Ohjelmistokomponenttien käyttö .NET-sovelluskehityksen nopeuttajana

Diplomityön tavoitteena oli tutkia, miten uusi arkkitehtuurialusta soveltuu erään teolli-suusyrityksen tietojärjestelmien kehittämiseen ja sovellusten toteuttamiseen. Työssä keskeisin käsite oli ohjelmistoarkkitehtuuri ja siihen liittyvät suunnittelumallit sekä komponentit, jotka hyvin suunniteltuina toimivat perustana nopeammalle sovelluskehi-tykselle. Tutkimusmetodina käytettiin konstruktiivista (suunnittelutieteellistä) tutkimusmetodia. Sen vahvat ominaisuudet tukevat tutkimusaiheen innovatiivisuutta sekä soveltavan tie-teen käyttöä uuden tiedon tuottamiseksi. Heikkoutena voinee pitää tulosten analysoinnin vaikeutta, sillä evaluointi tapahtuu käytännöstä saatujen kokemusten perusteella. Työn tuloksena saatiin lisätietämystä komponenttiensuunnitteluun ja toteutukseen liit-tyvissä kysymyksissä. Lisäksi sovelluspalvelimelle luotiin joukko komponentteja, joita tullaan käyttämään jatkossa tietokantasovelluksissa: uusien komponenttien suunnittelua jatketaan ja järjestelmien suunnittelua muutetaan oliopohjaiseksi.

Tutkimus- ja kehitysyhteistyön motiivit

Pro gradu -tutkielman tavoitteena on operationalisoida T&K- yhteistyön prosessimaista luonnetta, eli tarkemmin sanottuna analysoida T&K-yhteistyösuhteidenmuodostumista ja motiiveja. Tutkielman hypoteesit muodostettiin analysoimalla yrityksen teknologiastrategiaan perustuvia uuden tiedon tuonnin ja olemassa olevan tiedon hyväksikäytön oppimistavoitteita. Motivaatio T&K- yhteistyölle syntyy mahdollisuudesta T&K- projektien riskien jakamiseen. T&K- yhteistyön motiiveja analysoitiin transaktio- ja byrokratiahyötyjen, jotka pohjautuvat mittakaava- ja synergiaeduille, lähteitä arvioiden. Hypoteeseja testattiin 276 suomalaisen teollisuusyrityksen otoksella. Otoksen yrityksillä oliollut T&K- toimintaa. Otos perustuu kyselyyn, joka toteutettiin Lappeenrannan teknillisen yliopiston kauppatieteiden osastolla vuonna 2004. Hypoteeseja testattiin tilastollisilla menetelmillä; lineaarisella regressioanalyysillä, parillisten ja riippumattomien otosten t-testeillä. Validiteetti- ja multikollineaarisuusongelman todennäköisyydet on huomioitu. Hypoteesit vahvistuivat osittain. Teknologisella epävarmuudella ja monimutkaisuudella ei ole suoraa vaikutusta T&K- yhteistyön intensiivisyyteen. Teknologisella epävarmuudella on osittainen vaikutus teknologiastrategian valintaan. Yrityksen transaktio- ja byrokratiahyödyt riippuvat teknologisista kyvykkyyksistä. Vain korkean teknologian alan yritykset saavuttavat hyötyjä myös intensiivisesti T&K- yhteistyösuhteita koordinoimalla. Teknologiaintensiivisyyteen perustuvien erot perustuvat teknologisen tiedon luonteeseen toimialalla. Transaktiokustannusteorian mukainenkustannusten minimointi ja kompetenssiperusteisten teorioiden mukainen strategisointi selittävät komplementaarisesti T&K-yhteistyösuhteiden muodostumista ja yrityksen rajojen määräytymistä.

Henkilöstöstrategiaprosessin tuloksellisuuden päätekijät

Uudistumiskyvyn suurimmat esteet johtuvat tietämyksen luomisprosessin epäonnistumisesta. Epäonnistumisen taustalla ovat tiedon lukkiutuminen organisaation konteksteihin ja organisaation kyvyttömyys uudistua toimintaympäristön muuttuessa. Jatkuva uudistuminen edellyttää organisaatiolta tietämystä. Tämä on edellytyksenä organisaation kyvylle tunnistaa dynaamisiakyvykkyyksiään ja luoda tietämyksestään merkitystä, mikä mahdollistaa uuden oppimisen. Uuden oppiminen luo perustan organisaation kyvylle uudentaa, kehittää jainnovoida toimintaansa. Uutta oppiakseen organisaation on luotava edellytykset tietovirtojen virtaamiselle organisaation ulkopuolelta sisäpuolelle. Tämän tekee mahdolliseksi organisaation henkilöstö, joka ymmärtää asiakasrajapintojen kautta tulevan ulkopuolisen uuden tiedon strategisen merkityksen.Tiedon strategisen merkityksen ymmärtämiseksi, henkilöstön osaamista on kehitettävä organisaation henkilöstöstrategian välityksellä. Henkilöstöstrategiaprosessi kertoo sen, miten organisaatio aikoo henkilöstön kehittämisen toteuttaa. Henkilöstöstrategiaprosessin onnistuminen edellyttää organisaation kontekstien tiedostamista ja niiden merkityksen ymmärtämistä kollektiivisen strategisen tietämyksen luomisessa.

Yhteisen todellisuuden muodostaminen johtamisen menetelmänä

Tutkielman aiheena oli yhteisen todellisuuden muodostaminen johtamisen menetelmänä. Tutkimuksen kohteena oli prosessi ja tapaa jolla organisaatiossa muodostetaan yhteistä todellisuutta. Tästä kehitettiin yhteisen todellisuuden muodostamisen malli, YTM-malli. Vastaavaa prosessia ei ole aiemmin kuvattu. Samalla vertailtiin YTM-mallin ja Nonakan ja Takeuchin uuden tiedon SECI-mallin liittymäpintoja. Tämä toi esille tiedon keskeisen roolin yhteisen todellisuuden muodostamisessa. Lopuksi tarkasteltiin empiirisen aineiston avullaYTM-mallin osa-alueiden ja sen osien ilmenemistä organisaatioissa käydyissä keskusteluissa. Tutkielmassa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusaineistona hyödynnettiin valmiita aineistoja, jotka olivat otteita yrityksissä käydyistä keskusteluista. Analysoitavat keskustelut jaettiin kahteen esimerkkiin, jotka pilkottiin helpommin hallinnoitaviin osiin. Ensimmäinen esimerkki oli organisaation skenaarioistunnosta. Nauhoitetusta aineistosta litteroitiin analysoitavat osat. Toinen esimerkki oli vuonna 2003 julkaistujen lyhyiden keskustelujen analysointia. Analyysien tuloksena havaittiin YTM-mallissa havainnollistetun prosessin toisteisuus.

Absorptive capacity and the effect of social integration mechanisms in knowledge utilization

Tiedosta on tullut määräävä tekijä yrityksensuorituskyvylle. Yritykset hankkivat aktiivisesti uutta tietoa ulkoisesta ympäristöstään ja tallentavat sitä tietokantoihinsa. Uusi tieto on innovaatioiden ja uusien ideoiden peruselementti. Uudet ideat pitää myös kaupallistaa, jotta niiden avulla voidaan hankkia kilpailuetua. Absorptiivisen kapasiteetin malli yhdistää tiedon prosessointiin liittyvät kyvykkyydet, jotka vaikuttavat yrityksen kykyyn hyödyntää tietoa tehokkaasti. Ennen kuin tietoa voidaan käyttää uusien tuotteiden ja palveluiden luomiseen, täytyy sitä jakaa yrityksessä ja muuttaa se yrityksen toimintaa palvelevaksi. Aiemmissa tutkimuksissa innovaatiot ovat vahvasti liitetty yrityksen kykyyn uudistua. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii sosiaalisten integraatiomekanismien vaikutusta potentiaalisen absorptiivisen kapasiteetin muuttamiseen toteutuneeksi absorptiiviseksi kapasiteetiksi. Yksilöiden ja osastojen välisen yhteistyön sekä luottamuksen vaikutus tiedon sisäistämiseen tutkittiin. Tutkielma pohjautuu monikansallisessa yrityksessä keväällä 2006 suoritettuun uudistumiskyky-tutkimukseen. Tutkielma keskittyy yrityksen kykyyn uudistua uuden tiedon ja innovaatioiden avulla. Tutkielma on kvantitatiivinen tapaustutkimus. Tutkielmassa tehtyjen havaintojen mukaan sosiaaliset integraatiomekanismit ovat tärkeitä uuden tiedon hyödyntämisessä. Tiedon eksplisiittyyden havaitaan vaikuttavan tiedon muuttamiseen yritykselle hyödylliseksi resurssiksi.

Organisaation strateginen kyvykkyys uudistumiseen

Tämän Pro Gradun tavoitteena oli selvittää organisaation strategisen kyvykkyyden merkitys organisaation uudistumiselle. Strateginen kyvykkyys käsitellään tässä työssä seuraavien strategisen johtamisen teorioiden kautta: toimialan taloustiede, resurssiperustainen näkemys, evoluutioteoria organisaation muutoksesta, tietoperustainen näkemys sekä dynaamisten kyvykkyyksien näkemys. Yrityksen uudistumiskyky ymmärretään tässä työssä yrityksen kyvyksi oppia ja kehittää uutta tietopääomaa sekä tuottaa uusia innovaatioita. Tutkimuksen empiirisen osan tarkoituksena oli selvittää case-yrityksen strategisen kyvykkyyden tämän hetkinen taso ja kuinka strategista kyvykkyyttä uudistumiseen voidaan mitata. Empiirinen tutkimus suoritettiin case-tutkimuksena ja siinä käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen lähestymistapa on kuvaileva, joten siinä ei ole asetettu tutkimushypoteeseja. Kvantitatiivinen osuus suoritettiin selainpohjaisena kyselynä. Kvalitatiivinen osuus suoritettiin teemahaastatteluin ja sen tarkoituksena oli syventää ymmärrystä caseyrityksen strategiseen kyvykkyyteen. Tämän tutkimuksen tärkein tulos oli havainto, että oppimisella ja uuden tiedon luonnilla on selvä yhteys yrityksen innovointiin ja uudistumiseen. Lisäksi havaittiin, että yrityksen ulkoisen toimintakentän ja asiakkaiden tarpeiden tuntemuksella on vaikutusta strategiseen kyvykkyyteen.

Kestävän kehityksen toimintasuunnitelman laatiminen Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle

Työn tavoitteena oli tuottaa kestävän kehityksen toimintasuunnitelman rakentamiseen ja seuraamiseen viitekehys, josta Lappeenrannan teknillisen yliopiston yksiköt saavat tarvittavan tiedon kestävän kehityksen indikaattorien valitsemiseen ja yksikkökohtaisten hallintaohjelmien rakentamiseen. Työssä on selvitetty mitkä ovat yliopiston yksiköiden kestävän kehityksen näkökohdat ja niiden seuraamisessa tarvittavat yksikkökohtaiset indikaattorit sekä miten indikaattoreita ja opetusministeriöiden hyväksymää Baltic 21E –ohjelmaa voitaisiin käytännössä hyödyntää. Kestävän kehityksen toimintasuunnitelma perustuu Global Reporting Initiativen (GRI:n) vuonna 2002 julkaisemaan yhteiskuntavastuun raportointiohjeeseen. Toimintasuunnitelma perustuu osittain myös ympäristöjärjestelmästandardi ISO 14001:een ja työssä on huomioitu opetusministeriön ohjeen mukaisesti Baltic 21E –raportti ja erityisesti opetusministeriön asettaman työryhmän ehdotus Baltic 21E –ohjelman käynnistyssuunnitelmaksi. Työssä teoriaosuuden ja raportointiperusteiden jälkeen on kuvattu GRI:n ohjeiden mukaisesti yliopiston organisaatio, visio, strategia ja hallintajärjestelmät. Pääasiassa haastatteluin tehdyllä kestävän kehityksen katselmuksella on selvitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston yksiköiden kestävän kehityksen näkökohdat. Näkökohdat on jaoteltu ympäristöhallintajärjestelmän mukaisesti toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin. Näkökohdissa on huomioitu Baltic 21E –raportti ja sen tavoite- ja toimenpide-ehdotukset. Kestävän kehityksen näkökohtien ja vaikutusten seuraamiseksi on jokaiselle yksikölle tunnistettu indikaattorit, jotka on muotoiltu GRI:n Sustainability Reporting Guideliness –julkaisun indikaattorien pohjalta. Työssä on selvitetty indikaattorien käyttötarkoitusta ja esimerkein havainnollistettu indikaattorien ja Baltic 21E –ohjelman käyttöönottomahdollisuuksia ISO 14001 –järjestelmän mukaisesti. Haastattelujen ja Baltic 21E –toimintaohjelman perusteella yliopiston kestävän kehityksen näkökohdat liittyvät opetukseen, tutkimukseen, täydennyskoulutukseen ja julkaisutoimintaan sekä yliopistoyhteisön omaan kestävän kehityksen tietoisuuteen ja toimintaperiaatteiden noudattamiseen. Yliopistotoiminnassa kestävä kehitys on myös mukana alueellisessa vuorovaikutuksessa sidosryhmäsuhteiden ja uuden tiedon tuottamisen kautta. Yliopiston yksiköiden kestävää kehitystä mittaavia indikaattoreita tunnistettiin suuri joukko. Eniten tunnistettiin yhteiskunnalliseen vaikutusluokkaan kuuluvia indikaattoreita. Jaoteltaessa indikaattorit käyttötarkoituksittain tarkasteltavien indikaattorien määrä hieman vähenee. Tämän työn jälkeen tulisi GRI:n ohjeiden mukaisesti käydä sidosryhmien välistä vuoropuhelua yksikkökohtaisten merkittävimpien indikaattorien tunnistamiseksi ja kestävän kehityksen päämäärien ja tavoitteiden asettamiseksi. Tämän työn indikaattorien pää-asialliset käyttökohteet olisivat yksiköiden sisäisessä kehittämisessä ja viestinnässä, vähemmässä määrin tuloskeskusteluissa.

Business Benefits of Content Management

Hyvällä sisällönhallinnalla on mahdollista vaikuttaa myönteisesti liiketoiminnalliseen tulokseen, jos sisällönhallinnan eri vaikutusmahdollisuudet tunnistetaan. Kun organisaatiossa syntyvä tieto on vapaasti saatavilla, ja sitä voidaan tulkita ja hyödyntää erilaisiin tarpeisiin, tietojärjestelmän avulla voidaan vauhdittaa kehitystä ja uuden tiedon löytämistä. Tiedon keskeisin tehtävä on kehittää ja parantaa organisaation osaamista, jolloin pitää olla tietoa siitä, mitä, miksi ja kuinka tietoa on käytetty organisaatiossa. Kaiken liiketoimintaprosesseissa tuotetun tiedon kohdalla pitäisi miettiä kolmea tiedonhallinnan osa-aluetta: tiedon luontia, hallintaa ja hyödyntämistä. Tavoitteena on saavuttaa yrityksen määrämuotoisen tietopääoman paras mahdollinen hallinta.Työssä kuvataan sitä, mitä sisällönhallinta on, sen eri tasoja, sen käsitteellistä sijoittumista tietämyksenhallintaan, sisällönhallinnan järjestelmiä ja niiden merkitystä liiketoimintaprosesseissa. Lisäksi tarkastellaan niitä syitä, joiden vuoksi yritykset kiinnostuvat organisaatiossa olevan määrämuotoisen tiedon sisällönhallinnasta. Lopuksi analysoidaan, millaisia voivat olla liiketoiminnalliset, kilpailulliset tai rahalliset tavoitteet, joita asetetaan sisällönhallinnan tietojärjestelmäprojektille. Työn tueksi on haastateltu neljän suomalaisen suuryrityksen sisällönhallinnan tietojärjestelmäprojektin asiantuntijoita. Heidän kommenttejaan on analysoitu ja niiden perusteella on tehty johtopäätöksiä niistä syistä, joiden vuoksi yritykset yleensä sijoittavat resurssejaan sisällönhallintaan.

Tietämyksen kasvattamisen keinot Case: Handwise Oy:n tietämyksen kasvattaminen yksilön ja organisaation oppimisen keinoin

Työn tavoitteena oli selvittää yksilön ja organisaation tietämystä sekä niiden kasvattamista. Tarkoituksena oli löytää yksilön ja organisaation tietämyksen yhdistäviä tekijöitä. Tutkimusmetodologia oli empiirinen deskriptiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen perustuen kymmeneen teemahaastatteluun. Tutkimuksen tuloksena oli, että tietotyöntekijät kasvattavat omaa ja organisaation tietämystä samankaltaisin keinoin, eikä niiden välillä mielletty olevan suurtakaan eroa. Työssä kokeminen yrityksen ja erehdyksen kautta kerrottiin tärkeimmäksi menetelmäksi kasvattaa omaa tietämystä. Kirjoja arvostettiin erityisen paljon tietämyksen kasvattamisessa ja se ohitti tiedon lähteenä jopa internetin. Työkollegat olivat kolmas tärkeä tietämyksen lähde. Kaksi tärkeintä edellytystä tietämyksen kasvattamisessa olivat opiskelun aikana saatu tietopohja sekä oma kiinnostus ja motivaatio. Organisaation tietämyksen kasvattamisessa tärkeimmäksi tekijäksi nousivat dokumentointi, virheistä oppiminen, sisäinen kommunikointi, tietojärjestelmät ja avoin organisaatiokulttuuri. Tutkimuksen perusteella syntyi kolmivaiheinen malli tietämyksen kasvattamisen kehästä, jonka elementit ovat edellytykset, lähteet ja menetelmät. Kehän keskellä on työssä oppiminen, joka on tärkein tekijä tietämyksen kasvattamisessa. Case-yrityksen toiminta oppivana organisaationa osoitti, että yrityksessä tulisi panostaa erityisesti oppimisen tukemiseen ja johtamiseen. Myös tiedon dokumentointi ja muuttaminen avoimeen muotoon sekä yrityksen prosessit tarvitsevat selkiyttämistä. Organisaation avoimuus ja ilmapiiri osoittautuivat hyviksi, mikä auttaa osaltaan tietämyksen kasvattamista.

Organisaation osaamisen ja uudistumiskyvyn kehittäminen strategialähtöisesti, case: Puumerkki Oy

Tutkielman tavoitteena oli selvittää organisaation osaamisen ja uudistumiskyvyn strategiset vahvuudet, heikkoudet ja kehittämiskohteet case-organisaatio Puumerkki Oy:ssä. Mittausten avulla haluttiin selvittää uuden organisaation toimivuus, organisaation osaamisen nykytila sekä toiminnan nykytilanne suhteessa strategiaan ja muihin yrityksiin. Tutkielmassa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusotetta. Olemassa olevalla mittarilla (KM-factor -organisaation uudistumiskyvyn mittari) mitattiin case-yritys, Puumerkki Oy. Mittauksia tehtiin kaksi: kesäkuussa 2003 ja tammikuussa 2004. Näin saatiin selville muutoksen ja kehityksen suunta sekä edistyminen. Mittausten kohteena olivat kaikki Puumerkki Oy:n työntekijät. Tutkimuksen luotettavuuden takaamiseksi ja tarkistamiseksi haastateltiin teemahaastatteluin lokakuussa 2003 Puumerkin henkilöstöstä kymmentä (10) satunnaisesti valittua henkilöä, ensimmäisen mittauksen (06/2003) alueellista vastausjakaumaa mukaillen. KM-factor mittausten tulosraportit analysoitiin ja purettiin sanalliseen muotoon sekä tuloksista tiivistettiin lyhyt esitys organisaation henkilöstölle raportointia varten. Haastatteluaineisto analysoitiin purkamalla haastattelut sanallisiksi teema-alueiden mukaisiin kokonaisuuksiin ja vertaamalla niitä mittauksien tuloksiin. Mittausten avulla kerättiin tietoa organisaation osaamisen, tiedonkulun, suhteiden ja johtamisen nykyisestä toiminnasta ja niiden tavoitetilasta eri tietoympäristöissä. Mittauksen mukaan Puumerkki Oy:n uudistumiskyky oli parempi kuin vertailuryhmällä ja toiminnan suunta oli oikea, strategian mukainen. Puumerkki Oy:n vahvuuksia olivat keskinäinen sitoutuminen tavoitteisiin, haasteellinen tavoitetaso, tilanneherkkyys ja yksimielisyys muutostarpeista. Mitään erityisen heikkoa aluetta ei mittauksessa löytynyt. Toiminnasta löytyi kuitenkin muutamia yleisiä kehityskohteita: liian autoritäärinen johtaminen, heikko innovaatiopotentiaali eli yrityksen jatkuva kehittämiskyky ja suuret yksikkökohtaiset (alueelliset) erot. Yrityksen kulttuurin, infrastruktuurin, viestinnän ja tietoteknisten työkalujen tulisi tukea aktiivista tiedonvaihtoa ja uuden tiedon hyödyntämistä.

Kuka pelkää noitia? Dario Argenton Suspirian semioottinen analyysi

Työni aiheena on italialaisen elokuvaohjaaja Dario Argenton teos Suspiria (1977), jota analysoin semioottisesta näkökulmasta käyttäen apunani genreteoriaa, strukturalismia, psykoanalyysia ja sukupuolinäkökulmaa. Tutkimuskysymykseni muodostui moniulotteisesti Suspirian semioottisen analysoinnin tuloksen selvittäminen. Käytännössä tämä viittaa elokuvan sanoman eksplikointiin. Päälähteinäni toimivat elokuvasta laaditut valmiit analyysit, joihin omat tulkintani punoutuivat. Mainittavia lähteitäni olivat itse Suspiria, John Hillin ja Pamela Church Gibsonin Film Studies: Critical Approaches (2000), Johanna Laurilan pro gradu Noiduttua punaista. Dario Argenton Suspiria (2004) sekä Linda Schulte-Sassen artikkeli ”The Mother of all horror movies, Dario Argento’s >uspiria” (2002). Näiden ohella käytin lähdeaineistona soveltamieni teorioiden omia edustajia, kuten strukturalismissa satututkija Vladimir Proppia. Menetelminä työskentelyssäni toimivat (semioottinen) lähiluku, teemoittelun ja tyypittelyn yhdistäminen sekä osittainen sisällönerittely. Merkittävintä oli kuitenkin oma analysointini, joka perustui viitekehykseeni, kokemukseeni, päättelykykyyni sekä valmiuteeni luoda näiden perusteella kestäviä argumentointeja. Tavoitteenani oli Suspirian (symboli)kielen avaaminen semioottista näkökulmaa hyödyntämällä, ja sitä kautta paremman ymmärryksen luominen elokuvasta sekä elokuvan kautta kuluttajasta ja kulttuurista itsestään. Pyrin tulkitsemaan Suspirian kerronnallista kuvakieltä myös uuden tiedon tuottamisen nimissä. Nähdäkseni tämä onnistui. Tutkivalle silmälle Suspiria paljastui valtaisaksi tulkinnalliseksi aarreaitaksi, jonka kieltä ymmärtämättömälle se pysynee kuitenkin ensisijaisesti tietynmakuisena elokuvakokemuksena. Analyysini lopputuloksena valitusta kulttuurin tuotteesta (elokuva) ilmeni sen sisäänkoodattu, kuluttajaan vaikuttava ”toimivuus”. Tulevaisuudessa myös muiden Argenton elokuvien analysointi ja keskinäinen vertailu olisi varmasti elokuva- ja kulttuurintutkimuksen kannalta hedelmällistä.

Käytäntöyhteisöt ja asiantuntijaorganisaation oppiminen

Työssä lähdetään olettamuksesta, että organisaation oppiminen on keskeinen menestystekijä ja organisaation elinehtona on pystyä vastaamaan muutoksen tuomiin haasteisiin. Muutokseen vastaaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että organisaatio oppii tekemään asioita toisin. Työssä on haettu vastausta sille kuinka käytäntöyhteisöillä voidaan tukea asiantuntijaorganisaation oppimista eräässä IT-alan organisaatiossa. Tuloksena syntynyttä mallia ja organisaation oppimisen käsitteitä tarkastelemalla osoitetaan, että käytäntöyhteisöillä pystytään edistämään asiantuntijaorganisaation oppimista tutkimuskohteena olevassa organisaatiossa. Käytäntöyhteisöissä ihmiset yhdistää aihealue, joka muodostaa yhteisölle yhteisen näkemyksen siitä, mitä yhteisö on ja mitä se tekee. Tiedon jakamiseen motivoi se, että yhteisössä henkilöt pystyvät nostamaan omaa arvostustaan tuomalla oman panoksensa yhteisen edun hyväksi. Mitä enemmän tietoa jaetaan, sitä suuremmaksi tulee yhteisen tiedon määrä, ja sen paremmaksi muodostuu organisaation kyky vastaanottaa uutta tietoa. Kyky vaikuttaa ongelmiin ja nähdä ongelmien taustalla todellisuudessa vaikuttavat asiat ovat keskeinen asia organisaation oppimisessa. Mallissa kuvataan esimerkein, miten uuden tiedon luominen yhteisöissä tapahtuu.

SaaS-ohjelmiston asiakastuki

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luoda palvelumallit, valita sopivat työkalut ja prosessit erään SaaS-ohjelmiston asiakastuelle. Esitettävät ratkaisut tuli valita niin, että ne mahdollistavat laadukkaan ja henkilöriippumattomasti skaalautuvan asiakastuen rakentamisen. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu tiedon ja tiedonluonnin näkökulmaan. Työssä sovellettiin Ikujiro Nonakan teoriaa organisaatioiden tiedonluontiprosessista, koska case-yrityksen tuottamat asiakastukipalvelut pohjautuvat voimakkaasti tietoon ja tietämykseen. Tietointensiivisyyden näkökulma on otettu huomioon myös palvelumallien, työkalujen ja prosessien valinnassa. Työn tuloksena löydettiin mallit, menetelmät ja työkalut vastaamaan työn alkuperäisiä vaatimuksia. Tutkimuksen tuloksia on jo pystytty testaamaan käytännössä. Tutkimuksen kirjallisen katsauksen ja empiirisenosan välille pystyttiin osoittamaan vahva yhteys toisiinsa. Työn tuloksia voidaan soveltaa asiakastuen kehittämisessä useilla eri toimialoilla, niin isoissa kuin pienissäkin organisaatioissa aina yksityisen sektorin toimijoista, julkisen talouden yrityksiin tai yhteisöihin.

Heikkojen signaalien hyödyntäminen PK-yrityksissä, tapaustutkimus osaamiskeskuksen toimintamalli

Diplomityössä tutkitaan heikkojen signaalien hyödyntämistä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yritykset). Tutkimuksen pääkysymys on, miten pk-yritykset voivat hyödyntää kansallisten toimijoiden, kuten FinNode Venäjän ja Finpron, tuottamia heikkoja signaaleita päätöksenteossaan. Tutkimuksessa käsitellään heikkoja signaaleja ja ulkoista liiketoimintatietoa. Käsittely pohjautuu kirjallisuudessa esitettyihin keinoihin ja menetelmiin, jotka liittyvät heikkojen signaalien havainnointiin, lähteisiin, keräämiseen ja hyödyntämiseen. Ulkoisen liiketoimintatiedon perustana on informaatioketju ja uuden tiedon luomisen yhteys ulkoisen liiketoimintatiedon hyödyntämiseen. Kirjallisuusmallien avulla on käsitelty myös haasteita, jotka ilmenevät heikkojen signaalien hyödyntämisessä, ja miten ulkoisen liiketoimintatiedon hankinnassa käytettävää prosessia pystytään hyödyntämään osana heikkojen signaalien seulontaa ja analysointia. Diplomityön tutkimusosassa kerättiin teemahaastatteluilla pk-yrityksiltä ja kansallisilta innovaatiojärjestelmän toimijoilta tietoa. Yrityksiltä saatiin tietoa ulkoisen liiketoimintatiedon ja heikkojen signaalien keräämisestä ja hyödyntämisestä. Kansallisilta innovaatiojärjestelmän toimijoilta kerättiin tietoa rakennetusta ennakointijärjestelmästä ja sen hyödynnettävyydestä pk-yrityksissä sekä osaamiskeskusohjelman roolista tiedon välittäjänä. Kirjallisuus ja haastattelut yhdistämällä tutkimuksessa syntyi toimintamalli Kaakkois-Suomen osaamiskeskukselle. Toimintamallin avulla pk-yritykset voivat hyödyntää kansallisen innovaatiojärjestelmän toimijoiden keräämää, liiketoiminnalleen tärkeää signaalitietoa strategiaprosessissaan. Suomen innovaatiojärjestelmä on toimiva ennakoinnin osalta, kun taas pk-yrityksissä ei useinkaan suunnata resursseja ennakointiin ja heikkojen signaalien keräämiseen. Ajankohta toimintamallin käyttöönotolle vaikuttaa tutkimuksen pohjalta sopivalta, sillä järjestelmää on rakennettu ja testattu jo muutamien vuosien ajan.

Nursing Ethics Education in Finland from the Perspective of Codes of Ethics

The purpose of this study was to analyze nursing ethics education from the perspective of nurses’ codes of ethics in the basic nursing education programmes in polytechnics in Finland with the following research questions: What is known about nurses’ codes in practice and education, what contents of the codes are taught, what teaching and evaluation methods are used, which demographic variables are associated with the teaching, what is nurse educators’ adequacy of knowledge to teach the codes and nursing students’ knowledge of and ability to apply the codes, and what are participants’ opinions of the need and applicability of the codes, and their importance in nursing ethics education. The aim of the study was to identify strengths and possible problem areas in teaching of the codes and nursing ethics in general. The knowledge gained from this study can be used for developing nursing ethics curricula and teaching of ethics in theory and practice. The data collection was targeted to all polytechnics in Finland providing basic nursing education (i.e. Bachelor of Health Care). The target groups were all nurse educators teaching ethics and all graduating nursing students in the academic year of 2006. A total of 183 educators and 214 students from 24 polytechnics participated. The data was collected using a structured questionnaire with four open-ended questions, designed for this study. The data was analysed by SPSS (14.0) and the open-ended questions by inductive content analysis. Descriptive statistics were used to summarize the data. Inferential statistics were used to estimate the differences between the participant groups. The reliability of the questionnaire was estimated with Cronbach’s coefficient alpha. The literature review revealed that empirical research on the codes was scarce, and minimal in the area of education. Teaching of nurses’ codes themselves and the embedded ethical concepts was extensive, teaching of the functions of the codes and related laws and agreements was moderate, but teaching of the codes of other health care professions was modest. Issues related to the nurse-patient relationship were emphasised. Wider social dimensions of the codes were less emphasized. Educators’ and students’ descriptions of teaching emphasized mainly the same teaching contents, but there were statistically significant differences between the groups in that educators assessed their teaching to be more extensive than what students had perceived it had been. T he use of teaching and evaluation methods was rather narrow and conventional. However, educators’ and students’ descriptions of the used methods differed statistically significantly. Students’ knowledge of the codes and their ability to apply them in practice was assessed as mediocre by educators and by students themselves. Most educators assessed their own knowledge of the codes as adequate to teach the codes, as did most of the students. Educators who regarded their knowledge as adequate taught the codes more extensively than those who assessed their knowledge as less adequate. Also students who assessed their educators’ knowledge as adequate perceived the teaching of the codes to be more extensive. Otherwise educators’ and students’ demographic variables had little association with their descriptions of the teaching. According to the participants, nurses need their own codes, and they are also regarded as applicable in practice. The codes are an important element in nursing ethics education, but their teaching needs development. Further research should focus on the organization of ethics teaching in the curricula, the teaching process, and on the evaluation of the effectiveness of ethics education and on educators’ competence. Also the meaning and functions of the codes at all levels of nursing deserve attention. More versatile use of research methods would be beneficial in gaining new knowledge.