Das Landgut Monrepos in Finnland. 1804 / von Ludwig Heinrich von Nicolay.

Front.: port. of L. H. v. Nicolay by Auguste Maurin. -- Plates by J. Jacottet illustrating Monrepos and surroundings. -- Ornamented pages. -- Paperback.

4-6-vuotiaan leikki-ikäisen lapsen selviytymiskeinot kivusta

Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa systemaattista kirjallisuuskatsausta soveltaen, millaisia konkreettisia kivusta selviytymiskeinoja 4-6 -vuotias leikki-ikäinen lapsi käyttää. Työn pääpaino on ei-lääkkeellisissä keinoissa, vaikka lääkkeellisiä selviytymiskeinojakaan ei voitu täysin karsia pois aineistosta. Työn keskeisimmät käsitteet "selviytymiskeinot", "kipu" ja "4-6 -vuotias lapsi" on avattu teoriaosuudessa. Opinnäytetyö kuuluu viisi-vuotiseen Lapsen pelon ja kivun hoitotyön tutkimus- ja ke-hittämishankkeeseen. Hankkeella pyritään kehittämään 2 - 6 -vuotiaiden lasten pelon ja kivun hoitotyötä tieteen, taiteen ja koulutuksen avulla. ”Musiikki ja draama lapsen pelon ja kivun lievittäjänä” -projektin yhteistyökumppaneita ovat Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian taiteen ja viestinnän yksikkö sekä sosiaali- ja terveysalan yksikkö, Turun yliopiston hoitotieteen laitos sekä HUS Lasten ja nuorten sairaala. Työ soveltaa systemoidun kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Aineisto hankittiin Nelliportaalin avulla tehdyillä hauilla. Aineisto koostuu kahdeksasta englanninkielisestä tutkimusartikkelista ja se analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena oli seitsemän yläluokkaa: toiminta, sosiaalinen tuki, fyysiset rentoutumismenetelmät, viihde, tiedonsaanti, psykologiset keinot ja kivunhoito. Työn tulokset ovat saman suuntaisia kuin aikaisempien tutkimusten ja opinnäytetöiden tulokset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voi todeta , että vanhempien roolia lapsen selviytymisessä on tutkittu melko laajasti, mutta lapsen näkökulma ja spesifinen tutkimustieto 4 - 6 -vuotiaan lapsen selviytymisestä on vähäisempää. Työn tulokset antavat hyvän perustan selviytymiskeinojen käytölle hoitotyössä, vaikka niitä ei voikaan suoraan soveltaa suomalaiseen lastenhoitotyöhön. Työn tuloksia tulisi testata käytännössä 4 - 6 -vuotiailla suomalaislapsilla, ennen kuin voi lähteä muuttamaan hoitotyön käytäntöjä.

”Ilmarisen Suomi” ja sen tekijät. Matematiikkakonekomitea ja tietokoneen rakentaminen kansallisena kysymyksenä 1950-luvulla

Tutkimus ”Ilmarisen Suomi” ja sen tekijät tarjoaa uutta tietoa ja historiallisen tulkinnan huipputeknologisen Suomen rakentamisesta sodanjälkeisenä aikana. Kirja kertoo ESKO-tietokoneen tekijöiden monipuolisesta toiminnasta sekä koneen kohtalosta 1950-luvulla. ESKOa rakennuttanut Matematiikkakonekomitea (1954­1960) suunnitteli laitteesta Suomen ensimmäistä tietokonetta, mutta kirjassa esitetyn tulkinnan mukaan komitealla oli myös laajempia, kansallisia ihanteita ja tavoitteita, kuten kansallisen keskuslaskutoimiston perustaminen. Varhaisia tietokoneita kutsuttiin niiden käyttöä kuvaavasti matematiikkakoneiksi. Kirja on ensimmäinen perusteellinen esitys ja samalla ensimmäinen tutkimus ESKOsta ja sen tekijöiden hankkeesta 1950-luvulla. Matematiikkakonekomitean johdossa toimivat aikansa huipputiedemiehet Rolf Nevanlinna ja Erkki Laurila. Väitöstutkimuksessa kysytään, miten maan ensimmäisen tietokoneen hankkimista perusteltiin, mitä Matematiikkakonekomitea oikeastaan teki ja millaisia erityisesti kansallisia motiiveja koneen tekijöiden toiminta ilmaisi. Tutkimuksessa käytetään monipuolisesti arkistoaineistoa, kirjallisuutta ja haastatteluja Suomesta, Saksasta ja Ruotsista. Tarkastelussa hyödynnetään erityisesti teknologian historian ja yhteiskuntatieteellisen tieteen- ja teknologiantutkimuksen tutkimuskirjallisuutta. Kirjassa tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä, miten ESKOn tekijät yhdistivät tekniikan ja kansalliset perustelut sekä rakensivat uudenlaista, teknisesti taitavaa ”Ilmarisen Suomea” yhdessä ja kilvan muiden tahojen kanssa tuottaen teknologiasta kansallista projektia suomalaisille. Matematiikkakonekomitean ja ESKO-hankkeen tutkimisen perusteella suomalaisten ja teknologian suhteesta voidaan sanoa, että tekniikasta ei vain tullut kansallinen asia suomalaisille, vaan tekniikasta nimenomaan tehtiin kansallinen projekti, joka ei suinkaan ollut erityisen yksimielinen edes sodanjälkeisenä aikana. Tutkimuksen mukaan kotimainen komitea sai paljon aikaan ja tuotti vielä merkittävämpiä seurauksia. Näin siitä huolimatta, että ESKO valmistui pahasti myöhässä, vuonna 1960. Komitea myötävaikutti niin IBM:n menestykseen Suomessa, valtiojohtoisen tiedepolitiikan alkuun kuin Nokian edeltäjän Kaapelitehtaan elektroniikkaosaamisen syntyyn.

Mistä on kollektiivinen luovuus tehty? : tarkastelun kohteena ulkoasun visuaalinen suunnitteluprosessi Animatricks-animaatiofestivaalille

Opinnäytetyössä pyritään selvittämään, mistä kollektiivisen luovuus rakentuu. Työn tavoitteena on ollut rakentaa aihetta käsittelevän kirjallisuuden pohjalta optimaalisen kollektiivisen luovuuden teoria ja vertailla sen pohjalta parityönä tehdyn Animatricks-animaatiofestivaalin ulkoasun suunnitteluprosessia. Opinnäytetyössä luotu optimaalisen kollektiivisen luovuuden teoria koostuu pääosin improvisaatioteatterin lainalaisuuksista ja yhdistelee niitä tieteen- ja taiteenalojen muihin luovuuden määritelmiin. Näistä huomioista kiteytetään kymmenen kohtainen kollektiivisen luovan toiminnan määritelmä. Analysoinnin tuloksena vuorovaikutus näyttäisi nousevan tärkeimmäksi tekijäksi kollektiivisessa luovassa toiminnassa. Ryhmässä on mahdollista esiintyä luovuutta myös ilman ainuttakaan esitetyistä kymmenestä kohdasta, mutta tällöin ryhmän jäsenten merkitys ei kasva osiensa summaa suuremmaksi. Animatricks-animaatiofestivaalin visuaalisen suunnitteluprosessin kokemuksen pohjalta näyttäisi, että keskeisimmät elementit kollektiivisen luovuuden onnistumisen kannalta ovat vuorovaikutus, ja siihen suoraan liittyvät pelot ja sosiaaliset naamiot sekä epäonnistumisen hyväksyminen. Toisaalta, jos nämä seikat ovat täysin kadoksissa, esimerkiksi optimaalinen määrä aikaa tai pakotteiden ja palkintojen puuttuminen tuskin parantaisivat lopputulosta. Tämän päivän ryhmätyökeskeisessä työelämässä ei hyvän vuorovaikutuksen merkitystä voida liikaa korostaa. Opinnäytetyö avaakin toivottavasti uusia ajatuksia monille työntekijöille.

Das Landgut Monrepos in Finnland. 1804

Ludwig von Nicolay (1737-1820) oli Strassburgissa syntynyt oppinut, Venäjän hovin kotiopettaja, sittemmin salaneuvos ja Venäjän tiedeakatemian presidentti, tieteen ja taiteen suosija. Von Nicolay hankki itselleen Viipurin lähellä sijaitsevan Monrepos'n kartanon vuonna 1788. Yhdessä erään ystävänsä kanssa hän kokosi kartanoonsa merkittävän, 1700-luvun valistuskulttuuria kuvastavan kirjaston, jonka von Nicolayn jälkeläiset lahjoittivat ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin yliopistolle. Kartanon puistosta von Nicolay kehitti maineikkaan, englantilaistyylisen maisemapuiston. Hän kirjoitti puistosta runoteoksen Das Landgut Monrepos 1804 (St Petersburg 1806), jonka hänen poikansa Paul julkaisi uudelleen vuonna 1840. Tähän teokseen liitettiin ranskalaisen taiteilijan Jean Louis Jacottet'n puistoa esittäviä litografioita, jotka pohjautuivat tanskalaisen Christian Ferdinand Christensenin akvarelleihin.

Das Landgut Monrepos in Finnland. 1804.

Ludwig von Nicolay (1737-1820) oli Strassburgissa syntynyt oppinut, Venäjän hovin kotiopettaja, sittemmin salaneuvos ja Venäjän tiedeakatemian presidentti, tieteen ja taiteen suosija. Von Nicolay hankki itselleen Viipurin lähellä sijaitsevan Monrepos'n kartanon vuonna 1788. Yhdessä erään ystävänsä kanssa hän kokosi kartanoonsa merkittävän, 1700-luvun valistuskulttuuria kuvastavan kirjaston, jonka von Nicolayn jälkeläiset lahjoittivat ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin yliopistolle. Kartanon puistosta von Nicolay kehitti maineikkaan, englantilaistyylisen maisemapuiston. Hän kirjoitti puistosta runoteoksen Das Landgut Monrepos 1804 (St Petersburg 1806), jonka hänen poikansa Paul julkaisi uudelleen vuonna 1840. Tähän teokseen liitettiin ranskalaisen taiteilijan Jean Louis Jacottet'n puistoa esittäviä litografioita, jotka pohjautuivat tanskalaisen Christian Ferdinand Christensenin akvarelleihin.

Intertekstuaalisuuden ja ironian lajit ja ilmaisukeinot Mikko Lehtosen kolumneissa

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani intertekstuaalisuuden ja ironian lajeja ja ilmaisukeinoja Mikko Lehtosen Opettaja-lehteen ja Helsingin Sanomiin kirjoittamissa kolumneissa. Nämä saman kirjoittajan kahdelle eri foorumille kirjoittamat tekstit ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde niiden välillä selvästi havaittavan sävyeron vuoksi: Opettaja-lehden kolumneihin ei sisälly ironiaa. Sekä intertekstuaalisuutta että ironiaa tutkittaessa on kiistelty siitä, mitkä ilmaisukeinot kuuluvat niiden piiriin, mitkä taas eivät. Intertekstuaalisten suhteiden tarkastelun peruslähtökohtana tässä tutkielmassa on Norman Fairclough’n jaottelu avoimeen intertekstuaalisuuteen ja interdiskursiivisuuteen. Viittaan myös Vesa Heikkisen ja Ulla Tiililän näkemyksiin intertekstuaalisuudesta. Työni kannalta relevantteja ironianselityksiä ovat Toini Rahdun koherenssiselitys ja siihen sisältyvä komponenttimääritelmä sekä Dan Sperberin ja Deidre Wilsonin ironian kaikuteoria. Mikko Lehtosen yleisimmin käyttämiä avoimen intertekstuaalisuuden ilmaisukeinoja ovat intertekstien suora nimeäminen, niiden referointi ja kuvailuesitys. Jonkin verran esiintyy myös lainausmerkkien käyttöä sekä sekaesitystä, joka rikkoo kirjakieleen vakiintuneita suoran ja epäsuoran esityksen normeja. Näillä keinoilla Lehtonen viittaa muun muassa erilaisiin mediateksteihin sekä tieteen ja koulutuksen teksteihin. Avointen tekstiviittausten avulla voidaan osittain luokitella myös ne diskurssit, joihin Lehtosen Opettaja-lehden kolumnit kytkeytyvät. Diskurssien hahmottamiseen vaikuttavat myös sananvalinnat. Alustavan hypoteesini mukaisesti intertekstuaalisuus on osoittautunut myös yhdeksi ironian ilmaisukeinoksi Lehtosen Helsingin Sanomien kolumneissa. Intertekstuaalisuuden lisäksi Mikko Lehtosen HS:n kolumneissa käyttämiä ironian ilmaisukeinoja ovat falskit illokuutiot, kärkevät väitteet, vähättely ja liioittelu. Liioittelun ja kärkevien väitteiden havaitsemista edistävät sananvalinnat, jotka kolumnien kokonaiskontekstissasaavat ironisen sävyn.

"Matematiikka on kaunista taidetta"

Kirjallisuusarvostelu

Uusia kirjoja

Kirjallisuusarvostelu

Stress testing practices in risk management - Empirical evidence from the Finnish banking and insurance sectors

The main purpose of this study was to analyze how stress tests are used in risk management in the Finnish banking and insurance sectors. In order to enhance understanding of the topic, stress testing was explored in the context of corporate governance and regulato-ry implications of Basel II and Solvency II on stress testing were examined. In addition, the effects of the global financial crisis on stress testing were mapped and the differences in stress testing practices between the banking and insurance sector were discussed. The research method was qualitative case study and it was conducted by interviewing risk managers from ten institutions and a representative from FIN-FSA. Findings pointed out that stress testing practices vary significantly between different institutions. Interesting observations were made in terms of stress testing practices in the banking and insurance sectors. The increasing importance and use of stress tests were recognized as a result of the financial crisis. Stress testing was even considered more like art than science given the amount of challenges it involves. In general, improvements in stress tests were suggested, with an emphasis on stress concentration between different types of risks.

Commercializing technology in transitional economies. Case: Nanotechnology in Russia

The aim of the study is to find out “What are the challenges to overcome for the successful nanotechnology commercialization in Russia?” Working closely with the case country was definitely an advantage when it comes to the understanding of the research subject. The thesis is divided to two parts: first part examines the concept of technology commercialization and identifies unique aspects of the process in context of nanotechnology. Second part is dedicated to an empirical research, investigating current status of nanotechnology commercialization in Russia. For the purpose of this study, Russian and international scientists, researchers, entrepreneurs, industry and government representatives were interviewed systematically during 2007 – 2009. Based on the research done it can be concluded that immense public funding provides necessary support for the development of Russian nanotechnology industry. However, investments alone do not address important structural shortcomings of a national innovation system, which in turn slow down the progress. Taking into consideration gap between science and business and challenging IPR legislation, expected significant economic impact in Russia may be overestimated. Nevertheless it should be noted that development of nanotechnology is advancing rapidly and therefore, the state of commercialization is changing accordingly, even while this lines are written.