ health professionals could improve workplace satisfaction, workforce retention, and equity of access by marginalised groups. An inclusive workplace policy of LGBTIQ embraces and celebrates the value of diversity.
Resumo:
This study concentrates on the contested concept of pastiche in literary studies. It offers the first detailed examination of the history of the concept from its origins in the seventeenth century to the present, showing how pastiche emerged as a critical concept in interaction with the emerging conception of authorial originality and the copyright laws protecting it. One of the key results of this investigation is the contextualisation of the postmodern debate on pastiche. Even though postmodern critics often emphasise the radical novelty of pastiche, they in fact resuscitate older positions and arguments without necessarily reflecting on their historical conditions. This historical background is then used to analyse the distinction between the primarily French conception of pastiche as the imitation of style and the postmodern notion of it as the compilation of different elements. The latter s vagueness and inclusiveness detracts from its value as a critical concept. The study thus concentrates on the notion of stylistic pastiche, challenging the widespread prejudice that it is merely an indication of lack of talent. Because it is multiply based on repetition, pastiche is in fact a highly ambiguous or double-edged practice that calls into question the distinction between repetition and original, thereby undermining the received notion of individual unique authorship as a fundamental aesthetic value. Pastiche does not, however, constitute a radical upheaval of the basic assumptions on which the present institution of literature relies, since, in order to mark its difference, pastiche always refers to a source outside itself against which its difference is measured. Finally, the theoretical analysis of pastiche is applied to literary works. The pastiches written by Marcel Proust demonstrate how it can become an integral part of a writer s poetics: imitation of style is shown to provide Proust with a way of exploring the role of style as a connecting point between inner vision and reality. The pastiches of the Sherlock Holmes stories by Michael Dibdin, Nicholas Meyer and the duo Adrian Conan Doyle and John Dickson Carr illustrate the functions of pastiche within a genre detective fiction that is itself fundamentally repetitive. A.S. Byatt s Possession and D.M. Thomas s Charlotte use Victorian pastiches to investigate the conditions of literary creation in the age of postmodern suspicion of creativity and individuality. The study thus argues that the concept of pastiche has valuable insights to offer to literary criticism and theory, and that literary pastiches, though often dismissed in reviews and criticism, are a particularly interesting object of study precisely because of their characteristic ambiguity.
Resumo:
Overview This review of research conducted with supported playgroups was prepared for the Queensland Department of Education, Training and Employment (DETE). The report provides a synthesis of the research on the effectiveness of supported playgroups to improve child, parent, and community outcomes and to identify key features of supported playgroups that support effective outcomes. Supported playgroups are community-based services that provide a low intensity parenting intervention, through regular group sessions for parent-child dyads. Supported playgroups target vulnerable families who may benefit from parenting support. Supported playgroups have common goals to enhance children’s early learning and parental wellbeing. Method A search strategy was devised to identify research studies, nationally and internationally, that involved parent-child group programs for families with young children, delivered under the leadership of an employed facilitator. Academic databases and other data sources were explored for studies conducted in the period from 2004 to 2014. Summary descriptions of the research studies were developed; assessment of research methodologies was made; research evidence on the effectiveness of supported playgroups to improve child, parent, and community outcomes was identified; and comparative analyses of the implementation features of supported playgroups were completed. Findings The search strategy identified 34 research publications, reporting on 29 different programs. Twenty-six of the studies report on research conducted in Australia and eight reported on research conducted in other countries, including the United Kingdom, Canada, and the United States. Three clusters of playgroups were identified: Category 1 - Standard supported playgroups; Category 2 - Mobile playgroups; Category 3 – Supported playgroups with specific interventions. The research studies identified encompassed experimental and non-experimental research designs. The studies of standard supported playgroups and mobile playgroups were most often qualitative studies and modest in scale, in terms of the number of research participants. Experimental and quasi-experimental research designs characterised the studies identified in the category of supported playgroups with specific interventions. Overall, the research studies that were categorised as supported playgroups with specific interventions provided stronger evidence for effectiveness to improve parental behaviour in ways that are known to support children’s early developmental competence. Qualitative studies, including case studies and ethnographic research, documented important features of program delivery, such as the importance of facilitators’ interpersonal skills to positive experiences for families in the playgroups; as well as the important opportunities that the playgroups afforded to vulnerable families to reduce social isolation. Conclusions The potential for supported playgroups to improve a broad range of learning and psychosocial outcomes for children and parents was suggested by many of the research studies. However, the nature of the research designs employed means that it is not possible to conclude that there is strong evidence of the impact of supported playgroups on child, parent, and community outcomes. The qualitative studies did provide rich descriptions about the implementation processes of playgroups and also captured the variability in the delivery of the playgroups in terms of who participated, local contextual factors that impacted on the playgroup experiences, and the nature of the experiences of parents within the playgroups. Research methodologies need to be employed that address the limitations of the studies to date. This would provide more defensible evidence that supported playgroups have an impact over time on outcomes for children, families, and communities. Overall, this area of research remains relatively under-evaluated in terms of rigorous research designs. The identified research studies point to some promising research directions but do not yet enable strong claims to be made about the effectiveness of the standard playgroup or mobile playgroup models to impact on parenting outcomes. Data collected from interview and survey methodologies clearly identifies that supported playgroups are highly acceptable to families. Given the popularity of supported playgroups to engage families across diverse communities, and the reported high levels of satisfaction and benefits identified within many of the research studies, it is clear that the provision of supported playgroups is fulfilling an important community need by providing support to parents with young children. However, there is a need to strengthen the evidence base that supported playgroups are an effective early parenting intervention that improves outcomes for children, parents, and communities.
Resumo:
Digital Image
Resumo:
This report collates data on the nutrient and phytochemical content of tropical exotic fruits, the evidence for health effects from consumption of these fruit and the use of extracts from edible and non-edible parts of these plants. The knowledge of Australian fruit compared with that grown overseas is presented together with opportunities for future work by Australian researchers. Opportunities for developing commercial extracts for use as food or nutraceutical uses are also presented.
Resumo:
We thank Andrea Cariati for his comments in response to our article on ‘Risk factors for delayed healing in venous leg ulcers: a review of the literature’. The relationship between lymphoedema and venous disease has not yet been well explored and we acknowledge that impairment of lymph flow may be a risk factor for delayed healing of venous leg ulcers...
Resumo:
Purpose Social marketing benchmark criteria were used to understand the extent to which single-substance alcohol education programmes targeting adolescents in middle and high school settings sought to change behaviour, utilised theory, included audience research and applied the market segmentation process. The paper aims to discuss these issues. Design/methodology/approach A systematic literature review retrieved a total of 1,495 identified articles; 565 duplicates were removed. The remaining 930 articles were then screened. Articles detailing formative research or programmes targeting multiple substances, parents, families and/or communities, as well as elementary schools and universities were excluded. A total of 31 articles, encompassing 16 qualifying programmes, were selected for detailed evaluation. Findings The majority of alcohol education programmes were developed on the basis of theory and achieved short- and medium-term behavioural effects. Importantly, most programmes were universal and did not apply the full market segmentation process. Limited audience research in the form of student involvement in programme design was identified. Research limitations/implications This systematic literature review focused on single-substance alcohol education programmes targeted at middle and high school student populations, retrieving studies back to the year 2000. Originality/value The results of this systematic literature review indicate that application of the social marketing benchmark criteria of market segmentation and audience research may represent an avenue for further extending alcohol education programme effectiveness in middle and high school settings.