Characterization of fecal indicator bacteria in sediments cores from the largest freshwater lake of Western Europe (Lake Geneva, Switzerland)

This study characterized the fecal indicator bacteria (FIB), including Escherichia coli (E. coli) and Enteroccocus (ENT), disseminated over time in the Bay of Vidy, which is the most contaminated area of Lake Geneva. Sediments were collected from a site located at similar to 500 m from the present waste water treatment plant (WWTP) outlet pipe, in front of the former WWTP outlet pipe, which was located at only 300 m from the coastal recreational area (before 2001). E. coil and ENT were enumerated in sediment suspension using the membrane filter method. The FIB characterization was performed for human Enterococcus faecalis (E. faecalis) and Enterococcus faecium (E. faecium) and human specific bacteroides by PCR using specific primers and a matrix-assisted laser desorption ionization-time of flight mass spectrometry (MALDI-TOF MS). Bacterial cultures revealed that maximum values of 35.2 x 10(8) and 6.6 x 10(6) CFU g(-1) dry sediment for E. coil and ENT, respectively, were found in the sediments deposited following eutrophication of Lake Geneva in the 1970s. whereas the WWTP started operating in 1964. The same tendency was observed for the presence of human fecal pollution: the percentage of PCR amplification with primers ESP-1/ESP-2 for E. faecalis and E. faecium indicated that more than 90% of these bacteria were from human origin. Interestingly, the PCR assays for specific-human bacteroides HF183/HF134 were positive for DNA extracted from all isolated strains of sediment surrounding WWPT outlet pipe discharge. The MALDI-TOF MS confirmed the presence of general E. coli and predominance E. faecium in isolated strains. Our results demonstrated that human fecal bacteria highly increased in the sediments contaminated with WWTP effluent following the eutrophication of Lake Geneva. Additionally, other FIB cultivable strains from animals or adapted environmental strains were detected in the sediment of the bay. The approaches used in this research are valuable to assess the temporal distribution and the source of the human fecal pollution in aquatic environments. (C) 2011 Elsevier Inc. All rights reserved.

Infrastructure and Transportation Task Force Report, August 2008

The Rebuild Iowa Infrastructure and Transportation Task Force is acutely aware of the critical role infrastructure plays in Iowa’s communities, the lives of the residents, and the economic well-being of the state. With encouragement to the Rebuild Iowa Advisory Commission (RIAC) for its consideration of great need for infrastructure and transportation repairs, the Task Force provides its assessment and recommendations. As the RIAC fulfills its obligations to guide the recovery and reconstruction in Iowa, infrastructure and transportation must be recognized for its impact on all Iowans. The tornadoes, storms, and floods were devastating to infrastructure and transportation systems across the state. The damage did not distinguish between privately-owned and public assets. The significance of the damage emerges further with the magnitude of the damage estimates. Infrastructure includes components that some might initially overlook, such as communication systems, landfills, and water treatment. The miles of damaged roads and bridges are more evident to many Iowans. Given the reliance on infrastructure systems, many repairs are already underway, though gaps have emerged in the funding for repairs to certain infrastructure systems.

Functionality of the plastron in adults of Neochetina eichhorniae Warner (Coleoptera, Curculionidae): aspects of the integument coating and submersion laboratory experiments

The plastron theory was tested in adults of Neochetina eichhorniae Warner, 1970, through the analysis of the structure that coats these insects' integument and also through submersion laboratorial experiments. The tegument processes were recognized in three types: agglutinated scales with large perforations, plumose scales of varied sizes and shapes, and hairs. The experiments were carried out on 264 adult individuals which were kept submerged at different time intervals (n = 11) and in two types of treatment, natural non-aerated water and previously boiled water, with four repetitions for each treatment. The tests showed a maximum mortality after 24 hours of immersion in the previously boiled water treatment. The survival of the adults was negative and significantly correlated with the types of treatment employed and within the different time intervals. The values of oxygen dissolved in water (mg/l) differed significantly within the types of treatment employed. They were positively correlated with the survival of the adults in the two types of treatment, although more markedly in the treatment with previously boiled water. The mortality of adults after 24 hours of submersion in the treatment with previously boiled water may be associated with the physical-chemical conditions of the non-tested water in this study, such as low surface tension and concentration of solutes. These results suggest plastron functionality in the adults of this species.

Estudi per a la construcció de l'EDAR mitjançant filtres verds de la Nou de Gaià (Tarragonès)

El tractament de les aigües en nuclis menors de 2000 habitants es troba pendent de completar per part de l’Agència Catalana de l’Aigua més concretament al corresponent Pla de Sanejament d’Aigües Residuals Urbanes (PSARU). El nucli de La Nou de Gaià (al Tarragonès) es troba pendent de la construcció de la corresponent instal·lació de sanejament, projectada al 2007. Alternativament a les depuradores tradicionals basades en l’ús de formigó (o materials alternatius) i en la despesa elèctrica per assegurar una aeració i una evacuació dels fangs generats, existeixen tecnologies “toves”. Aquestes tecnologies, també conegudes com a “verdes”, es basen en imitar els sistemes naturals maximitzant el seu potencial d’autodepuració. A grans trets existeixen dos formes de depurar les aigües de forma ecològica”: llacunatges (existeix una capa d’aigua lliure) i filtres verds. El present estudi es basa en l’aplicació de filtres verds de morfologia vertical i flux subsuperficial, plantat amb canyes dels generes Scirpus o Phragmites. El resultat han estat 4 bases de 35*35 per a tractar un cabal de 150 m3/d i una població equivalent de 1272.

Supplement Information to the August 2008 Infrastructure and Transportation Task Force Report, August 2008

The Rebuild Iowa Infrastructure and Transportation Task Force is acutely aware of the critical role infrastructure plays in Iowa’s communities, the lives of the residents, and the economic well-being of the state. With encouragement to the Rebuild Iowa Advisory Commission (RIAC) for its consideration of great need for infrastructure and transportation repairs, the Task Force provides its assessment and recommendations. As the RIAC fulfills its obligations to guide the recovery and reconstruction in Iowa, infrastructure and transportation must be recognized for its impact on all Iowans. The tornadoes, storms, and floods were devastating to infrastructure and transportation systems across the state. The damage did not distinguish between privately-owned and public assets. The significance of the damage emerges further with the magnitude of the damage estimates. Infrastructure includes components that some might initially overlook, such as communication systems, landfills, and water treatment. The miles of damaged roads and bridges are more evident to many Iowans. Given the reliance on infrastructure systems, many repairs are already underway, though gaps have emerged in the funding for repairs to certain infrastructure systems. Supplement Information to the August 2008

Iowa Interstate Rest Area Stabilization Ponds, September 1979

This report is presented in two parts . P a r t I takes a new look at the design of rest area stabilization ponds after nearly 10 years' experience with some of the existing ponds and in the light of new design standards issued by Iowa DEQ. The Iowa DOT is embarking on improvements t o the ponds a t some of the r e s t areas. These improvements may include installation of drainage tile around the ponds to lower the water table below the pond bottom, sealing of the ponds with bentonite clay to reduce the infiltration to limits recently established by Iowa DEQ, and the enlargement of the ponds installation of aeration equipment t o increase the pond capacity. As the Iowa DOT embarks on this improvement program, it behooves them t o make only the improvements that are absolutely necessary to achieve waste water treatment goals. These ponds are subject to an extremely seasonal load and thus the ordinary standards used for pond design are not appropriate. Thus, Part I of the report presents a rationale for design and operation of the ponds which is deemed appropriate for t h e i r unique seasonally loaded character. Part I1 of the report looks a t the feasibility of using wind power for the aeration of the ponds, if and when aeration is deemed necessary.

Environmental pollution promotes selection of microbial degradation pathways

Astonishing as it may seem, one organism's waste is often ideal food for another. Many waste products generated by human activities are routinely degraded by microorganisms under controlled conditions during waste-water treatment. Toxic pollutants resulting from inadvertent releases, such as oil spills, are also consumed by bacteria, the simplest organisms on Earth. Biodegradation of toxic or particularly persistent compounds, however, remains problematic. What has escaped the attention of many is that bacteria exposed to pollutants can adapt to them by mutating or acquiring degradative genes. These bacteria can proliferate in the environment as a result of the selection pressures created by pollutants. The positive outcome of selection pressure is that harmful compounds may eventually be broken down completely through biodegradation. The downside is that biodegradation may require extremely long periods of time. Although the adaptation process has been shown to be reproducible, it remains very difficult to predict.

Proyecto de ejecución de zona lúdica de verano formada por piscinas, jacuzzi y edificio de servicios

Este trabajo final de carrera se basa en la redacción de un proyecto de ejecución de una zona lúdica situada en el interior del recinto de un camping, la cual estará formada por una piscina de grandes dimensiones formada por tres vasos de tipo desbordante, una piscina de tipo infantil, un jacuzzi y finalmente un edificio de servicios complementarios (bar, aseos y enfermería). La piscina grande estará formada por tres vasos donde el agua va deslizándose de uno a otro hasta ser recogida por un depósito de compensación desde donde se realizará la filtración y tratamiento antes de ser devuelta al piscina de nuevo. La instalación está también preparada para ser utilizado cada vaso como una piscina individual, recogiendo el agua por los rebosaderos laterales y conduciéndola al mismo vaso de compensación. El tratamiento del agua se realizará de forma física a través de la filtración mediante filtros de arena y de forma química analizando la cantidad de cloro residual y el nivel de PH y posteriormente añadiendo de forma automática las cantidades de cloro y corrector de PH adecuados mediante bombas dosificadoras de precisión. La piscina infantil es de pequeñas dimensiones y esta preparada para ser utilizada por niños de muy corta edad. Se diferencia de la piscina grande en el sistema de recirculación de agua (en este casos e utilizarán skimmers) y en el tratamiento posterior, ya que se utilizará el sistema de hidrólisis salina para su desinfección en lugar de añadir directamente cloro. Este sistema de tratamiento del agua no es tan agresivo como el tradicional, siendo cada vez mas utilizado en piscinas de mediano y pequeño tamaño. El jacuzzi es de grandes dimensiones, disponiendo de su propio sistema de tratamiento de agua, utilizando el sistema de hidrólisis salina como en el caso de la piscina infantil. El edificio de servicios dispone de zonas de bar, enfermería y aseos. Se ha descrito desde la estructura a las instalaciones, justificando las conclusiones a través de los cálculos correspondientes, bien de forma manual, bien utilizando diverso software especializado.

1102-001 Twelve Mile Lake Final Report

Twelve-Mile Lake is an 800-acre man-made lake in central Union County. The watershed has 13,964 land acres that are used by farmers for row crops and pasture. This lake is used as a water supply source for the City of Creston and the Southern Iowa Rural Water Association. In total approximately 40,000 people are affected by this project. Developed over 20 years ago, the lake and fishery was renovated and restocked and much of the shoreline was riprapped about six years ago. During its history, extensive watershed efforts have been ongoing. However, as farmland for cropland has become more valuable and demand has increased, hilly land once used for dairy farming, grazing, and CRP has been put into row crop production. Consequently, sediment loss has become an increasing issue for farmers, conservation professionals, and the Creston Waterworks Department, which owns the water treatment facility at the lake. In 2011, the Creston Water Board received a WIRB grant to implement a sedimentation structure at the north end of the main channel flowing into the lake. The WIRB funds were used for land acquisition, with the IDNR actually constructing the facility. This report depicts work performed as part of the WIRB project.

09012-009 Little River Lake Watershed Final Report

Little River Lake watershed is a 13,305 acre subwatershed of Little River. The 788 acre lake was listed as a 303d impaired water body in 2008 due to elevated turbidity and algae levels. The Decatur SWCD has prioritized water quality protection efforts within the Little River Lake watershed because 1) portions of this watershed has been identified as the primary contributor of sediment and nutrients to Little River Lake, which provides an essential source of drinking water for Decatur County and the Southern Iowa Rural Water Association; 2) the watershed provides exemplary education and project interpretation opportunities due to its proximity to Little River Lake Recreation Area, and 3) by using targeted and proven soil conservation practices to address water quality deficiencies the probability of successfully attenuating soil erosion and ameliorating water quality impairments is enhanced. The specific goals of this proposal are to: 1. reduce annual sediment, and phosphorous delivery to the lake by 11,280 tons and 14,664 lbs., respectively, via applications of conservation practices on targeted agricultural land; 2. delist the lake as an EPA 303d impaired water body via water quality enhancement; 3. obtain a “Full Support” status for the lake’s aquatic life and recreational use; 4. reduce potable water treatment costs (minimum 50% cost reduction) associated with high suspended solid levels; and 5. restore a viable sport-fish population, thereby bolstering tourism and the economy. To achieve timely project implementation the Decatur SWCD has cooperated with the IDNR Watershed Improvement Section, Fisheries Bureau, and IDALS-DSC to assess extant water quality and watershed conditions, coalesced a diverse team of committed partners and secured matching funding from multiple sources.

06017-009 Saylor Creek Watershed Final Report

With the Saylor Creek Watershed Improvement Project, Iowa Heartland RC&D and other area stakeholders have an opportunity to display how "best management practices" (BMPs) can reduce storm water runoff and improve the quality of that runoff in an urban setting. Conservation design is a uew approach to storm water management that addresses the negative impacts of storm water runoff and turns them into a positive. The master plan for the Prairie Trail development surrounding the watershed project will incorporate bioretention cells, bioswales, buffer strips, rain gardens, as well as native plant landscaping to slow storm water runoff and naturally clean sediment out of the water before it reaches Saylor Creek. In addition to conservation design elements, the project will utilize storm water detention ponds and creek bed restoration to develop a complete storm water "treatment train" system within Prairie Trail. The extensive use of conservation storm water management for Prairie Trail is unique for urban development in Iowa.

1231-014 Twelve Mile Lake Watershed Final Report

Twelve Mile Creek Lake is a 660 acre, Significant Publicly Owned Lake with a watershed of 14,820 acres for a ratio of 21:3. The watershed is predominately privately owned agricultural land that originates in Adair County and drains into the lake which serves as the primary source water for the City of Creston, Union County and the seven counties served by the Southern Iowa Rural Water Association. In recent years, frequent algae blooms and recurrent spikes in suspended solid concentrations have been inflating water treatment expenses for the Creston Municipal Utilities (CMU). Declining trends in water quality spurred CMU to enlist the Union Soil and Water Conservation District (SWCD) to assist in evaluating watershed conditions for potential upland improvements. Significant gully erosion issues that had been previously underestimated were discovered during this watershed assessment process. Newly acquired LiDAR elevation data readily revealed this concern which was previously obscured from view by the dense tree canopy. A Watershed Development and Planning Assistance Grant Application was approved and funded by the Iowa Department of Ag and Land Stewardship- Division of Soil Conservation. Throughout the planning process, project partners innovatively evaluated and prioritized a number of resource concerns throughout the watershed. The implementation plan presented will thwart these threats which left unaided will continue to diminish the overall health of the system, reduce the appeal of the lake to recreational users, and contribute to higher water treatment costs.

Kunnan ympäristönsuojelumääräykset case Kotka

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 §:n nojalla kunnilla voi olla ympäristönsuojelumääräykset. Määräysten antaminen on kunnille vapaaehtoista. Määräysten tulee olla ympäristönsuojelulain täytäntöönpanon kannalta tarpeellisia, kunnan paikallisista olosuhteista johtuvia kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Määräykset antaa kunnanvaltuusto. Ympäristönsuojelumääräyksillä on muuta lainsäädäntöä täydentävä, ei korvaava asema. Tämän työn tavoitteena oli laatia Kotkan kaupungille ehdotus kunnan ympäristönsuojelumääräyksiksi. Työn teoriaosassaon selvitetty kunnan ympäristönsuojelumääräysten oikeudelliset lähtökohdat ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Tulososassa on selvitetty mitä toimintoja Kotkassa tulisi säännellä kunnan ympäristönsuojelumääräyksin. Työn toimeksiantajan kannalta oleellisimmat tulokset on esitetty työn liiteosassa. Ehdotuksen määräykset koskevat jätevesien käsittelyä, lumenkaatopaikkojen aiheuttamia ympäristöhaittoja, pölyn torjuntaa, tilapäisen melun torjuntaa, öljysäiliöiden tarkastamista ja käytöstä poistamista sekä hevosten pidon ympäristövaikutuksia. Ympäristönsuojelumääräysten voimaantulon myötä osa ympäristönsuojeluviranomaisen antamista suosituksista saa sitovan vaikutuksen. Ympäristönsuojelumääräykset osaltaan selventävät ympäristönsuojeluviranomaisen mahdollisuuksia puuttua eri toimintojen ympäristövaikutuksiin ennakolta.

Uimahallien vedestä haihtuvat epäpuhtaudet ja niiden leviäminen allastilassa

Uimaveden klooridesinfioinnissa syntyy sivutuotteena haihtuvia ja haitallisia halogeeniyhdisteitä, kuten trihalometaaneja ja triklooriamiinia, jotka voivat heikentää allas-tilan sisäilman laatua merkittävästi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa näiden desinfioinnin sivutuotteiden pitoisuuksia suomalaisissa uimahalleissa sekä selvittää epäpuhtauksien kulkeutumista allastiloissa. Lisäksi pyrittiin löytämään merkittävimmät veden laatu- ja käsittelyparametrit sekä ilmanvaihtotekniset tekijät, jotka vaikuttavat vedestä haihtuvien epäpuhtauksien pitoisuuksiin hallitiloissa. Mittaukset tehtiin kymmenessä eri puolilla Suomea sijaitsevassa uimahallissa. Mittausten perusteella havaittiin, että allastilojen kloroformipitoisuudet vaihtelivat välillä 8,9-84,0 ¿g/m3. Terapia-allasostoilta mitatut pitoisuudet olivat pääallastiloista mitattuja pitoisuuksia suurempia ja aamulla mitattu pitoisuus alhaisempi kuin illalla mitattu. Lisäksi ilmastoiduista valvomoista mitatut pitoisuudet olivat merkittävästi allastilojen pitoisuuksia pienempiä. Triklooriamiininäytteistä suurin osa oli alle määritysrajan. Sisäilman kloroformipitoisuuden havaittiin korreloivan veden lämpötilan sekä ilman kosteuden kanssa. Triklooriamiinille tilastollista analyysiä ei voitu tehdä mm. määritys-rajan alle jääneiden näytteiden suuren osuuden vuoksi. Teknisten kyselyiden ja ilmanvaihtomittausten perusteella todettiin, että uimahallien ilmanvaihto toimii lämmitystarpeen vuoksi sekoittavana ja epäpuhtauksien leviämistä allastilassa ei voida käytännössä katsoen estää. Ilman virtausnopeudet pääaltaiden reunoilla olivat pieniä ja ilman virtauskenttien ei todettu vaikuttavan epäpuhtauksien kulkeutumiseen allastiloissa. Mittauskohteiden vähyydestä ja vedenkäsittelyn hallikohtaisista erityispiirteistä johtuen luotettavia johtopäätöksiä vedenkäsittelymenetelmien vaikutuksesta allasveden ja allastilan ilman laatuun ei pystytty tekemään.

Jäähdytykseen ja täyssuolanpoistoon perustuva lauhteen puhdistus soodakattilalaitoksella

Tämän diplomityön oleellisempana tavoitteena oli tutkia ioninvaihtohartsien pitkäaikaista toiminnallista lämpötilakestävyyttä kirjallisuustutkimuksin ja kuormituskokein. Lisaksi työssä optimoitiin taloudellisesti ja teknisesti paras kytkentävaihtoehto soodakattilan lauhteenpuhdistuslaitokselle. Tässä diplomityössä selvitettiin myös soodakattilan ulospuhallusveden sisältämien veden jälkiannostelukemikaalien ja epäpuhtauksien vaikutusta ioninvaihtohartsien vanhenemiseen.; Ioninvaihtohartsien lämpötilakestävyyteen liittyvät koeajot suoritettiin Stora Enso Laminating Papers Oy Kotkan tehtaalla. Koeajoja varten oli erikseen suunniteltu koeajolaitteisto, jossa lauhdenäytettä puhdistettiin patruunasuotimella ja sekavaihtimella. Sekavaihtimessa käytettiin vahvoja anioni- ja kationihartseja. Koeajoja oli yhteensä neljäkappaletta ja niissä tutkittiin hartsien lämpötilakestävyyttä ja anionihartsin silikaatti-vuodon riippuvuutta lämpötilasta. Lämpötilakestävyyskoeajoissa käytetyt hartsit lähetettiin Rohm and Haasille analysoitavaksi. Lopulta koeajojen tuloksia verrattiin kirjallisuudessa esitettyihin aikaisempiin tutkimuksiin. Lauhteenpuhdistuslaitoksen kytkentävaihtoehtojen optimoinnissa käytettiin apuna Kotkan ja UPM-Kymmene Oyj Pietarsaaren tehtaiden kokemuksia. Kytkentävaihtoehtojen energiataseet laskettiin kuudelle eri laitokselle, joiden syöttöveden virtaukset olivat 37 -180 kg/s. Lisaksi selvitettiin kytkentävaihtoehtojen investointikustannukset ja kertakäyttöhartsien vuotuiset kustannukset laitokselle, jossa syöttöveden virtaus oli 67 kg/s. Ulospuhalluksen talteenottojärjestelmän energiataseet laskettiin kuudelle eri laitokselle, joiden syöttöveden virtaukset olivat 37 - 180 kg/s. Laskelmien lähtökohtana käytettiin kunkin soodakattilan ulospuhallusveden määriä, jotka selvitettiin tehdasvierailujen yhteydessä. Ulospuhallusveden epäpuhtauksien ja jälkiannostelukemikaalien pitoisuudet arvioitiin kattilaveden perusteella. Aikaisempien kokemusten perusteella arvioitiin, että ulospuhallusvesi johdettaisiin lisäveden valmistukseen ennen suolanpoistosarjoja. loninvaihtohartsien kuormituskokeiden ja kirjallisuustutkimusten perusteella oli selkeästi nähtävissä, että etenkin anionihartsin kapasiteetti heikkeni nopeasti lämpötilan ollessa yli 60 °C. Kationihartsin suolanpoistolle kriittinen lämpötilaraja on 100 °C.Lisäksi yli 60 °C:ssa anionihartsi ei pysty poistamaan silikaattia lauhteesta. Seuraavaksi on esitelty lauhteenpuhdistuslaitoksen optimikytkentävaihtoehdot sekä vanhoille että uusille laitoksille. Vanhalle laitokselle, jossa lauhteet on puhdistettu aikaisemmin mekaanisella suotimella ja lisäveden puhdistuksessa on käytetty sekavaihdinta, paras kytkentävaihto on erilliset sekavaihtimet lauhteelle ja lisävedelle. Uudelle ja vanhalle laitokselle, jossa lauhteet on puhdistettu aikaisemmin mekaanisella suotimella ja lisäveden puhdistuksessa ei ole käytetty sekavaihdinta, paras kytkentävaihto on yhteiset sekavaihtimet lauhteelle ja lisävedelle. Lauhteen puhdistuksessa käytetyt sekavaihtimen toimintalämpötila on 45 °C molemmissa kytkentävaihtoehdoissa. Kertakäyttöhartsien käyttö osoittautui suuressa mittakaavassa kannattamattomaksi. Tämä asia tarvinnee kuitenkin jatkotutkimuksia. Ulospuhallusveden talteenotolla saadaan energiasäästöä 6-53 k¤/a riippuenlaitoksesta. Etenkin soodakattilalaitoksissa, joissa soodakattila ja vedenkäsittelylaitos sijaitsevat lähellä toisiaan, kannattaa ulospuhallusvesi johtaa lisäveden valmistukseen. Jos edellä mainittujen laitosten etäisyydet kasvavat, saattavat ulospuhallusjärjestelmän investointi-kustannukset nousta kohtuuttoman suureksi. Tämä työ osoitti myös, että ulospuhallusveden epäpuhtauksilla ei ole merkittävää vaikutusta kemiallisesti puhdistetun veden laatuun ennen suolanpoistolaitosta ja ioninvaihtohartsien vanhenemiseen.