Mikroaaltoradioiden tuotannonsuunnitteluprosessin kehittäminen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mikroaaltoradioiden tuotannonsuunnitteluun liittyvät haasteet ja ongelmat Nokia Networksin Espoon tehtaalla. Lisäksi tavoitteena oli esittää ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja ja kehitysehdotuksia mikroaaltoradioiden tuotannonsuunnitteluun. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään tuotannonohjausta ja -suunnittelua sekä tuotannonsuunnittelussa käytettäviä tietojärjestelmiä, joita ovat toiminnanohjaus-järjestelmät (ERP) ja analysointi- ja suunnittelujärjestelmät (APS). Lisäksi käsitellään tiedon tärkeää merkitystä yrityksen resurssina. Empiirisessä osuudessa käsitellään mikroaaltoradioiden tuotannonsuunnittelua ja siihen liittyviä haasteita. Keskeisimpiä haasteita ovat tuotannonsuunnittelun päivittäiseen raportointiin kuluva aika sekä yhteistyö ja tiedonkulku sidosryhmien välillä. Työn tuloksissa esitettäviä kehitysehdotuksia toteuttamalla voidaan tuotannonsuunnittelusta tehdä entistä täsmällisempää ja samalla parantaa tehtaan toimitusvarmuutta.

Suun terveyden edistäminen yläkoulun terveystiedon opetuksessa

Tämä opinnäytetyö liittyy pääkaupunkiseudun suun terveyden edistämisen työryhmän (HATE) suunnittelemaan suun terveyden edistämisen hankkeen taustaselvityksiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää suun terveyden edistämistä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan yläkoulujen terveystiedon opetuksessa. Tutkimuksessa selvitettiin yläkoulujen terveystiedon opettajien näkemyksiä suun terveyden edistämisen oppimateriaalin ja yhteistyön tarpeesta suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa sekä heidän näkemyksiään suun terveyden edistämisen merkityksestä nuorten fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Tutkimusaineisto kerättiin kokonaisotantana puolistrukturoidulla sähköisellä kyselylomakkeella, Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yläkoulujen terveystiedon opettajilta. Kyselyn nettilinkki lähetettiin 283 terveystiedon opettajan työsähköpostiosoitteisiin. Kyselyyn vastasi 71 terveystiedon opettajaa, joten vastausprosentti oli 25 %. Heistä 71 % ei ollut saanut ollenkaan tai erittäin vähän koulutusta suun terveyden edistämisen opettamiseen. Vastaajista 29 % kertoi opiskelleensa suun terveyden edistämistä itsenäisesti tai katsoi osaavansa asian oman alan koulutuksen kautta. Terveystietoa on opetettu kouluissa syksystä 2004 alkaen uutena erillisenä oppiaineena. Siirtymäkauden aikana terveystiedon oppiainetta on peruskoulussa kelpoinen opettamaan biologian, liikunnan, kotitalouden, yhteiskuntaopin tai lukion psykologian opetukseen kelpoinen opettaja. Tutkimustuloksista ilmeni, että 71 % vastanneista opettajista ei tee tällä hetkellä minkäänlaista yhteistyötä suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Kuitenkin 81 % heistä piti tarpeellisena lisätä yhteistyötä suun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Opettajat toivoivat, että suun terveydenhuollon asiantuntijat osallistuisivat terveystiedon opetukseen sekä suun terveyttä koskevien oppimateriaalien tuottamiseen. Terveystiedon opettamisen suurimpana kehittämistarpeena pidettiin oppimateriaalien ja havainnollistamisvälineiden lisäämistä. Eniten oppimateriaaleja toivottiin DVD-muodossa sekä peleinä ja tehtävinä. Suurin osa vastaajista piti suun terveyden edistämistä tärkeänä terveystiedon opetuksessa osana nuorten fyysisistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Vastaajista 89 % arvioi suuhygienian suun terveyden edistämisen opettamisessa pääasiaksi. Toisena keskeisenä opetusasiana pidettiin ruokailutottumuksia ja ruokailukertojen merkitystä suun terveyden edistämisessä. Ksylitolin ja tupakan yhteyttä suun terveyden edistämiseen halusi käsitellä 11 % opettajista yhtenä opetuksen pääasiana. Tutkimuksessa suun terveydenhuollon asiantuntijoiden ja terveystiedon opettajien välisten yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja alan oppimateriaalin kehittäminen sekä tuottaminen nousivat keskeisiksi kehittämiskohteiksi. HATE:n (pääkaupunkiseudun suun terveyden edistämisen työryhmän) suunnittelemaa ja tulevaisuudessa toteuttamaa suun terveyden edistämisen internetsivustoa ja materiaalipankkia tulisikin kehittää terveystiedon opetuk-sen osalta suun terveydenhuollon asiantuntijoiden ja terveystiedon opettajien yhteistyönä sellaisiksi, että ne palvelevat myös opetusalalla tehtävää yhteistyötä.

Production Control Principles in Printed Wiring Board Fabrication

Työn tavoitteena oli kuvata piirilevyvalmistaja Aspocomp Oy:n Espoon tehtaan tämän hetkinen tuotannonohjausperiaate ja tunnistaa siinä esiintyvät puutteet sekä kehittää vaihtoehtoinen tuotannonohjausperiaate piirilevyvalmistukseen. Vaihtoehtoisen ohjausperiaatteen lähtökohtana oli tuotannonohjauksen sopeuttaminen vaativaan ja jatkuvasti muuttuvaan liiketoimintaympäristöön. Työn teoreettinen osa keskittyi tuotannonohjauksen eri lähestymistapoihin. Kirjallisuuskatsauksessa esitetään eri tuotannonohjausperiaatteiden keskeiset sisällöt, jotka muodostavat rungon toimivalle tuotannonohjauskäytännölle. Työn kokeellinen osa keskittyi Espoon piirilevytehtaan tuotannonohjausperiaatteen selvittämiseen. Espoon piirilevytehtaan nykyisessä tuotannonohjausperiaatteessa havaittujen ongelmakohtien ja liiketoimintaympäristön vaatimusten perusteella kehitettiin vaihtoehtoinen tuotannonohjaustapa. Vaihtoehtoisen tuotannonohjaustavan päämääränä oli läpimenoajan lyhentäminen sekä tuotannon parempi hallittavuus. Vaihtoehtoinen toimintamalli tavoitteiden saavuttamiseksi perustuu pullonkaulateoriaan, jossa keskeisin muutos nykyiseen toimintamalliin oli puolivalmisteiden varastointi toimitusajan lyhentämiseksi sekä tuotantovolyymin heilahdusten vaikutusten vähentämiseksi. Työn kokeellisessa osassa ilmeni, että kysynnän muutokset ja kapasiteetin suunnittelun puute aiheuttivat ongelmia piirilevytehtaan tuotannonohjauksessa.

Puunpolton mahdollisuudet Suomenojan voimalaitoksella

Puuenergian käyttö on viime vuosina lisääntynyt kaukolämmön tuotannossa sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Puun kilpailukykyä polttoaineena ovat lisänneet polttotekniikan ja korjuutekniikoiden kehittyminen. Puun energiakäyttöä on edistänyt myös valtiovalta tukien ja veroratkaisuiden avulla, koska fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puupolttoaineilla tukee Suomen ilmastopoliittisia tavoitteita. Tämän työn tavoitteena oli selvittää puupolttoaineiden käytön mahdollisuudet Espoon Sähkön Suomenojan voimalaitoksella. Nykyiset Suomenojan pääpolttoaineet ovat kivihiili ja maakaasu. Suomenojalle toimitetut puupolttoaineet koostuisivat sahoilta saatavista sivutuotteista, metsätähdehakkeesta ja kierrätyspuusta. Puupolttoaineiden taloudellinen saatavuus vaihtelee alueittain huomattavasti. Espoo ei tässä suhteessa ole sijainniltaan edullinen. Saatujen polttoainetarjousten perusteella puunpolton kustannukset nousevat kivihiilen kustannuksia korkeammiksi kuljetusetäisyyksistä johtuen, kun puunpoltto on yli 300 GWh/a. Tämä vastaisi 10 prosenttia Espoon Sähkön vuoden 2000 kokonaispolttoainekäytöstä ja 8 prosenttia arvioidusta polttoaineiden käytöstä vuodelle 2010. Puuta voidaan polttaa leijukerrostekniikkaan perustuvissa kattiloissa, arinakattiloissa, pölypolttona tai kaasuttamalla ja johtamalla tuotekaasu poltettavaksi. Puun ravinneaineista kloori voi aiheuttaa kuumakorroosiota höyrykattiloiden tulistimissa. Tätä pyritään estämään seospoltolla rikkipitoisten polttoaineiden, kuten turpeen tai kivihiilen kanssa. Seospoltto muiden polttoaineiden kanssa parantaa myös puun palamistulosta. Puupolttoaineiden kosteus voi olla jopa 60 prosenttia. Tässä työssä tutkittiin puun energiakäytölle pääasiassa kuutta eri ratkaisua. Ne olivat: kaasuttimen rakentaminen ja tuotekaasun poltto nykyisessä hiilipölykattilassa, hiilipölykattilan muuttaminen leijukerrospolttoon, uuden vastapainevoimalaitoksen rakentaminen, Suomenojalla olevan hiilivesikattilan muuttaminen puupolttoaineille, kivihiilen ja puun yhteispoltto hiilipölykattilassa puu/hiilipölypolttimilla sekä leijukerroskattilan rakentaminen ja sen yhdistäminen olemassa olevaan höyryturbiiniin. Taloudellisesti kannattaviksi ratkaisuiksi osoittautui kaksi viimeksi mainittua. Jos voimalaitostonttia halutaan säästää myöhempää maakaasuvoimalaitoshanketta varten, nousee puun ja kivihiilen yhteispoltto puu/hiilipölypolttimilla oleellisesti paremmaksi vaih-toehdoksi. Tämän vaihtoehdon korollinen takaisinmaksuaika on 7-11 vuotta, riippuen puunpolton laajuudesta. Kannattavuudelle on hyvin tärkeää puulla tuotetun sähkön tuki. Yhteispolton ansiosta hiilipölykattilan rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöt sekä mahdollisesti myös typenoksidipäästöt vähenisivät. Puunpoltto lisää savukaasuvirtaa, nostaa savukaasun loppulämpötilaa ja mahdollisesti laskee hyötysuhdetta. Laitoksen rekkaliikenne lisääntyy. Kaikki esitetyt ratkaisuvaihtoehdot vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä. Puunpolttoratkaisuilla ei kuitenkaan pystytä vähentämään Espoon Sähkön energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä alle vuoden 1990 tason, mutta hiilidioksidin ominaispäästöissä edellä mainitun tason alle päästäisiin.

Julkisten hyvinvointi- ja tukipalvelujen hankintastrategia - kunta tuottajasta palvelujen järjestäjäksi ja kehittäjäksi

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia tekijöitä kuntien on huomioitava hyvinvointi- ja tukipalvelujen hankinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan julkisten palveluhankintojen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja vertaillaan näitä tekijöitä hankintastrategian liiketaloudelliseen viitekehykseen. Tulosten valossa pohditaan myös hankintastrategian luomisen ajankohtaisuutta julkisissa palveluhankinnoissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu aikaisempiin hankintastrategiaa ja make or buy –päätöstä käsittelevään kirjallisuuteen ja tieteellisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen empiirinen osio koostuu kahdesta case – tapauksesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin henkilökohtaisia haastatteluja. Tutkimuksen kohteina olivat Espoon hyvinvointipalvelujen sekä Kotkan tukipalvelujen hankinta ja kilpailuttaminen. Tutkimuksen lähtökohdista ja viitekehyksestä johtuen kohteeksi valittiin sekä hyvinvointi- että tukipalvelujen hankinta. Lisää näkökulmaa tutkimukseen saatiin valitsemalla kohteiksi kaksi eri kuntaa, mikä sopi myös tutkimuksen toimeksiantajan tavoitteisiin. Tulosten perusteella case – tutkimuksen kohteina olevilla kunnilla ei ole hankintastrategiaa ohjaamassa hyvinvointi- ja tukipalvelujen hankintaa. Liiketaloudellisten hankintastrategiaan vaikuttavien tekijöiden katsotaan soveltuvan myös julkisten palvelujen hankintaan. Tutkimuksen kohteiden välisessä vertailussa hankintojen suunnitelmallisuus painottui hankintaprosessin onnistumiseen vaikuttavana tekijänä. Kuntien oman roolin muuttuminen palvelujen tuottajasta niiden järjestäjäksi ja kehittäjäksi edellyttää tiiviimpää yhteistyötä yksityisen sektorin palveluntuottajan kanssa. Molempien palveluntuottajien osaamisen yhdistäminen antaa puitteet laadukkaiden hyvinvointi- ja tukipalvelujen kehittämiseen.

Kohti omaa kotia : kokemuksia draamamenetelmän käytöstä itsenäistä asumista tavoittelevien mielenterveyskuntoutujien toimintaterapiaryhmästä

Toteutimme opinnäytetyömme tutkimuksen seitsemän mielenterveyskuntoutujan toimintaterapiaryhmässä. Työssämme tutkimme miten draamaa voi hyödyntää mielenterveyskuntoutujien toimintaterapiaryhmässä, jonka aiheena oli itsenäinen asuminen. Lisäksi tutkimme miten ryhmän jäsenet motivoituivat osallistumaan draamaharjoitteisiin ja kuinka he kokivat harjoitteet ryhmässä. Tämän opinnäytetyön avulla voimme kuvailla mielenterveyspuolella työskenteleville toimintaterapeuteille kokemuksiamme siitä, miten onnistuimme hyödyntämään draamamenetelmää itsenäiseen asumiseen liittyen. Toivomme, että työmme rohkaisee useampia toimintaterapeutteja käyttämään ja yhdistämään draamaa erilaisten sosiaalisten-, psyykkisten-, eettisten- ja prosessitaitojen harjoittelemiseen. Lisäksi työmme tarkoituksena on tuoda tietoa Espoon mielenterveys- ja päihdepalvelun työntekijöille, palveleeko draama menetelmänä heidän asiakasryhmäänsä mielenterveyspuolella sekä rohkaista ja kannustaa työntekijöitä käyttämään draama menetelmää enemmän työssään. Opinnäytetyömme on empiirinen yksittäistutkimus. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä harjoitteesta, johon kuului kaksi tutustumisharjoitusta, kaksi lämmittelyharjoitusta ja kuusi draama harjoitusta. Aineisto kerättiin draamaharjoitteista havainnoimalla ja harjoitteiden jälkeen ryhmän jäsenten suullisesta palautteesta. Havainnointi oli osallistuvaa havainnointia. Aineiston analyysissä käytimme teorialähtöistä analyysiä. Tutkimustuloksemme perusteella draamamenetelmä on joustava menetelmä, jota voidaan soveltaa mielenterveyskuntoutujille ryhmän tavoitteiden ja ryhmän jäsenten taitojen mukaiseksi. Kokemuksellisena menetelmänä draaman kautta itsenäiseen asumiseen liittyvät asiat jäivät paremmin mieleen, koska harjoitteen aikana keskittymiskyky lisääntyi. Ryhmän jäsenten osallistumismotivaatioon ja kokemukseen vaikutti aikaisempi kokemus draamamenetelmistä, henkilön arvomaailma, ryhmän kokoonpano, draamaharjoitteen luonne sekä kokemus itsestään toimijana.

Välipalatarjoilumallin kehittäminen peruskoululle

Tämä opinnäytetyö on osa laajempaa kouluruokailuhanketta, joka liittyy Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran rahoittamaan elintarvike- ja ravitsemusohjelma ERA:aan. Opinnäytetyön pääongelma on ”Minkälaisia ovat peruskoulujen välipalatarjoilumallit ja miten niiden pohjalta voidaan kehittää oppilashuoltoa tukeva välipala-tarjoilumalli?”. Tutkimuksessa oli kolme erityisnäkökulmaa: terveyden edistämisen ja terveysongelmien ehkäisyn näkökulma, energianäkökulma ja yhteiskunnallinen näkökulma. Empiirinen aineisto kerättiin syksyn 2007 ja talven 2008 aikana ryhmäteemahaastattelemalla kahden helsinkiläisen peruskoulun henkilökuntaa ja oppilaita. Ryhmäteemahaastatteluihin haluttiin mukaan rehtori tai apulaisrehtori, opettajia, opinto-ohjaaja, keittiöhenkilökuntaa ja oppilaita eri luokka-asteilta. Ryhmäteemahaastatteluiden lisäksi haastateltiin Espoon kaupungin ruokapalvelupäällikköä ja Vantaan kaupungin ateriapalveluiden aluepäällikköä käyttäen teemahaastattelurunkoa. Välipalatarjoilumallin kehittämisessä käytettiin myös kouluruokailu-hankkeen kvantitatiivisen aineiston välipaloja koskevia tuloksia. Ryhmäteemahaastattelut taltioitiin kahden sanelimen avulla. Tallennetut haastattelut siirrettiin sanelimesta tietokoneelle, josta ne kuunneltiin ja kirjoitettiin opinnäytetyöhön. Ryhmäteemahaastattelujen tulokset raportoitiin teemahaastattelurungon sisällön rakenteen mukaisesti. Tuloksiksi saatiin, että peruskouluissa henkilökunta ja koululaiset olivat melko tyytyväisiä tämän hetkiseen välipalatarjoilumalliin. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ei ollut kunnan sisällä yhtenäistä käytäntöä välipalojen tarjoamiseen. Koulut saivat itse päättää kouluravintolassa tarjottavista välipalatuotteista. Helsingissä tuotteiden hinnoissa oli myös koulukohtaisia eroja. Tässä opinnäytetyössä kehitetty välipalatarjoilumalli on toteutettavissa kaikissa kouluissa riippumatta koulun maantieteellisestä sijainnista, oppilasmäärästä tai luokka-asteista. Koulussa tarjottava ravitsemuksellisesti laadukas välipala tulee nähdä osana oppilashuoltoa sekä osana koulun kasvatus- ja opetustehtävää. Välipalatarjoilun aloittamiseen ja sen kehittämiseen koulussa vaikuttaa sidosryhmien asenteet terveellisestä välipalasta. Välipalatarjoilu olisi määriteltävä samoin kuin kouluruokailu, ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tulisi antaa siitä suositus. Välipalatarjoilun terveys- ja tapakasvatukselliset tavoitteet tulisi kirjata opetussuunnitelmaan kaikissa kouluissa.

Automaatiotrukkijärjestelmän soveltuvuus logistiikkakeskuksen keräystoimintoihin

Työn tavoitteena oli selvittää soveltuvatko automaatiotrukit Inexin Espoon logistiikkakeskuksen toimintaympäristöön ja voidaanko niiden avulla saavuttaa kustannussäästöjä. Työn pääpainoalueena olivat kerääminen ja siihen läheisesti liittyvät toiminnot, kuten lähetysyksiköiden siirtäminen keräyksestä lähettämöön. Logistiikkakeskuksen keräystoiminnat ovat nykyisellään hyvällä tasolla. Vuonna 2005 käyttöönotettu puheohjattu keräysjärjestelmä, on tehostanut huomattavasti toimintaa ja vähentänyt keräysvirheitä verrattuna aikaisempaan tarrakeräykseen. Logistiikkakeskuksen toimintamalli on kuitenkin hyvin työvoimaa sitova, koska pääkeräysalueilla ei ole käytössä automaatiota. Tämän johdosta osittaisetkin automatisointimahdollisuudet haluttiin selvittää. Tutkimuksen perusteella keräykseen liittyviä toimintoja olisi mahdollista osittain tehostaa automaatiotrukkijärjestelmällä. Soveltuvien keräystehtävien osuus on kuitenkin melko pieni, joten investoinnin kustannukset nousevat suureksi verrattuna saavutettavaan hyötyyn. Lähetysyksiköiden lähettämöön siirtojen automatisoinnin haasteena on tilanahtaus ja suuri manuaalitrukkiliikenne.

Rautatieasema

Rautatieasema. Kuulutus Espoon junasta taustalla. Ihmisten ohikävelyn ja joukon ääniä. Puhe ei erotu.

Geologian ja sen lähitieteiden kirjat

Kokoelma koostuu noin 16 000 nimikkeestä (kevät 2009) geologian ja sen lähitieteiden (kuten geofysiikan, geokemian, mineralogian, petrologian, geologisten kongressijulkaisujen jne.) kirjoja, joita ei ole julkaistu monografiasarjoissa, eivät ole opinnäytteitä eivätkä GTK:n omia julkaisuja. Kokoelma käsittää UDK-luokat 061.3, 528, 548 – 56. Kirjojen laina-aika on 28 vrk. Kokoelma karttuu pääosin ostojen ja lahjoitusten kautta. Se on luokitettu UDK:n mukaan ja asiasanoitukseen on käytetty Geosanastoa sekä YSAa. Kopioluetteloituihin tietueisiin on jätetty niissä olevat asiasanat. Kokoelmaa on kartutettu vuodesta 1885 lähtien ja myös vanhempaa aineistoa on säilytetty systemaattisesta. Osa vanhempaa aineistoa on siirretty varastoon (reilu 800 nimikettä), josta se on lainattavissa muutamaa huonokuntoista poikkeusta lukuun ottamatta. Kokoelmaa säilytetään GTK:n Espoon, Rovaniemen ja Kuopion kirjastoissa. Kirjoista 66 % sijaitsee Espoossa, 16 % Rovaniemellä ja 18 % Kuopiossa. Suurimmat aihealueet ovat alan kokous- ja kongressijulkaisut 17,4 % (UDK 061.3), malmigeologia 16 % (UDK 553), geodynamiikka, vulkanologia ja tektoniikka 13,6 % (UDK 551) sekä yleinen ja aluegeologia 9,1 % (UDK 55(1)). Käyttäjät koostuvat pääosin GTK:n omasta henkilökunnasta, tutkijoista sekä alan opiskelijoista.

Liika on aina liikaa : näkökulmia ikääntyneiden alkoholinkäyttöön

Sininauhaliiton Liika on aina liikaa -projektin ja A-klinikkasäätiön yhteinen seminaari järjestettiin Espoon Hanasaaressa 11.-13.1.2009.

Palvelun mallinnus apuna ikääntyneiden palveluiden hankinnassa

Palvelun mallinnus on kehitetty uusien ja jo olemassa olevien palveluiden innovointiin ja kehittämiseen. Sen tarkoituksena on luoda palvelusta visuaalinen kuvaus, eli palvelukartta. Tutkielman tavoitteena on tutkia palvelun mallinnusta apuna ikääntyneiden palveluiden hankinnassa ja päätutkimuskysymyksenä on, miten ikääntyneiden palveluasumista voidaan mallintaa ja voidaanko mallinnuksen avulla verrata palvelua tarjouspyynnössä vaadittuun. Ikääntyneiden palveluista tutkittavaksi on valittu tehostettu palveluasuminen. Tutkimuskohteena on Espoon kaupunki ja sen tehostettua palveluasumista tarjoava palveluntuottaja, hoivakoti Villa Lauriina. Palveluntuottajan toiminnasta luodaan tutkielmassa palvelukartat, joita verrataan Espoon kaupungin palvelukonseptiin. Aineisto tutkielmaan on kerätty haastatteluilla sekä kyselytutkimuksella. Analysoinnin perusteella palvelun mallinnusta ei voi suoraan käyttää apuvälineenä palvelun vertaamisessa tarjouspyyntöön, tosin tuloksia ei voi yleistää, sillä kyselytutkimusta ei toteutettu tarpeeksi laajasti. Palvelun mallinnus on kuitenkin hyvä apuväline asiakas-lähtöisyyden korostamisessa palveluiden kehittämisessä ja hankinnassa.

Kirjoittajuus ja lukijuus kaupunkien verkkoteksteissä

Tutkielma käsittelee viiden suuren suomalaisen kaupungin eli Helsingin, Espoon, Tampereen, Turun ja Jyväskylän omilla verkkosivustoillaan porttisivuina julkaisemia niin kutsuttuja kaupunki työnantajana -tekstejä. Tutkimusaiheena on se, miten teksteissä ja erityisesti niihin sisältyvässä kirjoituksessa eksplisiittisesti ja implisiittisesti konstruoidaan kirjoittajaa ja lukijaa. Tarkoituksena on muodostaa kuvaa tekstilajille tyypillisestä tekijyydestä ja sen luonnollistumista tulkitsemalla kirjoittajan ja lukijan sekä näiden keskinäisen suhteen representointia. Vertailuaineistona on viiden suuren suomalaisen yrityksen vastaava teksti. Tutkielma kuuluu tekstintutkimuksen ja erityisesti kriittisen diskurssianalyysin alaan, joiden mukaan tekstiä analysoimalla on mahdollista tuoda näkyväksi siihen sisältyvä merkityspotentiaali, sillä kielenkäytöllä ja kielenkäytössä tuotetaan tekijän kategorisaatiota. Keskeisiä teoreettisia lähteitä ovat Norman Fairclough, M. A. K. Halliday ja Vesa Heikkinen. Muita tärkeitä lähteitä ovat esimerkiksi Iso suomen kielioppi, Pekka Pällin väitöskirja ryhmädiskurssista ja Pirjo Hiidenmaan kirjoitukset viranomaisviestinnästä. Aineistoa käsitellään tutkielmassa institutionaalisena. Tutkielman päätelminä todetaan, että kaupunki työnantajana –tekstin kirjoittaja on kollektiivi, joka kirjoittaa tekstiä viranomaisena. Tekstiin konstruoitu lukija ei välttämättä ole työnhakija, vaikka aihe niin antaisikin olettaa: kaupunkia edustava kirjoittaja rakentaa tekstillä kaupungin brändiä. Kirjoittaja ei sisällytä lukijaa sisäryhmäänsä mutta tarjoaa tälle mahdollisuutta samastua potentiaaliseksi työntekijäksi. Lukija arvostaa hyvää työpaikkaa, erityisesti kannustavaa työyhteisöä ja kehittymismahdollisuuksia, mutta palkka ei ole lukijalle tärkeä. Lukija on kotoisin muualta kuin kyseisestä kaupungista ja hän on luultavimmin käytännönläheinen ammattilainen, joka ei ole kiinnostunut internetistä toimintaympäristönä.

Viva la mamma : eli Oopperan ihanuus ja kurjuus : kaksinäytöksinen ooppera = eller Operans härlighet och elände : opera i två akter

Sibelius-Akatemian konserttisarja 12.2.1981.

Bodominjärven ja Matalajärven säännöstely : Säännöstelyn muutosmahdollisuudet

Espoon Bodominjärvi on toiminut raakavedenottolähteenä vuosina 1961–1998, minkä vuoksi järven vedenkorkeutta ja virtaamaa säännöstellään. Myös järveen laskeva puro Matalajärvestä on suoristettu ja ruopattu, ja Matalajärven vedenpinnan laskun estämiseksi on rakennettu pohjapato. Säännöstelyn alkuperäinen käyttötarkoitus on poistunut ja säännöstelypato on säännöstelijälle raskastekoinen ja työläs. Lisäksi pato aiheuttaa eliöstölle, mm. alapuolisessa vesistössä elävälle taimenelle, täydellisen vaellusesteen. Tässä työssä selvitettiin mahdollisuuksia luopua Bodominjärven ja Matalajärven nykymuotoisesta säännöstelystä aiheuttamatta haitallisia vaikutuksia vesistön ja rantojen käytölle, luontoarvoille tai järven alapuoliselle vesistölle. Nykyiselle padolle suunniteltiin vaihtoehto luonnonmukaisia vesirakennusmenetelmiä soveltaen, jotta Glomsinjoen ja Bodominjärven välille palautuisi eliöstön vaellusmahdollisuus. Lisäksi selvitettiin hiljalleen umpeen kasvavan, Natura 2000 -verkostoon kuuluvan, Matalajärven vedenkorkeuden nostomahdollisuuksia järvien välistä pohjapatoa muuttamalla. Työssä simuloitiin erilaisia pato- ja säännöstelyvaihtoehtoja Bodominjärven ja Matalajärven vesitaseisiin perustuvilla simulointimalleilla. Bodominjärven rantojen ja virkistyskäytön sekä alapuolisen vesistön asettamien rajoituksien vuoksi säännöstelystä ei jatkossakaan voida täysin luopua. Nykyinen säännöstelypato on kuitenkin purettavissa, ja sen tilalle voidaan rakentaa pato, joka koostuu luonnonmukaisesta eliöstön vaelluksen mahdollistavasta pohjapadosta sekä erillisestä settipadosta, jonka kautta virtaamaa voidaan jatkossakin lisätä esim. kevättulvan ennakoimiseksi. Lisäksi pohjapadon alivirtaama-aukon kokoa voidaan pienentää elementin avulla kesän virkistyskäyttömahdollisuuksien säilyttämiseksi. Matalajärven pohjapadon korkeutta muuttamalla sen sijaan voidaan vaikuttaa lähinnä järven alivesiin, sillä vedenpinnan ollessa padon yläpuolella Matalajärven vedenkorkeus on riippuvainen Bodominjärven vallitsevista vedenkorkeuksista. Tutkimuksissa Bodominjärvelle suunnitelluilla toimenpiteillä ei havaittu olevan merkittäviä muutoksia vedenkorkeuteen, eikä haitallisia vaikutuksia vesistön ja rantojen käytölle, alueen virkistyskäytölle, järven luonnolle, eliöstölle tai järven alapuoliselle vesistölle. Sen sijaan järven menovirtaama palautuisi joen luonnonmukaista rytmiä mukailevaksi, mikä on hyödyllistä jokieliöstölle. Lisäksi padon luonnonmukaisen muotoilun vuoksi pato on eliöstön kuljettavissa ja mahdollistaa mm. taimenen nousun. Suunnitellun mukainen pato vähentäisi myös säännöstelijän tehtävää, sillä tavanomaisina vuosina pato toimii lähes itsenäisesti, ja vaatii säännöstelijältä huomattavasti vähemmän toimenpiteitä nykytilaan verrattuna.