Reading the Texture of Reality : Chaos Theory, Literature and the Humanist Perspective

Tutkimuksessa analysoidaan kaaosteorian vaikutusta kaunokirjallisuudessa ja kirjallisuudentutkimuksessa ja esitetään, että kaaosteorian roolia kirjallisuuden kentällä voidaan parhaiten ymmärtää sen avaamien käsitteiden kautta. Suoran soveltamisen sijaan kaaosteorian avulla on käyty uudenlaisia keskusteluja vanhoista aiheista ja luonnontieteestä ammennetut käsitteet ovat johtaneet aiemmin tukkeutuneiden argumenttien avaamiseen uudesta näkökulmasta käsin. Väitöskirjassa keskitytään kolmeen osa-alueeseen: kaunokirjallisen teoksen rakenteen teoretisointiin, ihmisen (erityisesti tekijän) identiteetin hahmottamiseen ja kuvailemiseen sekä fiktion ja todellisuuden suhteen pohdintaan. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka kaaosteorian kautta näitä aiheita on lähestytty niin kirjallisuustieteessä kuin kaunokirjallisissa teoksissakin. Väitöskirjan keskiössä ovat romaanikirjailija John Barthin, dramatisti Tom Stoppardin ja runoilija Jorie Grahamin teosten analyysit. Nämä kirjailijat ammentavat kaaosteoriasta keinoja käsitteellistää rakenteita, jotka ovat yhtä aikaa dynaamisia prosesseja ja hahmotettavia muotoja. Kaunokirjallisina teemoina nousevat esiin myös ihmisen paradoksaalisesti tunnistettava ja aina muuttuva identiteetti sekä lopullista haltuunottoa pakeneva, mutta silti kiehtova ja tavoiteltava todellisuus. Näiden kirjailijoiden teosten analyysin sekä teoreettisen keskustelun kautta väitöskirjassa tuodaan esiin aiemmassa tutkimuksessa varjoon jäänyt, koherenssia, ymmärrettävyyttä ja realismia painottava humanistinen näkökulma kaaosteorian merkityksestä kirjallisuudessa.

Reading the Texture of Reality presents readings of works of fiction, poetry and drama where the concepts developed by chaos theory appear. The study also examines the use of those concepts in literary scholarship and argues that chaos theory is deeply involved in redefining notions central to literary studies, such as literary form, authorial identity and the relation of literature to reality. The study examines the uses of chaos theory in the context of four major theoretical questions: What is literary scholarship and how does it differ from the natural sciences? What is the nature of the literary work and how can it be analysed? What is the relationship between self and other, both in terms of human identity and the different agencies involved in the reading of a literary work? How does the human mind connect to the material universe and how can that universe be represented in literature? All of these questions have been approached by scholars armed with the concepts of chaos theory. The fulcrum of the dissertation is a group of literary works that have clearly been influenced by chaos theory, but which equally clearly fall outside the categories and descriptions suggested by previous theoretical approaches to literature and chaos theory. The emphasis that previous research laid on disorder and uncertainty makes it unable to accommodate works that, while obviously referring to the methods of chaos theory and the systems it studies, also engage the order found in the seemingly complex, the possibility of coherent meaning despite the noise in the message, and the physical reality that lurks behind human sign systems. The discussion focuses on British playwright Tom Stoppard, American novelist John Barth, and American poet Jorie Graham. The issues that their works deal with through chaos theory are similar to those that appear in the works of many of the literary scholars discussed in this study, and thereby make possible a dialogue between literary works and theory. The humanist perspective presented in this study is shown to involve the appreciation of the role of scientific knowledge in culture, the conceptualisation of the literary work as a semi-autonomous and meaningful entity and of human identity as coherence rather than dissolution, as well as the belief that physical reality and embodiment can be represented in literature.