Responsabilidade do estado no combate à corrupção

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Um palimpsesto em andamento: formas e reformas de uma personagem azevediana

Pós-graduação em Estudos Literários - FCLAR

Um olhar acerca da vadiagem em canções de Chico Buarque de Holanda

Este estudo apresenta os resultados de uma pesquisa que teve como corpus letras de músicas produzidas no período de 1966 a 1985, de Chico Buarque de Holanda, cuja temática é a vadiagem. Sob o título “Um Olhar acerca da Vadiagem em Canções de Chico Buarque de Holanda”, busca-se desvelar os conceitos presentes nos estudos de Michel Maffesoli referentes à Vadiagem, à Vagabundagem e ao Nomadismo em letras de músicas desse importante artista brasileiro, como: “Vai trabalhar Vagabundo”, de 1976; “Homenagem ao Malandro” e “Hino de Duran”, ambas de 1978; “A volta do Malandro”, de 1985; dentre outras. Além da análise de Michel Maffesoli (2001; 2004), outros teóricos nortearam o viés reflexivo desse estudo, como Roberto da Matta (1997), Sérgio Buarque de Holanda (1973), Antonio Candido (1993), Roberto Schwarz (1979) e Michel Foucault (1992).

As muitas plumagens do pássaro vermelho: resistência e assimilação na obra de Zitkala-Sa

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Königin Luise von Preußen als Nationalheldin

Die nationale Gedächtnispolitik, die nach dem Tod Königin Luises 1810 in Preußen einsetzte, weist einige Besonderheiten auf. Die tote Königin wurde nicht mehr in Formen des monarchischen Totenkultes verehrt. Sie wurde zur Heldin in der Erzählung von der nationalen Befreiung. Die intellektuellen Verfechter des Konzeptes der Volkserhebung sahen im frühen Tod der Königin ein brauchbares Symbol für die Mobilisierung des Volkes. Der Luisenkult und die Opferrhetorik erreichten aber erst im Kaiserreich ihren Höhepunkt. Erst dort wurde der Luisenkult zum festen Bestandteil des kulturellen Gedächtnisses. Luise wurde auch zur weiblichen Ikone der nationalen Bewegung. Die Stiftung des Luisenordens, das Luisenkreuz und die Popularisierung der Luisengeschichte in Volksbüchern trugen dazu bei, die Frauen in die Nation zu inkludieren. Der Luisenkult ist Teil eines politischen Mythos. Politische Mythen sind Narrationen und dienen der Identitätsstiftung und der Mobilisierung des politischen Verbandes. Ihre Wirkung entfalten sie durch Rituale und Reduktion der komplexen Wirklichkeit auf einfache Deutungs- und Handlungsmuster.

Learning to live with the lack: pedagogy of the beguiled

An important aspect of globalisation/Americanisation is, prima facia, the global export of televisual products such as Sesame Street, Barney, etc. that are explicitly concerned with cultivating elementary forms of organisational life. Thus, it is surprising that organization studies has been virtually silent on childhood and pedagogy. This lacuna needs filling especially because the development of a post-national, cosmopolitan society problematises existing pedagogical models. In this paper we argue that cosmopolitanism requires a pedagogy that is centred on the Lack and the mythic figure of the Trickster. We explore this through an analysis of children’s stories, including Benjamin’s radio broadcasts for children, Sesame Street and Dr Seuss.

"Amor de don Perlimplín con Belisa en su jardín": una obra teatral satírica

El componente satírico es una constante en el teatro de Federico García Lorca, en el que coexisten, en mayor o menor medida, dependiendo de la obra en cuestión, lo cómico y lo serio, ambas vertientes intrínsecas a la sátira. Dicha combinación, así como el innegable aspecto crítico, inherente a la obra lorquiana, identifican a este autor con la figura del satírico. García Lorca lleva a cabo su crítica sirviéndose del humor, que oscila entre lo puramente jocoso y el humor negro, y se manifiesta mediante el empleo de técnicas tradicionales de la sátira, con idéntico propósito al del satírico: degradar a su objeto de ataque suscitando sonrisa o repulsa. Este artículo analiza en clave de sátira Amor de don Perlimplín con Belisa en su jardín, identificando el objeto de ataque de la sátira lorquiana en esta obra y las técnicas satíricas empleadas por su autor.

Motivating film title translation: a cognitive análisis

This proposal is a non-quantitative study based on a corpus of real data which offers a principled account of the translation strategies employed in the translation of English film titles into Spanish in terms of cognitive modeling. More specifically, we draw on Ruiz de Mendoza and Galera’s (2014) work on what they term content (or low-level) cognitive operations, based on either ‘stands for’ or ‘identity’ relations, in order to investigate possible motivating factors for translations which abide by oblique procedures, i.e. for non-literal renderings of source titles. The present proposal is made in consonance with recent findings within the framework of Cognitive Linguistics (Samaniego 2007), which evidence that this linguistic approach can fruitfully address some relevant issues in Translation Studies, the most outstanding for our purposes being the exploration of the cognitive operations which account for the use of translation strategies (Rojo and Ibarretxe-Antuñano 2013: 10), mainly expansion and reduction operations, parameterization, echoing, mitigation and comparison by contrast. This fits in nicely with a descriptive approach to translation and particularly with skopos theory, whose main aim consists in achieving functionally adequate renderings of source texts.

Dealing with the devil: a critical and creative look at the diabolical pact

This thesis is comprised of three parts: a critical dissertation, a creative work of fiction and a bridge piece that connects the two. The critical work is an examination of the Devil as a satirist in Faustian bargains. Through the usage of the Devil as a literary figure, his character has become a more secular being: a trickster rather than evil incarnate—a facilitator of sin rather than its originator. In the tragicomedy of pacts with the Devil, he acts as a mirror, reflecting mankind’s foibles and vanity, while elevating the reader in the process. The thesis considers the language, tone, purpose and conceits of several versions of the story. While the focus is primarily on American Literature, the influence of English, Scottish, French and German folklore and fiction are recognized as an essential component of the theme’s evolution. In the bridge piece, the pact with the Devil is literalized in a modern context; a corporate business of reaping souls is theorized in which techniques of persuasion are streamlined into an effective formula. Whether immersive or expository in approach, the portrayal of the supernatural depends on the literary principles of science fiction and fantasy in order to manipulate the reader and allow irrational concepts to obey rational laws. Such theories are cited to support how the Devil functions as a believable character. The novel, Could Be Much Worse, relates the story of an egocentric boss and his dependable employee, a scout who disguises himself as a taxi driver and seeks candidates who may succumb to temptation. Passengers’ monologues of desperation and pathos are interspersed throughout the protagonist’s day-to-day narrative. At times, the work is experimental, utilizing irregular storytelling techniques, alternative forms and conceits. Light-hearted, but nonetheless poignant, the story serves as a cautionary tale, illustrating the tedium of a bureaucratic job in a transmundane existence.

Invoking Justice

Invoking Justice, a performative work of dance-theater, is a social commentary, both on the failure of the American justice system to balance the scales, and on our individual and collective failings to balance our communities, and ourselves, while recognizing our inherent unity and interconnectedness. The show was performed on March 10th and 11th, 2016 in the Clarice Smith Performing Arts Center, at the University of Maryland, College Park. This document is a survey of the creative process through which this project was realized and serves as a record of the many obstacles and successes that one might encounter in directing a work of dance-theater.

Kulttuurinen muisti selviytymisen välineenä Louise Erdrichin romaanissa Love Medicine

Louise Erdrich (s. 1954) on yksi tunnetuimmista yhdysvaltalaisista Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvista kirjailijoista. Hänen juuriltaan saksalais-amerikkalainen sekä kuuluu chippewa-heimoon. Erdrichin esikoisromaani Love Medicine (1984) sijoittuu kuvitteelliseen chippewa-heimon reservaattiin Pohjois-Dakotassa. June Morriseyn kuoleman jälkeen hänen sukulaisensa kokoontuvat Kashpawien taloon muistelemaan häntä. Junen läheisten elämä avautuu lukijalle eri kertojien äänellä 1930-luvulta 1980-luvulle. Keskityn siihen, kuinka romaanin henkilöt selviytyvät valkoisen valtakulttuurin ja alisteisessa asemassa olevan chippewa-kulttuurin välitilassa. Tarkastelen erityisesti kulttuurisen muistin roolia henkilöiden selviytymisstrategioissa. Kulttuurinen muisti on sosiaalisesti muodostettua yhteistä tietoa menneisyyden tapahtumista ja ryhmää koossa pitävästä merkitysjärjestelmästä. Traditio ja yhteisöllisyys merkitsevät heimoyhteisölle voimaantumisen mahdollisuutta, toivoa kulttuurisen tyhjiön täyttämisestä ja katkenneiden sosiaalisten siteiden korjaamisesta. Kulttuurinen muisti tarjoaa romaanin henkilöille mahdollisuuden muodostaa yhteyden heimon kulttuuriperintöön. Erdrich hyödyntää romaanissaan monenlaisia viittauksia sekä chippewa-mytologiaan että valkoiseen kulttuuriin. Monet chippewa-perinteen ainekset, kuten trickster-hahmot, lemmenlääke ja laaja perhekäsitys, toimivat välineinä, joiden avulla romaanin henkilöt rakentavat identiteettiään ja pyrkivät löytämään paikkansa yhteisössä. Tarkastelen myös sitä, miten osa henkilöistä pyrkii assimiloitumaan ja saavuttamaan toimijuutta valkoisen valtakulttuurin keinoin. Yhteisöllisyyden ja kulttuurin eteenpäin siirtämisen voima mahdollistaa sen, että nuori sukupolvi löytää paikkansa ja asettuu osaksi heimon jatkumoa. Vaikka kolonisaatiota ja sen aiheuttamia tuhoja ei voi kumota, chippewa-traditio ei sammu, vaan Erdrichin romaani osoittaa, että selviytyminen on mahdollista.