Nursing Ethics Education in Finland from the Perspective of Codes of Ethics

The purpose of this study was to analyze nursing ethics education from the perspective of nurses’ codes of ethics in the basic nursing education programmes in polytechnics in Finland with the following research questions: What is known about nurses’ codes in practice and education, what contents of the codes are taught, what teaching and evaluation methods are used, which demographic variables are associated with the teaching, what is nurse educators’ adequacy of knowledge to teach the codes and nursing students’ knowledge of and ability to apply the codes, and what are participants’ opinions of the need and applicability of the codes, and their importance in nursing ethics education. The aim of the study was to identify strengths and possible problem areas in teaching of the codes and nursing ethics in general. The knowledge gained from this study can be used for developing nursing ethics curricula and teaching of ethics in theory and practice. The data collection was targeted to all polytechnics in Finland providing basic nursing education (i.e. Bachelor of Health Care). The target groups were all nurse educators teaching ethics and all graduating nursing students in the academic year of 2006. A total of 183 educators and 214 students from 24 polytechnics participated. The data was collected using a structured questionnaire with four open-ended questions, designed for this study. The data was analysed by SPSS (14.0) and the open-ended questions by inductive content analysis. Descriptive statistics were used to summarize the data. Inferential statistics were used to estimate the differences between the participant groups. The reliability of the questionnaire was estimated with Cronbach’s coefficient alpha. The literature review revealed that empirical research on the codes was scarce, and minimal in the area of education. Teaching of nurses’ codes themselves and the embedded ethical concepts was extensive, teaching of the functions of the codes and related laws and agreements was moderate, but teaching of the codes of other health care professions was modest. Issues related to the nurse-patient relationship were emphasised. Wider social dimensions of the codes were less emphasized. Educators’ and students’ descriptions of teaching emphasized mainly the same teaching contents, but there were statistically significant differences between the groups in that educators assessed their teaching to be more extensive than what students had perceived it had been. T he use of teaching and evaluation methods was rather narrow and conventional. However, educators’ and students’ descriptions of the used methods differed statistically significantly. Students’ knowledge of the codes and their ability to apply them in practice was assessed as mediocre by educators and by students themselves. Most educators assessed their own knowledge of the codes as adequate to teach the codes, as did most of the students. Educators who regarded their knowledge as adequate taught the codes more extensively than those who assessed their knowledge as less adequate. Also students who assessed their educators’ knowledge as adequate perceived the teaching of the codes to be more extensive. Otherwise educators’ and students’ demographic variables had little association with their descriptions of the teaching. According to the participants, nurses need their own codes, and they are also regarded as applicable in practice. The codes are an important element in nursing ethics education, but their teaching needs development. Further research should focus on the organization of ethics teaching in the curricula, the teaching process, and on the evaluation of the effectiveness of ethics education and on educators’ competence. Also the meaning and functions of the codes at all levels of nursing deserve attention. More versatile use of research methods would be beneficial in gaining new knowledge.

<b>Hoitotyön etiikan opetus Suomessa eettisten ohjeiden näkökulmasta tarkasteltuna</b> Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida hoitotyön etiikan opetusta sairaanhoitajien eettisten ohjeiden näkökulmasta sairaanhoitajien peruskoulutuksessa Suomen ammattikorkea¬kouluissa seuraavilla tutkimuskysymyksillä: Mitä tiedetään sairaanhoitajien eettisistä ohjeista käytännössä ja koulutuksessa, mitä eettisten ohjeiden sisältöjä opetetaan, mitä opetus- ja arviointimenetelmiä käytetään, millä taustamuuttujilla on yhteys opetukseen, mikä on hoitotyön opettajien tietoperusta eettisten ohjeiden opettamiseen, mitkä ovat sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedot eettisistä ohjeista ja taidot soveltaa niitä, ja mitkä ovat vastaajien mielipiteet eettisten ohjeiden tarpeellisuudesta ja soveltuvuudesta sekä niiden opettamisen tärkeydestä osana hoitotyön etiikan opetusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa eettisten ohjeiden ja hoitotyön etiikan opetuksen vahvuuksia sekä mahdollisia ongelma-alueita. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää hoitotyön etiikan opetussuunnitelmien ja etiikan teoreettisen ja käytännön opetuksen kehittämiseen. Aineiston keräys kohdistettiin kaikkiin Suomen ammattikorkeakouluihin, joissa on tarjolla sairaanhoitajakoulutusohjelma (sairaanhoitaja AMK). Kohderyhminä olivat etiikkaa opettavat hoitotyön opettajat ja lukuvuonna 2006 valmistuneet sairaanhoitajaopiskelijat. Kaikkiaan 183 opettajaa ja 214 opiskelijaa 24. ammattikorkeakoulusta osallistui tutkimukseen. Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla kyselylomakkeella, jossa oli myös neljä avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin SPSS (14.0) ohjelmalla ja avoimet kysymykset induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineisto esitettiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja vastaajaryhmien välisiä eroja mitattiin vertailevan tilastotieteen menetelmin. Kyselylomakkeen luotettavuus arvioitiin Cronbach’in α-kertoimella. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että tutkimusta eettisistä ohjeista on vähän ja se on lähes olematonta ohjeiden opetuksen alueella. Sairaanhoitajan eettisiä ohjeita ja niihin sisältyviä eettisiä käsitteitä opetettiin paljon, ohjeiden tarkoituksia ja ohjeisiin liittyviä lakeja ja sopimuksia opetettiin jokseenkin paljon, mutta muiden terveydenhuoltoalan ammattien eettisten ohjeiden opettaminen oli vähäistä. Opetuksessa korostui hoitaja-potilassuhteeseen liittyvät asiat. Eettisten ohjeiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet korostuivat vähemmän. Opettajien ja opiskelijoiden kuvaukset opetuksen määrästä keskittyivät samoihin opetussisältöihin, mutta ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti merkitseviä opettajien arvioidessa oman opetuksensa määrällisesti suuremmaksi kuin mitä opiskelijat olivat sen havainneet olleen. Opetus- ja arviointimenetelmien käyttö oli melko kapea-alaista ja perinteistä. Opettajien ja opiskelijoiden kuvaukset käytetyistä menetelmistä erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Sekä opettajat että opiskelijat itse arvioivat opiskelijoiden tiedot eettistä ohjeista ja taidot soveltaa niitä käytännössä keskitasoisiksi. Useimmat opettajat arvioivat oman tietoperustansa riittäväksi eettisten ohjeiden opettamiseen kuten useimmat opiskelijatkin. Ne opettajat, jotka arvioivat omat tietonsa riittäviksi, opettivat eettisiä ohjeita enemmän kuin ne, jotka arvioivat omat tietonsa vähemmän riittäviksi. Myös opiskelijat, jotka arvioivat opettajiensa tiedot riittäviksi kokivat saaneensa enemmän opetusta eettisistä ohjeista. Muilla opettajien ja opiskelijoiden taustamuuttujilla oli vähän yhteyttä heidän kuvaukseensa opetuksesta. Opettajien ja opiskelijoiden näkemysten mukaan sairaanhoitajat tarvitsevat omat eettiset ohjeet, ja ne ovat pääasiallisesti sovellettavissa hoitotyön käytäntöön. Ohjeet ovat tärkeä osa hoitotyön etiikan opetusta, mutta niiden opettamista pitää kehittää. Jatkotutkimus tulisi kohdistaa etiikan opetuksen organisointiin opetussuunnitelmissa, opetusprosessiin, ja opetuksen vaikuttavuuden sekä opettajien pätevyyden arviointiin. Myös eettisten ohjeiden merkitys ja tarkoitukset kaikilla hoitotyön tasoilla ansaitsevat huomiota. Monipuolisempi tutkimusmenetelmien käyttö olisi hyödyksi uuden tiedon hankkimiselle.